Bonjour! Olen pitkään ollut mieltynyt Ranskan kieleen ja kulttuuriin. Kävin pääsiäisenä Pariisissa nuuhkimassa ranskalaisia tuulia ja testaamassa ranskankielentaitoani. Ranskassa on vahva laulukulttuuri, jonka pintaa raapaisen tässä kirjoituksessa.
Klassinen laulumusiikki
Ranskassa on hieno oopperasäveltäjien historia. Mezzosopraanojen kannalta ranskalainen ooppera on kiinnostavaa ja palkitsevaa. Useimmissa näistä ranskalaisista oopperoista on päärooli, tai merkittävä rooli mezzosopraanolle, kuuluisimpana tietysti Bizet’n Carmen. Esimerkiksi seuraavat oopperat ovat ranskalaisten säveltämiä.
Ambroise Thomas: Mignon, 1866
Charles Gonoud: Faust 1859, Roméo et Juliette, 1867
Georges Bizet: Carmen, 1875
Camille Saint-Saëns: Samson et Dalila, 1877
Jacques Offenbach: Les contes de Hoffman, Hoffmanin kertomukset (1880)
(Youtube-kanavaltani löytyy kaunis Belle nuit-duetto kyseisestä oopperasta)
Jules Massenet: Werther 1892
Toki Ranskassa on elänyt muitakin hienoja klassisen laulumusiikin säveltäjiä. Jean-Baptiste Lully ja Jean-Philippe Rameau sävelsivät mm. oopperoita jo 1600-1700-luvuilla. Klassisia yksinlauluja ovat säveltäneet mm. Henri Duparc (1848–1933), Gabriel Fauré (1845–1924) ja Claude Debussy (1862-1918).
Chanson
Ranskalainen chanson on maailmankuulua. Chanson on hieman vaikeasti määriteltävä käsite. Chanson tarkoittaa sanakirjan mukaan mitä vain ”laulua”. Silti kaikki ranskankieliset laulut eivät edusta chansonia. Chansoneiksi on sanottu moniäänisiä lauluja keskiajan ja renessanssin ajalta. Ehkä tunnetumpi chansonin muoto on kuitenkin chanson-laulelma, joka oli sisällöltään usein poliittinen tai satiirininen, ja joita laulajat usein itse sävelsivät ja sanoittivat. Tunnettuja chansonisteja olivat mm. Jacques Brel ja Yves Montand.
Kevyen musiikin laulajat
Non rien de rien…. Maailmalla tunnettuimpia ranskalaisia laulajia kevyen musiikin saralta ovat Edith Piaf ja Patricia Kaas. Kuuluisa musiikkituottaja, David Guetta, joka on tehnyt yhteistyötä maailman kuuluisimpien laulajien ja muusikoiden, kuten Sian ja Rihannan kanssa, on ranskalainen.
Euroviisut
Ranska on voittanut euroviisut viisi kertaa. Viimeisin voitto on vuodelta 1977, joten uutta voittoa on odotettu kauan. Parhaiten on jäänyt elämään viimeisin voittoviisu L’oiseau et l’enfant, jonka esitti Marie Myriam. Suomeksi kappale käännettiin nimellä Lintu ja lapsi, ja sen levytti Katri-Helena. Tänä vuonna Ranskaa edustaa La Zarra kappaleella Evidemment. Mielestäni kappale edustaa Ranskalle tyypillistä yksinkertaista tyylikkyyttä.
Elävää musiikkia
Pariisissa on luonnollisesti useita paikkoja, joissa esitetään musiikkia ja laulumusiikkia. Palais Garnier on uusbarokkityylinen palatsi, joka tunnetaan myös Pariisin oopperana tai Garnier oopperana. Pariisin ooppera eli Opera de Paris toimii Palace Garnierin lisäksi myös uudemmassa oopperatalossa, Opera Bastillessa. Pariisin ooperan ohjelmisto sisältää esimerkiksi tänä vuonna vaikuttavan laajan kattauksen ooppera- ja balettiteoksia. Jännittävä yksityiskohta on, että 1800-luvulla Palais Garnierissa syntyi legenda rakennuksessa elävästä kummituksesta. Gaston Leroux kirjoitti myytin innoittamana Oopperan kummitus romaanin vuonna 1910, ja Andrew Lloyd Webber sävelsi siitä musikaalin 1986. Oopperan kummituksen tapahtumat sijoittuvat siis Palais Garnieriin.
Moulin Rouge suomeksi punainen mylly on legendaarinen kabaree, josta on tehty useita elokuvia. Tunnetuin lienee Baz Luhrmannin vuoden 2001 elokuva. Elokuvan soundtrack poiki hitin Lady Marmelade, joka on versio vanhemmasta Nolan’s disco groupin hitistä. Kappaleessa toistuu legendaarinen lause ”Voulez vous couchez avec moi”. Moulin Rouge-kabaree tarjoaa esityksiä edelleen.
Musiikki näyttää elävän Pariisin arjessa. Näin rautatie- ja metroasemilla pianoja, joilla ohikulkijat saavat soittaa. Katusoittajia tuli vastaan lähes jokaisessa kadunkulmassa. Katso lisää videolta:
Ranskan kieli
Sanoisin, että suomalaisen on melko vaivatonta laulaa italiaa ilman että on opiskellut sitä, mutta ranska on toista maata. Tuntematta ranskankieltä on hyvin vaikea päätellä, kuinka se ääntyy, eli sanat äännettään eri tavoin kuin ne kirjoitetaan. Ranskan äännerakenteessa on haasteensa. Ranskan kielessä on suomalaisille täysin vieraita äänteitä, kuten uvulaarinen /r/ ja nasaalivokaalit. Löysin netistä ”tiedon”, että kurkku-R vakiintui kieleen, koska Aurinkokuningas Ludvig XIV:lla oli ärrävika ja alamaiset matkivat kuningasta. En uskalla arvioida tiedon paikkaansa pitävyyttä. Yleissääntö lienee, että uudemmassa ranskalaisessa musiikissa /r/ lausutaan puhekielen mukaisesti, uvulaarisena r:nä eli kurkku r:nä, mutta klassisessa laulussa pärjää suomenkielen r-konsonantilla (alveolaarinen tremulantti).