Kirjoittajalta Maarit Aura

(Selviytymis)tarina toimimattomasta laulutekniikasta

Tämä tarina kertoo siitä, kun laulunopiskelu ei mene niin kuin Strömssössä, vaan toimiva laulutekniikka löytyy vasta, kun yritystä ja erehdystä on toistettu yli kymmenen vuoden ajan…

laulutekniikan haaste, vaikeus laulaa, äänihäiriö, huono laulaja, hyvä laulutekniikka, hyvä lauluääni.

Laulamisen helppous

Kuvittele mielessäsi 17-vuotias Maarit. Olin aina tykännyt laulaa. Lauloin puhtaasti haastaviakin melodioita ja ääntäni kuvailtiin yleensä kauniiksi. Lukioikäisenä innostuin tummaihoisista naislaulajista. Suuri suosikkini oli Aretha Franklin. Suomalaiset laulajat tuntuivat häneen verrattuna piipittäjiltä. Aloin hakea ääneeni tummuutta ja voimaa koko äänialueella. En tuolloin ymmärtänyt, että vaikuttava belttaaminen on pitkän harjoituksen ja opiskelun tulos, eikä se voi turvallisesti onnistua ilman tietotaitoa.

Tällaisessa tilanteessa pääsin opiskelemaan klassista laulua konservatorioon. Olin todella innostunut. Laulunopettaja huomasi kykyni ja motivaationi ja kannusti minua kovasti.

Laulunopetus vei äänenkäyttöä väärään suuntaan

Asiassa oli vain yksi ongelma. Lauloin klassista laulua aivan vääränlaisella laulutekniikalla. Opettajani ei ymmärtänyt äänenkäyttöäni, eikä korjannut virheitäni, vaan päinvastoin hänen pedagogiikkansa lisäsi epäoptimaalista laulutapaa. Hän saattoi tulla mylvimään kovalla äänellä korvani juureen ja sanoi, että ota mallia. Hän myös esimerkiksi pukkasi nyrkillä vatsaani ja neuvoi, että mahan täytyy pysyä kovana laulettaessa. Miksi uskoin häntä? En tiennyt paremmasta. Olin nuori ja naiivi. Tietoa ei ollut tarjolla internetissä siihen aikaan.

Kuinka minä sitten lauloin, eli virheet listattuna…

-Käytin ihan liian suurta ilmanpainetta. Minulle opetettiin, että hengitystuki tarkoittaa suurta voimankäyttöä. Tuki näkyy vatsan vaikuttavana pullistumisena ja sillä pömpöllä sitten työnnetään. Koska en ymmärtänyt, että hengitystuki tarkoittaa ilmanpaineen hallintaa, joka toteutetaan sisäänhengityslihaksilla, menin laulamisessa ihan väärään suuntaan.

-Äänihuuleni eivät toimineet (etenkään klassiseen lauluun) sopivalla tavalla. Lauloin paksulla äänihuulimassalla. En antanut äänihuulteni venyä tai kontaktipinnan ohentua. Lauloin rintarekisterillä mitä tahansa sävellystä. Kuinka olisin muutoin voinut toimia, kun en ymmärtänyt asiasta hölkäsen pöläystä! Opettajani ei puhunut minulle halaistua sanaa äänihuulten toiminnasta. Hän ei myöskään osannut ohjata minua vaistonvaraisesti parempaan suuntaan. Ehkä syy oli se, että hän oli matalaääninen mies, joka arvosti hyvin voimakasta äänenkäyttötapaa.

-Vaikka äänialani oli luonnostaan melko laaja, ylä-äänten laulaminen oli haastavaa. Syy on tietenkin mainittu edellisissä kohdissa. Yritin vetää ylä-äänet paksulla äänihuulimassalla. Jos ylä-äänet tuntuivat hankalilta, lisäsin ilmanpainetta. Olin niin nuori, ettei se vielä silloin sattunut ihan kauheasti…

-Tämä johti jännityksiin. Koska hengitystuki ja sisäänhengityslihakset eivät toimineet oikein, aloin käyttää voimakkaasti apuhengityslihaksia kaulan alueella. Tähän yhdistyi mm. kielen ja leuan jännitys.

-Kaiken kukkuraksi lauloimme aivan liian vaikeaa ohjelmistoa. Äänielimistöni joutui todella koetukselle, kun tuuttasin esimerkiksi Una voce poco fa-aarian korkeita säveliä rintarekisterillä. Jouduin tekemään myöhemmin elämässä suuren työn, saadakseni vanhat virheet pois kyseisestä mezzofakin oleellisesta ohjelmistosta.

laulutekniikka, laulutekniikan haasteet, huono laulutekniikka, laulunopiskelu, lauluääni

Kepeyttä ääneen

Asiat menivät eteenpäin, kun vaihdoin koulua ja laulunopettajaa. Ritva Laamanen Helsingin konservatoriossa alkoi opettaa minulle ”kevyempää” laulutapaa. Kevyellä en nyt tarkoita poppia tai iskelmää, vaan laulutekniikkaa, joka tuntuu mukavalta ja vaivattomalta. Pistimme myös huippuaariat jäähylle, ja keskityimme helpompaan ohjelmistoon. Pienen henkisen alkuvastustelun jälkeen kehityin nopeasti, ja pääsin jo jonkin verran eroon vanhoista ”virheistä”. Sainkin laulamisen niin vakuuttavaan kuntoon, että jo vuoden päästä pääsin Sibelius-Akatemian laulumusiikkilinjalle.

Oikeaa äänityyppiä etsimässä

Sibiksessä jouduin taas kohtaamaan haasteita. Itselleni sopivan opettajan löytäminen ei ollut ihan helppoa. Yritin samaan syssyyn laulaa sopraanoäänityypin ohjelmistoa, eli vaihtaa fakkia. Ei hyvä idea! Vanhat vaivat, kiristykset ja puristukset palasivat. Kahden vuoden harhailun jälkeen löysin Seppo Ruohosen, jonka kanssa etsin tervettä, soivaa laulutapaa kuuden vuoden ajan. Palasin myös mezzoäänityyppiin.

Virheitä korjattiin lähes kymmenen vuoden ajan

Sepon missio oli kaivaa esiin minun ”oma ääneni”. Hän ei antanut tippaakaan periksi, eikä kehunut turhasta. Olin sitkeä ja nöyrä, koska tiesin, että ilman hyvää tekniikkaa laulajan uran voi unohtaa. Olinkin sen jo kurkussani tuntenut. Noin neljän vuoden raatamisen jälkeen Sepon kommentit alkoivat muuttua kehuvaan suuntaan. Itsekin huomasin, että laulaminen alkoi tuntua hyvältä, ääni soi vaivattomasti. Aikaa laulutuntien aloittamisesta tähän pisteeseen oli kulunut noin 12 vuotta. Korjasin ensimmäisen laulunopettajan opetuksen aiheuttamia vääriä lihastoimintoja yli yhdeksän vuoden ajan.

lauluinstrumentti, äänielimistöOikeaa tietoa laulunopiskelijoille!

Toisen omaa laulamista eteenpäin vievän ahaa-elämyksen koin Sibelius-Akatemian laulupedagogiikan luennoilla. Katsoimme videota äänihuulista. Videossa näkyi, kuinka äänihuulet venyvät korkealle laulettaessa. Ymmärsin heti, mitä olin itse tehnyt väärin. Tajusin myös olevani oppija, joille ei riitä mielikuvat. Tarvitsen tietoa.

Mitä jos?

Olen kulkenut pitkän tien laulutekniikan haasteiden parissa. Välillä kysyn, mitä jos olisin heti päässyt hyvälle laulunopettajalle. Mitä jos olisin saanut heti oikeaa tietoa laulamisen fysiologiasta? Laulumaailmassa nuoruus on valttia. Kolmekymppinen alkaa olla jo aika iäkäs aloittamaan ammattiuraa.

Laulunopettajan vastuu

Laulunopettajalla on suuri vastuu. Kaikkein suurin vastuu on mielestäni laulun alkeisopettajalla. Ensimmäisinä vuosina luodaan perusta, joka jää lihasmuistiin, ja joka vaikuttaa mahdollisesti koko uraan – ja loppuelämään. Haluammehan että lihasmuistissamme on laulamista helpottavia, ei vaikeuttavia asioita?

Mitä minulle jäi käteen?

-Löysin kutsumukseni ihmisten puhe- ja lauluäänen kehittämiseen ja äänen tutkimiseen.

-Olen kantapään kautta oppinut, että pätevä laulunopettaja on kultaakin kalliimpi. Sopivan laulunopettajan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa, energiaa ja jopa rahaa. Se on sijoitus, joka kantaa tulevaisuuteen. Tässä youtubevideossa on näkemyksiäni aiheesta.

-Osaan mielestäni auttaa ihmisiä, joilla on suuriakin haasteita laulutekniikassa ja äänenkäytössä. Huomasin omissa opinnoissani, että laulajatähti, jolla on aina pyyhkinyt hyvin, saattaa opettajana olla inspiroiva esimerkki, mutta itse en saanut heiltä apua lauluteknisiin ongelmiini. He eivät osanneet samaistua! Valitettavasti äänellisen haasteen omaava laulunopiskelija saatetaan leimata ”vialliseksi” tai tyhmäksi, vaikka haaste olisi korjattavissa jopa muutamassa tunnissa, osaavissa käsissä. Itselleen sopivaa opettajaa etsivää laulajaa saatetaan pitää hankalana ja uppiniskaisena.

