Kategoria: Ääntöbalanssi

Miksi ilma ei riitä vaikka hengitystukea on harjoiteltu

Eräs laulutunneilla käyvä laulunharrastaja lähestyi minua sähköpostitse. Hän kysyi miksi ilma ei riitä laulufraasien laulamiseen, vaikka hän on harjoitellut hengitystukea. On tietysti vaikeaa arvioida laulutekniikkaa tai hengitystapaa kuulematta laulajaa. Tämä ongelma on hyvin yleinen, joten kirjoitan huomioista, joita olen tehnyt aiheeseen liittyen. En luonnollisesti ota kantaa muiden opettajien laulutuntien sisältöön. Huomautan myös, ettei hengittäminen ole synti, eivätkä mahdollisimman pitkät fraasit ole taitavan laulajan mitta. Hengitystä voidaan käyttää myös taiteellisena ratkaisuna.

 

Tuki on yhtä kuin ilman määrä?

Voisin toki esittää vastakysymyksen laulunharrastajalle, kuinka hän itse ymmärtää hengitystuen ja ääntöhengityksen, ja miten hän on niitä harjoitellut. Hengitystuesta on kautta aikain ollut liikkeellä monenlaisia näkemyksiä, joista osa on enemmän, osa vähemmän toimivia. Minulla on sellainen käsitys, että hengitystuki on usein sotkettu sisään hengitetyn ilman määrään. Ilmaa on vedetty sisään paljon, ja sisäänhengityksen on täytynyt näkyä ulospäin massiivisina liikkeinä. Pidän näitä lähestymistapoja hyvän äänentuoton kannalta riittämättöminä.

Syvähengitys

Syvähengitys tukee optimaalista äänentuottoa ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Syvähengityksessä kyljet laajenevat, ja mikä tärkeintä, pallea pääsee laskeutumaan vapaasti. Syvähengityksen myötä kurkunpää laskee hieman, jolloin äänentuotto helpottuu. Syvähengityksen tulisi kuitenkin olla rentoa ja miellyttävää, ei väkinäistä kiskomista.

 

Ilmanpaineen hallinta

Mielestäni hengitystukea kannattaisi harjoitella pitäen mielessä hengitystuen tarkoitus, joka on ilmanpaineen hallinta. Ilmavirran tulisi olla hallittua ja ilmanpaineen tulee olla sopivassa suhteessa adduktioon, eli äänihuulten lähentymiseen nähden. Vanhaan italialaiseen appoggio-hengitystekniikkaan lasketaan kuuluvaksi mukaan myös resonaatio, ja oikeastaan koko lauluinstrumentin sujuva toiminta.

 

Adduktio

Ilmanpaine ja äänihuulivärähtely, joka alkaa äänihuulten lähentymisestä eli adduktiosta, muodostavat yhdessä lähdeäänen, joka muokkautuu lisää ääntöväylässä. Ilmanpaineen ja adduktion yhteistyö määräävät pitkälti äänenlaadun. Jos lähdeääni on esimerkiksi vuotoinen, ääntöväylä ei juurikaan vahvista sitä.

 

Kauas ilma karkaa

Äänihuulten lähentymisasteen tulee olla sopiva. Mikäli äänirako jää avonaiseksi eivätkä äänihuulet lähenny toisiaan vasten riittävästi, ilmaa karkaa niiden välistä ja äänenlaatu on vuotoinen. Laulaja saattaa reagoida tähän lisäämällä ilmanpainetta entisestään. Ääni ei kuitenkaan vahvistu eikä fraasien kannatteleminen helpotu, vaan ilmaa hupenee entistä enemmän ja ääni on entistä vuotoisempi.

 

Tasapainoinen aluke

Äänihuulten liian tiukka sulkeminen ei myöskään ole suositeltava vaihtoehto. Se saattaa johtaa äänielimistöä rasittavaan puristeiseen äänentuottotapaan ja voi myös rajoittaa äänellistä ilmaisua. Hyvä perusta äänentuotolle on tasapainoinen aluke, jossa äänihuulet lähentyvät riittävästi ja äänihuuliin kohdistuva ilmanpaine on hallittu ja tasainen.

 

Ääntöbalanssi

Hengitystukea kannattaa edelleen harjoitella. Ilmanpaineen hallinta on sisään-ja uloshengityslihasten yhteistyötä. Hengityslihasten lisäksi ääntöhengityksen hallintaan tarvitaan kurkunpään sisäisiä lihaksia. Voidaan kärjistää, että äänihuulet kontrolloivat ilmavirtaa. Tähän ilmiöön voidaan viitata käsitteillä glottisresistanssi ja ääntöbalanssi. Ääntöbalanssi tarkoittaa sopivaa suhdetta adduktion ja ääniraon alapuolisen ilmanpaineen välillä. (Laukkanen&Leino, 1999). Suosittelen opettelemaan ammattilaisen avulla sopivaa äänihuulten lähentymistä.

