Kirjoittajalta Maarit Aura

Muistikirjan aarteita – Mitä Seppo Ruohonen minulle opetti

Julkaistu tekijä Maarit Aura

Seppo Ruohonen (1946-2020) tunnetaan paitsi Matin ja Tepon veljenä, myös kansainvälisen uran tehneenä tenorina ja Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen professorina. Minulle Ruohonen opetti laulua vuosina 2004-2011.

Merkityksellinen laulunopettaja

Kaivoin esiin muistikirjan, johon olen aikoinaan merkinnyt muistiinpanoja Seppo Ruohosen pitämiltä laulutunneilta. Koen Ruohosen olleen minun kehitykseni kannalta merkityksellisin laulunopettaja. Aloittaessani Ruohosen oppilaana minulla oli monia äänellisiä vaikeuksia. Ruohosen opetuksessa saavutin toimivan laulutekniikan. Seppo oli niinikään viimeinen oppilaitoksen järjestämä ”virallinen” laulunopettajani. Laulajien piirissä kuulee usein sen tyylistä kommentointia, kuin ”muista opettajista ei ollut mihinkään, kun taas X sai laulutekniikkani kuntoon”. Ainakin ammoisina aikoina jotkut laulunopettajat  vaativat oppilasta unohtamaan kaiken aiemmin opitun. Seikka, mitä en aikoinani tullut ajatelleeksi on, että varmasti aiemmat laulunopettajat kuitenkin loivat tiettyä äänellistä perustaa ja ymmärrystä. Ruohosen oppilaana ääneni puhkesi kukkaan. Hän siis tavallaan keräsi sadon, ja (ihan oikeutetusti) sai kunnian erinomaisesta arvosanastani laulun A-kurssitutkinnossa.

Menneen kertausta arvioivin silmin

Kun nyt selaan muistikirjaa, kykenen arvioimaan Sepon opetusta analyyttisemmin kuin opiskeluaikoinani. Huomaan, että Ruohosen opit olivat melko tyypillistä klassisen laulun opetusta. Pohdin syytä siihen, miksi vasta Sepon avulla pääsin eroon aiemmista äänellisistä haasteista ja sain lauluääneni toimimaan. Tässä kirjoituksessa avaan muistikirjan sisältöä, analysoin Ruohosen opetusta ja sanoitan sitä kielelle, jollaista nykyään itse käytän. Mainittakoon vielä, että tämä kirjoitus perustuu minun muistiinpanoihini ja tulkintoihini, eikä sinällään voi toimia täysin objektiivisena lähteenä Ruohosen opetukseen.

Luonteva ”oma ääni”

Ruohonen ei pääsääntöisesti käyttänyt tieteellisiä käsitteitä. Hän ei puhunut ääntöväylästä ja äänihuulivärähtelystä. Hän käytti jonkin verran mieli- ja kielikuvia, sekä soivia esimerkkejä. Hän puhui usein esimerkiksi luonnollisuudesta ja rentoudesta, ”omasta äänestä”, soinnista ja sointipaikasta. Mielestäni Ruohonen opetti luontevaa, vaivatonta, ergonomisesti kestävää laulutekniikkaa. Laulaminen ei sisältänyt turhaa kikkailua, vaan Seppo valjasti käyttöön oppilaan ääni-instrumentin parhaat puolet. Ruohonen yhdisti tunneilmaisun äänensävyyn ja fraseeraukseen. Erityisen tärkeä affekti vaikutti olevan jonkinlainen oopperamainen intohimo. Tätä intohimoa ei toteutettu puskemalla, vaan äänen vuolaalla virtaamisella. Artikulaatioelinten toimintaan keskityttiin erikseen, kuten muistiinpanoissa näkyy.

Kultainen keskitie

Olen kohdannut laulunopettajia, jotka edustavat ääripäitä ääntöväyläasetuksen näkökulmasta. Eräässä laulukoulussa huuliaukko suputettiin pikkuruiseksi, sävelkorkeudesta ja muista seikoista riippumatta. Toisessa laulukoulussa hymyiltiin jatkuvasti leveästi. En tuolloin juuri ymmärtänyt äänifysiologiaa, enkä kyennyt analysoimaan kyseisten laulutekniikoiden vaikutuksia ääneen. Havaitsin kuitenkin, ettei kumpikaan em. laulukoulu soveltunut minulle. Äänentuotosta tuli teennäistä ja kireää. Käsitykseni mukaan Sepon opetus edusti ”kultaista keskitietä”. Hän opetti ääntöväylän rentoa, luontevaa toimintaa. Vokaaleihin haettiin jossain määrin yhdenmukaista, pyöreähköä sävyä, mutta vokaalimodifikaatiota ei vedetty överiksi. Tärkeämpää oli, että kaikki vokaalit soivat samassa paikassa ”ylhäällä”. Oletan, että työkaluja vokaalien sointipaikan löytämiseksi olivat ainakin kielen etinen asema, kohonnut pehmeä suulaki, leuan avaus ja avoin nielutila.

Rekisteribalanssi

Niin ikään kurkunpäätasolla pyrittiin tasapainoon. Kaikenlainen puristaminen ja yliyrittäminen oli kielletty. Aiempi miespuolinen laulunopettajani ei ollut opettanut minulle lainkaan ohennerekisterin käyttämistä, joka kuitenkin on klassisen naislaulun ehdoton edellytys. Sopraanolaulunopettajien kanssa koin modaali- tai rintarekisterin jäävän hieman paitsioon, ja alitajuisesti ryhdyin pienentämään ja vaalentamaan ääntäni. Jälkikäteen ajatellen Sepon kanssa rekisteribalanssi toteutui parhaiten. Sain tuottaa matalia ääniä rintarekisterillä, nautiskellen, mutta korkeammilla sävelillä äänihuulivärähtely muuttui kohti M2-mekanismia/päärekisteriä. Tutustu rekistereihin Rekisterimestari-verkkokurssilla.

Vaativa opettaja

Ruohonen oli opettajana sinnikäs ja peräänantamaton. Huonolla tekniikalla ei kerta kaikkiaan saanut tuottaa yhtäkään ääntä, sellaisen laulamisen Seppo keskeytti heti. Niinpä alkutaival oli osaltani melkoista yritystä ja erehdystä. Kuitenkin ajattelin, ettei minulla ollut mitään menetettävää, joten luotin Seppoon ja annoin ääneni hänen käsiinsä. Koin, että Seppo toimi oppilaan parhaaksi. Laulutunneilla hän keskittyi asiaan 100%:sti. Hänen turunmurteensa oli omaa luokkaansa! Muistan, miten mukavalta tuntui, kun jokusen vuoden harjoittelun jälkeen Seppo viimeinkin ilmaisi, että nyt laulutekniikka alkaa toimia. Huomasin kehityksen itsekin. Laulaminen alkoi tuntua mukavalta, suorastaan ihanalta! Olin käytännön tasolla saanut toimimaan äänentuoton taloudellisuus-periaatteen, joka myöhemmin tuli sanoitetuksi vokologian opinnoissa. ”Soiva, kantava ääni mahdollisimman pienellä vaivalla”.

Voin kiteyttää, että Seppo Ruohonen oli henkilö, joka vaikutti voimakkaasti elämäni suuntaan. Otan osaa poismenon johdosta.

Otteita muistiinpanoistani 2004-2011 jaksoteltuna ja muokattuna selkeämmäksi

Äänihuulet

-Äänihuulten massaa käytetään tilanteeseen sopivasti. Ohentaminen aloitetaan sopivalla sävelkorkeudella. Korkealle ei lauleta liian paksusti.

Kurkunpää

-Kurkunpää rentona alhaalla

-Raukea, rento haukotus

-Ei turhia liikkeitä kurkunpäällä

-Keho pitää kurkunpään alhaalla

Nielu

-Nielu raukeasti auki

-”Putki auki”

-Pidä nielu auki kuin foniatri vetäisi kielestä

-Stabiilius, ei ylimääräistä jumppaa nielussa

Leuka

-Kurkku rento

-Leuka rento

-Leuka aukeaa hieman, mutta ei liikaa

-Ylä- ja alaleuka ovat suorassa linjassa. Alaleuka ei työnny eteen

Kitalaki

-Kitalaki (suulaki) joustaa

-Ylätila kohotetaan etenkin silloin, kun lauletaan ylöspäin

-Alaleukaa ei auota liikaa eikä sillä tueta ääntä. Ajatus yläleuan joustamisesta.

Sijoittaminen

Sointipaikka oli oleellinen osa opetusta. Sama sointi säilyi sävelkorkeudesta riippumatta.

-Vokaalit soivat samassa paikassa, ylhäällä ”kupolissa”, tai etuhampaitten takana. Älä tue vokaaleja alaleualla

-Sointi ylhäällä. Myös alaäänet soivat ylhäällä, älä paina niitä

-Pohja ja yläpuoli toimivat yhdessä

-Ota ääni yläkautta, solahtaa sieltä kroppaan

-Tunne tai mielikuva äänen kasvamisesta taaksepäin

-Ääni resonoi kasvoissa, ääntä kannatellaan, älä päästä ääntä kurkkuun

-Tunne kuin ääni kiertäisi ylös-eteen

-Soinnissa on klassiseen lauluun sopivaa intohimoa

Legato

-Sido äänet, älä sammuta niitä, älä pumppaa säveliä

-Sitkeä linja, eteenpäin meneminen

-Linja syntyy (intohimoisesta) tunteesta

Hengitys

-Nenähengitys on paras. Nenän kautta hengitettäessä kurkunpää jää rennosti sopivan matalaan asentoon

-Pallea on rento

-Inhalare la voce

-Kuin joisit pillillä, ääni solahtaa kropan läpi

ÄLÄ:

-Älä varo äänentuottoa

-Tee kommervenkkejä

-Peitä

-Paina

-Jännitä huulia

-Älä työnnä ääntä eteen

-Älä laula kaulalla, pää pysyy kiinni vartalossa

-Älä poista äänestä väkisin tummuutta tai syvyyttä

Tyttöjen äänenmurros ja sen vaikutus laulamiseen

Julkaistu tekijä Maarit Aura

Tutkimusten mukaan lauluharrastus vetää puoleensa erityisesti tyttöjä, ja valtaosa kuoroharrastukseen osallistuvista lapsista ja nuorista on naispuolisia (mm. Gackle 2019, Cliff 2010, Bell 2004). Olen itsekin opettanut lukuisia alaikäisiä tyttöjä ja nuoria naisia, mutta vain harvaa samanikäistä poikaa.

Tyttöjen äänenmurrokseen on kiinnitetty vähemmän huomiota kuin poikien äänenmurrokseen, ja sitä on tutkittu vähemmän (Gackle 2019). Kenties syy on se, ettei tyttöjen äänenmurros ole yhtä dramaattinen kuin pojilla, eikä sen ehkä siksi ajatella vaikuttavan tytön äänenkäyttöön ja mahdolliseen lauluharrastukseen. Osa tytöistä ohittaakin äänenmurroksen lähes huomaamattaan. Esimerkiksi minä itse en muista omaa äänenmurrostani, enkä todennäköisesti aikoinaan tiedostanut sitä. Jossain vaiheessa teinikää huomasin keskelle äänialuettani ilmestyneen taitekohdan, jossa äänensävy muuttui selkeästi, ja jonka ylittäminen oli hieman haastavaa. Tuolloin en osannut sanoittaa ilmiötä, jonka myöhemmin ymmärsin olevan modaali-falsetti-rekisteriraja (M1-M2). Lue blogiteksti tai katso video rekistereistä. Äänenmurrokseni suhteellinen helppous kenties selittyy sillä, että olin ennen teini-ikää laulanut hyvin paljon ja minulle oli mahdollisesti kehittynyt kohtalaisen varma äänentuottotapa. Äänenmurros voi kuitenkin vaikuttaa tytön lauluääneen ja lauluharrastuksen mielekkyyteen siinä missä pojankin. Tässä kirjoituksessa käydään läpi äänenmurroksen mahdollisesti mukanaan tuomia haasteita.

Huomautan, että käyttäessäni sanoja ”nainen” ja ”mies” tarkoitan tässä kirjoituksessa biologisia sukupuolia. Sukupuoli-identiteettikysymyksiin ei ole tässä kirjoituksessa mahdollista mennä aihepiirin laajuuden vuoksi.

Kannattaako teini-ikäiselle opettaa laulamista?

Ajatus, jonka mukaan laulamista tai laulutekniikkaa kannattaa opettaa vasta äänenmurroksen jälkeen, on elänyt sitkeästi. Kyseinen periaate on kuitenkin hiljalleen murtumassa. Eri tahojen näkemyksiä laulunopetuksesta  äänenmurroksen aikana on koostettu (Mm. Alakoskela ym. 2009, Rautamaa 2012). Yleinen mielipide vaikuttaa olevan, että laulamista ja äänenkäyttöä voidaan opettaa, kunhan opetettava tekniikka on hyvää ja turvallista. Äänenmurroksen aikana laulaminen vaatii erityishuomiota. Rajun äänenmurroksen aikana lyhyt tauko voi olla suositeltava. Ennen murrosikää karttunut laulutaito voi auttaa ääntä selviämään äänenmurroksen yli, joten pienenä lapsena aloitettu lauluharrastus nähdään kannattavana. (mm. Alakoskela ym 2009.)

Suomen muusikoiden liiton vuonna 2011 tekemässä kyselyssä 43:sta musiikkioppilaitoksesta 17 ilmoitti antavansa laulun yksilöopetusta alle 16-vuotiaille (jamk 2016). Olisi kiinnostavaa tietää nykyiset luvut. Alakoskela ym. pitävät monien musiikkioppilaitosten korkeaa laulun aloitusikää merkkinä vanhojen näkemyksen suosimisesta (2009).

