Semiokkluusio – Äänitohtori Maarit Aura

HUOM. Maarit Aura on siirtänyt palvelunsa Helsinkiin 1.1.2024. Tervetuloa laulutunnille tai äänivalmennukseen Helsingin keskustaan, Kamppiin (ja syyskuusta 2024 alkaen Töölöntorille)! Ryhmäkoulutuksia Aura pitää myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Otathan yhteyttä meilitse: aura.maarit(at)gmail.com.

Puolisulkuharjoitukset ovat vakiintuneet osaksi laulutuntien ja äänivalmennusten opetussisältöä. Puolisulku- eli semiokluusioharjoituksiin kuuluvat mm. nasaalikonsonanteilla tehtävät harjoitukset sekä erilaiset päristelyt. Ilmiö puolisulkuharjoitusten takana voi vaikuttaa vaikeaselkoiselta, mutta on äänentuoton kannalta äärimmäisen tärkeä. Kun ääntöväylään aiheutetaan sopiva ahtauma, äänihuulivärähtely kohenee. Mikäli tämän blogikirjoituksen ymmärtäminen tuntuu haastavalta, älä säikähdä. Saat puolisulkuharjoitusten edut ottamalla ne osaksi rutiineitasi.

Ääni-instrumentin kolme toiminnallista osaa

Äänielimistö koostuu kolmesta toiminnallisesta osasta: 1. voimanlähde hengityselimistö, 2. äänilähde äänihuulet ja 3. resonaattori ääntöväylä. Hengityksen tuottama ilmavirta siis toimii äänentuoton energialähteenä. Ääni syntyy kurkunpäässä sijaitsevissa äänihuulissa. Ääntöväylä on ontelosto äänihuulilta huulille ja sieraimiin. Ääntöväylässä syntyvät mm. laulussa tarvittavat erilaiset äänensävyt ja ääntöväylän alueella sijaitsevilla artikulaatioelimillä artikuloidaan tekstiä. Kolme edellä mainittua äänielimistön osaa eivät nykytiedon mukaan toimi erillään toisistaan, vaan ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ja vaikuttavat toisiinsa. Tätä sanotaan interaktioksi.

Ääntöväylän ja äänihuulten vuorovaikutus

Oletko vielä mukana? Nyt edetään haastavampaan osuuteen 🙂 Ääntöväylä vaikuttaa äänihuulivärähtelyyn kahden eri mekanismin kautta. Ääntöväylän ja äänilähteen (äänihuulet) vuorovaikutusta on siis kahdenlaista, akustista ja mekaanista. Akustisella interaktiolla (vuorovaikutuksella) tarkoitetaan ääntöväylän vaikutuksia ns. glottaaliseen ilmavirtauspulssiin eli siihen ilmavirtaukseen, joka purkautuu äänihuulten välistä niiden värähdellessä. Ääntöväylän resonanssit eli formantit vaikuttavat niinikään äänihuulivärähtelyyn. (Akustis-) mekaaninen interaktio tarkoittaakin äänihuulten ylä- ja alapuolisen tilan resonanssien vaikutuksia äänihuulivärähtelyyn.

Ääntöväylän ahtauttaminen parantaa impedanssia

Kun äänihuulet värähdellessään jaksottavat ääniraosta purkautuvaa ilmavirtaa, ilmanpaine äänihuulten ala- ja yläpuolella ja äänihuulten välissä vaihtelee. Ilma virtaa keuhkoista ääniraon kautta nieluun ja ulos suuaukosta. Ilmavirta kohtaa tällä matkalla vastuksia. Äänirako eli glottis on läpimitaltaan pikkuruinen, joten sen vastus keuhkoista tulevalle ilmavirralle on suuri. Ääntöväyläputki aiheuttaa vastusta, joka vaikuttaa äänihuulivärähtelyyn. Ääntöväylässä sijaitsee”esteitä” ja erikokoisia osia, jotka vaikuttavat ilmanpaineen kulkuun ääntöväylässä. Osa ilmanpaineesta kulkeutuu ääntöväylästä ulos, mutta osa kohdistuu takaisin äänilähteeseen aiheuttaen muutoksia sekä äänilähteessä että ääntöväylässä. Tätä ääntöväylän vastusta kutsutaan impedanssiksi. (Impedanssi = taajuusriippuva vastus, suhdeluku paineen ja virtauksen välillä). Ääntöväylän akustiikan vaikutus tulee ilmeiseksi silloin, kun ääntöväylän vastus ilmavirtaukselle kasvaa. Tämä tapahtuu esimerkiksi suljettujen (b, d, g, r) ja puolisuljettujen (i, y, u, v, z, m, n, ng) äänteiden aikana.

