Sinulle sopiva sävellaji

Sopiva sävellaji on sellainen, josta kappale on mahdollista laulaa oikein ja puhtaasti. Laulaminen tuntuu vaivattomalta ja miellyttävältä. Sopivassa sävellajissa äänen parhaat puolet tulevat esiin.  Ylä-äänet soivat ja ala-äänissä säilyy voimaa. Rekisterinvaihdot harrastelijan kannattanee huomioida siten, ettei ihan koko kappale istu rekisterinvaihdolla.

Äänialan laajuus antaa pelivaraa

Sävellajin valinta liittyy äänialaan ja taitotasoon. Aloittelijalla saattaa olla suppea ääniala, ja hänen kohdallaan sopiva sävellaji saattaa tarkoittaa sitä, että kappaleen pystyy ylipäätään laulamaan. Voi olla, että useista kappaleista on olemassa vain yksi tai kaksi sävellajia, joista selviydyt. Mikäli ääniala ei riitä kappaleen laulamiseen sävellajien kokeilusta huolimatta, on parempi jättää kyseinen kappale esittämättä julkisesti toistaiseksi.

Jos olet jo pitkällä laulamisessa, ja sinulla on äänialaa vaikkapa 2,5 tai 3 oktaavia, pystyt valitsemaan useista sävellajeista. Silloin valintaperusteena voi olla esimerkiksi toivottu äänensävy. Yleisesti ottaen matalammassa sävellajissa saadaan esiin äänen tummempia sävyjä, ja korkeammissa sävellajeissa ääni kuulostaa kirkkaammalta. Äänialaa on mahdollista laajentaa.

Kuinka voit hakea sopivaa sävellajia

Nyt täytyisi irrottautua alkuperäisen laulajan version mukana laulamisesta!

Voit kokeilla erilaisia sävellajeja esimerkiksi karaokepalvelun avulla lisäämällä kappaleeseen miinuksia ja plussia. Yksi plussa tai miinus tarkoittaa puolikasta sävelaskelta. Kun löydät hyvän asetuksen, paina se mieleesi. Huomioi että karaokepalveluissa saattaa olla erilaisia versioita samasta kappaleesta, eri sävellajeissa.

Voit myös vain alkaa laulaa kappaletta mieleiseltä sävelkorkeudelta, ja tarkistaa pianon kanssa (tai antaa laulunopettajan tarkistaa) mitä sävellajia lauloit. Jos hallitset musiikin teorian, voit itse etsiskellä sopivaa sävellajia jonkin instrumentin avulla.

Nuotista apua

Kun alat tuntea äänialasi ja osaat jo hieman lukea nuotteja, saatat pystyä arvioimaan sopivaa sävellajeja jo nuotteja katsomalla. Jotkin nuottikirjat on valmiiksi luokiteltu eri äänityyppien mukaan, mikä saattaa avittaa suunnistusta. Esimerkiksi matalahkoääninen nainen saattaa näinollen löytää sopivat sävellajit altto-kansiosta. Toivelaulukirjojen nuotit on sovitettu sellaisiksi, että ne soveltuisi mahdollisimman monelle, ja kaiketi myös siten, että nuotinnos sopisi nätisti nuottiviivastolle. Aina se itselle paras sävellaji ei kuitenkaan löydy toivelaulukirjasta.

Kokeile eri sävellajeja harjoituksen vuoksi

Voit kokeilla eri sävellajeja, vaikka alkuperäinen tuntuisikin mukavalta. On ihan hyvä harjoitus laulaa kappaletta eri sävellajeissa, ja tunnustella, miten erilaiselta eri korkeuksilta laulaminen tuntuu.

Sävellajin vaihto muuttaa tuntumaa

Laulaja ei ole kone, josta voi vaihtaa sävelkorkeuksia kuin napista painamalla. Instrumentalistit eivät tätä seikkaa aina ymmärrä tai muista. Kun sävellajia vaihtaa, saattaa muutos tuntua siltä, kuin laulaisi tyystin eri kappaletta! Jo pienin mahdollinen, eli puolikkaan sävelaskeleen muutos saattaa tuntua suurelta muutokselta. Jos sävellajia vaihtaa, kannattaa ottaa aikaa uuden sävellajin kehoon istutteluun.