Lasten laulunopetus, laulunopetus nuorille, murrosikä, laulunopetus murrosiässä, laulutunnit murrosikäiselle, ääni murrosiässä, tytön äänenmurros, nuori laulaja

Äänifysiologiset muutokset murrosiässä

Murrosiän alkamisajankohdasta näkee erilaisia versioita, mutta skaala näyttää liikkuvan laajimmillaan 8-15 vuoden välillä. Tutkimukset osoittavat, että murrosikä alkaa nykyään aiempaa aikaisemmin (mm. Herman-Giddens ym. 1997). Kuukautiset alkavat länsimaissa keskimäärin 13 vuoden iässä (Abitbol 1999). Teini-iässä kehon rakenne muuttuu nopeasti. Nuori mies kokee monia muutoksia äänianatomiassaan. Sukupuolihormonin testosteronin vaikutuksesta äänihuulten koko (pituus/paksuus) kasvaa ja äänihuulten lihakset ja limakalvot paksuuntuvat. Kurkunpään rakenteet, kuten kilpirusto ja kurkunkansi kasvavat, ja kurkunpää laskeutuu. Kaula, rintakehä ja ääntöväylä kasvavat. Keuhkojen vitaalikapasiteetti lisääntyy. Näin ollen resonoivat ontelot kasvavat ja niiden keskinäiset suhteet muuttuvat. (Abitbol ym. 1999.) Myös tytöt kokevat murrosiässä hormonaalisen myrskyn. Tytön äänielimistö kasvaa ja kehittyy teini-iässä, mutta muutos on hienovaraisempaa kuin pojilla (Abitbol ym. 1999). Miesten äänihuulten keskimääräinen pituus on 1,6cm ja naisten 1cm (Laukkanen, Leino 1999).

Äänenkorkeus ja äänensävy

Ennen murrosikää nais- ja miespuolisten henkilöiden äänet eivät eroa merkittävästi sävelkorkeudeltaan. Kuudesta kahdeksaan vuoden iässä poikien ja tyttöjen äänet ovat melko samanlaisia sävyltään ja äänialaltaan (Gackle 2009). Pojilla äänenkorkeus laskee noin oktaavin aikuisikään mennessä, tytöillä terssin (Laukkanen, Leino 1999). Yksilölliset erot voivat kuitenkin olla merkittäviä.

 Abitbolin mukaan ihmisen kurkunpää on ”hormoniriippuvainen elin”. Estrogeenit tuottavat yhdessä progesteronin kanssa naisen äänelle tyypillisen sävyn. Ääntöväylän kasvun myötä äänensävy muuttuu. Karkeasti ottaen, mitä pidempi ääntöväylä, sitä matalammalla formantit sijaitsevat ja sitä tummempi äänensävy on. Pienten lasten formantit sijaitsevat korkeammalla kuin vanhempien lasten. Lasten formantit ovat keskimäärin 20% korkeammalla kuin naisten ja 32-38% korkeammalla kuin miesten (Sundberg 1987).

Äänenmurroksen vaikutukset lauluääneen

Nuorilla naislaulajilla on nuorten miesten tapaan tyypillisiä äänenmuutoksen merkkejä. Muutokset pojan äänessä ovat hyvin ilmeisiä kuulijalle, kun taas tytön äänen muutokset ovat yleensä hienovaraisempia. Äänenmurroksen merkit voivat vaikuttaa laulutekniikkaan, ohjelmiston valintaan, harjoitusstrategioihin sekä äänelliseen identiteettiin. (Gackle 2019.)

Äänelliset haasteet äänenmurroksen aikana

(1) lisääntynyt vuotoisuus ja käheys

(2) puheäänen sävelkorkeuden madaltuminen

(3) kaventunut ääniala

(4) epäjohdonmukaisuus tessituurassa, eli sävelalue, jolla ääni tuntuu parhaiten toimivan, vaihtelee

(5) havaittavat muutokset äänensävyssä ja äänenlaadussa

(6) äänen katkeilu

(7) selvät rekisterisiirtymien rajat

(8) epävarmuus sävelkorkeuksien tuottamisessa, vireongelmat

(9) vaikeus äänentuoton aloittamisessa. (Muokattu Gacklen 2019 tekstin pohjalta.)

Äänenmurroksen monivaiheisuus

Äänenmurroksen ajankohdaksi mainitaan eri lähteissä vaihtelevasti 11-17-vuotta. On esitetty, että äänenmurros jakautuu useaan – kolmeen tai jopa viiteen – vaiheeseen (mm. Hacki 1999, Cooksey&Welch, 1998, Frank ja Sparber 1970 tai Naidr & Zboril & Sevcik, 1965, sit. Stuns, 1989). Tyttöjen osalta jaottelun kannalta merkitsevä tekijä vaikuttaa olevan kuukautisten alkamisajankohta (Cooksey&Welch, 1998). On ehdotettu (mm. Brodnitz, 1983), että kuukautisten alkaminen ja äänenkorkeuden madaltuminen tapahtuvat samaan aikaan. Äänelliset haasteet sijoittuvat aikaan juuri ennen kuukautisten alkamista, niiden alkamisen ajankohtaan ja aikaan niiden alkamisen jälkeen, kuitenkin painottuen post-menstruaaliseen aikaan (Williams 1996).

On esitetty, että äänenmurros ja sitä myöten vaikeimmat äänelliset haasteet olisi ohitettu yleensä 14-16-vuoden iässä (Cooksey&Welch, 1998). Äänen kehittyminen ei kuitenkaan ole suoraviivaista ja ennustettavaa. Äänenmurroksen kesto ja suunta voivat olla melko yksilöllisiä. Äänenmurros voi myös häiriintyä – Se voi ainakin pojilla viivästyä tai pitkittyä, tai äänenmurroksen aikana voi erityisen hankalassa tapauksessa kehittyä äänihäiriö. On huomioitava, että lauluääni vaatii puheääntä enemmän aikaa kehittyäkseen täysin (Brodnitzin 1988). Tytön ääni on vakiintunut aikuisen naisen ääneksi vasta 20 ikävuoden jälkeen. Niinpä laulajan ääniluokkaa ei kannattaisi määritellä ennen tätä ikää. (Gackle 2019.) Voi olla, että äänenmurroksen aikana esimerkiksi ylä-äänten laulaminen on haastavaa ja ala-alue tuntuu mukavammalta. Naislaulaja saattaa silti murrosiän ohitettuaan löytää sujuvan, soivan ”yläkerran” ja vakiintua sopraanoksi.

Äänenmurroksen vaiheet tytöllä

-Prepubertal / esipuberteettinen vaihe 8-10v (->12v). Kirkas, huilumainen äänensävy, liikkuvuus äänessä, ei selkeitä rekisteribreikkejä, puhekorkeus 220-349Hz (A3-F4).

-Premenarcheal / vaihe ennen kuukautisten alkamista 11-13v. Ääniala suunnilleen sama kuin edellisessä vaiheessa. Ääneen on tullut vuotoisuutta. Rekisterinvaihdot ilmestyvät F4-Ais4 kieppeille. Vaikeuksia alaäänissä tai ylä-äänten katoamista voi ilmetä.

-Post-menarcheal / vaihe kuukautisten alkamisen jälkeen 12-15v. Puhekorkeus 196Hz-293Hz (G3-D4). Äänialan kapeutuminen. Ylä-äänten katoaminen. Rekisterisiirtymät F4-Ais4 välillä, sekä myös D5-Fis5 välillä (ns. secondo passaggio). Käheys, vuotoisuus, ääni voi katkeilla. Tessitura, eli sävelalue, jolla laulajan ääni parhaiten toimii, voi vaihdella. Illuusio alttoudesta.

-Young adult female / nuori aikuinen nainen 14-18v. Puhekorkeus 185Hz-261Hz (Fis3-C4). Äänensävy on rikkaampi. Ääniala kasvanut. Vuotoisuus vähentynyt. Rekisterinvaihto vakiintunut. Volyymi, liikkuvuus ja sointi lisääntyneet. (Gackle 2011, Wilson 1972.)

nuori laulaja, laulutunteja lapsille, laulutunteja nuorelle, murrosikä, äänenmurros, lasten laulunopetus, teinin laulunopetus, teini

Näkökulmia murrosikäisen laulunopetukseen

Mutta kuinka laulunopettajan kannattaa lähestyä nuorta ja hänen herkkää ääni-instrumenttiaan? Omasta mielestäni kaikkein tärkeintä on painottaa äänenmurroksen keskellä olevalle nuorelle, että äänenmurros on luonnollinen asia. Murrosikä ei ole sairaus. Äänessä esiintyvät haasteet kuten vuotoisuus, käheys, rekisteribreikit ja äänen katkeaminen ovat ohimeneviä ilmiöitä, eivätkä ne ole merkki äänihäiriöstä. Sekä opettajan että laulajan itse kannattaa suhtautua muuttuvaan ääneen armollisesti ja kärsivällisesti. Osa nuorista voi pyrkiä välttämään äänelliset haasteet, kuten vuotoisuuden ja rekisteribreikit belttaamalla (Yarnall 2006). Tämä ei välttämättä ole suositeltavaa (katso video).

Niinikään nuoren psyykkistä puolta tulee ymmärtää. Nuoruusaika on usein täynnä riittämättömyyden tunteita ja tarvetta saavuttaa muiden hyväksyntä. Änenmurroksen ja identiteetin välillä on yhteys.  (Gackle 2011). On mahdollista, että osa nuorista menettää kiinnostuksen laulamiseen äänellisten haasteiden vuoksi (Yarnall 2006). On osoitettu, että ääniharjoitusten ja tiedon avulla nuori voi asennoitua ääneensä positiivisemmin (Sipley 1993).

Laulunopettajan ammattitaito

Laulunopetuksen vaikutusta nuorten laulajien äänelliseen suoritukseen on tutkittu. On todettu, että laulutekniikoiden harjoittelusta on apua oikeanlaisen hengityksen, fonaation ja resonanssin saavuttamisessa (Gackle 1987). Laulun opettaminen lapsille ja nuorille vaatii opettajalta tietoa, laulupedagogista osaamista ja herkkää audiokinesteettistä havainnointikykyä. 12-vuotiasta, 17-vuotiasta ja 35-vuotiasta ei todennäköisesti voi opettaa täysin samalla sapluunalla, vaan opettajalta vaaditaan kykyä säätää opetusta oppilaan tilanteeseen ja tarpeisiin sopivaksi. Toisaalta ikä ei ole ainoa laulutuntien sisältöä määrittävä tekijä, vaan esimerkiksi oppilaan persoonallisuus, oppimistyylit ja musiikkitausta vaikuttavat menetelmien ja ohjelmiston valintaan. Kannustustavan ilmapiirin luominen laulutunnilla tai kuoroharjoituksessa on elintärkeää.

Sopiva vaikeusaste

Tuntien sisältö, ohjelmisto ja mahdolliset esiintymiset tulee laatia oppilaan lähtökohdista käsin. Kappaleiden sisällön tulee olla nuoren kehitysvaiheeseen soveltuvaa (mm. Tuhkala 2016). Nuori saa laulaa sävelkorkeudelta, joka tuntuu hänestä miellyttävältä. Harjoitusten ja musiikkikappaleiden tulee olla motivoivia, mutta oppilaalta ei tule vaatia liian vaativia äänellisiä tai tulkinnallisia suorituksia. Hänelle kannattaa kertoa, että vaikka harjoittelu kannattaa, harjoitusten ei tulisi olla liian pitkiä tai raskaita. Myös levolle pitää antaa aikaa. Mikäli äänen väsymistä tai käheyttä ilmenee, harjoittelu kannattaa siltä päivältä lopettaa.

Lähteitä:

Abitbol, Abitbol, P., & Abitbol, B. (1999). Sex hormones and the female voice. Journal of Voice, 13(3), 424–446. https://doi.org/10.1016/S0892-1997(99)80048-4

Alakoskela, H., Leppälä, E. & Veikkola, SM. (2009). Laulun opetussuunnitelman kehittäminen lapsille ja nuorille. Kehittämishanke. Tampereen ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Bell, C. (2004). Update on community choirs and singing in the United States. International Journal of Research in Choral Singing 2(1): 39–52.

Brodnitz, F. S. (1983). “On the changing voice.” National Association for Teachers of Singing 40 (2): 24–6.

Clift, S. and Hancox, G. (2010). The significance of choral singing for sustaining psychological well- being: Findings from a survey of choristers in England, Australia and Germany. Music Performance Research 3(1) Special Issue on Music and Health: 79–96.

Cooksey, J. M. & Welch, G. F. (1998). Adolescence, singing development and national curricula design. British Journal of Music Education, 15(1), 99–119.

Fouquet, M., Pisanski, K., Mathevon, N., Reby, D.: Seven and up: individual differences in male voice fundamental frequency emerge before puberty and remain stable throughout adulthood. Open Sci. 3(10) (2016).

Gackle. (1987). The Effect of Selected Vocal Techniques for Breath Management, Resonation, and Vowel Unification on Tone Production in the Junior High School Female Voice (Vol. 48, Issue 4).

Gackle, L. (2011). Finding Ophelia’s Voice, Opening Ophelia’s Heart: Nurturing the Female Adolescent Voice. Dayton, OH: Heritage Music.

