Kategoria: Klassinen laulutekniikka

(Selviytymis)tarina toimimattomasta laulutekniikasta

Tämä tarina kertoo siitä, kun laulunopiskelu ei mene niin kuin Strömssössä, vaan toimiva laulutekniikka löytyy vasta, kun yritystä ja erehdystä on toistettu yli kymmenen vuoden ajan…

laulutekniikan haaste, vaikeus laulaa, äänihäiriö, huono laulaja, hyvä laulutekniikka, hyvä lauluääni.

Laulamisen helppous

Kuvittele mielessäsi 17-vuotias Maarit. Olin aina tykännyt laulaa. Lauloin puhtaasti haastaviakin melodioita ja ääntäni kuvailtiin yleensä kauniiksi. Lukioikäisenä innostuin tummaihoisista naislaulajista. Suuri suosikkini oli Aretha Franklin. Suomalaiset laulajat tuntuivat häneen verrattuna piipittäjiltä. Aloin hakea ääneeni tummuutta ja voimaa koko äänialueella. En tuolloin ymmärtänyt, että vaikuttava belttaaminen on pitkän harjoituksen ja opiskelun tulos, eikä se voi turvallisesti onnistua ilman tietotaitoa.

Tällaisessa tilanteessa pääsin opiskelemaan klassista laulua konservatorioon. Olin todella innostunut. Laulunopettaja huomasi kykyni ja motivaationi ja kannusti minua kovasti.

Laulunopetus vei äänenkäyttöä väärään suuntaan

Asiassa oli vain yksi ongelma. Lauloin klassista laulua aivan vääränlaisella laulutekniikalla. Opettajani ei ymmärtänyt äänenkäyttöäni, eikä korjannut virheitäni, vaan päinvastoin hänen pedagogiikkansa lisäsi epäoptimaalista laulutapaa. Hän saattoi tulla mylvimään kovalla äänellä korvani juureen ja sanoi, että ota mallia. Hän myös esimerkiksi pukkasi nyrkillä vatsaani ja neuvoi, että mahan täytyy pysyä kovana laulettaessa. Miksi uskoin häntä? En tiennyt paremmasta. Olin nuori ja naiivi. Tietoa ei ollut tarjolla internetissä siihen aikaan.

Kuinka minä sitten lauloin, eli virheet listattuna…

-Käytin ihan liian suurta ilmanpainetta. Minulle opetettiin, että hengitystuki tarkoittaa suurta voimankäyttöä. Tuki näkyy vatsan vaikuttavana pullistumisena ja sillä pömpöllä sitten työnnetään. Koska en ymmärtänyt, että hengitystuki tarkoittaa ilmanpaineen hallintaa, joka toteutetaan sisäänhengityslihaksilla, menin laulamisessa ihan väärään suuntaan.

-Äänihuuleni eivät toimineet (etenkään klassiseen lauluun) sopivalla tavalla. Lauloin paksulla äänihuulimassalla. En antanut äänihuulteni venyä tai kontaktipinnan ohentua. Lauloin rintarekisterillä mitä tahansa sävellystä. Kuinka olisin muutoin voinut toimia, kun en ymmärtänyt asiasta hölkäsen pöläystä! Opettajani ei puhunut minulle halaistua sanaa äänihuulten toiminnasta. Hän ei myöskään osannut ohjata minua vaistonvaraisesti parempaan suuntaan. Ehkä syy oli se, että hän oli matalaääninen mies, joka arvosti hyvin voimakasta äänenkäyttötapaa.

-Vaikka äänialani oli luonnostaan melko laaja, ylä-äänten laulaminen oli haastavaa. Syy on tietenkin mainittu edellisissä kohdissa. Yritin vetää ylä-äänet paksulla äänihuulimassalla. Jos ylä-äänet tuntuivat hankalilta, lisäsin ilmanpainetta. Olin niin nuori, ettei se vielä silloin sattunut ihan kauheasti…

-Tämä johti jännityksiin. Koska hengitystuki ja sisäänhengityslihakset eivät toimineet oikein, aloin käyttää voimakkaasti apuhengityslihaksia kaulan alueella. Tähän yhdistyi mm. kielen ja leuan jännitys.

