Kategoria: Musiikkiala

Musiikkiopisto vai yksityiset laulutunnit?

Musiikkiopistojen haku-/ilmoittautumisaika on käsillä. Tässä kirjoituksessa kerron, kuinka laulunopiskelu eroaa musiikkiopistolla ja yksityisellä laulunopettajalla. Käytän yksityinen laulunopettaja-sanaa kaikista laulunopettajista, jotka toimivat kunnallisen musiikkioppilaitoksen ulkopuolella, yritysmuodosta riippumatta.

Sitoutuminen ja tavoitteellisuus

Yksityisellä laulunopettajalla sitoudut yleensä vain niihin laulutunteihin, joista olet maksanut. Itselläni on käytössä sellainen systeemi, että on mahdollista ja täysin hyväksyttävää käydä vaikkapa vain yhdellä laulutunnilla. Tavoitteet ja asennoituminen laulutunteihin vaihtelee suuresti. Jotkut haluavat esimerkiksi nopean palautteen äänestään ja laulamisestaan. Toiset asennoituvat pitkäjännitteisesti laulutekniikan opiskeluun. Jotkut lähtevät alkeista, toiset tulevat oppimaan vaikka vain tietyn laulutekniikan. Tavoite voi olla vaikkapa sellainen, että ihminen on luvannut laulaa yhden laulun ystävänsä häissä. Kun esiintyminen on taputeltu, asiakas ei kenties enää palaa laulutunneille.

Musiikkiopistossa opetus on tavoitteellista ja tasolta toiselle etenevää. Opetuksen perustana on opetussuunnitelma. Musiikkiopistossa sitoudutaan koko lukuvuoden, ja itse asiassa useita vuosia kestävään laulunopetukseen. Pitkän tähtäimen tavoitteena on määrätyn oppimäärän suorittaminen ja musiikkiopistosta valmistuminen.

Useimmissa musiikkiopistoissa on kuitenkin olemassa ns. avoin osasto, jonka puitteissa opinnot voidaan räätälöidä omien tarpeiden mukaisiksi. Vain muutaman laulutunnin ottaminen avoimella osastolla on todennäköisesti mahdollista. Musiikkiopiston laulunopettajat saattavat olla melko työllistettyjä vakituisen lukujärjestyksensä parissa, ja sopivan laulutunnin ajankohdan löytäminen voi olla haastavaa.

Ohjelmisto

Yksityisillä laulutunneilla sinä päätä, mitä haluat laulaa. Laulunopettaja luonnollisesti käyttää ammattitaitoaan vinkatakseen sinulle sopivia kappaleita, ja saattaa ehdottaa kappaleita muistakin kuin suosikkigenrestäsi, mutta valinta on sinun.

Musiikkiopistossa opetussuunnitelma ohjaa opetusta. Musiikkiopiston varsinaisena oppilaana et todennäköisesti voi laulaa vain omaa suosikkigenreäsi tai lemppariartistin kappaleita, vaan laulunopettaja ohjaa sinua laulamaan muutakin musiikkia. Toki musiikkiopistossakin voi vaikuttaa ohjelmistovalintoihin. Minä pidän sitä positiivisena, jos oppilas on aktiivinen, ja tuo laulutunneille nuotteja kappaleista, jotka häntä kiinnostavat.

Joissain musiikkiopistoissa oppilaan tulee valita ennen opintojen alkua, osallistuuko hän klassisen vai rytmimusiikin laulunopetukseen. On mahdollista, että eri opettavat opettavat klassista ja rytmimusiikin laulua. Musiikkiopistossa, jossa minä opetan, valintaa ei tarvitse tehdä, vaan lauluja eri musiikkityyleistä voidaan laulaa joustavasti. Tämä on hyödyllistä etenkin sellaisen laulajan kannalta, joka ei vielä ole löytänyt ”omaa juttuaan” ja haluaa sivistää itseään monipuolisesti. Sama valinnanvapaus ja monipuolisuus koskee myös yksityisopetustani.