Gackle. (2019). Adolescent Girls’ Singing Development. In The Oxford Handbook of Singing. Oxford University Press. https://doi.org/10.1093/oxfordhb/9780199660773.013.22

Hacki, & Heitmüller, S. (1999). Development of the child’s voice: premutation, mutation. International Journal of Pediatric Otorhinolaryngology, 49, S141–S144. https://doi.org/10.1016/S0165-5876(99)00150-0

Herman-Giddens, M.E., Slora, E.J., Wasserman, R.C., Bourndony, C.J., Bhapkar, M.V., Koch, G.G., and Hasemeier, C.M. (1997). Secondary sexual characteristics and menses in young girls seen in office practice: A study from the Pediatric Research in Office Settings Network. Pediatrics 99(4): 505–12.

Laukkanen, A-M. & Leino, T. (1999) Ihmeellinen ihmisääni, Gaudeamus.

Luchsinger, R. and Arnold, G.E. (1965). Voice-Speech-Language: Clinical communicology: Its physiology and pathology. Belmont, CA: Wadsworth Publishing.

Luoma, Pekkarinen, Pellinen (2016). https://verkkolehdet.jamk.fi/openstage/2016/05/onko-laulun-yksiloopetus-alle-16-vuotiailta-kielletty/

Pihkanen, T. (2011). Lapset laulavat – Tutkimus tavoitteellisesta lasten laulunopetuksesta ja opas opetuksen tueksi, lisensiaatin työ. Sibelius-Akatemia.

Rautamaa, P. (2012) Äänenmurros ja laulaminen. Äänenmurrosvaiheessa olevan nuoren opettaminen. Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Sipley (1993). The effects of vocal exercises and information about the voice on the tone quality and vocal self-image of adolescent female singers.Texas Tech University.

Stuns, T. (1989). Äänenmurrosikäisten äänenkäytön ohjaus peruskoulun seitsemäsluokkalaisten musiikinopetuksessa. Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Sundberg, J. (1987). The science of the singing voice. Northern Illinois University Press.

Tuhkala, S. (2016) Lasten laulunopetuksen ominaispiirteet – 7–12-vuotiaiden lasten lauluohjelmiston valinta. Opinnäytetyö. Metropolia-ammattikorkeakoulu.

Williams (1996). An Investigation of Selected Female Singing- and Speaking-Voice Characteristics Through Comparison of a Group of Pre-Menarcheal Girls to a Group of Post-Menarcheal Girls. Journal of Singing, 52(3), 33–40.

Wilson, D.K. (1972). Voice Problems of Children. Baltimore, MD: Williams and Wilkins

Yarnall (2006). Vocal and Aural Perceptions of Young Singers Aged Ten to Twenty-One. Journal of Singing, 63(1), 81–85.

Miksi puheääntä halutaan kehittää – syyt ja tavoitteet

Julkaistu tekijä Maarit Aura

On olemassa useita syitä, joiden vuoksi ihmiset ottavat yhteyttä äänivalmentajaan. Tässä kirjoituksessa käyn läpi niistä yleisimpiä.

Kestävä ääni puhetyöhön

Monet ihmiset, jotka pyrkivät kehittämään puheääntään, ovat puhetyöläisiä, kuten opettajia, kouluttajia tai myyjiä. Joihinkin ammatillisiin koulutuksiin kuuluu puhe- ja/tai laulutekniikan opiskelua. Opintojen määrä ei kuitenkaan aina täytä ammattilaisen tarpeita ja puhekoulutukseen hakeudutaan työuran aikana. Jotkut opettajaksi opiskelevat valmistautuvat uraansa opettelemalla puhetekniikkaa etukäteen. Opettajien äänellinen kuormitus onkin suurta. Äänessäoloaika päivän aikana voi olla mittava. Ääntä myös joudutaan voimistamaan mm. suurista opetusryhmistä, pitkistä etäisyyksistä, epäedullisista työolosuhteista ja puutteellisesta huoneakustiikasta johtuen (Ilomäki 2008). Puheääntä tarvitaan sellaisissakin ammateissa, joita ei välttämättä mielletä puhetyöksi. Eräs sosiaalityöntekijä kertoi soittavansa päivittäin lukuisia puheluita ja olevansa äänessä lähes koko työpäivän ajan. Tuntikausia kestävä puhuminen päivästä toiseen on haaste kenelle tahansa. Äänivalmennuksen tavoitteena on saavuttaa äänentuottotapa ja puhetekniikka, joka minimoi äänielimistön rasittumisen. Tietoisuus äänihygienian merkityksestä ja äänenhuollon menetelmistä kasvaa äänivalmennuksen myötä.

Työnkuvaan sopiva ääni

Yhteistä eri alojen puhetyöläisille on, että he haluavat oppia ergonomisen äänentuoton, jonka avulla tuotetaan miellyttävä äänensävy ja vakuuttava artikulaatio. Ääneltä kuitenkin vaaditaan erilaisia asioita eri työtehtävissä ja näitä äänenkäytön erityispiirteitä halutaan harjoitella äänivalmentajan kanssa. Luennoitsijan, myyjän, toimittajan ja papin tulee kuulostaa työhönsä sopivalla tavalla vakuuttavalta. Puhelinmyynnissä mahdollinen asiakas ei näe myyjää, joten puheäänellä on erityinen merkitys (Tuukkanen 2012). Kokonahon mukaan hyvä puhelinmyyntiääni on matala ja rauhallinen mutta vivahteikas. Hän kirjoittaa, että useat ammattimyyjät ottavat laulutunteja. (2012.) Nykyään äänikoulutus voidaan räätälöidä asiakkaiden tarpeita vastaaviksi, eikä myyjien tarvitse laulaa, elleivät he sitä nimenomaisesti halua 😉 Asiakaspalvelutyöhön liittyvillä äänellisillä vaatimuksilla voi olla varjopuolensa. Vaatimus kuulostaa iloiselta ja reippaalta voi Waaramaan mukaan olla riski äänihäiriön syntymiselle, koska reippaus saatetaan toteuttaa kurkunpäätä kohottamalla (YLE 2022). Liikunnanohjaajan äänen tulee kantaa voimakkaankin taustamelun yli. Sama koskee melussa työskenteleviä henkilöitä, kuten rakennustyöläisiä (Sala ym. 2011). Monet näyttelijät haluavat kehittää äänestään kanavan, jonka avulla ilmaistaan monenlaisia tunteita ja luodaan erilaisia roolihahmoja. Imitaattori varioi ääntään äärimmäisyydestä toiseen. Musiikinopettajat, laulunopettajat, muskarinopettajat, kanttorit, papit ja monet näyttelijät tarvitsevat toimivan puheäänen lisäksi laulutaitoa. Opettaja puolestaan luo äänensä avulla myönteisen oppimisilmapiirin (Rodriguez ym. 1996). Opettajan terveen puheäänen on havaittu parantavan oppimistuloksia. Opettajan äänihäiriö sitoo kuulijan kapasiteettia äänen ymmärtämiseen. (Morton 2001.) Kuulijoiden tarkkaavaisuuden herpaantumista voi aiheuttaa myös mm. sopimaton puhenopeus, suppea puhekorkeusvaihtelu (monotonisuus) tai takeltelu (Ilomäki 2008). Ääninäyttelijöiden äänentuotto saattaa vaatia erityistä hienosäätöä. Heille saatetaan huomauttaa esimerkiksi ylimääräisistä äänistä, kuten kuuluvasta hengityksestä, ääntöelinten tuottamista maiskauksista, epätoivotuista äänenalukkeista tai lopukkeista tai tyyliin sopimattomista painotuksista.

puheammattilainen, puhetekniikka, puhetyö, äänihäiriö, puhevalmennus, äänivalmennus, äänivalmentaja, ääni, puhe,

Ihminen on epävarma äänestään

Yllättävän moni kertoo, ettei oma puheääni miellytä korvaa. Ihminen saattaa kuvailla ääntään negatiivisilla ilmaisuilla. Jokainen ääni on arvokas. Ihmisen visuaalista puolta, eli ulkonäköä on muokattu vuosisatoja ja siihen upotetaan reilusti rahaa. Ehkäpä viime aikoina on alettu enevässä määrin ajatella, että ääni liittyy identiteettiin siinä missä ulkonäkökin. Puheääni vaikuttaa kuvaan, jonka annamme itsestämme muille. Ihminen on saattanut saada palautetta ääneensä liittyen. Tämä on voinut olla henkilökohtaista, jopa asiatonta kritisointia. Joskus palaute on ollut ammattiin liittyvää.

 Joissain tapauksissa äänentuotto ei ole aivan optimaalista, ja äänenkäytön pienellä preppaamisella säästytään suuremmilta haasteilta jatkossa. Puhekorkeus voi olla ikään ja sukupuoleen nähden epäoptimaalinen. Jollakulla on haasteena nasaalisuus, toisella liiallinen narina. Joku kokee äänensä takaiseksi ja tukkoiseksi. Hieman harvemmin vastaantulevia haasteita on esimerkiksi kommunikaatiota hankaloittava puhenopeus tai änkytys. Muutamia kertoja minuun on otettu yhteyttä äännevirheen (kuten r-vian) takia.

Ääni väsyy tai käheytyy nopeasti

Äänen väsymisoireet ja muut äänioireet ovet kenties yleisin syy ottaa yhteyttä puheäänivalmentajaan. Puhekoulutukseen hakeudutaan usein siinä vaiheessa, kun oireita on jo havaittu. Väsymisen ja käheytymisen lisäksi oireisiin voi kuulua mm. kuivuuden tai palantunne kurkussa, limaisuus, äänentuoton vaivalloisuus ja toistuva tarve selvitellä kurkkua. Kenties haasteiden kanssa on sinnitelty jo jonkin aikaa. Asiakkaalla voi olla hankaluuksia selvitä päivittäisestä äänenkäytöstä. Joskus ääni ei kanna toivotusti esimerkiksi opettaessa suurta ryhmää. Yleinen ääniharjoittelun tavoite on tehdä äänentuotosta mahdollisimman taloudellista ja minimoida kuormittavat tekijät.

Puhe- tai laulutekniikkaa halutaan kehittää äänihäiriön jälkeen

Yksittäinen äänioire ei vielä tarkoita äänihäiriötä. Kun äänenlaatu on heikko tai poikkeava, mutta häiriölle ei ole elimellistä syytä, kyseessä voi olla toiminnallinen äänihäiriö. Elimelliset äänihäiriöt kuuluvat terveydenhuollon piiriin, joskin äänivalmentaja ja laulunopettaja voivat toimia apuna äänihäiriöiden ennaltaehkäisyssä, sekä paremman puhe- tai laulutekniikan opiskelussa sairauden akuutin vaiheen jälkeen. Kyhmyjen, polyyppien ja vastaavien kudosvaurioiden syytä lienee vaikea jäljittää. Joissakin tapauksissa jäljet johtavat epätaloudelliseen äänentuottotapaan. Sopivan puhe- tai laulutekniikan oppiminen on tärkeää äänihäiriön uusiutumisen estämiseksi.  (Laukkanen&Leino 1999.) Kuormittavat tekijät, kuten puhetyön äänelliset vaatimukset voivat vaikuttaa äänihäiriöiden syntymiseen. Riskitekijöitä ovat myös mm. palautumisajan puute, stressi, liian vähäinen harjoittelu, tupakointi ja lääkkeet. (Behlau 2009.) Myös terveydellisillä tekijöillä, kuten allergiolla, refluksilla ja ylähengitysteiden sairauksilla voi olla vaikutusta (Behlau 2009). Lisäksi ympäristötekijät, kuten taustamelu, huono akustiikka, vahvistimien puute ja huono ilmanlaatu voivat vaikuttaa ammattiäänenkäyttäjän ääneen. Neurologiset äänihäiriöt omat oma alueensa, jotka vaativat spesifiä hoitoa. Äänenkäytön kehittäminen äänihäiriön yhteydessä on aihepiiri, johon haluaisin ehdottomasti paneutua lisää. Näen kehitysalueena sen, ettei kunnalliseen terveydenhuoltoon kuulu ääniterapia, jossa keskitytään erityisesti lauluääntä työkseen käyttävien henkilöiden tarpeisiin ja jossa kehitettäisiin laulutekniikkaa mahdollisimman taloudelliseksi.

Haluatko kehittää puhe- tai lauluääntäsi? Otan asiakkaita vastaan Tampereella sekä verkossa!

Haluatko tietää, millaisia asioita puheäänessä voidaan kehittää? Katso video!

Muutamia lähteitä

Behlau, & Oliveira (2009). Vocal hygiene for the voice professional. Current Opinion in Otolaryngology & Head and Neck Surgery, 17(3), 149–154. https://doi.org/10.1097/MOO.0b013e32832af105

Jahn, & Davies (2015). Care of the Professional Voice: A Guide to Voice Management for Singers, Actors and Professional Voice Users. Routledge

Ilomäki (2008). Opettajien ääneen liittyvä työhyvinvointi ja äänikoulutuksen vaikutukset. Tampere University Press

Kokonaho (2011). Myynnin ajokortti. Kauppakamari

Laukkanen & Leino (1999). Ihmeellinen ihmisääni : äänenkäytön ja puhetekniikan perusteet, arviointi, mittaaminen ja kehittäminen. Gaudeamus

Morton & Watson (2001). The impact of impaired vocal quality on children’s ability to process spoken language. Logopedics, Phoniatrics, Vocology, 26(1), 17–25. https://doi.org/10.1080/140154301300109080

Rodríguez, Plax & Kearney (1996). Clarifying the relationship between teacher nonverbal immediacy and student cognitive learning: Affective learning as the central causal mediator. Communication Education, 45(4), 293–305. https://doi.org/10.1080/03634529609379059

Sala, Sihvo & Laine (2011). Ääniergonomia : toimiva ääni työvälineenä (2. korj. p.). Työterveyslaitos

Schmidt, Andrews & McCutcheon (1998). An acoustical and perceptual analysis of the vocal behavior of classroom teachers. Journal of Voice, 12(4), 434–443. https://doi.org/10.1016/S0892-1997(98)80052-0

Sirén (2022) Tutkija: Työnantajan vaatimukset ”iloisuudesta” voivat aiheuttaa pahimmillaan pitkäaikaisia ääniongelmia, YLE tiede

Tuukkanen (2012). Myynnillinen äänenkäyttö puhelintyöskentelyssä, opinnäytetyö, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

 

Häpeätkö ääntäsi? Rohkelikko laulaa pelosta huolimatta

Julkaistu tekijä Maarit Aura

Oletko kokenut seuraavan tilanteen?  Olet luvannut laulaa juhlissa. Odotat esiintymisvuoroasi tai jo seisot yleisön edessä, kun huomaat itsessäsi hätkähdyttäviä ”oireita”:

-Sydän hakkaa vimmatusti.

