Kategoria: Imposto

Väitös: Kasvolihakset voivat auttaa hyvän laulutekniikan saavuttamisessa

Julkaistu tekijä Maarit Aura

Laulupedagogisten käsitteiden mystinen maailma selitettynä – Nenä kontrollipaneelina

Laulutekniikan oppiminen auttaa hallitsemaan ääntä ja mahdollistaa musiikin tulkitsemisen monipuolisesti ja vakuuttavasti. Laulutekniikan opiskelu voi kuitenkin tuntua haastavalta, eikä asiaa auta laulunopettajien käyttämä kryptinen kieli. Laulunopetus on perinteisesti perustunut mielikuviin, kehotuntemuksiin ja laulunopettajan matkimiseen. Laulunopettaja saattaa esimerkiksi neuvoa oppilasta hämmästymään, suuntaamaan äänen kauas, kokemaan imun tunnetta tai tuntemaan juuret maassa.

Vaikeatulkintaiset käsitteet

Fokus, tuki, peittäminen, äänen sijoittaminen, miksti, maski, ylimeno, äänen sisäänhengittäminen… Laulupedagogiikkaan sisältyy valtava määrä mitä mielikuvituksellisempia, joskus vaikeasti tulkittavia käsitteitä. Useilta laulunopetuksessa käytettäviltä käsitteiltä puuttuu määritelmä. Tämä voi johtua siitä, että tutkittu tieto ihmisäänen toiminnasta on levinnyt vasta viimeksi kuluneina vuosikymmeninä. Yhteisten käsitteiden puute voi aiheuttaa epäselvyyksiä ja vaikeuttaa kommunikointia opiskelijoiden ja eri ammattiryhmien välillä. Vokologi, laulunopettaja, äänivalmentaja MuM Maarit Aura avaa vokologian alan väitöskirjassaan laulupedagogisia käsitteitä äänitieteen menetelmin. Hän on tutkinut, mitä kehossa tapahtuu, kun laulaja toteuttaa jotakin laulupedagogista käsitettä.

Laaja käsitteiden kirjo

Tutkimusprosessin alussa selvitettiin suomalaisten laulunopettajien eniten käyttämät laulupedagogiset käsitteet kyselytutkimuksen avulla. Avoimessa vastauskentässä nousi esiin 124 käsitettä. Tästä voidaan päätellä, että laulupedagogiikan käsitteistö on laaja ja kirjava. Suosituin käsite oli hengitystuki. Seuraavaksi suosituimmat käsitteet nielutila, äänen ydin, inhalare la voce, sijoittaminen ja resonanssi saivat selvästi vähemmän ääniä.

Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa selvitettiin nasofiberoskopian avulla, mitä laulajien nielussa ja kurkunpäässä tapahtuu heidän toteuttaessaan tiettyjä laulupedagogisia käsitteitä. Tarkempaan tutkimukseen valikoitui käsitteitä, jotka yhdistetään tuntemuksiin pään ja kasvojen alueella. Näitä käsitteitä ei ole juuri tutkittu aiemmin.

Laulajan ilme

Laulajan ilme valikoitui tarkasteltavaksi käsitteeksi tutkimusryhmän havaittua, että useat klassiset laulajat levittävät sieraimiaan ja kohottavat poskipäitään laulaessaan. Nasofiberoskopia osoitti, että ”laulajan ilme” laajentaa äänirakoa.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että laulajan ilme auttaa tuottamaan pää-ääntä, jolle on ominaista äänihuulten kevyt lähentäminen toisiaan kohden. Tasapainoinen äänihuulten adduktio on ääniergonomian kannalta turvallinen, joten laulajan ilme voi vähentää äänioireilua ja estää äänihäiriöiden syntymistä. Laulajat voivat hyödyntää nenän ja kasvojen lihasten ja kurkunpään välisiä yhteyksiä välttääkseen kovaa äänenaluketta ja puristeista äänentuottoa.