-Kaiken kukkuraksi lauloimme aivan liian vaikeaa ohjelmistoa. Äänielimistöni joutui todella koetukselle, kun tuuttasin esimerkiksi Una voce poco fa-aarian korkeita säveliä rintarekisterillä. Jouduin tekemään myöhemmin elämässä suuren työn, saadakseni vanhat virheet pois kyseisestä mezzofakin oleellisesta ohjelmistosta.

laulutekniikka, laulutekniikan haasteet, huono laulutekniikka, laulunopiskelu, lauluääni

Kepeyttä ääneen

Asiat menivät eteenpäin, kun vaihdoin koulua ja laulunopettajaa. Ritva Laamanen Helsingin konservatoriossa alkoi opettaa minulle ”kevyempää” laulutapaa. Kevyellä en nyt tarkoita poppia tai iskelmää, vaan laulutekniikkaa, joka tuntuu mukavalta ja vaivattomalta. Pistimme myös huippuaariat jäähylle, ja keskityimme helpompaan ohjelmistoon. Pienen henkisen alkuvastustelun jälkeen kehityin nopeasti, ja pääsin jo jonkin verran eroon vanhoista ”virheistä”. Sainkin laulamisen niin vakuuttavaan kuntoon, että jo vuoden päästä pääsin Sibelius-Akatemian laulumusiikkilinjalle.

Oikeaa äänityyppiä etsimässä

Sibiksessä jouduin taas kohtaamaan haasteita. Itselleni sopivan opettajan löytäminen ei ollut ihan helppoa. Yritin samaan syssyyn laulaa sopraanoäänityypin ohjelmistoa, eli vaihtaa fakkia. Ei hyvä idea! Vanhat vaivat, kiristykset ja puristukset palasivat. Kahden vuoden harhailun jälkeen löysin Seppo Ruohosen, jonka kanssa etsin tervettä, soivaa laulutapaa kuuden vuoden ajan. Palasin myös mezzoäänityyppiin.

Virheitä korjattiin lähes kymmenen vuoden ajan

Sepon missio oli kaivaa esiin minun ”oma ääneni”. Hän ei antanut tippaakaan periksi, eikä kehunut turhasta. Olin sitkeä ja nöyrä, koska tiesin, että ilman hyvää tekniikkaa laulajan uran voi unohtaa. Olinkin sen jo kurkussani tuntenut. Noin neljän vuoden raatamisen jälkeen Sepon kommentit alkoivat muuttua kehuvaan suuntaan. Itsekin huomasin, että laulaminen alkoi tuntua hyvältä, ääni soi vaivattomasti. Aikaa laulutuntien aloittamisesta tähän pisteeseen oli kulunut noin 12 vuotta. Korjasin ensimmäisen laulunopettajan opetuksen aiheuttamia vääriä lihastoimintoja yli yhdeksän vuoden ajan.

Oikeaa tietoa laulunopiskelijoille!

Toisen omaa laulamista eteenpäin vievän ahaa-elämyksen koin Sibelius-Akatemian laulupedagogiikan luennoilla. Katsoimme videota äänihuulista. Videossa näkyi, kuinka äänihuulet venyvät korkealle laulettaessa. Ymmärsin heti, mitä olin itse tehnyt väärin. Tajusin myös olevani oppija, joille ei riitä mielikuvat. Tarvitsen tietoa.

Mitä jos?

Olen kulkenut pitkän tien laulutekniikan haasteiden parissa. Välillä kysyn, mitä jos olisin heti päässyt hyvälle laulunopettajalle. Mitä jos olisin saanut heti oikeaa tietoa laulamisen fysiologiasta? Laulumaailmassa nuoruus on valttia. Kolmekymppinen alkaa olla jo aika iäkäs aloittamaan ammattiuraa.

