Avainsana: Laulajan formantti

Huomio nenään! – Imposto

Nenän ja nenäonteloiden osuudesta äänenkäytössä ollaan väitelty kautta aikain. Ääntä on suunnattu ”maskiin” ja ääneen on haettu sointia nasaalikonsonanttiharjoituksilla. Toisaalta nenän mainitseminen äänenkäytön yhteydessä aiheuttaa monille negatiivisen assosiaation nasaaliin ääneen. Näin ei tarvitsisi olla, koska nenää voidaan hyödyntää ilman nasaalisuuttakin. Lucie Mánén korostaa nenän ja nenäontelon asemaa optimaalisessa äänentuotossa ja bel cantossa. Hän on kuvaillut Art of singing-kirjassaan ilmiötä nimeltä imposto (Mánén, 1974). Imposto ei ole suomalaisten laulunopettajien keskuudessa kovinkaan käytetty laulupedagoginen käsite. Vain kolme laulunopettajaa (83:sta) nosti sen kyselyssä merkittävien käsitteiden joukkoon (Aura et al., 2018).

nenä laulussa, nasaalisuus, maskisointi,

Imposton mekanismi

Kun haistelemme, hajualueelle johtavat kanavat avautuvat ja sulkeutuvat. Avautumista ja sulkeutumista kontrolloidaan nenän pienillä lihaksilla. Nämä lihakset voivat sulkea käytävät kokonaan. Sulkeutumisrefleksi suojelee hajualuetta ja sen hermoja myrkyiltä. Impostossa säveltä edeltävällä tauolla hajualueelle johtavan sisäänkäynnin tulisi sulkeutua, ja äänen alkaessa sen tulisi avautua. Imposto-käsiteellä on myös viitattu yleisemmin äänen ”sijoittamiseen”, joka puolestaan ​​tarkoittaa paikkaa, jossa sympaattinen resonanssi tai värähtely tunnetaan laulamisen aikana (Miller, 1996).

Impostotuntemus

Imposto tuntuu siltä, kuin ääni alkaisi kurkunpään sijasta nenäkäytävässä, nenävarren takana. Manén on kerännyt kirjaansa erilaisia mielikuvia ja tuntemuksia, joilla laulajat ovat kuvailleet impostoa. Imposton kannalta nenäontelo ja sen värähtelytuntemukset ovat merkityksellisiä. Pehmeä kitalaki voidaan ajatella nenänielun lattia. Thomas Hemsley käsittää imposton ennen kaikkea keskittymisen keskuksena. Impostoa voidaan pitää ”äänen ohjauspyöränä”, mutta impostoa ei saavuteta pakottamalla ääntä maskiin (Hemsley, 1998). Jotkut koehenkilöt kuvailivat impostoa ”nipsuna” nenässä ja sen takana. Minua itseäni auttaa ajatus ja tuntemus sointipaikasta otsassa, poskissa ja nenän takana. Tällä alueella säilyy tietty kannattelun tunne sävelkorkeuden muutoksista huolimatta.

Nasofiberoskopia-tutkimus

Tutkimusryhmämme selvitti nasofiberoskopian avulla aiheuttavatko pääresonanssi ja imposto muutoksia nenänielussa, nielussa ja kurkunpäässä. (Aura et al., 2020) Viisi koehenkilöä lauloi i-vokaalia kolmella tavalla: ”suusta”(neutraalilla, puheenomaisella äänellä ilman kummempaa soinnin hakemista), pääresonanssin kanssa ja imposton kanssa. Koehenkilöistä kolme oli klassisen laulun ammattilaista, yksi harrastajalaulaja ja yksi laulua harrastamaton. Tutkimustehtävien suorittamista kuvattiin nasofiberoskopialla, eli viemällä kameran sierainten kautta nenäonteloon ja siitä eteenpäin nieluun. Nasofiberoskopia suoritettiin Helsingin yliopistollisessa sairaalassa foniatrian poliklinikalla. Sekä nenänielua, nielua että kurkunpäätä kuvattiin. Tutkimuksessa havaittiin, että koehenkilöt nostivat pehmeää kitalakea ja kavensivat epilaryngaaliputkea pääresonanssin aikana ja vielä enemmän imposton aikana. Tulokset viittaavat siihen, että pääresonanssi ja imposto liittyvät epilaryngaaliputken hallintaan. Nenän lihaksia voidaan käyttää apuna tässä tapahtumassa. Epilaryngaaliputken kaventuminen on äänentuoton kannalta monin tavoin suotuisaa ja auttaa saavuttamaan kantavan äänen taloudellisesti. (Titze & Story, 1997).