Imposto ja pääresonanssi

Imposto viittaa ilmanpaineen aistimukseen tai myötäsyntyisen resonanssivärähtelyn aiheuttamaan tuntemukseen nenänvarressa. Sitä on kuvailtu mm. satula-tuntemuksena nenänvarressa, tai tunteena, kuin sävel alkaisi kurkunpään sijasta nenäontelossa. Pääresonanssi puolestaan voidaan määritellä värähtelyn tunteeksi päässä ja otsassa tai kuulokuvaksi äänen kirkkaudesta.

Nasofiberoskopiatutkimuksessa havaittiin, että pääresonanssi ja imposto kaventavat epilaryngeaaliaukkoa. Kaventunut epilaryngeaaliputki yhdessä laajan nielutilan kanssa muodostavat laulajanformantin, joka auttaa ääntä kantamaan orkesterin yli. Tutkimuksen perusteella pääresonanssi ja imposto näyttävät liittyvän nielun ja epilaryngeaaliputken säätelyyn tavalla, joka voi lisätä äänen kantavuutta taloudellisesti.

Nenä kontrollipaneelina

Kolmella nenään, kasvoihin ja päähän liittyvällä käsitteellä on siis tutkitusti vaikutuksia kurkunpään ja nielun toimintaan. Tutkimus osoittaa, että nenän ja ääntöväylän alueella olevia hengitykseen liittyviä lihasyhteyksiä voidaan hyödyntää laulamisessa. Kasvojen lihastoimintojen käytöstä laulamisessa ja tiettyjen pedagogisten käsitteiden yhteydestä näihin lihastoimintoihin ei ole ollut tieteellistä näyttöä. Nenän voidaan ajatella olevan tietynlainen kontrollipaneeli, jolla säädetään kurkunpään asetuksia. Kasvojen lihasten avulla lauluääntä voidaan säätää kantavammaksi ja äänentuottoa ergonomisemmaksi.

On mahdollista, ettei nenän ja kasvolihasten asemaa laulamisessa ei ole kunnolla ymmärretty. Yksi syy nenän jäämisestä vähälle huomiolle saattaa olla pelko nasaalisesta äänentuotosta. Laulajan ilme, imposto ja pääresonanssi eivät kuitenkaan viittaa nasaaliin ääneen, eli äänentuottoon, jossa nenäportti on liian auki. Viimeaikaisissa tutkimuksessa sopivalla nenäportin avaamisella on kuitenkin havaittu myös myönteisiä vaikutuksia (Echternach, ym., 2021; Havel ym., 2021; Vampola ym., 2020, 2021)

Käsitteiden vastine kehossa

Kolmen tutkitun laulupedagogisen käsitteen – laulajan ilme, pääresonanssi ja imposto – aiheuttivat muutoksia laulajien kehossa. Tämän ja aiempien tutkimusten perusteella voidaan päätellä, että useilla laulajien käyttämillä, mielikuviin ja tuntemuksiin perustuvilla käsitteillä on mitattavissa oleva vaikutus laulajan kehoon. Laulajan kokema tuntemus ei kuitenkaan aina vastaa sitä, mitä hänen kehossaan todellisuudessa tapahtuu. Esimerkiksi tuntemus pään värähtelystä näyttää liittyvän sopivaan äänihuulten lähentymiseen ja niiden yläpuolisen putken kaventamiseen, joilla säädellään sekä ääntöväylän resonansseja että inertiaa, joka voi auttaa äänihuulivärähtelyä itseään.

Holistinen laulunopetus

Nykyään ollaan siirtymässä holistiseen laulunopetukseen. Tehokas laulunopetus ottaa huomioon oppilaan eri olemuspuolet. Vaikka äänentuottoa ymmärretään aina vain paremmin, mielikuvilla on edelleen paikkansa äänikoulutuksessa. Mielikuviin perustuva ja mekanistinen opetustapa eivät sulje toisiaan pois, vaan niitä yhdistämällä voidaan saavuttaa paras oppimistulos. Oppimistapahtuma voisi edetä esimerkiksi siten, että ensin opeteltava asia selitään oppilaalle. Sen jälkeen opeteltavaa asiaa konkretisoidaan erilaisilla harjoituksilla, opettajan esittämällä äänellisellä mallilla tai mielikuvilla.

Tieteellistä tietoa laulamisesta suomeksi

Tieteellistä tietoa laulamisesta ja ihmisäänestä on ollut hyvin vähän saatavilla suomeksi. Juuri julkaistu väitöskirja on laaja tieteellinen selvitys laulamisen fysiologiasta ja laulutekniikoista. Yhteenveto antaa selityksen useille kymmenille laulupedagogisille käsitteille. Väitöskirja on kirjoitettu suomeksi, jotta se palvelisi mahdollisimman montaa suomalaista lauluharrastajaa, laulunopiskelijaa sekä äänenkäytön ja musiikin ammattilaista. Väitöskirja löytyy suurimpien kaupunkien  kirjastoista.

Väitöstilaisuus perjantaina 15. syyskuuta

Musiikin maisteri Maarit Auran vokologian alaan kuuluva väitöskirja Imposto, pääresonanssi, laulajan ilme – Laulupedagogisten käsitteiden fysiologiset ja akustiset selitykset tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa perjantaina 15.9.2023 klo 13.00 (Pinni B1096, Kanslerinrinne 1, Tampere). Vastaväittäjänä toimii musiikin tohtori Päivi Järviö / Sibelius-Akatemia. Kustoksena toimii professori Anne-Maria Laukkanen / Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto.

Tutustu väitöskirjaan. <https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2957-0 >

Seuraa väitöstilaisuutta etäyhteydellä. <https://tuni.cloud.panopto.eu/Panopto/Pages/Sessions/List.aspx?folderID=5400fd69-f358-4f62-b1f2-b067008dd6a2 >

Youtubekanava: https://www.youtube.com/MaaritAuraOfficial/

Facebookprofiili: https://www.facebook.com/laulunopettajaMaaritAura

Nasofiberoskopiassa viedään videokameraan kiinnitetty ohut taipuisa kuituoptinen tähystin sierainten kautta nenäonteloon ja eteenpäin nieluun.

Huomio nenään! – Imposto

Julkaistu tekijä Maarit Aura

Nenän ja nenäonteloiden osuudesta äänenkäytössä ollaan väitelty kautta aikain. Ääntä on suunnattu ”maskiin” ja ääneen on haettu sointia nasaalikonsonanttiharjoituksilla. Toisaalta nenän mainitseminen äänenkäytön yhteydessä aiheuttaa monille negatiivisen assosiaation nasaaliin ääneen. Näin ei tarvitsisi olla, koska nenää voidaan hyödyntää ilman nasaalisuuttakin. Lucie Mánén korostaa nenän ja nenäontelon asemaa optimaalisessa äänentuotossa ja bel cantossa. Hän on kuvaillut Art of singing-kirjassaan ilmiötä nimeltä imposto (Mánén, 1974). Imposto ei ole suomalaisten laulunopettajien keskuudessa kovinkaan käytetty laulupedagoginen käsite. Vain kolme laulunopettajaa (83:sta) nosti sen kyselyssä merkittävien käsitteiden joukkoon (Aura et al., 2018).

nenä laulussa, nasaalisuus, maskisointi,

Imposton mekanismi

Kun haistelemme, hajualueelle johtavat kanavat avautuvat ja sulkeutuvat. Avautumista ja sulkeutumista kontrolloidaan nenän pienillä lihaksilla. Nämä lihakset voivat sulkea käytävät kokonaan. Sulkeutumisrefleksi suojelee hajualuetta ja sen hermoja myrkyiltä. Impostossa säveltä edeltävällä tauolla hajualueelle johtavan sisäänkäynnin tulisi sulkeutua, ja äänen alkaessa sen tulisi avautua. Imposto-käsiteellä on myös viitattu yleisemmin äänen ”sijoittamiseen”, joka puolestaan ​​tarkoittaa paikkaa, jossa sympaattinen resonanssi tai värähtely tunnetaan laulamisen aikana (Miller, 1996).

Impostotuntemus

Imposto tuntuu siltä, kuin ääni alkaisi kurkunpään sijasta nenäkäytävässä, nenävarren takana. Manén on kerännyt kirjaansa erilaisia mielikuvia ja tuntemuksia, joilla laulajat ovat kuvailleet impostoa. Imposton kannalta nenäontelo ja sen värähtelytuntemukset ovat merkityksellisiä. Pehmeä kitalaki voidaan ajatella nenänielun lattia. Thomas Hemsley käsittää imposton ennen kaikkea keskittymisen keskuksena. Impostoa voidaan pitää ”äänen ohjauspyöränä”, mutta impostoa ei saavuteta pakottamalla ääntä maskiin (Hemsley, 1998). Jotkut koehenkilöt kuvailivat impostoa ”nipsuna” nenässä ja sen takana. Minua itseäni auttaa ajatus ja tuntemus sointipaikasta otsassa, poskissa ja nenän takana. Tällä alueella säilyy tietty kannattelun tunne sävelkorkeuden muutoksista huolimatta.

Nasofiberoskopia-tutkimus

Tutkimusryhmämme selvitti nasofiberoskopian avulla aiheuttavatko pääresonanssi ja imposto muutoksia nenänielussa, nielussa ja kurkunpäässä. (Aura et al., 2020) Viisi koehenkilöä lauloi i-vokaalia kolmella tavalla: ”suusta”(neutraalilla, puheenomaisella äänellä ilman kummempaa soinnin hakemista), pääresonanssin kanssa ja imposton kanssa. Koehenkilöistä kolme oli klassisen laulun ammattilaista, yksi harrastajalaulaja ja yksi laulua harrastamaton. Tutkimustehtävien suorittamista kuvattiin nasofiberoskopialla, eli viemällä kameran sierainten kautta nenäonteloon ja siitä eteenpäin nieluun. Nasofiberoskopia suoritettiin Helsingin yliopistollisessa sairaalassa foniatrian poliklinikalla. Sekä nenänielua, nielua että kurkunpäätä kuvattiin. Tutkimuksessa havaittiin, että koehenkilöt nostivat pehmeää kitalakea ja kavensivat epilaryngaaliputkea pääresonanssin aikana ja vielä enemmän imposton aikana. Tulokset viittaavat siihen, että pääresonanssi ja imposto liittyvät epilaryngaaliputken hallintaan. Nenän lihaksia voidaan käyttää apuna tässä tapahtumassa. Epilaryngaaliputken kaventuminen on äänentuoton kannalta monin tavoin suotuisaa ja auttaa saavuttamaan kantavan äänen taloudellisesti. (Titze & Story, 1997).

Twang ja ring

Epilaryngaaliputken hallintaan liittyy kaksi laulutapaa tai äänenlaatua, twang ja ring. Twang on rytmimusiikissa käytetty laulutekniikka, joka tuo ääneen kirkkautta, kantavuutta ja terävyyttä. Twangin aikana kieli on edessä, kurkunpää voi olla koholla ja suuaukko leveässä asetuksessa (Saldías et al., 2020). Ring-äänenlaatu puolestaan liittyy klassiseen lauluun (Bergan et al., 2004; Ekholm et al., 1998). Ring eroaa twangista ääntöväyläasetusten osalta. Siinä missä twangissa kurkunpää on koholla, suuaukko on leveä ja suutila on litteä, ringissä nielu on laajentunut. Nielua voidaan laajentaa laskemalla kurkunpäätä, rentouttamalla nielun kurojalihaksia ja nostamalla kitapurjetta. Nielun laajentuminen yhdessä epilaryngaaliputken kaventuminen kanssa auttavat laulajan formantin muodostumisessa. Laulajan formantti tekee äänestä voimakkaan ja auttaa erityisesti miesääniä ja naislaulajien matalampia taajuuksia kantamaan orkesterin yli. (Sundberg, 1974). Voidaan päätellä, että imposto on hyvä työkalu ring-äänenlaadun saavuttamiseksi.

