Värit viestivät. Värit välittävät tunnelmia. Esimerkiksi, oranssi ja keltainen mielletään yleensä iloisiksi, kepeiksi väreiksi. Sininen on rauhallinen väri, harmaa on hillitty, ruskea maanläheinen ja arkinen. Eri tahot, kuten puolueet ja yritykset ovat valinneet teemavärin, joiden toivotaan herättävän sopivia mielikuvia. Esiintyjänkin kannattaa uhrata hetkinen esiintymisasunsa värin miettimiseen. Tapahtuman luonnetta kannattaa pohtia. Millaisen mielikuvan haluat itsestäsi ulkoasun avulla antaa ja millaisia tunteita haluat esiintymiselläsi välittää? Esiintyisitkö alasi asiantuntijana pastellisävyisessä rimpsumekossa? Kävisikö esimerkiksi kirkkaanpunainen pikkumekko hautajaisiin? Pukisitko hilpeälle synttärikeikalle harmaan jakkupuvun? Laulaisitko vakavaa, arvokasta lied-sarjaa keltaisessa asussa vai olisivatko tumman sininen, violetti tai syvänvihreä iltapuku varmempia valintoja.
Parhaat värisi
Kaikilla meillä on omanlaisemme väritys ja niinpä eri ihmisille sopivat eri värisävyt. Ihan maalaisjärjellä voi ymmärtää, että ihminen, jolla on harmaat silmät ja maantienvärinen tukka näyttää todennäköisesti hyvältä eri sävyisissä vaatteissa kuin ihminen, jolla on musta tukka ja kirkkaan vihreät silmät.
Yleisesti ajatellaan, että kaikki värit sopivat kaikille, kunhan väristä löydetään sopiva sävy. (Poikkeuksena tästä pidetään oranssia, jonka ei katsota sopivan viileän sävyiselle ihmiselle). Päävärien sisällä on runsaasti vaihtelua, eri sävyjä. Sävyä, ja niin ikään värin tunnelmaa voidaan muokata säätämällä sen tummuusastetta ja värikylläisyyttä. Esimerkiksi oranssi muuttuu murretuksi ja vähemmän hilpeäksi, kun siihen lisätään ruskeaa, jolloin lopputulos on jonkinlainen terrakottan sävy.
Sopivat värisävyt sulautuvat ihmisen omiin väreihin ja saavat kasvot hehkumaan. Väärät sävyt korostavat epäkiitollisia asioita, kuten juonteita, näppyjä ja tummia silmänalusia. Väri voi olla ihmiselle liian raskas tai kirkas, jolloin se vaikuttaa hallitsevan ihmistä. Toisella ihmisellä vaalea tai murrettu väri saa olemuksen näyttämään tylsän lattealta. Yksi tapa selvittää, mitkä värit ihmiselle sopivat parhaiten, on värianalyysi.
Kevät, syksy, kesä ja talvi
Värianalyysi nousi pinnalle 1980-90-luvulla. Tuolloin ihmiset jaoteltiin neljään värivuodenaikaan: viileisiin talveen ja kesään, ja lämpimiin syksyyn ja kevääseen. Talvityypillä katsottiin olevan suuri kontrasti, eli yleensä hänellä on tumma tukka ja tummat silmät, mutta vaalea iho. Kesän oletettiin olevan viileäsävyinen mutta vaalea, eikä hänellä ole niin suuria kontrasteja kuin talvella. Syksy oli lämminsävyinen, murrettu ja tummempi. Kevät taas oli lämmin, kirkas ja yleensä vaaleampi kuin syksy.
Kaksitoista kategoriaa
Värianalyysi on tullut viimevuosina taas trendikkääksi ja siihen liittyvä materiaali on suosittua eri somekanavilla. Nykyisin yleisin vaikuttaa olevan systeemi, jossa neljä päävuodenaikaa jaotellaan kolmeen alakategoriaan, jolloin kategorioita on laskutavasta riippuen 12 tai 16. Kategorioiden lisääminen tuntuu loogiselta. Kuinka kaikki maailman ihmiset mitenkään voisivat mahtua neljään värityyppiin? Hajonta yhden kategorian sisällä olisi tuolloin laajaa ja virhetulkintojen mahdollisuus olisi todennäköisesti suuri.