-Hengitys salpautuu.

-Kädet tai jalat vapisevat.

-Vartalo jähmettyy.

-Tuntuu, että kurkussa on pala. Suu kuivuu.

-Ääni vapisee, ääni tuntuu pihinältä tai saattaa kadota kokonaan.

-Joudut puristamaan ääntä, jotta tulisit kuulluksi tai saisit esimerkiksi korkeimmat äänet laulettua.

-Oppimasi laulutekniikka haihtuu savuna ilmaan, ja teet kaikki ne ”mokat”, joista olet pyrkinyt eroon.

-Sanat unohtuvat, tai pelkäät ettet muista niitä.

Olo on kaiken kaikkiaan surkea. Tekee mieli karata paikalta. Päätät, ettei seuraavaa kertaa tule. Et halua kokea tätä tuskaa ja häpeää uudelleen.

laulupelko, esiintymisjännitys, rohkea laulaja, laulaminen pelottaa, pelkään laulamista, mitä tehdä esiintymisjännitykselle, jännitysoireet, esiintyjän vireytyminen, vireytyminen, taistele tai pakene laulajalla, taistele tai pakene esiintyminen,

Taistele tai pakene

Todennäköisesti jokin osa mielestäsi on tulkinnut esiintymistilanteen vaaraksi, ja olet kohdannut Taistele tai pakene-reaktion. Sympaattinen hermosto aktivoituu ja käynnistää taistele tai pakene -reaktion, jota kutsutaan myös akuutiksi stressireaktioksi. Vaikka taistele tai pakene-reaktio tuntuu vain haittaavan esiintymistä, kyseessä on pohjimmiltaan luonnollinen ja hyödyllinen mekanismi. Se on auttanut esivanhempiamme toimimaan uhkaavissa tilanteisiin. Adrenaliini lisää hetkellisesti voimavaroja taisteluun tai pakenemiseen (tai esiintymiseen).

Vireytyminen esiintyessä

Esiintyessämme koemme fysiologista vireytymistä. Vireytyminen ilmenee esimerkiksi sykkeen ja hengitysrytmin kiihtymisenä. Se, miten me tulkitsemme vireytymisen, on oleellista. Säikähdämmekö vireytymistä vai onko se meille tervetullut merkki aktivoitumisesta. Ihminen saattaa yhdistää mielessään vaikkapa tiivistyneen sydämen sykkeen epäonnistuneeseen esiintymiseen. Hän saattaa alkaa pelätä kaikkia vireytymisen merkkejä. Voisimmeko hyväksyä vireytymisen ja jopa hyötyä siitä?

Jännitys kuuluu asiaan

Moni haluaisi päästä jännityksestä eroon kokonaan. Pieni jännitys voi kuitenkin terästää esiintymistä ja laulusuoritusta. On hyvä oppia tuntemaan oma jännityksensä ja saada se hallintaan siinä mielessä, ettei se tuhoa esitystä tai vie laulamisen iloa. On helpottava tietää, ettei yleisö useinkaan huomaa jännitystä tai asioita, jotka esiintyjän mielestä tuntuivat ”virheiltä”.

Jännittäminen kertoo, että asia on ihmiselle tärkeä. Jos lähtisit ensitreffeille eikä sinua yhtään jännittäisi, niin mistä se mielestäsi kertoisi? Jos kuuntelisit itseäsi kenties huomaisit, ettet olekaan kyseisestä ihmisestä kovin kiinnostunut ja oikeastaan jäisit mieluummin kotisohvalle katsomaan salkkareiden uusintoja?

Häpeätkö ääntäsi

Jännittämisen juurisyy voi olla häpeä. Kun on kerran kokenut omaan ääneen tai esillä olemiseen liittyvän häpeän, häpeä ja pelko aktivoituvat herkästi myöhemmin vastaavissa tilanteessa. Usein me pelkäämme jo etukäteen mahdollisesta epäonnistumisesta seuraavaa häpeää. Häpeämme pelkoamme. Haastavista tunteista voi seurata ikävä kierre. Päättelemme, että kun välttelemme esillä oloa, vältymme vaikeilta tunteilta.

Onko ne pari epävireistä ääntä tai sekaantuneet sanat lopulta niin iso juttu, että niitä kannattaa hävetä? Kannustan tunnustelemaan, mitä oikeastaan häpeät ja miksi häpeät. Olisiko niin, ettei häpeä koske pelkästään laulamista, vaan kumpuaa jostakin syvemmältä? Ajattele, mitä kaikkea voisit tehdä, jos et pelkäisi joutuvasi häpeään?

Hakeudu pelon juurille

On hyvä kysyä itseltään, miksi laulaminen pelottaa niin kovasti.  Mieleen voi palautua jokin tietty tilanne tai jonkin henkilön lausumat sanat. Vaikea muisto, jonka asiakkaat säännöllisesti mainitsevat, ovat koulun laulukokeet. Joissakin tapauksissa kritiikillä on pyritty ihan tietoisesti hiljentämään toinen henkilö. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin blogitekstin. Kysymys kuuluu, annatko nälvijän pilata sinun lauluintosi?

Laulupelkoa voi lähteä ratkomaan monin eri tavoin. Suosittelen mahdollisuuksien mukaan terapiaa ja omaan mieleen tutustumista. Myös erilaiset hengitys- rentoutumis- ja mielenhallintamenetelmät voivat olla hyödyllisiä. Kaikista ei tarvitse tulla esiintyjiä, mutta jos se on tähtäimesi, harkitse ihmeessä esiintymisvalmennusta tai aihepiiriä käsittelevää kurssia.

Oikea asenne!

Laulamiseen liittyviä asenteita on syytä tarkastella. Voisiko suorituskeskeisyyttä vähentää ja nautintoa lisätä? Monet meistä keskittyvät miettimään miltä ääni kuulostaa muiden korvissa. Mitä jos keskittyisimme siihen, miten hyvältä laulaminen tuntuu. Eri laulamiskerroilla voi myös keskittyä eri asioihin. Jos joskus keskitytkin tarkkailemaan virettä tai jotain laulunopettajan neuvomaa teknistä asiaa, voit toisella kerralla keskittyä vain nautiskelemaan. Uskon, että nautinto lisää onnistumisen mahdollisuutta. Ehkei laulamisen ihanuus ja vaivattomuus ollut pelkkää illuusiota tuona hauskana karaokeiltana. Kun mieli ja keho rentoutuvat, on hyvinkin mahdollista, että ääni virtaa paremmin.

Oikeus laulaa

Ajattelen, että kaikilla on oikeus laulaa. Jokainen laulaa äänellään. Miksi pitäisi olla erityisen hyvä laulaja voidakseen laulaa? Jokaisella on oikeus pelata jalkapalloa, vaikkei ole Ronaldo. Jokaisella on oikeus maalata, vaikkei ole Picasso. Tuntuisi ihan hupsulta ajatella, että ihmiselle sanottaisiin, että älä hiihdä, kun et osaa. Häntä todennäköisesti kannustettaisiin opettelemaan. Nostetaan esiin äänipositiivisuus!

Laulaminen poistaa stressiä

Mielestäni laulaminen ehdottomasti kannattaa. Tässäpä muutama perustelu.

  1. Laulaminen on nautinto. Laulaminen vapauttaa ja voimauttaa. Laulamisen avulla voi kokea ja käsitellä tunteita. Laulaminen pelosta huolimatta saa aikaan huikean fiiliksen. Olen todistanut sen euforian laulutunneilla satoja kertoja.
  2. Laulaminen poistaa stressiä ja voi vähentää ahdistusta. Nopea sisäänhengitys ja hidas uloshengitys aktivoivat parasympaattista hermostoa, jolloin stressihormonit vähenevät ja mielihyvähormonit lisääntyvät.
  3. Laulaminen parantaa hengityselinten terveyttä. Laulaminen vahvistaa keuhkoja ja syventää hengitystä, jolloin veren happipitoisuus lisääntyy. Laulaminen kehittää tukilihaksia.
  4. Laulaminen vaikuttaa sydämeen ja verenkiertoon. Verenpainelaskee ainakin lyhytaikaisesti. Kontrolloitu uloshengitys vaikuttaa sykkeeseen alentaen sitä. Sykevälivaihtelu voi parantua.
  5. Laulaminen voi parantaa keskittymiskykyä, muistia ja uuden kielen oppimista.

Et ole yksin

Et ole ensimmäinen, joka on kokenut epäonnistuvansa esiintyessään. Et ole viimeinen, joka pelkää laulamista muiden edessä. Monet uudet asiakkaat kertovat, että he jännittävät tai suorastaan pelkäävät laulutunnille tulemista. He tulivat voittamaan itsensä, eikä kukaan ole ainakaan kertonut katuvansa päätöstään. Esiintymisjännitys on aihe, jota käsitellään laulutunneilla säännöllisesti.

Rohkelikko laulaa, vaikka pelottaa

”Rohkeus ei ole sitä, ettei pelota, vaan sitä, että toimii pelosta huolimatta”. Opetan laulupelosta kärsiviä yksityisoppilaita, sekä järjestän Rohkelikko-laulukursseja ihmisille, joita laulaminen muiden edessä hermostuttaa. Rohkelikko-laulukurssilla laulamista lähestytään lempeästi. Aluksi tehdään harjoituksia hengityksen, liikkeen ja puheen kautta. Laulamiseen liittyvistä kokemuksista keskustellaan ja vinkkejä jännityksen helpottamiseen jaetaan.

Pääpaino on yhdessä laulamisessa ja musiikin ilossa, mutta muutama laulutekniikan perusasia voidaan sisällyttää mukaan. Kyseessä on ensimmäinen Rohkelikko-laulukurssi laatuaan. Mikäli ilmoittaudut nopeasti, voit vaikuttaa sen sisältöön.

Valmiutta yksinlaulamiseen voidaan tunnustella kurssin edetessä, esim. toisena kurssipäivänä. Kurssilla laulaminen voi toimia hyvänä esiintymistilanteen harjoitteluna. Ketään ei kuitenkaan painosteta laulamaan yksin.

Kurssilla pyritään luomaan kaikille turvallinen, keskusteleva ja positiivinen ilmapiiri. Kaikenlainen dissaaminen ja myös ”hyvää tarkoittavien” arvioiden jakaminen on ehdottomasti kielletty. Lauluteknisten ja ilmaisullisten ohjeiden ja palautteen antaminen on opettajan vastuulla. Tsemppaaminen ja rohkaisu on ehdottomasti toivottua. Kyseessä ei ole terapia. Kaikille pyritään antamaan yhtäläinen suunvuoro. Tervetuloa mukaan!

rohkelikko, peloton laulaja, laulupelko, esiintymisjännitys, laulaja, lauluääni, lauluilmaisu, ilmaisu, vapaa ääni,

Maksuttomia kokeilutunteja? – Mielipidekirjoitus ilmaistyöstä musiikkialalla

Julkaistu tekijä Maarit Aura

Palkkioksi näkyvyyttä

Muusikoita pyydetään joskus esiintymään tarjoamalla vastineeksi ”näkyvyyttä”? Esiintyminen huomio- tai kaljapalkalla on vitsi, joka jaksaa naurattaa vain harvoja. Vastuullinen keikan tilaaja ei mielestäni käytä hyväkseen muusikoiden epätoivoista tarvetta työllistyä, eikä järkevä muusikko puolestaan kuse kollegojen muroihin polkemalla hintatasoa. Kyseenalaistan ilmaiskeikkojen tehokkuuden markkinointivälineenä. Jotta ”näkyvyys” konkretisoituisi työtilaisuuksiksi ja tuloiksi, pitäisi ilmaiskeikan olla todella erityislaatuinen. Esimerkiksi oivaltava sisältömarkkinointi netissä voi tavoittaa paljon suuremman yleisön kuin yksittäinen esiintyminen. Musiikkipedagogien tekemästä ilmaisesta työstä on keskusteltu vähemmän kuin muusikoiden ilmaiskeikoista, joten tässä blogikirjoituksessa paneudutaan siihen.

Kaksi esimerkkiä ilmaispalveluiden pyytämisestä

Valtaosa ihmisistä lähestyy minua arvostavasti ja ymmärtää, että ammattilaiselle on maksettava asianmukainen korvaus. Nostan esimerkiksi kaksi tapausta, joissa minuun otettiin yhteyttä ilmaispalveluiden toivossa. Henkilö A kyseli maksutonta kokeilutuntia. Kun kerroin, että ensimmäinen tunti on samanhintainen kuin normitunti, mutta on alkukartoituksen vuoksi kestoltaan 10 minuuttia pidempi, A:sta ei kuulunut enää mitään.

