Uncategorized – Äänitohtori Maarit Aura

Kategoria: Uncategorized

Voiko itselleen tehdä värianalyysin – sovellukset ja someryhmät

Julkaistu heinäkuu 29, 2023heinäkuu 29, 2023 tekijä Maarit Aura

Edellisessä tekstissä käytiin läpi värivuodenajat alakategorioineen. Nyt kerron, miten värianalyysi tehdään ja mitä menetelmiä on olemassa itseanalysointiin. Tämä teksti on siis edellistä, tietopainotteista videota henkilökohtaisempi. Jos haluat nähdä, mitkä värit 12 eri värityypeille sopivat, katso video.

Miksi värianalyysi

Kun tietää, mitkä sävyt itselle sopivat, säästää aikaa ja rahaa. Monet ihmiset hankkivat itselleen hyvin istuvia vaatteita intuitiolla, tai hyvällä värisilmällä. Kun tietää itselleen sopivat sävyt, on helpompi koota aikaa kestävä puvusto, meikit ja asusteet. Minä olen kokeillut monenlaisia tyylejä ja värejä, eivätkä kaikki niistä suinkaan ole imarrelleet minua. Olen tehnyt lukuisia hutiostoksia sekä vaatteiden että meikkien suhteen. Rahaa on mennyt hukkaan. Olisinpa ollut kartalla itselleni sopivista väreistä jo teininä!

Ammattilaisen tekemä ”draping”

Ammattilaisen tekemässä värianalyysissa kaulalle asetetaan eri värisiä kankaita, ja sävyjen vaikutusta ihoon arvioidaan. Tästä prosessista, jota kutsutaan englanninkielisessä materiaalissa nimellä ”draping”, löytyy runsaasti videoita youtubesta. Värianalyysiin on syytä mennä meikittä. Oletan, että meikki lisää esimerkiksi värikylläisyyden tai intensiteetin vaikutelmaa, ja näin ollen analyysi voi mennä pieleen. Toisaalta meikin avulla voidaan saada sellainen asu sopimaan, joka ei aivan parhaiten osu omaan sävytykseen.

Itseanalyysi

Painotan etten ole värianalyysiammattilainen. Olen kiinnostunut asiasta ja tutkiskellut aihepiiriä eri vuosikymmeninä. Minulle ei ole koskaan tehty värianalyysia kasvotusten. Olen koittanut selvittää värivuodenaikaani arvioimalla itse itseäni. Aloitin tutkimusmatkan lukemalla kirjoja aiheesta ja tutustumalla materiaaliin netissä. Olen asettanut erivärisiä kankaita kasvojeni lähelle ja arvioinut niiden vaikutusta ihooni. Olen ottanut tästä prosessista kuvia, ja jatkanut tarkastelua kuvien avulla.

Värianalyysisovellukset

Digitaaliset kokeilut aloitin canvan avulla. Asetin kasvojeni ympärille eri värisiä palkkeja ja ympyröitä. Sittemmin olen kokeillut eri värianalyysisovelluksia. Käyttökelpoisimmiksi olen todennut Dressikan ja My Best Colors-sävelluksen. Dressikan mukava puoli on, että siinä voi sovittaa kuvaansa erivärisiä vaatteita, meikkejä tai hiusvärejä vuodenaikapalettien mukaisesti. My Best Colors-sovelluksessa puolestaan voi luoda oman väripaletin, ja kokeilla eri vuodenaikojen paletteja kasvojaan vasten. Sovelluksen avulla voi selvittää, kuuluuko oman vaatteen väri johonkin neljästä värivuodenajasta.

Sovellukset analysoivat yksittäisiä pikseleitä mekaanisesti, eivätkä arvioi värisävyjen istuvuutta ihmissilmän tavoin. Sovellusten antamiin vastauksiin ei voi täysin luottaa, vaan niihin kannattaa suhtautua hauskana leikkinä tai kiinnostavana kokeiluna.

värianalyysisovellus, värivuodenaika, dressika, — Värianalyysin tekemistä ja värisävyjen kokeilua Dressikalla. Jos haluat nähdä lisää kuvia värianalyysisovelluksista, katso video youtubekanavaltani. (Linkki alla).

Someryhmät

Olen myös postannut kuviani somen värianalyysiryhmiin. Someryhmissä aiheesta innostuneet ihmiset arvioivat toistensa värivuodenaikoja alaluokkineen. Ryhmissä myös keskustellaan siitä, mitkä värit kullekin parhaiten sopivat. Tätäkään tapaa ei voi pitää luotettavana, koska kyseessä ovat harrastelijat. Esimerkiksi minulle on ehdotettu jokaisen neljän värivuodenajan alaluokkia.

Etävärianalyysi ja sen haasteet

Ammattimainen värikonsultti on analysoinut minut muutaman kuvani perusteella eräässä someryhmässä. Tämä oli mielenkiintoista, mutta mieleeni jäi kuitenkin kytemään epäilys digitaalisen analyysin luotettavuudesta. Suurimpana haasteena koen valokuvan ottamisen. Asiakkaan tulisi kyetä ottamaan itsestään kuva, jossa hänen värisävynsä näkyvät täysin autenttisina. Olen itseäni kuvatessani ja sovelluksilla leikkiessäni huomannut, että tällaisen kuvan ottaminen on erittäin hankalaa.

Pilvinen sää tai varjoisa tila aiheuttavat kasvoille viileämmän sävyn kuin aurinkoinen sää. Varjossa otettu kuva on yleensä tuottanut sovelluksissa ja someryhmissä vastaukseksi viileän värivuodenajan (talven tai kesän) ja auringossa otettu lämpimän värivuodenajan (yleensä syksyn ja harvemmin kevään). Valotus saattaa häiritä sävyn (hue) lisäksi myös kontrasteja (värikylläisyys, chroma) ja tummuusastetta (väriarvo, value), esimerkiksi siten, että varjossa tukka ja silmät näyttävät tummemmilta.

Makuasioita

Mietin, kuinka paljon värianalyysissa on kyse ”makuasiosta”. Suuret linjat lienee helppo nähdä, mutta valinta voi olla vaikea läheisten kategorioiden välillä. Otetaan esimerkiksi keskiruskea brunette, jolla on neutraalihko mutta lämpimään kallellaan oleva sävytys. Missä kohtaa janaa pehmeä syksy muuttuu tummaksi syksyksi? Milloin ihmisen katsotaan olevan tarpeeksi kirkas kirkkaaksi kevääksi? Sama valinnan vaikeus pätee vaikkapa tummahko kesä – viileä talvi -akselilla.

Persoonan vaikutus

Myös henkilön persoona voinee vaikuttaa analyysiin. Väri ei ole pelkkä väri, väri on energiaa. Hyvin rämäpäiselle, voimakkaalle naiselle saattaisi tuntua arveluttavalta antaa tulokseksi pastellisävyissä viihtyvä vaalea kesä. Sisäänpäin kääntynyt, arka ihminen voisi puolestaan kokea olonsa oudoksi pirteissä kirkkaan kevään sävyissä. Huomioiko värianalyysin tekijä persoonan analyysissaan?

Ympäristön vaikutus

Eräs asia, jota itse mietin, on se, kuinka paljon kansallisuus ja konteksti vaikuttavat värianalyysiin. Suomessa eläneenä ihmisenä pidän itseäni melko tummana, vaikka hiukseni ovat ”vain” keskiruskeat. Kun olen osallistunut keskusteluihin kansainvälisissä ryhmissä, minut on usein arvioitu vaaleammaksi ja pehmeämmäksi kuin olen itse ajatellut itseni. Adjektiivit ”tumma” ja ”vaalea” voivat kaiketi tarkoittaa melko eri näköistä olemusta esimerkiksi Suomessa ja Espanjassa.

Värianalyysiin Tampereella

Haluaisin käydä värianalyysissa ammattilaisella, mutta täytyy sanoa, että tieto on lisännyt tuskaa ja olen tullut hieman krantuksi. En ole nettihaulla löytänyt kotipaikkakunnaltani ammattilaisia, jotka tekisivät muita kuin neljän vuodenajan analyyseja. Saamani palautteen perusteella värivuodenaikani ei ole ihan itsestäänselvä, vaan saatan hyvinkin osua melko ”neutraaliin” kategoriaan. Näin ollen toivoisin ammattilaiselta laajaa osaamista sekä kärsivällistä ja ennakkoluulotonta perehtymistä juuri minun värisävyihini. Jos tunnet kuvaustani vastaavan värianalyytikon järkevän matkan päästä Tampereelta, tai Helsingistä, vinkkaa ihmeessä. (maarit.aura at gmail.com)

Muistikirjan aarteita – Mitä Seppo Ruohonen minulle opetti

Julkaistu tammikuu 15, 2023tammikuu 15, 2023 tekijä Maarit Aura

Seppo Ruohonen (1946-2020) tunnetaan paitsi Matin ja Tepon veljenä, myös kansainvälisen uran tehneenä tenorina ja Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen professorina. Minulle Ruohonen opetti laulua vuosina 2004-2011.

Merkityksellinen laulunopettaja

Kaivoin esiin muistikirjan, johon olen aikoinaan merkinnyt muistiinpanoja Seppo Ruohosen pitämiltä laulutunneilta. Koen Ruohosen olleen minun kehitykseni kannalta merkityksellisin laulunopettaja. Aloittaessani Ruohosen oppilaana minulla oli monia äänellisiä vaikeuksia. Ruohosen opetuksessa saavutin toimivan laulutekniikan. Seppo oli niinikään viimeinen oppilaitoksen järjestämä ”virallinen” laulunopettajani. Laulajien piirissä kuulee usein sen tyylistä kommentointia, kuin ”muista opettajista ei ollut mihinkään, kun taas X sai laulutekniikkani kuntoon”. Ainakin ammoisina aikoina jotkut laulunopettajat vaativat oppilasta unohtamaan kaiken aiemmin opitun. Seikka, mitä en aikoinani tullut ajatelleeksi on, että varmasti aiemmat laulunopettajat kuitenkin loivat tiettyä äänellistä perustaa ja ymmärrystä. Ruohosen oppilaana ääneni puhkesi kukkaan. Hän siis tavallaan keräsi sadon, ja (ihan oikeutetusti) sai kunnian erinomaisesta arvosanastani laulun A-kurssitutkinnossa.