Twang ja ring

Epilaryngaaliputken hallintaan liittyy kaksi laulutapaa tai äänenlaatua, twang ja ring. Twang on rytmimusiikissa käytetty laulutekniikka, joka tuo ääneen kirkkautta, kantavuutta ja terävyyttä. Twangin aikana kieli on edessä, kurkunpää voi olla koholla ja suuaukko leveässä asetuksessa (Saldías et al., 2020). Ring-äänenlaatu puolestaan liittyy klassiseen lauluun (Bergan et al., 2004; Ekholm et al., 1998). Ring eroaa twangista ääntöväyläasetusten osalta. Siinä missä twangissa kurkunpää on koholla, suuaukko on leveä ja suutila on litteä, ringissä nielu on laajentunut. Nielua voidaan laajentaa laskemalla kurkunpäätä, rentouttamalla nielun kurojalihaksia ja nostamalla kitapurjetta. Nielun laajentuminen yhdessä epilaryngaaliputken kaventuminen kanssa auttavat laulajan formantin muodostumisessa. Laulajan formantti tekee äänestä voimakkaan ja auttaa erityisesti miesääniä ja naislaulajien matalampia taajuuksia kantamaan orkesterin yli. (Sundberg, 1974). Voidaan päätellä, että imposto on hyvä työkalu ring-äänenlaadun saavuttamiseksi.

Nenä pois pannasta

Työryhmämme on tutkinut imposton lisäksi ”laulajan ilmettä”. Laulajan ilme tarkoittaa sierainten levittämistä ja siihen liittyvää poskipäiden kohoamista ennen laulamista ja laulamisen aikana. Laulajan ilme voi edesauttaa tasapainoisen äänenalukkeen ja päärekisterin tuottamista. Tutkimuksemme osoittivat, että nenän ja kurkunpään välillä on lihasyhteyksiä, joita voidaan hyödyntää laulamisessa. (Aura et al., 2017) Nenälihakset ovat hengityksen apulihaksia ja niillä voidaan kontrolloida adduktiota ja ääntöväylää.

Tutkimustemme mukaan sekä imposto että laulajan ilme kohottivat kitapurjetta. Nasaalisuus syntyy, kun kitapurje on alhaalla ja nenäportti avautuu voimakkaasti. Näin ollen sekä imposto että laulajan ilme voivat estää epätoivottua nasaalisuutta. Toisaalta nenäportin hallittu avautuminen on pääsemässä pois pannasta. Viime aikoina on julkaistu tutkimuksia, jotka osoittavat, että nenäportin sopivalla avautumisella voi olla laulamisen kannalta suotuisia vaikutuksia, kuten kantavuutta lisäävä resonanssien sijoittuminen. (Gill et al., 2020; Perna, 2014; Vampola et al., 2021)

Kenties olisi aika antaa nenälle sille kuuluva arvo?


maskisointi, laulunopetus

Lähteitä

Aura, M., Anne-Maria, L., & Bjørkøy, K. (2017). The Nasal Musculature as a Control Panel for Singing—Why Classical Singers Use a Special Facial Expression? Journal of Voice. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2017.12.016

Aura, M., Geneid, A., Bjørkøy, K., Rantanen, M., & Laukkanen, A.-M. (2020). A Nasoendoscopic Study of “Head Resonance” and “Imposto” in Classical Singing. Journal of Voice. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2020.04.013

Aura, M., Laukkanen, A.-M., & Ojala, J. (2018). Laulunopettajien yleisimmin käyttämät laulupedagogiset käsitteet. Ainedidaktiikka, 2(2), 38–70. https://doi.org/10.23988/ad.73222

Bergan, C. C., Titze, I. R., & Story, B. (2004). The perception of two vocal qualities in a synthesized vocal utterance: ring and pressed voice [Article]. Journal of Voice, 18(3), 305–317. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2003.09.004

Ekholm, E., Papagiannis, G. C., & Chagnon, F. P. (1998). Relating objective measurements to expert evaluation of voice quality in Western classical singing: critical perceptual parameters [Article]. Journal of Voice, 12(2), 182–196.

Gill, B. P., Lee, J., Lã, F. M. B., & Sundberg, J. (2020). Spectrum Effects of a Velopharyngeal Opening in Singing [Article]. Journal of Voice, 34(3), 346–351. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2018.11.014

Hemsley, T. (1998). Singing and Imagination: A Human Approach to a Great Musical Tradition. Oxford university press.