Henkilö B toivoi, että kuuntelisin hänen tallenteensa, arvioisin hänen laulamistaan ja antaisin lauluteknisiä vinkkejä. Laulutunnille hän ei kuulemma voi tulla, koska asuu eri kaupungissa. Vastasin hänelle ystävällisesti, että palveluvalikoimaani kuuluvat verkkotunnit eivät ole kiinni sijainnista. Lisäksi informoin häntä arvio laulutallenteesta-verkkopalvelustani. Kun henkilö B sai tietoonsa palveluiden maksullisuuden, hän katkaisi kontaktin.

Asiakaskunnan houkuttelua

Kaikkea ilmaispalvelun tarjoamista ei mielestäni ole syytä leimata turhan höveliksi tai ammattialaa nakertavaksi toiminnaksi. Ilmaisten ”lahjojen” antaminen on osa yrittäjän markkinointistrategiaa. (Käytän tässä kirjoituksessa käsitettä ”yrittäjä” kaikista, joiden tulot muodostuvat asiakasmaksujen perusteella. Tähän kuuluvat varsinaisten yrittäjien lisäksi mm. kevytyrittäjät ja itsensä työllistäjät). Ilmaiseksi jaettu materiaali lisää yrittäjän tunnettavuutta ja herättää kohderyhmän kiinnostuksen. Nykyaikaisen sisältömarkkinoinnin perusteisiin kuuluu ajatus, että markkinointi on auttamista. Yrittäjä antaa pienen näytteen osaamisestaan, ja aikaansaa kuulijoissa tunteen, että juuri hän voi tarjota avun heidän haasteisiinsa. Digikouluttajat kuitenkin suosittelevat, että verkossa jaettu ilmainen”viehe” kuten teksti, audio tai video ei olisi pelkkää spämmäämistä vaan johtaisi maksulliseen palveluun.

Verkkomateriaali vai henkilökohtainen palvelu

Jokainen yrittäjä tekee itsenäisen päätöksen siitä, millaista maksutonta sisältöä hän jakaa potentiaalisille asiakkaille. Olen huomannut joidenkin aloittelevien yrittäjien tarjoavan maksuttomia lyhyitä kohtaamisia. Minä olen aikoinani valinnut sisältömarkkinoinnin verkossa. Somen kautta tavoittaa laajemman kohderyhmän kuin yksittäisiä ihmisiä henkilökohtaisesti palvellessa. Miksi en käyttäisi aikaani ja energiaani mahdollisimman taloudellisesti?

Youtube-videot ja blogitekstit ovat olleet keinoni luoda kontakti laulunharrastajiin ja äänenkäyttäjiin. Monet ovat sanoneet tutustuneensa minuun videoitteni kautta ja siten kokeneet äänitunnille lähtemisen turvalliseksi. Nykyään youtube-kanavani ja blogini ovat kaupallistettuja, eli minulle maksetaan korvausta jokaisen videon tai blogitekstin klikkaamisesta. Vaikka mainostuloilla keräämäni summat ovat hyvin pieniä ja maksan niistä verot ja muut hallinnolliset kulut, palkkio lisää tunnetta homman mielekkyydestä ja reiluudesta. Jotkut ihmiset haluavat katsoa ammattilaisten laatimia maksuttomia koulutusvideoita, mutta youtuben mainokset herättävät heissä närää. Mielestäni mainoksen katsominen mukisematta on pienin mahdollinen panostus, jonka kuluttaja voi antaa korvaukseksi pienyrittäjän tekemästä työstä.

kokeilutunti, palkkioksi näkyvyyttä, yrittäjyys, muusikko, musiikkiala,

Asianmukainen palkkio ammattilaiselle

Mennäänpä perusteisiin, joiden vuoksi en anna henkilökohtaisia palveluita ilmaiseksi. Ensimmäinen syy on se, että mielestäni pätevä, koulutettu ammattilainen ansaitsee ammattilaiselle kuuluvan palkkion. Minulla on kandidaatin tutkinto klassisesta musiikista, maisterintutkinto laulupedagogiikasta ja olen piakkoin valmistumassa tohtoriksi vokologian alalta. Kasvatustieteen opintoja löytyy ja olen pätevä valmentamaan myös puheääntä. Valtaosalla laulunopettajista on vähintään amk-tasoinen tutkinto. Olettaako joku saavansa ilmaisia palveluita muiden alojen päteviltä ammattilaisilta, kysyn vaan. Lääkärin ilmainen kokeilu-vastaanottoaika? Kampaajan suorittama ilmainen kokeilu-leikkaus? Putkimiehen maksuton kokeilu-viemärin-avaus? Miksi se yksinkertainen fakta, että palvelut ja tuotteet maksavat, unohtuu kun puhutaan musiikista?

Kulttuuriyrittäjä ei elä pyhästä hengestä

Ajatus taiteilijoista, jotka elävät intohimosta musiikkiin, elää tiukassa. Eläminen on kallista, eikä antamisen ilolla makseta vuokraa. Joidenkin voi olla vaikea hahmottaa palkansaajan ja yrittäjän aseman eroavaisuuksia. Musiikkioppilaitoksessa opettaja saa palkkansa kunnalta tai koulutusyhtymältä, eikä yksittäisen opettajan näin ollen tarvitse itse haalia asiakkaitaan tai mainostaa palveluaan. Vaikka oppilaitoksessa tarjottaisiin edullista palvelua tai maksuttomia näytetunteja, opettajan palkka juoksee normaalisti. Yrittäjän tulee itse kustantaa työtilat ja maksaa asiaankuuluvat maksut. Ilmaispalveluihin kuluva aika ja energia on pois maksavilta asiakkailta. Mikäli kassavirta ei kulje, ammattilaisen tarjoamat palvelut todennäköisesti loppuvat. Mielestäni olisi kaikille eduksi, että henkilö saisi tehdä töitä sillä alalla, johon hänellä on koulutus, jonka hän kokee mielekkäänä ja jossa hänellä on ihmisille eniten annettavaa.

Ei ole mikään bulkkituote

Yksittäiset laulutunnit ja äänivalmennukset ovat merkittävä osa minun bisnestäni. Useat asiakkaat varaavat suunnitellusti vain yhden tunnin. He saattavat esimerkiksi olla käymässä Tampereella, ja yhdistävät äänitunnilla käymisen reissuunsa. Jotkut harrastajat saattavat käydä laulutunneilla toisella opettajalla, mutta haluavat toisen pedagogin näkemyksen heitä pohdituttavaan asiaan. Tällä hetkellä myyn maksimissaan viiden tunnin paketteja. Hyvin harva ihminen tulee asiakkaakseni sillä ajatuksella, että laulutunneista tulee hänelle kiva viikottainen harrastus.

Yksittäinen äänitunti on täyttä asiaa

Ensimmäinen tunti ei ole pelkkää kivaa small talkia vaan se vaatii keskittymistä sekä oppilaalta että opettajalta. Minä kohtaan uuden ihmisen, tutustun häneen ja analysoin hänen äänenkäyttöään, tilannettaan ja tarpeitaan. Moni asiakas tulee tunnille mieltä painavan huolen, äänellisen haasteen tai jopa äänihäiriön kanssa. Oli asiakkaan lähtökohta mikä tahansa, hän pääsee heti käsiksi hyödyllisiin menetelmiin. Minä pyrin tekemään itseni tarpeettomaksi mahdollisimman nopeasti!

Palautteen antaminen vaatii aikaa ja keskittymistä

Miksi sitten en tuosta vaan arvioi ihmisten lauluvideoita ja audiota ilmaiseksi? Eikös sen luulisi olevan ihan nopea juttu? Kuten aiemmassa blogitekstissä olen perustellut, äänenkäytön ja laulamisen arvioiminen vaatii aikaa ja keskittymistä. Palautteen antamisessa oikeat sanavalinnat ovat tärkeitä. Jos huitaisisin palautteita vasemmalla kädellä, saattaisin synnyttää vääriä käsityksiä tai antaa sopimattomia neuvoja. Ja mitäpä luulette, tekisikö sellainen hyvää brändilleni? Hyväksyessäni asiakasmaksun pyrin tarjoamaan laadukasta palvelua ja otan vastuun sanoistani.

Kun perustin YouTube-kanavan lukuisat ihmiset ottivat minuun yhteyttä ja pyysivät palautetta laulustaan. Tuotteistin arviointipalvelun, koska sille vaikutti olevan kysyntää, muttei aiempaa tarjontaa. Maksullinen palvelu mahdollistaa myös verojen maksamisen.

Halvat hinnat soitattavat hälytyskelloja

Mikäli laulunopettaja, äänivalmentaja tai muu kouluttaja tarjoaa palveluitaan ilmaiseksi tai yleistä hintatasoa selvästi matalammilla hinnoilla, kehottaisin asiakasta pohtimaan, miksi näin on. Laulutunnista tulee maksaa 24% arvonlisävero. Olisiko halpojen hintojen syynä verojen kierto? Jos oikein tulkitsen, ammattilaisen tarjoama ilmainen työ rikkoo verotussääntöjä. Voidaan myös kysyä, kenellä on vastuu epäonnistuneesta palvelusta, jos maksutapahtuman kautta ei solmita yhteisiä pelisääntöjä?

Palvelun silmiinpistävä halpuus voi viitata myös yrittäjän epäpätevyyteen. Suosittelen miettimään, onko pitkällä tähtäimellä kannattavaa ostaa palveluita henkilöltä, joka ei ole pätevä kouluttamaan äänenkäyttöä, tai joka on epävarma osaamisestaan? Koen, että useissa tapauksissa aiemmin opitun, toimimattoman laulutekniikan korjaaminen on paljon haastavampaa, kuin laulunopiskelun aloittaminen ”puhtaalta pöydältä”.

Ilmaispalvelu nakertaa uskottavuutta

En usko, että ilmaistunti johtaa kovin usein pitkään asiakassuhteeseen. Ilmaispalveluita pyytävät ihmiset eivät aina edes harkitse yrittäjän palveluiden käyttämistä jatkossa. Mikäli ilmaispalveluita olisi laajalti tarjolla, osa ihmisistä hyödyntäisi tilannetta ja hyppäisi laulunopettajalta toiselle ilman tarkoitusta maksaa palveluista. Tämän teorian osoittivat todeksi nuo kaksi henkilöä, jotka hiljenivät kuultuaan palveluiden maksullisuudesta. Minun palveluideni sijasta heitä kiinnosti maksuttomuus.

Lopuksi pääsemme ilmiöön, joka kokemukseni mukaan pätee useilla elämänalueilla. Liian aulis antaja menettää muiden arvostuksen ja häntä aletaan pitää itsestäänselvyytenä. Miksi pitäisi maksaa, kun ilmaiseksikin saa? Me opetamme muille, kuinka meitä saa kohdella. Arvostetaan ammatillista osaamistamme!

Post scriptum

Tätä tekstiä kirjoittaessani päätin poistaa kokeilutunti-sanan nettisivuiltani. Vaikka olen samalla rivillä täsmentänyt, että kokeilutunti maksaa saman verran kuin muutkin äänitunnit, kaikki eivät ole lukeneet lausetta loppuun ja ovat saaneet asiasta väärän mielikuvan. Kokeilutunti-sanaa käyttämällä olen kannustanut asiakasta lunastamaan aluksi vain yhden tunnin, jonka jälkeen hän voi pohdiskella, soveltuvatko minun palveluni hänelle. Olen myös pyrkinyt korostamaan, ettei ”sitoutumispakkoa” ole. Toisaalta jokainen tunti on ”kokeilutunti”. Äänituntien jatkamista voi miettiä aina uudestaan. Ymmärrän muuttuvat tilanteet, enkä ole moksiskaan jos joku lopettaa tunneilla käymisen.

Terveisin: Maarit

Narinasta vihellykseen – rekisterit ja äänihuulten värähtelymekanismit

Julkaistu tekijä Maarit Aura

Rekisteri määritellään sarjaksi perättäisiä sävelkorkeuksia, joissa on yhdenmukainen äänenväri ja jotka voidaan olettaa tuotetuksi samalla mekanismilla. Rekisterit perustuvat äänihuulten värähtelymekanismeihin. Yleisimmin ja yksinkertaisimmillaan äänihuultenvärähtelymekanismit jaotellaan seuraavasti:

M0 Narinarekisteri

M1 Modaalirekisteri (puherekisteri, rintaääni)

M2 Falsettirekisteri (pää-ääni)

M3 Huilurekisteri, vihellysrekisteri

 

Kuuntele ääniesimerkit eri rekistereistä YouTube-kanavallani:

Lyhyesti rekistereiden fysiologiasta

Äänihuulten värähtelymekanismien taustalla on äänihuulten lihasten toiminta. Lihaksilla vaikutetaan äänihuulten pituuteen, paksuuteen ja jäykkyyteen sekä adduktion tiiviyteen. Modaalirekisterissä dominoi TA-lihas eli äänihuulilihas, jonka sisempää osaa sanotaan vocalikseksi, falsettirekisterissä CT-lihas eli rengasrusto-kannurustolihas. Rekistereistä puhuttaessa ei voida ohittaa Hiranon kuori-ydin- eli body-cover-mallia. Hirano (1974) ehdottaa, että äänihuulet voivat aktivoitua joko sisäosistaan tai ulkopinnoiltaan. Kun ydin on jäykempi, käytössä on modaalirekisteri. Falsetin aikana värähtely tapahtuu äänihuulten pintaosissa  jolloin värähtelevä massa pienenee M1-mekanismiin verrattuna.

Narina matalin, vihellys korkein

Taajuudeltaan matalin rekisteri on narinarekisteri. M0-mekanismia käytetään lähinnä efekteissä sekä ääniterapian välineenä. Modaalirekisterin alueella puhumme, sekä laulamme matalaa ja keskialuetta. Falsettirekisterin tuottaminen voi tuntua aluksi haastavalta, koska useimmat eivät käytä sitä lainkaan laulamisen ulkopuolella. Arkikäytössä M2 voi kuulua kiljaisuihin, vinkunaan ja puheen värittämiseen. M2-mekanismilla lauletaan keskialuetta sekä ylä-ääniä. Kaikkein korkeimmat sävelet on mahdollista saavuttaa M3-mekanismilla.

