Kirjoittajalta Maarit Aura

Mikä laulamisessa mietityttää

Mitä ihmiset laulutunnilta hakevat?

Järjestin taannoin somessa kilpailun. Kilpailun osallistumisohjeena oli vastaaminen seuraaviin kysymyksiin:

-Millaisia ääniharjoituksia haluaisit tehdä kanssani?

-Millaisiin laulullisiin haasteisiin haluaisit neuvoja?

-Mihin suuntaan haluaisit ääntäsi kehittää?

Kilpailun palkinto on ilmainen sisäänpääsy Ääniharjoitus päivässä-verkkopalveluun, jonka avaan 1.4. Palvelun idea on tehdä ääniharjoituspäivässä kuukauden ajan. Laulaja saa näin haltuunsa 30 ääniharjoitusta ohjeineen ja perusteluineen.

Kyselyn avulla kartoitin, millaisia ääniharjoituksia verkkopalvelussa kannattaisi käydä läpi. Halusin myös verrata, kuinka vastaukset täsmäävät niiden syiden kanssa, joiden vuoksi ihmiset hakeutuvat laulunopetukseen, ja kuinka he haluavat laulutunneilla ääntään kehittää.

Mikä ihmiset vetää laulutunneille?

Oma käsitykseni on, että korkeiden äänien vaivaton laulaminen, voimakkuuden kehittäminen, ja äänialan laajentaminen ovat yleisimpiä syitä hakeutua asiakkaakseni. Monet mainitsevat syiksi tulla laulutunnille erilaiset kehon jännitykset, sekä pelon laulamista ja esiintymistä kohtaan.

Pieni kyselyni täsmäsi melko tarkasti kokemusteni kanssa. Lupaan, että teemme Ääniharjoitus  päivässä-palvelussa harjoituksia eniten mietityttäviin kysymyksiin. Haemme ääneen voimaa ja ylä-ääniin sointia ja vaivattomuutta!

Julkaisin yhden videon palvelusta. Aihe on valittu kyselyn vastaajien intressit huomioiden.

Kyselyn tulokset

Numero osoittaa kuinka monta kertaa seuraavat vastaukset mainittiin.

Mitä laulamisen osa-alueita ihmiset haluavat kehittää tai mihin haasteeseen he haluavat tehdä ääniharjoituksia

Korkeat äänet = 7

Äänen voima = 5

Matalat äänet = 4

Särö = 4

Äänialan laajentaminen = 3

Voimaa alaääniin = 2

Rekisterin vaihto = 2

Ilman riittäminen, jaksaminen 2

Äänen kestävyys 2

Apua yleisesti laulun opiskeluun 2

Yksittäisiä vastauksia

Oikeaoppisesti laulaminen

Oman äänialan / sävellajien löytäminen

Hengitystekniikka kuntoon

Vire

Tuki

Vibrato

Tunnetilojen välittäminen äänellä

Äänen rasittuminen ja kiristyminen ongelmana

Saada uusia harjoituksia ja tietoa

Hengitys ja esiintymisjännitys

Esiintymisjännitys

Jokainen joku on jännittänyt esiintymistä, tietää mitä hengitykselle tuppaa käymään. Kehon jännittyessä syvähengitys on hankalaa ja hengitys muuttuu pinnalliseksi. Näin ollen äänielimistö ei pääse toimimaan kunnolla. Äänestä voi tulla kireä tai heikko. Ilmanpainetta on vaikea hallita. Ilma loppuu kesken fraasien ja fraseeraus tökkii. Vaikka olisimme harjoitelleet esiintymisen timanttiseksi, saatamme alisuoriutua. Mistä tämä johtuu?

Hengitys stressaavassa tilanteessa

Joskus mielemme tulkitsee tilanteen uhkaavaksi. Näin voi käydä esiintyessä. Hätä, suru, pelko ja muut haastavat tunteet suistavat hengityksen epätasapainoon ja ajavat elimistön hälytystilaan. Stressaavassa tilanteessa saatamme mm. yli-tai alihengittää, pidättää hengitystä, nieleskellä tai rykiä. Hengitys valmistaa kehoa taisteluun, pakoon tai jähmettymiseen.

Tätä sanotaan taistele tai pakene -reaktioksi. Taustalla on pitkälti hermoston toiminta, vagus-hermolla on tässä tärkeä osa.

Tämän kehän katkaisemiseen on kuitenkin työvälineitä, ja paras niistä on rauhallinen syvähengitys. Syvähengityksellä voimme rauhoittaa itseämme stressaavassa tilanteessa. Kerron kuinka se tehdään, kuten myös puhun lisää mm. taistele ja pakene-reaktiosta sekä vagus-hermon toiminnasta Maarit Auran hengityskurssilla.

Tlaulunopetus, verkkokoulutus, verkkovalmennus, hengitysunteet kehossa

Sanotaan, että tunteet voi varastoitua kehoon. Voi olla, että elämän aikana koetut pettymykset ja traumat on patoutuneet kehoomme. Jännitykset saattavat estää syvähengityksen toteutumisen ihan tavallisessa tilanteessa arjen keskellä.

Kun sitten löytämme syvähengityksen, patoutuneita tunteita voi alkaa purkautua. Kannattaa harkita, olisiko tällaisessa tilanteessa ystävän tai ammattilaisen tuki tarpeen.

Hengitys ilmaisun apuvälineenä

Esiintymisjännitys ei ole pelkästään huono asia. Esiintymisjännityksenkin voi kanavoida ilmaisuun. Tässäkin on tärkeä tehtävä hengityksellä. Lisää aiheesta Hengityskurssilla.

Mieli ja keho ovat yhteydessä. Olemme psykofyysisiä olentoja. Emme voi irrottaa ääni-instrumenttia mielestämme ja tunnemaailmastamme.

laulunopetus, äänenhuolto

 

Tukeeko hengityksesi äänenkäyttöä?

Jännitykset syvähengityksen tukkona

Loppuuko ilma kesken fraasin? Tuntuuko hengittäminen vaivalliselta ja raskaalta? Monet meistä hengittävät tavalla, joka ei tue äänenkäyttöä. Jännitykset ja virheasennot voivat estää syvähengityksen toteutumista. Jännitykset esimerkiksi hartioissa, leuassa tai vatsalihaksissa ovat yleisiä. Kun keho on jännittynyt, syvähengitys ei toteutu. Pallea ei pääse laskeutumaan ja keuhkot ei täyty pohjasta saakka. Kun hengitys on puutteellista, saatamme rekrytoida hommaan turhan paljon apuhengityslihaksia. Äänentuotto muuttuu kireäksi ja vaivalloiseksi.

Hyvä hengitystapa on vaivaton, miellyttävä ja äänetön

On mahdollista oppia parempi hengitystapa. Tavoitteena on äänetön, vaivaton, mukavan tuntuinen hengitys. Ilmaa ei tarvitse imeä tai haukkoa sisään. Syvähengityksessä pallea laskeutuu, kyljet, selkä ja vatsa laajenevat.

Mikä on hengitystuki?