-Olen tutustunut syvällisesti omaan ääni-instrumenttiini. Tunnen oman kehoni, tiedän mitä voin tehdä äänelläni, miten ja kuinka kauan. En ole jämähtänyt yhteen laulutapaan, vaan uskallan kokeilla erilaisia asioita.

-Yleisesti ottaen, elämän haasteet kasvattavat henkisesti. Ehkä meille ei aina ole parasta se, mihin yksisilmäisesti pyrimme. Tai, ehkäpä voimme antaa enemmän muille jollakin muulla saralla, kuin sillä, jota alunperin toivoimme.

Toivon kuitenkin helpompaa polkua muille laulunopiskelijoille <3

Terveisin Maarit Aura, laulunopettaja, äänivalmentaja, musiikin maisteri, vokologian väitöskirjatutkija.

Mikä tekee laulutavasta klassisen?

Tässä kirjoituksessa syvennytään klassiseen laulutapaan. Pohdiskelen klassisen laulun ääni-ihannetta ja valotan, mitä ”klasarilaulu” voisi sinulle antaa.

klassinen laulu, mitä on klassinen laulu, klassisen ja kevyen laulun ero, Klassiset ideaalit

Klassisessa laulussa pätevät kauneusideaalit, jotka ovat syntyneet pääsääntöisesti Keski-ja Etelä-Euroopassa n.1600-1800-luvulla. Klassinen laulu ei kuitenkaan ole täysin yhtenäinen kenttä.

Klassisessa laulumusiikissa pystytään erottamaan hyvin karkeasti esimerkiksi seuraavat osa-alueet:

-Vanha musiikki (keskiaika, renesanssi ja barokki)

-Bel canto (n.1700-1800-luvun italialaisten oopperoiden taiturillinen laulutyyli)

-Verismi (1800-1900-luvun realistinen ooppera)

-Lied (kokoonpano yleensä laulu-ja pianoduo, kulta-aika klassismi ja romantiikan aika n. -1700-1800-luvuilla)

-Operetti

-Moderni klassinen laulumusiikki

Eri maissa, eri aikakausina on syntynyt upeaa laulumusiikkia, jota kaikkea en pysty tässä kirjoituksessa luettelemaan. Mainittakoon, että klassisen laulukoulutuksen avulla on sittemmin laulettu esimerkiksi tiettyjä musikaaleja, sekä sinfonista metallia. Klassisella laulutekniikalla on myös yritetty laulaa mm. jazzia ja tangoa, vaihtelevalla menestyksellä.

Yleensä klassisessa koulutuksessa sivutaan kaikkia em. luettelon tyylikausia. Samat henkilöt laulavat ainakin laulajan uran alkuvaiheessa jokaisen tyylikauden sävelmiä. Laulaja saattaa suuntautua taipumustensa ja äänityyppinsä mukaan johonkin tiettyyn suuntaukseen. Kuitenkin kaikkien listaamieni suuntausten laulutavassa on mielestäni jokin yhtenäinen tekijä. Se jokin, mikä tekee laulutavasta klassisen.

Mikä tekee laulamisesta ”klassista”

-Klassisen laulumusiikin peruslähtökohta on, että siinä ei yleensä käytetä mikrofonia. Laulajan äänessä tulee siksi olla kantavuutta, joka ei synny puristamalla, vaan optimaalisella laulutekniikalla, mm. ääntöväylän formantteja hyödyntämällä. Ns. laulajan formantti miehillä ja matalilla naisäänillä.

-Klaklasari, laulajan formantti, formantti, klassinen laulutekniikka, laulaminen, laulutunti, laulaja, ooppera, liedssinen laulu vaatii keskimäärin laajemman äänialan kuin esimerkiksi pop- tai iskelmämusiikki.

-Klassisen lauluäänen sointi-ideaali eroaa rytmusiikin ideaaleista. Sointi on kimmeltävän kirkas tai syvän metallinen, mutta harvoin puheenomainen tai kuiskaavan pehmeä.

-Fraseeraaminen ja musiikillinen ilmaisu eroavat rytmimusiikin genreistä. Nostaisin esiin vahvan legaton, eli sävelet sidotaan toisiinsa jopa kuviolaulun sisällä.

Klassisen laulutavan avainsana on optimaalinen äänentuotto yhdistettynä klassiselle laulutavalle ominaiseen ääntöväyläasetukseen. Mukaan soppaan genretyypillinen musiikillinen ilmaisu, ja aletaan olla lähellä klassista laulutapaa.

Klassisen laulun piirissä on ollut perinteisesti omanlaisensa sanasto, joka aukeaa laulajalle joskus hieman hitaasti. Opetuksessa käytetään usein italiankielisiä käsitteitä, esim. inhalare la voce, chiaroscuro… Opettajat eivät aina käytä fysiologista sanastoa, vaan puhuvat mielikuvin, esimerkiksi ”maskista”, ”sijoittamisesta”, ”peittämisestä”, ”fokuksesta”, ”pää-äänestä” ja niin edelleen. Opintoni vokologian parissa ovat avanneet ymmärrystäni suuresti.

Tiivistäisin klassisen musiikin äänenkäyttöä fysiologian kielelle seuraavasti:

-Laulajan tulee hallita hengityslihasten käyttö ja sopiva ilmanpaine = kestävä laulutuki.

-Äänihuulisulun on oltava tasapainoinen. Vuotoinen ääni ei kanna ilman mikrofonia, ja klassisen musiikin laulaminen puristeisesti käy pidemmän päälle liian raskaaksi.
-Rekisterit ja niiden ylimeno ”passagio” on oltava hallussa. Usein ideaalina on ”yksirekisterisyys” jolla ymmärtääkseni tarkoitetaan sitä, etteivät rekisterinvaihdot haittaa laulamista, eivätkä ne juuri kuulu. Rekistereistä olen puhunut paljonkin, mm. Laajenna äänialaasi-verkkokurssilla. Rekisterit viittaavat äänihuulten toimintaan ja äänihuulten sisäisiin lihaksiin. Samat asiat voisi ilmaista myös käyttäen jotakin muita käsitteitä, mutta itse käytän usein rekisteri-käsitettä.
-Klassisessa laulussa on ominaiset ääntöväyläasetukset (huulet, kurkunpää, kieli..) Tässä kohtaa klassinen laulu eroaa mielestäni eniten rytmimusiikin suuntauksista. Klassisessa laulutekniikassa annetaan kurkunpään laskea ja avarretaan sisäistä nielutilaa reilusti. Kentän sisällä on vaihtelua. Esim. matalien miesäänten ja korkeiden naisäänten ääntöväyläasetus saattaa erota toisistaan. Tämä aihepiiri on myös synnyttänyt eriäviä koulukuntia.

Musiikillinen ilmaisu erottaa genret toisistaan

Musiikillisten tyylikeinojen ja fraseerauksen pohjana on runo tai libreton teksti. Musiikkia elävöitetään tyylinmukaisesti, mutta sisäsyntyisesti. Voisimme tehdä nopean johtopäätöksen, ettei klassisessa musiikissa improvisoida. Improvisointia tapahtuu kuitenkin jossakin määrin, mutta se toteutetaan tyylinmukaisesti. 1600-luvun oopperan maailmasta ei voi hypätä ykskaks esimerkiksi 1900-luvulle.

Klassisessa laulussa esiintyy esimerkiksi seuraavia tyylikeinoja:
-Legato
-Staccato
-Kuviolaulu
-Vibrato

-Dynamiikan vaihtelut

Ei tähdenlentoja

Matka klassisen musiikin ammattilaiseksi on pitkä ja työteliäs. Klassinen laulu vaatii paljon lauluääneltä, musikaalisuudelta, ilmaisulta, kuten myös energiatasolta, luonteelta, fysiikalta, koko persoonalta! Klassista ei voi laulaa vähän sinnepäin. Sitä ei voi ammattilaistasolla laulaa pelkällä korvakuulolla, vaan laulajalla täytyy olla tietoa musiikin rakentumisesta.

Käsittelin aihetta hyvin suppeasti tässä kirjoituksessa. Klassisessa musiikissa ja klassisessa laulussa riittäisi asiaa kokonaiseen romaaniin. Ehkä myöhemmin seuraa lisää…

Kuinka klassisen laulutekniikan opiskelu voi hyödyttää sinua

Pelkäätkö että alat kuulostaa oopperalaulajalta muutaman klasarilaulutunnin jälkeen? Pelko pois, ”oopperaäänen” kehittäminen vie yleensä vuosia.

Klassista musiikkia on hyvin vaikea laulaa menestyksekkäästi puutteellisella ja epäegonormisella laulutekniikalla. Niinpä taitavat klassisen musiikin laulunopettajat opettavat laulutekniikkaa, jossa on terve perusta. Voit löytää ääneesi laajuutta, sointia ja kantavuutta. Ylä-äänet aukeavat klassisilla tunneilla usein vaivattomammin, kuin rytmimusiikkia opiskellessa.

Ajattelen, että laulutavoissa on enemmän yhdistäviä kuin erottavia asioita. Olipa genre mikä hyvänsä, laulajan tulisi saada laulunopettajalta oikeaa tietoa lauluäänestä ja kannustavaa, pätevää ohjausta!