Menneen kertausta arvioivin silmin

Kun nyt selaan muistikirjaa, kykenen arvioimaan Sepon opetusta analyyttisemmin kuin opiskeluaikoinani. Huomaan, että Ruohosen opit olivat melko tyypillistä klassisen laulun opetusta. Pohdin syytä siihen, miksi vasta Sepon avulla pääsin eroon aiemmista äänellisistä haasteista ja sain lauluääneni toimimaan. Tässä kirjoituksessa avaan muistikirjan sisältöä, analysoin Ruohosen opetusta ja sanoitan sitä kielelle, jollaista nykyään itse käytän. Mainittakoon vielä, että tämä kirjoitus perustuu minun muistiinpanoihini ja tulkintoihini, eikä sinällään voi toimia täysin objektiivisena lähteenä Ruohosen opetukseen.

Luonteva ”oma ääni”

Ruohonen ei pääsääntöisesti käyttänyt tieteellisiä käsitteitä. Hän ei puhunut ääntöväylästä ja äänihuulivärähtelystä. Hän käytti jonkin verran mieli- ja kielikuvia, sekä soivia esimerkkejä. Hän puhui usein esimerkiksi luonnollisuudesta ja rentoudesta, ”omasta äänestä”, soinnista ja sointipaikasta. Mielestäni Ruohonen opetti luontevaa, vaivatonta, ergonomisesti kestävää laulutekniikkaa. Laulaminen ei sisältänyt turhaa kikkailua, vaan Seppo valjasti käyttöön oppilaan ääni-instrumentin parhaat puolet. Ruohonen yhdisti tunneilmaisun äänensävyyn ja fraseeraukseen. Erityisen tärkeä affekti vaikutti olevan jonkinlainen oopperamainen intohimo. Tätä intohimoa ei toteutettu puskemalla, vaan äänen vuolaalla virtaamisella. Artikulaatioelinten toimintaan keskityttiin erikseen, kuten muistiinpanoissa näkyy.

Kultainen keskitie

Olen kohdannut laulunopettajia, jotka edustavat ääripäitä ääntöväyläasetuksen näkökulmasta. Eräässä laulukoulussa huuliaukko suputettiin pikkuruiseksi, sävelkorkeudesta ja muista seikoista riippumatta. Toisessa laulukoulussa hymyiltiin jatkuvasti leveästi. En tuolloin juuri ymmärtänyt äänifysiologiaa, enkä kyennyt analysoimaan kyseisten laulutekniikoiden vaikutuksia ääneen. Havaitsin kuitenkin, ettei kumpikaan em. laulukoulu soveltunut minulle. Äänentuotosta tuli teennäistä ja kireää. Käsitykseni mukaan Sepon opetus edusti ”kultaista keskitietä”. Hän opetti ääntöväylän rentoa, luontevaa toimintaa. Vokaaleihin haettiin jossain määrin yhdenmukaista, pyöreähköä sävyä, mutta vokaalimodifikaatiota ei vedetty överiksi. Tärkeämpää oli, että kaikki vokaalit soivat samassa paikassa ”ylhäällä”. Oletan, että työkaluja vokaalien sointipaikan löytämiseksi olivat ainakin kielen etinen asema, kohonnut pehmeä suulaki, leuan avaus ja avoin nielutila.

Rekisteribalanssi

Niin ikään kurkunpäätasolla pyrittiin tasapainoon. Kaikenlainen puristaminen ja yliyrittäminen oli kielletty. Aiempi miespuolinen laulunopettajani ei ollut opettanut minulle lainkaan ohennerekisterin käyttämistä, joka kuitenkin on klassisen naislaulun ehdoton edellytys. Sopraanolaulunopettajien kanssa koin modaali- tai rintarekisterin jäävän hieman paitsioon, ja alitajuisesti ryhdyin pienentämään ja vaalentamaan ääntäni. Jälkikäteen ajatellen Sepon kanssa rekisteribalanssi toteutui parhaiten. Sain tuottaa matalia ääniä rintarekisterillä, nautiskellen, mutta korkeammilla sävelillä äänihuulivärähtely muuttui kohti M2-mekanismia/päärekisteriä. Tutustu rekistereihin Rekisterimestari-verkkokurssilla.

Vaativa opettaja

Ruohonen oli opettajana sinnikäs ja peräänantamaton. Huonolla tekniikalla ei kerta kaikkiaan saanut tuottaa yhtäkään ääntä, sellaisen laulamisen Seppo keskeytti heti. Niinpä alkutaival oli osaltani melkoista yritystä ja erehdystä. Kuitenkin ajattelin, ettei minulla ollut mitään menetettävää, joten luotin Seppoon ja annoin ääneni hänen käsiinsä. Koin, että Seppo toimi oppilaan parhaaksi. Laulutunneilla hän keskittyi asiaan 100%:sti. Hänen turunmurteensa oli omaa luokkaansa! Muistan, miten mukavalta tuntui, kun jokusen vuoden harjoittelun jälkeen Seppo viimeinkin ilmaisi, että nyt laulutekniikka alkaa toimia. Huomasin kehityksen itsekin. Laulaminen alkoi tuntua mukavalta, suorastaan ihanalta! Olin käytännön tasolla saanut toimimaan äänentuoton taloudellisuus-periaatteen, joka myöhemmin tuli sanoitetuksi vokologian opinnoissa. ”Soiva, kantava ääni mahdollisimman pienellä vaivalla”.

Voin kiteyttää, että Seppo Ruohonen oli henkilö, joka vaikutti voimakkaasti elämäni suuntaan. Otan osaa poismenon johdosta.

Otteita muistiinpanoistani 2004-2011 jaksoteltuna ja muokattuna selkeämmäksi

Äänihuulet

-Äänihuulten massaa käytetään tilanteeseen sopivasti. Ohentaminen aloitetaan sopivalla sävelkorkeudella. Korkealle ei lauleta liian paksusti.

Kurkunpää

-Kurkunpää rentona alhaalla

-Raukea, rento haukotus

-Ei turhia liikkeitä kurkunpäällä

-Keho pitää kurkunpään alhaalla

Nielu

-Nielu raukeasti auki

-”Putki auki”

-Pidä nielu auki kuin foniatri vetäisi kielestä

-Stabiilius, ei ylimääräistä jumppaa nielussa

Leuka

-Kurkku rento

-Leuka rento

-Leuka aukeaa hieman, mutta ei liikaa

-Ylä- ja alaleuka ovat suorassa linjassa. Alaleuka ei työnny eteen

Kitalaki

-Kitalaki (suulaki) joustaa

-Ylätila kohotetaan etenkin silloin, kun lauletaan ylöspäin

-Alaleukaa ei auota liikaa eikä sillä tueta ääntä. Ajatus yläleuan joustamisesta.

Sijoittaminen

Sointipaikka oli oleellinen osa opetusta. Sama sointi säilyi sävelkorkeudesta riippumatta.

-Vokaalit soivat samassa paikassa, ylhäällä ”kupolissa”, tai etuhampaitten takana. Älä tue vokaaleja alaleualla

-Sointi ylhäällä. Myös alaäänet soivat ylhäällä, älä paina niitä

-Pohja ja yläpuoli toimivat yhdessä

-Ota ääni yläkautta, solahtaa sieltä kroppaan

-Tunne tai mielikuva äänen kasvamisesta taaksepäin

-Ääni resonoi kasvoissa, ääntä kannatellaan, älä päästä ääntä kurkkuun

-Tunne kuin ääni kiertäisi ylös-eteen

-Soinnissa on klassiseen lauluun sopivaa intohimoa

Legato

-Sido äänet, älä sammuta niitä, älä pumppaa säveliä

-Sitkeä linja, eteenpäin meneminen

-Linja syntyy (intohimoisesta) tunteesta

Hengitys

-Nenähengitys on paras. Nenän kautta hengitettäessä kurkunpää jää rennosti sopivan matalaan asentoon

-Pallea on rento

-Inhalare la voce

-Kuin joisit pillillä, ääni solahtaa kropan läpi

ÄLÄ:

-Älä varo äänentuottoa

-Tee kommervenkkejä

-Peitä

-Paina

-Jännitä huulia

-Älä työnnä ääntä eteen

-Älä laula kaulalla, pää pysyy kiinni vartalossa

-Älä poista äänestä väkisin tummuutta tai syvyyttä

Maksuttomia kokeilutunteja? – Mielipidekirjoitus ilmaistyöstä musiikkialalla

Julkaistu maaliskuu 25, 2022maaliskuu 26, 2022 tekijä Maarit Aura

Palkkioksi näkyvyyttä

Muusikoita pyydetään joskus esiintymään tarjoamalla vastineeksi ”näkyvyyttä”? Esiintyminen huomio- tai kaljapalkalla on vitsi, joka jaksaa naurattaa vain harvoja. Vastuullinen keikan tilaaja ei mielestäni käytä hyväkseen muusikoiden epätoivoista tarvetta työllistyä, eikä järkevä muusikko puolestaan kuse kollegojen muroihin polkemalla hintatasoa. Kyseenalaistan ilmaiskeikkojen tehokkuuden markkinointivälineenä. Jotta ”näkyvyys” konkretisoituisi työtilaisuuksiksi ja tuloiksi, pitäisi ilmaiskeikan olla todella erityislaatuinen. Esimerkiksi oivaltava sisältömarkkinointi netissä voi tavoittaa paljon suuremman yleisön kuin yksittäinen esiintyminen. Musiikkipedagogien tekemästä ilmaisesta työstä on keskusteltu vähemmän kuin muusikoiden ilmaiskeikoista, joten tässä blogikirjoituksessa paneudutaan siihen.

Kaksi esimerkkiä ilmaispalveluiden pyytämisestä

Valtaosa ihmisistä lähestyy minua arvostavasti ja ymmärtää, että ammattilaiselle on maksettava asianmukainen korvaus. Nostan esimerkiksi kaksi tapausta, joissa minuun otettiin yhteyttä ilmaispalveluiden toivossa. Henkilö A kyseli maksutonta kokeilutuntia. Kun kerroin, että ensimmäinen tunti on samanhintainen kuin normitunti, mutta on alkukartoituksen vuoksi kestoltaan 10 minuuttia pidempi, A:sta ei kuulunut enää mitään.

Henkilö B toivoi, että kuuntelisin hänen tallenteensa, arvioisin hänen laulamistaan ja antaisin lauluteknisiä vinkkejä. Laulutunnille hän ei kuulemma voi tulla, koska asuu eri kaupungissa. Vastasin hänelle ystävällisesti, että palveluvalikoimaani kuuluvat verkkotunnit eivät ole kiinni sijainnista. Lisäksi informoin häntä arvio laulutallenteesta-verkkopalvelustani. Kun henkilö B sai tietoonsa palveluiden maksullisuuden, hän katkaisi kontaktin.