Syvähengitys on myös ääntöhengityksen perusta. Varsinkin laulajat, mutta myös puhujat tarvitsevat kykyä hallita ilmanpainetta. Kun ilmanpaine on tasainen, myös fraasit ovat tasaisia. Ilmanpaineen kontrollointia sisäänhengityslihaksia aktivoimalla sanotaan hengitystueksi.

Tein osana väitöskirjaa laulupedagogeille suunnatun kyselytutkimuksen. Kysyin heiltä kolmea heidän mielestään tärkeintä laulupedagogista käsitettä. Hengitystuki nousi selkeästi esiin tärkeimpänä laulupedagogisena. Vastaajista 54% valitsi sen tärkeimmäksi, ja yhteensä 70%  valitsi sen kolmen tärkeimmän käsitteen joukkoon. Hengitystuki oli ylimoimainen! Lue lisää!

syvähengitys, pallea, ääni, laulutekniikka, puheopetus, äänivalmennus

Äänielimistön osat toimivat yhteydessä

Äänielimistössä ajatellaan olevan kolme osaa: ääni saa energian keuhkoista tulevasta ilmavirrasta, ääni syntyy äänihuulissa, ja sointi ja artikulaatio muodostuvat ääntöväylässä. Ilmanpaineen ja äänihuulisulun vuorovaikutusta sanotaan ääntöbalanssiksi. Kun tämä vuorovaikutus on kunnossa, äänemme on tiivis, soiva, kantava.

Turvallista oppimista ammattilaisen kanssa

Hengityksen opiskeluun liittyy myös ”vaaroja”. Kun ihminen keskittyy hengittämiseen, hän saattaa alkaa suorittaa sitä. Laulaja tai puhuja pyrkii imemään ilmaa sisään mahdollisimman paljon. Hän kuvittelee, että mahdollisimman suuren ilmamäärän käyttäminen on yhtä kuin hengitystuki. ”Ihmisääni ei ole puhallinsoitin” heitän usein leikillisesti. Em. syystä johtuen jotkut laulunopettajat välttelevät kokonaan hengityksestä puhumista.

Olen juuri julkaissut hengityskurssin puhujille ja laulajille! Kurssilla kerron tarkemmin hengitys- ja äänielimistön toiminnasta ja valotan optimaalista hengitystapaa levon, puheen ja laulun aikana. Kurssilla tehdään lukuisia hengitysharjoituksia, ja käydään läpi erilaisia asentoja, liikkeitä ja mielikuvia, joiden avulla hengittäminen saattaa helpottua.

Kurssin muita aiheita ovat mm.

-Ryhti ja rento aktiivisuus

-Hengitys ja tunteet

-Hengitykseen liittyvät väärinkäsitykset ja virheelliset tavat

-Ylihengittäminen ja alihengittäminen,

-Hengitys ja läsnäolo

-Esiintymisjännityksen helpottaminen hengitystä käyttäen

 

Pysy kuulolla!

Epävireisyyden yleisiä syitä

Mikä epävireisyyttä voi aiheuttaa?

Syitä on monia, ja ongelmaan voi liittyä monta tekijää.

Laulutekniset syyt:

Hyvä laulutekniikka edesauttaa vireessä pysymistä. Laulutekniikkaan liittyy monta tekijää, mutta nostan esiin muutaman.

Äänihuulet: Äänihuulten toiminta on hienomekaniikkaa. Äänihuulten tulee toimia tiettyyn sävelkorkeuteen soveltuvalla tavalla. Joillakin ihmisillä tämä on pitkälti hallussa luonnostaan, mutta useimmilla se vaatii harjoitusta.

Ääntöväyläasetukset ja sointi: Vireessä laulaminen liittyy akustiikkaan, kuten jo aiemmin mainitsin. Äänen perustaajuuden lisäksi myös ylä-sävelet, tai lauluäänestä puhuttaessa formantit, vaikuttavat kuulokuvaan. Tietyt ääntöväyläasetukset lisäävät formantteja spektrin yläpäässä, jotkut alapäässä. Esimerkiksi hymy lisää äänen kirkkautta ja huulten pitäminen suppeina, kielen painaminen taakse nieluun tai kurkunpään painaminen alas lisäävät tummuutta. Joskus ”takainen” äänenkäyttötapa voi lisätä ääneen tummuutta niin paljon, että ääni kuulostaa alavireiseltä. Vastaavasti ”eteentyönnetty” laulutapa saattaa aiheuttaa vaikutelman ylävireisyydestä.

Hengitystuki ja ilmanpaine: Hengitystuella kontrolloidaan ilmanpainetta. Ylävireisyys voi johtua liian kovasta ilmanpaineesta, joka erityisesti äänen ala-tai keski-alueella vie hallinnan äänestä, ja äänenkäytöstä tulee ylä-vireistä. Ääni saattaa pompsahtaa ulos sävellajista! Toisaalta hyvin passiivinen tapa laulaa voi aiheuttaa sen, ettei henkilö tavoita ylä-ääniä. Ääntöbalanssi eli ilmanpaineen ja äänihuulisulun suhde on opeteltavissa pätevän opettajan avulla.vire, intonaatio, sävelkorva, sävelkuurous, laulunopetus,

Fraseeraukseen liittyvä epätarkkuus, esim. niekut fraasien tai sanojen alussa tai lopussa voi aiheuttaa vaikutelman epävireisyydestä. Joihinkin musiikkityyleihin tämä suorastaan kuuluu. Kuvittele Irwinin Rentun ruusua selkeästi ja puhtaasti laulettuna. Levoton vibrato voi aikaansaada myös vaikutelman epävireisyydestä.

Kaikki nämä laulutekniset seikat vaativat ohjausta. Ne painuvat lihasmuistiin pikkuhiljaa. Lisätietoa ääntöväylästä ja äänihuulista saat Laajenna äänialaasi- tai Suomipopin naiset-verkkokursseilla.

Terveyteen liittyvät syyt

Äänihuulet voivat olla turvonneet flunssan tai jonkin muun syyn takia takia. Äänen sävy voi olla erityisen tumma tai ääni voi olla käheä, eikä esimerkiksi ylä-ääniä ole helppo tavoittaa. Flunssa, korvatulehdus tai muu terveydellinen syy voi muuttaa omaa tunnetta laulamisesta ja kuulokuvaa omasta äänestä.

Harjaantumattomuus

Henkilöllä on musikaalisuutta mutta vähäisesti kokemusta laulamisesta. Hän ei luota itseensä ja kykyynsä tuottaa puhdasta ääntä. Yleensä ongelma ratkeaa laulunopiskelulla ja harjoittelulla.

Psyykkiset syyt

Psyykkiset syyt ovat merkittävä epävireisyyden aiheuttaja. Nostaisin yhdeksi suureksi syyksi jännittämisen. Jotkut laulajat ovat hyvin perfektionistisia. Usein itseään ruoskivat laulajat ovat kuitenkin todella taitavia. Tällaisessa tapauksessa vireen vahtiminen ei yleensä ainakaan paranna sitä, vaan laulaja voisi unohtaa koko asian. Etenkin harjoitellessa kannattaa hyväksyä epätäydellisyys ja keskeneräisyys. Jos havaitset oman epävireisyytesi, onnittele itseäsi. Sävelkorkeuksien erottelukykysi toimii!syvähengitys, pallea, ääni, laulutekniikka, puheopetus, äänivalmennus

Keskittymisen puute

Vireessä laulaminen vaatii keskittymistä, varsinkin jos se ei ole vielä tiukasti lihasmuistissa. Keskittymistä voi verottaa esimerkiksi esiintymis- tai harjoitustilanteen monet tekijät.