Mánén, L. (1974). The art of singing. Faber Music LTD.

Miller, Richard. (1996). The structure of singing : system and art in vocal technique [Book]. Schirmer.

Perna, N. (2014). Nasalance and the Tenor Passaggio [Article]. Journal of Singing, 70(4), 403–410.

Saldías, M., Laukkanen, A. M., Guzmán, M., Miranda, G., Stoney, J., Alku, P., & Sundberg, J. (2020). The Vocal Tract in Loud Twang-Like Singing While Producing High and Low Pitches. Journal of Voice. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2020.02.005

Sundberg, J. (1974). Articulatory Interpretation of the “singing formant” [Article]. The Journal of the Acoustical Society of America, 55(4), 838–844. https://doi.org/10.1121/1.1914609

Titze, I. R., & Story, B. H. (1997). Acoustic interactions of the voice source with the lower vocal tract [Article]. The Journal of the Acoustical Society of America, 101(4), 2234–2243. https://doi.org/10.1121/1.418246

Vampola, T., Horáček, J., & Laukkanen, A.-M. (2021). Finite element modeling of the effects of velopharyngeal opening on vocal tract reactance in female voice [Article]. The Journal of the Acoustical Society of America, 150(3), 2154–2162. https://doi.org/10.1121/10.0006370

 

Katsaus äänitieteeseen: Mitä formantit ovat ja miksi ne kannattaa tuntea

Formanteista puhutaan laulunopetuksen ja äänivalmennuksen yhteydessä lisääntyvässä määrin. Formantteja ja resonassi-ilmiötä saattaa kuitenkin olla vaikea ymmärtää. Itse pähkäilin aikoinaan esimerkiksi sitä, mitä eroa on formanteilla ja osasävelillä. Formantit ovat ääntöväylän, osasävelet (kuten perustaajuus ja yläsävelet) äänen ominaisuus. Äänentuotossa formantit ja osasävelet kohtaavat

Laajempi kuvaus formanteista ja niiden vaikutuksista laulutekniikkaan tulee olemaan väitöskirjani kirjallisessa katsauksessa. Suosittelen kuitenkin aluksi lukemaan kirjoitukseni tai katsomaan videoni ääntöväyläasetuksista, jotta pysyt paremmin mukana.

Mitä formantit ovat

Formantit ovat ääniväylän resonanssitaajuuksia. Niiden vaikutus näkyy spektrogrammissa. Ääni syntyy äänihuulissa, ja sointi muodostuu ääntöväylässä. Ääntöväylä on kuin putkisto, joka sisältää ilmaa. Se lähtee myötävärähtelyyn äänihuulten synnyttämälle äänelle. Tämä myötävärähtely, resonanssi, lisää äänen sointia ja kuuluvuutta.

Ääniväylässä on 4-5 äänteiden ja äänenlaadun kannalta merkittävää formanttia. Kaksi alinta formanttia määrittävät vokaalin ja 3, 4, ja 5 vaikuttavat persoonalliseen äänenväriin.

Formantit ja äänteet

Ääntöväylän muoto muuttuu jatkuvasti puhumisen ja laulamisen aikana. Artikulaatio eli ääntöliikkeet määrittävät ääntöväyläasetuksen. Formanttitaajuudet puolestaan määräytyvät ääntöväyläasetuksen perusteella. Siten ääniväylän resonanssitaajuudet muuttuvat jatkuvasti puheen ja laulun myötä. Äänenkäyttäjällä voi kuitenkin olla vakiintuneempia tapoja käyttää ääniväyläasetuksia. Joku saattaa puhua tai laulaa jatkuvasti hymyillen, joku toinen saattaa pitää suuaukkoa hyvin pienenä vokaalista riippumatta ja niin edelleen. Nämä tavat vaikuttavat luonnollisesti resonanssi-/formanttitaajuuksiin.

Alin formantti, eli formantti 1 on herkkä leuan avaukselle. Toiseen formanttiin vaikuttaa kielen sijainti ja muoto. Kun kieltä viedään eteenpäin suussa f2 nousee. Kielen vieminen taaksepäin kohti nielua laskee sitä.

