Oma ääni – Äänitohtori Maarit Aura

Kategoria: Oma ääni

Muistikirjan aarteita – Mitä Seppo Ruohonen minulle opetti

Julkaistu tammikuu 15, 2023tammikuu 15, 2023 tekijä Maarit Aura

Seppo Ruohonen (1946-2020) tunnetaan paitsi Matin ja Tepon veljenä, myös kansainvälisen uran tehneenä tenorina ja Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen professorina. Minulle Ruohonen opetti laulua vuosina 2004-2011.

Merkityksellinen laulunopettaja

Kaivoin esiin muistikirjan, johon olen aikoinaan merkinnyt muistiinpanoja Seppo Ruohosen pitämiltä laulutunneilta. Koen Ruohosen olleen minun kehitykseni kannalta merkityksellisin laulunopettaja. Aloittaessani Ruohosen oppilaana minulla oli monia äänellisiä vaikeuksia. Ruohosen opetuksessa saavutin toimivan laulutekniikan. Seppo oli niinikään viimeinen oppilaitoksen järjestämä ”virallinen” laulunopettajani. Laulajien piirissä kuulee usein sen tyylistä kommentointia, kuin ”muista opettajista ei ollut mihinkään, kun taas X sai laulutekniikkani kuntoon”. Ainakin ammoisina aikoina jotkut laulunopettajat vaativat oppilasta unohtamaan kaiken aiemmin opitun. Seikka, mitä en aikoinani tullut ajatelleeksi on, että varmasti aiemmat laulunopettajat kuitenkin loivat tiettyä äänellistä perustaa ja ymmärrystä. Ruohosen oppilaana ääneni puhkesi kukkaan. Hän siis tavallaan keräsi sadon, ja (ihan oikeutetusti) sai kunnian erinomaisesta arvosanastani laulun A-kurssitutkinnossa.

Menneen kertausta arvioivin silmin

Kun nyt selaan muistikirjaa, kykenen arvioimaan Sepon opetusta analyyttisemmin kuin opiskeluaikoinani. Huomaan, että Ruohosen opit olivat melko tyypillistä klassisen laulun opetusta. Pohdin syytä siihen, miksi vasta Sepon avulla pääsin eroon aiemmista äänellisistä haasteista ja sain lauluääneni toimimaan. Tässä kirjoituksessa avaan muistikirjan sisältöä, analysoin Ruohosen opetusta ja sanoitan sitä kielelle, jollaista nykyään itse käytän. Mainittakoon vielä, että tämä kirjoitus perustuu minun muistiinpanoihini ja tulkintoihini, eikä sinällään voi toimia täysin objektiivisena lähteenä Ruohosen opetukseen.

Luonteva ”oma ääni”

Ruohonen ei pääsääntöisesti käyttänyt tieteellisiä käsitteitä. Hän ei puhunut ääntöväylästä ja äänihuulivärähtelystä. Hän käytti jonkin verran mieli- ja kielikuvia, sekä soivia esimerkkejä. Hän puhui usein esimerkiksi luonnollisuudesta ja rentoudesta, ”omasta äänestä”, soinnista ja sointipaikasta. Mielestäni Ruohonen opetti luontevaa, vaivatonta, ergonomisesti kestävää laulutekniikkaa. Laulaminen ei sisältänyt turhaa kikkailua, vaan Seppo valjasti käyttöön oppilaan ääni-instrumentin parhaat puolet. Ruohonen yhdisti tunneilmaisun äänensävyyn ja fraseeraukseen. Erityisen tärkeä affekti vaikutti olevan jonkinlainen oopperamainen intohimo. Tätä intohimoa ei toteutettu puskemalla, vaan äänen vuolaalla virtaamisella. Artikulaatioelinten toimintaan keskityttiin erikseen, kuten muistiinpanoissa näkyy.

Kultainen keskitie

Olen kohdannut laulunopettajia, jotka edustavat ääripäitä ääntöväyläasetuksen näkökulmasta. Eräässä laulukoulussa huuliaukko suputettiin pikkuruiseksi, sävelkorkeudesta ja muista seikoista riippumatta. Toisessa laulukoulussa hymyiltiin jatkuvasti leveästi. En tuolloin juuri ymmärtänyt äänifysiologiaa, enkä kyennyt analysoimaan kyseisten laulutekniikoiden vaikutuksia ääneen. Havaitsin kuitenkin, ettei kumpikaan em. laulukoulu soveltunut minulle. Äänentuotosta tuli teennäistä ja kireää. Käsitykseni mukaan Sepon opetus edusti ”kultaista keskitietä”. Hän opetti ääntöväylän rentoa, luontevaa toimintaa. Vokaaleihin haettiin jossain määrin yhdenmukaista, pyöreähköä sävyä, mutta vokaalimodifikaatiota ei vedetty överiksi. Tärkeämpää oli, että kaikki vokaalit soivat samassa paikassa ”ylhäällä”. Oletan, että työkaluja vokaalien sointipaikan löytämiseksi olivat ainakin kielen etinen asema, kohonnut pehmeä suulaki, leuan avaus ja avoin nielutila.

Rekisteribalanssi

Niin ikään kurkunpäätasolla pyrittiin tasapainoon. Kaikenlainen puristaminen ja yliyrittäminen oli kielletty. Aiempi miespuolinen laulunopettajani ei ollut opettanut minulle lainkaan ohennerekisterin käyttämistä, joka kuitenkin on klassisen naislaulun ehdoton edellytys. Sopraanolaulunopettajien kanssa koin modaali- tai rintarekisterin jäävän hieman paitsioon, ja alitajuisesti ryhdyin pienentämään ja vaalentamaan ääntäni. Jälkikäteen ajatellen Sepon kanssa rekisteribalanssi toteutui parhaiten. Sain tuottaa matalia ääniä rintarekisterillä, nautiskellen, mutta korkeammilla sävelillä äänihuulivärähtely muuttui kohti M2-mekanismia/päärekisteriä. Tutustu rekistereihin Rekisterimestari-verkkokurssilla.

Vaativa opettaja

Ruohonen oli opettajana sinnikäs ja peräänantamaton. Huonolla tekniikalla ei kerta kaikkiaan saanut tuottaa yhtäkään ääntä, sellaisen laulamisen Seppo keskeytti heti. Niinpä alkutaival oli osaltani melkoista yritystä ja erehdystä. Kuitenkin ajattelin, ettei minulla ollut mitään menetettävää, joten luotin Seppoon ja annoin ääneni hänen käsiinsä. Koin, että Seppo toimi oppilaan parhaaksi. Laulutunneilla hän keskittyi asiaan 100%:sti. Hänen turunmurteensa oli omaa luokkaansa! Muistan, miten mukavalta tuntui, kun jokusen vuoden harjoittelun jälkeen Seppo viimeinkin ilmaisi, että nyt laulutekniikka alkaa toimia. Huomasin kehityksen itsekin. Laulaminen alkoi tuntua mukavalta, suorastaan ihanalta! Olin käytännön tasolla saanut toimimaan äänentuoton taloudellisuus-periaatteen, joka myöhemmin tuli sanoitetuksi vokologian opinnoissa. ”Soiva, kantava ääni mahdollisimman pienellä vaivalla”.

Voin kiteyttää, että Seppo Ruohonen oli henkilö, joka vaikutti voimakkaasti elämäni suuntaan. Otan osaa poismenon johdosta.

Otteita muistiinpanoistani 2004-2011 jaksoteltuna ja muokattuna selkeämmäksi

Äänihuulet

-Äänihuulten massaa käytetään tilanteeseen sopivasti. Ohentaminen aloitetaan sopivalla sävelkorkeudella. Korkealle ei lauleta liian paksusti.

Kurkunpää

-Kurkunpää rentona alhaalla

-Raukea, rento haukotus

-Ei turhia liikkeitä kurkunpäällä

-Keho pitää kurkunpään alhaalla

Nielu

-Nielu raukeasti auki

-”Putki auki”

-Pidä nielu auki kuin foniatri vetäisi kielestä

-Stabiilius, ei ylimääräistä jumppaa nielussa

Leuka

-Kurkku rento

-Leuka rento

-Leuka aukeaa hieman, mutta ei liikaa

-Ylä- ja alaleuka ovat suorassa linjassa. Alaleuka ei työnny eteen

Kitalaki

-Kitalaki (suulaki) joustaa

-Ylätila kohotetaan etenkin silloin, kun lauletaan ylöspäin

-Alaleukaa ei auota liikaa eikä sillä tueta ääntä. Ajatus yläleuan joustamisesta.