Muut opinnot

Musiikkiopistossa opiskeluun kuuluu pakollisena muitakin aineita, kuin laulutunnit. Oppilaan tulee osallistua esimerkiksi musiikin hahmotusaineiden ja yhteismusisoinnin opetukseen. Kyseiset opinnot kehittävät muusikkoutta monipuolisesti. Yksityistunneilla käyvä jää näitä opintoja vaille tai hänen pitää etsiä ne jostain muualta. Luulen, että monilla ihmisillä päivät on täynnä töitä, perheasioita, harrastuksia ja muita menoja. Jos musiikkiopintoihin ei pysty irrottamaan paria tuntia viikossa, ei musiikkiopistossa opiskelu ole paras vaihtoehto.

Valinnanvapaus

Kukaan ei estä sinua käymästä tänään yhdellä ja huomenna toisella yksityisopettajalla. Etäopetus laajentaa valinnanmahdollisuuksia entisestään. Musiikkiopistossa sama laulunopettaja opettaa sinua ainakin yhden lukuvuoden ajan, kenties koko opintojesi ajan. Joissakin musiikkiopistoissa laulunopettajia on vain yksi tai kaksi, joten sinulla ei välttämättä ole kovin suurta mahdollisuutta valita, kenen johdolla opiskelet.

Musiikkiopistossa oppilaalla on viikottainen, laulutuntiin varattu vakioaika. Jos oppilaalle tulee este, laulutuntia ei välttämättä siirretä toiseen ajankohtaan. Yksityisopetuksessa aikatauluja voidaan räätälöidä hyvin yksilöllisesti, kuitenkin laulunopettajan palveluehtoja noudattaen.

Hinta

Viimeiseksi aihe, joka on monelle tärkeä valinnan peruste. Oppilaspaikka musiikkiopistossa tulee paljon edullisemmaksi, kuin sama määrä laulutunteja yksityisoppilaana. Syy on tietenkin se, että musiikkiopistojen toiminta on valtion tukemaa (luxus)toimintaa 😉 Laulunopettaja on kaupungin palveluksessa oleva palkansaaja. Yksityiset laulunopettajat toimivat yrittäjämäisesti ja maksavat itse tilavuokran, verot, vakuutukset ja muut kulut. Kuitenkaan musiikkiopistoon ei mielestäni kannata hakeutua pelkän hinnan takia. Musiikkiopiston avoimen osaston opinnot ovat suhteellisesti kalliimpia kuin musiikkiopiston varsinaisena oppilaana, mutta kuitenkin edullisempia kuin yksityisillä laulunopettajilla ja laulukouluissa.

Kenelle opetus soveltuu

Yksityistunnit sopivat ihmiselle, joka ei halua sitoutua viikottaiseen laulutuntiin ja laaja-alaisiin, vuosia kestäviin musiikkiopintoihin. Yksityistunnit on hyvä valinta, jos sinulla on jokin tietty tavoite laulamisen suhteen, kuten yksittäinen esiintyminen tai koelauluun tai laulukilpailuun valmistautuminen. Sinulle soveltuva asiantuntija löytynee helpommin yksityiseltä sektorilta, jos haluat laulaa yhtä spesifiä musiikkityyliä ja olet jo mahdollisesti pitkällä genresi laulamisessa. Toki kaupunkisi musiikkiopiston opettajien soveltuvuudesta kannattaa myös ottaa selvää. Myös jos sinulla on erityistarpeita, esim. hyvän laulutekniikan opiskelu äänihäiriön jälkeen tai sukupuolen korjaukseen liittyviä äänellisiä haasteita, sopiva laulunopettaja kannattanee etsiä tarkalla seulalla.

Musiikkiopiston varsinaiseksi oppilaaksi kannattaa hakeutua, mikäli haluat paneutua musiikin opiskeluun syvällisesti ja pystyt sitoutumaan opiskeluun useamman vuoden ajaksi. Mikäli mielessäsi on muusikon ammatti, suosittelen ehdottomasti musiikkiopistoa. Silloin pääset mukaan ”musiikinkoulutusputkeen” josta on helpompi ponnistaa ammattiopintoihin. Lisäksi musiikkiopistossa voi tutustua samanhenkisiin ihmisiin ja luoda kontakteja, joista voi olla hyötyä ammattiuralla. Mielestäni musiikkiopisto on myös hyvä harrastusvaihtoehto lapsille ja nuorille. Se auttaa luomaan elämään virikkeellistä sisältöä turvallisessa ympäristössä.