Millainen kokemus sinulla on klassisesta musiikista?

Haluatko kokeilla klassista laulutapaa tai syventää osaamistasi? Kysy uutta klassisen laulun kurssia! Järjestän laulukursseja pyydettäessä!

Facebooktapahtuma

Ota käyttöön äänesi väripaletti!

Leikittele äänelläsi!
Tahtoisitko saada käyttöösi sävypaletin, jolla voit värittää kappaleita laulun tunnelman mukaan? Haluaisitko oppia pop-musiikkiin soveltuvaa laulutekniikkaa ja parantaa äänenkäyttöäsi? Saisiko olla vahvuutta ala-ääniin ja helppoutta ylä-ääniin?
Aika monella meistä on vain yksi tapa käyttää ääntä. Vain yksi sävy. Ja voi olla, että se yksi äänenkäyttötapa ei edes ole paras mahdollinen. Laulaminen tai puhuminen saattaa olla esimerkiksi voimatonta tai kireää tai se saattaa jopa sattua. Suomipopin naiset-verkkokurssilla saat käyttöösi välineitä sekä hyvän perustekniikan vakiinnuttamiseen sekä äänenkäytön monipuolistamiseen. Laulaminen ja äänenkäyttö on lopulta aika yksinkertaisia juttuja. Tarvitaan tietoa ja harjoitusta.

Suomipopin naiset-verkkokurssi perustuu suosittuun Suomipopin naiset-laulukurssiin. Se lähtee liikkeelle äänenkäytön alkeista. Opetus perustuu tutkitttuun äänifysiologiaan, joten kurssista on hyötyä kaikille, genrestä riippumatta.

Suomalaisten naispoppareiden laulaminen on hyvä esimerkki vivahteikkaasta äänenkäytöstä. Ottaisin esimerkiksi Ellinooran Elefantin paino-kappaleen. Kuuntelepa se joskus tarkalla korvalla, analysoiden hänen laulamistaan. Hän mm. käyttää tehokeinona sekä vuotoista että kiinteää äänihuulisulkua. Näitä hän saattaa vuorotella yhdenkin fraasin aikana. Kuulen myös pientä narinaa joidenkin fraasien aluissa ja lopuissa.

Haluaisitko sä löytää ääneesi vastaavia ulottuvuuksia? Tule mukaan Suomipopin naiset-verkkokurssille, ja siellä sä kuulet, kuinka löydät äänesi väripaletin!

https://maaritaura.lilith.fi/kauppa/

Verkkokurssin teemat:

1. Rekisterit (ylä-ja alaäänet)

2. Äänihuulisulku (äänen tiiviys ja vuotoisuus)

3. Ääntöväylässä syntyvä sointi (tummuus ja kirkkaus)

4. Twang (kantavuutta ääneen)

5. Bonuksena video, joka käsittelee narinaa ja kuvion laulamista Johanna Kurkelan tyyliin.

Videot

Kurssi sisältää 15 videoita, jotka on jaoteltu selkeästi aiheen mukaan.

Laulamisen harjoittelusta – vastaus kysymykseen

Facebook-sivuni seuraaja kyseli minulta laulamisen harjoittelusta. Laajensin dialogimme blogikirjoitukseksi, olkaa hyvä.

”Minua on alkanut askarruttamaan se, kuinka paljon laulamista voi harjoitella aktiivisesti ilman, että äänihuulet ja lihaksisto kärsii (ja minkä kaiken luet kuuluvan laulun harjoitteluun)?”

Kysymykseen ei ole yhtä, autuaaksitekevää vastausta. Kyse on aika pitkälti kiinni siitä, kuinka harjoittelee ja mitä harjoittelee. Mutta paneudutaanpa tähän aihepiiriin tarkemmin.

laulaminen, kuinka opin laulamaan, en osaa laulaa, haluaisin oppia laulamaan

Mitä laulamisen harjoittelu on?

Lasken tässä kirjoituksessa lauluharjoitteluun kuuluvaksi kehon lämmittelyn ennen äänellistä harjoittelua (ja välissä, aikana ja jälkeen), hengitysharjoitukset, äänenlämmittelyn, ääniharjoitukset/tekniikkaharjoittelun, varsinaisen laulujen laulamisen ja mahdollisen jäähdyttelyn. Harjoittelussa voi käyttää apuvälineitä, kuten pillit ja letkut, peili tai äänityslaite.

Äänen lämmittelyn hyödyt

Äänen lämmittely on ihan ehdoton! Äänen lämmittelyä tai äänenavausta voi verrata verryttelyyn ennen vaativaa urheilusuoritusta. Verryttely ja lämmittely parantaa vireystilaa ja valmistaa näin kehon ja mielen laulamiseen. Äänenlämmittely parantaa äänenlaatua ja voi ehkäistä väsymistä äänellisen suorituksen aikana.

Harjoittelun tarkoitus

Ääniharjoitukset eivät mielestäni ole juuri koskaan pelkkää tarkoituksetonta hyminää ja loilottelua, vaan eri harjoitusten avulla opetellaan tärkeitä asioita.

Ääniharjoittelun tarkoitus on, että laulaja saa oivalluksen hyvästä äänenkäyttötavasta ja sitten painaa toivottuja äänenkäyttötapoja lihasmuistiin ja sitä kautta parantaa laulutekniikkaa. Harjoituksilla voidaan hakea tapauksesta riippuen perustervettä äänentuottotapaa tai genreen sopivaa laulutekniikkaa. Ääniharjoittelulla myös ylläpidetään jo opittuja asioita. Yksin harjoitellessa voi palautella mieleen laulutunnilla läpikäytyjä asioita.

Lauluharjoittelun merkitys on edellä mainitun lisäksi esimerkiksi musiikin oppiminen, musikaalisuuden kasvattaminen, ilmaisun kehittyminen ja musiikin ilo ja nautinto.

Laulutunnilla lauletaan kappaleita läpi keskittyen äänenkäyttöön ja/tai musiikillisiin ja ilmaisullisiin tekijöihin. Näitä samoja asioita voi tunnustella myös kotona harjoitellessa. Välillä voi tyhjentää mielen ja vain nauttia laulamisesta.

”Äänenharjoittamisen peruslähtökohtana voi olla joko pyrkimys jalostaa normaaliääni entistä paremmaksi tai palauttaa epäoptimaalinen äänenkäyttö takaisin normaaliksi”, Laukkanen&Leino, Ihmeellinen ihmisääni, 2001.”

Laulamisen harjoittelun vaarat

Jos laulajalla ei ole selkeää käsitystä omasta äänenkäytöstään, hän saattaa harjoitellessaan painaa lihasmuistiin ei-toivottuja äänenkäyttötapoja ja näin vakiinnuttaa niitä. Harjoittelusta ole sellaisessa tapauksessa ole äänellistä hyötyä, vaan laulaminen voi mennä jopa taaksepäin.

Kehottaisinkin käymään ammattitaitoisella laulunopettajalla edes muutaman kerran, jotta saa käsityksen oman äänenkäytön vahvuuksista ja kehityskohteista. Kannattaa myös merkitä ylös opettajan antamat ääniharjoitukset ohjeineen, ja tehdä kotona kyseisiä harjoituksia. Ääniharjoituksia voi hyvinkin poimia myös esimerkiksi youtube-videoilta.

Maarit Auran laulukurssi, laulunopetus

Kuinka kauan kannattaa harjoitella?

Sanoisin että aloittelevan laulajan kannattaa tehdä ääniharjoituksia tai laulaa n. 15-20 min kerrallaan, yhdestä muutamaan kertaa päivässä. Kun taidot etenevät, harjoitusaikaa voidaan pidentää. Todella pitkät laulusessiot voivat rasittaa äänihuulia.

Kun tietää mitä ja miten harjoittelee, pääsee nopeammin asiaan, eikä aikaa kuluu arvailuun. Silloin jo muutamista minuuteista ääniharjoittelua päivässä voi olla apua laulutekniikan kehittymisessä. Oikeastaan lauluharjoittelua laulunopettajan avulla voisi verrata personal trainerin apuun lihasharjoittelussa.

Kuinka usein kannattaa harjoitella?

Aloittelijan ja ammattilaisen tilanne on kovin erilainen. Aloittelija voisi ottaa tavoitteeksi muutaman (2-5) harjoittelun viikossa. Joka päivä ei kannata laulaa, koska äänielimistö kaipaa myös lepoa.

Ammattilaulajan tilanne harjoitusajan suhteen on tietysti erilainen. Laulamista saattaa mahtua päivään useita tunteja. Ammattilaisen odotetaan hallitsevan laulutekniikka ja osaavan huoltaa ääntään.

Kuinka harjoituskerta kannattaa rakentaa

”Mun päässä on sellainen ajatusmalli, että laulutreeni pitää sisällään myös jumpat, venyttelyt, huulitäryt äänen lämmittelyt ja jäähdyttelyt, joihin saa aikaa kulumaan hyvinkin puoli tuntia.”

Suosittelen ehdottomasti kehon lämmittelyä ennen laulamista. On vaikea sanoa tarkkaa minuuttimäärää, mutta ehkäpä kehoa voisi lämmitellä esimerkiksi 5-10 minuuttia ja ääntä 10-20 minuuttia. Joskus on aikaa vain lyhyeen ääniharjoitus/laulusessioon, joskus on kiva edetä pitkän kaavan kautta.