Nykyisessä systeemissä alakategoriat on järjestyneet siten, että päävuodenaikojen väliin on ikään kuin muodostunut ala- tai välikategorioita. Esimerkiksi, syksyllä on kolme alakategoriaa: pehmeä (soft), lämmin (warm) ja tumma (deep). Samalla alakategoriat sijoittuvat pääkategorioiden väleihin. Syksyn ja kesän välissä on pehmeä syksy ja pehmeä kesä ja syksyn ja talven välissä on tumma syksy ja tumma talvi. Käyn kategoriat läpi tarkemmin myöhemmin.
Värin kolme ominaisuutta
Alakategorioita voidaan tarkastella myös siten, että niillä on tietty määrittävä ominaisuus. Ensin täytyy kuitenkin puhua hieman väriopista. Väreillä on kolme ominaisuutta: väriarvo tai valööri (value), värikylläisyys (chroma) ja sävy (hue). Väriarvo tarkoittaa tummuusastetta, eli sitä, kuinka vaalea tai tumma väri on. Chroma eli värikylläisyys tarkoittaa värin kirkkautta, voimaa tai pigmenttipitoisuutta. Sävy on värin paikka spektrissä ja sävyllä tarkoitetaan värianalyysissa värin paikkaa lämmin-viileä-akselilla.
Värianalyysissa tarkkaillaan näitä kolmea ominaisuutta ihmisessä. Väriarvo, eli tummuusaste on oletettavasti helpoin huomata. Sävyn havainnointi on jo astetta haastavampaa. Värianalyysissa katsotaan erityisesti ihon pohjasävyä, mutta myös hiusten ja silmien värillä on osuutensa määrittelyssä. Monet analysoijat sanovat, ettei täysin neutraalia ihmistä ole, vaan sävy on aina kallellaan joko lämpimään (keltapohjaiseen) tai viileään (sinipohjaiseen). Sävyn selvittämiseen löytyy netissä monenlaisia (enemmän ja vähemmän hyviä) vinkkejä, kuten se, että katsotaan verisuonten sävyä ranteessa. Värikylläisyyttä on niin ikään haastavaa analysoida itse. Se tarkoittaa värityksen pigmenttipitoisuutta ja sitä voidaan tarkastella katsomalla kontrasteja ihmisen värityksessä. Äärimmäinen kontrasti on sellainen, että ihmisellä on musta tukka ja mustat silmät, mutta vaalea iho, eli ns. Lumikkityyppi. Matala värikylläisyys voisi olla ihmisellä, jolla on hiirenharmaa tukka, vaalean harmaat silmät ja vaaleat kulmakarvat ja ripset. Iho, hiukset ja silmät ovat näin ollen väritykseltään lähellä toisiaan.
Värivuodenaikojen alakategoriat
Kesä
Kesäihmisen iho on viileänsävyinen, mikä voi näkyä kalpeutena tai ihon vaaleanpunaisena sävynä. Silmät ovat yleisimmin harmaat tai siniset. Hiukset ovat viileän vaaleista jopa melko tummiin tuhkanruskeisiin. Kesälle sopivat yleisesti vaaleat, viileät, pehmeät, harmaalla murretut sävyt.
Pehmeä kesä. Tärkein (silmiinpistävin) ominaisuus pehmeys eli pehmeä kesä on kontrastiltaan heikko ja sävyiltään murrettu. Pehmeän syksyn sisarvuodenaika, eli omaa samoja piirteitä pehmeän syksyn kanssa ja voi mahdollisesti lainata joitain värejä pehmeän syksyn paletista. Ulkonäöltään usein hieman tummempi kuin vaalea kesä, hiukset ovat tyypillisesti hiirenharmaat tai maantienväriset. Silmät ovat haaleat. Ehkä tyypillisin värivuodenaika Suomessa.
Vaalea kesä. Tärkein ominaisuus vaaleus. Vaalean kevään sisarvuodenaika.