Kun koko kappale hilataan ylemmäs tai lasketaan alemmas, tapa, jolla käytät äänielimistöäsi, muuttuu ja sen myötä koko fiilis laulamiseen muuttuu. Äänihuulet joutuvat erilaiseen työhön. Äänihuulten sisäisiltä lihaksilta vaaditaan eri asioita eri sävelkorkeuksilla. Matalammalla alueella äänihuulet värähtelevät hitaammin. Jos kappaletta nostetaan, joutuvat äänihuulet nopeampaan värähtelyyn. Kun sävellajia vaihdetaan, rekisterinvaihdot sijoittuvat uusille kohdille. Voi olla, että tietyssä sävellajissa kappaleen saattoi laulaa pelkällä rintarekisterillä, ja kun kappaletta nostetaan ylemmäs, täytyykin ylä-äänet laulaa päärekisterillä. Joillekin laulajille äänen pitkäaikainen kannattelu päärekisterissä on huomattavan hankalaa. On myös laulajia, joille ohennerekisteri on helppo, mutta alaääniin on vaikea löytää voimaa ja kestävyyttä.

Sävellaji, oktaaviala ja modulaatio

Onko seuraava tilanne tuttu? Laulat suosikkiartistisi mukana, mutta joko ylä- tai alaäänesi eivät riitä kyseisen kappaleen laulamiseen. Päättelet että laulu ei sovi äänellesi, ja lopetat sen laulamisen. Et ehkä tule ajatelleeksi sitä, että ihmisäänet ovat erilaisia. Toisten äänet toimii paremmin korkeammalla, toisten matalammalla. Äänen korkeuteen vaikuttaa erityisesti äänielimistön koko. Hätä ei ole tämän näköinen! Kun opit muuttamaan sävellajia, sinulle avautuu lisää mahdollisuuksia. Pystyt todennäköisesti laulamaan sellaisiakin kappaleita, joita luulit liian korkeiksi tai mataliksi.

Se, että muutat sävellajia etkä laula samalta korkeudelta kuin originaaliesittäjä, ei tee sinusta huonompaa laulajaa. On viisautta valita sopiva sävelkorkeus.

musiikin teoria, oktaavi, oktaaviala, modulaatio

Mikä on sävellaji

Sävellaji tarkoittaa perussävelen eli toonikan ympärille muodostuvaa järjestelmää, jossa jokaisella muulla sävelellä on oma suhteensa tähän perussäveleen. Länsimaisessa musiikissa sävellajit ovat yleisimmin duureja tai molleja. Laulajan näkökulmasta katsottuna sävellaji määrittää, miltä korkeudelta kappale lauletaan. Jos sävellaji nostetaan esimerkiksi C-duurista D-duuriin, koko kappale nousee ylöspäin kokosävelaskeleen verran.

Oktaaviala

C-sävel on C-sävel huolimatta siitä, mistä oktaavialasta sen laulat. Sävellajin melodiaa voidaan laulaa eri oktaavialasta ilman, että sävellaji muuttuu. Usein ajatellaan, että naiset laulavat samaa melodiaa oktaavia ylempää kuin miehet. Tähän ajatukseen perustuu ymmärtääkseni esimerkiksi virsikirjojen ja toivelaulukirjojen sovitukset.

Mikäli jokin kappaleen kohta on mahdoton laulaa, on suhteellisen siisti ratkaisu laulaa liian korkea tai liian matala kohta eri oktaavista, eli esimerkiksi oktaavia alempaa kuin muu melodia. Aloittelijoille tämä oktaavialan vaihtaminen lennossa on hankalaa, ja laulutunneilla kuulen usein sitä, että esimerkiksi korkea kohta lauletaan epämääräisen verran matalampaa, ilman että laulajalla on asiasta selkeää suunnitelmaa aiheesta.

Modulaatio

Rakenteeseen ja sävellajiin liittyy myös mahdollinen modulaatio, eli sävellajin muutos. Se esiintyy yleensä nostatuksena kappaleen loppupuolella. Tarkista että pystyt laulamaan myös sen ja saamaan ääneesi siinä kohtaa vielä lisää hehkua!

Transponointi

Transponointi tarkoittaa sitä, että sävellys siirretään sävellajista toiseen. Sävellajin muuttuessa intervallisuhteet eivät kuitenkaan muutu. Olen tehnyt videon musiikinteoriasta laulajille.

Seuraavassa blogitekstissä kerron, millainen on sopiva sävellaji, ja kuinka sen voi löytää.

