Kategoria: Laulunopetus

Harjoitusohjelma laulunopiskelun apuna

Tässä blogitestissä vastaan seuraajalta tulleeseen sähköpostiin, jossa kyseltiin laulun kotiharjoittelusta ja harjoitusohjelman tekemisestä.

Kuuluvatko harjoitusohjelmat vain urheiluun?

Harjoitusohjelma -sana lienee monelle tutumpi liikunnan kuin musiikin saralta. Olen itse käynyt viimeaikoina aktiivisesti kuntosalilla ja nähnyt, kuinka ihmiset seuraavat personal traineraiden heille laatimia harjoitusohjelmia, tai merkkaavat suorituksiaan äppeihin. Voisiko laulamisen harjoittelu olla yhtä säntillistä ja määrätietoista? Liikunnassa ja äänenkäytön harjoittelussa on tiettyä samankaltaisuutta. Molemmissa halutaan oppia oikeanlainen suoritustapa ja painaa se lihasmuistiin. Sekä liikunta että laulaminen tuottavat nautintoa ja hyvinvointia. Urheilussa toistojen määrällä ja vastuksen kasvattamisella voidaan tähdätä esimerkiksi parempaan kuntoon, liikkuvuuteen ja suurempaan lihasmassaan. Laulamisessa ja puhumisessa aivan yhtä suoraa korrelaatiota ei ole. ”Laululihakset” eivät kasva määrättömästi rehkimisellä ja voimankäytöllä. Harjoitukset tulisi suorittaa ”oikein” jotta niiden tekemisestä olisi hyötyä. Toistot väärällä tekniikalla voivat viedä äänenkäyttäjää jopa epätoivottuun suuntaan.

Oivalluksia ja hienomotoriikkaa

Puhe- ja laulutekniikka ovat pääosin hienomotoriikkaa. Kehitys lähtee oivalluksesta. Laulunopettaja ohjaa ja houkuttelee oppilasta kohti parempaa tekniikkaa ja auttaa tunnistamaan toivotun äänentuottotavan. Ensin tullaan tietoiseksi, sitten oivallus pyritään painamaan lihasmuistiin ja uusi äänentuottotapa vakiinnutetaan osaksi päivittäistä äänenkäyttöä. Laulutunneilla kannattaakin kiinnittää huomio etenkin niihin hetkiin, kun harjoitus sujuu hyvin, äänentuotto tuntuu mukavalta tai opettaja antaa sinulle positiivista palautetta. .

Mutta vastaus kysymykseen – Harjoitusohjelmia laulutaidon kehittämiseksi voi hyvinkin seurata kun tietyt lainalaisuudet ymmärretään. Oleellinen kysymys on, kuinka sinä seuraat ohjelmaa eli teetkö harjoitukset tarkoitetulla tavalla.

 Nuottipaperille tai sanelimeen

”Harjoitusohjelma” on perinteisesti syntynyt laulutuntien yhteydessä. Opettaja teettää ääniharjoituksia, ja toivoo, että oppilas painaisi harjoituksia pikkuhiljaa mieleensä ja tekisi niitä omatoimisesti. Toimittuani vuosikausia laulunopettajana olen huomannut, että vain hyvin harva muistaa harjoituksia enää laulutunnin jälkeen. Yleensä opastan oppilaita hankkimaan nuottivihkon, johon äniharjoitukset kirjoitetaan ylös. Modernimpi tapa on äänittää harjoitukset kännykän sanelimella, jolloin niitä on helppo toistaa kotona. Toisaalta kännykät vaihtuvat parin vuoden välein, tekniikka uudistuu ja tiedostot tuhoutuvat. Minulla on edelleen tallella vihko, johon laulunopettaja on merkannut ääniharjoituksia yli 20 vuotta sitten! Joskus saan laulutunnin jälkeen sähköpostin, jossa asiakas pyytää minua koostamaan tunnin sisällön ja/tai harjoitukset hänelle kirjallisesti. Tähän opettajalla ei luonnollisesti ole velvollisuutta, vaan tarvittavat muistiinpanot tulisi tehdä tunnin aikana.

Tavoitteellista harjoittelua

Voisi ajatella, että harjoitusohjelma on kokonaisuus, joka sisältää kaiken tarvittavan kehon lämmittelystä spesifeihin ääniharjoituksiin. Harjoitusohjelmalla tulisi loogisesti ajatellen olla jokin tavoite. Ääniharjoitukset eivät ole pelkkää lauleskelua tai äänenlämmittelyä, vaan niiden avulla harjoitellaan jotakin tiettyä laulamisen aspektia. Harjoitukset valitaan yksilöllisesti. Oma opettaja tuntee juuri sinun äänesi ja hänellä on näkemys siihen, mitä sinun laulamisessasi kannattaisi kehittää ja miten. Jokaiselle laulunharrastajalle sopivan harjoitusohjelman tekeminen on siksi haastellista.

Jokaiselle sopivia harjoituksia vai räätälöity harjoitusohjelma?

On olemassa laulamisen osa-alueita, joiden harjoittelusta lähes kaikki hyötyvät. ”Yleispätevän” harjoitusohjelman oleellisia osa-alueita voisi olla esimerkiksi vireystila, asento ja rentouden ja aktiivisuuden sopiva suhde, musikaalisuus, melodiassa ja rytmissä pysyminen. Niinikään hengitys, fonaatio eli äänihuulivärähtely ja äänenalukkeet, ääntöväyläasetukset ja artikulaatio, alaäänet, ylä-äänet, rekisterit, rekisterisiirtymät ja miksti ja kuuluvat laulamisen perusteisiin. Toisaalta huomaan usein, ettei asiakas alkuvaiheessa itse tiedosta omaa äänenkäyttöään, jolloin harjoituksia voi olla vaikea tehdä ilman ohjausta.

Musiikkityyli ja kehitystaso huomioiden voidaan valita harjoituksia tietyille laulutekniikoille, kuten twang, belting ja sob, tai tietyt tyylilajiin kuuluvat tyylikeinot tai fraseeraus, esim. klassisessa laulussa kuviolaulu tai staccato. Myös dynaamiset vaihtelut voisivat kuulua harjoitusohjelmaan. Edellämainittujen lisäksi laulutunneilla harjoitellaan esimerkiksi tekstin ymmärtämistä ja sisäistämistä, eri kielten lausumista, musiikkikappaleen omaksumista, musiikinteoriaa, improvisointia, ilmaisua ja esiintymistä.

laulunopettaja, laulunopetus, laulun harjoittelu, ääniharjoitus, laulunopettaja helsinki, laulutunnit helsinki,

Harjoitusten määrä ja kesto

Suositeltava harjoittelun määrä ja kesto voi niinikään vaihdella laulajasta toiseen. Tähän vaikuttaa moni tekijä, kuten lähtötilanne. Ammattilaiset ja puoliammattilaiset tiedostavat itse omaa ääntään ja sen tarpeita. On myös ihmisiä, joilla ilman koulutustakin on toimiva äänentuotto, jolloin hän voi laulaa pitkiäkin aikoja äänen väsymättä.  Jos henkilön äänentuotto on hyvin ongelmallista, hänellä on äänioireilua tai on ollut jopa äänihäiriö, harjoitusten valinta ja ohjeiden noudattaminen on erityisen merkityksellistä. Sattumanvarainen, ilman keskittymistä tapahtuva laulaminen saattaa tällöin vahvistaa haitallista äänentuottotapaa. 