Muljuava rekisteribreikki

M1- ja M2-mekanismien hallinta on oleellista laulamisen kannalta. Koska useimmat ns. kevyen musiikin kappaleet istuvat laulumelodialtaan keskialueella, oleellista on kyetä luovimaan modaali- ja falsettirekistereiden välillä. Useimmat ihmiset saavat tuta kehossaan rekisterinvaihdon haastavat puolet: ikävän muljahduksen kurkussa ja äänenvärin radikaalin muuttumisen. Niin hassulta kuin rekisteribreikki saattaakin tuntua, se on täysin luonnollinen, jokaista ihmistä koskeva ilmiö. Äänihuulten värähtelymekanismit toimivat vain rajatulla sävelkorkeusalueella. Jos haluamme vaihtaa sävelkorkeutta tuntuvasti, joudumme todennäköisesti vaihtamaan myös äänihuulten värähtelytapaa. M1-M2-rekisterinvaihdon, eli primo passaggion aikana dominoiva lihas vaihtuu äänihuulissa. Kyseessä on hienomotorinen suoritus, joka vaatii kyseisten, hyvin pienten lihasten harjaantumista. Rekisteribreikki helpottuu ja äänenväri tasoittuu oikeanlaisen harjoittelun myötä.

Hallittu passaggio

Sukupuoli, ääniluokka ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat rekisterinvaihtojen sijoittumiseen. Rekisterinvaihto ei kuitenkaan tapahdu tiukasti yhdellä tietyllä sävelellä. Kun saamme laulutekniikan haltuun, ”pelivara” rekisterinvaihdon suhteen lisääntyy, ja voimme itse päättää, milloin vaihdamme rekisteriä. Zona di passaggio tarkoittaa aluetta, jossa rekisterinvaihto toteutetaan hallitusti. Kun mekanismit hallitaan hyvin, kuuluvaa rekisterinvaihtoa voidaan käyttää taiteellisena ratkaisuna. Rekisterinvaihtojen tyylikkääseen toteuttamiseen on olemassa genrespesifejä menetelmiä ja laulutekniikoita. Harjoittelemme niitä Rekisterimestari-verkkokurssilla.

Miksti, seka- tai keskirekisteri

Modaali- ja falsettirekisterien välissä ajatellaan olevan seka- tai keskirekisteri, joka tunnetaan rytmimusiikissa mikstinä ja klassisessa laulussa pää-äänenä. Miksti jaetaan rintarekisteriä kuulokuvaltaan muistuttavaan chest mix-laulutapaan (chest dominant mixture) ja falsettirekisteriä lähempänä olevaan head mix-laulutapaan. Miksti ja sekarekisteri sitovat modaali- ja falsettirekisterit yhteen, ja mahdollistavat melko korkeiden sävelten laulamisen vaivattomasti ja turvallisesti. Mutta mitä mikstissä tapahtuu äänihuulten tasolla? Onko miksti todella erillinen rekisteri? Kuinka voimme oppia laulamaan mikstillä? Muun muassa näihin kysymyksiin vastaan Rekisterimestari-verkkokurssilla.

Secondo passaggio

Naislaulajat ovat kautta aikojen kokeneet jonkinlaisen muutoksen äänentuotossaan kaksiviivaisen c- ja fis-sävelen tienoilla. Laulajat saattavat kokea, että tämän alueen yläpuolella äänenlaatu muuttuu huilumaiseksi, ja ääntöväylää täytyy säätää erilaisiin asetuksiin kuin matalammilla sävelkorkeuksilla. Siksi alue on nimetty secondo passaggioksi – toiseksi rekisterinvaihdoksi. Ylärekisteriin liittyy avoimia kysymyksiä. On epäselvää, liittyykö kokemus toisesta rekisterinvaihdosta äänihuulten värähtelytapaan vai ääntöväylän resonansseihin ”formantteihin”. Lauletaanko säveliä kaksiviivaisesta fis-sävelestä ylöspäin falsettirekisterillä, vai onko kyseessä erillinen M3-mekanismi?

Trendikäs vihellysrekisteri

Vihellysrekisteri tai vihellysäänet ovat olleet vahvasti esillä viime vuosina. Olet kenties ihaillut Mariah Careyn, Ariana Granden, Dimashin, Yma Sumacin tai Adam Lopezin yläsäveliä? Vihellysäänet tuotetaan oletettavasti mekanismilla, jossa äänihuulet eivät värähtele kauttaaltaan, vaan niiden väliin syntyy pieni vihellysrako. Jotta vihellysrekisteriä voidaan kehittää, tämä erityinen mekanismi tulee ensin löytää. Laulaminen vihellysrekisterillä vaatii laulajalta äänielimistönsä tuntemista ja hallintaa ja kosketusta äänihuulisulkuun. Rekisterimestari-verkkokurssilla kerron, mitkä tekijät edesauttavat vihellysäänten tuottamista. Esittelen parhaaksi havaitsemani ääniharjoitukset vihellysrekisterin etsimiseen.

Haluatko saada käyttöösi kaikki rekisterit ja äänihuulten värähtelymekanismit? Olen Maarit Aura, laulunopettaja, äänivalmentaja, musiikin maisteri ja vokologian väitöskirjatutkija. Liity mukaan uutuusverkkokurssilleni ja ryhdy Rekisterimestariksi! Tutustu verkkokaupassa: https://maaritaura.lilith.fi/tuote/rekisteriverkkokurssi/

lauluäänen rekisterit, äänihuulten värähtelymekanismit, vihellysrekisteri, vihellysääni, rintarekisteri, puherekisteri, pää-ääni, päärekisteri, falsettirekisteri

Huomio nenään! – Imposto

Julkaistu tekijä Maarit Aura

Nenän ja nenäonteloiden osuudesta äänenkäytössä ollaan väitelty kautta aikain. Ääntä on suunnattu ”maskiin” ja ääneen on haettu sointia nasaalikonsonanttiharjoituksilla. Toisaalta nenän mainitseminen äänenkäytön yhteydessä aiheuttaa monille negatiivisen assosiaation nasaaliin ääneen. Näin ei tarvitsisi olla, koska nenää voidaan hyödyntää ilman nasaalisuuttakin. Lucie Mánén korostaa nenän ja nenäontelon asemaa optimaalisessa äänentuotossa ja bel cantossa. Hän on kuvaillut Art of singing-kirjassaan ilmiötä nimeltä imposto (Mánén, 1974). Imposto ei ole suomalaisten laulunopettajien keskuudessa kovinkaan käytetty laulupedagoginen käsite. Vain kolme laulunopettajaa (83:sta) nosti sen kyselyssä merkittävien käsitteiden joukkoon (Aura et al., 2018).

nenä laulussa, nasaalisuus, maskisointi,

Imposton mekanismi

Kun haistelemme, hajualueelle johtavat kanavat avautuvat ja sulkeutuvat. Avautumista ja sulkeutumista kontrolloidaan nenän pienillä lihaksilla. Nämä lihakset voivat sulkea käytävät kokonaan. Sulkeutumisrefleksi suojelee hajualuetta ja sen hermoja myrkyiltä. Impostossa säveltä edeltävällä tauolla hajualueelle johtavan sisäänkäynnin tulisi sulkeutua, ja äänen alkaessa sen tulisi avautua. Imposto-käsiteellä on myös viitattu yleisemmin äänen ”sijoittamiseen”, joka puolestaan ​​tarkoittaa paikkaa, jossa sympaattinen resonanssi tai värähtely tunnetaan laulamisen aikana (Miller, 1996).

Impostotuntemus

Imposto tuntuu siltä, kuin ääni alkaisi kurkunpään sijasta nenäkäytävässä, nenävarren takana. Manén on kerännyt kirjaansa erilaisia mielikuvia ja tuntemuksia, joilla laulajat ovat kuvailleet impostoa. Imposton kannalta nenäontelo ja sen värähtelytuntemukset ovat merkityksellisiä. Pehmeä kitalaki voidaan ajatella nenänielun lattia. Thomas Hemsley käsittää imposton ennen kaikkea keskittymisen keskuksena. Impostoa voidaan pitää ”äänen ohjauspyöränä”, mutta impostoa ei saavuteta pakottamalla ääntä maskiin (Hemsley, 1998). Jotkut koehenkilöt kuvailivat impostoa ”nipsuna” nenässä ja sen takana. Minua itseäni auttaa ajatus ja tuntemus sointipaikasta otsassa, poskissa ja nenän takana. Tällä alueella säilyy tietty kannattelun tunne sävelkorkeuden muutoksista huolimatta.

Nasofiberoskopia-tutkimus

Tutkimusryhmämme selvitti nasofiberoskopian avulla aiheuttavatko pääresonanssi ja imposto muutoksia nenänielussa, nielussa ja kurkunpäässä. (Aura et al., 2020) Viisi koehenkilöä lauloi i-vokaalia kolmella tavalla: ”suusta”(neutraalilla, puheenomaisella äänellä ilman kummempaa soinnin hakemista), pääresonanssin kanssa ja imposton kanssa. Koehenkilöistä kolme oli klassisen laulun ammattilaista, yksi harrastajalaulaja ja yksi laulua harrastamaton. Tutkimustehtävien suorittamista kuvattiin nasofiberoskopialla, eli viemällä kameran sierainten kautta nenäonteloon ja siitä eteenpäin nieluun. Nasofiberoskopia suoritettiin Helsingin yliopistollisessa sairaalassa foniatrian poliklinikalla. Sekä nenänielua, nielua että kurkunpäätä kuvattiin. Tutkimuksessa havaittiin, että koehenkilöt nostivat pehmeää kitalakea ja kavensivat epilaryngaaliputkea pääresonanssin aikana ja vielä enemmän imposton aikana. Tulokset viittaavat siihen, että pääresonanssi ja imposto liittyvät epilaryngaaliputken hallintaan. Nenän lihaksia voidaan käyttää apuna tässä tapahtumassa. Epilaryngaaliputken kaventuminen on äänentuoton kannalta monin tavoin suotuisaa ja auttaa saavuttamaan kantavan äänen taloudellisesti. (Titze & Story, 1997).

Twang ja ring

Epilaryngaaliputken hallintaan liittyy kaksi laulutapaa tai äänenlaatua, twang ja ring. Twang on rytmimusiikissa käytetty laulutekniikka, joka tuo ääneen kirkkautta, kantavuutta ja terävyyttä. Twangin aikana kieli on edessä, kurkunpää voi olla koholla ja suuaukko leveässä asetuksessa (Saldías et al., 2020). Ring-äänenlaatu puolestaan liittyy klassiseen lauluun (Bergan et al., 2004; Ekholm et al., 1998). Ring eroaa twangista ääntöväyläasetusten osalta. Siinä missä twangissa kurkunpää on koholla, suuaukko on leveä ja suutila on litteä, ringissä nielu on laajentunut. Nielua voidaan laajentaa laskemalla kurkunpäätä, rentouttamalla nielun kurojalihaksia ja nostamalla kitapurjetta. Nielun laajentuminen yhdessä epilaryngaaliputken kaventuminen kanssa auttavat laulajan formantin muodostumisessa. Laulajan formantti tekee äänestä voimakkaan ja auttaa erityisesti miesääniä ja naislaulajien matalampia taajuuksia kantamaan orkesterin yli. (Sundberg, 1974). Voidaan päätellä, että imposto on hyvä työkalu ring-äänenlaadun saavuttamiseksi.

Nenä pois pannasta

Työryhmämme on tutkinut imposton lisäksi ”laulajan ilmettä”. Laulajan ilme tarkoittaa sierainten levittämistä ja siihen liittyvää poskipäiden kohoamista ennen laulamista ja laulamisen aikana. Laulajan ilme voi edesauttaa tasapainoisen äänenalukkeen ja päärekisterin tuottamista. Tutkimuksemme osoittivat, että nenän ja kurkunpään välillä on lihasyhteyksiä, joita voidaan hyödyntää laulamisessa. (Aura et al., 2017) Nenälihakset ovat hengityksen apulihaksia ja niillä voidaan kontrolloida adduktiota ja ääntöväylää.

Tutkimustemme mukaan sekä imposto että laulajan ilme kohottivat kitapurjetta. Nasaalisuus syntyy, kun kitapurje on alhaalla ja nenäportti avautuu voimakkaasti. Näin ollen sekä imposto että laulajan ilme voivat estää epätoivottua nasaalisuutta. Toisaalta nenäportin hallittu avautuminen on pääsemässä pois pannasta. Viime aikoina on julkaistu tutkimuksia, jotka osoittavat, että nenäportin sopivalla avautumisella voi olla laulamisen kannalta suotuisia vaikutuksia, kuten kantavuutta lisäävä resonanssien sijoittuminen. (Gill et al., 2020; Perna, 2014; Vampola et al., 2021)

Kenties olisi aika antaa nenälle sille kuuluva arvo?


maskisointi, laulunopetus

Lähteitä

Aura, M., Anne-Maria, L., & Bjørkøy, K. (2017). The Nasal Musculature as a Control Panel for Singing—Why Classical Singers Use a Special Facial Expression? Journal of Voice. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2017.12.016

Aura, M., Geneid, A., Bjørkøy, K., Rantanen, M., & Laukkanen, A.-M. (2020). A Nasoendoscopic Study of “Head Resonance” and “Imposto” in Classical Singing. Journal of Voice. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2020.04.013

Aura, M., Laukkanen, A.-M., & Ojala, J. (2018). Laulunopettajien yleisimmin käyttämät laulupedagogiset käsitteet. Ainedidaktiikka, 2(2), 38–70. https://doi.org/10.23988/ad.73222

Bergan, C. C., Titze, I. R., & Story, B. (2004). The perception of two vocal qualities in a synthesized vocal utterance: ring and pressed voice [Article]. Journal of Voice, 18(3), 305–317. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2003.09.004

Ekholm, E., Papagiannis, G. C., & Chagnon, F. P. (1998). Relating objective measurements to expert evaluation of voice quality in Western classical singing: critical perceptual parameters [Article]. Journal of Voice, 12(2), 182–196.