Sijoittaminen

Sointipaikka oli oleellinen osa opetusta. Sama sointi säilyi sävelkorkeudesta riippumatta.

-Vokaalit soivat samassa paikassa, ylhäällä ”kupolissa”, tai etuhampaitten takana. Älä tue vokaaleja alaleualla

-Sointi ylhäällä. Myös alaäänet soivat ylhäällä, älä paina niitä

-Pohja ja yläpuoli toimivat yhdessä

-Ota ääni yläkautta, solahtaa sieltä kroppaan

-Tunne tai mielikuva äänen kasvamisesta taaksepäin

-Ääni resonoi kasvoissa, ääntä kannatellaan, älä päästä ääntä kurkkuun

-Tunne kuin ääni kiertäisi ylös-eteen

-Soinnissa on klassiseen lauluun sopivaa intohimoa

Legato

-Sido äänet, älä sammuta niitä, älä pumppaa säveliä

-Sitkeä linja, eteenpäin meneminen

-Linja syntyy (intohimoisesta) tunteesta

Hengitys

-Nenähengitys on paras. Nenän kautta hengitettäessä kurkunpää jää rennosti sopivan matalaan asentoon

-Pallea on rento

-Inhalare la voce

-Kuin joisit pillillä, ääni solahtaa kropan läpi

ÄLÄ:

-Älä varo äänentuottoa

-Tee kommervenkkejä

-Peitä

-Paina

-Jännitä huulia

-Älä työnnä ääntä eteen

-Älä laula kaulalla, pää pysyy kiinni vartalossa

-Älä poista äänestä väkisin tummuutta tai syvyyttä

Häpeätkö ääntäsi? Rohkelikko laulaa pelosta huolimatta

Julkaistu huhtikuu 30, 2022toukokuu 27, 2022 tekijä Maarit Aura

Oletko kokenut seuraavan tilanteen? Olet luvannut laulaa juhlissa. Odotat esiintymisvuoroasi tai jo seisot yleisön edessä, kun huomaat itsessäsi hätkähdyttäviä ”oireita”:

-Sydän hakkaa vimmatusti.

-Hengitys salpautuu.

-Kädet tai jalat vapisevat.

-Vartalo jähmettyy.

-Tuntuu, että kurkussa on pala. Suu kuivuu.

-Ääni vapisee, ääni tuntuu pihinältä tai saattaa kadota kokonaan.

-Joudut puristamaan ääntä, jotta tulisit kuulluksi tai saisit esimerkiksi korkeimmat äänet laulettua.

-Oppimasi laulutekniikka haihtuu savuna ilmaan, ja teet kaikki ne ”mokat”, joista olet pyrkinyt eroon.

-Sanat unohtuvat, tai pelkäät ettet muista niitä.

Olo on kaiken kaikkiaan surkea. Tekee mieli karata paikalta. Päätät, ettei seuraavaa kertaa tule. Et halua kokea tätä tuskaa ja häpeää uudelleen.

Taistele tai pakene

Todennäköisesti jokin osa mielestäsi on tulkinnut esiintymistilanteen vaaraksi, ja olet kohdannut Taistele tai pakene-reaktion. Sympaattinen hermosto aktivoituu ja käynnistää taistele tai pakene -reaktion, jota kutsutaan myös akuutiksi stressireaktioksi. Vaikka taistele tai pakene-reaktio tuntuu vain haittaavan esiintymistä, kyseessä on pohjimmiltaan luonnollinen ja hyödyllinen mekanismi. Se on auttanut esivanhempiamme toimimaan uhkaavissa tilanteisiin. Adrenaliini lisää hetkellisesti voimavaroja taisteluun tai pakenemiseen (tai esiintymiseen).

Vireytyminen esiintyessä

Esiintyessämme koemme fysiologista vireytymistä. Vireytyminen ilmenee esimerkiksi sykkeen ja hengitysrytmin kiihtymisenä. Se, miten me tulkitsemme vireytymisen, on oleellista. Säikähdämmekö vireytymistä vai onko se meille tervetullut merkki aktivoitumisesta. Ihminen saattaa yhdistää mielessään vaikkapa tiivistyneen sydämen sykkeen epäonnistuneeseen esiintymiseen. Hän saattaa alkaa pelätä kaikkia vireytymisen merkkejä. Voisimmeko hyväksyä vireytymisen ja jopa hyötyä siitä?

Jännitys kuuluu asiaan

Moni haluaisi päästä jännityksestä eroon kokonaan. Pieni jännitys voi kuitenkin terästää esiintymistä ja laulusuoritusta. On hyvä oppia tuntemaan oma jännityksensä ja saada se hallintaan siinä mielessä, ettei se tuhoa esitystä tai vie laulamisen iloa. On helpottava tietää, ettei yleisö useinkaan huomaa jännitystä tai asioita, jotka esiintyjän mielestä tuntuivat ”virheiltä”.

Jännittäminen kertoo, että asia on ihmiselle tärkeä. Jos lähtisit ensitreffeille eikä sinua yhtään jännittäisi, niin mistä se mielestäsi kertoisi? Jos kuuntelisit itseäsi kenties huomaisit, ettet olekaan kyseisestä ihmisestä kovin kiinnostunut ja oikeastaan jäisit mieluummin kotisohvalle katsomaan salkkareiden uusintoja?

Häpeätkö ääntäsi

Jännittämisen juurisyy voi olla häpeä. Kun on kerran kokenut omaan ääneen tai esillä olemiseen liittyvän häpeän, häpeä ja pelko aktivoituvat herkästi myöhemmin vastaavissa tilanteessa. Usein me pelkäämme jo etukäteen mahdollisesta epäonnistumisesta seuraavaa häpeää. Häpeämme pelkoamme. Haastavista tunteista voi seurata ikävä kierre. Päättelemme, että kun välttelemme esillä oloa, vältymme vaikeilta tunteilta.

Onko ne pari epävireistä ääntä tai sekaantuneet sanat lopulta niin iso juttu, että niitä kannattaa hävetä? Kannustan tunnustelemaan, mitä oikeastaan häpeät ja miksi häpeät. Olisiko niin, ettei häpeä koske pelkästään laulamista, vaan kumpuaa jostakin syvemmältä? Ajattele, mitä kaikkea voisit tehdä, jos et pelkäisi joutuvasi häpeään?

Hakeudu pelon juurille

On hyvä kysyä itseltään, miksi laulaminen pelottaa niin kovasti. Mieleen voi palautua jokin tietty tilanne tai jonkin henkilön lausumat sanat. Vaikea muisto, jonka asiakkaat säännöllisesti mainitsevat, ovat koulun laulukokeet. Joissakin tapauksissa kritiikillä on pyritty ihan tietoisesti hiljentämään toinen henkilö. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin blogitekstin. Kysymys kuuluu, annatko nälvijän pilata sinun lauluintosi?

Laulupelkoa voi lähteä ratkomaan monin eri tavoin. Suosittelen mahdollisuuksien mukaan terapiaa ja omaan mieleen tutustumista. Myös erilaiset hengitys- rentoutumis- ja mielenhallintamenetelmät voivat olla hyödyllisiä. Kaikista ei tarvitse tulla esiintyjiä, mutta jos se on tähtäimesi, harkitse ihmeessä esiintymisvalmennusta tai aihepiiriä käsittelevää kurssia.

Oikea asenne!

Laulamiseen liittyviä asenteita on syytä tarkastella. Voisiko suorituskeskeisyyttä vähentää ja nautintoa lisätä? Monet meistä keskittyvät miettimään miltä ääni kuulostaa muiden korvissa. Mitä jos keskittyisimme siihen, miten hyvältä laulaminen tuntuu. Eri laulamiskerroilla voi myös keskittyä eri asioihin. Jos joskus keskitytkin tarkkailemaan virettä tai jotain laulunopettajan neuvomaa teknistä asiaa, voit toisella kerralla keskittyä vain nautiskelemaan. Uskon, että nautinto lisää onnistumisen mahdollisuutta. Ehkei laulamisen ihanuus ja vaivattomuus ollut pelkkää illuusiota tuona hauskana karaokeiltana. Kun mieli ja keho rentoutuvat, on hyvinkin mahdollista, että ääni virtaa paremmin.

Oikeus laulaa

Ajattelen, että kaikilla on oikeus laulaa. Jokainen laulaa äänellään. Miksi pitäisi olla erityisen hyvä laulaja voidakseen laulaa? Jokaisella on oikeus pelata jalkapalloa, vaikkei ole Ronaldo. Jokaisella on oikeus maalata, vaikkei ole Picasso. Tuntuisi ihan hupsulta ajatella, että ihmiselle sanottaisiin, että älä hiihdä, kun et osaa. Häntä todennäköisesti kannustettaisiin opettelemaan. Nostetaan esiin äänipositiivisuus!