Useimmille laulunharrastajille suosittelen mieluummin useita lyhyitä harjoituksia, kuin pitkää harjoitusta harvoin. Joskus oppilaat kertovat innostuneensa laulamaan monta tuntia putkeen. Silloin ääni on saattanut käheytyä. Harjoitukset voidaan jakaa palasiksi päivän varrelle. Esimerkiksi pieni äänenavaus aamupäivällä, ja ääniharjoituksia ja kappaleen harjoittelua iltapäivällä / illalla. Eri osa-alueiden harjoittelua voidaan jakaa eri päiville. Mielestäni hyvä rytmi laulutunneilla käyvälle aloittelijalle voisi olla esimerkiksi n. 20 harjoitus muutaman kertaa viikossa. Jo yksi tai kaksi lyhyttä harjoitusta viikossa on parempi kuin ei yhtäkään harjoitusta! Kun oppilas pääsee jyvälle äänenkäytöstä, harjoitusten kestoa ja määrää voi kasvattaa.  Äänelle on hyvä antaa välillä myös lepopäiviä.

Ääniharjoitus päivässä

Julkaisemani Ääniharjoitus päivässä-verkkokurssi sisältää 30 ääniharjoitusta. Kurssin idea oli tehdä alunperin yksi harjoitus päivässä, mutta nykyään kaikki harjoitukset ovat heti asiakkaalle auki ja niitä on mahdollista seurata 6kk:n ajan. Kurssin harjoituksia yhdistelemällä pääset jo melko kattavasti kiinni monipuoliseen harjoitteluun ja voit pyrkiä laatimaan oman harjoitusohjelmasi. Henkilökohtaista laulutuntia pätevän laulunopettajan johdolla ei luonnollisesti korvaa mikään.


Harjoitusohjelma voisi sisältää esimerkiksi seuraavia kohtia:

-Pieni kehon lämmittely

-Hengitysharjoitukset

-Tarvittaessa leuan ja kasvojen alueen lämmittely / rentoutus

-Alustavia äänenlämmittelyjä, esim huuli-/kielitäry, hyminä

-Harjoituksia äänentuoton eri osa-alueille: fonaatio, äänenalukkeet / äänenlaatu, rekisterit ja rekisterisiirtymät, artikulaatio ja ääntöväylän optimaalinen hyödyntäminen

-Keskialue, sitten alaäänet ja ylä-äänet

-Genrenmukaiset harjoitukset ja erityistekniikat

-Fraseeraus, dynamiikka, ilmaisu

-Kappaleen harjoittelu


 

Muistikirjan aarteita – Mitä Seppo Ruohonen minulle opetti

Seppo Ruohonen (1946-2020) tunnetaan paitsi Matin ja Tepon veljenä, myös kansainvälisen uran tehneenä tenorina ja Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen professorina. Minulle Ruohonen opetti laulua vuosina 2004-2011.

Merkityksellinen laulunopettaja

Kaivoin esiin muistikirjan, johon olen aikoinaan merkinnyt muistiinpanoja Seppo Ruohosen pitämiltä laulutunneilta. Koen Ruohosen olleen minun kehitykseni kannalta merkityksellisin laulunopettaja. Aloittaessani Ruohosen oppilaana minulla oli monia äänellisiä vaikeuksia. Ruohosen opetuksessa saavutin toimivan laulutekniikan. Seppo oli niinikään viimeinen oppilaitoksen järjestämä ”virallinen” laulunopettajani. Laulajien piirissä kuulee usein sen tyylistä kommentointia, kuin ”muista opettajista ei ollut mihinkään, kun taas X sai laulutekniikkani kuntoon”. Ainakin ammoisina aikoina jotkut laulunopettajat  vaativat oppilasta unohtamaan kaiken aiemmin opitun. Seikka, mitä en aikoinani tullut ajatelleeksi on, että varmasti aiemmat laulunopettajat kuitenkin loivat tiettyä äänellistä perustaa ja ymmärrystä. Ruohosen oppilaana ääneni puhkesi kukkaan. Hän siis tavallaan keräsi sadon, ja (ihan oikeutetusti) sai kunnian erinomaisesta arvosanastani laulun A-kurssitutkinnossa.

Menneen kertausta arvioivin silmin

Kun nyt selaan muistikirjaa, kykenen arvioimaan Sepon opetusta analyyttisemmin kuin opiskeluaikoinani. Huomaan, että Ruohosen opit olivat melko tyypillistä klassisen laulun opetusta. Pohdin syytä siihen, miksi vasta Sepon avulla pääsin eroon aiemmista äänellisistä haasteista ja sain lauluääneni toimimaan. Tässä kirjoituksessa avaan muistikirjan sisältöä, analysoin Ruohosen opetusta ja sanoitan sitä kielelle, jollaista nykyään itse käytän. Mainittakoon vielä, että tämä kirjoitus perustuu minun muistiinpanoihini ja tulkintoihini, eikä sinällään voi toimia täysin objektiivisena lähteenä Ruohosen opetukseen.

Luonteva ”oma ääni”

Ruohonen ei pääsääntöisesti käyttänyt tieteellisiä käsitteitä. Hän ei puhunut ääntöväylästä ja äänihuulivärähtelystä. Hän käytti jonkin verran mieli- ja kielikuvia, sekä soivia esimerkkejä. Hän puhui usein esimerkiksi luonnollisuudesta ja rentoudesta, ”omasta äänestä”, soinnista ja sointipaikasta. Mielestäni Ruohonen opetti luontevaa, vaivatonta, ergonomisesti kestävää laulutekniikkaa. Laulaminen ei sisältänyt turhaa kikkailua, vaan Seppo valjasti käyttöön oppilaan ääni-instrumentin parhaat puolet. Ruohonen yhdisti tunneilmaisun äänensävyyn ja fraseeraukseen. Erityisen tärkeä affekti vaikutti olevan jonkinlainen oopperamainen intohimo. Tätä intohimoa ei toteutettu puskemalla, vaan äänen vuolaalla virtaamisella. Artikulaatioelinten toimintaan keskityttiin erikseen, kuten muistiinpanoissa näkyy.