Viileä kesä. Tärkein ominaisuus viileys. Viileän talven sisarvuodenaika. Hiukset ovat tummemmat kuin vaalealla kesällä; ne voivat olla tuhkanruskeat tai melko tummatkin. Saattaa tulla sekoitetuksi talveen.
Talvi
Talven hiukset ovat yleensä viileänruskeat tai mustat. Silmät voivat olla siniset, vihreät tai ruskeat, mutta yleensä viileänsävyiset ja pigmenttipitoiset. Talvelle sopii vahvat, kirkkaat, pääosin viileät sävyt.
Viileä talvi. Tärkein ominaisuus viileys. Viileän kesän sisarvuodenaika. Yleensä olemukseltaan ”vaalein” talvista, kesän ja talven välimuoto.
Tumma talvi. Tärkein (silmiinpistävin) ominaisuus tummuus. Tumman syksyn sisarvuodenaika, eli omaa samoja piirteitä tumman syksyn kanssa ja voi lainata joitain värejä tumman syksyn paletista. Sävyiltään neutraalimpi kuin viileä talvi.
Kirkas talvi. Tärkein ominaisuus kirkkaus (kontrastisuus ja pigmenttipitoisuus). Kirkkaan kevään sisarvuodenaika.
Kevät
Kevään hiukset ovat kullanvaaleat, lämpimän ruskeat tai punaiset. Silmät ovat yleensä kirkkaat: vihreät, lämpimän ruskeat tai lämpimän siniset. Iho on lämminsävyinen. Keväälle sopii lämpimät, kirkkaat sävyt.
Kirkas kevät. Tärkein ominaisuus kirkkaus. Sisarvuodenaika kirkkaan talven kanssa. Kirkkaan kevään hiukset voivat olla kullanvaaleat, punaiset tai tummat.
Vaalea kevät. Tärkein ominaisuus vaaleus. Sisarvuodenaika vaalean kesän kanssa.
Lämmin kevät. Tärkein ominaisuus lämpö. Kullanvaalet, punaiset tai lämpimän ruskeat hiukset. Sisarvuodenaika lämpimän syksyn kanssa.
Syksy
Syksyn hiukset ovat yleensä lämpimän ruskeat, punertavat tai tummanvaaleat. Silmät ovat yleisimmin lämpimän vihreät tai ruskeat. Syksylle sopii lämpimät, ruskealla murretut, maanläheiset sävyt.
Lämmin syksy. Tärkein ominaisuus lämpö. Sisarvuodenaika lämpimän kevään kanssa. Sävyiltään murretumpi ja usein tummempi kuin kevät.
Tumma syksy. Tärkein (silmiinpistävin) ominaisuus tummuus. Sisarvuodenaika tumman talven kanssa, eli omaa samoja piirteitä talven kanssa ja voi lainata joitain värejä tumman talven paletista.
Pehmeä syksy. Tärkein (silmiinpistävin) ominaisuus pehmeys eli pehmeä syksy on kontrastiltaan heikko ja sävyiltään murrettu. Pehmeän kesän sisarvuodenaika, eli pehmeä syksy omaa samoja piirteitä pehmeän kesän kanssa ja voi lainata joitain värejä pehmeän kesän paletista. Tyypillisesti vaalein syksyistä: hänellä on usein vaaleanruskea tukka.
Katso videolta, mitkä värisävyt 12:lle värivuodenaikatyypille sopivat!
Todellinen eli true -etuliite
On olemassa myös kategoriat, joissa on alkuliite ”true”, minkä voisi ehkä kääntää muotoon ”täysi”, ”tosi” tai ”todellinen”. Tämä tarkoittaa päävuodenajan puhdasta edustajaa. Esimerkiksi täydelle talvelle sopivat kaikkien kolmen talven alakategorian sävyt, mutta eivät minkään muun vuodenajan sävyt, eli hänellä ei ole ”sisarvuodenaikaa”. Nämä todelliset värivuodenajat ymmärtääkseni edustavat edellämainittuja 1980-luvun kategorioita. Joissakin materiaaleissa ”true” on yksi kolmesta alakategorioista ja toimii synonyymina viileälle kesälle, viileälle talvelle, lämpimälle keväälle ja lämpimälle kesälle.
