Kategoria: Laulunopetus

(Selviytymis)tarina toimimattomasta laulutekniikasta

Tämä tarina kertoo siitä, kun laulunopiskelu ei mene niin kuin Strömssössä, vaan toimiva laulutekniikka löytyy vasta, kun yritystä ja erehdystä on toistettu yli kymmenen vuoden ajan…

Laulamisen helppous

Kuvittele mielessäsi 17-vuotias Maarit. Olin aina tykännyt laulaa. Lauloin puhtaasti haastaviakin melodioita ja ääntäni kuvailtiin yleensä kauniiksi. Lukioikäisenä innostuin tummaihoisista naislaulajista. Suuri suosikkini oli Aretha Franklin. Suomalaiset laulajat tuntuivat häneen verrattuna piipittäjiltä. Aloin hakea ääneeni tummuutta ja voimaa koko äänialueella. En tuolloin ymmärtänyt, että vaikuttava belttaaminen on pitkän harjoituksen ja opiskelun tulos, eikä se voi turvallisesti onnistua ilman tietotaitoa.

Tällaisessa tilanteessa pääsin opiskelemaan klassista laulua konservatorioon. Olin todella innostunut. Laulunopettaja huomasi kykyni ja motivaationi ja kannusti minua kovasti.

Laulunopetus vei äänenkäyttöä väärään suuntaan

Asiassa oli vain yksi ongelma. Lauloin klassista laulua aivan vääränlaisella laulutekniikalla. Opettajani ei ymmärtänyt äänenkäyttöäni, eikä korjannut virheitäni, vaan päinvastoin hänen pedagogiikkansa lisäsi epäoptimaalista laulutapaa. Hän saattoi tulla mylvimään kovalla äänellä korvani juureen ja sanoi, että ota mallia. Hän myös esimerkiksi pukkasi nyrkillä vatsaani ja neuvoi, että mahan täytyy pysyä kovana laulettaessa. Miksi uskoin häntä? En tiennyt paremmasta. Olin nuori ja naiivi. Tietoa ei ollut tarjolla internetissä siihen aikaan.

Kuinka minä sitten lauloin, eli virheet listattuna…

-Käytin ihan liian suurta ilmanpainetta. Minulle opetettiin, että hengitystuki tarkoittaa suurta voimankäyttöä. Tuki näkyy vatsan vaikuttavana pullistumisena ja sillä pömpöllä sitten työnnetään. Koska en ymmärtänyt, että hengitystuki tarkoittaa ilmanpaineen hallintaa, joka toteutetaan sisäänhengityslihaksilla, menin laulamisessa ihan väärään suuntaan.

-Äänihuuleni eivät toimineet (etenkään klassiseen lauluun) sopivalla tavalla. Lauloin paksulla äänihuulimassalla. En antanut äänihuulteni venyä tai kontaktipinnan ohentua. Lauloin rintarekisterillä mitä tahansa sävellystä. Kuinka olisin muutoin voinut toimia, kun en ymmärtänyt asiasta hölkäsen pöläystä! Opettajani ei puhunut minulle halaistua sanaa äänihuulten toiminnasta. Hän ei myöskään osannut ohjata minua vaistonvaraisesti parempaan suuntaan. Ehkä syy oli se, että hän oli matalaääninen mies, joka arvosti hyvin voimakasta äänenkäyttötapaa.

-Vaikka äänialani oli luonnostaan melko laaja, ylä-äänten laulaminen oli haastavaa. Syy on tietenkin mainittu edellisissä kohdissa. Yritin vetää ylä-äänet paksulla äänihuulimassalla. Jos ylä-äänet tuntuivat hankalilta, lisäsin ilmanpainetta. Olin niin nuori, ettei se vielä silloin sattunut ihan kauheasti…

-Tämä johti jännityksiin. Koska hengitystuki ja sisäänhengityslihakset eivät toimineet oikein, aloin käyttää voimakkaasti apuhengityslihaksia kaulan alueella. Tähän yhdistyi mm. kielen ja leuan jännitys.