Kultainen keskitie

Olen kohdannut laulunopettajia, jotka edustavat ääripäitä ääntöväyläasetuksen näkökulmasta. Eräässä laulukoulussa huuliaukko suputettiin pikkuruiseksi, sävelkorkeudesta ja muista seikoista riippumatta. Toisessa laulukoulussa hymyiltiin jatkuvasti leveästi. En tuolloin juuri ymmärtänyt äänifysiologiaa, enkä kyennyt analysoimaan kyseisten laulutekniikoiden vaikutuksia ääneen. Havaitsin kuitenkin, ettei kumpikaan em. laulukoulu soveltunut minulle. Äänentuotosta tuli teennäistä ja kireää. Käsitykseni mukaan Sepon opetus edusti ”kultaista keskitietä”. Hän opetti ääntöväylän rentoa, luontevaa toimintaa. Vokaaleihin haettiin jossain määrin yhdenmukaista, pyöreähköä sävyä, mutta vokaalimodifikaatiota ei vedetty överiksi. Tärkeämpää oli, että kaikki vokaalit soivat samassa paikassa ”ylhäällä”. Oletan, että työkaluja vokaalien sointipaikan löytämiseksi olivat ainakin kielen etinen asema, kohonnut pehmeä suulaki, leuan avaus ja avoin nielutila.

Rekisteribalanssi

Niin ikään kurkunpäätasolla pyrittiin tasapainoon. Kaikenlainen puristaminen ja yliyrittäminen oli kielletty. Aiempi miespuolinen laulunopettajani ei ollut opettanut minulle lainkaan ohennerekisterin käyttämistä, joka kuitenkin on klassisen naislaulun ehdoton edellytys. Sopraanolaulunopettajien kanssa koin modaali- tai rintarekisterin jäävän hieman paitsioon, ja alitajuisesti ryhdyin pienentämään ja vaalentamaan ääntäni. Jälkikäteen ajatellen Sepon kanssa rekisteribalanssi toteutui parhaiten. Sain tuottaa matalia ääniä rintarekisterillä, nautiskellen, mutta korkeammilla sävelillä äänihuulivärähtely muuttui kohti M2-mekanismia/päärekisteriä. Tutustu rekistereihin Rekisterimestari-verkkokurssilla.

Vaativa opettaja

Ruohonen oli opettajana sinnikäs ja peräänantamaton. Huonolla tekniikalla ei kerta kaikkiaan saanut tuottaa yhtäkään ääntä, sellaisen laulamisen Seppo keskeytti heti. Niinpä alkutaival oli osaltani melkoista yritystä ja erehdystä. Kuitenkin ajattelin, ettei minulla ollut mitään menetettävää, joten luotin Seppoon ja annoin ääneni hänen käsiinsä. Koin, että Seppo toimi oppilaan parhaaksi. Laulutunneilla hän keskittyi asiaan 100%:sti. Hänen turunmurteensa oli omaa luokkaansa! Muistan, miten mukavalta tuntui, kun jokusen vuoden harjoittelun jälkeen Seppo viimeinkin ilmaisi, että nyt laulutekniikka alkaa toimia. Huomasin kehityksen itsekin. Laulaminen alkoi tuntua mukavalta, suorastaan ihanalta! Olin käytännön tasolla saanut toimimaan äänentuoton taloudellisuus-periaatteen, joka myöhemmin tuli sanoitetuksi vokologian opinnoissa. ”Soiva, kantava ääni mahdollisimman pienellä vaivalla”.

Voin kiteyttää, että Seppo Ruohonen oli henkilö, joka vaikutti voimakkaasti elämäni suuntaan. Otan osaa poismenon johdosta.

Otteita muistiinpanoistani 2004-2011 jaksoteltuna ja muokattuna selkeämmäksi

Äänihuulet

-Äänihuulten massaa käytetään tilanteeseen sopivasti. Ohentaminen aloitetaan sopivalla sävelkorkeudella. Korkealle ei lauleta liian paksusti.

Kurkunpää

-Kurkunpää rentona alhaalla

-Raukea, rento haukotus

-Ei turhia liikkeitä kurkunpäällä

-Keho pitää kurkunpään alhaalla

Nielu

-Nielu raukeasti auki

-”Putki auki”

-Pidä nielu auki kuin foniatri vetäisi kielestä

-Stabiilius, ei ylimääräistä jumppaa nielussa

Leuka

-Kurkku rento

-Leuka rento

-Leuka aukeaa hieman, mutta ei liikaa

-Ylä- ja alaleuka ovat suorassa linjassa. Alaleuka ei työnny eteen

Kitalaki

-Kitalaki (suulaki) joustaa

-Ylätila kohotetaan etenkin silloin, kun lauletaan ylöspäin

-Alaleukaa ei auota liikaa eikä sillä tueta ääntä. Ajatus yläleuan joustamisesta.

Sijoittaminen

Sointipaikka oli oleellinen osa opetusta. Sama sointi säilyi sävelkorkeudesta riippumatta.

-Vokaalit soivat samassa paikassa, ylhäällä ”kupolissa”, tai etuhampaitten takana. Älä tue vokaaleja alaleualla

-Sointi ylhäällä. Myös alaäänet soivat ylhäällä, älä paina niitä

-Pohja ja yläpuoli toimivat yhdessä

-Ota ääni yläkautta, solahtaa sieltä kroppaan

-Tunne tai mielikuva äänen kasvamisesta taaksepäin

-Ääni resonoi kasvoissa, ääntä kannatellaan, älä päästä ääntä kurkkuun

-Tunne kuin ääni kiertäisi ylös-eteen

-Soinnissa on klassiseen lauluun sopivaa intohimoa

Legato

-Sido äänet, älä sammuta niitä, älä pumppaa säveliä

-Sitkeä linja, eteenpäin meneminen

-Linja syntyy (intohimoisesta) tunteesta

Hengitys

-Nenähengitys on paras. Nenän kautta hengitettäessä kurkunpää jää rennosti sopivan matalaan asentoon

-Pallea on rento

-Inhalare la voce

-Kuin joisit pillillä, ääni solahtaa kropan läpi

ÄLÄ:

-Älä varo äänentuottoa

-Tee kommervenkkejä

-Peitä

-Paina

-Jännitä huulia

-Älä työnnä ääntä eteen

-Älä laula kaulalla, pää pysyy kiinni vartalossa

-Älä poista äänestä väkisin tummuutta tai syvyyttä

Pidä yllä lauluniloa – Mitä jos ei vaan laulata

Aina ei vaan laulata. Ongelma voi syntyä silloin, jos nihkeä fiilis jatkuu pidempään, ja kuitenkin harjoitella pitäisi. Tämä kirjoitus sisältää ideoita laulunilon ylläpitämiseksi ja kadonneen motivaation esiin kaivamiseksi.