Formantit ja ääntöväylän pituus

Ääntöväylän pituus ja muoto määrittävät formanttien taajuudet. Ääntöväylä suosii kokonsa ja muotonsa mukaan tiettyjä äänen taajuuksia. Mitä pidempi ääntöväylä, sitä matalammat formanttitaajuudet, ja päinvastoin. Lyhyet putket puolestaan voimistavat korkeita taajuuksia. Voimme vaikuttaa ääntöväylän pituuteen tietoisesti jonkin verran. Voimme pidentää tai lyhentää sitä laskemalla tai nostamalla kurkunpäätä ja levittämällä suupieliä tai töröttämällä huulia. Ääntöväylän pidennystä voi tehdä vain suhteessa omaan ääni-instrumenttiinsa. Miehillä, naisilla ja lapsilla resonanssitaajuudet ovat erilaiset. Myös eri äänityyppien välillä on eroja.

Formanttiviritys

Formanttiviritys (formant tuning) tarkoittaa sitä, että äänen perustaajuus tai sen kerrannainen asetetaan ääntöväylän resonanssin taajuudelle ääntöväyläasetuksia hyväksikäyttäen. Laulajat siis pyrkivät vaikuttamaan formantteihin suotuisilla ääntöväyläasetuksilla. Näin pyritään saamaan ääneen sointia ja kantavuutta. Suomipopin naiset-verkkokurssilla perehdymme pop-musiikkiin soveltuviin ääntöväyläasetuksiin, sekä mm. rekistereihin ja ääntöbalanssiin.

Laulajan formantti

Laulajan formantti lienee tunnetuin formantteihin liittyvä ilmiö. Olet saattanut tutustua esimerkiksi Johan Sundbergin julkaisuihin. Laulajan formantti tarkoittaa formanttien yhteensulautumaa, joka auttaa etenkin mieslaulajien ääniä kantamaan orkesterin yli.

Kuinka äänenkäyttäjä hyötyy formanttien tuntemisesta

Harva äänenkäyttäjä tietää formanteista, tai ainakaan osaa tietoisesti hyödyntää niitä harjoittelussa. Laulajat ja laulupedagogit ovat kuitenkin kautta aikojen harjoittaneet formanttiviritystä tuntematta ilmiön taustaa. Tämä on kaiketi perustunut kuulohavaintoon. Laulajat ovat huomanneet, että tietyt ääntöväyläasetukset helpottavat äänentuottoa ja edesauttavat tietynlaisen soinnin aikaansaamista. Jos olet käynyt laulutunnilla, tiedät ehkä, että laulunopettajat puuttuvat esimerkiksi huulten, leuan tai kielen asentoon.

Ennen kun ihmisääntä on kyetty tutkimaan tieteellisesti, on syntynyt joukko monenkirjavia, tuntemuksiin ja mielikuviin perustuvia käsitteitä ja menetelmiä. Menetelmät ovat kaiketi siirtyneet sukupolvelta toiselle mestari-kisälli-periaatteen mukaisesti. Osa niistä toimii edelleen. Klassisen laulun piirissä on suosittu mm.”peittämistä”, joka tarkoittaa tumman äänensävyn tavoittelua mm. kurkunpäätä laskemalla ja suuaukkoa pyöristämällä. Lue lisää peittämisestä väitöskirjastani.

Oliko kirjoitustani hankala ymmärtää? Älä huolestu, voit mainiosti puhua, laulaa tai olla jopa äänenkäytön ammattilainen tuntematta formantteja. Mutta nythän sinä jo tiedätkin perusteet… 😉

Julkaistut tieteelliset artikkelimme

Aura, M., Laukkanen, A-M., & Ojala, J. (2018). Laulunopettajien yleisimmin käyttämät laulupedagogiset käsitteet, Ainedidaktiikka 2 (2). https://doi.org/10.23988/ad.73222

Aura, M., Geneid, A., Bjorkoy, K., Rantanen, M., & Laukkanen, A-M. (2019). The Nasal Musculature as a Control Panel for Singing-Why Classical Singers Use a Special Facial Expression? Journal of Voice, 33(4), 510-515. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2017.12.016

Aura M, Geneid A, Bjørkøy K, Rantanen M, Laukkanen AM. (2020) A Nasoendoscopic Study of ”Head Resonance” and ”Imposto” in Classical Singing. J Voice. Jun 6:S0892-1997(20)30127-2. doi: 10.1016/j.jvoice.2020.04.013. Epub ahead of print. PMID: 32513553.

formantit laulussa, mitä on formantit, mikä on formantti, laulajan formantti, formanttiviritys,