-Kaiken kukkuraksi lauloimme aivan liian vaikeaa ohjelmistoa. Äänielimistöni joutui todella koetukselle, kun tuuttasin esimerkiksi Una voce poco fa-aarian korkeita säveliä rintarekisterillä. Jouduin tekemään myöhemmin elämässä suuren työn, saadakseni vanhat virheet pois kyseisestä mezzofakin oleellisesta ohjelmistosta.

laulunopettaja, laulunopetus tampere, neiti julie, maarit aura, mezzosopraanoKepeyttä ääneen

Asiat menivät eteenpäin, kun vaihdoin koulua ja laulunopettajaa. Ritva Laamanen Helsingin konservatoriossa alkoi opettaa minulle ”kevyempää” laulutapaa. Kevyellä en nyt tarkoita poppia tai iskelmää, vaan laulutekniikkaa, joka tuntuu mukavalta ja vaivattomalta. Pistimme myös huippuaariat jäähylle, ja keskityimme helpompaan ohjelmistoon. Pienen henkisen alkuvastustelun jälkeen kehityin nopeasti, ja pääsin jo jonkin verran eroon vanhoista ”virheistä”. Sainkin laulamisen niin vakuuttavaan kuntoon, että jo vuoden päästä pääsin Sibelius-Akatemian laulumusiikkilinjalle.

Oikeaa äänityyppiä etsimässä

Sibiksessä jouduin taas kohtaamaan haasteita. Itselleni sopivan opettajan löytäminen ei ollut ihan helppoa. Yritin samaan syssyyn laulaa sopraanoäänityypin ohjelmistoa, eli vaihtaa fakkia. Ei hyvä idea! Vanhat vaivat, kiristykset ja puristukset palasivat. Kahden vuoden harhailun jälkeen löysin Seppo Ruohosen, jonka kanssa etsin tervettä, soivaa laulutapaa kuuden vuoden ajan. Palasin myös mezzoäänityyppiin.

Virheitä korjattiin lähes kymmenen vuoden ajan

Sepon missio oli kaivaa esiin minun ”oma ääneni”. Hän ei antanut tippaakaan periksi, eikä kehunut turhasta. Olin sitkeä ja nöyrä, koska tiesin, että ilman hyvää tekniikkaa laulajan uran voi unohtaa. Olinkin sen jo kurkussani tuntenut. Noin neljän vuoden raatamisen jälkeen Sepon kommentit alkoivat muuttua kehuvaan suuntaan. Itsekin huomasin, että laulaminen alkoi tuntua hyvältä, ääni soi vaivattomasti. Aikaa laulutuntien aloittamisesta tähän pisteeseen oli kulunut noin 12 vuotta. Korjasin ensimmäisen laulunopettajan opetuksen aiheuttamia vääriä lihastoimintoja yli yhdeksän vuoden ajan.

lauluinstrumentti, äänielimistöOikeaa tietoa laulunopiskelijoille!

Toisen omaa laulamista eteenpäin vievän ahaa-elämyksen koin Sibelius-Akatemian laulupedagogiikan luennoilla. Katsoimme videota äänihuulista. Videossa näkyi, kuinka äänihuulet venyvät korkealle laulettaessa. Ymmärsin heti, mitä olin itse tehnyt väärin. Tajusin myös olevani oppija, joille ei riitä mielikuvat. Tarvitsen tietoa.

Mitä jos?

Olen kulkenut pitkän tien laulutekniikan haasteiden parissa. Välillä kysyn, mitä jos olisin heti päässyt hyvälle laulunopettajalle. Mitä jos olisin saanut heti oikeaa tietoa laulamisen fysiologiasta? Laulumaailmassa nuoruus on valttia. Kolmekymppinen alkaa olla jo aika iäkäs aloittamaan ammattiuraa.

Laulunopettajan vastuu

Laulunopettajalla on suuri vastuu. Kaikkein suurin vastuu on mielestäni laulun alkeisopettajalla. Ensimmäisinä vuosina luodaan perusta, joka jää lihasmuistiin, ja joka vaikuttaa mahdollisesti koko uraan – ja loppuelämään. Haluammehan että lihasmuistissamme on laulamista helpottavia, ei vaikeuttavia asioita?

Mitä minulle jäi käteen?

-Löysin kutsumukseni ihmisten puhe- ja lauluäänen kehittämiseen ja äänen tutkimiseen.

