Vokologia

Kategoria: Vokologia

Katsaus äänitieteeseen: Interaktio ja impedanssi – ääntöväylän sopiva ahtauttaminen parantaa äänihuulivärähtelyä

Julkaistu lokakuu 20, 2023syyskuu 29, 2024 tekijä Maarit Aura

HUOM. Maarit Aura on siirtänyt palvelunsa Helsinkiin 1.1.2024. Tervetuloa laulutunnille tai äänivalmennukseen Helsingin keskustaan, Kamppiin (ja syyskuusta 2024 alkaen Töölöntorille)! Ryhmäkoulutuksia Aura pitää myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Otathan yhteyttä meilitse: aura.maarit(at)gmail.com.

Puolisulkuharjoitukset ovat vakiintuneet osaksi laulutuntien ja äänivalmennusten opetussisältöä. Puolisulku- eli semiokluusioharjoituksiin kuuluvat mm. nasaalikonsonanteilla tehtävät harjoitukset sekä erilaiset päristelyt. Ilmiö puolisulkuharjoitusten takana voi vaikuttaa vaikeaselkoiselta, mutta on äänentuoton kannalta äärimmäisen tärkeä. Kun ääntöväylään aiheutetaan sopiva ahtauma, äänihuulivärähtely kohenee. Mikäli tämän blogikirjoituksen ymmärtäminen tuntuu haastavalta, älä säikähdä. Saat puolisulkuharjoitusten edut ottamalla ne osaksi rutiineitasi.

Ääni-instrumentin kolme toiminnallista osaa

Äänielimistö koostuu kolmesta toiminnallisesta osasta: 1. voimanlähde hengityselimistö, 2. äänilähde äänihuulet ja 3. resonaattori ääntöväylä. Hengityksen tuottama ilmavirta siis toimii äänentuoton energialähteenä. Ääni syntyy kurkunpäässä sijaitsevissa äänihuulissa. Ääntöväylä on ontelosto äänihuulilta huulille ja sieraimiin. Ääntöväylässä syntyvät mm. laulussa tarvittavat erilaiset äänensävyt ja ääntöväylän alueella sijaitsevilla artikulaatioelimillä artikuloidaan tekstiä. Kolme edellä mainittua äänielimistön osaa eivät nykytiedon mukaan toimi erillään toisistaan, vaan ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ja vaikuttavat toisiinsa. Tätä sanotaan interaktioksi.

Ääntöväylän ja äänihuulten vuorovaikutus

Oletko vielä mukana? Nyt edetään haastavampaan osuuteen 🙂 Ääntöväylä vaikuttaa äänihuulivärähtelyyn kahden eri mekanismin kautta. Ääntöväylän ja äänilähteen (äänihuulet) vuorovaikutusta on siis kahdenlaista, akustista ja mekaanista. Akustisella interaktiolla (vuorovaikutuksella) tarkoitetaan ääntöväylän vaikutuksia ns. glottaaliseen ilmavirtauspulssiin eli siihen ilmavirtaukseen, joka purkautuu äänihuulten välistä niiden värähdellessä. Ääntöväylän resonanssit eli formantit vaikuttavat niinikään äänihuulivärähtelyyn. (Akustis-) mekaaninen interaktio tarkoittaakin äänihuulten ylä- ja alapuolisen tilan resonanssien vaikutuksia äänihuulivärähtelyyn.

Ääntöväylän ahtauttaminen parantaa impedanssia

Kun äänihuulet värähdellessään jaksottavat ääniraosta purkautuvaa ilmavirtaa, ilmanpaine äänihuulten ala- ja yläpuolella ja äänihuulten välissä vaihtelee. Ilma virtaa keuhkoista ääniraon kautta nieluun ja ulos suuaukosta. Ilmavirta kohtaa tällä matkalla vastuksia. Äänirako eli glottis on läpimitaltaan pikkuruinen, joten sen vastus keuhkoista tulevalle ilmavirralle on suuri. Ääntöväyläputki aiheuttaa vastusta, joka vaikuttaa äänihuulivärähtelyyn. Ääntöväylässä sijaitsee”esteitä” ja erikokoisia osia, jotka vaikuttavat ilmanpaineen kulkuun ääntöväylässä. Osa ilmanpaineesta kulkeutuu ääntöväylästä ulos, mutta osa kohdistuu takaisin äänilähteeseen aiheuttaen muutoksia sekä äänilähteessä että ääntöväylässä. Tätä ääntöväylän vastusta kutsutaan impedanssiksi. (Impedanssi = taajuusriippuva vastus, suhdeluku paineen ja virtauksen välillä). Ääntöväylän akustiikan vaikutus tulee ilmeiseksi silloin, kun ääntöväylän vastus ilmavirtaukselle kasvaa. Tämä tapahtuu esimerkiksi suljettujen (b, d, g, r) ja puolisuljettujen (i, y, u, v, z, m, n, ng) äänteiden aikana.

Sopiva vastus

Optimaalinen äänentuotto syntyy silloin, kun ääntöväylän ja äänihuulten vastus ovat sopivassa suhteessa keskenään. Koska impedanssi tarkoittaa suhdelukua paineen ja virtauksen välillä, sen kasvattaminen onnistuu joko ääntöväylän ilmanpainetta kasvattamalla tai ilman virtauksen nopeutta hidastamalla. Impedanssin määrä on riippuvainen siitä, kuinka pitkän matkan tai kapean väylän läpi ilmanpaine joutuu kulkemaan. Ääntöväylän pidentäminen kurkunpäätä laskemalla tai kapeuttaminen epilaryngeaaliputkea ahtauttamalla lisäävät ilmamassan vastusta, eli parantavat impendanssia.

Positiivinen ja negatiivinen reaktanssi

Inertanssi (positiivinen reaktanssi) tukee äänihuulivärähtelyä. Tuolloin ilmanpaine äänihuulten yläpuolella hidastaa ääniraon avautumista. Ääniraon sulkeutuessa yläpuolinen paine on pienempi ja edistää ääniraon sulkeutumista. Positiivinen reaktanssi myös laskee kynnyspainetta ja muotoilee virtauspulssia niin, että yläsävelet voimistuvat ja äänenvoimakkuus lisääntyy muutamalla desibelillä.

Reaktanssi voi olla myös negatiivista. Negatiivinen reaktanssi (kapasitanssi) haittaa äänentuottoa. Negatiivisen reaktanssin vallitessa äänirako pyrkii jäämään auki, koska tällöin äänihuulten yläpuolinen paine on pieni glottiksen avautuessa ja suuri sen sulkeutuessa.

Interaktion hyödyntäminen laulamisessa

Akustis-mekaanisen vuorovaikutuksen soveltaminen laulamiseen on laulajille tuttua, vaikkakin ilmiö harvoin selitetään laulunopiskelijalle tieteellistä sanastoa käyttäen. Harjaantuneen laulunopettajan korva oletettavasti erottaa hyvän interaktion ja pyrkii sen toteuttamiseen vaistonvaraisesti.