Oletko joskus iloinnut laulamisesta? Onko sinulla tavoitteellisuutta laulamisen suhteen? Tavoitteesi voi olla tutkinto, sooloesiintyminen, kuoron konsertti, laulukilpailuun osallistuminen tai ylipäätään äänensä kehittäminen. Hyvä, siinä tapauksessa tästä kirjoituksesta voi olla sinulle hyötyä. Jos henkilö laulaa vain silloin kun on kiva fiilis ja sattuu olemaan sopiva hetki, ei kysymystä motivaationpuutteesta yleensä tarvitse käsitellä.

Selvitä syyt laulunilon katoamiseen

Jos laulamisen ilo on kadonnut, selvitä miksi. Kun tietää syyn niin asia on luonnollisesti helpompi korjata. Kuuntele itseäsi, kohtaa tunteesi.

Stressiä tai muita haasteita elämässä

Onko elämässäsi hankaluuksia, kuten terveysongelmia, stressiä tai ihmissuhdehaasteita, joka vaikuttaa mielialaan, ja sitä kautta myös laulamismotivaatioon.

Onko kyseessä varmasti motivaation puute vai jokin psyyken häiriö tai epätasapainotila? Olen törmännyt asiakkaillani (diagnosoituun) paniikkihäiriöön, masennukseen ja dissosiaatiohäiriöön. Saattaa olla, että masentunut haluaisi laulaa, mutta hänellä ei ole energiaa tulla laulutunneille. Paniikkihäiriöstä kärsivä saattaa jännittää laulutuntia. Jos harjoittelu tai laulutunnille saapuminen on taistelun takana, voi motivaatio luonnollisesti kärsiä.

Kinnaako opinnot?

Liittyykö ilottomuus lauluopintoihisi. Oletko edennyt toivotunlaisesti vai tuntuuko, että jumitat paikallasi? Synkkaako laulunopettajan kanssa? Entä muiden opiskelijoiden? Tuntuuko ettet juuri koskaan saa osaksesi kannustusta tai positiivista palautetta.

Ei hyvää syytä laulaa

Ehkä syyt laulunopiskeluun eivät alunperinkään olleet kovin vahvoja. Kysy itseltäsi, miksi ylipäätään laulat. Onko syy laulamiseen sellainen, että se kantaa haasteiden yli. Jotkut saattavat lähteä laulupuuhiin esimerkiksi asenteella, että edessä on helppoa menestystä. Realiteettien kohtaaminen voi silloin olla raskasta.

Keinoja motivaation lisäämiseksi

On oleellista käydä käsiksi motivaation puutteen juurisyyhyn. Olisiko henkisistä haasteista tai elämäntilanteen vaikeuksista aihetta puhua ammattilaiselle tai opintojen etenemisestä opintoneuvojalle?

Uusia opiskelutekniikoita

Jos laulutekniikan opiskelu ei etene, niin voisit ehkä kokeilla uusia opiskelutekniikoita. Eri ihmisillä toimivat eri oppimismenetelmät. Lisääntynyt ymmärrys laulutekniikasta anatomian opiskelun myötä voi joillakin vaikuttaa suoraan omaan laulamiseen. Toiselle toimii mielikuvaopetus, tai vaikka improvisaatio. Vaihtoehtoja on monia.

Vaikutteita muilta opettajilta

Usein oppiminen on kytköksissä laulunopettajaan ja hänen menetelmiinsä. Koetko että äänenkäyttösi on etenemässä miellyttävään ja vaivattomaan suuntaan? Mikäli vastaus on ei, voisit ehkä hakea vaikutteita muiltakin laulunopettajilta kuin omaltasi tai joissakin tilanteissa jopa vaihtaa opettajaa. Tämä on arkaluontoinen, monisyinen juttu. Minun opiskeluaikana suhtauduttiin negatiivisesti opettajan vaihtamiseen, joskus jopa siihen, että käydään toisten opettajien kursseilla. Jos tavoitteena on ihan oikeasti laulajuus, niin en näe hyvänä vaihtoehtona hukata vuosia toimimattomassa opettaja-oppilassuhteessa. Jos etenemistä ei pitkästä yrittämisestä huolimatta rupea tapahtumaan, niin pitää uskaltaa olla terveen itsekäs. Opettajien shoppailu ei tietysti ole toimivin ratkaisu. On hyvä myös kyetä syventymään yhden opettajan opetustapaan. Jos kyse on siitä, ettet sinä osaa keskittyä tai ottaa opetusta vastaan, ei opettajan vaihto todennäköisesti korjaa tilannetta.

Mielestäni opettajien tulisi unohtaa oma ylpeytensä ja priorisoida oppilas ja hänen edistymisensä.

Yhteismusisointi virkistää!

Musisoi muiden kanssa. Puurtaminen yksin harjoituskopissa saattaa puuduttaa. Tutustu muihin laulajiin ja soittajiin. Järjestäkää yhdessä projekteja, tai vaikka vapaamuotoisia jameja.

Tasapaino tavoitteellisuuden ja hauskanpidon välillä

Jos laulamisesta on tullut kauheaa suorittamista niin hulluttele välillä! Joissakin tapauksissa taas itsensä laittaminen ruotuun ja vaikka harjoituskalenterin laatiminen voi olla toimivin ratkaisu.

Ohjelmistovalinnoilla on väliä

-Laula vaihtelevaa ohjelmistoa. Jos pitkän aikaa laulaa pelkästään tutkintokappaleita tai vaikka alttostemmaa kuorokappaleista, niin varmasti alkaa kyllästyttää. Laula välillä jotain ihan muuta kuin sitä, mitä on pakko laulaa.

-Etsi motivoivia kappaleita. Sytyttääkö sinut ihana melodia, koskettavat sanat, jokin kiinnostava taustatarina…?

-Laula sopivassa suhteessa haastavia, ja itselle helppoja kappaleita.

-Genrerajojen rikkominen on pitänyt ainakin minulla mielenkiintoa laulamiseen yllä. Jonkin muun kuin sen omimman musiikkityylin laulamiseen ei välttämättä liity niin paljon suorituskeskeisyyttä. Kuuntele edes muita musiikkityylejä kuin sitä, mitä opiskelet.

Mielikuvaharjoittelu

Koska syyt motivaation puutteeseen lähtevät usein omasta mielestämme, voimme vaikuttaa asiaan mielemme kautta. Nykyään on tarjolla valtava määrä materiaalia itseensä tutustumiseen ja itsensä ”kehittämiseen”. Voit aloittaa esimerkiksi minun Ääni, mieli ja tunne-youtubesoittolistaltani.