Suosittelen mieluummin useampaa lyhyttä ääniharjoituskertaa päivässä, kuin yhtä pitkää. Yhden harjoituskerran sisällöksi voi ottaa esimerkiksi 2-3 ääniharjoitusta, jotka suorittaa keskittyneesti.

Jos päivässä ääntelee tai laulaa useampaan otteeseen, voi olla, että illemmalla ääni on jo valmiiksi ”auki” ja olo tuntuu vireältä. Perusteellisimman lämmittelyn suoritan, kun laulan ensimmäistä kertaa päivässä, ja varsinkin jos joudun laulamaan jotakin haasteellista aamulla tai aamupäivällä.

Kun laulaa läpi kappaleita, yhdellä kerralla voi keskittyä yhteen tiettyyn laulamisen osa-alueeseen; esim. vireeseen, fraseeraukseen, hengitykseen tms. Seuraavalla kerralla johonkin toiseen asiaan. Kaikkea ei pysty hallitsemaan yhdellä kertaa.

Pois vakavasta ahertamisesta

Kun oma instrumentti alkaa olla tuttu, alkaa tuntea, kuinka paljon kehon ja äänen lämmittelyä tarvitsee ennen siirtymistä laulujen laulamiseen tai muuhun äänelliseen haasteeseen. Muistan itse ajan, kun tosi tunnollisesti tein kaikki mahdolliset venyttelyt ja vanuttelut ennen laulamista. Nykyään lämmittelen kyllä edelleen joka kerta, mutta kesto ja harjoitukset vaihtelevat fiiliksen mukaan.

Aina harjoitteluun ei tarvitse suhtautua siten, että sillä on alku ja loppu, harjoitteluun varattu tila ja kaikki speksit kohdillaan. Kun jokin harjoitus alkaa olla ”selkärangassa” sitä voi tehdä vaikkapa kotitöiden ohessa, tai opettaa sen lapsillekin leikin lomassa.

Voiko harjoittelussa edetä ilman laulunopettajaa?

Riippuu siitä, mikä on laulamisen tavoite. Laulaminen ylipäätään tuntuu mukavalta, tekee hyvää mielelle ja terveydelle. Musikaalisuuskin kehittyy laulaen. Äänenkäytön kehittäminen aivan yksikseen on haastavampaa. Ihmiset ovat lähtökohdiltaan erilaisia. Jotkut ovat saaneet hyvän äänellisen mallin esimerkiksi vanhemmiltaan, äänenkäyttö on luonnostaan optimaalista ja ääni soi.

Hyvä nyrkkisääntö on se, että jos laulaminen tuntuu miellyttävältä ja lauluäänesi kuulostaa soivalta, olet äänenkäytössä turvallisilla vesillä. Jos laulaminen sattuu, kurkku tuntuu kireältä, ääni käheytyy tai häviää kokonaan, on aika ottaa yhteyttä pätevään laulunopettajaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että esimerkiksi käheytymistä voi tapahtua satunnaisesti myös muista syistä kuin puutteellisen laulutekniikan takia. Allergiat, refluksi ja hormonivaihtelut ovat yleisiä syitä. Levon tarvetta on hyvä kunnioittaa.

Ihmiset tulevat laulunopetukseen useista syistä, usein jonkin haasteen innoittamana. Esimerkiksi äänialan suppeus on tavanomainen ongelma, jota harva saa kohennettua omin keinoin.  Myös genrellä on väliä. Sanoisin, että klassisen laulun saralla on mahdoton edetä kovin pitkälle ilman laulunopettajaa. Muissakin genreissä tukea tarvitaan hyvin todennäköisesti. Joissakin tapauksissa laulamisen perusteet on hyvin mallillaan ja apua tarvitaan esimerkiksi johonkin yksittäiseen, genreen kuuluvan seikan opetteluun. Aloittelija ei kuitenkaan yleensä itse tiedosta oman äänensä ja musikaalisuutensa heikkouksia ja vahvuuksia kovin hyvin, vaan laulunopettajan arvio on paikallaan.

Entä jos et ehdi harjoittelemaan?

Joskus lauluoppilaat tulevat laulutunnille syyllisen näköisenä. ”En ole ehtinyt harjoittelemaan,” he myöntävät. Johon minä vastaan: ”Ei se mitään. Alitajunta työstää asioita myös silloin, kun ei treenaa”. Harrastus on harrastus. Ihmisillä on muutakin elämää. Kyllä laulunopettaja sen ymmärtää 🙂

 

 

Laulukurssi kehittää myös laulunopettajaa

Huomenna toteutuu ensimmäinen Metal Diva-laulukurssi. Odotan kovasti tätä loppuunmyytyä sinfonisen metallin ilotulitusta 🙂 On mahtavaa päästä tapaamaan nämä ihmiset, jotka selvästi ovat innoissaan laulamisesta!

metal diva, laulunopetus tampere

Suomipopin naiset- ja Metal Diva-laulukurssien järjestäminen ovat olleet minulle todella rikastuttavia kokemuksia. Laulaja, laulunopettaja, äänivalmentaja ei ole koskaan valmis.

Olen oppinut paljon laulamisesta, laulajien kuulemisesta, tilanteissa improvisoimisesta, ihmisten kohtaamisesta, käytännön asioiden järjestelystä, jopa ennakkoluuloihin vastaamisesta. Onnekseni apuna on ollut Osuuskunta Lilith. Tässä kirjoituksessa keskityn kuvaamaan pääasiassa kurssin sisällön valmistelua.

Alussa oli idea, jota lähdin jalostamaan.

Kurssin sisällöt avautuivat minulle pitkälti intuitiivisina ideoina, joiden jalostamista jatkan tietämykseni ja uteliaisuuteni avulla. Puntaroin ideoideni ”markkina-arvoa” sen valossa, mitä musiikkia tiedän lauluoppilaiden haluavan laulaa.

Alkuvaiheessa etsin kursseille sopivaa ohjelmistoa ja opettelin itse kappaleet, jotka tunsin heikommin. Suunnittelin rakennetta, osallistujamäärää ja löysin tarkoitukseen sopivan tilan.

Suomipopin naiset-kurssin opetusteemojen valmistelu alkoi siten, että kuuntelin analyyttisella korvalla suosittuja pop-artisteja, kuten Paula Vesalaa, Eriniä, Kaija Koo:ta, Jenni Vartiaista, Maija Vilkkumaata, Johanna Kurkelaa, Ellinooraa, Sannia ja Laura Närheä. Etsin heidän laulutavoistaan, musiikillisista keinoistaan ja ilmaisustaan yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia. Mietin, mitkä tekijät synnyttävät laulutavan, jota voi kutsua popiksi. Haarukoin muutaman laulutekniikan ydinasian, jotka sitten otin kurssin opetukselliseksi sisällöksi. Kiittävästä palautteesta päätellen en osunut aivan harhaan 🙂

Metal Diva-laulukurssia varten olen arvioinut luonnollisesti Tarjaa, Anettea ja Flooria. Olen pyydystänyt heidän laulamisestaan tekijöitä, kuten äänihuulisulku / ääntöbalanssi, ääntöväylässä syntyvä sointi ja sävyt, nielutila, vokaalimodifikaatio, tehokeinot, vibrato, fraseeraus, legato, ääniala ja lavaesiintyminen. Olen kuunnellut, millaisin menetelmin laulajatähdet ilmaisevat erilaisia tunteita ja välittävät tunnelmia. Esimerkiksi Ever dream on mainio kappale kolmen erilaisen laulajan vertailuun, koska seLaulunopettaja, laulunopetus, laulukurssi tampere, suomipopin naiset, metal diva, maarit aura, hyvä laulunopettaja, äänivalmentaja löytyy heidän jokaisen esittämänä youtubesta.

Nightwish-solistit ovat olleet minulle laulamisen aarreaitta! Pelkästään Floorin laulutavoissa on äärettömästi mielenkiintoista ajateltavaa ja kokeiltavaa. Flooria kuunnellessani purin mielessäni CVT-käsitteitä, kuten edge ja overdrive, äänifysiologian ja vokologian avulla selitettävään muotoon.

Saatuani mielestäni tarpeeksi kattavan käsityksen solistien laulutyyleistä, olen pohtinut, mitä sisällytän opetettavaksi laulukurssille. Eli seuraava askel oli saattaa omat oivallukset muille opetettavaan, helposti ymmärrettävään muotoon.

Pyrkimys ei ole tietenkään tehdä kurssilaisista Tarja- tai Floor-kopioita. Näiden keskenään erilaisten laulajien esimerkkien avulla osallistujat saattavat löytää omasta äänestään uusia ulottuvuksia. Kukapa ei haluaisi saavuttaa esimerkiksi upeita, vaivattomia ylä-ääniä, sävyjä tummasta vaaleaan, ja dynamiikkaa hiljaisesta turvallisesti vahvistettuun!

Luonnollisesti en opeta tutkitusti vaarallisia äänenkäyttötapoja. Monet toivotut sävyt pystyy toteuttamaan ääntä vahingoittamatta. Vaikkei nasaalisuutta pidetä äänelle riskaabelina, Suomipopin naiset-kurssilla opetin kuitenkin mieluummin twangia kuin “nenään laulamista”.