Akustis-mekaanisen vuorovaikutuksen määrää voi säädellä vaihtelemalla adduktion tiiviyttä, kurkunpääputken läpimittaa tai perustaajuutta. Epilaryngaaliputken suhteellinen ahtauttaminen mm. sopivalla kurkunpään laskulla ja/tai nielun avartamisella nostaa ääntöväylän vastusta eli inertiivistä reaktanssia, joka voi myös tehostaa äänihuulivärähtelyä. Epilaryngaaliputken ahtauttaminen stabiloi äänihuulivärähtelyä ja laskee kynnyspainetta ja törmäyspainetta. Kun epiglottaalinen alue äänihuulista kurkunkanteen on sopivan ahdas, se toimii kuin trumpetin suukappale – sovittaa suuren huulivastuksen instrumenttiputken pienempään vastukseen. Tämä kasvattaa äänen kantavuutta ilman lisäkuormitusta. Epilaryngeaaliputken kaventaminen liittyy kevyessä musiikissa twang-käsitteeseen ja klassisessa laulussa ring-käsitteeseen. Ääntöväylään voidaan myös pyrkiä luomaan kapeikkoja, mm. kielen avulla.

Reaktanssilla on yhteys ääntöväylän resonansseihin. Resonanssin alapuolella reaktanssi on positiivista, eli se kasvaa aina resonanssitaajuuteen saakka, mutta heti, kun resonanssitaajuus saavutetaan, reaktanssi sukeltaa negatiiviseksi. Tätä voi käytännössä havainnollistaa tekemällä sävelkorkeusliukuja putkeen. Kun f0 (eli perustaajuus) on F1:n (eli ääntöväylän ensimmäisen resonanssin ns. formantin) alapuolella, putki antaa tukea, mutta kun f0 saavuttaa F1:n tai menee sen yli, tuki katoaa, on kuin putkea ei enää olisi huulilla ollenkaan.

Väylätuki

Hengitystuki on useimmille laulajille tuttu käsite. Kuitenkin myös ääntöväylä tukee äänentuottoa. (Ääntö)väylätuki on laulajan kokemus siitä, että ääntöväylä antaa tukea. Väylätuki voidaan ymmärtää tuntoaistimukseksi riittävän voimakkaasta positiivisesta reaktanssista eli hyvästä interaktiosta äänilähteen ja suotimen välillä väylässä. Väylätuki hidastaa ilmavirtausta. Se myös lisää äänen voimakkuutta ja kuuluvuutta sekä stabiloi rekisterisiirtymiä. Väylässä on suuri positiivinen reaktanssi silloin, kun F1 (tai F2) on riittävän lähellä perustaajuutta tai, kun epilaryngeaaliputki on sopivan ahdas ja tarjoaa positiivisen reaktanssin laajalla taajuusalueella. Positiivinen reaktanssi helpottaa äänihuulivärähtelyä alentamalla äännön kynnyspainetta eli alinta painetta, jolla äänihuulet lähtevät värähtelemään ja värähtely pysyy yllä.

Ääntöbalanssi – adduktion ja ilmanpaineen suhde

Impedanssin yhteensovittamisen avulla voidaan kehittää ääntöbalanssia, eli adduktion ja ilmanpaineen sopivaa suhdetta. Impedanssi edesauttaa taloudellista äänentuottotapaa. Äänihuulten yläpuolella olevan paineen kasvu estää äänihuulia painumasta liian tiukasti yhteen, mikä estää hyperfunktionaalista (puristeista) äänentuottoa. Jotta äänihuulivärähtely olisi mahdollista paineen lisääntyessä, vaaditaan adduktion lisäämistä, mikä auttaa hypofunktionaalisen (vuotoisen) äänentuoton estämisessä.

Puolisulkuharjoitukset apuna optimaalisen äänentuoton kehittämisessä

Positiivista reaktanssia voidaan kehittää semiokluusio-, eli puolisulkuharjoitteiden avulla. Puolisulkuharjoituksissa ääntöväylää ahtautetaan mm. huulitäryn, nasaalien ja putkiin ääntämisen avulla, jolloin ilmanpaine ääntöväylässä kasvaa. Ääntöväylän resonanssien aiheuttamat värähtelytuntemykset kasvojen alueella voivat kasvaa. Ne taas toimivat palautesignaaleina optimaalisesta äänentuotosta. Laulunopiskelija saa ääntöväylää ahtauttavien harjoitusten aikana kokemuksen ääntöväylän tukevasta vaikutuksesta, eli väylätuesta. Tämä tuntemus pyritään siirtämään harjoituksesta muuhun äänenkäyttöön. Ammattimaisen laulukoulutuksen tarkoitus on oppia pitämään yllä positiivista reaktanssia laajalla sävelkorkeusvaihtelualueella. Toki asiaa ei välttämättä sanoiteta näillä käsitteillä, vaan laulunopettajat operoivat havainnollistamalla asiaa. Yksityiskohtaiset kuvaukset huuli- ja kielitäryyn löydät ainakin Ääniharjoitus päivässä– ja Laajenna äänialaasi -verkkokursseista sekä maksuttomasta äänenlämmittelystä puhujille.

Lähteitä

Aura, M. (2023). Imposto, pääresonanssi, laulajan ilme : laulupedagogisten käsitteiden fysiologiset ja akustiset selitykset. Tampereen yliopisto.

Laukkanen, A.-M. & Laine, U. K. (2020). Katsaus vuorovaikutukseen ääntöväylän ja äänilähteen välillä. Puhe Ja Kieli, 1, 83–97. https://doi.org/10.23997/pk.95502

Laukkanen, A.-M. & Leino, T. (1999). Ihmeellinen ihmisääni. Helsinki: Gaudeamus.

Titze, I. R. (2008). Nonlinear source-filter coupling in phonation : Theory. The Journal of the Acoustical Society of America, 123(5), 2733–2749. https://doi.org/10.1121/1.2832337

Titze, I. R. & Story, B. H. (1997). Acoustic interactions of the voice source with the lower vocal tract. The Journal of the Acoustical Society of America, 101(4), 2234–2243. https://doi.org/10.1121/1.418246

Titze, I. R. & Verdolini Abbott, K. (2012). Vocology : the science and practice of voice habilitation. Salt Lake City: Center of Voice and Speech.

Vainio, M., Palo, P., Aalto, D. & Laine, U. (2009). Lähde ja suodin – puheentuoton akustiikasta ja sen mallintamisesta. Teoksessa Aaltonen, O., Aulanko, R., Iivonen, A., Klippi, A. & Vainio, M. (toim.), Puhuva ihminen – Puhetieteiden perusteet (1-2. painos). Helsinki: Otava.

Katso video formanteista!

Kirjoittaja on musiikin maisteri (pääaine laulupedagogiikka) sekä filosofian tohtori (pääaine vokologia).