Asiakaskunnan houkuttelua

Kaikkea ilmaispalvelun tarjoamista ei mielestäni ole syytä leimata turhan höveliksi tai ammattialaa nakertavaksi toiminnaksi. Ilmaisten ”lahjojen” antaminen on osa yrittäjän markkinointistrategiaa. (Käytän tässä kirjoituksessa käsitettä ”yrittäjä” kaikista, joiden tulot muodostuvat asiakasmaksujen perusteella. Tähän kuuluvat varsinaisten yrittäjien lisäksi mm. kevytyrittäjät ja itsensä työllistäjät). Ilmaiseksi jaettu materiaali lisää yrittäjän tunnettavuutta ja herättää kohderyhmän kiinnostuksen. Nykyaikaisen sisältömarkkinoinnin perusteisiin kuuluu ajatus, että markkinointi on auttamista. Yrittäjä antaa pienen näytteen osaamisestaan, ja aikaansaa kuulijoissa tunteen, että juuri hän voi tarjota avun heidän haasteisiinsa. Digikouluttajat kuitenkin suosittelevat, että verkossa jaettu ilmainen”viehe” kuten teksti, audio tai video ei olisi pelkkää spämmäämistä vaan johtaisi maksulliseen palveluun.

Verkkomateriaali vai henkilökohtainen palvelu

Jokainen yrittäjä tekee itsenäisen päätöksen siitä, millaista maksutonta sisältöä hän jakaa potentiaalisille asiakkaille. Olen huomannut joidenkin aloittelevien yrittäjien tarjoavan maksuttomia lyhyitä kohtaamisia. Minä olen aikoinani valinnut sisältömarkkinoinnin verkossa. Somen kautta tavoittaa laajemman kohderyhmän kuin yksittäisiä ihmisiä henkilökohtaisesti palvellessa. Miksi en käyttäisi aikaani ja energiaani mahdollisimman taloudellisesti?

Youtube-videot ja blogitekstit ovat olleet keinoni luoda kontakti laulunharrastajiin ja äänenkäyttäjiin. Monet ovat sanoneet tutustuneensa minuun videoitteni kautta ja siten kokeneet äänitunnille lähtemisen turvalliseksi. Nykyään youtube-kanavani ja blogini ovat kaupallistettuja, eli minulle maksetaan korvausta jokaisen videon tai blogitekstin klikkaamisesta. Vaikka mainostuloilla keräämäni summat ovat hyvin pieniä ja maksan niistä verot ja muut hallinnolliset kulut, palkkio lisää tunnetta homman mielekkyydestä ja reiluudesta. Jotkut ihmiset haluavat katsoa ammattilaisten laatimia maksuttomia koulutusvideoita, mutta youtuben mainokset herättävät heissä närää. Mielestäni mainoksen katsominen mukisematta on pienin mahdollinen panostus, jonka kuluttaja voi antaa korvaukseksi pienyrittäjän tekemästä työstä.

Asianmukainen palkkio ammattilaiselle

Mennäänpä perusteisiin, joiden vuoksi en anna henkilökohtaisia palveluita ilmaiseksi. Ensimmäinen syy on se, että mielestäni pätevä, koulutettu ammattilainen ansaitsee ammattilaiselle kuuluvan palkkion. Minulla on kandidaatin tutkinto klassisesta musiikista, maisterintutkinto laulupedagogiikasta ja olen piakkoin valmistumassa tohtoriksi vokologian alalta. Kasvatustieteen opintoja löytyy ja olen pätevä valmentamaan myös puheääntä. Valtaosalla laulunopettajista on vähintään amk-tasoinen tutkinto. Olettaako joku saavansa ilmaisia palveluita muiden alojen päteviltä ammattilaisilta, kysyn vaan. Lääkärin ilmainen kokeilu-vastaanottoaika? Kampaajan suorittama ilmainen kokeilu-leikkaus? Putkimiehen maksuton kokeilu-viemärin-avaus? Miksi se yksinkertainen fakta, että palvelut ja tuotteet maksavat, unohtuu kun puhutaan musiikista?

Kulttuuriyrittäjä ei elä pyhästä hengestä

Ajatus taiteilijoista, jotka elävät intohimosta musiikkiin, elää tiukassa. Eläminen on kallista, eikä antamisen ilolla makseta vuokraa. Joidenkin voi olla vaikea hahmottaa palkansaajan ja yrittäjän aseman eroavaisuuksia. Musiikkioppilaitoksessa opettaja saa palkkansa kunnalta tai koulutusyhtymältä, eikä yksittäisen opettajan näin ollen tarvitse itse haalia asiakkaitaan tai mainostaa palveluaan. Vaikka oppilaitoksessa tarjottaisiin edullista palvelua tai maksuttomia näytetunteja, opettajan palkka juoksee normaalisti. Yrittäjän tulee itse kustantaa työtilat ja maksaa asiaankuuluvat maksut. Ilmaispalveluihin kuluva aika ja energia on pois maksavilta asiakkailta. Mikäli kassavirta ei kulje, ammattilaisen tarjoamat palvelut todennäköisesti loppuvat. Mielestäni olisi kaikille eduksi, että henkilö saisi tehdä töitä sillä alalla, johon hänellä on koulutus, jonka hän kokee mielekkäänä ja jossa hänellä on ihmisille eniten annettavaa.

Ei ole mikään bulkkituote

Yksittäiset laulutunnit ja äänivalmennukset ovat merkittävä osa minun bisnestäni. Useat asiakkaat varaavat suunnitellusti vain yhden tunnin. He saattavat esimerkiksi olla käymässä Tampereella, ja yhdistävät äänitunnilla käymisen reissuunsa. Jotkut harrastajat saattavat käydä laulutunneilla toisella opettajalla, mutta haluavat toisen pedagogin näkemyksen heitä pohdituttavaan asiaan. Tällä hetkellä myyn maksimissaan viiden tunnin paketteja. Hyvin harva ihminen tulee asiakkaakseni sillä ajatuksella, että laulutunneista tulee hänelle kiva viikottainen harrastus.

Yksittäinen äänitunti on täyttä asiaa

Ensimmäinen tunti ei ole pelkkää kivaa small talkia vaan se vaatii keskittymistä sekä oppilaalta että opettajalta. Minä kohtaan uuden ihmisen, tutustun häneen ja analysoin hänen äänenkäyttöään, tilannettaan ja tarpeitaan. Moni asiakas tulee tunnille mieltä painavan huolen, äänellisen haasteen tai jopa äänihäiriön kanssa. Oli asiakkaan lähtökohta mikä tahansa, hän pääsee heti käsiksi hyödyllisiin menetelmiin. Minä pyrin tekemään itseni tarpeettomaksi mahdollisimman nopeasti!

Palautteen antaminen vaatii aikaa ja keskittymistä

Miksi sitten en tuosta vaan arvioi ihmisten lauluvideoita ja audiota ilmaiseksi? Eikös sen luulisi olevan ihan nopea juttu? Kuten aiemmassa blogitekstissä olen perustellut, äänenkäytön ja laulamisen arvioiminen vaatii aikaa ja keskittymistä. Palautteen antamisessa oikeat sanavalinnat ovat tärkeitä. Jos huitaisisin palautteita vasemmalla kädellä, saattaisin synnyttää vääriä käsityksiä tai antaa sopimattomia neuvoja. Ja mitäpä luulette, tekisikö sellainen hyvää brändilleni? Hyväksyessäni asiakasmaksun pyrin tarjoamaan laadukasta palvelua ja otan vastuun sanoistani.

Kun perustin YouTube-kanavan lukuisat ihmiset ottivat minuun yhteyttä ja pyysivät palautetta laulustaan. Tuotteistin arviointipalvelun, koska sille vaikutti olevan kysyntää, muttei aiempaa tarjontaa. Maksullinen palvelu mahdollistaa myös verojen maksamisen.

Halvat hinnat soitattavat hälytyskelloja

Mikäli laulunopettaja, äänivalmentaja tai muu kouluttaja tarjoaa palveluitaan ilmaiseksi tai yleistä hintatasoa selvästi matalammilla hinnoilla, kehottaisin asiakasta pohtimaan, miksi näin on. Laulutunnista tulee maksaa 24% arvonlisävero. Olisiko halpojen hintojen syynä verojen kierto? Jos oikein tulkitsen, ammattilaisen tarjoama ilmainen työ rikkoo verotussääntöjä. Voidaan myös kysyä, kenellä on vastuu epäonnistuneesta palvelusta, jos maksutapahtuman kautta ei solmita yhteisiä pelisääntöjä?

Palvelun silmiinpistävä halpuus voi viitata myös yrittäjän epäpätevyyteen. Suosittelen miettimään, onko pitkällä tähtäimellä kannattavaa ostaa palveluita henkilöltä, joka ei ole pätevä kouluttamaan äänenkäyttöä, tai joka on epävarma osaamisestaan? Koen, että useissa tapauksissa aiemmin opitun, toimimattoman laulutekniikan korjaaminen on paljon haastavampaa, kuin laulunopiskelun aloittaminen ”puhtaalta pöydältä”.

Ilmaispalvelu nakertaa uskottavuutta

En usko, että ilmaistunti johtaa kovin usein pitkään asiakassuhteeseen. Ilmaispalveluita pyytävät ihmiset eivät aina edes harkitse yrittäjän palveluiden käyttämistä jatkossa. Mikäli ilmaispalveluita olisi laajalti tarjolla, osa ihmisistä hyödyntäisi tilannetta ja hyppäisi laulunopettajalta toiselle ilman tarkoitusta maksaa palveluista. Tämän teorian osoittivat todeksi nuo kaksi henkilöä, jotka hiljenivät kuultuaan palveluiden maksullisuudesta. Minun palveluideni sijasta heitä kiinnosti maksuttomuus.

Lopuksi pääsemme ilmiöön, joka kokemukseni mukaan pätee useilla elämänalueilla. Liian aulis antaja menettää muiden arvostuksen ja häntä aletaan pitää itsestäänselvyytenä. Miksi pitäisi maksaa, kun ilmaiseksikin saa? Me opetamme muille, kuinka meitä saa kohdella. Arvostetaan ammatillista osaamistamme!

Post scriptum

Tätä tekstiä kirjoittaessani päätin poistaa kokeilutunti-sanan nettisivuiltani. Vaikka olen samalla rivillä täsmentänyt, että kokeilutunti maksaa saman verran kuin muutkin äänitunnit, kaikki eivät ole lukeneet lausetta loppuun ja ovat saaneet asiasta väärän mielikuvan. Kokeilutunti-sanaa käyttämällä olen kannustanut asiakasta lunastamaan aluksi vain yhden tunnin, jonka jälkeen hän voi pohdiskella, soveltuvatko minun palveluni hänelle. Olen myös pyrkinyt korostamaan, ettei ”sitoutumispakkoa” ole. Toisaalta jokainen tunti on ”kokeilutunti”. Äänituntien jatkamista voi miettiä aina uudestaan. Ymmärrän muuttuvat tilanteet, enkä ole moksiskaan jos joku lopettaa tunneilla käymisen.

Terveisin: Maarit

Sukupuolenkorjaus ja ääni – Ajatuksia Demian Seesjärven koulutuksen jälkeen

Julkaistu syyskuu 18, 2021syyskuu 19, 2021 tekijä Maarit Aura

Noin vuosi sitten sain yhteydenoton sukupuoltaan korjanneelta henkilöltä. Hän kaipasi apua muuttuneen lauluäänensä kanssa selviytymiseen. Täytyy myöntää, etten ole koskaan valmistellut ensimmäistä laulutuntia yhtä huolellisesti. Etsin käsiini trans-ääntä käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita, opinnäytetöitä ja verkkomateriaaleja. Sukupuolenkorjauksen äänellisiä ja psykologisia vaikutuksia tutkiessani tutustuin netissä Demian Seesjärven toimintaan. Transihmisten kokemat äänelliset haasteet ja sukupuolenkorjauksen aiheuttamat äänelliset muutokset olivat mielestäni teema, joka kannattaisi ottaa käsittelyyn vokologien koulutuspäivillä. Ideani herätti innostusta ja Suomen vokologit ry toteutti koulutuksen 18.9.2021. Demian Seesjärven luotsaama workshop herätti minussa monenlaisia ajatuksia, joista muutaman jaan kanssanne.

Sopraanosta baritoniksi

Demian Seesjärvi on laulaja, musiikkipedagogi, holistinen äänitutkija, KehoÄäni-terapeutti sekä sertifioitu Trauma and Tension Releasing Exercises-ohjaaja. Tällaista ääninörttiä kuin minä kiinnostaa suunnattomasti Demianin kokema muutos: Hän on vaihtanut ääniluokkaansa sopraanosta baritoniksi sukupuolenkorjausprosessin myötä. Nykyään Seesjärvi mm. ohjaa muita sukupuolenkorjauksen läpikäyviä, sekä auttaa äänellisestä häpeästä kärsiviä. Seesjärvi oli niin mukaansatempaava kouluttaja että työpajaan varattu aika hujahti hetkessä!

Sukupuolenkorjaus ja äänelliset muutokset

Transmiesten ja -naisten kokemat äänelliset muutokset voidaan karkeasti tiivistää seuraavasti: Testosteronikorvaushoito lisää äänihuulten massaa, jolloin ääni mataloituu. Kasvavilla äänihuulilla voi olla vaikeuksia mahtua kilpiruston sisään. Transnaisen ääni ei muutu hoitojen myötä. Monet transnaiset kuitenkin toivovat ääneensä naisellisempaa sävyä. Ääntä pyritään tuolloin feminisoimaan. Perustaajuutta nostetaan ja ääntöväyläasetusten avulla kohotetaan resonanssitaajuuksia.

Äänikoulutuksessa kiinnitetään näiden muutosten lisäksi huomiota myös mm. artikulaatioon, prosodiaan, äänen voimakkuuteen, sopivaan äänenkorkeuteen jne. Kävimme työpajassa läpi harjoituksia ja tekniikoita, joista voi olla apua trans-ihmisten kokemiin haasteisiin.

Kehodysforia

Trans-ihmisen pyydettyä minulta laulutunteja, äänellisten muutosten lisäksi minua mietitytti sukupuoltaan korjaavan ihmisen psykologinen kohtaaminen. Pystyisinkö eläytymään sopivalla tavalla hänen kokemiinsa haasteisiin ja valtavaan elämänmuutokseen. Olen ollut ajoittain tuskaantunut naisen roolin rajoitteisiin. En kuitenkaan ole koskaan kokenut tunnetta, että olisin väärässä kehossa. En ole kokenut kehodysforiaa eli vierauden, ahdistuksen ja inhon tunteita, jotka kohdistuvat kehon sukupuolitettuihin piirteisiin. Toisaalta olen opettanut ihan menestyksekkäästi esimerkiksi synnytyksen ja imetysajan läpikäyneitä naisia ja vanhuksia, vaikken itse ole kokenut kyseisiä elämänvaiheita. Ääniammattilaisena tiedän, että voin ohjata asiakkaita tiedon varassa, jonka olen etsinyt ja suodattanut.

Lähtökohtana oman äänen hyväksyminen

Oman trans-ihmisen opetuskokemukseni aikana oivalsin, ettei sukupuolenkorjaus ole ainoa, eikä välttämättä edes merkittävin äänenkäyttöön vaikuttava tekijä. Äänivalmennuksessa ei käsitellä pelkästään sukupuolenkorjauksesta johtuvia muutoksia, vaan mahdollisesti vuosikymmenten takaa juontuvia äänenkäyttötapoja.

Seesjärvi nosti esiin ajatuksen, että monet trans-ihmiset ovat pienentäneet olemustaan kenties koko elämänsä ajan. Oman olemuksen piilottelu vaikuttaa luonnollisesti ääneen. Ääniopetuksen tulisi kannustaa oman äänen hyväksymiseen. Pohdiskelen, miksi asiakas haluaisi muokata ääntään, jos sen sellaisenaan täysin hyväksyy. Ehkei hyväksynnän ja kehityksen tarvitse olla keskenään ristiriidassa? Ajattelen, että äänikoulutuksen tärkein anti on antaa asiakkaalle työkaluja, joiden avulla hän tulee tietoiseksi äänensä monipuolisista mahdollisuuksista ja saa ne käyttöönsä.

Sukupuolisensitiivisyys

Kohdatessani trans-asiakkaan pelkäsin sanovani jotain epäkorrektia. Mitä jos loukkaisin häntä tahattomasti? Seesjärven koulutuksessa keskustelimme hyvän tovin sukupuolisensitiivisyydestä. Aloitin laulunopiskelun 1990-luvun lopussa. Sensitiivisyydestä ei ollut tuolloin tietoakaan! Mieslaulunopettajani tapasi muistuttaa lähes jokaisella tunnilla, että ”laulu lähtee ilolihaksesta”. Jälkikäteen ajatellen, hän tuli pyytämättä lupaa hieman liian lähelle. Musiikkipiireissä toimittiin tuolloin kuten oltiin aina toimittu. Opettaja oli auktoriteetti, jonka menetelmiä ei kyseenalaistettu. Mahdollinen ahdistus oli kokijan vika. Vaikka monet pitävät moninaisuuden huomioimista, metoo-ilmiötä ja tasa-arvoon pyrkimistä turhana vouhotuksena, minä olen kiitollinen pikkuhiljaa muuttuvasta ilmapiiristä.

”Epäsensitiiviset sanat voivat triggeröidä ahdistuksen, häpeän ja kokemuksen siitä, ettei ole omanlaisenaan riittävä”, Seesjärvi painotti. Äänikouluttajan tulee kasvattaa kehoturvallisuutta, ei tuhota sitä. Pidän Seesjärven hedelmällisestä asenteesta: Hän kannusti opettajan ja oppilaan väliseen avoimuuteen. Vaikeistakin tunteista voidaan keskustella.

Trans-äänen erityispiirteet oli sangen kiinnostava ja hyödyllinen työpaja! Kiitos Demian Seesjärvi ja Suomen vokologit ry.

Lauluäänen tallentamisesta

Julkaistu lokakuu 10, 2020lokakuu 11, 2020 tekijä Maarit Aura

Äänitin ja sovitin A-ha:n Take on me-kappaleen kuluneella viikolla. Suhteellisen haastava kokemus herätti ajatuksen, että voisin kirjoittaa blogitekstin siitä, kuinka äänitän kappaleita.

Kaupallinen rytmimusiikki käy läpi moninaisen käsittelyn, ennen kuin se päätyy kuulijan korviin. Korostan heti, etten ole mikään ammattimainen ääniteknikko tai miksaaja. Olen äänittämisen suhteen innokas harrastelija, vieläpä harrastuksen alkutaipaleella. En välttämättä osaa käyttää ammattisanastoa, vaan kirjoitan omasta näkökulmastani.

Pari äänitekniikan käsitettä

-Analoginen signaali tarkoittaa audiotallennusta, joka syntyy ns. oikean instrumentin, kuten laulun, kitaran tai trumpetin äänittämisestä.

-Digitaalinen audio pyrkii muuntamaan analogisen signaalin digitaaliseksi.

”Midi (lyhenne englannin kielen sanoista Musical Instrument Digital Interface, joka tarkoittaa musiikkisoittimien digitaalista liitäntää tai rajapintaa) on tiedonsiirtojärjestelmä, joka on suunniteltu välittämään viestejä sähköisten musiikkilaitteiden välillä.” -Wikipedia

-Kvantisointi tarkoittaa rytmin tasaamista.

-Kompressointi tarkoittaa voimakkuuserojen tasaamista.

-Vireenkorjaus tarkoittaa sävelpuhtauden korjausta. Tunnetuin sävelkorkeuden korjausohjelma / vireenkorjain on Autotune, ja sitä pidetäänkin synonyyminä vireenkorjaukselle.

Tämä aihepiiri sisältää paljon asiaa, enkä ole valitettavasti perillä kuin pienestä osasta.

Laitteisto jota käytän äänittämisessä

Käytän musiikin sovittamiseen ja instrumenttiosuuksien äänittämiseen Clavinova-sähköpianoani sekä macin garageband-sovellusta. Yhdistän pianon mac-läppäriin midi-kaapelilla. Ymmärtääkseni midi-kaapeli muuntaa pianon analogisen signaalin tietokoneella käsiteltäväksi digitaaliseksi signaaliksi. Pianosta tulevan äänisignaalin saa garagebandissä muutettua eri soitinten soundeiksi. On sanomatta selvää, ettei näin voi saada aikaan esimerkiksi luontevaa kitaran ääntä. Olen siksi pitkälti pysytellyt piano- ja kiipparisoundeissa. Take on me oli ensimmäinen kappale, johon itse lisäsin rummut. Monet muusikkotuttuni hifistelevät, mutta minä olen toiminut niin yksinkertaisesti (ja edullisesti) kuin mahdollista. Mac-ympäristö ja garageband on itselleni tuttuja. Audacity vaikuttaa olevan tuttu klassisillekin muusikoille. Itsekin kokeilin sitä, mutta se ei vastannut tarpeitani. Jotkut tuttavani kehuvat Reaperia. Pro Tools on ilmeisesti suosittu ammattilaiskäytössä.