Sopiva vastus

Optimaalinen äänentuotto syntyy silloin, kun ääntöväylän ja äänihuulten vastus ovat sopivassa suhteessa keskenään. Koska impedanssi tarkoittaa suhdelukua paineen ja virtauksen välillä, sen kasvattaminen onnistuu joko ääntöväylän ilmanpainetta kasvattamalla tai ilman virtauksen nopeutta hidastamalla. Impedanssin määrä on riippuvainen siitä, kuinka pitkän matkan tai kapean väylän läpi ilmanpaine joutuu kulkemaan. Ääntöväylän pidentäminen kurkunpäätä laskemalla tai kapeuttaminen epilaryngeaaliputkea ahtauttamalla lisäävät ilmamassan vastusta, eli parantavat impendanssia.

Positiivinen ja negatiivinen reaktanssi

Inertanssi (positiivinen reaktanssi) tukee äänihuulivärähtelyä. Tuolloin ilmanpaine äänihuulten yläpuolella hidastaa ääniraon avautumista. Ääniraon sulkeutuessa yläpuolinen paine on pienempi ja edistää ääniraon sulkeutumista. Positiivinen reaktanssi myös laskee kynnyspainetta ja muotoilee virtauspulssia niin, että yläsävelet voimistuvat ja äänenvoimakkuus lisääntyy muutamalla desibelillä.

Reaktanssi voi olla myös negatiivista. Negatiivinen reaktanssi (kapasitanssi) haittaa äänentuottoa. Negatiivisen reaktanssin vallitessa äänirako pyrkii jäämään auki, koska tällöin äänihuulten yläpuolinen paine on pieni glottiksen avautuessa ja suuri sen sulkeutuessa.

Interaktion hyödyntäminen laulamisessa

Akustis-mekaanisen vuorovaikutuksen soveltaminen laulamiseen on laulajille tuttua, vaikkakin ilmiö harvoin selitetään laulunopiskelijalle tieteellistä sanastoa käyttäen. Harjaantuneen laulunopettajan korva oletettavasti erottaa hyvän interaktion ja pyrkii sen toteuttamiseen vaistonvaraisesti.

Akustis-mekaanisen vuorovaikutuksen määrää voi säädellä vaihtelemalla adduktion tiiviyttä, kurkunpääputken läpimittaa tai perustaajuutta. Epilaryngaaliputken suhteellinen ahtauttaminen mm. sopivalla kurkunpään laskulla ja/tai nielun avartamisella nostaa ääntöväylän vastusta eli inertiivistä reaktanssia, joka voi myös tehostaa äänihuulivärähtelyä. Epilaryngaaliputken ahtauttaminen stabiloi äänihuulivärähtelyä ja laskee kynnyspainetta ja törmäyspainetta. Kun epiglottaalinen alue äänihuulista kurkunkanteen on sopivan ahdas, se toimii kuin trumpetin suukappale – sovittaa suuren huulivastuksen instrumenttiputken pienempään vastukseen. Tämä kasvattaa äänen kantavuutta ilman lisäkuormitusta. Epilaryngeaaliputken kaventaminen liittyy kevyessä musiikissa twang-käsitteeseen ja klassisessa laulussa ring-käsitteeseen. Ääntöväylään voidaan myös pyrkiä luomaan kapeikkoja, mm. kielen avulla.

Reaktanssilla on yhteys ääntöväylän resonansseihin. Resonanssin alapuolella reaktanssi on positiivista, eli se kasvaa aina resonanssitaajuuteen saakka, mutta heti, kun resonanssitaajuus saavutetaan, reaktanssi sukeltaa negatiiviseksi. Tätä voi käytännössä havainnollistaa tekemällä sävelkorkeusliukuja putkeen. Kun f0 (eli perustaajuus) on F1:n (eli ääntöväylän ensimmäisen resonanssin ns. formantin) alapuolella, putki antaa tukea, mutta kun f0 saavuttaa F1:n tai menee sen yli, tuki katoaa, on kuin putkea ei enää olisi huulilla ollenkaan.