Epäsopiva sävellaji

Varsinkin kokematon laulaja saattaa valita itselleen joko turhan korkean tai matalan sävellajin. Moni aloittelija ei edes tiedä sävellaji-käsitettä, eikä ymmärrä, että kappaletta ei ole pakko laulaa originaalikorkeudelta esimerkiksi karaokessa. Tilanteessa jossa esimerkiksi ylä-alue on taitoihin nähden turhan korkea, saattaa laulusta tulla alavireistä, tai laulaja saattaa laulaa korkean kohdan jostain matalampaa (mikä ei aina ole siististi oktaavia alempaa, vaan jostain välimaastosta).

Olosuhteisiin tai tilanteeseen liittyvät syyt

Laulamista on vaikea hallita tilanteessa, jossa laulaja ei kuule orkesteria, taustamusiikkia, tai omaa ääntään riittävän hyvin.

Edellämainitut syyt liittyvät usein yhteen. Mikäli haluat parantaa virettäsi, voisitte laulunopettajasi kanssa pohtia, mistä ongelmat vireestä johtuvat. Olet tervetullut laulutunnilleni! Muualla kuin Tampereella asuvat voivat kokeilla skype-laulutuntia, joka on tarjouksessa tammikuun ajan.

 

 

Nuotin vieressä on tilaa? – Mitä vireessä laulaminen tarkoittaa

epävire, intonaatio, sävelpuhtaus, Vireessä laulaminen on kiistämättä yksi hyvän laulajan perusominaisuuksista. Vaikka nykyään käytössä on autotune ja muut vireenkorjausohjelmat, uskon, että lähes jokainen laulaja haluaisi kyetä laulamaan vireessä. Me olemme kuitenkin inhimillisiä olentoja, ja pieniä lipsahduksia tapahtuu joskus kaikille. Laulamisessa on myös monia muita tärkeitä arvoja, kuin vireen puhtaus.

Mitä vireessä laulaminen tarkoittaa

Vireessä laulaminen tarkoittaa oikeiden sävelkorkeuksien laulamista puhtaasti ja tarkasti. Akustisesti sanottuna, tuotamme laulaessamme oikeaa äänen perustaajuutta. Sävelessä soi perussävelen lisäksi myös korkeampia osasäveliä. Myös nämä perustaajuuden yläsävelet tukevat puhdasta sointia.

Kyky laulaa vireessä

Vireessä laulaminen vaatii sävelkorkeuksien erottelukykyä, tonaalinen tajua, sävelkorvaa, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vireessä laulaminen on vaativa prosessi. Siihen tarvitaan korvien, aivojen ja lihasten yhteistyötä.

Professori Kai Karma sanoo, että ammattimuusikolla tulee olla hyvä relatiivinen sävelkorva. Sillä tarkoitetaan kykyä erottaa intervallit eli sävelten väliset korkeuserot. Silloin kuulee, ovatko äänet puhtaita toisiinsa nähden.

Sävelkuurouden ja epävireisyyden ero

Jos henkilöllä on pysyviä vaikeuksia pysyä sävellajissa ja melodiassa, laskisin sen ”sävelkuurouteen” en vireongelmiin. Sävelkuurous on vaikeutta havainnoida ja tuottaa eri sävelkorkeuksia. Epävireisyys on hienovaraisempaa. Eli henkilö pysyy sävellajissa, ja hän laulaa oikeita sävelkorkeuksia, mutta välillä laulamisessa voi ilmetä ylä-tai alavireisyyttä.

Laulutunneilla huomaan usein, ettei jako ole ihan noin mustavalkoinen. Aika tyypillinen tapaus on henkilö, joka kykenee laulamaan ”oikein” kun melodia pysyy hänelle mukavalla keskialueella. Kun melodian kuuluisi nousta korkealle tai laskeutua matalalle, henkilö pysyy sitkeästi mukavalla keskialueella, eikä itse huomaa tipahtavansa sävellajista ja laulavansa melodiaa väärin.

Olenko sävelkuuro?

Kuinka sitten erottaa, onko kyseessä sävelkuurous, vai esimerkiksi laulutekniikasta tai harjaantumattomuudesta johtuva asia.

-Hyvä merkki on se, että kuulet itse, jos laulat ”väärin”. Sinulla on kyky havainnoida sävelkorkeuksia. Jotkut eivät huomaa laulavansa sävellajin ulkopuolella edes kuunnellessaan äänitystä laulustaan.

-Sovellukset, joissa saat palautetta puhtaasta intonaatiosta, kuten Sing and see, tai pelit, kuten Singstar voivat auttaa.

-Voit pyytää rehellistä palautetta laulunopettajalta. Joskus opettaja saattaa olla kannustava ja hellämielinen, eikä huomauta joka kerta, kun laulat sävellajin ulkopuolella tai epävireessä. Vaadi rehellisyyttä jos haluat kehittyä.

-Musiikkioppilaitoksiin pyrkineille tuttuja ovat musikaalisuustestit, joiden avulla tutkitaan myös sävelkorkeuksienhavainnointikykyä.

-Tutustu laulutallenteen arviointipalveluuni. Voin antaa palautetta myös vireestäsi. https://maaritaura.lilith.fi/tuote/laulutallenteen-arviointi/

vire, intonaatio, sävelkorva, sävelkuurous, laulunopetus,

 

Pienennätkö ääntäsi? Vaihda kiristys rentouteen!

Kurkunpää on äänentuoton, nielemisen ja hengityksen risteyspaikka. Nielu osallistuu kahteen keskenään hyvin erilaiseen tehtävään: nielemiseen ja hengitykseen.

Nieleminen

Nieltäessä keho suojaa itseään, ettei ruokaa tai juomaa päätyisi äänirakoon ja henkitorveen. Äänihuulet ja taskuhuulet toimivat läppämekanismina. Nieltäessä henkitorvi suljetaan lähentämällä äänihuulet ja taskuhuulet toisiaan vasten. Kurkunkansi kallistuu päälle suojaksi. Kieli vetäytyy taakse, ja kurojalihakset supistavat nielua. Voi sanoa, että ääntöväylä ja nielu puristuvat kasaan. Kokeile puristaa nielusi niin tukkoon kuin pystyt ja ääntele. Miltä tuntuu?

Syvähengitys

Hengitettäessä rennosti syvään nielu toimii eri tavoin: ääntöväylä on rento ja avoin, kurkunpää laskeutuu hieman pallean mukana ja äänihuulet ovat auki. Syvähengitys on edellytys hyvälle äänenkäytölle. Kurkunpään lasku helpottaa äänihuulten toimintaa ja parantaa ääntöväylän toimintaa. Kurkunpää laskeutuu pallean mukana automaattisesti, sitä ei tarvitse painaa alaspäin. Sisäänhengityslihaksilla, erityisesti pallealla säädellään ilmanpainetta. Tätä sanotaan hengitystueksi.