Laulaminen poistaa stressiä

Mielestäni laulaminen ehdottomasti kannattaa. Tässäpä muutama perustelu.

Laulaminen on nautinto. Laulaminen vapauttaa ja voimauttaa. Laulamisen avulla voi kokea ja käsitellä tunteita. Laulaminen pelosta huolimatta saa aikaan huikean fiiliksen. Olen todistanut sen euforian laulutunneilla satoja kertoja.
Laulaminen poistaa stressiä ja voi vähentää ahdistusta. Nopea sisäänhengitys ja hidas uloshengitys aktivoivat parasympaattista hermostoa, jolloin stressihormonit vähenevät ja mielihyvähormonit lisääntyvät.
Laulaminen parantaa hengityselinten terveyttä. Laulaminen vahvistaa keuhkoja ja syventää hengitystä, jolloin veren happipitoisuus lisääntyy. Laulaminen kehittää tukilihaksia.
Laulaminen vaikuttaa sydämeen ja verenkiertoon. Verenpainelaskee ainakin lyhytaikaisesti. Kontrolloitu uloshengitys vaikuttaa sykkeeseen alentaen sitä. Sykevälivaihtelu voi parantua.
Laulaminen voi parantaa keskittymiskykyä, muistia ja uuden kielen oppimista.

Et ole yksin

Et ole ensimmäinen, joka on kokenut epäonnistuvansa esiintyessään. Et ole viimeinen, joka pelkää laulamista muiden edessä. Monet uudet asiakkaat kertovat, että he jännittävät tai suorastaan pelkäävät laulutunnille tulemista. He tulivat voittamaan itsensä, eikä kukaan ole ainakaan kertonut katuvansa päätöstään. Esiintymisjännitys on aihe, jota käsitellään laulutunneilla säännöllisesti.

Rohkelikko laulaa, vaikka pelottaa

”Rohkeus ei ole sitä, ettei pelota, vaan sitä, että toimii pelosta huolimatta”. Opetan laulupelosta kärsiviä yksityisoppilaita, sekä järjestän Rohkelikko-laulukursseja ihmisille, joita laulaminen muiden edessä hermostuttaa. Rohkelikko-laulukurssilla laulamista lähestytään lempeästi. Aluksi tehdään harjoituksia hengityksen, liikkeen ja puheen kautta. Laulamiseen liittyvistä kokemuksista keskustellaan ja vinkkejä jännityksen helpottamiseen jaetaan.

Pääpaino on yhdessä laulamisessa ja musiikin ilossa, mutta muutama laulutekniikan perusasia voidaan sisällyttää mukaan. Kyseessä on ensimmäinen Rohkelikko-laulukurssi laatuaan. Mikäli ilmoittaudut nopeasti, voit vaikuttaa sen sisältöön.

Valmiutta yksinlaulamiseen voidaan tunnustella kurssin edetessä, esim. toisena kurssipäivänä. Kurssilla laulaminen voi toimia hyvänä esiintymistilanteen harjoitteluna. Ketään ei kuitenkaan painosteta laulamaan yksin.

Kurssilla pyritään luomaan kaikille turvallinen, keskusteleva ja positiivinen ilmapiiri. Kaikenlainen dissaaminen ja myös ”hyvää tarkoittavien” arvioiden jakaminen on ehdottomasti kielletty. Lauluteknisten ja ilmaisullisten ohjeiden ja palautteen antaminen on opettajan vastuulla. Tsemppaaminen ja rohkaisu on ehdottomasti toivottua. Kyseessä ei ole terapia. Kaikille pyritään antamaan yhtäläinen suunvuoro. Tervetuloa mukaan!

Älä kailota! – Veikö kritiikki rohkeuden ja laulunilon?

Julkaistu syyskuu 25, 2021huhtikuu 23, 2022 tekijä Maarit Aura

Monet tulevat laulutunnille tai äänivalmennukseen häpeissään. Yleisin syy asiakkaiden äänelliseen häpeään on se, että heidän ääntään, laulamistaan tai puhetapaansa on kritisoitu. Jopa yksittäinen kommentti on saattanut jäädä painamaan mieltä vuosikausiksi. Negatiiviset arviot tai ajattelemattomat sutkaukset ovat saattaneet saada ihmisen uskomaan, että hänen äänensä on jotenkin viallinen tai epämiellyttävä.

Makuasiat eivät ole totuuksia

Ikävän kommentin on saattanut esittää sukulainen, ystävä, tuttava tai kenties karaoken känninen besserwisser. Kommentointiin on saatettu altistua verkossa. Puheelle tai laulamiselle naureskelu on saattanut olla jopa osa laajempaa kiusaamista. Yleinen tilanne, jossa lamauttava arvio on annettu, on koulun laulukoe.

Arvostelijat ovat harvoin olleet ääniammattilaisia. On tärkeää muistaa, että kommentit edustavat heidän rajoittuneita näkemyksiään. Joskus töksäyttelijät ovat tarkoittaneet hyvää mutta eivät ole osanneet toimia viisaasti. Joillakin kommentoijilla on ketunhäntä kainalossa. He saattavat esimerkiksi pyrkiä vaientamaan ihmisen. Syytä voimme vain arvailla. Tunnelmat voivat välittyä myös sanattomasti. ”Meillä oli kotona vaitelias, hyssyttelevä ilmapiiri” kertoi asiakas, joka oli väsynyt puhumaan vaimealla, heikolla äänellä.

Häpeästä rohkeuteen

Moni tulee laulutunnille tai äänivalmennukseen voittamaan itsensä ja selättämään ääneen liittyvät vaikeat tunteensa. Jotkut haluavat kokeilla laulamista toisen ihmisen kuullen. Ammattilaisen avustuksella ihminen saattaa ymmärtää, että kommentit olivat perättömiä tai vähintäänkin liioiteltuja. Hän oivaltaa, ettei hänen ääntään olisi saanut arvostella. Kenelläkään ei ole oikeutta viedä toiselta innostusta laulamiseen tai rohkeutta puhumiseen! Olen ylpeä asiakkaistani, jotka ovat tarttuneet härkää sarvista.

Mielen ja kehon yhteys

Ääni on herkkä, intiimi instrumentti. Haastavat tunteet saattavat vaikeuttaa äänenkäyttöä. Tuolloin negatiivinen kommentti alkaa ikään kuin toteuttaa itseään. Mikäli äänenkäyttö on lukkiutunut, on hyvä tietää, että tarjolla on ammattilaisen apua. Olen asiakkaan suhteen erityisen hienotunteinen ja kannustava, mikäli hän kertoo haastavista tunteistaan. En ikinä pyydä asiakasta laulamaan suorilta käsin, vaan aluksi jutellaan, verrytellään ja tuotetaan ei-laulullisia ääniä. Minä voin äännellä ja laulaa asiakkaan mukana, jos hän haluaa. Tarkkailen myös sanattomia viestejä ja asiakkaan äänellistä rohkeutta.

On hyvä muistaa, ettei haastavat tunteet ole ”pahoja”. Niitä ei tarvitse kieltää, piilottaa tai työntää pois, vaan niitä voi käyttää ihmisenä kasvamisen välineenä. Katso hengitysharjoitus haastavien tunteiden käsittelyyn.

Pitkällä olevat laulajat kohtaavat arvostelua

Olen itse käynyt läpi pitkän musiikkiopisto-, konservatorio- ja korkeakoulupolun. Tutuksi ovat tulleet tutkinnot, koelaulut ja muut tilanteet, joissa ollaan raadin arvioitavana. Raadin kommentit voivat joissakin tapauksissa satuttaa laulunopiskelijaa. Altistuminen kritiikkiin kasvaa, mitä pidemmälle kohti ammattilaisuutta mennään. Palautetta tulisi mielestäni antaa rakentavasti jokaisella tasolla.

Kun ääniammattilainen kommentoi negatiivisesti

Ikävältä tuntuvaa palautetta saattaa saada myös ääniammattilaiselta, kuten laulunopettajalta, puheterapeutilta tai äänivalmentajalta. Asia ei ole aivan mustavalkoinen. Arviointi kuuluu ääniammattilaisen työnkuvaan. Joissakin tapauksissa asiakas saattaa tulkita väärin ääniammattilaisen sanat tai loukkaantua sanoista, jotka ammattilaisen oli pakko lausua. Toisaalta olen nähnyt myös asiatonta käytöstä ääniammattilaisten taholta. Esimerkiksi, olen kohdannut laulukursseilla opettajia, joiden opetusmetodiin kuuluu ottaa laulajalta ”turhat luulot pois”. Uskon ja toivon, että kyykyttämiseen perustuvat menetelmät karsiutuvat pois, kun ihmiset alkavat vaatia laatua maksamansa rahan vastineeksi. Yhteiskunnan ilmapiiri on muuttumassa avoimemmaksi. Asiaton tai epätasapuolinen käytös tuodaan entistä herkemmin esiin alalla kuin alalla.