Tämän hetken Metal Diva-laulukurssin teemat ovat:

-Ylä-äänten loistokas ja vaivaton laulaminen Tarjan ja Floorin malliin.
-Oopperamainen soundi a la Tarja.
-Vuotoisuus tehokeinona Anetten ja Floorin malliin.
-Twang, jota kuulee kaikkien kolmen äänessä, ja joka on perusta äänen turvalliselle vahvistamiselle etenkin rytmimusiikissa.
-Rekistereiden miksaaminen esimerkkinä Floor.
-Laulaminen kovaa korkealta, “belttaamalla” kuitenkin ääntä rasittamatta.

On sanomattakin selvää, että tähän listaan sisältyy niin paljon asiaa, ettei kuusi tuntia riitä kaiken kovin syvälliseen käsittelyyn. Tavoitteeni on tuoda oppilaille perustietoa äänifysiologiasta, ja auttaa oivalluksien syntymisessä. Toivoakseni kurssi antaa heille työkaluja eteenpäin lauluopinnoissa. Pyrin kasvattamaan kurssilaisten tietoisuutta myös musiikin kuuntelijoina.

Kaikkea ei kuitenkaan pysty suunnittelemaan! Osallistujat luovat kurssin. Kurssilla saatan huomata, että jotakuta laulajaa vie eteenpäin listaltani täysin puuttuva asia. Osallistujien tarpeet menevät kaiken muun edelle.

9.6 Metal Diva-laulukurssi on täynnä, mutta tervetuloa diivailemaan 16.4! Lue ilmottautumisohjeet tapahtumakuvauksesta tai meilaa aura.maarit@gmail.com tai osta suoraan Lilith-verkkokaupasta.

Järjestän kevään aikana myös Suomirokin miehet-laulukurssin, joten pysy kuulolla!

Katupöly kiusaa äänenkäyttäjää

Elämme pahinta katupölyaikaa. Katupölystä on vaivaa jokaiselle, mutta erityisesti se häiritsee laulajaa ja puhetyöläistä. Minusta tuntuu, että nenäontelo kutisee, kurkku on karhea ja päänsärkyä pukkaa. Katupölyn lisäksi kärsin remonttipölystä. Talossamme porataan kiviseinää päivittäin.

Lue hengitysliiton sivulta katupölystä:

Kuinka laulaja tai puhetyöläinen pystyy elämään tämän keväisen vaivan kanssa?

katupöly ja ääni, äänihäiriö

Vältä rasittamasta ääntä

Lämmittele ääni lempeästi ennen äänellisiä haasteita, kuten laulaminen tai puheen pitäminen. Minimoi äänenkäytön haasteet esimerkiksi käyttämällä mikrofonia puhetyössä.

Pidättäydy äänihurjasteluista. Belttausharjoitukset, särökokeilut ja ääriäänten laajentaminen on parempi tehdä silloin, kun on täysin kunnossa. Jos tunnet oireilua kurkussa tai nielussa, ole mahdollisuuksien mukaan aivan hiljaa.

Äänenkäyttötavalla on merkitystä

Puhu ja laula hyvällä tekniikalla. Optimaalisen äänentuoton paras mittari on se, että se tuntuu hyvältä ja vaivattomalta. Vältä tahatonta puristeisuutta ja narinaa. Jos tuntuu, että äänenkäytössäsi on petrattavaa, ota yhteyttä ammattilaiseen, tai aloita esimerkiksi seuraamalla youtubekanavaani.

Ajoita tärkeät esiintymiset muihin ajankohtiin

Olen oppinut tämän kantapään kautta. Seuraavan mokan olen toistanut vaikka kuinka monta kertaa: Laulututkintoon valmistautumisiin on ollut reilusti aikaa, mutta silti ne on tullut järjestettyä huhtikuussa, hieman ennen musiikkiopiston sulkeutumista. Sitten ollaan ahdistuneita, kun ääni on pölystä karkea. Viimeisen tutkinnon – diplomin, eli A-tutkinnon – tajusin jo järjestää talvisaikaan.

Puhdista itsesi ja kotisi

Puhdista nenäonteloa sarvikuonolla, eli nenäkannulla. Pidä huolta myös kotisi siisteydestä esimerkiksi imuroimalla. Älä tuuleta kotia päiväsaikaan, ainakaan jos asut kadun varressa.

Kosteuta limakalvot

Limakalvoja voi yrittää kosteuttaa esimerkiksi juomalla, höyryhengityksellä tai käyttämällä vesipiippua. Äänihuuliin vesi ei tietenkään valu, mutta se pitää kehon nestetasapainoa yllä. Vielä kun sen piipun muistaisin itsekin kaivaa kaapista  😀

 Hengityssuojain?

Googlasin asiaa tämän blogitekstin kirjoitettuani. Löysin artikkelin, jossa allergianeuvoja suosittelee hengityssuojaimen käyttämistä. Miksipä ei, varsinkin jos oireet ovat pahoja.

Ääntelemisen iloa, pölystä huolimatta!

Sano sinä Naisvoimaa – Esimerkki laulutallenteen arviosta

Tein taannoin pyynnöstä arvion lauluarviosta Alli Forsstedt:lle. Arvio erosi aiemmin tekemistäni palautteista. Yleensä arvioin asiakkaan laulamista kahden tai kolmen eri ääninäytteen avulla. Useimmiten asiakkaiden toive on arvioni avulla parantaa laulutekniikkaansa, fraseeraustaan yms.  Alli halusi palautteen yhdestä laulusta, joka oli jo julkaistu youtubessa.

Kappale on nimeltään Sano sinä Naisvoimaa, ja se käsittelee hyväksikäytöä. Aihe on taas surullisen ajankohtainen.

”Hei,

Tässä palautetta “saa antaa kaiken mahdollisen palautteen mitä äänitteestä vain voi kertoa-periaatteella” kuten toivoit 🙂

Musiikki

-Sävellys on miellyttävää kuunneltavaa. Olette tehneet hienoa yhteistyötä.
-Äänittäminen, miksaaminen tms ei ole minulle kuin harrastus alkeistasolla, mutta minun korvaani soittimet ja laulu on tasapainossa.
-Taustalaulut on mielestäni hyviä. Eivät pomppaa päälle, mutta tarkasti kuunnellen tukevat hienosti kokonaisuutta.
-Kertosäe on tarttuva ja helposti omaksuttava. Se on sävellyksessä eduksi.

Tässä neuvoni mukaan selkeämmäksi muokattu kuva.ksi.

Lyriikka

-Olet tarttunut todella rohkeaan aiheeseen. Mahtava juttu!
-Teksti on kiinnostava.
-Tekstin rytmitys ei aina ole luontevaa säkeistöissä tai A-osassa. Tekstiä vaikuttaa olevan liikaa suhteessa nuotteihin. Sanoittajalle saattaa nousta kunnianhimo muodostaa pitkiä, hienoja lauseita, mutta laululyriikassa ne eivät aina välttämättä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi: Nousta suosta loppumattomista, aurinko.. jotain, en saanut selvää. Ymmärrän että et enää tässä vaiheessa ala muuttamaan tekstiä, mutta ajattele sitä tarkasti seuraavien sävellysten kohdalla. Napakkuus toimii laululyriikassa usein parhaiten.

Laulaminen

Yhdestä kappaleesta on vaikeaa antaa kattavaa palautetta laulutekniikasta ja laulutavasta, mutta tässä jotakin mitä kuulin.

Vire

-Laulat melko puhtaasti, hyvässä vireessä. Jos autotunea on käytetty, niin en ainakaan itse kuule sitä.

Äänenkäyttö/äänensävy


-Äänenkäyttösi sopii tähän kappaleeseen. Äänessäsi on sellaista eletyn elämän tuntua. Sinun näköisesi ääni kaiketi sinun näköisessäsi laulussa. Kuulijana uskon sanomaasi. Laulusta välittyy kokemus ja hyvä energia.


-Äänensävysi on melko tumma ja ote laulamiseen on vahva. Tykkään! Laulutapasi tässä kappaleessa on melko puheenomainen. Itseään voi myös haastaa käyttämään käyttämään erilaisia äänensävyjä (kuten ehkä teetkin muissa yhteyksissä). Mielelläni kuulisin sinulta pehmeämpää äänenkäyttöä vaikkapa jossain hempeässä laulussa. Myös sellaista rennon virtaavaa äänenkäyttöä, legatoa kuulisin mielelläni lisää.
-Kuuntelin ensin, että laulat aika tasaisesti yhdellä äänensävyllä, ja yksinkertaisella fraseerauksella. Toisella kuuntelukerralla korvani erotti monipuolisempia sävyjä. Alussa oli sellaista valittavaa, nyyhkivää äänenkäyttöä, joka sopii tekstiin. Kertosäkeessä lauluusi tuli valoisampi ote. Pidän siitä, että aiheen traagisuudesta huolimatta äänestäsi kuuluu ilon pilke. Tykkään siitä kun loppupuolella lähes huudahdat joitakin kohtia, esim: “No ei oo”. Se tuo kivaa vaihtelua.