Väylätuki

Hengitystuki on useimmille laulajille tuttu käsite. Kuitenkin myös ääntöväylä tukee äänentuottoa. (Ääntö)väylätuki on laulajan kokemus siitä, että ääntöväylä antaa tukea. Väylätuki voidaan ymmärtää tuntoaistimukseksi riittävän voimakkaasta positiivisesta reaktanssista eli hyvästä interaktiosta äänilähteen ja suotimen välillä väylässä. Väylätuki hidastaa ilmavirtausta. Se myös lisää äänen voimakkuutta ja kuuluvuutta sekä stabiloi rekisterisiirtymiä. Väylässä on suuri positiivinen reaktanssi silloin, kun F1 (tai F2) on riittävän lähellä perustaajuutta tai, kun epilaryngeaaliputki on sopivan ahdas ja tarjoaa positiivisen reaktanssin laajalla taajuusalueella. Positiivinen reaktanssi helpottaa äänihuulivärähtelyä alentamalla äännön kynnyspainetta eli alinta painetta, jolla äänihuulet lähtevät värähtelemään ja värähtely pysyy yllä.

Ääntöbalanssi – adduktion ja ilmanpaineen suhde

Impedanssin yhteensovittamisen avulla voidaan kehittää ääntöbalanssia, eli adduktion ja ilmanpaineen sopivaa suhdetta. Impedanssi edesauttaa taloudellista äänentuottotapaa. Äänihuulten yläpuolella olevan paineen kasvu estää äänihuulia painumasta liian tiukasti yhteen, mikä estää hyperfunktionaalista (puristeista) äänentuottoa. Jotta äänihuulivärähtely olisi mahdollista paineen lisääntyessä, vaaditaan adduktion lisäämistä, mikä auttaa hypofunktionaalisen (vuotoisen) äänentuoton estämisessä.

Puolisulkuharjoitukset apuna optimaalisen äänentuoton kehittämisessä

Positiivista reaktanssia voidaan kehittää semiokluusio-, eli puolisulkuharjoitteiden avulla. Puolisulkuharjoituksissa ääntöväylää ahtautetaan mm. huulitäryn, nasaalien ja putkiin ääntämisen avulla, jolloin ilmanpaine ääntöväylässä kasvaa. Ääntöväylän resonanssien aiheuttamat värähtelytuntemykset kasvojen alueella voivat kasvaa. Ne taas toimivat palautesignaaleina optimaalisesta äänentuotosta. Laulunopiskelija saa ääntöväylää ahtauttavien harjoitusten aikana kokemuksen ääntöväylän tukevasta vaikutuksesta, eli väylätuesta. Tämä tuntemus pyritään siirtämään harjoituksesta muuhun äänenkäyttöön. Ammattimaisen laulukoulutuksen tarkoitus on oppia pitämään yllä positiivista reaktanssia laajalla sävelkorkeusvaihtelualueella. Toki asiaa ei välttämättä sanoiteta näillä käsitteillä, vaan laulunopettajat operoivat havainnollistamalla asiaa. Yksityiskohtaiset kuvaukset huuli- ja kielitäryyn löydät ainakin Ääniharjoitus päivässä– ja Laajenna äänialaasi -verkkokursseista sekä maksuttomasta äänenlämmittelystä puhujille.

Lähteitä

Aura, M. (2023). Imposto, pääresonanssi, laulajan ilme : laulupedagogisten käsitteiden fysiologiset ja akustiset selitykset. Tampereen yliopisto.

Laukkanen, A.-M. & Laine, U. K. (2020). Katsaus vuorovaikutukseen ääntöväylän ja äänilähteen välillä. Puhe Ja Kieli, 1, 83–97. https://doi.org/10.23997/pk.95502

Laukkanen, A.-M. & Leino, T. (1999). Ihmeellinen ihmisääni. Helsinki: Gaudeamus.

Titze, I. R. (2008). Nonlinear source-filter coupling in phonation : Theory. The Journal of the Acoustical Society of America, 123(5), 2733–2749. https://doi.org/10.1121/1.2832337

Titze, I. R. & Story, B. H. (1997). Acoustic interactions of the voice source with the lower vocal tract. The Journal of the Acoustical Society of America, 101(4), 2234–2243. https://doi.org/10.1121/1.418246

Titze, I. R. & Verdolini Abbott, K. (2012). Vocology : the science and practice of voice habilitation. Salt Lake City: Center of Voice and Speech.

Vainio, M., Palo, P., Aalto, D. & Laine, U. (2009). Lähde ja suodin – puheentuoton akustiikasta ja sen mallintamisesta. Teoksessa Aaltonen, O., Aulanko, R., Iivonen, A., Klippi, A. & Vainio, M. (toim.), Puhuva ihminen – Puhetieteiden perusteet (1-2. painos). Helsinki: Otava.

Katso video formanteista!

Kirjoittaja on musiikin maisteri (pääaine laulupedagogiikka) sekä filosofian tohtori (pääaine vokologia).

Osallistuin Marketta Mannisen Hoitava hengitys-työpajaan 27.9.2020. Tapahtuman järjesti Suomen vokologit ry. Hoitava hengitys perustuu Buteyko-menetelmään. Kuten nimestä voi päätellä, menetelmän päämäärä on rauhallinen, säännöllinen, äänetön ja näkymätön hengitys, joka tukee hyvinvointia. Mannisen mukaan oikealla hengitystavalla voidaan mm. lievittää uniapnean ja astman oireita. Hengityksen painopisteen tulisi olla pitkässä uloshengityksessä. Sisäänhengitys on syvä, mutta keveä.

Yksi Hoitavan hengityksen perusajatuksista on oikea happi-hiilidioksidi-tasapaino. Mannisen mukaan vallalla on väärinkäsitys, jonka mukaan happea tulee imeä sisään, kun taas hiilidioksidi on hyödytön jäte. Manninen opettaa, että jos hengitämme liikaa, elimistöstämme poistuu liikaa hiilidioksidia. Lopputuloksena voi olla krooninen hyperventilaatiosyndrooma. Tämä taas voi aiheuttaa monenlaisia ikäviä oireita. Katso videoklippi. Harjoittelimme hengityksen keventämistä ja vähentämistä erilaisilla menetelmillä, joista mainitsen muutaman. Voitte lukea tarkemman kuvauksen Hoitavasta hengityksestä Mannisen kotisivuilta.

Monet Hoitava hengitys-työpajassa esiintulleista menetelmistä olivat minulle ennestään tuttuja vokologian ja laulunopetuksen tiimoilta. Olen aloittanut tutkimusmatkani hengitykseen 1990-luvun puolella, joten minua on vaikea yllättää. Nostan tässä esiin joitakin teemoja, joissa huomasin kytköksiä laulunopetukseen ja puhevalmennukseen.

Syvähengitys

Hoitavassa hengityksessä pyritään hengitystapaan, jossa pallea laskeutuu. Tämä on luonnollisesti myös äänenkäyttöä tukevan hengityksen ja laulutuen perusta. Pallea vetää laskeutuessaan kurkunpäätä kevyesti alaspäin, mikä aikaansaa äänihuulivärähtelylle suotuisat olosuhteet. Katso videoni hengityksestä ja laulutuesta.

Ylihengittäminen on haitallista

Samaa mieltä. Valtaisa ilmamäärä ei useinkaan paranna äänenlaatua. Monet laulunharrastajat ikään kuin suorittavat hengittämistä ja samalla koko laulamista. Ilmaa kiskotaan sisään kuin hengen hädässä ja ilmanpainetta käytetään liikaa. Samaan aikaan ei yleensä ymmärretä ääntöbalanssia, eli ilmanpaineen ja äänihuulten yhteispeliä. Tuloksena on puhkumista ja puhinaa – sekä vuotoinen tai kireä ääni. Laulamisen ei tarvitse olla raskasta tai monimutkaista. Vaivaton äänentuottotapa on yleensä myös kuulijan kannalta miellyttävämpi.

Laulutukea on pitkään opetettu hyvin suorituskeskeisesti. Minullekin opetettiin aikoinaan hengittämistä siten, että ilmaa vedetään sisään syvään – ja paljon! Hengitysliikkeiden piti näkyä selkeästi. Hengitys ja hengitysliikkeillä ”jumppaaminen” tuntui olevan itseisarvo. Usein unohdettiin selittää, miksi hengittäminen on äänenkäytön kannalta oleellista, ja mihin sillä tuella oikein pyritään.

Semiokkluusi-harjoituksia

Hoitava hengitys-työpajassa vastaan tulleita tuttuja harjoituksia oli mm. ääntöväylän umpeuttaminen pillillä tai suun tai sierainten avulla. Semiokkluusiot ovat yleisesti käytettyjä ääniterapiassa ja äänenharjoittamisessa. Kun ääntöväylää suppeutetaan pillin, letkun, nasaalikonsonantin tai vaikka huulitäryn avulla, ääntöväylään muodostuu vastus. Ääntöväylävastus voi auttaa saavuttamaan mm. suotuisan adduktion, eli äänihuulten lähentymisen, sekä avara nielu+kaventunut epilaryngaaliputki-yhdistelmän. Hoitavassa hengityksessä semiokkluusi-harjoitteita käytettiin ymmärtääkseni uloshengityksen hidastamiseen ja pallean aktivoimiseen. Esimerkiksi pilliharjoituksessa koin hyvin konkreettisen yhteyden palleaani.