Kenelle annat vallan kommentoida?

Kenelle annat vallan arvioida äänenkäyttöäsi? Ammattilaisella on paremmat edellytykset pätevän, objektiivisen arvion antamiseen, kuin vaikkapa netin keskusteluryhmän jäsenillä. Ammattilaisella on myös motivaatio tehdä asia perusteellisesti maksun saatuaan, sekä velvollisuus toteuttaa palvelu, joka on hintansa väärti.

Monet asiakkaat saapuvat tunnille tai ostavat verkkopalvelun nimenomaisesti saadakseen asiantuntevan palautteen. Jotkut esittävät erityisen painokkaan pyynnön – He haluavat minun kertovan ajatukseni heitä säästelemättä. Minulle ihmisäänen haasteiden ratkominen on työ, johon koen paloa. Olen iloinen, jos voin olla avuksi!

Arvion antajan vastuu

Palautteen antaminen on yksi osa kouluttajan ammattitaitoa. Äänen arviointiin sisältyy valtava vastuu. Palautteen antajan täytyy sen tason asiantuntija, että hänen antamansa arvio johtaa asiakasta oikeaan suuntaan. Haasteiden esiin nostamisen rinnalla kiitetään vahvuuksista. Arvioidaan asiaa, ei ihmistä. Arvioitaessa annetaan työkaluja äänenkäytön kehittämiseen. Asiakkaalle on annettava mahdollisuus esittää lisäkysymyksiä tai kommentoida saamaansa palautetta. Tällainen kommunikointi toteutuu mielestäni luontevimmin vuorovaikutustilanteessa, laulutunnilla tai äänivalmennuksessa.

Jokainen ääni on arvokas

No mitä tehdä, jos elämässäsi on henkilö, joka pyytämättäsi sutkauttelee kommentteja äänestäsi? Voit pyrkiä vetämään rajan sanomalla esimerkiksi: ”Sinulla ei ole koulutusta ja ammattitaitoa arvioida äänenkäyttöä. Jos haluan äänivinkkejä, menen laulutunnille”. Voit kertoa, millaisen tunteen kommentti sinussa herätti. Voit kysyä, mihin ivaaja pyrkii. Voit muistuttaa, että kaikkien on saatava puhua ja laulaa äänellään. Joissakin tapauksissa jatkuva ivaaminen on merkki siitä, että kyseiseen ihmiseen on aika ottaa välimatkaa.

Ääni on tärkeä ilmaisun väline. Puhuminen luo yhteyksiä ihmisten välille. Laulaminen tuottaa nautintoa riippumatta siitä, sujuuko se täydellisesti. Esimerkiksi karaoke on paikka, jossa jokaisen tulisi saada laulaa! Laulusta on lupa nauttia! Annetaan kaikkien äänien kukkia! Otetaan käyttöön äänipositiivisuus! <3

Ole Rohkelikko

Haluaisitko jakaa kokemuksia laulamiseen liittyvästä ahdistuksesta ja mahdollisesti kokeilla muiden kuulleen laulamista?Tervetuloa Rohkelikko-laulukurssille 9-10.6.2022! Kurssi on tarkoitettu sinulle, jota muiden edessä laulaminen hermostuttaa. Rohkelikossa lähestymme laulamista lempeästi ja asteittain. Vastaavia kursseja on mahdollista järjestää myös tilauksesta.

Tutustu laulukurssit-välilehdellä. Ilmoittaudu meilitse: aura.maarit@gmail.com

Sukupuolenkorjaus ja ääni – Ajatuksia Demian Seesjärven koulutuksen jälkeen

Julkaistu syyskuu 18, 2021syyskuu 19, 2021 tekijä Maarit Aura

Noin vuosi sitten sain yhteydenoton sukupuoltaan korjanneelta henkilöltä. Hän kaipasi apua muuttuneen lauluäänensä kanssa selviytymiseen. Täytyy myöntää, etten ole koskaan valmistellut ensimmäistä laulutuntia yhtä huolellisesti. Etsin käsiini trans-ääntä käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita, opinnäytetöitä ja verkkomateriaaleja. Sukupuolenkorjauksen äänellisiä ja psykologisia vaikutuksia tutkiessani tutustuin netissä Demian Seesjärven toimintaan. Transihmisten kokemat äänelliset haasteet ja sukupuolenkorjauksen aiheuttamat äänelliset muutokset olivat mielestäni teema, joka kannattaisi ottaa käsittelyyn vokologien koulutuspäivillä. Ideani herätti innostusta ja Suomen vokologit ry toteutti koulutuksen 18.9.2021. Demian Seesjärven luotsaama workshop herätti minussa monenlaisia ajatuksia, joista muutaman jaan kanssanne.

Sopraanosta baritoniksi

Demian Seesjärvi on laulaja, musiikkipedagogi, holistinen äänitutkija, KehoÄäni-terapeutti sekä sertifioitu Trauma and Tension Releasing Exercises-ohjaaja. Tällaista ääninörttiä kuin minä kiinnostaa suunnattomasti Demianin kokema muutos: Hän on vaihtanut ääniluokkaansa sopraanosta baritoniksi sukupuolenkorjausprosessin myötä. Nykyään Seesjärvi mm. ohjaa muita sukupuolenkorjauksen läpikäyviä, sekä auttaa äänellisestä häpeästä kärsiviä. Seesjärvi oli niin mukaansatempaava kouluttaja että työpajaan varattu aika hujahti hetkessä!

Sukupuolenkorjaus ja äänelliset muutokset

Transmiesten ja -naisten kokemat äänelliset muutokset voidaan karkeasti tiivistää seuraavasti: Testosteronikorvaushoito lisää äänihuulten massaa, jolloin ääni mataloituu. Kasvavilla äänihuulilla voi olla vaikeuksia mahtua kilpiruston sisään. Transnaisen ääni ei muutu hoitojen myötä. Monet transnaiset kuitenkin toivovat ääneensä naisellisempaa sävyä. Ääntä pyritään tuolloin feminisoimaan. Perustaajuutta nostetaan ja ääntöväyläasetusten avulla kohotetaan resonanssitaajuuksia.

Äänikoulutuksessa kiinnitetään näiden muutosten lisäksi huomiota myös mm. artikulaatioon, prosodiaan, äänen voimakkuuteen, sopivaan äänenkorkeuteen jne. Kävimme työpajassa läpi harjoituksia ja tekniikoita, joista voi olla apua trans-ihmisten kokemiin haasteisiin.

Kehodysforia

Trans-ihmisen pyydettyä minulta laulutunteja, äänellisten muutosten lisäksi minua mietitytti sukupuoltaan korjaavan ihmisen psykologinen kohtaaminen. Pystyisinkö eläytymään sopivalla tavalla hänen kokemiinsa haasteisiin ja valtavaan elämänmuutokseen. Olen ollut ajoittain tuskaantunut naisen roolin rajoitteisiin. En kuitenkaan ole koskaan kokenut tunnetta, että olisin väärässä kehossa. En ole kokenut kehodysforiaa eli vierauden, ahdistuksen ja inhon tunteita, jotka kohdistuvat kehon sukupuolitettuihin piirteisiin. Toisaalta olen opettanut ihan menestyksekkäästi esimerkiksi synnytyksen ja imetysajan läpikäyneitä naisia ja vanhuksia, vaikken itse ole kokenut kyseisiä elämänvaiheita. Ääniammattilaisena tiedän, että voin ohjata asiakkaita tiedon varassa, jonka olen etsinyt ja suodattanut.

Lähtökohtana oman äänen hyväksyminen

Oman trans-ihmisen opetuskokemukseni aikana oivalsin, ettei sukupuolenkorjaus ole ainoa, eikä välttämättä edes merkittävin äänenkäyttöön vaikuttava tekijä. Äänivalmennuksessa ei käsitellä pelkästään sukupuolenkorjauksesta johtuvia muutoksia, vaan mahdollisesti vuosikymmenten takaa juontuvia äänenkäyttötapoja.