Esiintymiskokemukset voivat pitää paloa yllä

Esiintyminen voi lisätä lauluinnostusta. Toki joskus voi käydä päinvastoin. Laulajan kannattaa jo etukäteen asennoitua siten, että negatiivisen palautteen saaminen on mahdollista. Negatiivinen palaute tulisi käsitellä, mutta sen ei pidä antaa vaikuttaa itsetuntoon ja motivaatioon.

Laulajahan joutuu joskus suorastaan taistelemaan siitä, että saa antaa omaa osaamistaan muille. Tai sitten esiintymisissä saattaa joskus tuntua silti, että monet ovat tulleet paikalle vain arvioidakseen sinua. Suosittelen esiintymään ajoittain kiitolliselle yleisölle, esimerkiksi vanhainkotien vanhuksille.

Elämässä on muutakin kuin laulaminen

Hae tasapainoista asennetta laulamiseen. Muista ettei laulutaito tai laulajana menestyminen määritä arvoasi ihmisenä. On muutakin elämää kuin laulaminen ja musiikki. Pidä taukoa. Rentoudu. Ajattele ja tee jotain ihan muuta, on se sitten puutarhanhoitoa, sanaristikoita, piirtämistä, kalastusta…

laulutunnit tampere, laulaja tampere, laulaja, laulunopettaja tampere, laulunopettaja

(Selviytymis)tarina toimimattomasta laulutekniikasta

Tämä tarina kertoo siitä, kun laulunopiskelu ei mene niin kuin Strömssössä, vaan toimiva laulutekniikka löytyy vasta, kun yritystä ja erehdystä on toistettu yli kymmenen vuoden ajan…

laulutekniikan haaste, vaikeus laulaa, äänihäiriö, huono laulaja, hyvä laulutekniikka, hyvä lauluääni.

Laulamisen helppous

Kuvittele mielessäsi 17-vuotias Maarit. Olin aina tykännyt laulaa. Lauloin puhtaasti haastaviakin melodioita ja ääntäni kuvailtiin yleensä kauniiksi. Lukioikäisenä innostuin tummaihoisista naislaulajista. Suuri suosikkini oli Aretha Franklin. Suomalaiset laulajat tuntuivat häneen verrattuna piipittäjiltä. Aloin hakea ääneeni tummuutta ja voimaa koko äänialueella. En tuolloin ymmärtänyt, että vaikuttava belttaaminen on pitkän harjoituksen ja opiskelun tulos, eikä se voi turvallisesti onnistua ilman tietotaitoa.

Tällaisessa tilanteessa pääsin opiskelemaan klassista laulua konservatorioon. Olin todella innostunut. Laulunopettaja huomasi kykyni ja motivaationi ja kannusti minua kovasti.

Laulunopetus vei äänenkäyttöä väärään suuntaan

Asiassa oli vain yksi ongelma. Lauloin klassista laulua aivan vääränlaisella laulutekniikalla. Opettajani ei ymmärtänyt äänenkäyttöäni, eikä korjannut virheitäni, vaan päinvastoin hänen pedagogiikkansa lisäsi epäoptimaalista laulutapaa. Hän saattoi tulla mylvimään kovalla äänellä korvani juureen ja sanoi, että ota mallia. Hän myös esimerkiksi pukkasi nyrkillä vatsaani ja neuvoi, että mahan täytyy pysyä kovana laulettaessa. Miksi uskoin häntä? En tiennyt paremmasta. Olin nuori ja naiivi. Tietoa ei ollut tarjolla internetissä siihen aikaan.

Kuinka minä sitten lauloin, eli virheet listattuna…

-Käytin ihan liian suurta ilmanpainetta. Minulle opetettiin, että hengitystuki tarkoittaa suurta voimankäyttöä. Tuki näkyy vatsan vaikuttavana pullistumisena ja sillä pömpöllä sitten työnnetään. Koska en ymmärtänyt, että hengitystuki tarkoittaa ilmanpaineen hallintaa, joka toteutetaan sisäänhengityslihaksilla, menin laulamisessa ihan väärään suuntaan.

-Äänihuuleni eivät toimineet (etenkään klassiseen lauluun) sopivalla tavalla. Lauloin paksulla äänihuulimassalla. En antanut äänihuulteni venyä tai kontaktipinnan ohentua. Lauloin rintarekisterillä mitä tahansa sävellystä. Kuinka olisin muutoin voinut toimia, kun en ymmärtänyt asiasta hölkäsen pöläystä! Opettajani ei puhunut minulle halaistua sanaa äänihuulten toiminnasta. Hän ei myöskään osannut ohjata minua vaistonvaraisesti parempaan suuntaan. Ehkä syy oli se, että hän oli matalaääninen mies, joka arvosti hyvin voimakasta äänenkäyttötapaa.

-Vaikka äänialani oli luonnostaan melko laaja, ylä-äänten laulaminen oli haastavaa. Syy on tietenkin mainittu edellisissä kohdissa. Yritin vetää ylä-äänet paksulla äänihuulimassalla. Jos ylä-äänet tuntuivat hankalilta, lisäsin ilmanpainetta. Olin niin nuori, ettei se vielä silloin sattunut ihan kauheasti…

-Tämä johti jännityksiin. Koska hengitystuki ja sisäänhengityslihakset eivät toimineet oikein, aloin käyttää voimakkaasti apuhengityslihaksia kaulan alueella. Tähän yhdistyi mm. kielen ja leuan jännitys.

-Kaiken kukkuraksi lauloimme aivan liian vaikeaa ohjelmistoa. Äänielimistöni joutui todella koetukselle, kun tuuttasin esimerkiksi Una voce poco fa-aarian korkeita säveliä rintarekisterillä. Jouduin tekemään myöhemmin elämässä suuren työn, saadakseni vanhat virheet pois kyseisestä mezzofakin oleellisesta ohjelmistosta.

laulutekniikka, laulutekniikan haasteet, huono laulutekniikka, laulunopiskelu, lauluääni

Kepeyttä ääneen

Asiat menivät eteenpäin, kun vaihdoin koulua ja laulunopettajaa. Ritva Laamanen Helsingin konservatoriossa alkoi opettaa minulle ”kevyempää” laulutapaa. Kevyellä en nyt tarkoita poppia tai iskelmää, vaan laulutekniikkaa, joka tuntuu mukavalta ja vaivattomalta. Pistimme myös huippuaariat jäähylle, ja keskityimme helpompaan ohjelmistoon. Pienen henkisen alkuvastustelun jälkeen kehityin nopeasti, ja pääsin jo jonkin verran eroon vanhoista ”virheistä”. Sainkin laulamisen niin vakuuttavaan kuntoon, että jo vuoden päästä pääsin Sibelius-Akatemian laulumusiikkilinjalle.