Laulunopettajan vastuu

Laulunopettajalla on suuri vastuu. Kaikkein suurin vastuu on mielestäni laulun alkeisopettajalla. Ensimmäisinä vuosina luodaan perusta, joka jää lihasmuistiin, ja joka vaikuttaa mahdollisesti koko uraan – ja loppuelämään. Haluammehan että lihasmuistissamme on laulamista helpottavia, ei vaikeuttavia asioita?

Mitä minulle jäi käteen?

-Löysin kutsumukseni ihmisten puhe- ja lauluäänen kehittämiseen ja äänen tutkimiseen.

-Olen kantapään kautta oppinut, että pätevä laulunopettaja on kultaakin kalliimpi. Sopivan laulunopettajan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa, energiaa ja jopa rahaa. Se on sijoitus, joka kantaa tulevaisuuteen. Tässä youtubevideossa on näkemyksiäni aiheesta.

-Osaan mielestäni auttaa ihmisiä, joilla on suuriakin haasteita laulutekniikassa ja äänenkäytössä. Huomasin omissa opinnoissani, että laulajatähti, jolla on aina pyyhkinyt hyvin, saattaa opettajana olla inspiroiva esimerkki, mutta itse en saanut heiltä apua lauluteknisiin ongelmiini. He eivät osanneet samaistua! Valitettavasti äänellisen haasteen omaava laulunopiskelija saatetaan leimata ”vialliseksi” tai tyhmäksi, vaikka haaste olisi korjattavissa jopa muutamassa tunnissa, osaavissa käsissä. Itselleen sopivaa opettajaa etsivää laulajaa saatetaan pitää hankalana ja uppiniskaisena.

-Olen tutustunut syvällisesti omaan ääni-instrumenttiini. Tunnen oman kehoni, tiedän mitä voin tehdä äänelläni, miten ja kuinka kauan. En ole jämähtänyt yhteen laulutapaan, vaan uskallan kokeilla erilaisia asioita.

-Yleisesti ottaen, elämän haasteet kasvattavat henkisesti. Ehkä meille ei aina ole parasta se, mihin yksisilmäisesti pyrimme. Tai, ehkäpä voimme antaa enemmän muille jollakin muulla saralla, kuin sillä, jota alunperin toivoimme.

Toivon kuitenkin helpompaa polkua muille laulunopiskelijoille <3

Terveisin Maarit Aura, laulunopettaja, äänivalmentaja, musiikin maisteri, vokologian väitöskirjatutkija.

Mikä tekee laulutavasta klassisen?

Tässä kirjoituksessa syvennytään klassiseen laulutapaan. Pohdiskelen klassisen laulun ääni-ihannetta ja valotan, mitä ”klasarilaulu” voisi sinulle antaa.

klassinen laulu, mitä on klassinen laulu, klassisen ja kevyen laulun ero, Klassiset ideaalit

Klassisessa laulussa pätevät kauneusideaalit, jotka ovat syntyneet pääsääntöisesti Keski-ja Etelä-Euroopassa n.1600-1800-luvulla. Klassinen laulu ei kuitenkaan ole täysin yhtenäinen kenttä.

Klassisessa laulumusiikissa pystytään erottamaan hyvin karkeasti esimerkiksi seuraavat osa-alueet:

-Vanha musiikki (keskiaika, renesanssi ja barokki)

-Bel canto (n.1700-1800-luvun italialaisten oopperoiden taiturillinen laulutyyli)

-Verismi (1800-1900-luvun realistinen ooppera)

-Lied (kokoonpano yleensä laulu-ja pianoduo, kulta-aika klassismi ja romantiikan aika n. -1700-1800-luvuilla)

-Operetti

-Moderni klassinen laulumusiikki

Eri maissa, eri aikakausina on syntynyt upeaa laulumusiikkia, jota kaikkea en pysty tässä kirjoituksessa luettelemaan. Mainittakoon, että klassisen laulukoulutuksen avulla on sittemmin laulettu esimerkiksi tiettyjä musikaaleja, sekä sinfonista metallia. Klassisella laulutekniikalla on myös yritetty laulaa mm. jazzia ja tangoa, vaihtelevalla menestyksellä.