-Olen kantapään kautta oppinut, että pätevä laulunopettaja on kultaakin kalliimpi. Sopivan laulunopettajan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa, energiaa ja jopa rahaa. Se on sijoitus, joka kantaa tulevaisuuteen. Tässä youtubevideossa on näkemyksiäni aiheesta.

-Osaan mielestäni auttaa ihmisiä, joilla on suuriakin haasteita laulutekniikassa ja äänenkäytössä. Huomasin omissa opinnoissani, että laulajatähti, jolla on aina pyyhkinyt hyvin, saattaa opettajana olla inspiroiva esimerkki, mutta itse en saanut heiltä apua lauluteknisiin ongelmiini. He eivät osanneet samaistua! Valitettavasti äänellisen haasteen omaava laulunopiskelija saatetaan leimata ”vialliseksi” tai tyhmäksi, vaikka haaste olisi korjattavissa jopa muutamassa tunnissa, osaavissa käsissä. Itselleen sopivaa opettajaa etsivää laulajaa saatetaan pitää hankalana ja uppiniskaisena.

-Olen tutustunut syvällisesti omaan ääni-instrumenttiini. Tunnen oman kehoni, tiedän mitä voin tehdä äänelläni, miten ja kuinka kauan. En ole jämähtänyt yhteen laulutapaan, vaan uskallan kokeilla erilaisia asioita.

-Yleisesti ottaen, elämän haasteet kasvattavat henkisesti. Ehkä meille ei aina ole parasta se, mihin yksisilmäisesti pyrimme. Tai, ehkäpä voimme antaa enemmän muille jollakin muulla saralla, kuin sillä, jota alunperin toivoimme.

Toivon kuitenkin helpompaa polkua muille laulunopiskelijoille <3

Terveisin Maarit Aura, laulunopettaja, äänivalmentaja, musiikin maisteri, vokologian väitöskirjatutkija.

Ota käyttöön äänesi väripaletti!

Leikittele äänelläsi!
Tahtoisitko saada käyttöösi sävypaletin, jolla voit värittää kappaleita laulun tunnelman mukaan? Haluaisitko oppia pop-musiikkiin soveltuvaa laulutekniikkaa ja parantaa äänenkäyttöäsi? Saisiko olla vahvuutta ala-ääniin ja helppoutta ylä-ääniin?
Aika monella meistä on vain yksi tapa käyttää ääntä. Vain yksi sävy. Ja voi olla, että se yksi äänenkäyttötapa ei edes ole paras mahdollinen. Laulaminen tai puhuminen saattaa olla esimerkiksi voimatonta tai kireää tai se saattaa jopa sattua. Suomipopin naiset-verkkokurssilla saat käyttöösi välineitä sekä hyvän perustekniikan vakiinnuttamiseen sekä äänenkäytön monipuolistamiseen. Laulaminen ja äänenkäyttö on lopulta aika yksinkertaisia juttuja. Tarvitaan tietoa ja harjoitusta.

Suomipopin naiset-verkkokurssi perustuu suosittuun Suomipopin naiset-laulukurssiin. Se lähtee liikkeelle äänenkäytön alkeista. Opetus perustuu tutkitttuun äänifysiologiaan, joten kurssista on hyötyä kaikille, genrestä riippumatta.

Suomalaisten naispoppareiden laulaminen on hyvä esimerkki vivahteikkaasta äänenkäytöstä. Ottaisin esimerkiksi Ellinooran Elefantin paino-kappaleen. Kuuntelepa se joskus tarkalla korvalla, analysoiden hänen laulamistaan. Hän mm. käyttää tehokeinona sekä vuotoista että kiinteää äänihuulisulkua. Näitä hän saattaa vuorotella yhdenkin fraasin aikana. Kuulen myös pientä narinaa joidenkin fraasien aluissa ja lopuissa.

Haluaisitko sä löytää ääneesi vastaavia ulottuvuuksia? Tule mukaan Suomipopin naiset-verkkokurssille, ja siellä sä kuulet, kuinka löydät äänesi väripaletin!

https://maaritaura.lilith.fi/kauppa/

Verkkokurssin teemat:

1. Rekisterit (ylä-ja alaäänet)

2. Äänihuulisulku (äänen tiiviys ja vuotoisuus)

3. Ääntöväylässä syntyvä sointi (tummuus ja kirkkaus)

4. Twang (kantavuutta ääneen)

5. Bonuksena video, joka käsittelee narinaa ja kuvion laulamista Johanna Kurkelan tyyliin.

Videot

Kurssi sisältää 15 videoita, jotka on jaoteltu selkeästi aiheen mukaan.