Muistikirjan aarteita – Mitä Seppo Ruohonen minulle opetti

Seppo Ruohonen (1946-2020) tunnetaan paitsi Matin ja Tepon veljenä, myös kansainvälisen uran tehneenä tenorina ja Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen professorina. Minulle Ruohonen opetti laulua vuosina 2004-2011.

Merkityksellinen laulunopettaja

Kaivoin esiin muistikirjan, johon olen aikoinaan merkinnyt muistiinpanoja Seppo Ruohosen pitämiltä laulutunneilta. Koen Ruohosen olleen minun kehitykseni kannalta merkityksellisin laulunopettaja. Aloittaessani Ruohosen oppilaana minulla oli monia äänellisiä vaikeuksia. Ruohosen opetuksessa saavutin toimivan laulutekniikan. Seppo oli niinikään viimeinen oppilaitoksen järjestämä ”virallinen” laulunopettajani. Laulajien piirissä kuulee usein sen tyylistä kommentointia, kuin ”muista opettajista ei ollut mihinkään, kun taas X sai laulutekniikkani kuntoon”. Ainakin ammoisina aikoina jotkut laulunopettajat  vaativat oppilasta unohtamaan kaiken aiemmin opitun. Seikka, mitä en aikoinani tullut ajatelleeksi on, että varmasti aiemmat laulunopettajat kuitenkin loivat tiettyä äänellistä perustaa ja ymmärrystä. Ruohosen oppilaana ääneni puhkesi kukkaan. Hän siis tavallaan keräsi sadon, ja (ihan oikeutetusti) sai kunnian erinomaisesta arvosanastani laulun A-kurssitutkinnossa.

Menneen kertausta arvioivin silmin

Kun nyt selaan muistikirjaa, kykenen arvioimaan Sepon opetusta analyyttisemmin kuin opiskeluaikoinani. Huomaan, että Ruohosen opit olivat melko tyypillistä klassisen laulun opetusta. Pohdin syytä siihen, miksi vasta Sepon avulla pääsin eroon aiemmista äänellisistä haasteista ja sain lauluääneni toimimaan. Tässä kirjoituksessa avaan muistikirjan sisältöä, analysoin Ruohosen opetusta ja sanoitan sitä kielelle, jollaista nykyään itse käytän. Mainittakoon vielä, että tämä kirjoitus perustuu minun muistiinpanoihini ja tulkintoihini, eikä sinällään voi toimia täysin objektiivisena lähteenä Ruohosen opetukseen.

Luonteva ”oma ääni”

Ruohonen ei pääsääntöisesti käyttänyt tieteellisiä käsitteitä. Hän ei puhunut ääntöväylästä ja äänihuulivärähtelystä. Hän käytti jonkin verran mieli- ja kielikuvia, sekä soivia esimerkkejä. Hän puhui usein esimerkiksi luonnollisuudesta ja rentoudesta, ”omasta äänestä”, soinnista ja sointipaikasta. Mielestäni Ruohonen opetti luontevaa, vaivatonta, ergonomisesti kestävää laulutekniikkaa. Laulaminen ei sisältänyt turhaa kikkailua, vaan Seppo valjasti käyttöön oppilaan ääni-instrumentin parhaat puolet. Ruohonen yhdisti tunneilmaisun äänensävyyn ja fraseeraukseen. Erityisen tärkeä affekti vaikutti olevan jonkinlainen oopperamainen intohimo. Tätä intohimoa ei toteutettu puskemalla, vaan äänen vuolaalla virtaamisella. Artikulaatioelinten toimintaan keskityttiin erikseen, kuten muistiinpanoissa näkyy.