Oikeaa äänityyppiä etsimässä

Sibiksessä jouduin taas kohtaamaan haasteita. Itselleni sopivan opettajan löytäminen ei ollut ihan helppoa. Yritin samaan syssyyn laulaa sopraanoäänityypin ohjelmistoa, eli vaihtaa fakkia. Ei hyvä idea! Vanhat vaivat, kiristykset ja puristukset palasivat. Kahden vuoden harhailun jälkeen löysin Seppo Ruohosen, jonka kanssa etsin tervettä, soivaa laulutapaa kuuden vuoden ajan. Palasin myös mezzoäänityyppiin.

Virheitä korjattiin lähes kymmenen vuoden ajan

Sepon missio oli kaivaa esiin minun ”oma ääneni”. Hän ei antanut tippaakaan periksi, eikä kehunut turhasta. Olin sitkeä ja nöyrä, koska tiesin, että ilman hyvää tekniikkaa laulajan uran voi unohtaa. Olinkin sen jo kurkussani tuntenut. Noin neljän vuoden raatamisen jälkeen Sepon kommentit alkoivat muuttua kehuvaan suuntaan. Itsekin huomasin, että laulaminen alkoi tuntua hyvältä, ääni soi vaivattomasti. Aikaa laulutuntien aloittamisesta tähän pisteeseen oli kulunut noin 12 vuotta. Korjasin ensimmäisen laulunopettajan opetuksen aiheuttamia vääriä lihastoimintoja yli yhdeksän vuoden ajan.

Oikeaa tietoa laulunopiskelijoille!

Toisen omaa laulamista eteenpäin vievän ahaa-elämyksen koin Sibelius-Akatemian laulupedagogiikan luennoilla. Katsoimme videota äänihuulista. Videossa näkyi, kuinka äänihuulet venyvät korkealle laulettaessa. Ymmärsin heti, mitä olin itse tehnyt väärin. Tajusin myös olevani oppija, joille ei riitä mielikuvat. Tarvitsen tietoa.

Mitä jos?

Olen kulkenut pitkän tien laulutekniikan haasteiden parissa. Välillä kysyn, mitä jos olisin heti päässyt hyvälle laulunopettajalle. Mitä jos olisin saanut heti oikeaa tietoa laulamisen fysiologiasta? Laulumaailmassa nuoruus on valttia. Kolmekymppinen alkaa olla jo aika iäkäs aloittamaan ammattiuraa.

Laulunopettajan vastuu

Laulunopettajalla on suuri vastuu. Kaikkein suurin vastuu on mielestäni laulun alkeisopettajalla. Ensimmäisinä vuosina luodaan perusta, joka jää lihasmuistiin, ja joka vaikuttaa mahdollisesti koko uraan – ja loppuelämään. Haluammehan että lihasmuistissamme on laulamista helpottavia, ei vaikeuttavia asioita?

Mitä minulle jäi käteen?

-Löysin kutsumukseni ihmisten puhe- ja lauluäänen kehittämiseen ja äänen tutkimiseen.

-Olen kantapään kautta oppinut, että pätevä laulunopettaja on kultaakin kalliimpi. Sopivan laulunopettajan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa, energiaa ja jopa rahaa. Se on sijoitus, joka kantaa tulevaisuuteen. Tässä youtubevideossa on näkemyksiäni aiheesta.

-Osaan mielestäni auttaa ihmisiä, joilla on suuriakin haasteita laulutekniikassa ja äänenkäytössä. Huomasin omissa opinnoissani, että laulajatähti, jolla on aina pyyhkinyt hyvin, saattaa opettajana olla inspiroiva esimerkki, mutta itse en saanut heiltä apua lauluteknisiin ongelmiini. He eivät osanneet samaistua! Valitettavasti äänellisen haasteen omaava laulunopiskelija saatetaan leimata ”vialliseksi” tai tyhmäksi, vaikka haaste olisi korjattavissa jopa muutamassa tunnissa, osaavissa käsissä. Itselleen sopivaa opettajaa etsivää laulajaa saatetaan pitää hankalana ja uppiniskaisena.

-Olen tutustunut syvällisesti omaan ääni-instrumenttiini. Tunnen oman kehoni, tiedän mitä voin tehdä äänelläni, miten ja kuinka kauan. En ole jämähtänyt yhteen laulutapaan, vaan uskallan kokeilla erilaisia asioita.

-Yleisesti ottaen, elämän haasteet kasvattavat henkisesti. Ehkä meille ei aina ole parasta se, mihin yksisilmäisesti pyrimme. Tai, ehkäpä voimme antaa enemmän muille jollakin muulla saralla, kuin sillä, jota alunperin toivoimme.

Toivon kuitenkin helpompaa polkua muille laulunopiskelijoille <3

Terveisin Maarit Aura, laulunopettaja, äänivalmentaja, musiikin maisteri, vokologian väitöskirjatutkija.

Ota käyttöön äänesi väripaletti!

Leikittele äänelläsi!
Tahtoisitko saada käyttöösi sävypaletin, jolla voit värittää kappaleita laulun tunnelman mukaan? Haluaisitko oppia pop-musiikkiin soveltuvaa laulutekniikkaa ja parantaa äänenkäyttöäsi? Saisiko olla vahvuutta ala-ääniin ja helppoutta ylä-ääniin?
Aika monella meistä on vain yksi tapa käyttää ääntä. Vain yksi sävy. Ja voi olla, että se yksi äänenkäyttötapa ei edes ole paras mahdollinen. Laulaminen tai puhuminen saattaa olla esimerkiksi voimatonta tai kireää tai se saattaa jopa sattua. Suomipopin naiset-verkkokurssilla saat käyttöösi välineitä sekä hyvän perustekniikan vakiinnuttamiseen sekä äänenkäytön monipuolistamiseen. Laulaminen ja äänenkäyttö on lopulta aika yksinkertaisia juttuja. Tarvitaan tietoa ja harjoitusta.

Suomipopin naiset-verkkokurssi perustuu suosittuun Suomipopin naiset-laulukurssiin. Se lähtee liikkeelle äänenkäytön alkeista. Opetus perustuu tutkitttuun äänifysiologiaan, joten kurssista on hyötyä kaikille, genrestä riippumatta.