Kolmetoista ohjetta laulun (ammatti)opiskelijalle

Olen suorittanlaulunopetus, laulunopettaja, laulutunnit tampere,ut maisterintutkinnon Sibelius-Akatemian laulumusiikin osastolla, tehnyt ammattiopintoja Helsingin ja Joensuun konservatoriossa, ollut vaihdossa Weimarin musiikkikorkeakoulussa ja osallistunut useille lyhyemmille laulukursseille. Neuvot perustuvat omiin huomioihini 😉

 

1.Haluatko varmasti laulajaksi?

Punnitse tarkasti unelmiasi ja tavoitteitasi, ennen kuin aloitat laulun ammattiopinnot. Olet suuntaamassa raadolliselle alalle. Musiikkiala ei ole heitä varten, jotka ovat varman kuukausitulon perään. Aika harva musiikkiopinnoista valmistunut elättää itsensä pelkästään laulamalla.
Intohimo musiikkiin ja laulamiseen ovat uran lähtökohta, mutta laulajan kyky kestää realiteetteja punnitaan. Oletko valmis jatkuvaan itsesi kehittämiseen? Kestätkö kilpailua? Entä äänellisiä ja ulkonäöllisiä vaatimuksia? Suoraa palautetta? Jaksatko yrittää takaiskuista huolimatta? Oletko joustava, näetkö uudet mahdollisuudet ja tartut niihin kiinni?

Kun itse aloitin lauluopinnot, laulunopettajani karaisi minua: “Ryhdy laulajaksi vain jos et keksi mitään muuta”. Tässä sitä ollaan … 😀

2. Opiskele laulutekniikkaa

Ääni on laulajan työkalu. Ilman tervettä ääntä ja toimivaa laulutekniikkaa et todennkäköisesti luo kestävää uraa laulamisen parissa.

3. Etsi itsellesi sopiva laulunopettaja

Opettajissa on eroja. Lojaalisuus tiettyä opettajaa kohtaan ei voi mennä oman kehittymisesi, ja sitä kautta tulevan urasi edelle. Katso miten tunnistat hyvän laulunopettajan.

4. Tutkaile harjoittelumenetelmiesi toimivuutta

Harjoittelussa oleellista ei ole määrä vaan laatu. Lauluinstrumentti on herkkä, niinpä 24/7 paahtaminen ei todennäköisesti vie sinua eteenpäin. Kokeile esimerkiksi mielikuvaharjoittelua.

5. Opiskele muitakin aineita kuin laulua

Älä skippaa teoriatunteja, ja muita mahdollisesti tylsältä tuntuvia aineita. Laulajalle ei riitä että hän osaa “vain” laulaa. Laulajan täytyy olla monipuolinen musiikin ammattilainen pärjätäkseen. Ole auki monipuoliselle kurssitarjonnalle. Jatkossa monenlaisesta osaamisesta voi olla yllättävää hyötyä. Itse olen käyttänyt kirjoitustaitoa ja digitaalista osaamista esimerkiksi musiikkitoimittajana.

6. Opiskele laulupedagogiikkaa

Pediopinnot kasvattavat tietoisuutta ääni-instrumentin toiminnasta, mikä voi kehittää omaa laulamistasi. Laulunopetuksella pystyt myös tienaamaan lisätuloja. Voi myös olla että nyt haaveesi on esiintyä, mutta unelmat voivat muuttua tai realismi tulla vastaan ja laulunopettajan työ alkaa tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta.

7. Opiskele yrittäjyyden perusteita, digimarkkinointia yms.

Musiikkialalla on melko vähän valmiita työpaikkoja. Joudut “myymään” itseäsi ja mahdollisesti myöhemmin työllistämään itsesi.

8. Soita pianoa

Käytä aikaa pianonsoittotaidon kehittämiseen. Piano tulee olemaan sinulle arvokas työkalu. Pianonsoiton hallitsevalle uusien laulutehtävien omaksuminen on helpompaa. “Korvakuulolta” laulaminen ei riitä ammattilaistasolla. Pianolla voit myös säestää itseäsi ja lauluoppilaitasi. Sinusta ei tarvitse tulla virtuoosia, jo tyydyttävillä taidoilla saa paljon aikaan.