Väitös: Kasvolihakset voivat auttaa hyvän laulutekniikan saavuttamisessa

Julkaistu syyskuu 4, 2023syyskuu 9, 2023 tekijä Maarit Aura

Laulupedagogisten käsitteiden mystinen maailma selitettynä – Nenä kontrollipaneelina

Laulutekniikan oppiminen auttaa hallitsemaan ääntä ja mahdollistaa musiikin tulkitsemisen monipuolisesti ja vakuuttavasti. Laulutekniikan opiskelu voi kuitenkin tuntua haastavalta, eikä asiaa auta laulunopettajien käyttämä kryptinen kieli. Laulunopetus on perinteisesti perustunut mielikuviin, kehotuntemuksiin ja laulunopettajan matkimiseen. Laulunopettaja saattaa esimerkiksi neuvoa oppilasta hämmästymään, suuntaamaan äänen kauas, kokemaan imun tunnetta tai tuntemaan juuret maassa.

Vaikeatulkintaiset käsitteet

Fokus, tuki, peittäminen, äänen sijoittaminen, miksti, maski, ylimeno, äänen sisäänhengittäminen… Laulupedagogiikkaan sisältyy valtava määrä mitä mielikuvituksellisempia, joskus vaikeasti tulkittavia käsitteitä. Useilta laulunopetuksessa käytettäviltä käsitteiltä puuttuu määritelmä. Tämä voi johtua siitä, että tutkittu tieto ihmisäänen toiminnasta on levinnyt vasta viimeksi kuluneina vuosikymmeninä. Yhteisten käsitteiden puute voi aiheuttaa epäselvyyksiä ja vaikeuttaa kommunikointia opiskelijoiden ja eri ammattiryhmien välillä. Vokologi, laulunopettaja, äänivalmentaja MuM Maarit Aura avaa vokologian alan väitöskirjassaan laulupedagogisia käsitteitä äänitieteen menetelmin. Hän on tutkinut, mitä kehossa tapahtuu, kun laulaja toteuttaa jotakin laulupedagogista käsitettä.

Laaja käsitteiden kirjo

Tutkimusprosessin alussa selvitettiin suomalaisten laulunopettajien eniten käyttämät laulupedagogiset käsitteet kyselytutkimuksen avulla. Avoimessa vastauskentässä nousi esiin 124 käsitettä. Tästä voidaan päätellä, että laulupedagogiikan käsitteistö on laaja ja kirjava. Suosituin käsite oli hengitystuki. Seuraavaksi suosituimmat käsitteet nielutila, äänen ydin, inhalare la voce, sijoittaminen ja resonanssi saivat selvästi vähemmän ääniä.

Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa selvitettiin nasofiberoskopian avulla, mitä laulajien nielussa ja kurkunpäässä tapahtuu heidän toteuttaessaan tiettyjä laulupedagogisia käsitteitä. Tarkempaan tutkimukseen valikoitui käsitteitä, jotka yhdistetään tuntemuksiin pään ja kasvojen alueella. Näitä käsitteitä ei ole juuri tutkittu aiemmin.

Laulajan ilme

Laulajan ilme valikoitui tarkasteltavaksi käsitteeksi tutkimusryhmän havaittua, että useat klassiset laulajat levittävät sieraimiaan ja kohottavat poskipäitään laulaessaan. Nasofiberoskopia osoitti, että ”laulajan ilme” laajentaa äänirakoa.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että laulajan ilme auttaa tuottamaan pää-ääntä, jolle on ominaista äänihuulten kevyt lähentäminen toisiaan kohden. Tasapainoinen äänihuulten adduktio on ääniergonomian kannalta turvallinen, joten laulajan ilme voi vähentää äänioireilua ja estää äänihäiriöiden syntymistä. Laulajat voivat hyödyntää nenän ja kasvojen lihasten ja kurkunpään välisiä yhteyksiä välttääkseen kovaa äänenaluketta ja puristeista äänentuottoa.

Imposto ja pääresonanssi

Imposto viittaa ilmanpaineen aistimukseen tai myötäsyntyisen resonanssivärähtelyn aiheuttamaan tuntemukseen nenänvarressa. Sitä on kuvailtu mm. satula-tuntemuksena nenänvarressa, tai tunteena, kuin sävel alkaisi kurkunpään sijasta nenäontelossa. Pääresonanssi puolestaan voidaan määritellä värähtelyn tunteeksi päässä ja otsassa tai kuulokuvaksi äänen kirkkaudesta.

Nasofiberoskopiatutkimuksessa havaittiin, että pääresonanssi ja imposto kaventavat epilaryngeaaliaukkoa. Kaventunut epilaryngeaaliputki yhdessä laajan nielutilan kanssa muodostavat laulajanformantin, joka auttaa ääntä kantamaan orkesterin yli. Tutkimuksen perusteella pääresonanssi ja imposto näyttävät liittyvän nielun ja epilaryngeaaliputken säätelyyn tavalla, joka voi lisätä äänen kantavuutta taloudellisesti.

Nenä kontrollipaneelina

Kolmella nenään, kasvoihin ja päähän liittyvällä käsitteellä on siis tutkitusti vaikutuksia kurkunpään ja nielun toimintaan. Tutkimus osoittaa, että nenän ja ääntöväylän alueella olevia hengitykseen liittyviä lihasyhteyksiä voidaan hyödyntää laulamisessa. Kasvojen lihastoimintojen käytöstä laulamisessa ja tiettyjen pedagogisten käsitteiden yhteydestä näihin lihastoimintoihin ei ole ollut tieteellistä näyttöä. Nenän voidaan ajatella olevan tietynlainen kontrollipaneeli, jolla säädetään kurkunpään asetuksia. Kasvojen lihasten avulla lauluääntä voidaan säätää kantavammaksi ja äänentuottoa ergonomisemmaksi.

On mahdollista, ettei nenän ja kasvolihasten asemaa laulamisessa ei ole kunnolla ymmärretty. Yksi syy nenän jäämisestä vähälle huomiolle saattaa olla pelko nasaalisesta äänentuotosta. Laulajan ilme, imposto ja pääresonanssi eivät kuitenkaan viittaa nasaaliin ääneen, eli äänentuottoon, jossa nenäportti on liian auki. Viimeaikaisissa tutkimuksessa sopivalla nenäportin avaamisella on kuitenkin havaittu myös myönteisiä vaikutuksia (Echternach, ym., 2021; Havel ym., 2021; Vampola ym., 2020, 2021)

Käsitteiden vastine kehossa

Kolmen tutkitun laulupedagogisen käsitteen – laulajan ilme, pääresonanssi ja imposto – aiheuttivat muutoksia laulajien kehossa. Tämän ja aiempien tutkimusten perusteella voidaan päätellä, että useilla laulajien käyttämillä, mielikuviin ja tuntemuksiin perustuvilla käsitteillä on mitattavissa oleva vaikutus laulajan kehoon. Laulajan kokema tuntemus ei kuitenkaan aina vastaa sitä, mitä hänen kehossaan todellisuudessa tapahtuu. Esimerkiksi tuntemus pään värähtelystä näyttää liittyvän sopivaan äänihuulten lähentymiseen ja niiden yläpuolisen putken kaventamiseen, joilla säädellään sekä ääntöväylän resonansseja että inertiaa, joka voi auttaa äänihuulivärähtelyä itseään.

