Ääni-instrumentti, tai virallisesti äänielimistö, on kolmiosainen. 1. Keuhkoista tuleva ilmavirta antaa äänelle sen tarvitseman energian. 2. Ääni syntyy äänihuulivärähtelyn seurauksena kurkunpäässä. 3. Sointi muokkautuu ja artikulaatio tapahtuu ääntöväylässä.
Katso video ihmisäänen syntymekanismista.
Mikä on ääntöväylä
Ääntöväylä on ontelosto äänihuulista suuaukolle ja sieraimiin. Ääntöväylään kuuluu siis suu- ja nenäontelo, nielu ja kurkunpään eteisontelosto. Ääntöväylässä muodostuu äänen sointi ja ääntöväylässä me tuotamme äänteet eli artikuloimme. Äänteet tuotetaan ääntöväylässä sijaitsevien artikulaatioelinten avulla, joihin kuuluu kieli, huulet ja kitapurje.
Ääntöväyläasetukseen vaikuttavat elimet
-Kielen vaikutus ääntöväylän muotoon on suurin. Kieli voi olla monessa erilaisessa asennossa.
-Huulet voivat olla rennot, pyöristetyt tai hymyasetukseen levitetyt.
-Voimme avata leukaa. Miksipä alaleuka ei liikkuisi hieman myös eteen-ja taaksepäin.
-Nenäportti voi olla auki tai kiinni. Kun kitapurje on laskeutunut nenäportti on auki ja ääni kuulostaa todennäköisesti nasaalilta. Kun kitapurje on koholla, nenäportti on kiinni.
-Kurkunpäätä voidaan laskea tai nostaa.
-Epilaryngaaliputken kaventaminen johtaa twang-sointiin. (Katso videoni twangista.)
Resonanssi-ilmiö
Kompleksisessa äänessä ei soi pelkkä perustaajuus, vaan siinä on mukana osasäveliä. Ääntöväylä vahvistaa toisia, ja vaimentaa toisia osasäveliä. Eri äänteissä on erilaiset resonanssitaajuudet. Siksi erotamme vokaalit toisistaan. Resonanssi-ilmiöstä ja formanteista riittäisi asiaa useaan blogitekstiin, mutta pysyn nyt yksinkertaisella linjalla.
Sävyjä ääntöväyläasetuksista
Ääntöväylä on helposti muunneltavissa. Kun ääntöväylää lyhennetään esimerkiksi kurkunpäätä nostamalla, tuomalla kieltä suussa eteenpäin tai hymyilemällä, resonanssitaajuudet nousevat. Silloin ääni kuulostaa kirkkaammalta. Nykypopissa on vallalla laulutapa, jossa toteutetaan näitä kaikkia ”kirkastavia” asetuksia. Esimerkkinä Anna Puu, Erin, Johanna Kurkela…
Kun ääniväylää pidennetään laskemalla kurkunpäätä tai työntämällä huulia eteenpäin, resonanssitaajuudet laskevat. Ääni kuulostaa tummemmalta. Esimerkiksi monet tangolaulajat ja klassisiset (mies)laulajat ovat perinteisesti laulaneet pidentäen ääntöväylää.
Adduktio ja ääntöväylä
Kun ääntöväyläasetukseen yhdistetään haluttu adduktio, eli äänihuulivärähtelyn sulkeutumisaste, on meillä jo laajalti tapoja varioida äänensävyjä. Näkisin niin, että esimerkiksi CVT:n moodit ovat tietty adduktioaste+tietty ääntöväyläasetus. Tietyt ääntöväyläasetukset on havaittu tiettyihin genreihin sopiviksi. Imitaattorit hyödyntävät adduktion ja ääntöväyläasetuksen muuntelua, vaikkeivat he todennäköisesti puhu aiheesta näillä käsitteillä.
Olemme usein tiedostamattamme jämähtäneet itsellemme tyypillisiä ääntöväyläasetuksiin. Tapamme käyttää ääntä ei ole aina se ”taloudellisin”. Uusilla sävyillä leikittely voi olla myös vapauttavaa. Haluatko oppia tuottamaan erilaisia sointejä ääntöväyläasetuksia hyväksikäyttäen? Tutustu Suomipopin naiset-verkkokurssiin.
Ääntöväyläasetukset puheessa
Ylläolevat periaatteet esiintyvät myös puheessa. Esimerkiksi eri kielissä samat äänteet kuulostavat hieman erilaisilta, koska puhujat pääpiirteitäin käyttävät hieman erilaisia ääntöväyläasetuksia. Mieti vaikkapa suomen ja ruotsin kielen puhujan erilaista sointimaailmaa ja tapaa artikuloida. Vertailu helpottuu kun eri kansallisuuksien edustajat puhuvat englantia. Tai ajattele esimerkiksi eri kielten a-vokaalia. Vertaa vaikkapa italian ”mamma mia” tai suomen ”aikainen aamu”.
Ääniväylä vai ääntöväylä
Vocal tract suomennetaan sanalla ääniväylä. Se sisältää sekä ääntöväylän (äänihuulten yläpuolinen osa huuliin ja sieraimiin saakka) että henkitorven (ja mahdollisesti keuhkoputket). Englanniksi ääntöväylän ja ääniväylän erottaa käännöksistä supraglottal vocal tract ja subglottal vocal tract. Jos puhutaan artikulaatioelimistä, olisi mielestäni viisasta käyttää ääntöväylä-käsitettä.
Katso youtubessa: