Avainsana: äänitiede

Katsaus laulupedagogiikan käsitteitä avaavaan väitöskirjaani

Minulta kysellään usein väitöskirjastani, joten tässä kirjoituksessa kerron väitöskirjaprosessin pääkohdat mahdollisimman yksinkertaisesti. Suoritan jatkotutkintoa, eli tohtorintutkintoa Tampereen yliopistossa vokologian tieteenalalta. Vokologia on tiede, joka tutkii ja harjoittaa ihmisääntä.  Vokologia tutkii sekä puheääntä että lauluääntä. Minun väitöskirjani liikkuu laulamisen ja laulupedagogiikan maailmoissa.

puhekoulutus, äänivalmennus,ääniluento, äänikurssi, äänenhuolto

Väitöskirjani aihe on: Laulupedagogisten käsitteiden fysiologiset ja akustiset selitykset. Kuulostaa hebrealta, mutta antakaas kun selitän tarkemmin. Jos sinulla on kokemusta laulunopetuksesta, niin todennäköisesti tiedät, että laulunopettajat käyttävät omanlaistaan slangia. He saattavat puhua esimerkiksi laulutuesta, äänen ytimestä, ”pää-äänestä”, ylimenosta, peittämisestä… Tai he saattavat käyttää jopa italian kieläisi sanoja. He saattavat viljellä ohjeita kuten, hämmästy, sijoita ääni maskiin, ime ääntä sisäänpäin, Pidä silmät iloisena… Ohjeet saattavat olla hyvinkin mielikuvituksellisia, opettajasta riippuen.

Mielikuvaopetuksen riskit

Suuri osa laulupedagogiikan käsitteistä ja oppilaille annettavista neuvoista perustuvat mielikuviin ja laulajien subjektiivisiin kokemuksiin. Samat mielikuvat ovat saattaneet elää vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja. Ongelma tässä on se, että jokainen laulaja kokee mielikuviin perustuvat ohjeet omalla tavallaan. Oppilas ei aina välttämättä ymmärrä mitä neuvoilla ajetaan takaa. Jos oppilas ei saa täsmällistä tietoa ääni-instrumentin toiminnasta tai hänelle ei anneta selkeitä ohjeita,  hän ei ehkä etene opinnoissaan. Väärinkäsitykset voi aiheuttaa jopa äänihäiriöitä. Minun väitöskirjatutkimukseni tarkoitus on avata näitä mielikuviin ja kehotuntemuksiin perustuvia käsitteitä.

En kuitenkaan vastusta mielikuvien käyttämistä laulunopetuksessa, vaan mielestäni mielikuvien tulisi olla työkalu täsmällisen, fysiologiaan perustuvan tiedon rinnalla. Mielikuvien tulee tukea fysiologiaan perustuvaa opetusta. Laulunopettajan tulee selittää oppilaalle, mitä kehollista tai musiikillista tapahtumaa hän yrittää mielikuvalla oppilaalle havainnollistaa, eli miksi hän käyttää juuri kyseistä mielikuvaa.

äänihuulet, äänivalmennus, puhekoulutus, fonetiikka,

Kysely tärkeimmistä laulupedagogisista käsitteistä

Tutkimuksen alkuvaiheessa tein kyselyn koulutetuille laulunopettajille. Kysyin heiltä heidän mielestään tärkeimpiä ja eniten käytettyä laulupedagogisia käsitteitä. Suosituin käsite erottui muista ylivoimaisesti. Tästä kyselytutkimuksesta olemme kirjoittaneet artikkelin ”Laulunopettajien yleisimmin käyttämät laulupedagogiset käsitteet” Anne-Maria Laukkasen ja Juha Ojalan kanssa. Artikkelissa pohdimme  laulun oppimisen haasteellisuutta ja käsittelimme useita laulupedagogisia käsitteitä kirjallisuuden avulla. Artikkeli on julkaistu Ainedidkatiikka-lehden viimeisimmässä numerossa. Se on vapaasti luettavissa.