9. Ole utelias muiden musiikkityylien suhteen

Keskity omaan musiikkigenreesi tullaksesi siinä huipuksi, mutta ole auki myös muille musiikkityyleille. Saattaa olla, että urasi lähteekin rullaamaan jossakin hieman eri muodossa kuin olit kuvitellut. Ota yllätykset vastaan.

10. Lähde ulos treenikopista!

Musiikkialalla suhteilla on merkitystä. Kuten myös sinusta syntyneillä mielikuvilla. Opiskeluaikoina luodaan pohja sosiaaliselle verkostolle. Ethän hukkaa elämäsi tilaisuutta olla tekemisissä nykyisten ja tulevien musiikkiammattilaisten kanssa. Älä hengaa pelkästään laulajien seurassa. Tuttavuudet musiikkikasvattajiin, kirkkomuusikoihin, instrumentalisteihin, musiikkiteknikoihin, säveltäjiin yms voivat olla antoisia ja hyödyllisiä.

11. Käy koelauluissa

Voi olla hankala tunnistaa, milloin on oikea hetki osallistua koelauluihin. Täysin raakileena ei kannata mennä, mutta älä myöskään odota valmistumisen jälkeistä aikaa.

12. Pidä itsestäsi huolta

Musiikkiopinnot voivat olla rankkoja. Ulkoapäin tulevat vaatimukset ja oma täydellisyyden tavoittelu saattavat rasittaa. Keho ja äänielimistö saattavat ovat kovilla. Huolla ääntäsi, kehoasi ja mieltäsi. Muista että kehittymistä ja inspiroitumista tapahtuu myös levossa.

13. Nauti!

Opiskeluaika on huikea tutkimusmatka itseen. Elä, nauti ja anna kehityksen tapahtua!

Tähän tekstiin tätinaista innoitti säveltäjä Pasi Lyytikäisen mainio blogikirjoitus. Kiitos inspiraatiosta!

Leikittelyä äänellä – Vokologian anti laulunopetukselle

Tässä tekstissä kuvaan omin sanoin, kuinka vokologian opinnot ovat vaikuttaneet työskentelyyni laulajana ja laulunopettajana. Puntaroidessani aikaa vokologian parissa, huomaan sekä tietojen ja taitojen, mutta myös henkisen kypsyyden lisääntyneen.

  • Vokologian kautta olen saanut valtavasti tietoa ihmisäänestä
  • Työkalupakissani on runsaasti menetelmiä äänenkäytön opettamiseenfoniatria, vokologia, laulunopetus, maarit aura, laulutunnit, äänitiede
  • Tiedän mistä hakea tietoa ja menetelmiä, jos aiemmin opittu ei tunnu jossakin hetkessä toimivan
  • Aina voi tutkia ja kokeilla!
  • Vokologia on auttanut minua ymmärtämään paremmin oman ääneni toimintaa
  • Uuden tietoisuuden avulla voin tehdä äänelläni mitä haluan
  • Olen vapautunut leikkimään äänelläni
  • Vokologian opiskelu on lisännyt ymmärrystä muiden ääniä kohtaan
  • Uskon voivani siirtää oppimaani tietoa eteenpäin ja auttaa muita tiedostamaan oman äänensä toimintaa.

Laulaminen on vaikeaa?

Laulunopiskelu on ollut minulle mutkikas polku. Olen ollut vuodesta 1997 eteenpäin useiden laulunopettajien ohjauksessa. Opettajilla on ollut omat vahvuutensa, mutta useimmiten he ovat tarjonneet pelkästään omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa perustuvia neuvoja. Ohje ajatella poutapilviä ja pitää silmät iloisina eivät auttaneet minua. Jokin tuntui aina kinnaavan laulamisessani. En ymmärtänyt ääntäni.