Suomalaisten naispoppareiden laulaminen on hyvä esimerkki vivahteikkaasta äänenkäytöstä. Ottaisin esimerkiksi Ellinooran Elefantin paino-kappaleen. Kuuntelepa se joskus tarkalla korvalla, analysoiden hänen laulamistaan. Hän mm. käyttää tehokeinona sekä vuotoista että kiinteää äänihuulisulkua. Näitä hän saattaa vuorotella yhdenkin fraasin aikana. Kuulen myös pientä narinaa joidenkin fraasien aluissa ja lopuissa.

Haluaisitko sä löytää ääneesi vastaavia ulottuvuuksia? Tule mukaan Suomipopin naiset-verkkokurssille, ja siellä sä kuulet, kuinka löydät äänesi väripaletin!

https://maaritaura.lilith.fi/kauppa/

Verkkokurssin teemat:

1. Rekisterit (ylä-ja alaäänet)

2. Äänihuulisulku (äänen tiiviys ja vuotoisuus)

3. Ääntöväylässä syntyvä sointi (tummuus ja kirkkaus)

4. Twang (kantavuutta ääneen)

5. Bonuksena video, joka käsittelee narinaa ja kuvion laulamista Johanna Kurkelan tyyliin.

Videot

Kurssi sisältää 15 videoita, jotka on jaoteltu selkeästi aiheen mukaan.

Kolmetoista ohjetta laulun (ammatti)opiskelijalle

Olen suorittanut maisterintutkinnon Sibelius-Akatemian laulumusiikin osastolla, tehnyt ammattiopintoja Helsingin ja Joensuun konservatoriossa, ollut vaihdossa Weimarin musiikkikorkeakoulussa ja osallistunut useille lyhyemmille laulukursseille. Neuvot perustuvat omiin huomioihini 😉

Laulunopetus Tampere, laulunopettaja Tampere, laulukoulutus, lauluvalmennus

1.Haluatko varmasti laulajaksi?

Punnitse tarkasti unelmiasi ja tavoitteitasi, ennen kuin aloitat laulun ammattiopinnot. Olet suuntaamassa raadolliselle alalle. Musiikkiala ei ole heitä varten, jotka ovat varman kuukausitulon perään. Aika harva musiikkiopinnoista valmistunut elättää itsensä pelkästään laulamalla.
Intohimo musiikkiin ja laulamiseen ovat uran lähtökohta, mutta laulajan kyky kestää realiteetteja punnitaan. Oletko valmis jatkuvaan itsesi kehittämiseen? Kestätkö kilpailua? Entä äänellisiä ja ulkonäöllisiä vaatimuksia? Suoraa palautetta? Jaksatko yrittää takaiskuista huolimatta? Oletko joustava, näetkö uudet mahdollisuudet ja tartut niihin kiinni?

Kun itse aloitin lauluopinnot, laulunopettajani karaisi minua: “Ryhdy laulajaksi vain jos et keksi mitään muuta”. Tässä sitä ollaan … 😀

2. Opiskele laulutekniikkaa

Ääni on laulajan työkalu. Ilman tervettä ääntä ja toimivaa laulutekniikkaa et todennkäköisesti luo kestävää uraa laulamisen parissa.

3. Etsi itsellesi sopiva laulunopettaja

Opettajissa on eroja. Lojaalisuus tiettyä opettajaa kohtaan ei voi mennä oman kehittymisesi, ja sitä kautta tulevan urasi edelle. Katso miten tunnistat hyvän laulunopettajan.

4. Tutkaile harjoittelumenetelmiesi toimivuutta

Harjoittelussa oleellista ei ole määrä vaan laatu. Lauluinstrumentti on herkkä, niinpä 24/7 paahtaminen ei todennäköisesti vie sinua eteenpäin. Kokeile esimerkiksi mielikuvaharjoittelua.

5. Opiskele muitakin aineita kuin laulua

Älä skippaa teoriatunteja, ja muita mahdollisesti tylsältä tuntuvia aineita. Laulajalle ei riitä että hän osaa “vain” laulaa. Laulajan täytyy olla monipuolinen musiikin ammattilainen pärjätäkseen. Ole auki monipuoliselle kurssitarjonnalle. Jatkossa monenlaisesta osaamisesta voi olla yllättävää hyötyä. Itse olen käyttänyt kirjoitustaitoa ja digitaalista osaamista esimerkiksi musiikkitoimittajana.

6. Opiskele laulupedagogiikkaa

Pediopinnot kasvattavat tietoisuutta ääni-instrumentin toiminnasta, mikä voi kehittää omaa laulamistasi. Laulunopetuksella pystyt myös tienaamaan lisätuloja. Voi myös olla että nyt haaveesi on esiintyä, mutta unelmat voivat muuttua tai realismi tulla vastaan ja laulunopettajan työ alkaa tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta.

7. Opiskele yrittäjyyden perusteita, digimarkkinointia yms.

Musiikkialalla on melko vähän valmiita työpaikkoja. Joudut “myymään” itseäsi ja mahdollisesti myöhemmin työllistämään itsesi.

8. Soita pianoa

Käytä aikaa pianonsoittotaidon kehittämiseen. Piano tulee olemaan sinulle arvokas työkalu. Pianonsoiton hallitsevalle uusien laulutehtävien omaksuminen on helpompaa. “Korvakuulolta” laulaminen ei riitä ammattilaistasolla. Pianolla voit myös säestää itseäsi ja lauluoppilaitasi. Sinusta ei tarvitse tulla virtuoosia, jo tyydyttävillä taidoilla saa paljon aikaan.

9. Ole utelias muiden musiikkityylien suhteen

Keskity omaan musiikkigenreesi tullaksesi siinä huipuksi, mutta ole auki myös muille musiikkityyleille. Saattaa olla, että urasi lähteekin rullaamaan jossakin hieman eri muodossa kuin olit kuvitellut. Ota yllätykset vastaan.

10. Lähde ulos treenikopista!

Musiikkialalla suhteilla on merkitystä. Kuten myös sinusta syntyneillä mielikuvilla. Opiskeluaikoina luodaan pohja sosiaaliselle verkostolle. Ethän hukkaa elämäsi tilaisuutta olla tekemisissä nykyisten ja tulevien musiikkiammattilaisten kanssa. Älä hengaa pelkästään laulajien seurassa. Tuttavuudet musiikkikasvattajiin, kirkkomuusikoihin, instrumentalisteihin, musiikkiteknikoihin, säveltäjiin yms voivat olla antoisia ja hyödyllisiä.

11. Käy koelauluissa

Voi olla hankala tunnistaa, milloin on oikea hetki osallistua koelauluihin. Täysin raakileena ei kannata mennä, mutta älä myöskään odota valmistumisen jälkeistä aikaa.