Gill, B. P., Lee, J., Lã, F. M. B., & Sundberg, J. (2020). Spectrum Effects of a Velopharyngeal Opening in Singing [Article]. Journal of Voice, 34(3), 346–351. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2018.11.014

Hemsley, T. (1998). Singing and Imagination: A Human Approach to a Great Musical Tradition. Oxford university press.

Mánén, L. (1974). The art of singing. Faber Music LTD.

Miller, Richard. (1996). The structure of singing : system and art in vocal technique [Book]. Schirmer.

Perna, N. (2014). Nasalance and the Tenor Passaggio [Article]. Journal of Singing, 70(4), 403–410.

Saldías, M., Laukkanen, A. M., Guzmán, M., Miranda, G., Stoney, J., Alku, P., & Sundberg, J. (2020). The Vocal Tract in Loud Twang-Like Singing While Producing High and Low Pitches. Journal of Voice. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2020.02.005

Sundberg, J. (1974). Articulatory Interpretation of the “singing formant” [Article]. The Journal of the Acoustical Society of America, 55(4), 838–844. https://doi.org/10.1121/1.1914609

Titze, I. R., & Story, B. H. (1997). Acoustic interactions of the voice source with the lower vocal tract [Article]. The Journal of the Acoustical Society of America, 101(4), 2234–2243. https://doi.org/10.1121/1.418246

Vampola, T., Horáček, J., & Laukkanen, A.-M. (2021). Finite element modeling of the effects of velopharyngeal opening on vocal tract reactance in female voice [Article]. The Journal of the Acoustical Society of America, 150(3), 2154–2162. https://doi.org/10.1121/10.0006370

 

Äänen feminisointi

Julkaistu tekijä Maarit Aura

Transnaisten sukupuolenkorjausprosessiin kuuluu usein toive feminiinisen äänen saavuttamisesta. Äänen feminisointi (voice feminization) tarkoittaa sitä, että transnaisen äänenkäyttöä ja puheilmaisua kehitetään vastaamaan naissukupuolisille ominaista puhetta. Ensisijainen hoito äänen feminisoimiseksi on puheterapia. Äänihuulia voidaan kuitenkin myös lyhentää tai kiristää. Voit lukea lisää kirurgisesta hoidosta esimerkiksi Duodecimistä. 

Ääni on osa identiteettiä

Puheääni antaa meistä monenlaista tietoa kuulijalle. Tutkimuksissa on havaittu, että kuulija voi määrittää äänen perusteella puhujan iän, sukupuolen ja mahdollisesti jopa seksuaalisen suuntautumisen. Naisten ja miesten äänten on havaittu eroavan toisistaan perustaajuuden, äänenlaadun, resonanssin ja intonaation osilta. Naisen ääni saatetaan mieltää korkeammaksi, vaaleammaksi, pehmeämmäksi, ilmavammaksi ja liikkuvammaksi kuin miehen matala, tiivis ääni.

Ääni on tärkeä ilmaisun väline ja oleellinen osa identiteettiä. Ääni-identiteetti voi olla hyvinkin herkkä ja intiimi aihe. Äänidysforialla tarkoitetaan koetun sukupuolen ja äänen keskinäistä ristiriitaa. Koetun naissukupuolen kanssa yhteensopivan äänen on havaittu lisäävän transnaisen hyvinvointia ja tyytyväisyyttä, ja helpottavan sosiaalisia tilanteita. Lukemieni lähteiden mukaan kaikki transsukupuoliset eivät kuitenkaan halua muuttaa ääntään ja ääni-ilmaisuaan tai eivät hae siihen ammattiapua.

Äänihuulet ja perustaajuus

Puhekorkeus vaikuttaa kuulijan hahmotukseen puhujan sukupuolesta. Äänen sävelkorkeusvaihteluista vastaavat äänihuulet ja niiden pituusvenytys. Fonaatiotaajuus kertoo, kuinka tiheästi äänihuulet lähentyvät ja loitontuvat. Suurikokoinen kappale värähtelee pienikokoista hitaammin, jolloin lopputuloksena on matala ääni. Miehillä on keskimäärin suuremmat äänihuulet ja matalampi puhekorkeus kuin naisilla. Hormonihoidot suurentavat transmiehen äänihuulia, mutta transnaisilla vastaavaa fysiologista muutosta ei tapahdu.

Sopivan puhekorkeuden löytäminen

Kun puhekorkeus on sopiva, ääni on todennäköisemmin soiva ja kantava. Puhujan on mahdollista toteuttaa luontevia painotuksia ja sävelkulkuja, kuten suomenkieleen kuuluva puhejaksojen päättäminen laskevalla sävelkululla. Pysyvästi liian korkea puheääni voi rasittaa äänielimistöä ja olla riskitekijä ääniongelmien syntymiselle.

Transnaisten puhekorkeustavoitteen ajatellaan olevan 150 – 185 Hz (noin pieni d – fis). Transnaisen äänen perustaajuutta voidaan ääniterapian avulla nostaa n. 30–40 hertsiä. Puhekorkeuden kehittämisen apuna voidaan käyttää äänenkorkeutta mittaavia sovelluksia, pianoa tai muuta soitinta.

Naiseus ja ääni-ideaali

Jokainen on vapaa pohtimaan ääni-ideaaliaan ja hakemaan itselleen mieluisaa ääni-ilmaisua. Oma anatominen rakenne kannattaa kuitenkin huomioida. On hyvä tunnustella, millainen puhekorkeus itselle istuu. Mikäli kyseessä on puhuja, jolla on suuret äänihuulet ja pitkä ääntöväylä, tavoitteeksi ei kenties kannata ottaa tyttömäisen korkeaa puheääntä.

Omasta mielestäni yhtä ainoaa, oikeaa ”naisen ääntä” ei ole olemassa. Kun kuuntelemme puhujia, havaitsemme että naisilla on keskenään hyvin erilaisia ääniä. Elämmehän maailmassa, jossa feminiinisyyden ja maskuliinisuuden tiukasti rajatut määritelmät ovat alkaneet horjua ja yksilöllisille valinnoille on enemmän tilaa. Suomalaisten naisten ääni on keskimäärin matalahko, mutta Laukkasen ja Waaramaan 2020 tutkimuksen mukaan nuorten naispuhujien sävelkorkeus on kääntynyt pitkästä aikaa nousuun.

Äänen feminisointi, transääni, äänivalmentaja

Äänensävyn kehittäminen

Äänenlaadulla ja äänensävyllä on tärkeä rooli sukupuolen hahmotuksen kannalta. Äänihuulisululla voidaan vaikuttaa äänelliseen vaikutelmaan sukupuolesta. Voidaan ajatella, että miehekkäässä äänessä on tiiviimpi adduktio kuin naisellisessa äänessä. Miehekkäässä puheessa on kenties käytössä suurempi äänihuulimassa. Naisen ääni saatetaan mieltää miehen ääntä pehmeämmäksi ja herkemmäksi.

Äänifysiologiaa tuntematon saattaa sekoittaa M2-mekanismilla / falsettirekisterissä puhumisen ääntöväylän resonanssien avulla saavutettuun vaaleansävyiseen ääneen. Naisilla on keskimäärin lyhyempi ääntöväylä kuin miehillä, mistä johtuen naispuhujan formantit sijoittuvat keskimäärin korkeammille taajuuksille kuin miespuhujan. Resonanssipiirteiden muokkaaminen on tärkeä äänen feminisoinnin osa-alue. Resonansseihin vaikutetaan ääntöväyläasetuksilla.

Artikulaatio, painotukset ja ei-sanallinen viestintä

Tutkimusten mukaan sävelkorkeuden vaihtelu, äänenvoimakkuus, artikulaatio ja ei-sanallinen viestintä liittyvät vaikutelmaan puhujan sukupuolesta. Naisten on havaittu artikuloivan keskimäärin miehiä selkeämmin. Puhujat, joilla on enemmän nousevaa intonaatiota ja suurempaa sävelkorkeuden vaihtelua puheessaan, on tutkimuksissa oletettu naisiksi. Ei-sanalliseen viestintään lasketaan mm. ilmeet, eleet, asento, tilankäyttö ja välimatka. Feminiiniselle viestinnälle on joissakin yhteyksissä katsottu ominaiseksi mm. runsas elehtiminen, monipuoliset ilmeet, hymyily ja keskustelukumppanin eleiden peilaaminen.

Tiedostamalla kohti toivottua ääntä

Kenellekään ei ole haitaksi tulla tietoiseksi omasta äänestään. On eduksi ymmärtää äänentuoton muutama perusmekanismi ja oppia huoltamaan ääntään. Samaa tietoiseksi tulemista tarvitaan myös äänen muokkaamisessa osana sukupuolenkorjausprosessia. Olen huomannut, etteivät transpuhujat ole yhtenäinen ryhmä. Jokaisella on omanlaisensa ääni, omat haasteensa ja oma ääni-ideaalinsa. Joissakin tapauksissa on ratkaistava myös muita, kenties vuosia aiemmin kehittyneitä äänen toiminnallisia haasteita, jotka eivät välttämättä suoraan liity sukupuolenkorjausprosessiin.

Milloin äänivalmentajalle

Kehotan jokaista sukupuolenkorjaajaa selvittämään mahdollisuutensa saada puheterapeutin tarjoamia palveluita. On melko tyypillistä, että äänivalmentajan pakeille tullaan kun puheterapiat on käytetty, mutta äänen kehittämistä halutaan jatkaa. Äänivalmentaja-laulunopettaja on erityisen hyvä valinta, mikäli haluat sisällyttää äänivalmennukseen myös laulamisen.

Autan mielelläni monenlaisia asiakkaita heidän haasteissaan. Feminisoinnin kaltaisen mekanismin tuntemisesta voi olla hyötyä myös cis-naiselle, joka haluaa muokata möreää ääntään naisellisemmaksi tai miehille, jotka jossakin yhteydessä tarvitsevat naisellista ääntä (esimerkiksi miesnäyttelijät). On luonnollisesti muistettava, että ”arkiääni” on eri asia kuin roolihahmot, joita esitetään kenties muutamia minuutteja. Päivittäisen äänenkäyttötavan on oltava ergonominen ja turvallinen.

Lähteitä aiheeseen

Adler, R. K., Hirsch, S., & Pickering, J. (2019). Voice and communication therapy for the transgender/gender diverse client : a comprehensive clinical guide (Third edition.). Plural Publishing, Inc.

Asikainen, M.(2017). MATKALLA MINUKSI:
TRANSNAISTEN KOKEMUKSIA ÄÄNEN FEMINISAATION ROOLISTA SUKUPUOLENKORJAUSPROSESSISSA JA ÄÄNESTÄ JOKAPÄIVÄISEEN ELÄMÄÄN VAIKUTTAVANA TEKIJÄNÄ, Oulun yliopisto.

Chaloner, J. (2000). The voice of the transsexual. Teoksessa M. Freeman ja M. Fawkus (toim.), Voice disorders and their management (s. 245–267). Lontoo: Whurr Publishers.

Dacakis, G., Oates, J., & Douglas, J. (2012). Beyond voice: perceptions of gender in male-to-female transsexuals. Current Opinion in Otolaryngology & Head and Neck Surgery, 20(3), 165–170. https://doi.org/10.1097/MOO.0b013e3283530f85

Davies, S., & Goldberg, J. (2006). Transgender Speech Feminization/Masculinization: Suggested Guidelines for BC Clinicians. Canadian Rainbow Health Coalition.

Davies, S., Papp, V. G., & Antoni, C. (2015). Voice and Communication Change for Gender Nonconforming Individuals: Giving Voice to the Person Inside. The International Journal of Transgenderism, 16(3), 117–159. https://doi.org/10.1080/15532739.2015.1075931

de Bruin, M. ., Coerts, M. ., & Greven, A. . (2000). Speech Therapy in the Management of Male-to-Female Transsexuals. Folia Phoniatrica et Logopaedica, 52(5), 220–227. https://doi.org/10.1159/000021537

Dhejne, C., Van Vlerken, R., Heylens, G., & Arcelus, J. (2016). Mental health and gender dysphoria: A review of the literature. International Review of Psychiatry (Abingdon, England), 28(1), 44–57. https://doi.org/10.3109/09540261.2015.1115753

Gelfer, M. P., & Tice, R. M. (2013). Perceptual and Acoustic Outcomes of Voice Therapy for Male-to-Female Transgender Individuals Immediately After Therapy and 15 Months Later. Journal of Voice, 27(3), 335–347. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2012.07.009

Gelfer, M. P., & Van Dong, B. R. (2013). A Preliminary Study on the Use of Vocal Function Exercises to Improve Voice in Male-to-Female Transgender Clients. Journal of Voice, 27(3), 321–334. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2012.07.008

Hancock, A. B. (2016). An ICF Perspective on Voice-related Quality of Life of American Transgender Women. Journal of Voice, 31(1), 115.e1–115.e8. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2016.03.013

Hancock, A. B., Krissinger, J., & Owen, K. (2011). Voice Perceptions and Quality of Life of Transgender People. Journal of Voice, 25(5), 553–558. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2010.07.013

Heikkilä, T. (2018) https://www.tuni.fi/alustalehti/2018/12/10/aanen-tyostaminen-on-tarkea-osa-sukupuolen-korjaamista/

Hillenbrand, J. M., & Clark, M. J. (2009). The role of f0 and formant frequencies in distinguishing the voices of men and women. Attention, Perception & Psychophysics, 71(5), 1150–1166. https://doi.org/10.3758/APP.71.5.1150

Holma, J., & Rontu, K. (2020). Transnaisten omatoiminen ääniharjoittelu ennen puheterapian alkamista.