Yleensä klassisessa koulutuksessa sivutaan kaikkia em. luettelon tyylikausia. Samat henkilöt laulavat ainakin laulajan uran alkuvaiheessa jokaisen tyylikauden sävelmiä. Laulaja saattaa suuntautua taipumustensa ja äänityyppinsä mukaan johonkin tiettyyn suuntaukseen. Kuitenkin kaikkien listaamieni suuntausten laulutavassa on mielestäni jokin yhtenäinen tekijä. Se jokin, mikä tekee laulutavasta klassisen.

Mikä tekee laulamisesta ”klassista”

-Klassisen laulumusiikin peruslähtökohta on, että siinä ei yleensä käytetä mikrofonia. Laulajan äänessä tulee siksi olla kantavuutta, joka ei synny puristamalla, vaan optimaalisella laulutekniikalla, mm. ääntöväylän formantteja hyödyntämällä. Ns. laulajan formantti miehillä ja matalilla naisäänillä.

-Klaklasari, laulajan formantti, formantti, klassinen laulutekniikka, laulaminen, laulutunti, laulaja, ooppera, liedssinen laulu vaatii keskimäärin laajemman äänialan kuin esimerkiksi pop- tai iskelmämusiikki.

-Klassisen lauluäänen sointi-ideaali eroaa rytmusiikin ideaaleista. Sointi on kimmeltävän kirkas tai syvän metallinen, mutta harvoin puheenomainen tai kuiskaavan pehmeä.

-Fraseeraaminen ja musiikillinen ilmaisu eroavat rytmimusiikin genreistä. Nostaisin esiin vahvan legaton, eli sävelet sidotaan toisiinsa jopa kuviolaulun sisällä.

Klassisen laulutavan avainsana on optimaalinen äänentuotto yhdistettynä klassiselle laulutavalle ominaiseen ääntöväyläasetukseen. Mukaan soppaan genretyypillinen musiikillinen ilmaisu, ja aletaan olla lähellä klassista laulutapaa.

Klassisen laulun piirissä on ollut perinteisesti omanlaisensa sanasto, joka aukeaa laulajalle joskus hieman hitaasti. Opetuksessa käytetään usein italiankielisiä käsitteitä, esim. inhalare la voce, chiaroscuro… Opettajat eivät aina käytä fysiologista sanastoa, vaan puhuvat mielikuvin, esimerkiksi ”maskista”, ”sijoittamisesta”, ”peittämisestä”, ”fokuksesta”, ”pää-äänestä” ja niin edelleen. Opintoni vokologian parissa ovat avanneet ymmärrystäni suuresti.

Tiivistäisin klassisen musiikin äänenkäyttöä fysiologian kielelle seuraavasti:

-Laulajan tulee hallita hengityslihasten käyttö ja sopiva ilmanpaine = kestävä laulutuki.