Holistinen laulunopetus

Nykyään ollaan siirtymässä holistiseen laulunopetukseen. Tehokas laulunopetus ottaa huomioon oppilaan eri olemuspuolet. Vaikka äänentuottoa ymmärretään aina vain paremmin, mielikuvilla on edelleen paikkansa äänikoulutuksessa. Mielikuviin perustuva ja mekanistinen opetustapa eivät sulje toisiaan pois, vaan niitä yhdistämällä voidaan saavuttaa paras oppimistulos. Oppimistapahtuma voisi edetä esimerkiksi siten, että ensin opeteltava asia selitään oppilaalle. Sen jälkeen opeteltavaa asiaa konkretisoidaan erilaisilla harjoituksilla, opettajan esittämällä äänellisellä mallilla tai mielikuvilla.

Tieteellistä tietoa laulamisesta suomeksi

Tieteellistä tietoa laulamisesta ja ihmisäänestä on ollut hyvin vähän saatavilla suomeksi. Juuri julkaistu väitöskirja on laaja tieteellinen selvitys laulamisen fysiologiasta ja laulutekniikoista. Yhteenveto antaa selityksen useille kymmenille laulupedagogisille käsitteille. Väitöskirja on kirjoitettu suomeksi, jotta se palvelisi mahdollisimman montaa suomalaista lauluharrastajaa, laulunopiskelijaa sekä äänenkäytön ja musiikin ammattilaista. Väitöskirja löytyy suurimpien kaupunkien kirjastoista.

Väitöstilaisuus perjantaina 15. syyskuuta

Musiikin maisteri Maarit Auran vokologian alaan kuuluva väitöskirja Imposto, pääresonanssi, laulajan ilme – Laulupedagogisten käsitteiden fysiologiset ja akustiset selitykset tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa perjantaina 15.9.2023 klo 13.00 (Pinni B1096, Kanslerinrinne 1, Tampere). Vastaväittäjänä toimii musiikin tohtori Päivi Järviö / Sibelius-Akatemia. Kustoksena toimii professori Anne-Maria Laukkanen / Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto.

Tutustu väitöskirjaan. <https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2957-0 >

Seuraa väitöstilaisuutta etäyhteydellä. <https://tuni.cloud.panopto.eu/Panopto/Pages/Sessions/List.aspx?folderID=5400fd69-f358-4f62-b1f2-b067008dd6a2 >

Youtubekanava: https://www.youtube.com/MaaritAuraOfficial/

Facebookprofiili: https://www.facebook.com/laulunopettajaMaaritAura

Nasofiberoskopiassa viedään videokameraan kiinnitetty ohut taipuisa kuituoptinen tähystin sierainten kautta nenäonteloon ja eteenpäin nieluun.

Katsaus äänitieteeseen: Mitä formantit ovat ja miksi ne kannattaa tuntea

Julkaistu joulukuu 14, 2020lokakuu 20, 2023 tekijä Maarit Aura

Formanteista puhutaan laulunopetuksen ja äänivalmennuksen yhteydessä lisääntyvässä määrin. Formantteja ja resonassi-ilmiötä saattaa kuitenkin olla vaikea ymmärtää. Itse pähkäilin aikoinaan esimerkiksi sitä, mitä eroa on formanteilla ja osasävelillä. Formantit ovat ääntöväylän, osasävelet (kuten perustaajuus ja yläsävelet) äänen ominaisuus. Äänentuotossa formantit ja osasävelet kohtaavat

Laajempi kuvaus formanteista ja niiden vaikutuksista laulutekniikkaan tulee olemaan väitöskirjani kirjallisessa katsauksessa. Suosittelen kuitenkin aluksi lukemaan kirjoitukseni tai katsomaan videoni ääntöväyläasetuksista, jotta pysyt paremmin mukana.

Mitä formantit ovat

Formantit ovat ääniväylän resonanssitaajuuksia. Niiden vaikutus näkyy spektrogrammissa. Ääni syntyy äänihuulissa, ja sointi muodostuu ääntöväylässä. Ääntöväylä on kuin putkisto, joka sisältää ilmaa. Se lähtee myötävärähtelyyn äänihuulten synnyttämälle äänelle. Tämä myötävärähtely, resonanssi, lisää äänen sointia ja kuuluvuutta.

Ääniväylässä on 4-5 äänteiden ja äänenlaadun kannalta merkittävää formanttia. Kaksi alinta formanttia määrittävät vokaalin ja 3, 4, ja 5 vaikuttavat persoonalliseen äänenväriin.

Formantit ja äänteet

Ääntöväylän muoto muuttuu jatkuvasti puhumisen ja laulamisen aikana. Artikulaatio eli ääntöliikkeet määrittävät ääntöväyläasetuksen. Formanttitaajuudet puolestaan määräytyvät ääntöväyläasetuksen perusteella. Siten ääniväylän resonanssitaajuudet muuttuvat jatkuvasti puheen ja laulun myötä. Äänenkäyttäjällä voi kuitenkin olla vakiintuneempia tapoja käyttää ääniväyläasetuksia. Joku saattaa puhua tai laulaa jatkuvasti hymyillen, joku toinen saattaa pitää suuaukkoa hyvin pienenä vokaalista riippumatta ja niin edelleen. Nämä tavat vaikuttavat luonnollisesti resonanssi-/formanttitaajuuksiin.

Alin formantti, eli formantti 1 on herkkä leuan avaukselle. Toiseen formanttiin vaikuttaa kielen sijainti ja muoto. Kun kieltä viedään eteenpäin suussa f2 nousee. Kielen vieminen taaksepäin kohti nielua laskee sitä.

Formantit ja ääntöväylän pituus

Ääntöväylän pituus ja muoto määrittävät formanttien taajuudet. Ääntöväylä suosii kokonsa ja muotonsa mukaan tiettyjä äänen taajuuksia. Mitä pidempi ääntöväylä, sitä matalammat formanttitaajuudet, ja päinvastoin. Lyhyet putket puolestaan voimistavat korkeita taajuuksia. Voimme vaikuttaa ääntöväylän pituuteen tietoisesti jonkin verran. Voimme pidentää tai lyhentää sitä laskemalla tai nostamalla kurkunpäätä ja levittämällä suupieliä tai töröttämällä huulia. Ääntöväylän pidennystä voi tehdä vain suhteessa omaan ääni-instrumenttiinsa. Miehillä, naisilla ja lapsilla resonanssitaajuudet ovat erilaiset. Myös eri äänityyppien välillä on eroja.

Formanttiviritys

Formanttiviritys (formant tuning) tarkoittaa sitä, että äänen perustaajuus tai sen kerrannainen asetetaan ääntöväylän resonanssin taajuudelle ääntöväyläasetuksia hyväksikäyttäen. Laulajat siis pyrkivät vaikuttamaan formantteihin suotuisilla ääntöväyläasetuksilla. Näin pyritään saamaan ääneen sointia ja kantavuutta. Suomipopin naiset-verkkokurssilla perehdymme pop-musiikkiin soveltuviin ääntöväyläasetuksiin, sekä mm. rekistereihin ja ääntöbalanssiin.