Ääni

-Sinulla on hyvät, vahvat ala-äänet.
-Tässä kappaleessa en kuullut lainkaan ylä-ääniä, koska laulumelodia pysyi melko matalalla alueella ja laulun ääniala oli aika suppea. En näin ollen voi antaa palautetta ylä-äänistä.
-Pysyit oikeastaan koko laulun ajan rintarekisterissä. Muiden rekistereiden käyttäminen jäi kuulematta. Kuten myös rekisterinvaihdon sujuminen.
-Artikulaatio on selkeä.

Fraseeraus

-Lyriikan rytmi on asia, johon sinuna kiinnittäisin jatkossa kaikkein eniten huomiota. Jo sanoitusvaiheessa.
-Miettisin vielä rytmiikkaa ja painotuksia. Saan vaikutelman, että olet pyrkinyt hyvin säntilliseen rytmin käsittelyyn. Voisit ehkä kokeilla laulaa hieman vapaammalla rytmillä, laulullisemmin.
-Esimerkiksi sana “lapset”. Nyt konsonantit laPPSSet saavat suhteessa enemmän aikaa ja painoarvoa kuin vokaalit. Tietenkään sana ei ole laapset, vaan lapset, mutta laulaessa voi joskus rikkoa puherytmiä.

Summa summarum

-Laulaminen ja musiikki kaiken kaikkiaan perustuu pitkälti makuasioihin. On vaikea määritellä oikeaa ja väärää. Uusien laulutapojen kokeileminen on yleensä kiinnostavaa.

-Mielestäni on ihan hyvä, että kokonaisuudessa on omat pienet rosonsa. Tietty autenttisuus on hyväksi tällaisessa projektissa. Toivottavasti radioasemat ja muut tahot innostuvat tästä hyvästä asiasta.

Kuva

Antaisin vielä palautetta tuosta kuvatiedostosta, vaikka et pyytänytkään palautetta siitä.
Tosi hyvä, iloinen kuva sinusta!
-Oranssista tekstistä ei meinaa saada selvää. Voisitko vaihtaa fontin väriä? Kannattaa kaikessa ajatella viestin vastaanottajaa. Hän saattaa olla kiireinen, eikä välttämättä ala zoomaamaan. Posti saattaa mennä roskakoriin, jos sitä ei saa heti luettua.
Toivon että palautteestani oli hyötyä jatkoa ajatellen.”
Lue myös blogitekstini: Saako laulamista arvioida?

Oma ääni – Mikä se on?

Tässä kirjoituksessa kerron matkastani ”oman ääneni” löytämiseksi ja laajentamiseksi. Pohdin mikä, ja millainen, on laulajan oma ääni.

Oman äänen tärkeydestä pidetään palopuheita. Monet laulunopettajat kehottavat opiskelijaa laulamaan omalla äänellä. Mikä ihme on oma ääni? Eikö jokainen laulajan päästämä ääni ole ”oma ääni”. Tätä blogitekstiä kirjoittaessani kysyin muutamalta laulunharrastajalta heidän käsityksiään omasta äänestä. Vastauksissa toistui luonnollisuus ja vaivattomuus. Samaan suuntaan itsekin kallistun. Jos ajattelemme symbolisella tasolla, voimme ymmärtää oman äänen äänenkäytöksi, joka tuntuu mukavalta ja vaivattomalta, sekä kuulostaa laulajan korvaan miellyttävältä, ”omalta”. Omaa ääntä ei tarvitse hakea väkisin vääntämällä. Jokaisella meistä on oma, ainutlaatuinen anatomiamme! Kaksi ääntä ei koskaan kuulosta täysin samanlaiselta.

Oman ääni virtaa vaivattomasti

Mistä tietää käyttävänsä ”omaa ääntä”? Sanoisin, että tuntemukset ovat paras opastaja. Omalla äänellä laulaminen ja puhuminen  tuntuu helpolta, suorastaan ihanalta!

Mitä äänielimistössä tapahtuu kun ihminen laulaa tai puhuu omalla äänellään?

-Äänentuotto tapahtuu mahdollisimman optimaalisella tavalla.

-Äänihuulisulku on tasapainoinen, ei liian puristeinen eikä vuotoinen.

-Ilmanpaine on sopiva.

-Turhat lihasjännitykset eivät rajoita äänen vapaata virtausta.

Kirkas vai tumma sointi?

Entä ääntöväylässä syntyvä sointi sitten? Onko parempi hakea ääneen tummuutta huulia törröttämällä ja kurkunpäätä laskemalla, vai etsiskellä kirkkautta hymyasetuksella? Jaa-a. Tämä oli yksi ”koulukuntia” erottavia kysymyksiä minun opiskeluaikanani. Tunsin tuolloin intuitiivisesti, että joskus harhauduttiin epäoleellisiin asioihin. Kentie syynä oli tiedon puute.

Ehkä omin sointi on keskitila tummentamisen ja kirkastamisen välillä. Luonnollinen sointi syntyy, kun huulet, kieli ja kurkunpää ovat rennon aktiiviset. Mutta ei ole väärin hakea ääneen erilaisia soundeja, jos sen osaa! On hyvä kuitenkin pitää lihasmuistissa rento perustekniikka.

Äänellä voi leikitellä

Oma ääni ei ole maailman vakavin asia. Laulaminen on nautintoa ja leikkiä. Kun laulaja tuntee ja hallitsee instrumenttinsa, hän voi käyttää sitä monin tavoin. Samasta laulajasta voi irrota, korkeat ja matalat äänet, tummat ja kirkkaat sävyt, voimakas ja hempeä ote, sekä monenlaiset tunneilmaukset ja fraseeraukset jazzista rockiin. Oikeastaan ainoat rajoitteet uusien tyylien ja äänenkäyttötapojen opiskelulle on aika, energia ja jossain määrin raha.

Olen joskus itsekin tuuminut, mikä eri laulutavoistani se minun omin ääneni. Onko oma ääneni oopperamainen, hennon kuulas vai rouhean matala? Vastaus kuuluu: Olen tasapainossa sen kanssa, että minun omasta äänestäni on moneksi.

Äänialan laajentamisessa voi olla apuna Laajenna äänialaasi-videokurssini.

Laulaja juhliin, laulaja youtube

Haasteet oman äänen löytämisessä

Moni ihminen on tilanteessa, jossa laulaminen tai puhuminen on kaukana vaivattomasta tai nautinnollisesta. Ääni ei tunnu kestävän työn ja vapaa-ajan haasteita. Rennon, soivan äänen löytäminen omin keinoin voi olla mahdotonta. Ominpäin harjoittelu voi johtaa pelkästään haitallisten äänenkäyttötapojen vahvistumiseen. Huonosti toimivien äänenkäyttötapojen kehittäminen paremmiksi on pätevälle ammattilaiselle arkipäivää.

Myös oman äänen kuuleminen ja kuunteleminen on monelle henkisesti haastavaa.

Olisi mahtavaa, jos laulunopiskelun polku etenisi siten, että ensin vakiinnutettaisiin hyvä äänenkäyttötapa, jonka jälkeen voitaisiin kokeilla esimerkiksi erikoisempia efektejä. Valitettavasti kaikilla opintopolku ei suju kuten Strömsössä, vaan ongelmia perustekniikassa saatetaan korjata vielä ammattilaisvaiheessa. Vaikuttaa siltä, että ehkä suurin työ laulunoppilaiden kanssa tehdään poisoppimisessa ja rentouttamisessa.

äänivalmennus, puhekoulutus, äänikurssi, äänitreeni, äänenlämmittely, äänihäiriö

Jähmeä ääni-identiteetti esteenä edistymiselle

-Tämä ei ole minun ääneni! Lauluoppilas sanoo ihmeissään. Hän on juuri laulanut noin oktaavin korkeammalta kuin koskaan aiemmin. Hänen laulunsa kimmeltää korkealla, koska hän uskaltautui käyttämään päärekisteriä, ilmanpaine oli sopiva ja hänen kehonsa oli riittävän rento. Ylä-äänten laulaminen tuntui – mitä ihmettä – helpolta.

Jos tunnistat tästä laulutuntini kuvauksesta itsesi, saatat olla osittain oikeassa. Vastaavia tilanteita sattuu nimittäin säännöllisesti. Löydämme laulunopiskelijoiden äänestä tutkimattomia puolia, ja niihin sopeutuminen henkisesti on osa oppimisprosessia.

Ihminen saattaa identifioida itsensä äänensä perusteella. Hän saattaa mieltää itsensä esimerkiksi korkea- tai  matalaääniseksi, tai jopa laulutaidottomaksi. Joskus mielikuvista pidetään kiinni jopa äänielimistön terveyden kustannuksella. Mieli ei aina tahdo ymmärtää tai hyväksyä uutta tietoa pureskelematta.

Jotkut saattavat ajatella, että äänenhallinta tuhoaa jotakin omintakeista. Osa ihmisistä ei halua edes kokeilla uusia tapoja laulaa. Ymmärrän että tällaiset tunteet kuuluvat vaiheeseen, kun tieto lisääntyy, mutta taidot eivät välttämättä seuraa perässä samaa tahtia. Ääni on monelle intiimi asia. Neuvojen vastaanottaminen herkällä alueella saattaa tuntua riskialttiilta.

Ota yhteyttä!