Seesjärvi nosti esiin ajatuksen, että monet trans-ihmiset ovat pienentäneet olemustaan kenties koko elämänsä ajan. Oman olemuksen piilottelu vaikuttaa luonnollisesti ääneen. Ääniopetuksen tulisi kannustaa oman äänen hyväksymiseen. Pohdiskelen, miksi asiakas haluaisi muokata ääntään, jos sen sellaisenaan täysin hyväksyy. Ehkei hyväksynnän ja kehityksen tarvitse olla keskenään ristiriidassa? Ajattelen, että äänikoulutuksen tärkein anti on antaa asiakkaalle työkaluja, joiden avulla hän tulee tietoiseksi äänensä monipuolisista mahdollisuuksista ja saa ne käyttöönsä.

Sukupuolisensitiivisyys

Kohdatessani trans-asiakkaan pelkäsin sanovani jotain epäkorrektia. Mitä jos loukkaisin häntä tahattomasti? Seesjärven koulutuksessa keskustelimme hyvän tovin sukupuolisensitiivisyydestä. Aloitin laulunopiskelun 1990-luvun lopussa. Sensitiivisyydestä ei ollut tuolloin tietoakaan! Mieslaulunopettajani tapasi muistuttaa lähes jokaisella tunnilla, että ”laulu lähtee ilolihaksesta”. Jälkikäteen ajatellen, hän tuli pyytämättä lupaa hieman liian lähelle. Musiikkipiireissä toimittiin tuolloin kuten oltiin aina toimittu. Opettaja oli auktoriteetti, jonka menetelmiä ei kyseenalaistettu. Mahdollinen ahdistus oli kokijan vika. Vaikka monet pitävät moninaisuuden huomioimista, metoo-ilmiötä ja tasa-arvoon pyrkimistä turhana vouhotuksena, minä olen kiitollinen pikkuhiljaa muuttuvasta ilmapiiristä.

”Epäsensitiiviset sanat voivat triggeröidä ahdistuksen, häpeän ja kokemuksen siitä, ettei ole omanlaisenaan riittävä”, Seesjärvi painotti. Äänikouluttajan tulee kasvattaa kehoturvallisuutta, ei tuhota sitä. Pidän Seesjärven hedelmällisestä asenteesta: Hän kannusti opettajan ja oppilaan väliseen avoimuuteen. Vaikeistakin tunteista voidaan keskustella.

Trans-äänen erityispiirteet oli sangen kiinnostava ja hyödyllinen työpaja! Kiitos Demian Seesjärvi ja Suomen vokologit ry.

Pidä yllä lauluniloa – Mitä jos ei vaan laulata

Julkaistu elokuu 17, 2020elokuu 17, 2020 tekijä Maarit Aura

Aina ei vaan laulata. Ongelma voi syntyä silloin, jos nihkeä fiilis jatkuu pidempään, ja kuitenkin harjoitella pitäisi. Tämä kirjoitus sisältää ideoita laulunilon ylläpitämiseksi ja kadonneen motivaation esiin kaivamiseksi.

Oletko joskus iloinnut laulamisesta? Onko sinulla tavoitteellisuutta laulamisen suhteen? Tavoitteesi voi olla tutkinto, sooloesiintyminen, kuoron konsertti, laulukilpailuun osallistuminen tai ylipäätään äänensä kehittäminen. Hyvä, siinä tapauksessa tästä kirjoituksesta voi olla sinulle hyötyä. Jos henkilö laulaa vain silloin kun on kiva fiilis ja sattuu olemaan sopiva hetki, ei kysymystä motivaationpuutteesta yleensä tarvitse käsitellä.

Selvitä syyt laulunilon katoamiseen

Jos laulamisen ilo on kadonnut, selvitä miksi. Kun tietää syyn niin asia on luonnollisesti helpompi korjata. Kuuntele itseäsi, kohtaa tunteesi.

Stressiä tai muita haasteita elämässä

Onko elämässäsi hankaluuksia, kuten terveysongelmia, stressiä tai ihmissuhdehaasteita, joka vaikuttaa mielialaan, ja sitä kautta myös laulamismotivaatioon.

Onko kyseessä varmasti motivaation puute vai jokin psyyken häiriö tai epätasapainotila? Olen törmännyt asiakkaillani (diagnosoituun) paniikkihäiriöön, masennukseen ja dissosiaatiohäiriöön. Saattaa olla, että masentunut haluaisi laulaa, mutta hänellä ei ole energiaa tulla laulutunneille. Paniikkihäiriöstä kärsivä saattaa jännittää laulutuntia. Jos harjoittelu tai laulutunnille saapuminen on taistelun takana, voi motivaatio luonnollisesti kärsiä.

Kinnaako opinnot?

Liittyykö ilottomuus lauluopintoihisi. Oletko edennyt toivotunlaisesti vai tuntuuko, että jumitat paikallasi? Synkkaako laulunopettajan kanssa? Entä muiden opiskelijoiden? Tuntuuko ettet juuri koskaan saa osaksesi kannustusta tai positiivista palautetta.

Ei hyvää syytä laulaa

Ehkä syyt laulunopiskeluun eivät alunperinkään olleet kovin vahvoja. Kysy itseltäsi, miksi ylipäätään laulat. Onko syy laulamiseen sellainen, että se kantaa haasteiden yli. Jotkut saattavat lähteä laulupuuhiin esimerkiksi asenteella, että edessä on helppoa menestystä. Realiteettien kohtaaminen voi silloin olla raskasta.

Keinoja motivaation lisäämiseksi

On oleellista käydä käsiksi motivaation puutteen juurisyyhyn. Olisiko henkisistä haasteista tai elämäntilanteen vaikeuksista aihetta puhua ammattilaiselle tai opintojen etenemisestä opintoneuvojalle?

Uusia opiskelutekniikoita

Jos laulutekniikan opiskelu ei etene, niin voisit ehkä kokeilla uusia opiskelutekniikoita. Eri ihmisillä toimivat eri oppimismenetelmät. Lisääntynyt ymmärrys laulutekniikasta anatomian opiskelun myötä voi joillakin vaikuttaa suoraan omaan laulamiseen. Toiselle toimii mielikuvaopetus, tai vaikka improvisaatio. Vaihtoehtoja on monia.

Vaikutteita muilta opettajilta

Usein oppiminen on kytköksissä laulunopettajaan ja hänen menetelmiinsä. Koetko että äänenkäyttösi on etenemässä miellyttävään ja vaivattomaan suuntaan? Mikäli vastaus on ei, voisit ehkä hakea vaikutteita muiltakin laulunopettajilta kuin omaltasi tai joissakin tilanteissa jopa vaihtaa opettajaa. Tämä on arkaluontoinen, monisyinen juttu. Minun opiskeluaikana suhtauduttiin negatiivisesti opettajan vaihtamiseen, joskus jopa siihen, että käydään toisten opettajien kursseilla. Jos tavoitteena on ihan oikeasti laulajuus, niin en näe hyvänä vaihtoehtona hukata vuosia toimimattomassa opettaja-oppilassuhteessa. Jos etenemistä ei pitkästä yrittämisestä huolimatta rupea tapahtumaan, niin pitää uskaltaa olla terveen itsekäs. Opettajien shoppailu ei tietysti ole toimivin ratkaisu. On hyvä myös kyetä syventymään yhden opettajan opetustapaan. Jos kyse on siitä, ettet sinä osaa keskittyä tai ottaa opetusta vastaan, ei opettajan vaihto todennäköisesti korjaa tilannetta.

Mielestäni opettajien tulisi unohtaa oma ylpeytensä ja priorisoida oppilas ja hänen edistymisensä.

Yhteismusisointi virkistää!

Musisoi muiden kanssa. Puurtaminen yksin harjoituskopissa saattaa puuduttaa. Tutustu muihin laulajiin ja soittajiin. Järjestäkää yhdessä projekteja, tai vaikka vapaamuotoisia jameja.

Tasapaino tavoitteellisuuden ja hauskanpidon välillä

Jos laulamisesta on tullut kauheaa suorittamista niin hulluttele välillä! Joissakin tapauksissa taas itsensä laittaminen ruotuun ja vaikka harjoituskalenterin laatiminen voi olla toimivin ratkaisu.

Ohjelmistovalinnoilla on väliä

-Laula vaihtelevaa ohjelmistoa. Jos pitkän aikaa laulaa pelkästään tutkintokappaleita tai vaikka alttostemmaa kuorokappaleista, niin varmasti alkaa kyllästyttää. Laula välillä jotain ihan muuta kuin sitä, mitä on pakko laulaa.

-Etsi motivoivia kappaleita. Sytyttääkö sinut ihana melodia, koskettavat sanat, jokin kiinnostava taustatarina…?

-Laula sopivassa suhteessa haastavia, ja itselle helppoja kappaleita.