Kultainen keskitie

Olen kohdannut laulunopettajia, jotka edustavat ääripäitä ääntöväyläasetuksen näkökulmasta. Eräässä laulukoulussa huuliaukko suputettiin pikkuruiseksi, sävelkorkeudesta ja muista seikoista riippumatta. Toisessa laulukoulussa hymyiltiin jatkuvasti leveästi. En tuolloin juuri ymmärtänyt äänifysiologiaa, enkä kyennyt analysoimaan kyseisten laulutekniikoiden vaikutuksia ääneen. Havaitsin kuitenkin, ettei kumpikaan em. laulukoulu soveltunut minulle. Äänentuotosta tuli teennäistä ja kireää. Käsitykseni mukaan Sepon opetus edusti ”kultaista keskitietä”. Hän opetti ääntöväylän rentoa, luontevaa toimintaa. Vokaaleihin haettiin jossain määrin yhdenmukaista, pyöreähköä sävyä, mutta vokaalimodifikaatiota ei vedetty överiksi. Tärkeämpää oli, että kaikki vokaalit soivat samassa paikassa ”ylhäällä”. Oletan, että työkaluja vokaalien sointipaikan löytämiseksi olivat ainakin kielen etinen asema, kohonnut pehmeä suulaki, leuan avaus ja avoin nielutila.

Rekisteribalanssi

Niin ikään kurkunpäätasolla pyrittiin tasapainoon. Kaikenlainen puristaminen ja yliyrittäminen oli kielletty. Aiempi miespuolinen laulunopettajani ei ollut opettanut minulle lainkaan ohennerekisterin käyttämistä, joka kuitenkin on klassisen naislaulun ehdoton edellytys. Sopraanolaulunopettajien kanssa koin modaali- tai rintarekisterin jäävän hieman paitsioon, ja alitajuisesti ryhdyin pienentämään ja vaalentamaan ääntäni. Jälkikäteen ajatellen Sepon kanssa rekisteribalanssi toteutui parhaiten. Sain tuottaa matalia ääniä rintarekisterillä, nautiskellen, mutta korkeammilla sävelillä äänihuulivärähtely muuttui kohti M2-mekanismia/päärekisteriä. Tutustu rekistereihin Rekisterimestari-verkkokurssilla.

Vaativa opettaja

Ruohonen oli opettajana sinnikäs ja peräänantamaton. Huonolla tekniikalla ei kerta kaikkiaan saanut tuottaa yhtäkään ääntä, sellaisen laulamisen Seppo keskeytti heti. Niinpä alkutaival oli osaltani melkoista yritystä ja erehdystä. Kuitenkin ajattelin, ettei minulla ollut mitään menetettävää, joten luotin Seppoon ja annoin ääneni hänen käsiinsä. Koin, että Seppo toimi oppilaan parhaaksi. Laulutunneilla hän keskittyi asiaan 100%:sti. Hänen turunmurteensa oli omaa luokkaansa! Muistan, miten mukavalta tuntui, kun jokusen vuoden harjoittelun jälkeen Seppo viimeinkin ilmaisi, että nyt laulutekniikka alkaa toimia. Huomasin kehityksen itsekin. Laulaminen alkoi tuntua mukavalta, suorastaan ihanalta! Olin käytännön tasolla saanut toimimaan äänentuoton taloudellisuus-periaatteen, joka myöhemmin tuli sanoitetuksi vokologian opinnoissa. ”Soiva, kantava ääni mahdollisimman pienellä vaivalla”.

Voin kiteyttää, että Seppo Ruohonen oli henkilö, joka vaikutti voimakkaasti elämäni suuntaan. Otan osaa poismenon johdosta.

Otteita muistiinpanoistani 2004-2011 jaksoteltuna ja muokattuna selkeämmäksi

Äänihuulet

-Äänihuulten massaa käytetään tilanteeseen sopivasti. Ohentaminen aloitetaan sopivalla sävelkorkeudella. Korkealle ei lauleta liian paksusti.