Mikrofonin merkitys laulun äänittämisessä

Äänitän laulun Scarlet-kondensaattorimikrofonilla ja Focusrite-äänikortilla. Ymmärtääkseni äänikortti tekee saman kuin midikaapeli, eli muuntaa analogisen audion digitaaliseen muotoon.

Jos haluaa kohtuullista äänenlaatua, mikrofonin tulisi olla suht laadukas kondensaattorimikrofoni. Youtuben puhevideoissa, joissa äänenlaatu ei ole pääasia, käytän nykyään kaulus-/nappimikrofonia. Mikrofonin ääni yhdistyy heti kameraan, enkä käsittele sitä erikseen. Huomautan tässä kohtaa, että youtubekanavani videot sisältävät audion suhteen hyvin monentasoista materiaalia. Ihan aluksi tallensin ääntä pelkällä videokameran sisäisellä mikrofonilla.

Mikrofonin paras korkeus on kasvojen tasolla. Joskus lasken mikrofonin alemmas, jotta kasvoni näkyisivät videointitilanteessa. Sopivaa etäisyyttä on hyvä kokeilla rauhassa. Itse laulan hiljaisemmat äänet lähempänä mikrofonia (ehkä n. 10 cm päästä) ja äänekkäämmät kohdat kauempana mikrofonista, jos mahdollista. Minulla on olemassa pop-filtteri, jota kutsun roiskeläpäksi. Se tasapainoittaa konsonanttien paukahduksia ja napsahduksia. Jostain syystä en ole lähiaikoina käyttänyt sitä, vaan olen vaan koittanut tasata ilmanpainetta ääntäessä ihan lauluteknisesti.

Kuinka olen oppinut käsittelemään ääntä

Sen minkä olen oppinut äänittämisestä, olen oppinut kokeilemalla ”kantapään kautta”. Olen saanut vuosien varrella joitakin neuvoja miksaajatuttavilta, muusikoilta tai pidemmällä olevilta harrastelijoilta. Olen pyytänyt rohkeasti palautetta, ja usein olen sitä myös saanut. Esimerkiksi kerran, kun piano-osuuksien rytmi heitteli, joku kommentoi että kvantisoi raidat. Silloin opettelin kvantisoimaan, eli tasaamaan rytmin. Kvantisoinnin osaan tehdä vain midi-raidalle, eli laulurytmiä en kykene sillä muuttamaan. Kyllähän kvantisointi on kätevää, varsinkin jos täytyy saada useamman soittimen osuudet täsmättyä samaan tempoon. Kvantisoinnilla ei käsittääkseni voi tehdä ihmeitä, eli muusikon tulee itse huolehtia peruspulssista, jotta ohjelma tunnistaa halutun rytmin. Kuuntele kvantisoimattoman ja kvantisoidun äänitykseni erot. Mielestäni live-esiintymisessä, jossa rytmi elää hetkessä, on oma arvonsa, eli kaiken musiikin ei mielestäni tarvitsekaan olla kellon tarkkaa.

Mitä teknisiä muutoksia teen lauluraitaan

Äänitän laulun makuuhuoneessani tai treeniksellä. Molemmat tilat ovat pienehköjä huoneita. Äänitystilat eivät siis mitenkään tue akustiikkaa. Äänittäminen suuressa salissa on ihan oma lajinsa.

Totuushan on se, ettei täysin käsittelemätöntä raakanauhaa kuuntele nykyään erkkikään. Garagebandissa on valmiita asetuksia lauluäänelle. Käytän yleensä natural voice tai classic voice-asetusta. En osaa ihan tarkasti sanoa, mitä kaikkea nuo asetukset tekee raidalle. Ainakin ne lisäävät kaikua. Uskoisin että ne korostavat audion tiettyjä taajuuksia ja häivyttävät toisia (kuten hälyä ja kohinaa). Delayta (eli jonkinsorttista toisto/kaikuefektiä) osaan myös lisätä. Take on me-versioni lopussa on kevyt kuoro-osuus. Lisäsin yhteen raitaan delayta, jolloin koko loppukappaleeseen jäi päälle kaikuefekti. Uskoakseni delayta ei kannata lisätä liikaa, eikä jokaiseen raitaan, mikäli lauluraitoja on useampi päällekkäin. Tämä on oma kokemukseni, ammattilaisilla on varmasti omat tapansa.

Luonnollisesti leikkaan kaikenlaiset kolahdukset pois, eli lyhennän raidat sellaiseksi, ettei niissä ole turhia häntiä. Yksinään äänittäessä kolahduksia syntyy jo siitä, kun painat rec:in päälle ja siirryt mikin ääreen.

Ryhdyin tätä blogitekstiä varten googlaamaan lauluosien miksaamista garagebandilla, ja löysin ihan kiinnostavia lähteitä. Ilmeisesti EQ:ta olisi mahdollista säätää ja tehdä sitä kompressointiakin. Ehkäpä opin taas jotakin uutta ja kehityn näissä hommissa.

Sävelpuhtauden korjailusta

Tiedän että aihe on jossain määrin tulenarka. Miksaajatuttuni ovat valottaneet, että vireenkorjaus säästää aikaa. Uskon sen. Jos pieni moka sattuu (joita laulajille usein sattuu) ei tarvitse ottaa koko hommaa uusiksi, vaan teknikko voi hoitaa asian muutamalla painalluksella. Ja kyllähän koko laulamisen saa halutessaan kuulostamaan hyvin toisenlaiselta, kuin mitä todellisuus vastaa. Katso klassikkosketsi ääniteknikon työstä.

Toisaalta mielestäni on ihan virkistävää kuunnella musiikkia ajalta ennen 1990-lukua, jolloin laulajien suorituksissa kuului luonnollisuutta. Pienet epäpuhtaudet (esimerkiksi Madonnalla) mielsin osaksi tulkintaa. Laulaessani kappaleiden mukana, taisin matkia myös ne epävireiset kohdat.

Itse en osaa käyttää vireenkorjausohjelmia. Tässä asiassa pyrin luomuun. Mielestäni laulajan tulee osata laulaa vireessä. En kannata sellaista suuntausta, jossa laulajatähdeksi pääsee ilman taitoja, esimerkiksi ns. ulkomusiikillisilla avuilla. Toisaalta ymmärrän, että joissakin musiikkityyleissä laulusoundin ei haluta olevan luomu, vaan konemaiseksi käsitelty.

Lauluraitojen määrä

Sain tuhrattua tunteja Take on me-kappaleen cover-version lauluosuuksien äänittämiseen. A-ha-bändin Take on me (1985) on tunnettu synamelodian lisäksi laulajan äänenhallintaa testaavasta 2,5 oktaavin noususta.

Äänitän kappaleen usein muutamassa osassa. Minun tapani korjailla pieniä virheitä on se, että leikkaan huonon kohdan pois ja laulan uusiksi. Kun laulan lyhyemmissä pätkissä, ei tarvitse uusia koko kappaleen äänittämistä. Aika tyypillistä on, että äänitän yhden A-osan melodian kerrallaan ja kertosäkeet erikseen. Lauluraitoja saattaa olla siinä tapauksessa esimerkiksi 4-8. Mahdollinen stemmalaulu luonnollisesti lisää raitojen määrää. Usein äänitän kokeilun vuoksi useampia raitoja, joista valitsen mieluisimman. Kitaristi-Mikan kanssa olemme puolestamme äänittäneet kaikki kappaleet yhdellä otolla. Äänitys onkin ollut Mikan käsialaa, mikä on itselleni virkistävää vaihtelua.

Haasteena suureet taajuusvaihtelut

Take on me:n lauluraitoja en uskalla edes laskea. Jokaisen kertosäkeen äänitin kolmessa osassa. 1. alaäänet, 2. väliäänet, 3. ylä-äänet. Äänitys oli pakko toteuttaa näin, koska muuten matalien äänien ja korkeiden äänien voimakkuusvaihtelu olisi liian suurta, ja lauluraita ”särkisi” ylä-äänten kohdalla. Alaääniä laulaessani säädin äänikortin gainia suuremmalle, ja ylä-äänissä pienemmälle.

On ihan tunnettu tosiasia, että alaäänet ovat akustisesti heikommat kuin äänialan yläalue. Ylä-äänet nousevat omalle taajuuskaistalleen orkesterin yläpuolelle. Alkuperäisessä versiossa solisti laulaa suuren oktaavialan A-sävelen. Minä transponoin kappaletta terssillä, ja näin ollen lauloin pienen C:n. Harva naislaulaja saa noin matalaan ääneen voimaa, eikä kaikkien ääni taivu ollenkaan niin matalalle. Kuuntelin naisten tekemiä covereita kyseisestä kappaleesta, enkä ainakaan vielä ole kuullut versiota, jossa nainen laulaisi kyseiset alaäänet. Minunkin ensimmäiset kokeiluni olivat hentoja, mutta harjoittelemalla sain homman hoidettua. Livetilanteessa pienet c-sävelet jäisivät auttamatta ylempien sävelkorkeuksien varjoon. Katso video äärialaäänistä. Mielestäni Take on me:n sävelnousu on niin eeppinen, että koko kappaletta on turha laulaa, jos kapasiteetti ei riitä sävelkulkuun. Tämä on toki vain oma mielipiteeni. Taitavamman ääniteknikon apu ja kompressointi takuulla säästäisi aikaa ja hermoja.

Kaiken kaikkiaan musiikin sovittaminen ja äänittäminen on mielenkiintoinen harrastus, ja mieluusti kehittäisin taitojani eteenpäin.

Epävireisyyden yleisiä syitä

Julkaistu tammikuu 20, 2020elokuu 19, 2020 tekijä Maarit Aura

Mikä epävireisyyttä voi aiheuttaa?

Syitä on monia, ja ongelmaan voi liittyä monta tekijää.

Laulutekniset syyt:

Hyvä laulutekniikka edesauttaa vireessä pysymistä. Laulutekniikkaan liittyy monta tekijää, mutta nostan esiin muutaman.

Äänihuulet: Äänihuulten toiminta on hienomekaniikkaa. Äänihuulten tulee toimia tiettyyn sävelkorkeuteen soveltuvalla tavalla. Joillakin ihmisillä tämä on pitkälti hallussa luonnostaan, mutta useimmilla se vaatii harjoitusta.