Ihmisääni on loputtoman kiinnostava aihepiiri. Älä jää yksin äänellisten haasteiden kanssa vaan kysy rohkeasti laulutuntia tai äänivalmennusta! 🙂 aura.maarit@gmail.com

Katsaus laulupedagogiikan käsitteitä avaavaan väitöskirjaani

Minulta kysellään usein väitöskirjastani, joten tässä kirjoituksessa kerron väitöskirjaprosessin pääkohdat mahdollisimman yksinkertaisesti. Suoritan jatkotutkintoa, eli tohtorintutkintoa Tampereen yliopistossa vokologian tieteenalalta. Vokologia on tiede, joka tutkii ja harjoittaa ihmisääntä.  Vokologia tutkii sekä puheääntä että lauluääntä. Minun väitöskirjani liikkuu laulamisen ja laulupedagogiikan maailmoissa.

puhekoulutus, äänivalmennus,ääniluento, äänikurssi, äänenhuolto

Väitöskirjani aihe on: Laulupedagogisten käsitteiden fysiologiset ja akustiset selitykset. Kuulostaa hebrealta, mutta antakaas kun selitän tarkemmin. Jos sinulla on kokemusta laulunopetuksesta, niin todennäköisesti tiedät, että laulunopettajat käyttävät omanlaistaan slangia. He saattavat puhua esimerkiksi laulutuesta, äänen ytimestä, ”pää-äänestä”, ylimenosta, peittämisestä… Tai he saattavat käyttää jopa italian kieläisi sanoja. He saattavat viljellä ohjeita kuten, hämmästy, sijoita ääni maskiin, ime ääntä sisäänpäin, Pidä silmät iloisena… Ohjeet saattavat olla hyvinkin mielikuvituksellisia, opettajasta riippuen.

Mielikuvaopetuksen riskit

Suuri osa laulupedagogiikan käsitteistä ja oppilaille annettavista neuvoista perustuvat mielikuviin ja laulajien subjektiivisiin kokemuksiin. Samat mielikuvat ovat saattaneet elää vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja. Ongelma tässä on se, että jokainen laulaja kokee mielikuviin perustuvat ohjeet omalla tavallaan. Oppilas ei aina välttämättä ymmärrä mitä neuvoilla ajetaan takaa. Jos oppilas ei saa täsmällistä tietoa ääni-instrumentin toiminnasta tai hänelle ei anneta selkeitä ohjeita,  hän ei ehkä etene opinnoissaan. Väärinkäsitykset voi aiheuttaa jopa äänihäiriöitä. Minun väitöskirjatutkimukseni tarkoitus on avata näitä mielikuviin ja kehotuntemuksiin perustuvia käsitteitä.

En kuitenkaan vastusta mielikuvien käyttämistä laulunopetuksessa, vaan mielestäni mielikuvien tulisi olla työkalu täsmällisen, fysiologiaan perustuvan tiedon rinnalla. Mielikuvien tulee tukea fysiologiaan perustuvaa opetusta. Laulunopettajan tulee selittää oppilaalle, mitä kehollista tai musiikillista tapahtumaa hän yrittää mielikuvalla oppilaalle havainnollistaa, eli miksi hän käyttää juuri kyseistä mielikuvaa.

äänihuulet, äänivalmennus, puhekoulutus, fonetiikka,

Kysely tärkeimmistä laulupedagogisista käsitteistä

Tutkimuksen alkuvaiheessa tein kyselyn koulutetuille laulunopettajille. Kysyin heiltä heidän mielestään tärkeimpiä ja eniten käytettyä laulupedagogisia käsitteitä. Suosituin käsite erottui muista ylivoimaisesti. Tästä kyselytutkimuksesta olemme kirjoittaneet artikkelin ”Laulunopettajien yleisimmin käyttämät laulupedagogiset käsitteet” Anne-Maria Laukkasen ja Juha Ojalan kanssa. Artikkelissa pohdimme  laulun oppimisen haasteellisuutta ja käsittelimme useita laulupedagogisia käsitteitä kirjallisuuden avulla. Artikkeli on julkaistu Ainedidkatiikka-lehden viimeisimmässä numerossa. Se on vapaasti luettavissa.

Artikkeli laulajan ilmeestä Journal of Voice:ssa

Tutkimusprosessin seuraavissa vaiheissa olemme valinneet kaksi erilaista laulupedagogista käsitettä, joita olemme tutkineet tieteellisin menetelmin. Toinen artikkeli ”The nasal musculature as a control panel for singing – Why classical singers use a special face expression?” käsitteli laulajan ilmeitä. Monet laulunopiskelijat ovat kuulleet ohjeen, jossa heitä pyydetään kohottamaan poskipäitä ja levittämään sieraimia. Me tutkimme kuinka tällainen ilme vaikuttaa lauluääneen. Käytimme menetelminä mm. nasoendoskopiaa eli kuvasimme nenänielua ja äänihuulia. Tämä artikkelimme on julkaistu Journal of Voice-lehdessä.

Seuraavan artikkelin tutkimusmateriaali on hankittu ja meneillään on tutkimustulosten analysointi.
Yhteistyökumppaneina mulla on ollut muun muassa tutkijoita Tsekeistä ja Norjasta sekä Helsingin yliopistollisen sairaalan foniatrian poliklinikalta. Kiitos kaikille tähän mennessä mukana olleille!

Linkit:

Lue professori Anne-Maria Laukkasen artikkeli: Mitä on vokologia?

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2008/11/duo97279

https://www.jvoice.org/article/S0892-1997(17)30443-5/abstract

https://journal.fi/ainedidaktiikka/article/view/73222

 

Voiko laulutaitoa mitata?

Usein kuulee sanottavan, ettei laulajia voi arvostella tai laittaa keskenään paremmuusjärjestykseen. Perusteena käytetään ajatusta, että laulutaitoa olisi mahdoton mitata – Laulamisen kohdalla kyse kun on pelkästään makuasioista. Muistan itsekin lohduttaneeni edellä mainituilla sanoilla lauluoppilaita ja kavereita, jotka eivät ole pärjänneet laulukilpailuissa toiveensa mukaisesti.

Mutta onko asia aivan näin yksiselitteinen? Tuskin. Ihmisääntä voidaan tutkia, sitähän mekin Tampereen yliopiston vokologian opinnoissa teemme. Tieteellinen tutkimus on tietenkin eri asia, kuin laulusuorituksen mittaaminen arvostelutarkoituksella. Lauluääntä ja laulamisen eri osatekijöitä voidaan kuitenkin mitata – ja arvioida – monin tavoin.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole olla kattava selostus lauluäänen tieteellisestä tutkimuksesta, vaan antaa helposti ymmärrettävä, pieni silmäys siihen, mitä asioita lauluäänessä voidaan tutkia tai mitata.

elektroglottografia, lauluäänen mittaaminen, äänen tutkiminen, vokologia
EGG eli elektroglottografia

Mikä tekee laulajasta taitavan?

Mitä tekijöitä sitten olisi mitattava, kun puhutaan laulutaidosta. Kysymystä voidaan lähestyä monesta suunnasta. Osviittaa siitä, mitä lauluharrastuksen eri vaiheissa olisi hyvä hallita, voi lukea SML:n laulun tasosuoritusten vaatimuksista.

Samalla sivulla esitetään arviointiperusteet ja seikat, joihin arvioijan on kiinnitettävä huomiota laulututkintoa / tasosuoritusta arvioidessaan : -Hengitystekniikka, -Äänenmuodostus, -Artikulointi ja ääntämys, -Intonaatio, -Rekisterien hallinta, -Fraseeraus ja musiikin muotoilu, -Dynamiikka ja nyanssit, -Rytmin käsittely, -Tempon valinta ja hallinta, -Esitysmerkkien ja yksityiskohtien huomioonottaminen, -Tunnelma, -Persoonallisuus laulussa, -Yhteissoittotaito, -Esiintymistaito.

Tärkeitä taitoja listattuna! Taitava laulaja on musikaalinen. Hän hallitsee mm. vireen, rytmiikan, tyylinmukaisen fraseerauksen ja efektit. Hänellä on toimiva laulutekniikka, terve äänentuottotapa, miellyttävä tai kiinnostava äänenväri, laaja ääniala, ymmärrettävä artikulaatio, riittävästi kielitaitoa, koskettava äänellinen ja kehollinen ilmaisu… Joitakin ominaisuuksia, kuten turnauskestävyys, joustavuus tai luovuus, ei välttämättä havaitse kertakuulemalta, vaan ammattimaisuus paljastuu työn touhussa. Pysyn tässä kirjoituksessa kuitenkin niissä ominaisuuksissa, jotka laulajasta välittyy yhden laulusuorituksen aikana.

(En sotke tätä blogitekstiä sillä kysymyksellä, miksi taitavat laulajat eivät aina pärjää, kun taas viihdehahmot, joilla on ongelmia laulamisen perusasioiden kanssa, menestyvät.)

Katsotaan lähemmin miten em.taitoja voidaan tutkia ja arvioida.

1. Vire / sävelpuhtaus

Vireessä laulaminen on laulamisen perusasioita. Epävireinen laulu sattuu korvaan helposti, jos kuulijalla itsellään on “sävelkorvaa”. Sävelpuhtautta mittaavat erilaiset sovellukset, jotka tekevät reaaliaikaista sävelkorkeusanalyysia.