12. Pidä itsestäsi huolta

Musiikkiopinnot voivat olla rankkoja. Ulkoapäin tulevat vaatimukset ja oma täydellisyyden tavoittelu saattavat rasittaa. Keho ja äänielimistö saattavat ovat kovilla. Huolla ääntäsi, kehoasi ja mieltäsi. Muista että kehittymistä ja inspiroitumista tapahtuu myös levossa.

13. Nauti!

Opiskeluaika on huikea tutkimusmatka itseen. Elä, nauti ja anna kehityksen tapahtua!

Tähän tekstiin tätinaista innoitti säveltäjä Pasi Lyytikäisen mainio blogikirjoitus. Kiitos inspiraatiosta!

Leikittelyä äänellä – Vokologian anti laulunopetukselle

Tässä tekstissä kuvaan omin sanoin, kuinka vokologian opinnot ovat vaikuttaneet työskentelyyni laulajana ja laulunopettajana. Puntaroidessani aikaa vokologian parissa, huomaan sekä tietojen ja taitojen, mutta myös henkisen kypsyyden lisääntyneen.

elektroglottografia, lauluäänen mittaaminen, äänen tutkiminen, vokologia

  • Vokologian kautta olen saanut valtavasti tietoa ihmisäänestä
  • Työkalupakissani on runsaasti menetelmiä äänenkäytön opettamiseen
  • Tiedän mistä hakea tietoa ja menetelmiä, jos aiemmin opittu ei tunnu jossakin hetkessä toimivan
  • Aina voi tutkia ja kokeilla!
  • Vokologia on auttanut minua ymmärtämään paremmin oman ääneni toimintaa
  • Uuden tietoisuuden avulla voin tehdä äänelläni mitä haluan
  • Olen vapautunut leikkimään äänelläni
  • Vokologian opiskelu on lisännyt ymmärrystä muiden ääniä kohtaan
  • Uskon voivani siirtää oppimaani tietoa eteenpäin ja auttaa muita tiedostamaan oman äänensä toimintaa.

Laulaminen on vaikeaa?

Laulunopiskelu on ollut minulle mutkikas polku. Olen ollut vuodesta 1997 eteenpäin useiden laulunopettajien ohjauksessa. Opettajilla on ollut omat vahvuutensa, mutta useimmiten he ovat tarjonneet pelkästään omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa perustuvia neuvoja. Ohje ajatella poutapilviä ja pitää silmät iloisina eivät auttaneet minua. Jokin tuntui aina kinnaavan laulamisessani. En ymmärtänyt ääntäni.

Tieto ei aina lisää tuskaa

Pääsin vihdoin käsiksi tietoon ääni-instrumentin anatomiasta ja fysiologiasta Sibelius-Akatemian laulupedagogiikan luennoilla. Minulle äänifysiologiaan tutustuminen oli ahaa-elämys, joka paransi huimasti omaa laulamistani. Kun näin videolta äänihuulten venyvän ylöspäin laulettaessa, tajusin että olin laulanut ylä-ääniä liian raskaasti. Ymmärsin, että minä tarvitsen tietoa, jotta opit voivat manifestoitua keholliselle tasolle. Kokemus viitoitti tietäni eteenpäin.

Vokologia

Menin ensimmäisille vokologian kursseille vuonna 2014 sattuman johdattamana. Taisin jäädä koukkuun, koska olen sittemmin valmistellut väitöskirjaa vokologian alalta Tampereen yliopistossa.

“Vokologia on tiede, joka tutkii ja harjoittaa ihmisääntä. Sen tutkimuskohteita ovat muun muassa äänen ja puheen tuottaminen ja vastaanottaminen sekä puhesignaalin akustinen rakenne.”

Kirjaviisas laulunopettaja?

Vokologia on lisännyt tietämystäni äänen anatomiasta ja fysiologiasta, mutta vokologian kursseilla pääsee myös itse ääneen! Olen saanut työkalupakkiini monia hyviä harjoitusmetodeja. Teoria ja käytöntö kulkevat käsi kädessä!

Kenestäkään ei tule laulunopettajaa vain kirjoja lukemalla, eikä laulamaan opi pänttäämällä. “Kirjatieto” toimii yhdistettynä pitkään kokemukseen omasta laulamisesta ja laulunopetuksesta. Tiedot täytyy syöttää lihasmuistiin. Siinä prosessissa voivat esimerkiksi mielikuvat olla avuksi.

Vokologian opintojen avulla olen laajentanut palveluiden tarjoamista puhe- ja äänivalmennuksen saralle.

Laulaminen on leikkiä

Olen kokenut vokologian ilmapiirin varsin piristävänä. Kun klassisen laulun maailmassa tähdättiin kohti yhtä ideaalia, ja väiteltiin vaikkapa siitä, pitäisikö huulia töröttää vai levittää, vokologeille ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa käyttää ääntä. Ääntöelimistöä eri tavoin hyödyntämällä saa aikaan erilaisia soundeja. Mieleni on avartunut kokeilemaan uutta ja olen löytänyt äänestäni uusia sävyjä. Kykenen esittämään ja opettamaan useampia musiikkityylejä. Todella vapauttavaa ja nautinnollista!

Äänianalyysiä

Vokologia on harjaannuttanut korviani äänen arvioimisen suhteen. Enää ei tarvitse turvautua pelkkään mutuun, koska käytössäni on useita äänen arvioimismenetelmiä 🙂

Vokologian peruskursseilla analysoimme omaa, ja kurssikaverien ääntä. Pilkoimme äänemme osiin, kuten puhenopeus, puhekorkeus, puhevoimakkuus, äänenlaatu, artikulaatio ja tehotus. Teimme erilaisia mittauksia, testejä ja äänityksiä. Mittasimme mm. tavunopeutta. Tutuksi tuli tehtävät, joissa arvioitiin esimerkiksi televisiossa ja radiossa esiintyvien henkilöiden ääniä.

Oma tutkimus syventää osaamista

Laulunopetuksen menetelmät kiinnostavat minua niin paljon, että valitsin sen väitöskirjani teemaksi. Avaan laulupedagogiikan käsitteitä ja mielikuvia tieteellisten tutkimusmenetelmien avulla.
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tutustuin suomalaisten laulunopettajien sielunmaisemaan. Selvitin kyselytutkimuksen avulla, mitä käsitteitä laulupedagogit eniten käyttävät. Seuraavassa vaiheessa tutkimme laulajan ilmeiden, eli poskipäiden kohottamisen ja nenänpielien levittämisen vaikutusta laulajan fysiologiaan. Aihetta käsittelevä artikkeli on julkaistu Journal of Voice -lehdessä. Kolmas tutkimus paneutuu erääseen kiinnostavaan laulupedagogiikan menetelmään. Tästä lisää myöhemmin!

On ollut etuoikeus tutkia lauluinstrumenttia Suomen pätevimmässä ohjauksessa.