Laulajan formantti

Laulajan formantti lienee tunnetuin formantteihin liittyvä ilmiö. Olet saattanut tutustua esimerkiksi Johan Sundbergin julkaisuihin. Laulajan formantti tarkoittaa formanttien yhteensulautumaa, joka auttaa etenkin mieslaulajien ääniä kantamaan orkesterin yli.

Kuinka äänenkäyttäjä hyötyy formanttien tuntemisesta

Harva äänenkäyttäjä tietää formanteista, tai ainakaan osaa tietoisesti hyödyntää niitä harjoittelussa. Laulajat ja laulupedagogit ovat kuitenkin kautta aikojen harjoittaneet formanttiviritystä tuntematta ilmiön taustaa. Tämä on kaiketi perustunut kuulohavaintoon. Laulajat ovat huomanneet, että tietyt ääntöväyläasetukset helpottavat äänentuottoa ja edesauttavat tietynlaisen soinnin aikaansaamista. Jos olet käynyt laulutunnilla, tiedät ehkä, että laulunopettajat puuttuvat esimerkiksi huulten, leuan tai kielen asentoon.

Ennen kun ihmisääntä on kyetty tutkimaan tieteellisesti, on syntynyt joukko monenkirjavia, tuntemuksiin ja mielikuviin perustuvia käsitteitä ja menetelmiä. Menetelmät ovat kaiketi siirtyneet sukupolvelta toiselle mestari-kisälli-periaatteen mukaisesti. Osa niistä toimii edelleen. Klassisen laulun piirissä on suosittu mm.”peittämistä”, joka tarkoittaa tumman äänensävyn tavoittelua mm. kurkunpäätä laskemalla ja suuaukkoa pyöristämällä. Lue lisää peittämisestä väitöskirjastani.

Oliko kirjoitustani hankala ymmärtää? Älä huolestu, voit mainiosti puhua, laulaa tai olla jopa äänenkäytön ammattilainen tuntematta formantteja. Mutta nythän sinä jo tiedätkin perusteet… 😉

Julkaistut tieteelliset artikkelimme

Aura, M., Laukkanen, A-M., & Ojala, J. (2018). Laulunopettajien yleisimmin käyttämät laulupedagogiset käsitteet, Ainedidaktiikka 2 (2). https://doi.org/10.23988/ad.73222

Aura, M., Geneid, A., Bjorkoy, K., Rantanen, M., & Laukkanen, A-M. (2019). The Nasal Musculature as a Control Panel for Singing-Why Classical Singers Use a Special Facial Expression? Journal of Voice, 33(4), 510-515. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2017.12.016

Aura M, Geneid A, Bjørkøy K, Rantanen M, Laukkanen AM. (2020) A Nasoendoscopic Study of ”Head Resonance” and ”Imposto” in Classical Singing. J Voice. Jun 6:S0892-1997(20)30127-2. doi: 10.1016/j.jvoice.2020.04.013. Epub ahead of print. PMID: 32513553.

Katsaus laulupedagogiikan käsitteitä avaavaan väitöskirjaani

Julkaistu helmikuu 5, 2019elokuu 20, 2020 tekijä Maarit Aura

Minulta kysellään usein väitöskirjastani, joten tässä kirjoituksessa kerron väitöskirjaprosessin pääkohdat mahdollisimman yksinkertaisesti. Suoritan jatkotutkintoa, eli tohtorintutkintoa Tampereen yliopistossa vokologian tieteenalalta. Vokologia on tiede, joka tutkii ja harjoittaa ihmisääntä. Vokologia tutkii sekä puheääntä että lauluääntä. Minun väitöskirjani liikkuu laulamisen ja laulupedagogiikan maailmoissa.

Väitöskirjani aihe on: Laulupedagogisten käsitteiden fysiologiset ja akustiset selitykset. Kuulostaa hebrealta, mutta antakaas kun selitän tarkemmin. Jos sinulla on kokemusta laulunopetuksesta, niin todennäköisesti tiedät, että laulunopettajat käyttävät omanlaistaan slangia. He saattavat puhua esimerkiksi laulutuesta, äänen ytimestä, ”pää-äänestä”, ylimenosta, peittämisestä… Tai he saattavat käyttää jopa italian kieläisi sanoja. He saattavat viljellä ohjeita kuten, hämmästy, sijoita ääni maskiin, ime ääntä sisäänpäin, Pidä silmät iloisena… Ohjeet saattavat olla hyvinkin mielikuvituksellisia, opettajasta riippuen.

Mielikuvaopetuksen riskit

Suuri osa laulupedagogiikan käsitteistä ja oppilaille annettavista neuvoista perustuvat mielikuviin ja laulajien subjektiivisiin kokemuksiin. Samat mielikuvat ovat saattaneet elää vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja. Ongelma tässä on se, että jokainen laulaja kokee mielikuviin perustuvat ohjeet omalla tavallaan. Oppilas ei aina välttämättä ymmärrä mitä neuvoilla ajetaan takaa. Jos oppilas ei saa täsmällistä tietoa ääni-instrumentin toiminnasta tai hänelle ei anneta selkeitä ohjeita, hän ei ehkä etene opinnoissaan. Väärinkäsitykset voi aiheuttaa jopa äänihäiriöitä. Minun väitöskirjatutkimukseni tarkoitus on avata näitä mielikuviin ja kehotuntemuksiin perustuvia käsitteitä.

En kuitenkaan vastusta mielikuvien käyttämistä laulunopetuksessa, vaan mielestäni mielikuvien tulisi olla työkalu täsmällisen, fysiologiaan perustuvan tiedon rinnalla. Mielikuvien tulee tukea fysiologiaan perustuvaa opetusta. Laulunopettajan tulee selittää oppilaalle, mitä kehollista tai musiikillista tapahtumaa hän yrittää mielikuvalla oppilaalle havainnollistaa, eli miksi hän käyttää juuri kyseistä mielikuvaa.

Kysely tärkeimmistä laulupedagogisista käsitteistä

Tutkimuksen alkuvaiheessa tein kyselyn koulutetuille laulunopettajille. Kysyin heiltä heidän mielestään tärkeimpiä ja eniten käytettyä laulupedagogisia käsitteitä. Suosituin käsite erottui muista ylivoimaisesti. Tästä kyselytutkimuksesta olemme kirjoittaneet artikkelin ”Laulunopettajien yleisimmin käyttämät laulupedagogiset käsitteet” Anne-Maria Laukkasen ja Juha Ojalan kanssa. Artikkelissa pohdimme laulun oppimisen haasteellisuutta ja käsittelimme useita laulupedagogisia käsitteitä kirjallisuuden avulla. Artikkeli on julkaistu Ainedidkatiikka-lehden viimeisimmässä numerossa. Se on vapaasti luettavissa.