Kurkunpää

-Kurkunpää rentona alhaalla

-Raukea, rento haukotus

-Ei turhia liikkeitä kurkunpäällä

-Keho pitää kurkunpään alhaalla

Nielu

-Nielu raukeasti auki

-”Putki auki”

-Pidä nielu auki kuin foniatri vetäisi kielestä

-Stabiilius, ei ylimääräistä jumppaa nielussa

Leuka

-Kurkku rento

-Leuka rento

-Leuka aukeaa hieman, mutta ei liikaa

-Ylä- ja alaleuka ovat suorassa linjassa. Alaleuka ei työnny eteen

Kitalaki

-Kitalaki (suulaki) joustaa

-Ylätila kohotetaan etenkin silloin, kun lauletaan ylöspäin

-Alaleukaa ei auota liikaa eikä sillä tueta ääntä. Ajatus yläleuan joustamisesta.

Sijoittaminen

Sointipaikka oli oleellinen osa opetusta. Sama sointi säilyi sävelkorkeudesta riippumatta.

-Vokaalit soivat samassa paikassa, ylhäällä ”kupolissa”, tai etuhampaitten takana. Älä tue vokaaleja alaleualla

-Sointi ylhäällä. Myös alaäänet soivat ylhäällä, älä paina niitä

-Pohja ja yläpuoli toimivat yhdessä

-Ota ääni yläkautta, solahtaa sieltä kroppaan

-Tunne tai mielikuva äänen kasvamisesta taaksepäin

-Ääni resonoi kasvoissa, ääntä kannatellaan, älä päästä ääntä kurkkuun

-Tunne kuin ääni kiertäisi ylös-eteen

-Soinnissa on klassiseen lauluun sopivaa intohimoa

Legato

-Sido äänet, älä sammuta niitä, älä pumppaa säveliä

-Sitkeä linja, eteenpäin meneminen

-Linja syntyy (intohimoisesta) tunteesta

Hengitys

-Nenähengitys on paras. Nenän kautta hengitettäessä kurkunpää jää rennosti sopivan matalaan asentoon

-Pallea on rento

-Inhalare la voce

-Kuin joisit pillillä, ääni solahtaa kropan läpi

ÄLÄ:

-Älä varo äänentuottoa

-Tee kommervenkkejä

-Peitä

-Paina

-Jännitä huulia

-Älä työnnä ääntä eteen

-Älä laula kaulalla, pää pysyy kiinni vartalossa

-Älä poista äänestä väkisin tummuutta tai syvyyttä

Maksuttomia kokeilutunteja? – Mielipidekirjoitus ilmaistyöstä musiikkialalla

Palkkioksi näkyvyyttä

Muusikoita pyydetään joskus esiintymään tarjoamalla vastineeksi ”näkyvyyttä”? Esiintyminen huomio- tai kaljapalkalla on vitsi, joka jaksaa naurattaa vain harvoja. Vastuullinen keikan tilaaja ei mielestäni käytä hyväkseen muusikoiden epätoivoista tarvetta työllistyä, eikä järkevä muusikko puolestaan kuse kollegojen muroihin polkemalla hintatasoa. Kyseenalaistan ilmaiskeikkojen tehokkuuden markkinointivälineenä. Jotta ”näkyvyys” konkretisoituisi työtilaisuuksiksi ja tuloiksi, pitäisi ilmaiskeikan olla todella erityislaatuinen. Esimerkiksi oivaltava sisältömarkkinointi netissä voi tavoittaa paljon suuremman yleisön kuin yksittäinen esiintyminen. Musiikkipedagogien tekemästä ilmaisesta työstä on keskusteltu vähemmän kuin muusikoiden ilmaiskeikoista, joten tässä blogikirjoituksessa paneudutaan siihen.

Kaksi esimerkkiä ilmaispalveluiden pyytämisestä

Valtaosa ihmisistä lähestyy minua arvostavasti ja ymmärtää, että ammattilaiselle on maksettava asianmukainen korvaus. Nostan esimerkiksi kaksi tapausta, joissa minuun otettiin yhteyttä ilmaispalveluiden toivossa. Henkilö A kyseli maksutonta kokeilutuntia. Kun kerroin, että ensimmäinen tunti on samanhintainen kuin normitunti, mutta on alkukartoituksen vuoksi kestoltaan 10 minuuttia pidempi, A:sta ei kuulunut enää mitään.