Nenä pois pannasta

Työryhmämme on tutkinut imposton lisäksi ”laulajan ilmettä”. Laulajan ilme tarkoittaa sierainten levittämistä ja siihen liittyvää poskipäiden kohoamista ennen laulamista ja laulamisen aikana. Laulajan ilme voi edesauttaa tasapainoisen äänenalukkeen ja päärekisterin tuottamista. Tutkimuksemme osoittivat, että nenän ja kurkunpään välillä on lihasyhteyksiä, joita voidaan hyödyntää laulamisessa. (Aura et al., 2017) Nenälihakset ovat hengityksen apulihaksia ja niillä voidaan kontrolloida adduktiota ja ääntöväylää.

Tutkimustemme mukaan sekä imposto että laulajan ilme kohottivat kitapurjetta. Nasaalisuus syntyy, kun kitapurje on alhaalla ja nenäportti avautuu voimakkaasti. Näin ollen sekä imposto että laulajan ilme voivat estää epätoivottua nasaalisuutta. Toisaalta nenäportin hallittu avautuminen on pääsemässä pois pannasta. Viime aikoina on julkaistu tutkimuksia, jotka osoittavat, että nenäportin sopivalla avautumisella voi olla laulamisen kannalta suotuisia vaikutuksia, kuten kantavuutta lisäävä resonanssien sijoittuminen. (Gill et al., 2020; Perna, 2014; Vampola et al., 2021)

Kenties olisi aika antaa nenälle sille kuuluva arvo?


maskisointi, laulunopetus

Lähteitä

Aura, M., Anne-Maria, L., & Bjørkøy, K. (2017). The Nasal Musculature as a Control Panel for Singing—Why Classical Singers Use a Special Facial Expression? Journal of Voice. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2017.12.016

Aura, M., Geneid, A., Bjørkøy, K., Rantanen, M., & Laukkanen, A.-M. (2020). A Nasoendoscopic Study of “Head Resonance” and “Imposto” in Classical Singing. Journal of Voice. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2020.04.013

Aura, M., Laukkanen, A.-M., & Ojala, J. (2018). Laulunopettajien yleisimmin käyttämät laulupedagogiset käsitteet. Ainedidaktiikka, 2(2), 38–70. https://doi.org/10.23988/ad.73222

Bergan, C. C., Titze, I. R., & Story, B. (2004). The perception of two vocal qualities in a synthesized vocal utterance: ring and pressed voice [Article]. Journal of Voice, 18(3), 305–317. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2003.09.004

Ekholm, E., Papagiannis, G. C., & Chagnon, F. P. (1998). Relating objective measurements to expert evaluation of voice quality in Western classical singing: critical perceptual parameters [Article]. Journal of Voice, 12(2), 182–196.

Gill, B. P., Lee, J., Lã, F. M. B., & Sundberg, J. (2020). Spectrum Effects of a Velopharyngeal Opening in Singing [Article]. Journal of Voice, 34(3), 346–351. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2018.11.014

Hemsley, T. (1998). Singing and Imagination: A Human Approach to a Great Musical Tradition. Oxford university press.

Mánén, L. (1974). The art of singing. Faber Music LTD.

Miller, Richard. (1996). The structure of singing : system and art in vocal technique [Book]. Schirmer.

Perna, N. (2014). Nasalance and the Tenor Passaggio [Article]. Journal of Singing, 70(4), 403–410.

Saldías, M., Laukkanen, A. M., Guzmán, M., Miranda, G., Stoney, J., Alku, P., & Sundberg, J. (2020). The Vocal Tract in Loud Twang-Like Singing While Producing High and Low Pitches. Journal of Voice. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2020.02.005

Sundberg, J. (1974). Articulatory Interpretation of the “singing formant” [Article]. The Journal of the Acoustical Society of America, 55(4), 838–844. https://doi.org/10.1121/1.1914609

Titze, I. R., & Story, B. H. (1997). Acoustic interactions of the voice source with the lower vocal tract [Article]. The Journal of the Acoustical Society of America, 101(4), 2234–2243. https://doi.org/10.1121/1.418246

Vampola, T., Horáček, J., & Laukkanen, A.-M. (2021). Finite element modeling of the effects of velopharyngeal opening on vocal tract reactance in female voice [Article]. The Journal of the Acoustical Society of America, 150(3), 2154–2162. https://doi.org/10.1121/10.0006370