Stressi kuroo nielun umpeen

Monella meistä ”nielemismoodi” toimii silloinkin, kun ei tarvitsisi. Esimerkiksi stressi ja ahdistavat tilanteet saavat meidät puristamaan leukamme ja nielumme umpeen. Samalla myös hengitys tuppaa nousemaan pinnalliseksi. Puhuminen tai laulaminen tällaisessa tilanteessa voi tuntua haastavalta, eikä lopputulos myöskään kuulosta parhaalta mahdolliselta.

Mitä pienempi vaiva sitä parempi ääni

Me saatamme tiedostamattamme hakea ääneemme esimerkiksi ystävällisyyttä tai herttaisuutta pienentämällä ääni-instrumenttiamme. Kun otamme asiantuntijan roolin, painamme usein äänen narisevaksi. Saatamme ”tehdä ääntä” ihan liikaa, vaikeimman kautta. Ääni kuitenkin toteutuu parhaimmillaan hyvin pienellä työllä. Vokologian professori Anne-Maria Laukkanen puhuu ”desibelien hinnasta”. Pyrkimys on tuottaa kantava, ilmaiseva ääni mahdollisimman helposti. Tällaisessa äänenkäytössä hyödynnetään sisäänhengityslihaksia ja ääntöväylää. Desibelien hinta kasvaa, kun tuotamme ääntä puristeisesti, suurella ilmanpaineella. Vaarana on tällöin äänihuulten rasittuminen.

syvähengitys, pallea, ääni, laulutekniikka, puheopetus, äänivalmennus

Puhumisen ja laulamisen pitäisi tuntua hyvältä

Tunnistat ”nielemismoodin” käyttämisen puheessa tai laulussa siitä, että äänenkäyttösi on puristeista. Äänesi on soinniton ja kireä. Laulaminen tai puhuminen voi tuntua pahalta. Kieli, leuka, kurkunpää jännittyvät.

Syvähengitykseen perustuva äänenkäyttö tuntuu hyvältä. Tai oikeastaan, optimaalinen äänentuottotapa ei tunnu kurkun alueella yhtään miltään. Kuin kurkkua ei olisikaan. Ääntöväylällä ja äänihuulilla voidaan toteuttaa monenlaisia efektejä, mutta tämä kirjoitus käsittelee ihmisen omaa, soivaa ääntä, ilman kummempia kommervenkkejä.

Näin teet sen:

Voit hakea ”hengitysmoodiin” perustuvaa äänenkäyttöä seuraavasti:

Istu tai seiso hyvässä ryhdissä. Rentouta kehosi, erityisesti suorat vatsalihakset. Hae rentoutta leukaan ja kieleen. Takahampaiden välissä on reilusti tilaa. Kielen kanta on rento, kielenkärki on rennon aktiivinen. Sano lällällää ja jätä kieli sille paikalle alahampaiden taakse. Puhu tai laula tästä asennosta käsin. Mikäli lihakset lähtevät kiristymään, hae rentous aina uudestaan.

(Selviytymis)tarina toimimattomasta laulutekniikasta

Tämä tarina kertoo siitä, kun laulunopiskelu ei mene niin kuin Strömssössä, vaan toimiva laulutekniikka löytyy vasta, kun yritystä ja erehdystä on toistettu yli kymmenen vuoden ajan…

laulutekniikan haaste, vaikeus laulaa, äänihäiriö, huono laulaja, hyvä laulutekniikka, hyvä lauluääni.

Laulamisen helppous

Kuvittele mielessäsi 17-vuotias Maarit. Olin aina tykännyt laulaa. Lauloin puhtaasti haastaviakin melodioita ja ääntäni kuvailtiin yleensä kauniiksi. Lukioikäisenä innostuin tummaihoisista naislaulajista. Suuri suosikkini oli Aretha Franklin. Suomalaiset laulajat tuntuivat häneen verrattuna piipittäjiltä. Aloin hakea ääneeni tummuutta ja voimaa koko äänialueella. En tuolloin ymmärtänyt, että vaikuttava belttaaminen on pitkän harjoituksen ja opiskelun tulos, eikä se voi turvallisesti onnistua ilman tietotaitoa.

Tällaisessa tilanteessa pääsin opiskelemaan klassista laulua konservatorioon. Olin todella innostunut. Laulunopettaja huomasi kykyni ja motivaationi ja kannusti minua kovasti.

Laulunopetus vei äänenkäyttöä väärään suuntaan

Asiassa oli vain yksi ongelma. Lauloin klassista laulua aivan vääränlaisella laulutekniikalla. Opettajani ei ymmärtänyt äänenkäyttöäni, eikä korjannut virheitäni, vaan päinvastoin hänen pedagogiikkansa lisäsi epäoptimaalista laulutapaa. Hän saattoi tulla mylvimään kovalla äänellä korvani juureen ja sanoi, että ota mallia. Hän myös esimerkiksi pukkasi nyrkillä vatsaani ja neuvoi, että mahan täytyy pysyä kovana laulettaessa. Miksi uskoin häntä? En tiennyt paremmasta. Olin nuori ja naiivi. Tietoa ei ollut tarjolla internetissä siihen aikaan.

Kuinka minä sitten lauloin, eli virheet listattuna…

-Käytin ihan liian suurta ilmanpainetta. Minulle opetettiin, että hengitystuki tarkoittaa suurta voimankäyttöä. Tuki näkyy vatsan vaikuttavana pullistumisena ja sillä pömpöllä sitten työnnetään. Koska en ymmärtänyt, että hengitystuki tarkoittaa ilmanpaineen hallintaa, joka toteutetaan sisäänhengityslihaksilla, menin laulamisessa ihan väärään suuntaan.

-Äänihuuleni eivät toimineet (etenkään klassiseen lauluun) sopivalla tavalla. Lauloin paksulla äänihuulimassalla. En antanut äänihuulteni venyä tai kontaktipinnan ohentua. Lauloin rintarekisterillä mitä tahansa sävellystä. Kuinka olisin muutoin voinut toimia, kun en ymmärtänyt asiasta hölkäsen pöläystä! Opettajani ei puhunut minulle halaistua sanaa äänihuulten toiminnasta. Hän ei myöskään osannut ohjata minua vaistonvaraisesti parempaan suuntaan. Ehkä syy oli se, että hän oli matalaääninen mies, joka arvosti hyvin voimakasta äänenkäyttötapaa.

-Vaikka äänialani oli luonnostaan melko laaja, ylä-äänten laulaminen oli haastavaa. Syy on tietenkin mainittu edellisissä kohdissa. Yritin vetää ylä-äänet paksulla äänihuulimassalla. Jos ylä-äänet tuntuivat hankalilta, lisäsin ilmanpainetta. Olin niin nuori, ettei se vielä silloin sattunut ihan kauheasti…

-Tämä johti jännityksiin. Koska hengitystuki ja sisäänhengityslihakset eivät toimineet oikein, aloin käyttää voimakkaasti apuhengityslihaksia kaulan alueella. Tähän yhdistyi mm. kielen ja leuan jännitys.