Artikkeli laulajan ilmeestä Journal of Voice:ssa

Tutkimusprosessin seuraavissa vaiheissa olemme valinneet kaksi erilaista laulupedagogista käsitettä, joita olemme tutkineet tieteellisin menetelmin. Toinen artikkeli ”The nasal musculature as a control panel for singing – Why classical singers use a special face expression?” käsitteli laulajan ilmeitä. Monet laulunopiskelijat ovat kuulleet ohjeen, jossa heitä pyydetään kohottamaan poskipäitä ja levittämään sieraimia. Me tutkimme kuinka tällainen ilme vaikuttaa lauluääneen. Käytimme menetelminä mm. nasoendoskopiaa eli kuvasimme nenänielua ja äänihuulia. Tämä artikkelimme on julkaistu Journal of Voice-lehdessä.

Seuraavan artikkelin tutkimusmateriaali on hankittu ja meneillään on tutkimustulosten analysointi.
Yhteistyökumppaneina mulla on ollut muun muassa tutkijoita Tsekeistä ja Norjasta sekä Helsingin yliopistollisen sairaalan foniatrian poliklinikalta. Kiitos kaikille tähän mennessä mukana olleille!

Linkit:

Lue professori Anne-Maria Laukkasen artikkeli: Mitä on vokologia?

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2008/11/duo97279

https://www.jvoice.org/article/S0892-1997(17)30443-5/abstract

https://journal.fi/ainedidaktiikka/article/view/73222

Voiko laulutaitoa mitata?

Julkaistu tammikuu 10, 2019elokuu 20, 2020 tekijä Maarit Aura

Usein kuulee sanottavan, ettei laulajia voi arvostella tai laittaa keskenään paremmuusjärjestykseen. Perusteena käytetään ajatusta, että laulutaitoa olisi mahdoton mitata – Laulamisen kohdalla kyse kun on pelkästään makuasioista. Muistan itsekin lohduttaneeni edellä mainituilla sanoilla lauluoppilaita ja kavereita, jotka eivät ole pärjänneet laulukilpailuissa toiveensa mukaisesti.

Mutta onko asia aivan näin yksiselitteinen? Tuskin. Ihmisääntä voidaan tutkia, sitähän mekin Tampereen yliopiston vokologian opinnoissa teemme. Tieteellinen tutkimus on tietenkin eri asia, kuin laulusuorituksen mittaaminen arvostelutarkoituksella. Lauluääntä ja laulamisen eri osatekijöitä voidaan kuitenkin mitata – ja arvioida – monin tavoin.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole olla kattava selostus lauluäänen tieteellisestä tutkimuksesta, vaan antaa helposti ymmärrettävä, pieni silmäys siihen, mitä asioita lauluäänessä voidaan tutkia tai mitata.

elektroglottografia, lauluäänen mittaaminen, äänen tutkiminen, vokologia — EGG eli elektroglottografia

Mikä tekee laulajasta taitavan?

Mitä tekijöitä sitten olisi mitattava, kun puhutaan laulutaidosta. Kysymystä voidaan lähestyä monesta suunnasta. Osviittaa siitä, mitä lauluharrastuksen eri vaiheissa olisi hyvä hallita, voi lukea SML:n laulun tasosuoritusten vaatimuksista.

Samalla sivulla esitetään arviointiperusteet ja seikat, joihin arvioijan on kiinnitettävä huomiota laulututkintoa / tasosuoritusta arvioidessaan : -Hengitystekniikka, -Äänenmuodostus, -Artikulointi ja ääntämys, -Intonaatio, -Rekisterien hallinta, -Fraseeraus ja musiikin muotoilu, -Dynamiikka ja nyanssit, -Rytmin käsittely, -Tempon valinta ja hallinta, -Esitysmerkkien ja yksityiskohtien huomioonottaminen, -Tunnelma, -Persoonallisuus laulussa, -Yhteissoittotaito, -Esiintymistaito.

Tärkeitä taitoja listattuna! Taitava laulaja on musikaalinen. Hän hallitsee mm. vireen, rytmiikan, tyylinmukaisen fraseerauksen ja efektit. Hänellä on toimiva laulutekniikka, terve äänentuottotapa, miellyttävä tai kiinnostava äänenväri, laaja ääniala, ymmärrettävä artikulaatio, riittävästi kielitaitoa, koskettava äänellinen ja kehollinen ilmaisu… Joitakin ominaisuuksia, kuten turnauskestävyys, joustavuus tai luovuus, ei välttämättä havaitse kertakuulemalta, vaan ammattimaisuus paljastuu työn touhussa. Pysyn tässä kirjoituksessa kuitenkin niissä ominaisuuksissa, jotka laulajasta välittyy yhden laulusuorituksen aikana.

(En sotke tätä blogitekstiä sillä kysymyksellä, miksi taitavat laulajat eivät aina pärjää, kun taas viihdehahmot, joilla on ongelmia laulamisen perusasioiden kanssa, menestyvät.)

Katsotaan lähemmin miten em.taitoja voidaan tutkia ja arvioida.

1. Vire / sävelpuhtaus

Vireessä laulaminen on laulamisen perusasioita. Epävireinen laulu sattuu korvaan helposti, jos kuulijalla itsellään on “sävelkorvaa”. Sävelpuhtautta mittaavat erilaiset sovellukset, jotka tekevät reaaliaikaista sävelkorkeusanalyysia.

2. Rytmi

Epärytmisen laulamisen havaitsee myös helposti, varsinkin jos kappale on kuulijalle tuttu. Olen opetustyössäni huomannut, ettei laulun aloittelija välttämättä ymmärrä, kuinka tärkeää on pitää kappale rytmillisesti koossa. Kun mennään rytmiikassa pidemmälle, tulee esiin genren mukainen fraseeraus, esimerkiksi kolmimuunteisuus.

3. Ääniala

Äänialan laajuus kuuluu myös asioihin, joita pystytään helposti mittaamaan joko sovellusten, kuten perustaajuuden analyysiohjelmien, tai perinteisellä tavalla pianon ja harjaantuneen korvan avulla. Viritysmittariakin voi kokeilla. Laajenna äänialaasi-verkkokurssini (35e) sisältää kaksi testiä, joiden avulla osallistuja voi kokeilla oman äänialansa laajuutta.