-Genrerajojen rikkominen on pitänyt ainakin minulla mielenkiintoa laulamiseen yllä. Jonkin muun kuin sen omimman musiikkityylin laulamiseen ei välttämättä liity niin paljon suorituskeskeisyyttä. Kuuntele edes muita musiikkityylejä kuin sitä, mitä opiskelet.

Mielikuvaharjoittelu

Koska syyt motivaation puutteeseen lähtevät usein omasta mielestämme, voimme vaikuttaa asiaan mielemme kautta. Nykyään on tarjolla valtava määrä materiaalia itseensä tutustumiseen ja itsensä ”kehittämiseen”. Voit aloittaa esimerkiksi minun Ääni, mieli ja tunne-youtubesoittolistaltani.

Esiintymiskokemukset voivat pitää paloa yllä

Esiintyminen voi lisätä lauluinnostusta. Toki joskus voi käydä päinvastoin. Laulajan kannattaa jo etukäteen asennoitua siten, että negatiivisen palautteen saaminen on mahdollista. Negatiivinen palaute tulisi käsitellä, mutta sen ei pidä antaa vaikuttaa itsetuntoon ja motivaatioon.

Laulajahan joutuu joskus suorastaan taistelemaan siitä, että saa antaa omaa osaamistaan muille. Tai sitten esiintymisissä saattaa joskus tuntua silti, että monet ovat tulleet paikalle vain arvioidakseen sinua. Suosittelen esiintymään ajoittain kiitolliselle yleisölle, esimerkiksi vanhainkotien vanhuksille.

Elämässä on muutakin kuin laulaminen

Hae tasapainoista asennetta laulamiseen. Muista ettei laulutaito tai laulajana menestyminen määritä arvoasi ihmisenä. On muutakin elämää kuin laulaminen ja musiikki. Pidä taukoa. Rentoudu. Ajattele ja tee jotain ihan muuta, on se sitten puutarhanhoitoa, sanaristikoita, piirtämistä, kalastusta…

Ei vois vähempää laulattaa – Laulamisen hurmasta ja tuskasta

Julkaistu elokuu 13, 2020elokuu 17, 2020 tekijä Maarit Aura

Sellaiselle ihmiselle, joka laulamisen ilon on kerran kokenut, sitä ei juuri tarvitse kuvailla tai perustella. On ihmeellistä että kaukaiset esivanhempamme ovat keksineet tavan luoda taidetta elimillä, joita käytetään syömiseen ja hengittämiseen. Kyllähän laulaminen nautinnollista on, selvä se. Oman äänen virtaaminen ja yhtyminen musiikkiin tuntuu vaan niin hyvältä. Jos vielä on tyytyväinen suoritukseensa, niin ach! Laulaessaan karski tai hillitty ihminen saattaa jättää suojakuorensa. Laulaessaan löytää itsestään uusia puolia. Saa olla rauhassa herkkä. Tai villi. Jopa omalaatuinen.

Laulajilla löytyy aina jutun juurta keskenään. Jotkut väittävät että laulajuudesta saa jopa identiteetin. Äänensä löytäneen ihmisen olo voi olla kuin uskoon tulleella!

Elämäni pisin suhde

Kuulostaa kliseeltä, mutta olen laulanut koko ikäni. Perheemme oli musikaalinen ja minuakin kannustettiin laulamaan. Ehkä voisi sanoa, että suhteeni laulamiseen oli puhtaimmillaan lapsena. Kuten niin moni asia on. Puhdasta iloa ilman suorituspaineita. Vaikka minut laitettiinkin laulamaan koulun kevätjuhliin. Tiedän toki ihmisiä, joiden lauluinto vietiin jo lapsena. Laulutunnit aloitin lukioaikana.

Suhteeni laulamisen kanssa on ollut palkitseva, mutta myös haastava. Joskus sitä on vedetty balladeja ja aarioita ihan ekstaasissa, joskus nyyhkitty laulamisen vaikeutta tai kirottu uravalintaa. Laulunopiskelun poukkoileva eteneminen on oma tarinansa, jonka olen kertonut täällä.

Aina ei laulata

Laulamisen autuutta hehkutetaan usein. Harvemmin paljastettu totuus on se, ettei laulua tee aina mieli. Joskus jopa hammaslääkärissä käynti tai veroilmoituksen tekeminen tuntuvat mielenkiintoisemmilta vaihtoehdoilta. Silloin voi olla viisasta ottaa hieman etäisyyttä laulamiseen. Innostus ei välttämättä löydy pakottamalla. Joskus se voi löytyä lempeästi herättelemällä. Laulajalla olisi hyvä olla valmiuksia kohdata laulamiseen ja motivaation puutteeseen liittyvät haasteet. Keinoja motivaation ylläpitämiseen on hyvä pohtia myös.

Pakko vetää rutiinilla

Ammattilaisen on vaan laulettava. Hän ei kysele, että mikä fiilis, laulattaako tänään. Työt on tehtävä silloin kun niitä on. Usein laulamiselta ei odotakaan mitään ihmeempiä elämyksiä, vaan käsittää laulamisen olevan työ siinä missä rekan ajaminen, kenkien myyminen tai sairaiden hoitaminen. Kun ei odota mitään, saattaa laulaminen yllättää. Yhtäkkiä tuntee iloa ja kiitollisuutta, kun pystyi auttamaan asiakasta eteenpäin. Tai kun esiintyminen kosketti kuulijoita.

Laulutauko voi olla hyödyksi

Elämässäni on ollut kaksi pidempää kautta, kun ei laulattanut. Pidin välivuoden kesken opintoja Sibelius-Akatemiassa. Toimivan laulutekniikan omaksuminen oli ollut mutkikas polku ja tuntui siltä, että on aika luovuttaa. Se välivuosi oli yksi elämäni parhaita valintojani. Kun ryhdyin taas laulamaan, huomasin että alitajuntani oli työstänyt asioita kaikessa hiljaisuudessa. Vanhat, ei-toimivat lihasmuistumat oli nollaantuneet. Äänihuulet olivat levänneet ja hyväkuntoiset. Laulutekniikka loksahti kohdalleen ”tekemättä mitään”. Receptionistina ja sihteerinä työskennellessäni olin alkanut kaivata laulamista ja päätin suorittaa musiikin maisterin tutkinnon loppuun.

Ei elämä ollut pelkkää auvoa siitäkään eteenpäin. Kaksi vuotta kestäneen musikaaliprojektin päätyttyä valahdin taas motivaatiokuoppaan. En tiennyt mitä haluan elämältä. Tein töitä toimittajana. Tällä kertaa minut nosti ylös laulusuosta youtubeen perustamani laulunopetuskanava, sekä vokologian opinnot. Kanava alkoi kasvattaa suosiotaan kuin vahingossa. Vokologia puolestaan toi kiinnostavia aspekteja äänenkäyttöön. Löysin taas laulamisen riemun.

Kyllähän molempina lauluttomina kausina on ollut sellainen olo, että on vähän eksyksissä.

Muu elämä vaikuttaa laulumotivaatioon

Olen miettinyt, kumpi on laulamisen kannalta suurempi riski: Onnellinen vai onneton parisuhde. Rakastunut saattaa keskittyä vahvasti kumppaniinsa. Tyydytys, jonka on tottunut saamaan laulamisesta, virtaa yks kaks uudesta, ihanasta lähteestä. Muutkin muutokset elämässä saattavat viedä huomion toisaalle. On ihan luonnollista että prioriteetit vaihtelevat.

Onneton ihmissuhde tai muu suru saattaa kirvoittaa ihmisen purkamaan tuntojaan laulaen. Kollektiivisessa tajunnassamme elää käsitys melankolisesta muusikosta, joka ammentaa kokemistaan vaikeuksista. Toisaalta elämän haasteet ja menetykset saattaa vetää jonkun niin syvälle masennukseen, ettei voisi vähempää laulattaa. Reagoimme yksilöllisesti iloihin ja suruihin ja samankin henkilöt reaktiot voivat vaihdella eri aikoina.

Et ole ainoa

Kokemukseni ovat auttaneet minua ymmärtämään laulamisen ja ihmismielen omalaatuista kytköstä. Minun on helppo samaistua laulunoppilaisiin, jotka pähkäilevät sisäisiä kysymyksiä laulamisen pakosta ja tuskasta.

Mielestäni ammattiin tähtäävissä lauluopinnoissa olisi hyvä kohdata avoimesti kysymys siitä, ettei laulaminen ole aina kivaa. Mitä silloin tehdään?

Jotain mystistä laulamisessa vaan on. Jotain mikä ottaa välikappaleen valtaansa aina uudestaan ja uudestaan. Sinä et valitse laulamista vaan laulaminen valitsee sinut.