-Kaiken kukkuraksi lauloimme aivan liian vaikeaa ohjelmistoa. Äänielimistöni joutui todella koetukselle, kun tuuttasin esimerkiksi Una voce poco fa-aarian korkeita säveliä rintarekisterillä. Jouduin tekemään myöhemmin elämässä suuren työn, saadakseni vanhat virheet pois kyseisestä mezzofakin oleellisesta ohjelmistosta.

laulutekniikka, laulutekniikan haasteet, huono laulutekniikka, laulunopiskelu, lauluääni

Kepeyttä ääneen

Asiat menivät eteenpäin, kun vaihdoin koulua ja laulunopettajaa. Ritva Laamanen Helsingin konservatoriossa alkoi opettaa minulle ”kevyempää” laulutapaa. Kevyellä en nyt tarkoita poppia tai iskelmää, vaan laulutekniikkaa, joka tuntuu mukavalta ja vaivattomalta. Pistimme myös huippuaariat jäähylle, ja keskityimme helpompaan ohjelmistoon. Pienen henkisen alkuvastustelun jälkeen kehityin nopeasti, ja pääsin jo jonkin verran eroon vanhoista ”virheistä”. Sainkin laulamisen niin vakuuttavaan kuntoon, että jo vuoden päästä pääsin Sibelius-Akatemian laulumusiikkilinjalle.

Oikeaa äänityyppiä etsimässä

Sibiksessä jouduin taas kohtaamaan haasteita. Itselleni sopivan opettajan löytäminen ei ollut ihan helppoa. Yritin samaan syssyyn laulaa sopraanoäänityypin ohjelmistoa, eli vaihtaa fakkia. Ei hyvä idea! Vanhat vaivat, kiristykset ja puristukset palasivat. Kahden vuoden harhailun jälkeen löysin Seppo Ruohosen, jonka kanssa etsin tervettä, soivaa laulutapaa kuuden vuoden ajan. Palasin myös mezzoäänityyppiin.

Virheitä korjattiin lähes kymmenen vuoden ajan

Sepon missio oli kaivaa esiin minun ”oma ääneni”. Hän ei antanut tippaakaan periksi, eikä kehunut turhasta. Olin sitkeä ja nöyrä, koska tiesin, että ilman hyvää tekniikkaa laulajan uran voi unohtaa. Olinkin sen jo kurkussani tuntenut. Noin neljän vuoden raatamisen jälkeen Sepon kommentit alkoivat muuttua kehuvaan suuntaan. Itsekin huomasin, että laulaminen alkoi tuntua hyvältä, ääni soi vaivattomasti. Aikaa laulutuntien aloittamisesta tähän pisteeseen oli kulunut noin 12 vuotta. Korjasin ensimmäisen laulunopettajan opetuksen aiheuttamia vääriä lihastoimintoja yli yhdeksän vuoden ajan.

lauluinstrumentti, äänielimistöOikeaa tietoa laulunopiskelijoille!

Toisen omaa laulamista eteenpäin vievän ahaa-elämyksen koin Sibelius-Akatemian laulupedagogiikan luennoilla. Katsoimme videota äänihuulista. Videossa näkyi, kuinka äänihuulet venyvät korkealle laulettaessa. Ymmärsin heti, mitä olin itse tehnyt väärin. Tajusin myös olevani oppija, joille ei riitä mielikuvat. Tarvitsen tietoa.

Mitä jos?

Olen kulkenut pitkän tien laulutekniikan haasteiden parissa. Välillä kysyn, mitä jos olisin heti päässyt hyvälle laulunopettajalle. Mitä jos olisin saanut heti oikeaa tietoa laulamisen fysiologiasta? Laulumaailmassa nuoruus on valttia. Kolmekymppinen alkaa olla jo aika iäkäs aloittamaan ammattiuraa.

Laulunopettajan vastuu

Laulunopettajalla on suuri vastuu. Kaikkein suurin vastuu on mielestäni laulun alkeisopettajalla. Ensimmäisinä vuosina luodaan perusta, joka jää lihasmuistiin, ja joka vaikuttaa mahdollisesti koko uraan – ja loppuelämään. Haluammehan että lihasmuistissamme on laulamista helpottavia, ei vaikeuttavia asioita?

Mitä minulle jäi käteen?

-Löysin kutsumukseni ihmisten puhe- ja lauluäänen kehittämiseen ja äänen tutkimiseen.

-Olen kantapään kautta oppinut, että pätevä laulunopettaja on kultaakin kalliimpi. Sopivan laulunopettajan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa, energiaa ja jopa rahaa. Se on sijoitus, joka kantaa tulevaisuuteen. Tässä youtubevideossa on näkemyksiäni aiheesta.

-Osaan mielestäni auttaa ihmisiä, joilla on suuriakin haasteita laulutekniikassa ja äänenkäytössä. Huomasin omissa opinnoissani, että laulajatähti, jolla on aina pyyhkinyt hyvin, saattaa opettajana olla inspiroiva esimerkki, mutta itse en saanut heiltä apua lauluteknisiin ongelmiini. He eivät osanneet samaistua! Valitettavasti äänellisen haasteen omaava laulunopiskelija saatetaan leimata ”vialliseksi” tai tyhmäksi, vaikka haaste olisi korjattavissa jopa muutamassa tunnissa, osaavissa käsissä. Itselleen sopivaa opettajaa etsivää laulajaa saatetaan pitää hankalana ja uppiniskaisena.

-Olen tutustunut syvällisesti omaan ääni-instrumenttiini. Tunnen oman kehoni, tiedän mitä voin tehdä äänelläni, miten ja kuinka kauan. En ole jämähtänyt yhteen laulutapaan, vaan uskallan kokeilla erilaisia asioita.

-Yleisesti ottaen, elämän haasteet kasvattavat henkisesti. Ehkä meille ei aina ole parasta se, mihin yksisilmäisesti pyrimme. Tai, ehkäpä voimme antaa enemmän muille jollakin muulla saralla, kuin sillä, jota alunperin toivoimme.

Toivon kuitenkin helpompaa polkua muille laulunopiskelijoille <3

Terveisin Maarit Aura, laulunopettaja, äänivalmentaja, musiikin maisteri, vokologian väitöskirjatutkija.

Mikä tekee laulutavasta klassisen?

Tässä kirjoituksessa syvennytään klassiseen laulutapaan. Pohdiskelen klassisen laulun ääni-ihannetta ja valotan, mitä ”klasarilaulu” voisi sinulle antaa.

klassinen laulu, mitä on klassinen laulu, klassisen ja kevyen laulun ero, Klassiset ideaalit

Klassisessa laulussa pätevät kauneusideaalit, jotka ovat syntyneet pääsääntöisesti Keski-ja Etelä-Euroopassa n.1600-1800-luvulla. Klassinen laulu ei kuitenkaan ole täysin yhtenäinen kenttä.