-Äänihuulisulun on oltava tasapainoinen. Vuotoinen ääni ei kanna ilman mikrofonia, ja klassisen musiikin laulaminen puristeisesti käy pidemmän päälle liian raskaaksi.
-Rekisterit ja niiden ylimeno ”passagio” on oltava hallussa. Usein ideaalina on ”yksirekisterisyys” jolla ymmärtääkseni tarkoitetaan sitä, etteivät rekisterinvaihdot haittaa laulamista, eivätkä ne juuri kuulu. Rekistereistä olen puhunut paljonkin, mm. Laajenna äänialaasi-verkkokurssilla. Rekisterit viittaavat äänihuulten toimintaan ja äänihuulten sisäisiin lihaksiin. Samat asiat voisi ilmaista myös käyttäen jotakin muita käsitteitä, mutta itse käytän usein rekisteri-käsitettä.
-Klassisessa laulussa on ominaiset ääntöväyläasetukset (huulet, kurkunpää, kieli..) Tässä kohtaa klassinen laulu eroaa mielestäni eniten rytmimusiikin suuntauksista. Klassisessa laulutekniikassa annetaan kurkunpään laskea ja avarretaan sisäistä nielutilaa reilusti. Kentän sisällä on vaihtelua. Esim. matalien miesäänten ja korkeiden naisäänten ääntöväyläasetus saattaa erota toisistaan. Tämä aihepiiri on myös synnyttänyt eriäviä koulukuntia.

Musiikillinen ilmaisu erottaa genret toisistaan

Musiikillisten tyylikeinojen ja fraseerauksen pohjana on runo tai libreton teksti. Musiikkia elävöitetään tyylinmukaisesti, mutta sisäsyntyisesti. Voisimme tehdä nopean johtopäätöksen, ettei klassisessa musiikissa improvisoida. Improvisointia tapahtuu kuitenkin jossakin määrin, mutta se toteutetaan tyylinmukaisesti. 1600-luvun oopperan maailmasta ei voi hypätä ykskaks esimerkiksi 1900-luvulle.

Klassisessa laulussa esiintyy esimerkiksi seuraavia tyylikeinoja:
-Legato
-Staccato
-Kuviolaulu
-Vibrato

-Dynamiikan vaihtelut

Ei tähdenlentoja

Matka klassisen musiikin ammattilaiseksi on pitkä ja työteliäs. Klassinen laulu vaatii paljon lauluääneltä, musikaalisuudelta, ilmaisulta, kuten myös energiatasolta, luonteelta, fysiikalta, koko persoonalta! Klassista ei voi laulaa vähän sinnepäin. Sitä ei voi ammattilaistasolla laulaa pelkällä korvakuulolla, vaan laulajalla täytyy olla tietoa musiikin rakentumisesta.

Käsittelin aihetta hyvin suppeasti tässä kirjoituksessa. Klassisessa musiikissa ja klassisessa laulussa riittäisi asiaa kokonaiseen romaaniin. Ehkä myöhemmin seuraa lisää…

Kuinka klassisen laulutekniikan opiskelu voi hyödyttää sinua

Pelkäätkö että alat kuulostaa oopperalaulajalta muutaman klasarilaulutunnin jälkeen? Pelko pois, ”oopperaäänen” kehittäminen vie yleensä vuosia.

Klassista musiikkia on hyvin vaikea laulaa menestyksekkäästi puutteellisella ja epäegonormisella laulutekniikalla. Niinpä taitavat klassisen musiikin laulunopettajat opettavat laulutekniikkaa, jossa on terve perusta. Voit löytää ääneesi laajuutta, sointia ja kantavuutta. Ylä-äänet aukeavat klassisilla tunneilla usein vaivattomammin, kuin rytmimusiikkia opiskellessa.

Ajattelen, että laulutavoissa on enemmän yhdistäviä kuin erottavia asioita. Olipa genre mikä hyvänsä, laulajan tulisi saada laulunopettajalta oikeaa tietoa lauluäänestä ja kannustavaa, pätevää ohjausta!

Millainen kokemus sinulla on klassisesta musiikista?

Haluatko kokeilla klassista laulutapaa tai syventää osaamistasi? Kysy uutta klassisen laulun kurssia! Järjestän laulukursseja pyydettäessä!

Facebooktapahtuma

Saako laulamista arvioida?

Avasin uuden palvelun verkkokaupassani: Asiakas voi nyt saada palautteen laulutallenteestaan sähköpostitse. Palveluni on herättänyt myös ihmetystä: Voiko tuollainen toimia? Onko oikein arvioida laulamista?