(Selviytymis)tarina toimimattomasta laulutekniikasta

Julkaistu lokakuu 14, 2019elokuu 19, 2020 tekijä Maarit Aura

Tämä tarina kertoo siitä, kun laulunopiskelu ei mene niin kuin Strömssössä, vaan toimiva laulutekniikka löytyy vasta, kun yritystä ja erehdystä on toistettu yli kymmenen vuoden ajan…

Laulamisen helppous

Kuvittele mielessäsi 17-vuotias Maarit. Olin aina tykännyt laulaa. Lauloin puhtaasti haastaviakin melodioita ja ääntäni kuvailtiin yleensä kauniiksi. Lukioikäisenä innostuin tummaihoisista naislaulajista. Suuri suosikkini oli Aretha Franklin. Suomalaiset laulajat tuntuivat häneen verrattuna piipittäjiltä. Aloin hakea ääneeni tummuutta ja voimaa koko äänialueella. En tuolloin ymmärtänyt, että vaikuttava belttaaminen on pitkän harjoituksen ja opiskelun tulos, eikä se voi turvallisesti onnistua ilman tietotaitoa.

Tällaisessa tilanteessa pääsin opiskelemaan klassista laulua konservatorioon. Olin todella innostunut. Laulunopettaja huomasi kykyni ja motivaationi ja kannusti minua kovasti.

Laulunopetus vei äänenkäyttöä väärään suuntaan

Asiassa oli vain yksi ongelma. Lauloin klassista laulua aivan vääränlaisella laulutekniikalla. Opettajani ei ymmärtänyt äänenkäyttöäni, eikä korjannut virheitäni, vaan päinvastoin hänen pedagogiikkansa lisäsi epäoptimaalista laulutapaa. Hän saattoi tulla mylvimään kovalla äänellä korvani juureen ja sanoi, että ota mallia. Hän myös esimerkiksi pukkasi nyrkillä vatsaani ja neuvoi, että mahan täytyy pysyä kovana laulettaessa. Miksi uskoin häntä? En tiennyt paremmasta. Olin nuori ja naiivi. Tietoa ei ollut tarjolla internetissä siihen aikaan.

Kuinka minä sitten lauloin, eli virheet listattuna…

-Käytin ihan liian suurta ilmanpainetta. Minulle opetettiin, että hengitystuki tarkoittaa suurta voimankäyttöä. Tuki näkyy vatsan vaikuttavana pullistumisena ja sillä pömpöllä sitten työnnetään. Koska en ymmärtänyt, että hengitystuki tarkoittaa ilmanpaineen hallintaa, joka toteutetaan sisäänhengityslihaksilla, menin laulamisessa ihan väärään suuntaan.

-Äänihuuleni eivät toimineet (etenkään klassiseen lauluun) sopivalla tavalla. Lauloin paksulla äänihuulimassalla. En antanut äänihuulteni venyä tai kontaktipinnan ohentua. Lauloin rintarekisterillä mitä tahansa sävellystä. Kuinka olisin muutoin voinut toimia, kun en ymmärtänyt asiasta hölkäsen pöläystä! Opettajani ei puhunut minulle halaistua sanaa äänihuulten toiminnasta. Hän ei myöskään osannut ohjata minua vaistonvaraisesti parempaan suuntaan. Ehkä syy oli se, että hän oli matalaääninen mies, joka arvosti hyvin voimakasta äänenkäyttötapaa.

-Vaikka äänialani oli luonnostaan melko laaja, ylä-äänten laulaminen oli haastavaa. Syy on tietenkin mainittu edellisissä kohdissa. Yritin vetää ylä-äänet paksulla äänihuulimassalla. Jos ylä-äänet tuntuivat hankalilta, lisäsin ilmanpainetta. Olin niin nuori, ettei se vielä silloin sattunut ihan kauheasti…

-Tämä johti jännityksiin. Koska hengitystuki ja sisäänhengityslihakset eivät toimineet oikein, aloin käyttää voimakkaasti apuhengityslihaksia kaulan alueella. Tähän yhdistyi mm. kielen ja leuan jännitys.

-Kaiken kukkuraksi lauloimme aivan liian vaikeaa ohjelmistoa. Äänielimistöni joutui todella koetukselle, kun tuuttasin esimerkiksi Una voce poco fa-aarian korkeita säveliä rintarekisterillä. Jouduin tekemään myöhemmin elämässä suuren työn, saadakseni vanhat virheet pois kyseisestä mezzofakin oleellisesta ohjelmistosta.

Kepeyttä ääneen

Asiat menivät eteenpäin, kun vaihdoin koulua ja laulunopettajaa. Ritva Laamanen Helsingin konservatoriossa alkoi opettaa minulle ”kevyempää” laulutapaa. Kevyellä en nyt tarkoita poppia tai iskelmää, vaan laulutekniikkaa, joka tuntuu mukavalta ja vaivattomalta. Pistimme myös huippuaariat jäähylle, ja keskityimme helpompaan ohjelmistoon. Pienen henkisen alkuvastustelun jälkeen kehityin nopeasti, ja pääsin jo jonkin verran eroon vanhoista ”virheistä”. Sainkin laulamisen niin vakuuttavaan kuntoon, että jo vuoden päästä pääsin Sibelius-Akatemian laulumusiikkilinjalle.

Oikeaa äänityyppiä etsimässä

Sibiksessä jouduin taas kohtaamaan haasteita. Itselleni sopivan opettajan löytäminen ei ollut ihan helppoa. Yritin samaan syssyyn laulaa sopraanoäänityypin ohjelmistoa, eli vaihtaa fakkia. Ei hyvä idea! Vanhat vaivat, kiristykset ja puristukset palasivat. Kahden vuoden harhailun jälkeen löysin Seppo Ruohosen, jonka kanssa etsin tervettä, soivaa laulutapaa kuuden vuoden ajan. Palasin myös mezzoäänityyppiin.

Virheitä korjattiin lähes kymmenen vuoden ajan

Sepon missio oli kaivaa esiin minun ”oma ääneni”. Hän ei antanut tippaakaan periksi, eikä kehunut turhasta. Olin sitkeä ja nöyrä, koska tiesin, että ilman hyvää tekniikkaa laulajan uran voi unohtaa. Olinkin sen jo kurkussani tuntenut. Noin neljän vuoden raatamisen jälkeen Sepon kommentit alkoivat muuttua kehuvaan suuntaan. Itsekin huomasin, että laulaminen alkoi tuntua hyvältä, ääni soi vaivattomasti. Aikaa laulutuntien aloittamisesta tähän pisteeseen oli kulunut noin 12 vuotta. Korjasin ensimmäisen laulunopettajan opetuksen aiheuttamia vääriä lihastoimintoja yli yhdeksän vuoden ajan.

Oikeaa tietoa laulunopiskelijoille!

Toisen omaa laulamista eteenpäin vievän ahaa-elämyksen koin Sibelius-Akatemian laulupedagogiikan luennoilla. Katsoimme videota äänihuulista. Videossa näkyi, kuinka äänihuulet venyvät korkealle laulettaessa. Ymmärsin heti, mitä olin itse tehnyt väärin. Tajusin myös olevani oppija, joille ei riitä mielikuvat. Tarvitsen tietoa.

Mitä jos?

Olen kulkenut pitkän tien laulutekniikan haasteiden parissa. Välillä kysyn, mitä jos olisin heti päässyt hyvälle laulunopettajalle. Mitä jos olisin saanut heti oikeaa tietoa laulamisen fysiologiasta? Laulumaailmassa nuoruus on valttia. Kolmekymppinen alkaa olla jo aika iäkäs aloittamaan ammattiuraa.

Laulunopettajan vastuu

Laulunopettajalla on suuri vastuu. Kaikkein suurin vastuu on mielestäni laulun alkeisopettajalla. Ensimmäisinä vuosina luodaan perusta, joka jää lihasmuistiin, ja joka vaikuttaa mahdollisesti koko uraan – ja loppuelämään. Haluammehan että lihasmuistissamme on laulamista helpottavia, ei vaikeuttavia asioita?

Mitä minulle jäi käteen?

-Löysin kutsumukseni ihmisten puhe- ja lauluäänen kehittämiseen ja äänen tutkimiseen.

-Olen kantapään kautta oppinut, että pätevä laulunopettaja on kultaakin kalliimpi. Sopivan laulunopettajan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa, energiaa ja jopa rahaa. Se on sijoitus, joka kantaa tulevaisuuteen. Tässä youtubevideossa on näkemyksiäni aiheesta.