Klassisessa laulumusiikissa pystytään erottamaan hyvin karkeasti esimerkiksi seuraavat osa-alueet:

-Vanha musiikki (keskiaika, renesanssi ja barokki)

-Bel canto (n.1700-1800-luvun italialaisten oopperoiden taiturillinen laulutyyli)

-Verismi (1800-1900-luvun realistinen ooppera)

-Lied (kokoonpano yleensä laulu-ja pianoduo, kulta-aika klassismi ja romantiikan aika n. -1700-1800-luvuilla)

-Operetti

-Moderni klassinen laulumusiikki

Eri maissa, eri aikakausina on syntynyt upeaa laulumusiikkia, jota kaikkea en pysty tässä kirjoituksessa luettelemaan. Mainittakoon, että klassisen laulukoulutuksen avulla on sittemmin laulettu esimerkiksi tiettyjä musikaaleja, sekä sinfonista metallia. Klassisella laulutekniikalla on myös yritetty laulaa mm. jazzia ja tangoa, vaihtelevalla menestyksellä.

Yleensä klassisessa koulutuksessa sivutaan kaikkia em. luettelon tyylikausia. Samat henkilöt laulavat ainakin laulajan uran alkuvaiheessa jokaisen tyylikauden sävelmiä. Laulaja saattaa suuntautua taipumustensa ja äänityyppinsä mukaan johonkin tiettyyn suuntaukseen. Kuitenkin kaikkien listaamieni suuntausten laulutavassa on mielestäni jokin yhtenäinen tekijä. Se jokin, mikä tekee laulutavasta klassisen.

Mikä tekee laulamisesta ”klassista”

-Klassisen laulumusiikin peruslähtökohta on, että siinä ei yleensä käytetä mikrofonia. Laulajan äänessä tulee siksi olla kantavuutta, joka ei synny puristamalla, vaan optimaalisella laulutekniikalla, mm. ääntöväylän formantteja hyödyntämällä. Ns. laulajan formantti miehillä ja matalilla naisäänillä.

-Klaklasari, laulajan formantti, formantti, klassinen laulutekniikka, laulaminen, laulutunti, laulaja, ooppera, liedssinen laulu vaatii keskimäärin laajemman äänialan kuin esimerkiksi pop- tai iskelmämusiikki.

-Klassisen lauluäänen sointi-ideaali eroaa rytmusiikin ideaaleista. Sointi on kimmeltävän kirkas tai syvän metallinen, mutta harvoin puheenomainen tai kuiskaavan pehmeä.

-Fraseeraaminen ja musiikillinen ilmaisu eroavat rytmimusiikin genreistä. Nostaisin esiin vahvan legaton, eli sävelet sidotaan toisiinsa jopa kuviolaulun sisällä.

Klassisen laulutavan avainsana on optimaalinen äänentuotto yhdistettynä klassiselle laulutavalle ominaiseen ääntöväyläasetukseen. Mukaan soppaan genretyypillinen musiikillinen ilmaisu, ja aletaan olla lähellä klassista laulutapaa.

Klassisen laulun piirissä on ollut perinteisesti omanlaisensa sanasto, joka aukeaa laulajalle joskus hieman hitaasti. Opetuksessa käytetään usein italiankielisiä käsitteitä, esim. inhalare la voce, chiaroscuro… Opettajat eivät aina käytä fysiologista sanastoa, vaan puhuvat mielikuvin, esimerkiksi ”maskista”, ”sijoittamisesta”, ”peittämisestä”, ”fokuksesta”, ”pää-äänestä” ja niin edelleen. Opintoni vokologian parissa ovat avanneet ymmärrystäni suuresti.

Tiivistäisin klassisen musiikin äänenkäyttöä fysiologian kielelle seuraavasti:

-Laulajan tulee hallita hengityslihasten käyttö ja sopiva ilmanpaine = kestävä laulutuki.

-Äänihuulisulun on oltava tasapainoinen. Vuotoinen ääni ei kanna ilman mikrofonia, ja klassisen musiikin laulaminen puristeisesti käy pidemmän päälle liian raskaaksi.
-Rekisterit ja niiden ylimeno ”passagio” on oltava hallussa. Usein ideaalina on ”yksirekisterisyys” jolla ymmärtääkseni tarkoitetaan sitä, etteivät rekisterinvaihdot haittaa laulamista, eivätkä ne juuri kuulu. Rekistereistä olen puhunut paljonkin, mm. Laajenna äänialaasi-verkkokurssilla. Rekisterit viittaavat äänihuulten toimintaan ja äänihuulten sisäisiin lihaksiin. Samat asiat voisi ilmaista myös käyttäen jotakin muita käsitteitä, mutta itse käytän usein rekisteri-käsitettä.
-Klassisessa laulussa on ominaiset ääntöväyläasetukset (huulet, kurkunpää, kieli..) Tässä kohtaa klassinen laulu eroaa mielestäni eniten rytmimusiikin suuntauksista. Klassisessa laulutekniikassa annetaan kurkunpään laskea ja avarretaan sisäistä nielutilaa reilusti. Kentän sisällä on vaihtelua. Esim. matalien miesäänten ja korkeiden naisäänten ääntöväyläasetus saattaa erota toisistaan. Tämä aihepiiri on myös synnyttänyt eriäviä koulukuntia.

Musiikillinen ilmaisu erottaa genret toisistaan

Musiikillisten tyylikeinojen ja fraseerauksen pohjana on runo tai libreton teksti. Musiikkia elävöitetään tyylinmukaisesti, mutta sisäsyntyisesti. Voisimme tehdä nopean johtopäätöksen, ettei klassisessa musiikissa improvisoida. Improvisointia tapahtuu kuitenkin jossakin määrin, mutta se toteutetaan tyylinmukaisesti. 1600-luvun oopperan maailmasta ei voi hypätä ykskaks esimerkiksi 1900-luvulle.

Klassisessa laulussa esiintyy esimerkiksi seuraavia tyylikeinoja:
-Legato
-Staccato
-Kuviolaulu
-Vibrato

-Dynamiikan vaihtelut

Ei tähdenlentoja

Matka klassisen musiikin ammattilaiseksi on pitkä ja työteliäs. Klassinen laulu vaatii paljon lauluääneltä, musikaalisuudelta, ilmaisulta, kuten myös energiatasolta, luonteelta, fysiikalta, koko persoonalta! Klassista ei voi laulaa vähän sinnepäin. Sitä ei voi ammattilaistasolla laulaa pelkällä korvakuulolla, vaan laulajalla täytyy olla tietoa musiikin rakentumisesta.

Käsittelin aihetta hyvin suppeasti tässä kirjoituksessa. Klassisessa musiikissa ja klassisessa laulussa riittäisi asiaa kokonaiseen romaaniin. Ehkä myöhemmin seuraa lisää…

Kuinka klassisen laulutekniikan opiskelu voi hyödyttää sinua

Pelkäätkö että alat kuulostaa oopperalaulajalta muutaman klasarilaulutunnin jälkeen? Pelko pois, ”oopperaäänen” kehittäminen vie yleensä vuosia.

Klassista musiikkia on hyvin vaikea laulaa menestyksekkäästi puutteellisella ja epäegonormisella laulutekniikalla. Niinpä taitavat klassisen musiikin laulunopettajat opettavat laulutekniikkaa, jossa on terve perusta. Voit löytää ääneesi laajuutta, sointia ja kantavuutta. Ylä-äänet aukeavat klassisilla tunneilla usein vaivattomammin, kuin rytmimusiikkia opiskellessa.