Neutraali tyyppi
Nykyisen 12 alakategorian luokittelun suurin ero aiempaan neljän kategorian värianalyysiin on, että uusi systeemi huomioi ihmiset, jotka eivät ole selvästi viileitä tai lämpimiä, vaan sävyiltään melko neutraaleja. Neutraalit kategoriat sijoittuvat pääkategorioiden väliin kuten yllä kuvailin. Neutraalin tyypin pääominaisuus ei ole sävy, vaan värikylläisyys tai väriarvo (tummuusaste). Esimerkiksi tumma syksy ja tumma talvi eivät ole silmiinpistävän lämpimiä tai viileitä, vaan ominaisuus, joka heissä ensimmäisenä huomataan, on tummuus. Vaaleassa kesässä ja keväässä huomataan taas vaaleus, ja analysoijan voikin olla haastavaa erottaa näitä kahta tyyppiä toisistaan. Pehmeä kesä ja syksy ovat vähäkontrastisia, ja voivat helposti tulla sekoitetuksi keskenään.
Minulle uusi ajatus on ollut esimerkiksi se, että ruskeahiuksinen, jopa hyvinkin tummatukkainen ihminen ei välttämättä olekaan talvi tai syksy, vaan brunette voi olla myös pehmeä tai viileä kesä, tai kirkas kevät.
Jana vs. kategoria
Välillä kuulee esitettävän kysymyksen, että onko tässä vuodenaikasysteemissä mitään perää. Uskon, että eri ihmisille sopivat eri sävyt ja näitä sävyjä voidaan kokeilemalla selvittää. Värivuodenaikasysteemi on vain yksi, joskin yleisin ja laajimmalle levinnyt tapa määritellä ihmiselle sopivat sävyt. Kyseessä on pitkälti määrittely- tai nimeämiskysymys. Yhtälailla värityypit voitaisiin jakaa vaikka kukkien tai eläinten mukaan. On olemassa erilaisia koulukuntia, joiden määritelmät voivat hieman erota toisistaan. Esimerkiksi House of color -systeemissä värivuodenajat jaotellaan edellä kuvatun kaltaisesti, mutta alakategorioilla on eri nimet, esimerkiksi syksy voi olla autumn leaf, vibrant autumn, soft blue autumn tai blue autumn.
Mietitäänpä vaikka horoskooppimerkkejä. Ihmisillä on tarve lokeroida toisiaan ja löytää oma paikkansa. Onko pakko mahtua lokeroon? Itse ajattelen, ettei kyse ole niinkään tiukoista kategorioista vaan janoista. Ihminen voidaan asettaa janalle värien kolmen ominaisuuden mukaan. Jokainen meistä asettuu jollekin kohtaa tumma-vaalea-janaa, kuten myös viileä-lämmin- ja kirkas-murrettu-janoja. Toisaalta värivuodenaika on iskevämpi ja helpompi muistaa kuin ominaisuuksien lista. Vaatteiden sävyt kannattaa nämä ominaisuudet huomioiden. Jos ihminen on viileä ja vaalea, on turvallista valita vaaleita, viileänsävyisiä vaatteita. Jos ihminen esimerkiksi asettuu jokaisen janan puoliväliin, hänen ei kenties kannata valita vaatteiden sävyjä janojen ääripäistä, vaan pysytellä keskitummissa, melko neutraaleissa sävyissä. Toisaalta neutraalihko ihminen voi halutessaan valita lämmin- tai viileäsävyisiä vaatteita, kunhan tummuusaste ja värikylläisyys on sopivia.
Puuttuva kategoria
Värivuodenajoista vaikuttaa edelleen puuttuvan kategorioita. Talven oletetaan olevan yleensä tumma ja kontrastirikas. Voiko ihminen olla viileä, vaalea tai keskivaalea mutta kirkas? Joitain kannanottoja vielä uusien välivuodenaikojen puolesta on esitetty, esimerkiksi deep summer ja soft winter.