-Osaan mielestäni auttaa ihmisiä, joilla on suuriakin haasteita laulutekniikassa ja äänenkäytössä. Huomasin omissa opinnoissani, että laulajatähti, jolla on aina pyyhkinyt hyvin, saattaa opettajana olla inspiroiva esimerkki, mutta itse en saanut heiltä apua lauluteknisiin ongelmiini. He eivät osanneet samaistua! Valitettavasti äänellisen haasteen omaava laulunopiskelija saatetaan leimata ”vialliseksi” tai tyhmäksi, vaikka haaste olisi korjattavissa jopa muutamassa tunnissa, osaavissa käsissä. Itselleen sopivaa opettajaa etsivää laulajaa saatetaan pitää hankalana ja uppiniskaisena.

-Olen tutustunut syvällisesti omaan ääni-instrumenttiini. Tunnen oman kehoni, tiedän mitä voin tehdä äänelläni, miten ja kuinka kauan. En ole jämähtänyt yhteen laulutapaan, vaan uskallan kokeilla erilaisia asioita.

-Yleisesti ottaen, elämän haasteet kasvattavat henkisesti. Ehkä meille ei aina ole parasta se, mihin yksisilmäisesti pyrimme. Tai, ehkäpä voimme antaa enemmän muille jollakin muulla saralla, kuin sillä, jota alunperin toivoimme.

Toivon kuitenkin helpompaa polkua muille laulunopiskelijoille <3

Terveisin Maarit Aura, laulunopettaja, äänivalmentaja, musiikin maisteri, vokologian väitöskirjatutkija.

Oma ääni – Mikä se on?

Julkaistu helmikuu 15, 2019elokuu 20, 2020 tekijä Maarit Aura

Tässä kirjoituksessa kerron matkastani ”oman ääneni” löytämiseksi ja laajentamiseksi. Pohdin mikä, ja millainen, on laulajan oma ääni.

Oman äänen tärkeydestä pidetään palopuheita. Monet laulunopettajat kehottavat opiskelijaa laulamaan omalla äänellä. Mikä ihme on oma ääni? Eikö jokainen laulajan päästämä ääni ole ”oma ääni”. Tätä blogitekstiä kirjoittaessani kysyin muutamalta laulunharrastajalta heidän käsityksiään omasta äänestä. Vastauksissa toistui luonnollisuus ja vaivattomuus. Samaan suuntaan itsekin kallistun. Jos ajattelemme symbolisella tasolla, voimme ymmärtää oman äänen äänenkäytöksi, joka tuntuu mukavalta ja vaivattomalta, sekä kuulostaa laulajan korvaan miellyttävältä, ”omalta”. Omaa ääntä ei tarvitse hakea väkisin vääntämällä. Jokaisella meistä on oma, ainutlaatuinen anatomiamme! Kaksi ääntä ei koskaan kuulosta täysin samanlaiselta.

Oman ääni virtaa vaivattomasti

Mistä tietää käyttävänsä ”omaa ääntä”? Sanoisin, että tuntemukset ovat paras opastaja. Omalla äänellä laulaminen ja puhuminen tuntuu helpolta, suorastaan ihanalta!

Mitä äänielimistössä tapahtuu kun ihminen laulaa tai puhuu omalla äänellään?

-Äänentuotto tapahtuu mahdollisimman optimaalisella tavalla.

-Äänihuulisulku on tasapainoinen, ei liian puristeinen eikä vuotoinen.

-Ilmanpaine on sopiva.

-Turhat lihasjännitykset eivät rajoita äänen vapaata virtausta.

Kirkas vai tumma sointi?

Entä ääntöväylässä syntyvä sointi sitten? Onko parempi hakea ääneen tummuutta huulia törröttämällä ja kurkunpäätä laskemalla, vai etsiskellä kirkkautta hymyasetuksella? Jaa-a. Tämä oli yksi ”koulukuntia” erottavia kysymyksiä minun opiskeluaikanani. Tunsin tuolloin intuitiivisesti, että joskus harhauduttiin epäoleellisiin asioihin. Kentie syynä oli tiedon puute.

Ehkä omin sointi on keskitila tummentamisen ja kirkastamisen välillä. Luonnollinen sointi syntyy, kun huulet, kieli ja kurkunpää ovat rennon aktiiviset. Mutta ei ole väärin hakea ääneen erilaisia soundeja, jos sen osaa! On hyvä kuitenkin pitää lihasmuistissa rento perustekniikka.

Äänellä voi leikitellä

Oma ääni ei ole maailman vakavin asia. Laulaminen on nautintoa ja leikkiä. Kun laulaja tuntee ja hallitsee instrumenttinsa, hän voi käyttää sitä monin tavoin. Samasta laulajasta voi irrota, korkeat ja matalat äänet, tummat ja kirkkaat sävyt, voimakas ja hempeä ote, sekä monenlaiset tunneilmaukset ja fraseeraukset jazzista rockiin. Oikeastaan ainoat rajoitteet uusien tyylien ja äänenkäyttötapojen opiskelulle on aika, energia ja jossain määrin raha.

Olen joskus itsekin tuuminut, mikä eri laulutavoistani se minun omin ääneni. Onko oma ääneni oopperamainen, hennon kuulas vai rouhean matala? Vastaus kuuluu: Olen tasapainossa sen kanssa, että minun omasta äänestäni on moneksi.

Äänialan laajentamisessa voi olla apuna Laajenna äänialaasi-videokurssini.

Haasteet oman äänen löytämisessä

Moni ihminen on tilanteessa, jossa laulaminen tai puhuminen on kaukana vaivattomasta tai nautinnollisesta. Ääni ei tunnu kestävän työn ja vapaa-ajan haasteita. Rennon, soivan äänen löytäminen omin keinoin voi olla mahdotonta. Ominpäin harjoittelu voi johtaa pelkästään haitallisten äänenkäyttötapojen vahvistumiseen. Huonosti toimivien äänenkäyttötapojen kehittäminen paremmiksi on pätevälle ammattilaiselle arkipäivää.

Myös oman äänen kuuleminen ja kuunteleminen on monelle henkisesti haastavaa.

Olisi mahtavaa, jos laulunopiskelun polku etenisi siten, että ensin vakiinnutettaisiin hyvä äänenkäyttötapa, jonka jälkeen voitaisiin kokeilla esimerkiksi erikoisempia efektejä. Valitettavasti kaikilla opintopolku ei suju kuten Strömsössä, vaan ongelmia perustekniikassa saatetaan korjata vielä ammattilaisvaiheessa. Vaikuttaa siltä, että ehkä suurin työ laulunoppilaiden kanssa tehdään poisoppimisessa ja rentouttamisessa.

Jähmeä ääni-identiteetti esteenä edistymiselle

-Tämä ei ole minun ääneni! Lauluoppilas sanoo ihmeissään. Hän on juuri laulanut noin oktaavin korkeammalta kuin koskaan aiemmin. Hänen laulunsa kimmeltää korkealla, koska hän uskaltautui käyttämään päärekisteriä, ilmanpaine oli sopiva ja hänen kehonsa oli riittävän rento. Ylä-äänten laulaminen tuntui – mitä ihmettä – helpolta.

Jos tunnistat tästä laulutuntini kuvauksesta itsesi, saatat olla osittain oikeassa. Vastaavia tilanteita sattuu nimittäin säännöllisesti. Löydämme laulunopiskelijoiden äänestä tutkimattomia puolia, ja niihin sopeutuminen henkisesti on osa oppimisprosessia.

Ihminen saattaa identifioida itsensä äänensä perusteella. Hän saattaa mieltää itsensä esimerkiksi korkea- tai matalaääniseksi, tai jopa laulutaidottomaksi. Joskus mielikuvista pidetään kiinni jopa äänielimistön terveyden kustannuksella. Mieli ei aina tahdo ymmärtää tai hyväksyä uutta tietoa pureskelematta.

Jotkut saattavat ajatella, että äänenhallinta tuhoaa jotakin omintakeista. Osa ihmisistä ei halua edes kokeilla uusia tapoja laulaa. Ymmärrän että tällaiset tunteet kuuluvat vaiheeseen, kun tieto lisääntyy, mutta taidot eivät välttämättä seuraa perässä samaa tahtia. Ääni on monelle intiimi asia. Neuvojen vastaanottaminen herkällä alueella saattaa tuntua riskialttiilta.

Ota yhteyttä!

Ihmisääni on loputtoman kiinnostava aihepiiri. Älä jää yksin äänellisten haasteiden kanssa vaan kysy rohkeasti laulutuntia tai äänivalmennusta! 🙂 aura.maarit@gmail.com