Artikkeli laulajan ilmeestä Journal of Voice:ssa

Tutkimusprosessin seuraavissa vaiheissa olemme valinneet kaksi erilaista laulupedagogista käsitettä, joita olemme tutkineet tieteellisin menetelmin. Toinen artikkeli ”The nasal musculature as a control panel for singing – Why classical singers use a special face expression?” käsitteli laulajan ilmeitä. Monet laulunopiskelijat ovat kuulleet ohjeen, jossa heitä pyydetään kohottamaan poskipäitä ja levittämään sieraimia. Me tutkimme kuinka tällainen ilme vaikuttaa lauluääneen. Käytimme menetelminä mm. nasoendoskopiaa eli kuvasimme nenänielua ja äänihuulia. Tämä artikkelimme on julkaistu Journal of Voice-lehdessä.

Seuraavan artikkelin tutkimusmateriaali on hankittu ja meneillään on tutkimustulosten analysointi.
Yhteistyökumppaneina mulla on ollut muun muassa tutkijoita Tsekeistä ja Norjasta sekä Helsingin yliopistollisen sairaalan foniatrian poliklinikalta. Kiitos kaikille tähän mennessä mukana olleille!

Linkit:

Lue professori Anne-Maria Laukkasen artikkeli: Mitä on vokologia?

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2008/11/duo97279

https://www.jvoice.org/article/S0892-1997(17)30443-5/abstract

https://journal.fi/ainedidaktiikka/article/view/73222

 

Leikittelyä äänellä – Vokologian anti laulunopetukselle

Tässä tekstissä kuvaan omin sanoin, kuinka vokologian opinnot ovat vaikuttaneet työskentelyyni laulajana ja laulunopettajana. Puntaroidessani aikaa vokologian parissa, huomaan sekä tietojen ja taitojen, mutta myös henkisen kypsyyden lisääntyneen.

  • Vokologian kautta olen saanut valtavasti tietoa ihmisäänestä
  • Työkalupakissani on runsaasti menetelmiä äänenkäytön opettamiseenfoniatria, vokologia, laulunopetus, maarit aura, laulutunnit, äänitiede
  • Tiedän mistä hakea tietoa ja menetelmiä, jos aiemmin opittu ei tunnu jossakin hetkessä toimivan
  • Aina voi tutkia ja kokeilla!
  • Vokologia on auttanut minua ymmärtämään paremmin oman ääneni toimintaa
  • Uuden tietoisuuden avulla voin tehdä äänelläni mitä haluan
  • Olen vapautunut leikkimään äänelläni
  • Vokologian opiskelu on lisännyt ymmärrystä muiden ääniä kohtaan
  • Uskon voivani siirtää oppimaani tietoa eteenpäin ja auttaa muita tiedostamaan oman äänensä toimintaa.

Laulaminen on vaikeaa?

Laulunopiskelu on ollut minulle mutkikas polku. Olen ollut vuodesta 1997 eteenpäin useiden laulunopettajien ohjauksessa. Opettajilla on ollut omat vahvuutensa, mutta useimmiten he ovat tarjonneet pelkästään omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa perustuvia neuvoja. Ohje ajatella poutapilviä ja pitää silmät iloisina eivät auttaneet minua. Jokin tuntui aina kinnaavan laulamisessani. En ymmärtänyt ääntäni.

Tieto ei aina lisää tuskaa

Pääsin vihdoin käsiksi tietoon ääni-instrumentin anatomiasta ja fysiologiasta Sibelius-Akatemian laulupedagogiikan luennoilla. Minulle äänifysiologiaan tutustuminen oli ahaa-elämys, joka paransi huimasti omaa laulamistani. Kun näin videolta äänihuulten venyvän ylöspäin laulettaessa, tajusin että olin laulanut ylä-ääniä liian raskaasti. Ymmärsin, että minä tarvitsen tietoa, jotta opit voivat manifestoitua keholliselle tasolle. Kokemus viitoitti tietäni eteenpäin.

Vokologia

Menin ensimmäisille vokologian kursseille vuonna 2014 sattuman johdattamana. Taisin jäädä koukkuun, koska olen sittemmin valmistellut väitöskirjaa vokologian alalta Tampereen yliopistossa.

“Vokologia on tiede, joka tutkii ja harjoittaa ihmisääntä. Sen tutkimuskohteita ovat muun muassa äänen ja puheen tuottaminen ja vastaanottaminen sekä puhesignaalin akustinen rakenne.”

foniatri, äänihuulet, maarit aura, hus foniatria, vokologia, äänitiede, laulunopetus,Kirjaviisas laulunopettaja?

Vokologia on lisännyt tietämystäni äänen anatomiasta ja fysiologiasta, mutta vokologian kursseilla pääsee myös itse ääneen! Olen saanut työkalupakkiini monia hyviä harjoitusmetodeja. Teoria ja käytöntö kulkevat käsi kädessä!

Kenestäkään ei tule laulunopettajaa vain kirjoja lukemalla, eikä laulamaan opi pänttäämällä. “Kirjatieto” toimii yhdistettynä pitkään kokemukseen omasta laulamisesta ja laulunopetuksesta. Tiedot täytyy syöttää lihasmuistiin. Siinä prosessissa voivat esimerkiksi mielikuvat olla avuksi.

Vokologian opintojen avulla olen laajentanut palveluiden tarjoamista puhe- ja äänivalmennuksen saralle.

 

Laulaminen on leikkiä

Olen kokenut vokologian ilmapiirin varsin piristävänä. Kun klassisen laulun maailmassa tähdättiin kohti yhtä ideaalia, ja väiteltiin vaikkapa siitä, pitäisikö huulia töröttää vai levittää, vokologeille ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa käyttää ääntä. Ääntöelimistöä eri tavoin hyödyntämällä saa aikaan erilaisia soundeja. Mieleni on avartunut kokeilemaan uutta ja olen löytänyt äänestäni uusia sävyjä. Kykenen esittämään ja opettamaan useampia musiikkityylejä. Todella vapauttavaa ja nautinnollista!

Äänianalyysiä

Vokologia on harjaannuttanut korviani äänen arvioimisen suhteen. Enää ei tarvitse turvautua pelkkään mutuun, koska käytössäni on useita äänen arvioimismenetelmiä 🙂

Vokologian peruskursseilla analysoimme omaa, ja kurssikaverien ääntä. Pilkoimme äänemme osiin, kuten puhenopeus, puhekorkeus, puhevoimakkuus, äänenlaatu, artikulaatio ja tehotus. Teimme erilaisia mittauksia, testejä ja äänityksiä. Mittasimme mm. tavunopeutta. Tutuksi tuli tehtävät, joissa arvioitiin esimerkiksi televisiossa ja radiossa esiintyvien henkilöiden ääniä.

Oma tutkimus syventää osaamista

Laulunopetuksen menetelmät kiinnostavat minua niin paljon, että valitsin sen väitöskirjani teemaksi. Avaan laulupedagogiikan käsitteitä ja mielikuvia tieteellisten tutkimusmenetelmien avulla.
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tutustuin suomalaisten laulunopettajien sielunmaisemaan. Selvitin kyselytutkimuksen avulla, mitä käsitteitä laulupedagogit eniten käyttävät. Seuraavassa vaiheessa tutkimme laulajan ilmeiden, eli poskipäiden kohottamisen ja nenänpielien levittämisen vaikutusta laulajan fysiologiaan. Aihetta käsittelevä artikkeli on julkaistu Journal of Voice -lehdessä. Kolmas tutkimus paneutuu erääseen kiinnostavaan laulupedagogiikan menetelmään. Tästä lisää myöhemmin!

On ollut etuoikeus tutkia lauluinstrumenttia Suomen pätevimmässä ohjauksessa.