Ääntöväyläasetukset ja sointi: Vireessä laulaminen liittyy akustiikkaan, kuten jo aiemmin mainitsin. Äänen perustaajuuden lisäksi myös ylä-sävelet, tai lauluäänestä puhuttaessa formantit, vaikuttavat kuulokuvaan. Tietyt ääntöväyläasetukset lisäävät formantteja spektrin yläpäässä, jotkut alapäässä. Esimerkiksi hymy lisää äänen kirkkautta ja huulten pitäminen suppeina, kielen painaminen taakse nieluun tai kurkunpään painaminen alas lisäävät tummuutta. Joskus ”takainen” äänenkäyttötapa voi lisätä ääneen tummuutta niin paljon, että ääni kuulostaa alavireiseltä. Vastaavasti ”eteentyönnetty” laulutapa saattaa aiheuttaa vaikutelman ylävireisyydestä.

Hengitystuki ja ilmanpaine: Hengitystuella kontrolloidaan ilmanpainetta. Ylävireisyys voi johtua liian kovasta ilmanpaineesta, joka erityisesti äänen ala-tai keski-alueella vie hallinnan äänestä, ja äänenkäytöstä tulee ylä-vireistä. Ääni saattaa pompsahtaa ulos sävellajista! Toisaalta hyvin passiivinen tapa laulaa voi aiheuttaa sen, ettei henkilö tavoita ylä-ääniä. Ääntöbalanssi eli ilmanpaineen ja äänihuulisulun suhde on opeteltavissa pätevän opettajan avulla.

Fraseeraukseen liittyvä epätarkkuus, esim. niekut fraasien tai sanojen alussa tai lopussa voi aiheuttaa vaikutelman epävireisyydestä. Joihinkin musiikkityyleihin tämä suorastaan kuuluu. Kuvittele Irwinin Rentun ruusua selkeästi ja puhtaasti laulettuna. Levoton vibrato voi aikaansaada myös vaikutelman epävireisyydestä.

Kaikki nämä laulutekniset seikat vaativat ohjausta. Ne painuvat lihasmuistiin pikkuhiljaa. Lisätietoa ääntöväylästä ja äänihuulista saat Laajenna äänialaasi- tai Suomipopin naiset-verkkokursseilla.

Terveyteen liittyvät syyt

Äänihuulet voivat olla turvonneet flunssan tai jonkin muun syyn takia takia. Äänen sävy voi olla erityisen tumma tai ääni voi olla käheä, eikä esimerkiksi ylä-ääniä ole helppo tavoittaa. Flunssa, korvatulehdus tai muu terveydellinen syy voi muuttaa omaa tunnetta laulamisesta ja kuulokuvaa omasta äänestä.

Harjaantumattomuus

Henkilöllä on musikaalisuutta mutta vähäisesti kokemusta laulamisesta. Hän ei luota itseensä ja kykyynsä tuottaa puhdasta ääntä. Yleensä ongelma ratkeaa laulunopiskelulla ja harjoittelulla.

Psyykkiset syyt

Psyykkiset syyt ovat merkittävä epävireisyyden aiheuttaja. Nostaisin yhdeksi suureksi syyksi jännittämisen. Jotkut laulajat ovat hyvin perfektionistisia. Usein itseään ruoskivat laulajat ovat kuitenkin todella taitavia. Tällaisessa tapauksessa vireen vahtiminen ei yleensä ainakaan paranna sitä, vaan laulaja voisi unohtaa koko asian. Etenkin harjoitellessa kannattaa hyväksyä epätäydellisyys ja keskeneräisyys. Jos havaitset oman epävireisyytesi, onnittele itseäsi. Sävelkorkeuksien erottelukykysi toimii!

Keskittymisen puute

Vireessä laulaminen vaatii keskittymistä, varsinkin jos se ei ole vielä tiukasti lihasmuistissa. Keskittymistä voi verottaa esimerkiksi esiintymis- tai harjoitustilanteen monet tekijät.

Epäsopiva sävellaji

Varsinkin kokematon laulaja saattaa valita itselleen joko turhan korkean tai matalan sävellajin. Moni aloittelija ei edes tiedä sävellaji-käsitettä, eikä ymmärrä, että kappaletta ei ole pakko laulaa originaalikorkeudelta esimerkiksi karaokessa. Tilanteessa jossa esimerkiksi ylä-alue on taitoihin nähden turhan korkea, saattaa laulusta tulla alavireistä, tai laulaja saattaa laulaa korkean kohdan jostain matalampaa (mikä ei aina ole siististi oktaavia alempaa, vaan jostain välimaastosta).

Olosuhteisiin tai tilanteeseen liittyvät syyt

Laulamista on vaikea hallita tilanteessa, jossa laulaja ei kuule orkesteria, taustamusiikkia, tai omaa ääntään riittävän hyvin.

Edellämainitut syyt liittyvät usein yhteen. Mikäli haluat parantaa virettäsi, voisitte laulunopettajasi kanssa pohtia, mistä ongelmat vireestä johtuvat. Olet tervetullut laulutunnilleni! Muualla kuin Tampereella asuvat voivat kokeilla skype-laulutuntia, joka on tarjouksessa tammikuun ajan.

Laulamisen harjoittelusta – vastaus kysymykseen

Julkaistu kesäkuu 13, 2019elokuu 19, 2020 tekijä Maarit Aura

Facebook-sivuni seuraaja kyseli minulta laulamisen harjoittelusta. Laajensin dialogimme blogikirjoitukseksi, olkaa hyvä.

”Minua on alkanut askarruttamaan se, kuinka paljon laulamista voi harjoitella aktiivisesti ilman, että äänihuulet ja lihaksisto kärsii (ja minkä kaiken luet kuuluvan laulun harjoitteluun)?”

Kysymykseen ei ole yhtä, autuaaksitekevää vastausta. Kyse on aika pitkälti kiinni siitä, kuinka harjoittelee ja mitä harjoittelee. Mutta paneudutaanpa tähän aihepiiriin tarkemmin.

Mitä laulamisen harjoittelu on?

Lasken tässä kirjoituksessa lauluharjoitteluun kuuluvaksi kehon lämmittelyn ennen äänellistä harjoittelua (ja välissä, aikana ja jälkeen), hengitysharjoitukset, äänenlämmittelyn, ääniharjoitukset/tekniikkaharjoittelun, varsinaisen laulujen laulamisen ja mahdollisen jäähdyttelyn. Harjoittelussa voi käyttää apuvälineitä, kuten pillit ja letkut, peili tai äänityslaite.

Äänen lämmittelyn hyödyt

Äänen lämmittely on ihan ehdoton! Äänen lämmittelyä tai äänenavausta voi verrata verryttelyyn ennen vaativaa urheilusuoritusta. Verryttely ja lämmittely parantaa vireystilaa ja valmistaa näin kehon ja mielen laulamiseen. Äänenlämmittely parantaa äänenlaatua ja voi ehkäistä väsymistä äänellisen suorituksen aikana.

Harjoittelun tarkoitus

Ääniharjoitukset eivät mielestäni ole juuri koskaan pelkkää tarkoituksetonta hyminää ja loilottelua, vaan eri harjoitusten avulla opetellaan tärkeitä asioita.

Ääniharjoittelun tarkoitus on, että laulaja saa oivalluksen hyvästä äänenkäyttötavasta ja sitten painaa toivottuja äänenkäyttötapoja lihasmuistiin ja sitä kautta parantaa laulutekniikkaa. Harjoituksilla voidaan hakea tapauksesta riippuen perustervettä äänentuottotapaa tai genreen sopivaa laulutekniikkaa. Ääniharjoittelulla myös ylläpidetään jo opittuja asioita. Yksin harjoitellessa voi palautella mieleen laulutunnilla läpikäytyjä asioita.

Lauluharjoittelun merkitys on edellä mainitun lisäksi esimerkiksi musiikin oppiminen, musikaalisuuden kasvattaminen, ilmaisun kehittyminen ja musiikin ilo ja nautinto.

Laulutunnilla lauletaan kappaleita läpi keskittyen äänenkäyttöön ja/tai musiikillisiin ja ilmaisullisiin tekijöihin. Näitä samoja asioita voi tunnustella myös kotona harjoitellessa. Välillä voi tyhjentää mielen ja vain nauttia laulamisesta.

”Äänenharjoittamisen peruslähtökohtana voi olla joko pyrkimys jalostaa normaaliääni entistä paremmaksi tai palauttaa epäoptimaalinen äänenkäyttö takaisin normaaliksi”, Laukkanen&Leino, Ihmeellinen ihmisääni, 2001.”

Laulamisen harjoittelun vaarat

Jos laulajalla ei ole selkeää käsitystä omasta äänenkäytöstään, hän saattaa harjoitellessaan painaa lihasmuistiin ei-toivottuja äänenkäyttötapoja ja näin vakiinnuttaa niitä. Harjoittelusta ole sellaisessa tapauksessa ole äänellistä hyötyä, vaan laulaminen voi mennä jopa taaksepäin.

Kehottaisinkin käymään ammattitaitoisella laulunopettajalla edes muutaman kerran, jotta saa käsityksen oman äänenkäytön vahvuuksista ja kehityskohteista. Kannattaa myös merkitä ylös opettajan antamat ääniharjoitukset ohjeineen, ja tehdä kotona kyseisiä harjoituksia. Ääniharjoituksia voi hyvinkin poimia myös esimerkiksi youtube-videoilta.

Kuinka kauan kannattaa harjoitella?

Sanoisin että aloittelevan laulajan kannattaa tehdä ääniharjoituksia tai laulaa n. 15-20 min kerrallaan, yhdestä muutamaan kertaa päivässä. Kun taidot etenevät, harjoitusaikaa voidaan pidentää. Todella pitkät laulusessiot voivat rasittaa äänihuulia.

Kun tietää mitä ja miten harjoittelee, pääsee nopeammin asiaan, eikä aikaa kuluu arvailuun. Silloin jo muutamista minuuteista ääniharjoittelua päivässä voi olla apua laulutekniikan kehittymisessä. Oikeastaan lauluharjoittelua laulunopettajan avulla voisi verrata personal trainerin apuun lihasharjoittelussa.

Kuinka usein kannattaa harjoitella?

Aloittelijan ja ammattilaisen tilanne on kovin erilainen. Aloittelija voisi ottaa tavoitteeksi muutaman (2-5) harjoittelun viikossa. Joka päivä ei kannata laulaa, koska äänielimistö kaipaa myös lepoa.

Ammattilaulajan tilanne harjoitusajan suhteen on tietysti erilainen. Laulamista saattaa mahtua päivään useita tunteja. Ammattilaisen odotetaan hallitsevan laulutekniikka ja osaavan huoltaa ääntään.