Holmberg, E. B., Oates, J., Dacakis, G., & Grant, C. (2010). Phonetograms, Aerodynamic Measurements, Self-Evaluations, and Auditory Perceptual Ratings of Male-to-Female Transsexual Voice. Journal of Voice, 24(5), 511–522. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2009.02.002

Laukkanen, A.-M., & Waaramaa, T. (2020). Suomalaisten naisopiskelijoiden luennan perustaajuuden muutos 1990-luvulta 2010-luvulle. Puhe Ja Kieli, 2, 123–134. https://doi.org/10.23997/pk.97221

Leung, Y., Oates, J., & Chan, S. P. (2018). Voice, Articulation, and Prosody Contribute to Listener Perceptions of Speaker Gender: A Systematic Review and Meta-Analysis. Journal of Speech, Language, and Hearing Research, 61(2), 266–297. https://doi.org/10.1044/2017_JSLHR-S-17-0067

McNeill, E. J. (2007). Perception of voice in the transgender client. Clinical Otolaryngology, 32(3), 231–231. https://doi.org/10.1111/j.1365-2273.2007.01419_12.x

Mészáros, K., Csokonai Vitéz, L., Szabolcs, I., Góth, M., Kovács, L., Görömbei, Z., & Hacki, T. (2005). Efficacy of Conservative Voice Treatment in Male-to-Female Transsexuals. Folia Phoniatrica et Logopaedica, 57(2), 111–118. https://doi.org/10.1159/000083572

Sellman, J., & Rihkanen, H. (2015). Transsukupuolisten äänen hoito. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 131(4), 392–395.

 

Verryttely valmistaa kehon äänentuottoon

Julkaistu tekijä Maarit Aura

Suosittelen kehon lämmittelyä ennen vaativaa äänentuottoa, kuten laulamista tai pitkäkestoista puherupeamaa. Verryttelyllä on useita suotuisia vaikutuksia.

Lihakset lämpiävät

Verenkierto kudoksissa vilkastuu ja kudosten lämpötila kohoaa. Lihakset lämpenevät ja lihasten suorituskyky paranee. Kudosvaurioriski pienenee. Verryttely on erityisen tärkeää, mikäli äänelliseen suoritukseen liittyy liikettä, esimerkkinä musiikkiteatteri.

Päästä kehoon

Monet meistä tuijottavat päivät pitkät tietokoneen tai kännykän ruutua. Nykyihminen elää usein päässään. Verryttelyn avulla on mahdollista palauttaa itsensä keholliseen läsnäoloon. Laulamiseen ja esiintymiseen tarvitaan tietty aktiivisuustila. Lämmittelyn avulla sopiva energiataso löytyy helpommin.

Jumit pois

Monilla meistä on jännityksiä kehossa. Yleisimmin jännityksiä on hartioissa ja niskassa. Jännitykset voivat haitata äänentuottoa. Verryttely avulla voidaan pyrkiä avaamaan näitä jumeja.

Kehollinen lämmittely kulkee käsikädessä äänenlämmittelyn kanssa. Olen julkaissut youtubekanavallani useita äänenlämmittelyvideoita. Mikäli jännityksiä ilmenee kurkunpään alueella, leuassa, kielessä tai kasvoissa, suosittelen rentoutusta ja lämmittelyä näille alueille.

Esiintymisjännityksen lievitys

Olen vuosien varrella ollut tekemisissä lukuisten laulajien ja näyttelijöiden kanssa ja nähnyt hyvin erilaisia valmistautumistapoja esiintymiseen. Jotkut meditoivat, jotkut hyppivät haaraperushyppyjä, toiset istuvat kahvilassa turisemassa lavalle nousuun saakka. Ammattiesiintyjillä on omat tapansa kohdata esiintymisjännitys. Monet kokevat, että liike lievittää esiintymisjännitystä ja purkaa stressiä. Kokeile siis näitä liikesarjoja ennen esiintymistä.

Hyvä asento

Verryttelyn ohessa voi etsiä sopivaa asentoa ja ryhtiä. Hyvässä ryhdissä:

-Jalkapohjat ovat tukevasti maassa

-Paino on tasaisesti molemmilla jaloilla

-Polvet joustavat

-Lantio tukee ylävartaloa

-Selkä on suora

-Hartiat ovat alhaalla

-Niska on pitkä

-Leuka on rento

Asento on elastinen, ryhdikäs mutta rento!

äänenlämmittely, kehon lämmittely, läänenavaus,

 

Älä kailota! – Veikö kritiikki rohkeuden ja laulunilon?

Julkaistu tekijä Maarit Aura

Monet tulevat laulutunnille tai äänivalmennukseen häpeissään. Yleisin syy asiakkaiden äänelliseen häpeään on se, että heidän ääntään, laulamistaan tai puhetapaansa on kritisoitu. Jopa yksittäinen kommentti on saattanut jäädä painamaan mieltä vuosikausiksi. Negatiiviset arviot tai ajattelemattomat sutkaukset ovat saattaneet saada ihmisen uskomaan, että hänen äänensä on jotenkin viallinen tai epämiellyttävä.

Makuasiat eivät ole totuuksia

Ikävän kommentin on saattanut esittää sukulainen, ystävä, tuttava tai kenties karaoken känninen besserwisser. Kommentointiin on saatettu altistua verkossa. Puheelle tai laulamiselle naureskelu on saattanut olla jopa osa laajempaa kiusaamista. Yleinen tilanne, jossa lamauttava arvio on annettu, on koulun laulukoe.

Arvostelijat ovat harvoin olleet ääniammattilaisia. On tärkeää muistaa, että kommentit edustavat heidän rajoittuneita näkemyksiään. Joskus töksäyttelijät ovat tarkoittaneet hyvää mutta eivät ole osanneet toimia viisaasti. Joillakin kommentoijilla on ketunhäntä kainalossa. He saattavat esimerkiksi pyrkiä vaientamaan ihmisen. Syytä voimme vain arvailla. Tunnelmat voivat välittyä myös sanattomasti. ”Meillä oli kotona vaitelias, hyssyttelevä ilmapiiri” kertoi asiakas, joka oli väsynyt puhumaan vaimealla, heikolla äänellä.

Häpeästä rohkeuteen

Moni tulee laulutunnille tai äänivalmennukseen voittamaan itsensä ja selättämään ääneen liittyvät vaikeat tunteensa. Jotkut haluavat kokeilla laulamista toisen ihmisen kuullen. Ammattilaisen avustuksella ihminen saattaa ymmärtää, että kommentit olivat perättömiä tai vähintäänkin liioiteltuja. Hän oivaltaa, ettei hänen ääntään olisi saanut arvostella. Kenelläkään ei ole oikeutta viedä toiselta innostusta laulamiseen tai rohkeutta puhumiseen! Olen ylpeä asiakkaistani, jotka ovat tarttuneet härkää sarvista.

Mielen ja kehon yhteys

Ääni on herkkä, intiimi instrumentti.  Haastavat tunteet saattavat vaikeuttaa äänenkäyttöä. Tuolloin negatiivinen kommentti alkaa ikään kuin toteuttaa itseään.  Mikäli äänenkäyttö on lukkiutunut, on hyvä tietää, että tarjolla on ammattilaisen apua. Olen asiakkaan suhteen erityisen hienotunteinen ja kannustava, mikäli hän kertoo haastavista tunteistaan. En ikinä pyydä asiakasta laulamaan suorilta käsin, vaan aluksi jutellaan, verrytellään ja tuotetaan ei-laulullisia ääniä. Minä voin äännellä ja laulaa asiakkaan mukana, jos hän haluaa. Tarkkailen myös sanattomia viestejä ja asiakkaan äänellistä rohkeutta.

On hyvä muistaa, ettei haastavat tunteet ole ”pahoja”. Niitä ei tarvitse kieltää, piilottaa tai työntää pois, vaan niitä voi käyttää ihmisenä kasvamisen välineenä. Katso hengitysharjoitus haastavien tunteiden käsittelyyn.

Pitkällä olevat laulajat kohtaavat arvostelua

Olen itse käynyt läpi pitkän musiikkiopisto-, konservatorio- ja korkeakoulupolun. Tutuksi ovat tulleet tutkinnot, koelaulut ja muut tilanteet, joissa ollaan raadin arvioitavana. Raadin kommentit voivat joissakin tapauksissa satuttaa laulunopiskelijaa. Altistuminen kritiikkiin kasvaa, mitä pidemmälle kohti ammattilaisuutta mennään. Palautetta tulisi mielestäni antaa rakentavasti jokaisella tasolla.

Kun ääniammattilainen kommentoi negatiivisesti

Ikävältä tuntuvaa palautetta saattaa saada myös ääniammattilaiselta, kuten laulunopettajalta, puheterapeutilta tai äänivalmentajalta. Asia ei ole aivan mustavalkoinen. Arviointi kuuluu ääniammattilaisen työnkuvaan. Joissakin tapauksissa asiakas saattaa tulkita väärin ääniammattilaisen sanat tai loukkaantua sanoista, jotka ammattilaisen oli pakko lausua. Toisaalta olen nähnyt myös asiatonta käytöstä ääniammattilaisten taholta. Esimerkiksi, olen kohdannut laulukursseilla opettajia, joiden opetusmetodiin kuuluu ottaa laulajalta ”turhat luulot pois”. Uskon ja toivon, että kyykyttämiseen perustuvat menetelmät karsiutuvat pois, kun ihmiset alkavat vaatia laatua maksamansa rahan vastineeksi. Yhteiskunnan ilmapiiri on muuttumassa avoimemmaksi. Asiaton tai epätasapuolinen käytös tuodaan entistä herkemmin esiin alalla kuin alalla.

Kenelle annat vallan kommentoida?

Kenelle annat vallan arvioida äänenkäyttöäsi? Ammattilaisella on paremmat edellytykset pätevän, objektiivisen arvion antamiseen, kuin vaikkapa netin keskusteluryhmän jäsenillä. Ammattilaisella on myös motivaatio tehdä asia perusteellisesti maksun saatuaan, sekä velvollisuus toteuttaa palvelu, joka on hintansa väärti.

Monet asiakkaat saapuvat tunnille tai ostavat verkkopalvelun nimenomaisesti saadakseen asiantuntevan palautteen. Jotkut esittävät erityisen painokkaan pyynnön – He haluavat minun kertovan ajatukseni heitä säästelemättä.  Minulle ihmisäänen haasteiden ratkominen on työ, johon koen paloa. Olen iloinen, jos voin olla avuksi!

Arvion antajan vastuu

Palautteen antaminen on yksi osa kouluttajan ammattitaitoa. Äänen arviointiin sisältyy valtava vastuu. Palautteen antajan täytyy sen tason asiantuntija, että hänen antamansa arvio johtaa asiakasta oikeaan suuntaan. Haasteiden esiin nostamisen rinnalla kiitetään vahvuuksista. Arvioidaan asiaa, ei ihmistä.  Arvioitaessa annetaan työkaluja äänenkäytön kehittämiseen. Asiakkaalle on annettava mahdollisuus esittää lisäkysymyksiä tai kommentoida saamaansa palautetta. Tällainen kommunikointi toteutuu mielestäni luontevimmin vuorovaikutustilanteessa, laulutunnilla tai äänivalmennuksessa.

Jokainen ääni on arvokas

No mitä tehdä, jos elämässäsi on henkilö, joka pyytämättäsi sutkauttelee kommentteja äänestäsi? Voit pyrkiä vetämään rajan sanomalla esimerkiksi: ”Sinulla ei ole koulutusta ja ammattitaitoa arvioida äänenkäyttöä. Jos haluan äänivinkkejä, menen laulutunnille”. Voit kertoa, millaisen tunteen kommentti sinussa herätti. Voit kysyä, mihin ivaaja pyrkii. Voit muistuttaa, että kaikkien on saatava puhua ja laulaa äänellään. Joissakin tapauksissa jatkuva ivaaminen on merkki siitä, että kyseiseen ihmiseen on aika ottaa välimatkaa.

Ääni on tärkeä ilmaisun väline. Puhuminen luo yhteyksiä ihmisten välille. Laulaminen tuottaa nautintoa riippumatta siitä, sujuuko se täydellisesti. Esimerkiksi karaoke on paikka, jossa jokaisen tulisi saada laulaa! Laulusta on lupa nauttia! Annetaan kaikkien äänien kukkia! Otetaan käyttöön äänipositiivisuus! <3

Ole Rohkelikko

Haluaisitko jakaa kokemuksia laulamiseen liittyvästä ahdistuksesta ja mahdollisesti kokeilla muiden kuulleen laulamista?Tervetuloa Rohkelikko-laulukurssille 9-10.6.2022! Kurssi on tarkoitettu sinulle, jota muiden edessä laulaminen hermostuttaa. Rohkelikossa lähestymme laulamista lempeästi ja asteittain. Vastaavia kursseja on mahdollista järjestää myös tilauksesta.

Tutustu laulukurssit-välilehdellä. Ilmoittaudu meilitse: aura.maarit@gmail.com