 

Äänestä on moneksi

Kun ääntöbalanssi on hallussa ja laulaja tuntee instrumenttinsa, voidaan erilaisilla äänenalukkeilla myös hakea ääneen sävyjä. Suomipopin naiset -verkkokurssilla opetellaan kikkailemaan erilaisilla äänihuulten värähtelytavoilla. Olen laatinut verkkokurssin laulajille ja puhujille. Kurssilla harjoitellaan syvähengitystä ja hengitystukea.

 

Summa summarum

Hyvään laulutekniikkaan tarvitaan koko äänielimistön sujuvaa toimintaa ja eri lihasten ja elinten yhteistoimintaa. Jos ilma ei riitä, voi syytä hakea hengityksen lisäksi esimerkiksi äänihuulista. Mikäli kaipaat henkilökohtaista ohjausta, annan laulutunteja verkossa ja lähiopetuksena myös kesällä.

Tervetuloa! aura.maarit(at)gmail.com

hengitystuki, appoggio

Tukeeko hengityksesi äänenkäyttöä?

Jännitykset syvähengityksen tukkona

Loppuuko ilma kesken fraasin? Tuntuuko hengittäminen vaivalliselta ja raskaalta? Monet meistä hengittävät tavalla, joka ei tue äänenkäyttöä. Jännitykset ja virheasennot voivat estää syvähengityksen toteutumista. Jännitykset esimerkiksi hartioissa, leuassa tai vatsalihaksissa ovat yleisiä. Kun keho on jännittynyt, syvähengitys ei toteutu. Pallea ei pääse laskeutumaan ja keuhkot ei täyty pohjasta saakka. Kun hengitys on puutteellista, saatamme rekrytoida hommaan turhan paljon apuhengityslihaksia. Äänentuotto muuttuu kireäksi ja vaivalloiseksi.

Hyvä hengitystapa on vaivaton, miellyttävä ja äänetön

On mahdollista oppia parempi hengitystapa. Tavoitteena on äänetön, vaivaton, mukavan tuntuinen hengitys. Ilmaa ei tarvitse imeä tai haukkoa sisään. Syvähengityksessä pallea laskeutuu, kyljet, selkä ja vatsa laajenevat.

Mikä on hengitystuki?

Syvähengitys on myös ääntöhengityksen perusta. Varsinkin laulajat, mutta myös puhujat tarvitsevat kykyä hallita ilmanpainetta. Kun ilmanpaine on tasainen, myös fraasit ovat tasaisia. Ilmanpaineen kontrollointia sisäänhengityslihaksia aktivoimalla sanotaan hengitystueksi.

Tein osana väitöskirjaa laulupedagogeille suunnatun kyselytutkimuksen. Kysyin heiltä kolmea heidän mielestään tärkeintä laulupedagogista käsitettä. Hengitystuki nousi selkeästi esiin tärkeimpänä laulupedagogisena. Vastaajista 54% valitsi sen tärkeimmäksi, ja yhteensä 70%  valitsi sen kolmen tärkeimmän käsitteen joukkoon. Hengitystuki oli ylimoimainen! Lue lisää!

laulutunnit tampere, laulaja tampere, laulaja, laulunopettaja tampere, laulunopettaja

Äänielimistön osat toimivat yhteydessä

Äänielimistössä ajatellaan olevan kolme osaa: ääni saa energian keuhkoista tulevasta ilmavirrasta, ääni syntyy äänihuulissa, ja sointi ja artikulaatio muodostuvat ääntöväylässä. Ilmanpaineen ja äänihuulisulun vuorovaikutusta sanotaan ääntöbalanssiksi. Kun tämä vuorovaikutus on kunnossa, äänemme on tiivis, soiva, kantava.

Turvallista oppimista ammattilaisen kanssa

Hengityksen opiskeluun liittyy myös ”vaaroja”. Kun ihminen keskittyy hengittämiseen, hän saattaa alkaa suorittaa sitä. Laulaja tai puhuja pyrkii imemään ilmaa sisään mahdollisimman paljon. Hän kuvittelee, että mahdollisimman suuren ilmamäärän käyttäminen on yhtä kuin hengitystuki. ”Ihmisääni ei ole puhallinsoitin” heitän usein leikillisesti. Em. syystä johtuen jotkut laulunopettajat välttelevät kokonaan hengityksestä puhumista.

Olen juuri julkaissut hengityskurssin puhujille ja laulajille! Kurssilla kerron tarkemmin hengitys- ja äänielimistön toiminnasta ja valotan optimaalista hengitystapaa levon, puheen ja laulun aikana. Kurssilla tehdään lukuisia hengitysharjoituksia, ja käydään läpi erilaisia asentoja, liikkeitä ja mielikuvia, joiden avulla hengittäminen saattaa helpottua.

Kurssin muita aiheita ovat mm.

-Ryhti ja rento aktiivisuus

-Hengitys ja tunteet

-Hengitykseen liittyvät väärinkäsitykset ja virheelliset tavat

-Ylihengittäminen ja alihengittäminen,

-Hengitys ja läsnäolo

-Esiintymisjännityksen helpottaminen hengitystä käyttäen

 

Pysy kuulolla!