Kuinka harjoituskerta kannattaa rakentaa

”Mun päässä on sellainen ajatusmalli, että laulutreeni pitää sisällään myös jumpat, venyttelyt, huulitäryt äänen lämmittelyt ja jäähdyttelyt, joihin saa aikaa kulumaan hyvinkin puoli tuntia.”

Suosittelen ehdottomasti kehon lämmittelyä ennen laulamista. On vaikea sanoa tarkkaa minuuttimäärää, mutta ehkäpä kehoa voisi lämmitellä esimerkiksi 5-10 minuuttia ja ääntä 10-20 minuuttia. Joskus on aikaa vain lyhyeen ääniharjoitus/laulusessioon, joskus on kiva edetä pitkän kaavan kautta.

Suosittelen mieluummin useampaa lyhyttä ääniharjoituskertaa päivässä, kuin yhtä pitkää. Yhden harjoituskerran sisällöksi voi ottaa esimerkiksi 2-3 ääniharjoitusta, jotka suorittaa keskittyneesti.

Jos päivässä ääntelee tai laulaa useampaan otteeseen, voi olla, että illemmalla ääni on jo valmiiksi ”auki” ja olo tuntuu vireältä. Perusteellisimman lämmittelyn suoritan, kun laulan ensimmäistä kertaa päivässä, ja varsinkin jos joudun laulamaan jotakin haasteellista aamulla tai aamupäivällä.

Kun laulaa läpi kappaleita, yhdellä kerralla voi keskittyä yhteen tiettyyn laulamisen osa-alueeseen; esim. vireeseen, fraseeraukseen, hengitykseen tms. Seuraavalla kerralla johonkin toiseen asiaan. Kaikkea ei pysty hallitsemaan yhdellä kertaa.

Pois vakavasta ahertamisesta

Kun oma instrumentti alkaa olla tuttu, alkaa tuntea, kuinka paljon kehon ja äänen lämmittelyä tarvitsee ennen siirtymistä laulujen laulamiseen tai muuhun äänelliseen haasteeseen. Muistan itse ajan, kun tosi tunnollisesti tein kaikki mahdolliset venyttelyt ja vanuttelut ennen laulamista. Nykyään lämmittelen kyllä edelleen joka kerta, mutta kesto ja harjoitukset vaihtelevat fiiliksen mukaan.

Aina harjoitteluun ei tarvitse suhtautua siten, että sillä on alku ja loppu, harjoitteluun varattu tila ja kaikki speksit kohdillaan. Kun jokin harjoitus alkaa olla ”selkärangassa” sitä voi tehdä vaikkapa kotitöiden ohessa, tai opettaa sen lapsillekin leikin lomassa.

Voiko harjoittelussa edetä ilman laulunopettajaa?

Riippuu siitä, mikä on laulamisen tavoite. Laulaminen ylipäätään tuntuu mukavalta, tekee hyvää mielelle ja terveydelle. Musikaalisuuskin kehittyy laulaen. Äänenkäytön kehittäminen aivan yksikseen on haastavampaa. Ihmiset ovat lähtökohdiltaan erilaisia. Jotkut ovat saaneet hyvän äänellisen mallin esimerkiksi vanhemmiltaan, äänenkäyttö on luonnostaan optimaalista ja ääni soi.

Hyvä nyrkkisääntö on se, että jos laulaminen tuntuu miellyttävältä ja lauluäänesi kuulostaa soivalta, olet äänenkäytössä turvallisilla vesillä. Jos laulaminen sattuu, kurkku tuntuu kireältä, ääni käheytyy tai häviää kokonaan, on aika ottaa yhteyttä pätevään laulunopettajaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että esimerkiksi käheytymistä voi tapahtua satunnaisesti myös muista syistä kuin puutteellisen laulutekniikan takia. Allergiat, refluksi ja hormonivaihtelut ovat yleisiä syitä. Levon tarvetta on hyvä kunnioittaa.

Ihmiset tulevat laulunopetukseen useista syistä, usein jonkin haasteen innoittamana. Esimerkiksi äänialan suppeus on tavanomainen ongelma, jota harva saa kohennettua omin keinoin. Myös genrellä on väliä. Sanoisin, että klassisen laulun saralla on mahdoton edetä kovin pitkälle ilman laulunopettajaa. Muissakin genreissä tukea tarvitaan hyvin todennäköisesti. Joissakin tapauksissa laulamisen perusteet on hyvin mallillaan ja apua tarvitaan esimerkiksi johonkin yksittäiseen, genreen kuuluvan seikan opetteluun. Aloittelija ei kuitenkaan yleensä itse tiedosta oman äänensä ja musikaalisuutensa heikkouksia ja vahvuuksia kovin hyvin, vaan laulunopettajan arvio on paikallaan.

Entä jos et ehdi harjoittelemaan?

Joskus lauluoppilaat tulevat laulutunnille syyllisen näköisenä. ”En ole ehtinyt harjoittelemaan,” he myöntävät. Johon minä vastaan: ”Ei se mitään. Alitajunta työstää asioita myös silloin, kun ei treenaa”. Harrastus on harrastus. Ihmisillä on muutakin elämää. Kyllä laulunopettaja sen ymmärtää 🙂

Laulukurssi kehittää myös laulunopettajaa

Julkaistu huhtikuu 8, 2019elokuu 19, 2020 tekijä Maarit Aura

Huomenna toteutuu ensimmäinen Metal Diva-laulukurssi. Odotan kovasti tätä loppuunmyytyä sinfonisen metallin ilotulitusta 🙂 On mahtavaa päästä tapaamaan nämä ihmiset, jotka selvästi ovat innoissaan laulamisesta!

Suomipopin naiset- ja Metal Diva-laulukurssien järjestäminen ovat olleet minulle todella rikastuttavia kokemuksia. Laulaja, laulunopettaja, äänivalmentaja ei ole koskaan valmis.

Olen oppinut paljon laulamisesta, laulajien kuulemisesta, tilanteissa improvisoimisesta, ihmisten kohtaamisesta, käytännön asioiden järjestelystä, jopa ennakkoluuloihin vastaamisesta. Onnekseni apuna on ollut Osuuskunta Lilith. Tässä kirjoituksessa keskityn kuvaamaan pääasiassa kurssin sisällön valmistelua.

Alussa oli idea, jota lähdin jalostamaan.

Kurssin sisällöt avautuivat minulle pitkälti intuitiivisina ideoina, joiden jalostamista jatkan tietämykseni ja uteliaisuuteni avulla. Puntaroin ideoideni ”markkina-arvoa” sen valossa, mitä musiikkia tiedän lauluoppilaiden haluavan laulaa.

Alkuvaiheessa etsin kursseille sopivaa ohjelmistoa ja opettelin itse kappaleet, jotka tunsin heikommin. Suunnittelin rakennetta, osallistujamäärää ja löysin tarkoitukseen sopivan tilan.

Suomipopin naiset-kurssin opetusteemojen valmistelu alkoi siten, että kuuntelin analyyttisella korvalla suosittuja pop-artisteja, kuten Paula Vesalaa, Eriniä, Kaija Koo:ta, Jenni Vartiaista, Maija Vilkkumaata, Johanna Kurkelaa, Ellinooraa, Sannia ja Laura Närheä. Etsin heidän laulutavoistaan, musiikillisista keinoistaan ja ilmaisustaan yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia. Mietin, mitkä tekijät synnyttävät laulutavan, jota voi kutsua popiksi. Haarukoin muutaman laulutekniikan ydinasian, jotka sitten otin kurssin opetukselliseksi sisällöksi. Kiittävästä palautteesta päätellen en osunut aivan harhaan 🙂

Metal Diva-laulukurssia varten olen arvioinut luonnollisesti Tarjaa, Anettea ja Flooria. Olen pyydystänyt heidän laulamisestaan tekijöitä, kuten äänihuulisulku / ääntöbalanssi, ääntöväylässä syntyvä sointi ja sävyt, nielutila, vokaalimodifikaatio, tehokeinot, vibrato, fraseeraus, legato, ääniala ja lavaesiintyminen. Olen kuunnellut, millaisin menetelmin laulajatähdet ilmaisevat erilaisia tunteita ja välittävät tunnelmia. Esimerkiksi Ever dream on mainio kappale kolmen erilaisen laulajan vertailuun, koska se löytyy heidän jokaisen esittämänä youtubesta.

Nightwish-solistit ovat olleet minulle laulamisen aarreaitta! Pelkästään Floorin laulutavoissa on äärettömästi mielenkiintoista ajateltavaa ja kokeiltavaa. Flooria kuunnellessani purin mielessäni CVT-käsitteitä, kuten edge ja overdrive, äänifysiologian ja vokologian avulla selitettävään muotoon.

Saatuani mielestäni tarpeeksi kattavan käsityksen solistien laulutyyleistä, olen pohtinut, mitä sisällytän opetettavaksi laulukurssille. Eli seuraava askel oli saattaa omat oivallukset muille opetettavaan, helposti ymmärrettävään muotoon.

Pyrkimys ei ole tietenkään tehdä kurssilaisista Tarja- tai Floor-kopioita. Näiden keskenään erilaisten laulajien esimerkkien avulla osallistujat saattavat löytää omasta äänestään uusia ulottuvuksia. Kukapa ei haluaisi saavuttaa esimerkiksi upeita, vaivattomia ylä-ääniä, sävyjä tummasta vaaleaan, ja dynamiikkaa hiljaisesta turvallisesti vahvistettuun!

Luonnollisesti en opeta tutkitusti vaarallisia äänenkäyttötapoja. Monet toivotut sävyt pystyy toteuttamaan ääntä vahingoittamatta. Vaikkei nasaalisuutta pidetä äänelle riskaabelina, Suomipopin naiset-kurssilla opetin kuitenkin mieluummin twangia kuin “nenään laulamista”.

Tämän hetken Metal Diva-laulukurssin teemat ovat:

-Ylä-äänten loistokas ja vaivaton laulaminen Tarjan ja Floorin malliin.
-Oopperamainen soundi a la Tarja.
-Vuotoisuus tehokeinona Anetten ja Floorin malliin.
-Twang, jota kuulee kaikkien kolmen äänessä, ja joka on perusta äänen turvalliselle vahvistamiselle etenkin rytmimusiikissa.
-Rekistereiden miksaaminen esimerkkinä Floor.
-Laulaminen kovaa korkealta, “belttaamalla” kuitenkin ääntä rasittamatta.

On sanomattakin selvää, että tähän listaan sisältyy niin paljon asiaa, ettei kuusi tuntia riitä kaiken kovin syvälliseen käsittelyyn. Tavoitteeni on tuoda oppilaille perustietoa äänifysiologiasta, ja auttaa oivalluksien syntymisessä. Toivoakseni kurssi antaa heille työkaluja eteenpäin lauluopinnoissa. Pyrin kasvattamaan kurssilaisten tietoisuutta myös musiikin kuuntelijoina.