2. Rytmi

Epärytmisen laulamisen havaitsee myös helposti, varsinkin jos kappale on kuulijalle tuttu. Olen opetustyössäni huomannut, ettei laulun aloittelija välttämättä ymmärrä, kuinka tärkeää on pitää kappale rytmillisesti koossa. Kun mennään rytmiikassa pidemmälle, tulee esiin genren mukainen fraseeraus, esimerkiksi kolmimuunteisuus.

3. Ääniala

Äänialan laajuus kuuluu myös asioihin, joita pystytään helposti mittaamaan joko sovellusten, kuten perustaajuuden analyysiohjelmien, tai perinteisellä tavalla pianon ja harjaantuneen korvan avulla. Viritysmittariakin voi kokeilla. Laajenna äänialaasi-verkkokurssini (35e) sisältää kaksi testiä, joiden avulla osallistuja voi kokeilla oman äänialansa laajuutta.

4. Äänen voimakkuus / dynamiikka

Äänenpainetasoa voidaan tutkia esimerkiksi äänitasomittarin ja erilaisten sovellusten avulla. Desibelimittarit eivät kerro koko totuutta äänen voimakkuudesta / äänekkyydestä / kuuluvuudesta. Äänenlaatua ja taiteellista vakuuttavuutta ei tule yhdistää desibelejen määrään. Klassisessa laulussa ääni tulee saada kantamaan orkesterin yli ilman mikrofonia, mutta tässä käytetään apuna ylä-säveliä ja ns. laulajan formanttia. Näitä voidaan tarkastella äänianalyysiohjelmilla. Toisaalta monissa musiikkityyleissä otetaan audiotekniikasta tehot irti, eikä pyritäkään lauluäänen läpäisykykyyn. Ja soivasti laulaminen hiljaa on oma taitonsa…

5. Äänentuottotapa ja sointi

Pitkälle koulutettu ääniammattilainen kuulee helposti, millainen äänentuottotapa laulajalla on ja kuinka hän käyttelee ääntöväyläänsä. Äänihuulivärähtelyn laatu kuuluu äänen tiiviytenä tai vuotoisuutena, ja ääntöväylän toiminta kuuluu äänen soinnissa ja artikulaatiossa. Äänen sointi ei ole mystiikkaa, ja sitä voidaan tutkia.

Äänihuulivärähtelyä voidaan tutkia elektroglottografialla. Ylinopeuskuvauksella voidaan saada videokuvaa äänihuulivärähtelystä. Äänenlaatua voidaan mitata myös esimerkiksi spektrianalyysilla. Spektrianalyysista saadaan selville lähdeääni (äänihuulisulku) sekä sointia ja artikulaatiota ilmentävät formantit. Ääntöväylää ja artikulaatioliikkeitä voidaan tutkia esimerkiksi magneettiresonanssikuvauksella. Tampereen yliopistossa on toteutettu pitkään puheteknisten suoritusten mittaamista. Mittauksiin voidaan sisällyttää mm. keuhkojen vitaalikapasiteetin mittaaminen, äänenlaadun akustiset mittaukset jne.

Olen itse ollut mukana mm. sellaisessa tutkimuksessa, jossa rekistereitä ja rekisterinvaihtoja on kuvattu ylinopeuskameralla. Mainiot tulokset em. tutkimuksissa testeissä tai kaunis video äänihuulivärähtelystä saattavat kertoa hyvästä äänentuottotavasta, mutta eivät vielä tee ihmisestä taitavaa laulajaa.

6. Artikulaatio

Artikulaatiotakin voidaan tutkia akustisesti esim spektrianalyysin keinoin. Muistan itsekin tehneeni tavutoistotehtävän, jolla mitataan artikulaationopeutta. Eri musiikkityyleissä artikulaatioon saattaa kohdistua erilaisia vaatimuksia. Huomasin netissä surffaillessani, että Elli Haloon artikulaatiota on moitittu. Itse pidän sitä viehättävän persoonallisena, mutta vaikkapa tangossa, klassisessa laulussa tai perinteisessä musikaalissa sellainen ei todennäköisesti toimisi? Tosin jos Elli ryhtyisi musikaalin tähdeksi, kyseessä saattaisi olla ilmiö itsessään, eli laulamisen kohdalla vaatimukset elävät tilanteen mukaan.

7. Tyylinmukaisuus

Tyylipuhtaus syntyy monesta osatekijästä, joista osaa voidaan mitata. Esimerkiksi vibraton nopeutta ja laajuutta voidaan tutkia.

Laulua arvoidaan sen genren sapluunalla, jota laulaja pyrkii laulamaan. Jokaisessa musiikkityylissä on omat vaatimuksensa esimerkiksi äänenkäytön, fraseerauksen ja esiintymisen suhteen. Sävelpuhtausvaatimuksissakin on eroavaisuuksia. Mieti punk-musiikkia tai edesmennyttä Kurt Cobainia. Toisaalta, menestyneimmät artistit ovat usein heitä, jotka ovat rikkoneet rajoja ja tuoneet genreen jotakin aivan uutta.

Oopperalaulajaa taas tarkastellaan sen mukaan, kuinka laulajan ääni ja olemus istuvat hänen laulamansa äänityypin ohjelmistoon. Myös ainakin yleisimmillä kielillä, eli italiaksi ja saksaksi laulamisen täytyy sujua.

8. Ilmaisu

Laulajan sisäistä kipinää ja persoonallisuutta ei tietääkseni ole vielä pystytty mittaamaan. Voidaan tietysti mitata kuulijoiden reaktioita esitykseen. Äänellisen ilmaisun elementtejä kyllä tutkitaan par’aikaa Tampereen yliopistolla.

äänihuulet, äänivalmennus, puhekoulutus, fonetiikka,

Arviointi korvakuulolta

Kun ihmisäänen arvioinnista puhutaan, korvaa ei voita mikään! Vokologisissa tutkimuksissa tehdään usein kuunteluanalyysia. Laukkanen ja Leino alleviivaavat kirjassa Ihmeellinen ihmisääni, että mittaus- ja analyysimenetelmät ovatkin kuunteluanalyysin ohessa käytettävä apuvälineistö.

Kuulijoiden arviointikyvyissä on toki eroja. Koulutettu laulunopettaja omaa harjaantuneen korvan ja kykenee arvioimaan laulajan taitoja todennäköisesti tarkemmin kuin harrastelija. Lauluharrastajakin kuulee todennäköisesti lopputuloksen, mutta vokologi-laulunopettaja pyrkii löytämään syyn.

Jotkut asiat kuten sävelpuhtaus ja rytmissä pysyminen ovat kokemukseni mukaan niin itsestäänselviä, että niistä ollaan yleensä samanmielisiä. Soundi- ja tyyliseikat saattavat jakaa enemmän mielipiteitä.

Kuunnellessani laulajaa, mieleni tekee kuunteluanalyysia lähes automaattisesti.  Kun teen asiakkaille arvioita laulutallenteista, koitan poimia oleelliset asiat kommentoitavaksi. Sellaiset, joiden kehittäminen veisi laulajaa eniten eteenpäin. Itselleni tärkeimmät välineet laulun arvioimiseen ovat laulajan minulle välittämä, toivottavasti hyvälaatuinen mutta käsittelemätön audio sekä kaiuttimet tai kuulokkeet. Saatan myös tarkastaa pianon kanssa laulajan laulamia sävelkorkeuksia.

Äänianalyysiohjelmat on kaikkien ulottuvilla

On olemassa sovelluksia, joilla laulamisen ja äänenkäytön eri osa-alueita voidaan tarkastella jopa kotikäytössä. Käyttäjäystävällinen Sing and see havainnollistaa laulajalle visuaalisesti mm. laulun sävelkorkeuden pianon koskettimistolla sekä formantit spektrogrammissa. Ehkä hankalammin käytettävä, mutta ilmaiseksi ladattava Praat-puheanalyysiohjelma on apuväline monenlaisen analyysin tekemiseen. Vocevista-ohjelman avulla voi esimerkiksi tarkastella äänihuulivärähtelyä EGG:llä. Akustiikkaa tuntemattomalle spektrit ja spektrogrammit jäävät helposti hassuiksi käppyröiksi, joista ei ole mitään käytännön hyötyä. SingandSeen ja Vocevistan antama visuaalinen palaute voi parhaimmillaan olla arvokas apu laulutekniikan opiskelussa.

Kun puhutaan digiaalisesta laulunopiskelusta, oppilaat mainitsevat usein SingStar-pelin. Älypuhelimiin on saatavissa monenlaisia ohjelmia viretunnistimista desibelimittareihin. (Olen kokeillut hyvin pientä osaa enkä mene niistä takuuseen.) Esimerkiksi sosiaalisen median karaokeohjelma Smule hyödyntää edellämainittuja ominaisuuksia viihteellisellä tavalla. Ennustan että helposti käytettävistä audiosovelluksista tulee lähes kuvankäsittelyn kaltainen trendi.

Pohdin edelleen kysymystä, mitä laulutaito on ja kuinka pitkälle sitä voidaan mitata. Laulaminen ei ole pelkkiä desibelejä, äänihuulivärähtelyä ja formantteja. Vaikka laulamisen voi näennäisesti purkaa osiin, näiden osien tulisi muodostaa yhtenäinen taiteellinen kokonaisuus: Vaikuttava lauluesitys. Vähintäänkin laulamisen taiteellinen ja ilmaisullinen puoli jäänee pienen salaperäisyyden peittoon 🙂