Päätin avata mietteitäni blogitekstin muodossa. Ensiksi painottaisin, että julkisesti esiintyvää laulajaa arvioidaan ja palautetta annetaan joka tapauksessa. Arvioijilla ei kuitenkaan aina ole pätevyyttä laulamisen arvioimiseen eikä osaamista palautteen antamiseen. Lopputuloksena voi olla kehittymisen ja inspiraation sijasta paha mieli. Minä pyrin antamaan rehellistä, mutta kannustavaa palautetta, joka voi auttaa laulajaa eteenpäin.

laulutunteja tampereella, laulun verkkokurssi, äänivalmennusta yrityksille, äänivalmennusta puhujille,

Mitä palautteeltani voi odottaa

-Olen palvelun kuvauksessa luvannut ottaa kantaa mm. fraseeraukseen, vireeseen, tulkintaan, artikulaatioon, kehityskohteisiin, mahdollisesti laulutekniikkaan. Olen määritellyt myös arvion minimipituuden ja ajan, jossa asiakas saa palautteen.
-Kun kirjoitan palautetta, huomioin tekstissä sen, että kaksi laulua antaa vaillinnaisen kuvan henkilön taidoista. Arvioin sitä, mitä kuulen kyseisissä kappaleissa, joten en väitä kuulemaani koko totuudeksi.
-Olen ohjeistuksessa pyytänyt asiakasta lähettämään tallenteen, joka olisi riittävän selkeä, mutta mahdollisimman käsittelemätön. On selvää ettei autotunella muokatusta nauhasta voi saada selvää kuvaa laulajan vireestä. Myös äänensävy voi muuttua kovastikin käsittelyn seurauksena.

Arvion tekeminen ei synny hetkessä

Käytännössä olen tehnyt samanlaista nettiarviointia ennenkin, ilmaiseksi. Youtubekanavani on tehnyt minut tutuksi suurelle joukolle laulunharrastajia. Tästä syystä olen usein saanut viestejä, joissa kysellään neuvoja laulamiseen sekä palautetta omasta laulamisesta. Kysyntä on syntynyt ennen tarjontaa. Osa kyselijöistä on ehdottanut maksamista tekemästäni palveluksesta, mutta kätevä kanava maksutapahtumaan on aiemmin puuttunut.

En halua antaa palautteita vasemmalla kädellä. Tahdon kuunnella tallenteet ajatuksella. Käytän riittävästi aikaa “analyysini” tekemiseen, ja sen miettimiseen, kuinka ilmaisisin asiat mahdollisimman hyvin. Yksi arvio valmistuu tunnissa tai kahdessa. Voit itse arvioida mielessäsi, kuinka paljon olisit maksamaan korkeakoulutetun asiantuntijan ajasta.

Kehuja vai moitteita?

Yleisellä tasolla, palautteen tarkoitus on antaa henkilölle realistinen kuva laulamisensa vahvuuksista ja heikkouksista. Kehityskohdat tulee ilmaista selkeästi, mutta laulajaa eteenpäin kannustaen. Ajattelen, että juuri siitä lauluoppilaatkin minulle maksavat, mahdollisuudesta kehittyä. Kehittymiseen kuuluu myös haasteiden kohtaaminen. On ehdottoman tärkeää ilmaista, mitkä asiat laulamisessa jo toimivat!

Laulutaitoa on vaikea mitata. Siksi makuasiat pääsevät usein vaikuttamaan palautteeseen. Pätevä arvioija ymmärtää, ettei esimerkiksi oma musiikkimaku saa vaikuttaa arvioon.