Henkilö B toivoi, että kuuntelisin hänen tallenteensa, arvioisin hänen laulamistaan ja antaisin lauluteknisiä vinkkejä. Laulutunnille hän ei kuulemma voi tulla, koska asuu eri kaupungissa. Vastasin hänelle ystävällisesti, että palveluvalikoimaani kuuluvat verkkotunnit eivät ole kiinni sijainnista. Lisäksi informoin häntä arvio laulutallenteesta-verkkopalvelustani. Kun henkilö B sai tietoonsa palveluiden maksullisuuden, hän katkaisi kontaktin.

Asiakaskunnan houkuttelua

Kaikkea ilmaispalvelun tarjoamista ei mielestäni ole syytä leimata turhan höveliksi tai ammattialaa nakertavaksi toiminnaksi. Ilmaisten ”lahjojen” antaminen on osa yrittäjän markkinointistrategiaa. (Käytän tässä kirjoituksessa käsitettä ”yrittäjä” kaikista, joiden tulot muodostuvat asiakasmaksujen perusteella. Tähän kuuluvat varsinaisten yrittäjien lisäksi mm. kevytyrittäjät ja itsensä työllistäjät). Ilmaiseksi jaettu materiaali lisää yrittäjän tunnettavuutta ja herättää kohderyhmän kiinnostuksen. Nykyaikaisen sisältömarkkinoinnin perusteisiin kuuluu ajatus, että markkinointi on auttamista. Yrittäjä antaa pienen näytteen osaamisestaan, ja aikaansaa kuulijoissa tunteen, että juuri hän voi tarjota avun heidän haasteisiinsa. Digikouluttajat kuitenkin suosittelevat, että verkossa jaettu ilmainen”viehe” kuten teksti, audio tai video ei olisi pelkkää spämmäämistä vaan johtaisi maksulliseen palveluun.

Verkkomateriaali vai henkilökohtainen palvelu

Jokainen yrittäjä tekee itsenäisen päätöksen siitä, millaista maksutonta sisältöä hän jakaa potentiaalisille asiakkaille. Olen huomannut joidenkin aloittelevien yrittäjien tarjoavan maksuttomia lyhyitä kohtaamisia. Minä olen aikoinani valinnut sisältömarkkinoinnin verkossa. Somen kautta tavoittaa laajemman kohderyhmän kuin yksittäisiä ihmisiä henkilökohtaisesti palvellessa. Miksi en käyttäisi aikaani ja energiaani mahdollisimman taloudellisesti?

Youtube-videot ja blogitekstit ovat olleet keinoni luoda kontakti laulunharrastajiin ja äänenkäyttäjiin. Monet ovat sanoneet tutustuneensa minuun videoitteni kautta ja siten kokeneet äänitunnille lähtemisen turvalliseksi. Nykyään youtube-kanavani ja blogini ovat kaupallistettuja, eli minulle maksetaan korvausta jokaisen videon tai blogitekstin klikkaamisesta. Vaikka mainostuloilla keräämäni summat ovat hyvin pieniä ja maksan niistä verot ja muut hallinnolliset kulut, palkkio lisää tunnetta homman mielekkyydestä ja reiluudesta. Jotkut ihmiset haluavat katsoa ammattilaisten laatimia maksuttomia koulutusvideoita, mutta youtuben mainokset herättävät heissä närää. Mielestäni mainoksen katsominen mukisematta on pienin mahdollinen panostus, jonka kuluttaja voi antaa korvaukseksi pienyrittäjän tekemästä työstä.