Tieto ei aina lisää tuskaa

Pääsin vihdoin käsiksi tietoon ääni-instrumentin anatomiasta ja fysiologiasta Sibelius-Akatemian laulupedagogiikan luennoilla. Minulle äänifysiologiaan tutustuminen oli ahaa-elämys, joka paransi huimasti omaa laulamistani. Kun näin videolta äänihuulten venyvän ylöspäin laulettaessa, tajusin että olin laulanut ylä-ääniä liian raskaasti. Ymmärsin, että minä tarvitsen tietoa, jotta opit voivat manifestoitua keholliselle tasolle. Kokemus viitoitti tietäni eteenpäin.

Vokologia

Menin ensimmäisille vokologian kursseille vuonna 2014 sattuman johdattamana. Taisin jäädä koukkuun, koska olen sittemmin valmistellut väitöskirjaa vokologian alalta Tampereen yliopistossa.

“Vokologia on tiede, joka tutkii ja harjoittaa ihmisääntä. Sen tutkimuskohteita ovat muun muassa äänen ja puheen tuottaminen ja vastaanottaminen sekä puhesignaalin akustinen rakenne.”

foniatri, äänihuulet, maarit aura, hus foniatria, vokologia, äänitiede, laulunopetus,Kirjaviisas laulunopettaja?

Vokologia on lisännyt tietämystäni äänen anatomiasta ja fysiologiasta, mutta vokologian kursseilla pääsee myös itse ääneen! Olen saanut työkalupakkiini monia hyviä harjoitusmetodeja. Teoria ja käytöntö kulkevat käsi kädessä!

Kenestäkään ei tule laulunopettajaa vain kirjoja lukemalla, eikä laulamaan opi pänttäämällä. “Kirjatieto” toimii yhdistettynä pitkään kokemukseen omasta laulamisesta ja laulunopetuksesta. Tiedot täytyy syöttää lihasmuistiin. Siinä prosessissa voivat esimerkiksi mielikuvat olla avuksi.

Vokologian opintojen avulla olen laajentanut palveluiden tarjoamista puhe- ja äänivalmennuksen saralle.

 

Laulaminen on leikkiä

Olen kokenut vokologian ilmapiirin varsin piristävänä. Kun klassisen laulun maailmassa tähdättiin kohti yhtä ideaalia, ja väiteltiin vaikkapa siitä, pitäisikö huulia töröttää vai levittää, vokologeille ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa käyttää ääntä. Ääntöelimistöä eri tavoin hyödyntämällä saa aikaan erilaisia soundeja. Mieleni on avartunut kokeilemaan uutta ja olen löytänyt äänestäni uusia sävyjä. Kykenen esittämään ja opettamaan useampia musiikkityylejä. Todella vapauttavaa ja nautinnollista!

Äänianalyysiä

Vokologia on harjaannuttanut korviani äänen arvioimisen suhteen. Enää ei tarvitse turvautua pelkkään mutuun, koska käytössäni on useita äänen arvioimismenetelmiä 🙂

Vokologian peruskursseilla analysoimme omaa, ja kurssikaverien ääntä. Pilkoimme äänemme osiin, kuten puhenopeus, puhekorkeus, puhevoimakkuus, äänenlaatu, artikulaatio ja tehotus. Teimme erilaisia mittauksia, testejä ja äänityksiä. Mittasimme mm. tavunopeutta. Tutuksi tuli tehtävät, joissa arvioitiin esimerkiksi televisiossa ja radiossa esiintyvien henkilöiden ääniä.

Oma tutkimus syventää osaamista

Laulunopetuksen menetelmät kiinnostavat minua niin paljon, että valitsin sen väitöskirjani teemaksi. Avaan laulupedagogiikan käsitteitä ja mielikuvia tieteellisten tutkimusmenetelmien avulla.
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tutustuin suomalaisten laulunopettajien sielunmaisemaan. Selvitin kyselytutkimuksen avulla, mitä käsitteitä laulupedagogit eniten käyttävät. Seuraavassa vaiheessa tutkimme laulajan ilmeiden, eli poskipäiden kohottamisen ja nenänpielien levittämisen vaikutusta laulajan fysiologiaan. Aihetta käsittelevä artikkeli on julkaistu Journal of Voice -lehdessä. Kolmas tutkimus paneutuu erääseen kiinnostavaan laulupedagogiikan menetelmään. Tästä lisää myöhemmin!

On ollut etuoikeus tutkia lauluinstrumenttia Suomen pätevimmässä ohjauksessa.