4. Äänen voimakkuus / dynamiikka

Äänenpainetasoa voidaan tutkia esimerkiksi äänitasomittarin ja erilaisten sovellusten avulla. Desibelimittarit eivät kerro koko totuutta äänen voimakkuudesta / äänekkyydestä / kuuluvuudesta. Äänenlaatua ja taiteellista vakuuttavuutta ei tule yhdistää desibelejen määrään. Klassisessa laulussa ääni tulee saada kantamaan orkesterin yli ilman mikrofonia, mutta tässä käytetään apuna ylä-säveliä ja ns. laulajan formanttia. Näitä voidaan tarkastella äänianalyysiohjelmilla. Toisaalta monissa musiikkityyleissä otetaan audiotekniikasta tehot irti, eikä pyritäkään lauluäänen läpäisykykyyn. Ja soivasti laulaminen hiljaa on oma taitonsa…

5. Äänentuottotapa ja sointi

Pitkälle koulutettu ääniammattilainen kuulee helposti, millainen äänentuottotapa laulajalla on ja kuinka hän käyttelee ääntöväyläänsä. Äänihuulivärähtelyn laatu kuuluu äänen tiiviytenä tai vuotoisuutena, ja ääntöväylän toiminta kuuluu äänen soinnissa ja artikulaatiossa. Äänen sointi ei ole mystiikkaa, ja sitä voidaan tutkia.

Äänihuulivärähtelyä voidaan tutkia elektroglottografialla. Ylinopeuskuvauksella voidaan saada videokuvaa äänihuulivärähtelystä. Äänenlaatua voidaan mitata myös esimerkiksi spektrianalyysilla. Spektrianalyysista saadaan selville lähdeääni (äänihuulisulku) sekä sointia ja artikulaatiota ilmentävät formantit. Ääntöväylää ja artikulaatioliikkeitä voidaan tutkia esimerkiksi magneettiresonanssikuvauksella. Tampereen yliopistossa on toteutettu pitkään puheteknisten suoritusten mittaamista. Mittauksiin voidaan sisällyttää mm. keuhkojen vitaalikapasiteetin mittaaminen, äänenlaadun akustiset mittaukset jne.

Olen itse ollut mukana mm. sellaisessa tutkimuksessa, jossa rekistereitä ja rekisterinvaihtoja on kuvattu ylinopeuskameralla. Mainiot tulokset em. tutkimuksissa testeissä tai kaunis video äänihuulivärähtelystä saattavat kertoa hyvästä äänentuottotavasta, mutta eivät vielä tee ihmisestä taitavaa laulajaa.

6. Artikulaatio

Artikulaatiotakin voidaan tutkia akustisesti esim spektrianalyysin keinoin. Muistan itsekin tehneeni tavutoistotehtävän, jolla mitataan artikulaationopeutta. Eri musiikkityyleissä artikulaatioon saattaa kohdistua erilaisia vaatimuksia. Huomasin netissä surffaillessani, että Elli Haloon artikulaatiota on moitittu. Itse pidän sitä viehättävän persoonallisena, mutta vaikkapa tangossa, klassisessa laulussa tai perinteisessä musikaalissa sellainen ei todennäköisesti toimisi? Tosin jos Elli ryhtyisi musikaalin tähdeksi, kyseessä saattaisi olla ilmiö itsessään, eli laulamisen kohdalla vaatimukset elävät tilanteen mukaan.

7. Tyylinmukaisuus

Tyylipuhtaus syntyy monesta osatekijästä, joista osaa voidaan mitata. Esimerkiksi vibraton nopeutta ja laajuutta voidaan tutkia.

Laulua arvoidaan sen genren sapluunalla, jota laulaja pyrkii laulamaan. Jokaisessa musiikkityylissä on omat vaatimuksensa esimerkiksi äänenkäytön, fraseerauksen ja esiintymisen suhteen. Sävelpuhtausvaatimuksissakin on eroavaisuuksia. Mieti punk-musiikkia tai edesmennyttä Kurt Cobainia. Toisaalta, menestyneimmät artistit ovat usein heitä, jotka ovat rikkoneet rajoja ja tuoneet genreen jotakin aivan uutta.

Oopperalaulajaa taas tarkastellaan sen mukaan, kuinka laulajan ääni ja olemus istuvat hänen laulamansa äänityypin ohjelmistoon. Myös ainakin yleisimmillä kielillä, eli italiaksi ja saksaksi laulamisen täytyy sujua.

8. Ilmaisu

Laulajan sisäistä kipinää ja persoonallisuutta ei tietääkseni ole vielä pystytty mittaamaan. Voidaan tietysti mitata kuulijoiden reaktioita esitykseen. Äänellisen ilmaisun elementtejä kyllä tutkitaan par’aikaa Tampereen yliopistolla.

Arviointi korvakuulolta

Kun ihmisäänen arvioinnista puhutaan, korvaa ei voita mikään! Vokologisissa tutkimuksissa tehdään usein kuunteluanalyysia. Laukkanen ja Leino alleviivaavat kirjassa Ihmeellinen ihmisääni, että mittaus- ja analyysimenetelmät ovatkin kuunteluanalyysin ohessa käytettävä apuvälineistö.

Kuulijoiden arviointikyvyissä on toki eroja. Koulutettu laulunopettaja omaa harjaantuneen korvan ja kykenee arvioimaan laulajan taitoja todennäköisesti tarkemmin kuin harrastelija. Lauluharrastajakin kuulee todennäköisesti lopputuloksen, mutta vokologi-laulunopettaja pyrkii löytämään syyn.

Jotkut asiat kuten sävelpuhtaus ja rytmissä pysyminen ovat kokemukseni mukaan niin itsestäänselviä, että niistä ollaan yleensä samanmielisiä. Soundi- ja tyyliseikat saattavat jakaa enemmän mielipiteitä.

Kuunnellessani laulajaa, mieleni tekee kuunteluanalyysia lähes automaattisesti. Kun teen asiakkaille arvioita laulutallenteista, koitan poimia oleelliset asiat kommentoitavaksi. Sellaiset, joiden kehittäminen veisi laulajaa eniten eteenpäin. Itselleni tärkeimmät välineet laulun arvioimiseen ovat laulajan minulle välittämä, toivottavasti hyvälaatuinen mutta käsittelemätön audio sekä kaiuttimet tai kuulokkeet. Saatan myös tarkastaa pianon kanssa laulajan laulamia sävelkorkeuksia.

Äänianalyysiohjelmat on kaikkien ulottuvilla

On olemassa sovelluksia, joilla laulamisen ja äänenkäytön eri osa-alueita voidaan tarkastella jopa kotikäytössä. Käyttäjäystävällinen Sing and see havainnollistaa laulajalle visuaalisesti mm. laulun sävelkorkeuden pianon koskettimistolla sekä formantit spektrogrammissa. Ehkä hankalammin käytettävä, mutta ilmaiseksi ladattava Praat-puheanalyysiohjelma on apuväline monenlaisen analyysin tekemiseen. Vocevista-ohjelman avulla voi esimerkiksi tarkastella äänihuulivärähtelyä EGG:llä. Akustiikkaa tuntemattomalle spektrit ja spektrogrammit jäävät helposti hassuiksi käppyröiksi, joista ei ole mitään käytännön hyötyä. SingandSeen ja Vocevistan antama visuaalinen palaute voi parhaimmillaan olla arvokas apu laulutekniikan opiskelussa.