kokeilutunti, palkkioksi näkyvyyttä, yrittäjyys, muusikko, musiikkiala,

Asianmukainen palkkio ammattilaiselle

Mennäänpä perusteisiin, joiden vuoksi en anna henkilökohtaisia palveluita ilmaiseksi. Ensimmäinen syy on se, että mielestäni pätevä, koulutettu ammattilainen ansaitsee ammattilaiselle kuuluvan palkkion. Minulla on kandidaatin tutkinto klassisesta musiikista, maisterintutkinto laulupedagogiikasta ja olen piakkoin valmistumassa tohtoriksi vokologian alalta. Kasvatustieteen opintoja löytyy ja olen pätevä valmentamaan myös puheääntä. Valtaosalla laulunopettajista on vähintään amk-tasoinen tutkinto. Olettaako joku saavansa ilmaisia palveluita muiden alojen päteviltä ammattilaisilta, kysyn vaan. Lääkärin ilmainen kokeilu-vastaanottoaika? Kampaajan suorittama ilmainen kokeilu-leikkaus? Putkimiehen maksuton kokeilu-viemärin-avaus? Miksi se yksinkertainen fakta, että palvelut ja tuotteet maksavat, unohtuu kun puhutaan musiikista?

Kulttuuriyrittäjä ei elä pyhästä hengestä

Ajatus taiteilijoista, jotka elävät intohimosta musiikkiin, elää tiukassa. Eläminen on kallista, eikä antamisen ilolla makseta vuokraa. Joidenkin voi olla vaikea hahmottaa palkansaajan ja yrittäjän aseman eroavaisuuksia. Musiikkioppilaitoksessa opettaja saa palkkansa kunnalta tai koulutusyhtymältä, eikä yksittäisen opettajan näin ollen tarvitse itse haalia asiakkaitaan tai mainostaa palveluaan. Vaikka oppilaitoksessa tarjottaisiin edullista palvelua tai maksuttomia näytetunteja, opettajan palkka juoksee normaalisti. Yrittäjän tulee itse kustantaa työtilat ja maksaa asiaankuuluvat maksut. Ilmaispalveluihin kuluva aika ja energia on pois maksavilta asiakkailta. Mikäli kassavirta ei kulje, ammattilaisen tarjoamat palvelut todennäköisesti loppuvat. Mielestäni olisi kaikille eduksi, että henkilö saisi tehdä töitä sillä alalla, johon hänellä on koulutus, jonka hän kokee mielekkäänä ja jossa hänellä on ihmisille eniten annettavaa.

Ei ole mikään bulkkituote

Yksittäiset laulutunnit ja äänivalmennukset ovat merkittävä osa minun bisnestäni. Useat asiakkaat varaavat suunnitellusti vain yhden tunnin. He saattavat esimerkiksi olla käymässä Tampereella, ja yhdistävät äänitunnilla käymisen reissuunsa. Jotkut harrastajat saattavat käydä laulutunneilla toisella opettajalla, mutta haluavat toisen pedagogin näkemyksen heitä pohdituttavaan asiaan. Tällä hetkellä myyn maksimissaan viiden tunnin paketteja. Hyvin harva ihminen tulee asiakkaakseni sillä ajatuksella, että laulutunneista tulee hänelle kiva viikottainen harrastus.

Yksittäinen äänitunti on täyttä asiaa

Ensimmäinen tunti ei ole pelkkää kivaa small talkia vaan se vaatii keskittymistä sekä oppilaalta että opettajalta. Minä kohtaan uuden ihmisen, tutustun häneen ja analysoin hänen äänenkäyttöään, tilannettaan ja tarpeitaan. Moni asiakas tulee tunnille mieltä painavan huolen, äänellisen haasteen tai jopa äänihäiriön kanssa. Oli asiakkaan lähtökohta mikä tahansa, hän pääsee heti käsiksi hyödyllisiin menetelmiin. Minä pyrin tekemään itseni tarpeettomaksi mahdollisimman nopeasti!

Palautteen antaminen vaatii aikaa ja keskittymistä

Miksi sitten en tuosta vaan arvioi ihmisten lauluvideoita ja audiota ilmaiseksi? Eikös sen luulisi olevan ihan nopea juttu? Kuten aiemmassa blogitekstissä olen perustellut, äänenkäytön ja laulamisen arvioiminen vaatii aikaa ja keskittymistä. Palautteen antamisessa oikeat sanavalinnat ovat tärkeitä. Jos huitaisisin palautteita vasemmalla kädellä, saattaisin synnyttää vääriä käsityksiä tai antaa sopimattomia neuvoja. Ja mitäpä luulette, tekisikö sellainen hyvää brändilleni? Hyväksyessäni asiakasmaksun pyrin tarjoamaan laadukasta palvelua ja otan vastuun sanoistani.