Ajattelen, että laulutavoissa on enemmän yhdistäviä kuin erottavia asioita. Olipa genre mikä hyvänsä, laulajan tulisi saada laulunopettajalta oikeaa tietoa lauluäänestä ja kannustavaa, pätevää ohjausta!

Millainen kokemus sinulla on klassisesta musiikista?

Haluatko kokeilla klassista laulutapaa tai syventää osaamistasi? Kysy uutta klassisen laulun kurssia! Järjestän laulukursseja pyydettäessä!

Facebooktapahtuma

Ota käyttöön äänesi väripaletti!

Leikittele äänelläsi!
Tahtoisitko saada käyttöösi sävypaletin, jolla voit värittää kappaleita laulun tunnelman mukaan? Haluaisitko oppia pop-musiikkiin soveltuvaa laulutekniikkaa ja parantaa äänenkäyttöäsi? Saisiko olla vahvuutta ala-ääniin ja helppoutta ylä-ääniin?
Aika monella meistä on vain yksi tapa käyttää ääntä. Vain yksi sävy. Ja voi olla, että se yksi äänenkäyttötapa ei edes ole paras mahdollinen. Laulaminen tai puhuminen saattaa olla esimerkiksi voimatonta tai kireää tai se saattaa jopa sattua. Suomipopin naiset-verkkokurssilla saat käyttöösi välineitä sekä hyvän perustekniikan vakiinnuttamiseen sekä äänenkäytön monipuolistamiseen. Laulaminen ja äänenkäyttö on lopulta aika yksinkertaisia juttuja. Tarvitaan tietoa ja harjoitusta.

Suomipopin naiset-verkkokurssi perustuu suosittuun Suomipopin naiset-laulukurssiin. Se lähtee liikkeelle äänenkäytön alkeista. Opetus perustuu tutkitttuun äänifysiologiaan, joten kurssista on hyötyä kaikille, genrestä riippumatta.

Suomalaisten naispoppareiden laulaminen on hyvä esimerkki vivahteikkaasta äänenkäytöstä. Ottaisin esimerkiksi Ellinooran Elefantin paino-kappaleen. Kuuntelepa se joskus tarkalla korvalla, analysoiden hänen laulamistaan. Hän mm. käyttää tehokeinona sekä vuotoista että kiinteää äänihuulisulkua. Näitä hän saattaa vuorotella yhdenkin fraasin aikana. Kuulen myös pientä narinaa joidenkin fraasien aluissa ja lopuissa.

Haluaisitko sä löytää ääneesi vastaavia ulottuvuuksia? Tule mukaan Suomipopin naiset-verkkokurssille, ja siellä sä kuulet, kuinka löydät äänesi väripaletin!

https://maaritaura.lilith.fi/kauppa/

Verkkokurssin teemat:

1. Rekisterit (ylä-ja alaäänet)

2. Äänihuulisulku (äänen tiiviys ja vuotoisuus)

3. Ääntöväylässä syntyvä sointi (tummuus ja kirkkaus)

4. Twang (kantavuutta ääneen)

5. Bonuksena video, joka käsittelee narinaa ja kuvion laulamista Johanna Kurkelan tyyliin.

Videot

Kurssi sisältää 15 videoita, jotka on jaoteltu selkeästi aiheen mukaan.

Laulamisen harjoittelusta – vastaus kysymykseen

Facebook-sivuni seuraaja kyseli minulta laulamisen harjoittelusta. Laajensin dialogimme blogikirjoitukseksi, olkaa hyvä.

”Minua on alkanut askarruttamaan se, kuinka paljon laulamista voi harjoitella aktiivisesti ilman, että äänihuulet ja lihaksisto kärsii (ja minkä kaiken luet kuuluvan laulun harjoitteluun)?”

Kysymykseen ei ole yhtä, autuaaksitekevää vastausta. Kyse on aika pitkälti kiinni siitä, kuinka harjoittelee ja mitä harjoittelee. Mutta paneudutaanpa tähän aihepiiriin tarkemmin.

laulaminen, kuinka opin laulamaan, en osaa laulaa, haluaisin oppia laulamaan

Mitä laulamisen harjoittelu on?

Lasken tässä kirjoituksessa lauluharjoitteluun kuuluvaksi kehon lämmittelyn ennen äänellistä harjoittelua (ja välissä, aikana ja jälkeen), hengitysharjoitukset, äänenlämmittelyn, ääniharjoitukset/tekniikkaharjoittelun, varsinaisen laulujen laulamisen ja mahdollisen jäähdyttelyn. Harjoittelussa voi käyttää apuvälineitä, kuten pillit ja letkut, peili tai äänityslaite.

Äänen lämmittelyn hyödyt

Äänen lämmittely on ihan ehdoton! Äänen lämmittelyä tai äänenavausta voi verrata verryttelyyn ennen vaativaa urheilusuoritusta. Verryttely ja lämmittely parantaa vireystilaa ja valmistaa näin kehon ja mielen laulamiseen. Äänenlämmittely parantaa äänenlaatua ja voi ehkäistä väsymistä äänellisen suorituksen aikana.

Harjoittelun tarkoitus

Ääniharjoitukset eivät mielestäni ole juuri koskaan pelkkää tarkoituksetonta hyminää ja loilottelua, vaan eri harjoitusten avulla opetellaan tärkeitä asioita.

Ääniharjoittelun tarkoitus on, että laulaja saa oivalluksen hyvästä äänenkäyttötavasta ja sitten painaa toivottuja äänenkäyttötapoja lihasmuistiin ja sitä kautta parantaa laulutekniikkaa. Harjoituksilla voidaan hakea tapauksesta riippuen perustervettä äänentuottotapaa tai genreen sopivaa laulutekniikkaa. Ääniharjoittelulla myös ylläpidetään jo opittuja asioita. Yksin harjoitellessa voi palautella mieleen laulutunnilla läpikäytyjä asioita.

Lauluharjoittelun merkitys on edellä mainitun lisäksi esimerkiksi musiikin oppiminen, musikaalisuuden kasvattaminen, ilmaisun kehittyminen ja musiikin ilo ja nautinto.

Laulutunnilla lauletaan kappaleita läpi keskittyen äänenkäyttöön ja/tai musiikillisiin ja ilmaisullisiin tekijöihin. Näitä samoja asioita voi tunnustella myös kotona harjoitellessa. Välillä voi tyhjentää mielen ja vain nauttia laulamisesta.

”Äänenharjoittamisen peruslähtökohtana voi olla joko pyrkimys jalostaa normaaliääni entistä paremmaksi tai palauttaa epäoptimaalinen äänenkäyttö takaisin normaaliksi”, Laukkanen&Leino, Ihmeellinen ihmisääni, 2001.”

Laulamisen harjoittelun vaarat

Jos laulajalla ei ole selkeää käsitystä omasta äänenkäytöstään, hän saattaa harjoitellessaan painaa lihasmuistiin ei-toivottuja äänenkäyttötapoja ja näin vakiinnuttaa niitä. Harjoittelusta ole sellaisessa tapauksessa ole äänellistä hyötyä, vaan laulaminen voi mennä jopa taaksepäin.