Uloshengityksen hidastaminen

Minulle uusi, inspiroiva harjoitus oli vähennetty hengitys. Koin harjoituksen miellyttävänä ja mielenkiintoisena. Kovin automaattisesti sitä vaan tulee hengittäneeksi mahdollisimman isosti vaikka vähemmälläkin ilmalla pärjäisi. Mieleeni tuli, että oikeastaan lauluhengityksellä on jotain yhteistä vähennetyn hengityksen kanssa. Laulaessa sisäänhengitykseen on usein hyvin rajallinen aika, jolloin sisäänhengitys on pelkkä nopea sisäänhengityslihasten aktivointi. Uloshengitys on kestoltaan reilusti pidempi. Mehän laulamme ja puhumme uloshengityksellä, joten uloshengityksen ilmavirtaa käytetään säästeliäästi ja tasaisesti.

Kurssilla harjoittelimme vähennettyä hengitystä meditaationomaisesti. Painotan, etten suosittele vähennettyä hengitystä ääntöhengityksen perustaksi, vaan siihen lienee hyvä tutustua ohjattuna hengitysharjoituksena.

Hengitys nenän kautta

Manninen puhui laajalti nenähengityksen hyödyistä. Nenän kautta hengittäminen voi monen muun hyvän asian lisäksi hillitä koronan leviämistä. Onhan kyseessä mekanismi, joka puhdistaa ja lämmittää elimistöömme tulevan ilman. Olen aikoinaan tehnyt videon, jossa pohdin nenän ja suun kautta hengittämisen eroja laulaessa.

Suosin nenän kautta hengittämistä laulaessa aina kun se on mahdollista. Olen huomannut, että asiakkaani voivat löytää helpommin resonoivan äänentuottotavan nenän kautta hengittäessään. Se saattaa myös rentouttaa leuan ja kurkunpään aluetta. Kaksi Journal of Voice-lehdessä julkaisemaamme tutkimusartikkelia valottavat nenän osuutta laulamisessa. Suun kautta hengittämistä ainakin ajoittain puoltaa se, ettemme aina ehdi hengittää nenän kautta. Suun kautta hengittäessä tavoitamme myös heti toivotun ääntöväyläasetuksen. Esimerkiksi ylä-ääniä laulaessa voi jo sisäänhengittäessä avata suuta ja nielutilaa.

Kielijumppa ja kielen asema

Kielen asema oli yksi työpajan teemoista. Kielen etinen sijainti ja rento aktiivisuus ovat mielestäni äänentuoton ja artikulaation kulmakiviä. Oma laulutekniikkani kehittyi huimasti, kun aikoinaan löysin kielen oikean toiminnan. Saman ilmiö olen havainnut useiden asiakkaiden kohdalla. Kun kieli ei enää paina kurkunpäätä, on mm. ylä-äänet ja rekisterinvaihto helpottuneet. Laulamiseen on kaiken kaikkiaan tullut vaivattomampi ote ja ääneen valoisampi sävy.

Hengitystietoisuus

Hengityksen merkitys hyvinvoinnille on noussut viime vuosina ihmisten tietoisuuteen ja alalle on tullut uusia palveluntarjoajia. Olisiko niin, että ihmiset ovat aiemmin hakeneet apua hengityksen ongelmiin esimerkiksi laulutunneilta tai joogasta.

Mitä kurssista jäi käteen

Kurssi kaikenkaikkiaan oli mielenkiintoinen ja Marketta Manninen tapa kouluttaa oli selkeä ja miellyttävä. Mannisen tarjoama näkökulma hengittämiseen oli virkistävä ja ajatuksia herättävä. Muutama kysymys jäi itämään mieleeni. Haluan mutustella lisää esimerkiksi hiilidioksidin merkitystä hyvinvoinnille. Itse ajattelin kokeilla, saisinko energisoitua itseäni vähennetyllä hengityksellä. Koen, että Hoitava hengitys pääosin tukee aiemmin oppimaani ja monet sen ajatuksista tukee äänenkäyttöä.

Ryhmämme koostui ääniammattilaisista, puhujista, puhekouluttajista, laulunopettajista, juontajista… Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka henkilöt, jotka eivät ole aiemmin harjoittaneet hengitystä, kokevat kurssin harjoitukset, kuten vähennetyn hengityksen.

Julkaisin kevättalvella 2020 hengityskurssin puhujille ja laulajille. Se sisältää hengitysharjoituksia sekä tietoa äänenkäyttöä tukevasta hengitystavasta. Kurssilla sivutaan myös hengityksen ja mielen yhteyttä ja esiintymisjännitystä.

Hengittelemisiin!

Äänitohtori Maarit Aura

Parasta äänellesi

Kategoria: Semiokkluusio

Katsaus äänitieteeseen: Interaktio ja impedanssi – ääntöväylän sopiva ahtauttaminen parantaa äänihuulivärähtelyä