Kun puhutaan digiaalisesta laulunopiskelusta, oppilaat mainitsevat usein SingStar-pelin. Älypuhelimiin on saatavissa monenlaisia ohjelmia viretunnistimista desibelimittareihin. (Olen kokeillut hyvin pientä osaa enkä mene niistä takuuseen.) Esimerkiksi sosiaalisen median karaokeohjelma Smule hyödyntää edellämainittuja ominaisuuksia viihteellisellä tavalla. Ennustan että helposti käytettävistä audiosovelluksista tulee lähes kuvankäsittelyn kaltainen trendi.

Pohdin edelleen kysymystä, mitä laulutaito on ja kuinka pitkälle sitä voidaan mitata. Laulaminen ei ole pelkkiä desibelejä, äänihuulivärähtelyä ja formantteja. Vaikka laulamisen voi näennäisesti purkaa osiin, näiden osien tulisi muodostaa yhtenäinen taiteellinen kokonaisuus: Vaikuttava lauluesitys. Vähintäänkin laulamisen taiteellinen ja ilmaisullinen puoli jäänee pienen salaperäisyyden peittoon 🙂

Leikittelyä äänellä – Vokologian anti laulunopetukselle

Julkaistu elokuu 2, 2018elokuu 21, 2020 tekijä Maarit Aura

Tässä tekstissä kuvaan omin sanoin, kuinka vokologian opinnot ovat vaikuttaneet työskentelyyni laulajana ja laulunopettajana. Puntaroidessani aikaa vokologian parissa, huomaan sekä tietojen ja taitojen, mutta myös henkisen kypsyyden lisääntyneen.

Vokologian kautta olen saanut valtavasti tietoa ihmisäänestä
Työkalupakissani on runsaasti menetelmiä äänenkäytön opettamiseen
Tiedän mistä hakea tietoa ja menetelmiä, jos aiemmin opittu ei tunnu jossakin hetkessä toimivan
Aina voi tutkia ja kokeilla!
Vokologia on auttanut minua ymmärtämään paremmin oman ääneni toimintaa
Uuden tietoisuuden avulla voin tehdä äänelläni mitä haluan
Olen vapautunut leikkimään äänelläni
Vokologian opiskelu on lisännyt ymmärrystä muiden ääniä kohtaan
Uskon voivani siirtää oppimaani tietoa eteenpäin ja auttaa muita tiedostamaan oman äänensä toimintaa.

Laulaminen on vaikeaa?

Laulunopiskelu on ollut minulle mutkikas polku. Olen ollut vuodesta 1997 eteenpäin useiden laulunopettajien ohjauksessa. Opettajilla on ollut omat vahvuutensa, mutta useimmiten he ovat tarjonneet pelkästään omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa perustuvia neuvoja. Ohje ajatella poutapilviä ja pitää silmät iloisina eivät auttaneet minua. Jokin tuntui aina kinnaavan laulamisessani. En ymmärtänyt ääntäni.

Tieto ei aina lisää tuskaa

Pääsin vihdoin käsiksi tietoon ääni-instrumentin anatomiasta ja fysiologiasta Sibelius-Akatemian laulupedagogiikan luennoilla. Minulle äänifysiologiaan tutustuminen oli ahaa-elämys, joka paransi huimasti omaa laulamistani. Kun näin videolta äänihuulten venyvän ylöspäin laulettaessa, tajusin että olin laulanut ylä-ääniä liian raskaasti. Ymmärsin, että minä tarvitsen tietoa, jotta opit voivat manifestoitua keholliselle tasolle. Kokemus viitoitti tietäni eteenpäin.

Menin ensimmäisille vokologian kursseille vuonna 2014 sattuman johdattamana. Taisin jäädä koukkuun, koska olen sittemmin valmistellut väitöskirjaa vokologian alalta Tampereen yliopistossa.

“Vokologia on tiede, joka tutkii ja harjoittaa ihmisääntä. Sen tutkimuskohteita ovat muun muassa äänen ja puheen tuottaminen ja vastaanottaminen sekä puhesignaalin akustinen rakenne.”

Kirjaviisas laulunopettaja?

Vokologia on lisännyt tietämystäni äänen anatomiasta ja fysiologiasta, mutta vokologian kursseilla pääsee myös itse ääneen! Olen saanut työkalupakkiini monia hyviä harjoitusmetodeja. Teoria ja käytöntö kulkevat käsi kädessä!

Kenestäkään ei tule laulunopettajaa vain kirjoja lukemalla, eikä laulamaan opi pänttäämällä. “Kirjatieto” toimii yhdistettynä pitkään kokemukseen omasta laulamisesta ja laulunopetuksesta. Tiedot täytyy syöttää lihasmuistiin. Siinä prosessissa voivat esimerkiksi mielikuvat olla avuksi.

Vokologian opintojen avulla olen laajentanut palveluiden tarjoamista puhe- ja äänivalmennuksen saralle.

Laulaminen on leikkiä

Olen kokenut vokologian ilmapiirin varsin piristävänä. Kun klassisen laulun maailmassa tähdättiin kohti yhtä ideaalia, ja väiteltiin vaikkapa siitä, pitäisikö huulia töröttää vai levittää, vokologeille ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa käyttää ääntä. Ääntöelimistöä eri tavoin hyödyntämällä saa aikaan erilaisia soundeja. Mieleni on avartunut kokeilemaan uutta ja olen löytänyt äänestäni uusia sävyjä. Kykenen esittämään ja opettamaan useampia musiikkityylejä. Todella vapauttavaa ja nautinnollista!

Äänianalyysiä

Vokologia on harjaannuttanut korviani äänen arvioimisen suhteen. Enää ei tarvitse turvautua pelkkään mutuun, koska käytössäni on useita äänen arvioimismenetelmiä 🙂

Vokologian peruskursseilla analysoimme omaa, ja kurssikaverien ääntä. Pilkoimme äänemme osiin, kuten puhenopeus, puhekorkeus, puhevoimakkuus, äänenlaatu, artikulaatio ja tehotus. Teimme erilaisia mittauksia, testejä ja äänityksiä. Mittasimme mm. tavunopeutta. Tutuksi tuli tehtävät, joissa arvioitiin esimerkiksi televisiossa ja radiossa esiintyvien henkilöiden ääniä.

Oma tutkimus syventää osaamista

Laulunopetuksen menetelmät kiinnostavat minua niin paljon, että valitsin sen väitöskirjani teemaksi. Avaan laulupedagogiikan käsitteitä ja mielikuvia tieteellisten tutkimusmenetelmien avulla.
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tutustuin suomalaisten laulunopettajien sielunmaisemaan. Selvitin kyselytutkimuksen avulla, mitä käsitteitä laulupedagogit eniten käyttävät. Seuraavassa vaiheessa tutkimme laulajan ilmeiden, eli poskipäiden kohottamisen ja nenänpielien levittämisen vaikutusta laulajan fysiologiaan. Aihetta käsittelevä artikkeli on julkaistu Journal of Voice -lehdessä. Kolmas tutkimus paneutuu erääseen kiinnostavaan laulupedagogiikan menetelmään. Tästä lisää myöhemmin!

On ollut etuoikeus tutkia lauluinstrumenttia Suomen pätevimmässä ohjauksessa.