Kun perustin YouTube-kanavan lukuisat ihmiset ottivat minuun yhteyttä ja pyysivät palautetta laulustaan. Tuotteistin arviointipalvelun, koska sille vaikutti olevan kysyntää, muttei aiempaa tarjontaa. Maksullinen palvelu mahdollistaa myös verojen maksamisen.

Halvat hinnat soitattavat hälytyskelloja

Mikäli laulunopettaja, äänivalmentaja tai muu kouluttaja tarjoaa palveluitaan ilmaiseksi tai yleistä hintatasoa selvästi matalammilla hinnoilla, kehottaisin asiakasta pohtimaan, miksi näin on. Laulutunnista tulee maksaa 24% arvonlisävero. Olisiko halpojen hintojen syynä verojen kierto? Jos oikein tulkitsen, ammattilaisen tarjoama ilmainen työ rikkoo verotussääntöjä. Voidaan myös kysyä, kenellä on vastuu epäonnistuneesta palvelusta, jos maksutapahtuman kautta ei solmita yhteisiä pelisääntöjä?

Palvelun silmiinpistävä halpuus voi viitata myös yrittäjän epäpätevyyteen. Suosittelen miettimään, onko pitkällä tähtäimellä kannattavaa ostaa palveluita henkilöltä, joka ei ole pätevä kouluttamaan äänenkäyttöä, tai joka on epävarma osaamisestaan? Koen, että useissa tapauksissa aiemmin opitun, toimimattoman laulutekniikan korjaaminen on paljon haastavampaa, kuin laulunopiskelun aloittaminen ”puhtaalta pöydältä”.

Ilmaispalvelu nakertaa uskottavuutta

En usko, että ilmaistunti johtaa kovin usein pitkään asiakassuhteeseen. Ilmaispalveluita pyytävät ihmiset eivät aina edes harkitse yrittäjän palveluiden käyttämistä jatkossa. Mikäli ilmaispalveluita olisi laajalti tarjolla, osa ihmisistä hyödyntäisi tilannetta ja hyppäisi laulunopettajalta toiselle ilman tarkoitusta maksaa palveluista. Tämän teorian osoittivat todeksi nuo kaksi henkilöä, jotka hiljenivät kuultuaan palveluiden maksullisuudesta. Minun palveluideni sijasta heitä kiinnosti maksuttomuus.

Lopuksi pääsemme ilmiöön, joka kokemukseni mukaan pätee useilla elämänalueilla. Liian aulis antaja menettää muiden arvostuksen ja häntä aletaan pitää itsestäänselvyytenä. Miksi pitäisi maksaa, kun ilmaiseksikin saa? Me opetamme muille, kuinka meitä saa kohdella. Arvostetaan ammatillista osaamistamme!

Post scriptum

Tätä tekstiä kirjoittaessani päätin poistaa kokeilutunti-sanan nettisivuiltani. Vaikka olen samalla rivillä täsmentänyt, että kokeilutunti maksaa saman verran kuin muutkin äänitunnit, kaikki eivät ole lukeneet lausetta loppuun ja ovat saaneet asiasta väärän mielikuvan. Kokeilutunti-sanaa käyttämällä olen kannustanut asiakasta lunastamaan aluksi vain yhden tunnin, jonka jälkeen hän voi pohdiskella, soveltuvatko minun palveluni hänelle. Olen myös pyrkinyt korostamaan, ettei ”sitoutumispakkoa” ole. Toisaalta jokainen tunti on ”kokeilutunti”. Äänituntien jatkamista voi miettiä aina uudestaan. Ymmärrän muuttuvat tilanteet, enkä ole moksiskaan jos joku lopettaa tunneilla käymisen.

Terveisin: Maarit