Negatiivinen palaute voi viedä laulamisen ilon

Laulaminen tuntuu monen mielestä hyvin intiimiltä. Omaan lauluääneen kohdistunut kritiikki saattaa jäädä mieleen vuosikymmeniksi eteenpäin. Pahimmillaan negatiivinen palaute voi tyssätä innon laulamiseen. Kuulen näitä tarinoita jatkuvasti laulutunnilla. Saatan olla ensimmäinen ihminen, jonka edessä oppilas uskaltautuu laulamaan. Mikäli oppilas kertoo traumoistaan, suhtaudun häneen erityisen lempeästi.

Laulunopettajan yksi tärkeistä taidoista on tunnistaa, kuinka paljon palautetta henkilö kykenee ottamaan vastaan, ja missä muodossa. Nettipalautteessa kasvokkain tapahtuva kohtaaminen puuttuu, joten asiakkaan tulee itse arvioida, kestääkö hän ylipäätään palautteen vastaanottamista. Palautteen antajan taas tulee miettiä sanansa tarkasti.

Vaatimukset kasvaa kun edetään ammattilaiseksi

Palautteen antaminen ja vastaanottaminen ei siis ole ihan helppoa. Jokaisella laulajalla on oma lähtökohtansa ja kehitysvaiheensa, jotka palautteen antajan tulee huomioida. Mitä lähemmäs ammattilaisuutta mennään, sitä enemmän laulajalta vaaditaan ja sitä suorempaa palautetta hän saa.

Laulaja joka haluaa esiintyä, ei voi välttyä palautteelta. Sitä saa pyytämättäkin, esimerkiksi yleisöltä keikoilla. Kommentointi vaikkapa youtubevideoiden yhteydessä saattaa olla aika pidättelemätöntä.

Ne laulututkinnot…

Oma lukunsa on musiikkiopistojen tutkinnot, joissa kokoontuu useamman henkilön lautakunta palautteen antamista varten. Olen itse suorittanut korkeimman mahdollisen laulun kurssisuorituksen; A-tutkinnon, josta ennen vanhaan puhuttiin diplomina. Olen siis kokenut arviointitilanteita läpi koko musiikkiopintojeni, vuodesta 1998. Tutkintopalautteista on jäänyt onneksi pääosin mukavia muistoja. Lautakunnan jäsenet eivät kuitenkaan aina olleet perehtyneet arvioinnin ”hampurilaismalleihin”, vaan joskus palautteet saattoivat mennä henkilökohtaisuuksiin. Opiskelutoverieni keskuudessa näin tapauksia, joissa laulajat menettivät uskonsa laulamiseensa palautteiden seurauksena. Muistan tapauksia, joissa opiskelija itse vaikutti olevan herkässä tilassa laulamisensa suhteen ja otti todennäköisesti hyvää tarkoittavan palautteen loukkauksena. Yleisesti ottaen, me usein tulkitsemme toisen ihmisen sanoja väärin varsinkin silloin kun olemme tunteikkaita. Toivoakseni laulupedagogien koulutuksessa paneudutaan palautteen antamisen taitoon entistä enemmän.

Esimerkki palautteesta

Ajattelin julkaista yhden kirjoittamani palautteen, jotta mahdolliset asiakkaat ymmärtävät mistä on kyse.

Kysyin Pekka Peltomaalta lupaa julkaista hänen minulta tilaamansa palaute anonyyminä, henkilöön viittavat kohdat poistettuna. Peltomaa vastasi, että palautteen saa julkaista nimen kanssa, joten olkaa hyvä 🙂

Kuuntele ihmeessä ensin Pekka Peltomaan tulkinta Händelin aariasta.

Huomaathan että jokainen laulaja ja jokainen palaute on omanlaisensa, joten ethän vertaa itseäsi tähän esimerkkitapaukseen 🙂

Hei Pekka,
Tässä palautetta laulustasi:

-Hyvä vire, laulat todella puhtaasti.
-Legato toimii hienosti.
-Sinulla on todella hieno ääni, jota on miellyttävä kuunnella.
-Äänestäsi tulee mieleen seuraavat adjektiivit: vahva, miehekäs, jylhä, komea, tumma, virtaava.
-Kuulostaa siltä, että olet opiskellut klassista laulua? Olet selvästikin pitkällä siinä. Hienoa että olet tehnyt oman levynkin!