Kehottaisinkin käymään ammattitaitoisella laulunopettajalla edes muutaman kerran, jotta saa käsityksen oman äänenkäytön vahvuuksista ja kehityskohteista. Kannattaa myös merkitä ylös opettajan antamat ääniharjoitukset ohjeineen, ja tehdä kotona kyseisiä harjoituksia. Ääniharjoituksia voi hyvinkin poimia myös esimerkiksi youtube-videoilta.

Maarit Auran laulukurssi, laulunopetus

Kuinka kauan kannattaa harjoitella?

Sanoisin että aloittelevan laulajan kannattaa tehdä ääniharjoituksia tai laulaa n. 15-20 min kerrallaan, yhdestä muutamaan kertaa päivässä. Kun taidot etenevät, harjoitusaikaa voidaan pidentää. Todella pitkät laulusessiot voivat rasittaa äänihuulia.

Kun tietää mitä ja miten harjoittelee, pääsee nopeammin asiaan, eikä aikaa kuluu arvailuun. Silloin jo muutamista minuuteista ääniharjoittelua päivässä voi olla apua laulutekniikan kehittymisessä. Oikeastaan lauluharjoittelua laulunopettajan avulla voisi verrata personal trainerin apuun lihasharjoittelussa.

Kuinka usein kannattaa harjoitella?

Aloittelijan ja ammattilaisen tilanne on kovin erilainen. Aloittelija voisi ottaa tavoitteeksi muutaman (2-5) harjoittelun viikossa. Joka päivä ei kannata laulaa, koska äänielimistö kaipaa myös lepoa.

Ammattilaulajan tilanne harjoitusajan suhteen on tietysti erilainen. Laulamista saattaa mahtua päivään useita tunteja. Ammattilaisen odotetaan hallitsevan laulutekniikka ja osaavan huoltaa ääntään.

Kuinka harjoituskerta kannattaa rakentaa

”Mun päässä on sellainen ajatusmalli, että laulutreeni pitää sisällään myös jumpat, venyttelyt, huulitäryt äänen lämmittelyt ja jäähdyttelyt, joihin saa aikaa kulumaan hyvinkin puoli tuntia.”

Suosittelen ehdottomasti kehon lämmittelyä ennen laulamista. On vaikea sanoa tarkkaa minuuttimäärää, mutta ehkäpä kehoa voisi lämmitellä esimerkiksi 5-10 minuuttia ja ääntä 10-20 minuuttia. Joskus on aikaa vain lyhyeen ääniharjoitus/laulusessioon, joskus on kiva edetä pitkän kaavan kautta.

Suosittelen mieluummin useampaa lyhyttä ääniharjoituskertaa päivässä, kuin yhtä pitkää. Yhden harjoituskerran sisällöksi voi ottaa esimerkiksi 2-3 ääniharjoitusta, jotka suorittaa keskittyneesti.

Jos päivässä ääntelee tai laulaa useampaan otteeseen, voi olla, että illemmalla ääni on jo valmiiksi ”auki” ja olo tuntuu vireältä. Perusteellisimman lämmittelyn suoritan, kun laulan ensimmäistä kertaa päivässä, ja varsinkin jos joudun laulamaan jotakin haasteellista aamulla tai aamupäivällä.

Kun laulaa läpi kappaleita, yhdellä kerralla voi keskittyä yhteen tiettyyn laulamisen osa-alueeseen; esim. vireeseen, fraseeraukseen, hengitykseen tms. Seuraavalla kerralla johonkin toiseen asiaan. Kaikkea ei pysty hallitsemaan yhdellä kertaa.

Pois vakavasta ahertamisesta

Kun oma instrumentti alkaa olla tuttu, alkaa tuntea, kuinka paljon kehon ja äänen lämmittelyä tarvitsee ennen siirtymistä laulujen laulamiseen tai muuhun äänelliseen haasteeseen. Muistan itse ajan, kun tosi tunnollisesti tein kaikki mahdolliset venyttelyt ja vanuttelut ennen laulamista. Nykyään lämmittelen kyllä edelleen joka kerta, mutta kesto ja harjoitukset vaihtelevat fiiliksen mukaan.

Aina harjoitteluun ei tarvitse suhtautua siten, että sillä on alku ja loppu, harjoitteluun varattu tila ja kaikki speksit kohdillaan. Kun jokin harjoitus alkaa olla ”selkärangassa” sitä voi tehdä vaikkapa kotitöiden ohessa, tai opettaa sen lapsillekin leikin lomassa.

Voiko harjoittelussa edetä ilman laulunopettajaa?

Riippuu siitä, mikä on laulamisen tavoite. Laulaminen ylipäätään tuntuu mukavalta, tekee hyvää mielelle ja terveydelle. Musikaalisuuskin kehittyy laulaen. Äänenkäytön kehittäminen aivan yksikseen on haastavampaa. Ihmiset ovat lähtökohdiltaan erilaisia. Jotkut ovat saaneet hyvän äänellisen mallin esimerkiksi vanhemmiltaan, äänenkäyttö on luonnostaan optimaalista ja ääni soi.

Hyvä nyrkkisääntö on se, että jos laulaminen tuntuu miellyttävältä ja lauluäänesi kuulostaa soivalta, olet äänenkäytössä turvallisilla vesillä. Jos laulaminen sattuu, kurkku tuntuu kireältä, ääni käheytyy tai häviää kokonaan, on aika ottaa yhteyttä pätevään laulunopettajaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että esimerkiksi käheytymistä voi tapahtua satunnaisesti myös muista syistä kuin puutteellisen laulutekniikan takia. Allergiat, refluksi ja hormonivaihtelut ovat yleisiä syitä. Levon tarvetta on hyvä kunnioittaa.

Ihmiset tulevat laulunopetukseen useista syistä, usein jonkin haasteen innoittamana. Esimerkiksi äänialan suppeus on tavanomainen ongelma, jota harva saa kohennettua omin keinoin.  Myös genrellä on väliä. Sanoisin, että klassisen laulun saralla on mahdoton edetä kovin pitkälle ilman laulunopettajaa. Muissakin genreissä tukea tarvitaan hyvin todennäköisesti. Joissakin tapauksissa laulamisen perusteet on hyvin mallillaan ja apua tarvitaan esimerkiksi johonkin yksittäiseen, genreen kuuluvan seikan opetteluun. Aloittelija ei kuitenkaan yleensä itse tiedosta oman äänensä ja musikaalisuutensa heikkouksia ja vahvuuksia kovin hyvin, vaan laulunopettajan arvio on paikallaan.

Entä jos et ehdi harjoittelemaan?

Joskus lauluoppilaat tulevat laulutunnille syyllisen näköisenä. ”En ole ehtinyt harjoittelemaan,” he myöntävät. Johon minä vastaan: ”Ei se mitään. Alitajunta työstää asioita myös silloin, kun ei treenaa”. Harrastus on harrastus. Ihmisillä on muutakin elämää. Kyllä laulunopettaja sen ymmärtää 🙂