Kaikkea ei kuitenkaan pysty suunnittelemaan! Osallistujat luovat kurssin. Kurssilla saatan huomata, että jotakuta laulajaa vie eteenpäin listaltani täysin puuttuva asia. Osallistujien tarpeet menevät kaiken muun edelle.

9.6 Metal Diva-laulukurssi on täynnä, mutta tervetuloa diivailemaan 16.4! Lue ilmottautumisohjeet tapahtumakuvauksesta tai meilaa aura.maarit@gmail.com tai osta suoraan Lilith-verkkokaupasta.

Järjestän kevään aikana myös Suomirokin miehet-laulukurssin, joten pysy kuulolla!

Katupöly kiusaa äänenkäyttäjää

Julkaistu huhtikuu 5, 2019elokuu 20, 2020 tekijä Maarit Aura

Elämme pahinta katupölyaikaa. Katupölystä on vaivaa jokaiselle, mutta erityisesti se häiritsee laulajaa ja puhetyöläistä. Minusta tuntuu, että nenäontelo kutisee, kurkku on karhea ja päänsärkyä pukkaa. Katupölyn lisäksi kärsin remonttipölystä. Talossamme porataan kiviseinää päivittäin.

Lue hengitysliiton sivulta katupölystä:

Kuinka laulaja tai puhetyöläinen pystyy elämään tämän keväisen vaivan kanssa?

Vältä rasittamasta ääntä

Lämmittele ääni lempeästi ennen äänellisiä haasteita, kuten laulaminen tai puheen pitäminen. Minimoi äänenkäytön haasteet esimerkiksi käyttämällä mikrofonia puhetyössä.

Pidättäydy äänihurjasteluista. Belttausharjoitukset, särökokeilut ja ääriäänten laajentaminen on parempi tehdä silloin, kun on täysin kunnossa. Jos tunnet oireilua kurkussa tai nielussa, ole mahdollisuuksien mukaan aivan hiljaa.

Äänenkäyttötavalla on merkitystä

Puhu ja laula hyvällä tekniikalla. Optimaalisen äänentuoton paras mittari on se, että se tuntuu hyvältä ja vaivattomalta. Vältä tahatonta puristeisuutta ja narinaa. Jos tuntuu, että äänenkäytössäsi on petrattavaa, ota yhteyttä ammattilaiseen, tai aloita esimerkiksi seuraamalla youtubekanavaani.

Ajoita tärkeät esiintymiset muihin ajankohtiin

Olen oppinut tämän kantapään kautta. Seuraavan mokan olen toistanut vaikka kuinka monta kertaa: Laulututkintoon valmistautumisiin on ollut reilusti aikaa, mutta silti ne on tullut järjestettyä huhtikuussa, hieman ennen musiikkiopiston sulkeutumista. Sitten ollaan ahdistuneita, kun ääni on pölystä karkea. Viimeisen tutkinnon – diplomin, eli A-tutkinnon – tajusin jo järjestää talvisaikaan.

Puhdista itsesi ja kotisi

Puhdista nenäonteloa sarvikuonolla, eli nenäkannulla. Pidä huolta myös kotisi siisteydestä esimerkiksi imuroimalla. Älä tuuleta kotia päiväsaikaan, ainakaan jos asut kadun varressa.

Kosteuta limakalvot

Limakalvoja voi yrittää kosteuttaa esimerkiksi juomalla, höyryhengityksellä tai käyttämällä vesipiippua. Äänihuuliin vesi ei tietenkään valu, mutta se pitää kehon nestetasapainoa yllä. Vielä kun sen piipun muistaisin itsekin kaivaa kaapista 😀

Hengityssuojain?

Googlasin asiaa tämän blogitekstin kirjoitettuani. Löysin artikkelin, jossa allergianeuvoja suosittelee hengityssuojaimen käyttämistä. Miksipä ei, varsinkin jos oireet ovat pahoja.

Ääntelemisen iloa, pölystä huolimatta!

Sano sinä Naisvoimaa – Esimerkki laulutallenteen arviosta

Julkaistu maaliskuu 29, 2019elokuu 19, 2020 tekijä Maarit Aura

Tässä neuvoni mukaan selkeämmäksi muokattu kuva.ksi.

Tein taannoin pyynnöstä arvion lauluarviosta Alli Forsstedt:lle. Arvio erosi aiemmin tekemistäni palautteista. Yleensä arvioin asiakkaan laulamista kahden tai kolmen eri ääninäytteen avulla. Useimmiten asiakkaiden toive on arvioni avulla parantaa laulutekniikkaansa, fraseeraustaan yms. Alli halusi palautteen yhdestä laulusta, joka oli jo julkaistu youtubessa.

Kappale on nimeltään Sano sinä Naisvoimaa, ja se käsittelee hyväksikäytöä. Aihe on taas surullisen ajankohtainen.

”Hei,

Tässä palautetta “saa antaa kaiken mahdollisen palautteen mitä äänitteestä vain voi kertoa-periaatteella” kuten toivoit 🙂

Musiikki

-Sävellys on miellyttävää kuunneltavaa. Olette tehneet hienoa yhteistyötä.
-Äänittäminen, miksaaminen tms ei ole minulle kuin harrastus alkeistasolla, mutta minun korvaani soittimet ja laulu on tasapainossa.
-Taustalaulut on mielestäni hyviä. Eivät pomppaa päälle, mutta tarkasti kuunnellen tukevat hienosti kokonaisuutta.
-Kertosäe on tarttuva ja helposti omaksuttava. Se on sävellyksessä eduksi.

Lyriikka

-Olet tarttunut todella rohkeaan aiheeseen. Mahtava juttu!
-Teksti on kiinnostava.
-Tekstin rytmitys ei aina ole luontevaa säkeistöissä tai A-osassa. Tekstiä vaikuttaa olevan liikaa suhteessa nuotteihin. Sanoittajalle saattaa nousta kunnianhimo muodostaa pitkiä, hienoja lauseita, mutta laululyriikassa ne eivät aina välttämättä toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi: Nousta suosta loppumattomista, aurinko.. jotain, en saanut selvää. Ymmärrän että et enää tässä vaiheessa ala muuttamaan tekstiä, mutta ajattele sitä tarkasti seuraavien sävellysten kohdalla. Napakkuus toimii laululyriikassa usein parhaiten.

Laulaminen

Yhdestä kappaleesta on vaikeaa antaa kattavaa palautetta laulutekniikasta ja laulutavasta, mutta tässä jotakin mitä kuulin.

Vire

-Laulat melko puhtaasti, hyvässä vireessä. Jos autotunea on käytetty, niin en ainakaan itse kuule sitä.

Äänenkäyttö/äänensävy

-Äänenkäyttösi sopii tähän kappaleeseen. Äänessäsi on sellaista eletyn elämän tuntua. Sinun näköisesi ääni kaiketi sinun näköisessäsi laulussa. Kuulijana uskon sanomaasi. Laulusta välittyy kokemus ja hyvä energia.

-Äänensävysi on melko tumma ja ote laulamiseen on vahva. Tykkään! Laulutapasi tässä kappaleessa on melko puheenomainen. Itseään voi myös haastaa käyttämään käyttämään erilaisia äänensävyjä (kuten ehkä teetkin muissa yhteyksissä). Mielelläni kuulisin sinulta pehmeämpää äänenkäyttöä vaikkapa jossain hempeässä laulussa. Myös sellaista rennon virtaavaa äänenkäyttöä, legatoa kuulisin mielelläni lisää.
-Kuuntelin ensin, että laulat aika tasaisesti yhdellä äänensävyllä, ja yksinkertaisella fraseerauksella. Toisella kuuntelukerralla korvani erotti monipuolisempia sävyjä. Alussa oli sellaista valittavaa, nyyhkivää äänenkäyttöä, joka sopii tekstiin. Kertosäkeessä lauluusi tuli valoisampi ote. Pidän siitä, että aiheen traagisuudesta huolimatta äänestäsi kuuluu ilon pilke. Tykkään siitä kun loppupuolella lähes huudahdat joitakin kohtia, esim: “No ei oo”. Se tuo kivaa vaihtelua.

Ääni

-Sinulla on hyvät, vahvat ala-äänet.
-Tässä kappaleessa en kuullut lainkaan ylä-ääniä, koska laulumelodia pysyi melko matalalla alueella ja laulun ääniala oli aika suppea. En näin ollen voi antaa palautetta ylä-äänistä.
-Pysyit oikeastaan koko laulun ajan rintarekisterissä. Muiden rekistereiden käyttäminen jäi kuulematta. Kuten myös rekisterinvaihdon sujuminen.
-Artikulaatio on selkeä.

Fraseeraus

-Lyriikan rytmi on asia, johon sinuna kiinnittäisin jatkossa kaikkein eniten huomiota. Jo sanoitusvaiheessa.
-Miettisin vielä rytmiikkaa ja painotuksia. Saan vaikutelman, että olet pyrkinyt hyvin säntilliseen rytmin käsittelyyn. Voisit ehkä kokeilla laulaa hieman vapaammalla rytmillä, laulullisemmin.
-Esimerkiksi sana “lapset”. Nyt konsonantit laPPSSet saavat suhteessa enemmän aikaa ja painoarvoa kuin vokaalit. Tietenkään sana ei ole laapset, vaan lapset, mutta laulaessa voi joskus rikkoa puherytmiä.

Summa summarum

-Laulaminen ja musiikki kaiken kaikkiaan perustuu pitkälti makuasioihin. On vaikea määritellä oikeaa ja väärää. Uusien laulutapojen kokeileminen on yleensä kiinnostavaa.

-Mielestäni on ihan hyvä, että kokonaisuudessa on omat pienet rosonsa. Tietty autenttisuus on hyväksi tällaisessa projektissa. Toivottavasti radioasemat ja muut tahot innostuvat tästä hyvästä asiasta.

Kuva

Antaisin vielä palautetta tuosta kuvatiedostosta, vaikka et pyytänytkään palautetta siitä.

Tosi hyvä, iloinen kuva sinusta!
-Oranssista tekstistä ei meinaa saada selvää. Voisitko vaihtaa fontin väriä? Kannattaa kaikessa ajatella viestin vastaanottajaa. Hän saattaa olla kiireinen, eikä välttämättä ala zoomaamaan. Posti saattaa mennä roskakoriin, jos sitä ei saa heti luettua.Toivon että palautteestani oli hyötyä jatkoa ajatellen.”