Kehitysehdotuksia youtube-videoidesi perusteella:
-Kaikissa kappaleissa jotka kuuntelin on äänenkäyttötapa aika vahva. Ja se onkin ehdottomasti äänesi vahvuus. Pianissimoiden laulaminen tai vähän herkempi sävy voisi olla uusi haaste?

-Kaikki kuulemani kappaleet olivat hitaita, hartaita ja suomenkielisiä. Eli nyt esillä oleva ohjelmisto on hieman yksipuolista. En tietysti pysty vetämään johtopäätöstä youtuben perusteella kaikesta laulamastasi ohjelmistostasi. Minulle kuitenkin heräsi kiinnostus kuulla sinulta jotakin liikkuvampaa, ehkä “iloisempaa” noin niin kuin klassisen musiikin puitteissa. Liikkuvan ohjelmiston laulaminen aika ajoin pitää äänen joustavana. Voisitko laulaa esimerkiksi barokkiaarioita tai jopa bel cantoa? Tai vaikkapa liikkuvampia suomalaisia lauluja, joita löytyy esimerkiksi Merikannolta?

-Olisi hauska kuulla kappale, josta välittyy hymy. Mitä jos kokeilet laulaa jotakin iloista ja oikeasti hieman hymyilet laulaessasi? Jokin eloisa ooppera-aaria vaatii myös erilaista esiintymistä kuin hartaiden laulujen laulaminen, mikä on hyvää treeniä.

-Hidas, mahdollisesti mahtipontinen legatolaulu koulii tiettyjä asioita äänessä. Esimerkiksi artikulaation selkeys saattaa olla asia, joka jää siinä vähän toissijaiseksi. Senkin kannalta on hyvä laulaa välillä nopeampia lauluja.

-Händelin Soi kiitoksein on todella komeaa kuunneltavaa, ja aaria on juuri sellainen, jossa äänesi komeus pääsee hyvin esiin. Mietin noita pitkiä Soi -nuotteja. Niissä on paljon vibratoa. Oletko ajatellut, että ensin voisi laulaa “suoremmalla” äänellä, ja lisätä vibratoa vasta pitkän äänen loppua kohti? Tämä on makuasia ja pilkun viilaamista, mutta välillä voi olla mielenkiintoista kokeilla tehdä asioita eri tavalla kuin mihin on tottunut.
-Yhteenvetona sanoisin, että upea ääni! Olet pitkällä valitsemassasi laulutyylissä. Äänen puolesta sinussa olisi potentiaalia vaikka mihin!
Kysymys kuuluu, mitkä ovat tavoitteesi? Se mihin itse tähtäät vaikuttanee siihen, mihin suuntaan haluat ääntäsi kehittää. Minä kuulen äänessäsi potentiaalia klassisen laulun erilaisiin tehtäviin, esimerkiksi oopperaan. Se mitä en juuri kuullut tallenteissasi, oli liikkuvamman, monipuolisemman ohjelmiston laulaminen. Myös ylä-äänet ja hiljempaa laulaminen jäi hieman mysteeriksi. Eli jos kehityskohteet oikein tiivistää, niin sävyt ja monipuolisuus 🙂 Mutta jos lähdet kokeilemaan uusia asioita, älä menetä sitä hyvää, joka äänessäsi on nyt. Eli en missään nimessä tarkoita, että sinun pitäisi “pienentää ääntäsi” tai että sinusta pitäisi tulla tenori tai vaikka pop-laulaja. Omat vahvuutensa on hyvä tunnistaa ja kehittää uusia asioita niitä kunnioittaen.

Suosittelen hakeutumaan rohkeasti eteenpäin!