Kappaleen harjoitteleminen ja hiominen

Kuulet jossakin ihanan biisin ja kappas, sinussa herää mielihalu laulaa sitä! Kannustan laulamaan kaikkea mikä kuulostaa kivalta ja tuntuu hyvältä. Tästä ensikuulemasta on kuitenkin pitkä matka siihen, että laulu on osaltasi ”esityskunnossa”. Kappaleen harjoittelu esityskelpoiseksi vaatii oman panostuksensa. Tässä kirjoituksessa käsittelen eri asioita, joita kappaleen harjoittelussa kannattaa ottaa huomioon. Jokainen osio on laaja, joten pyrin tiivistämään joitain keskeisiä asioita.

Valitse sopiva kappale ja tutustu siihen alustavasti

Kappaleen valitsemiseen on erilaisia kriteerejä riippuen tilanteestasi, ja siitä, mihin tarkoitukseen meinaat kappaletta harjoitella. Olisiko sinulle sille käyttöä esimerkiksi esiintymisissä tai kehittääkö sen harjoittelu sinua laulajana? Jos etsit ohjelmistoa esimerkiksi kurssitutkintoon tai koelauluun, laulujen tulee täyttää tietyt kriteerit. Tutustu kappaleeseen alustavasti. Mutustele, vaikuttaako se sinulle sopivalta. Hyräile kappaletta, googlaa lyriikka, tutustu nuottiin…

Selvitä laulun rakenne

Selvitä itsellesi musiikkikappaleen rakenne. Rakenteen hahmottaminen voi auttaa oppimaan laulun paremmin ja hahmottamaan tulkinnallisen muodon.

Yksinkertaisin ja yleisin rakenne lienee AB eli a-osa jota seuraa kertosäe. Kertosäkeessä voi olla valmistava osa (pre-chorus/bridge). Useissa kappaleissa on C-osa. Kuuntele kappaleen alkusoitto ja huomioi instrumentaaliosuudet kappaleen keskellä. Seuraava askel on tarkkailla, toistuvatko lauluosiot keskenään samanlaisina. Joskus melodia tai rytmitys voi hieman muuttua, tai melodia saatetaan laulaa eri säkeistössä jopa eri oktaavialasta. Kokonaisuuden eri osiot muodostavat usein myös tulkinnallisen kokonaisuuden. On varsin tavallista, että intro ja a-osa ovat lempeät, ja kappaleen kliimaksi sijoittuu esimerkiksi viimeiseen kertosäkeeseen. Jonka jälkeen ympyrä usein sulkeutuu, ja kappale loppuu pehmeään tunnelmaan. Rakenteet voi tunnistaa kuuntelemalla ja/tai nuotista katsomalla.

Rytmi vereen

Kiinnitä huomio tahtilajiin ja rytmiikkaan. Rytmiikka ja fraseeraus kulkevat käsi kädessä. Mieti mitä iskuja painotetaan, millainen on svengi. Ole tarkkana taukojen kanssa. Ole varma, että ”tulet sisään” oikealla tahdinosalla esimerkiksi välisoiton jälkeen.

Sävellajin valinta

Huomaan laulutunneilla, että jotkut lauluharrastajat eivät ole tietoisia sävellajista. Kappaleita välttämättä tarvitse laulaa originaalisävellajissa, eli samalta korkeudelta kuin alkuperäinen esittäjä. Oikean sävellajin löytäminen mahdollistaa sellaistenkin laulujen laulamisen, joita luulit liian korkeiksi tai mataliksi. Tästä aiheesta on tulossa oma blogiteksti ja video, joten en käsittele asiaa tässä sen enempää.

Lyriikkaan tutustuminen

Lyriikka on tärkeä osa taidekokonaisuutta. Sitä ei kannata jättää melodian varjoon. Perehdy tekstiin ja pohdiskele sitä. Kuka laulussa kertoo tarinaa? Puhuuko kertoja minä-muodossa vai kuvaileeko hän tilanteita kuin ulkopuolisena tarkkailijana. Mikä on kertojan tunnetila. Millainen on laulun yleistunnelma? Vaihteleeko tunnelma laulun eri osissa. Melko yleistä on, että a-osa on kuvaileva tai tarinaa kertova, kun taas kertosäe hehkuttaa jotakin tunnetta.

Perehdy musiikkikappaleen taustaan. Jos laulu on jostakin suuremmasta kokonaisuudesta, kuten musikaalista tai oopperasta, selvitä tarinan ääriviivat. Ihan jokaista juonikuvion yksityiskohtaa ei välttämättä tarvitse muistaa, mutta lähtöasetelma, ajankohta, ja roolihahmon tilanne, motivaatio ja luonne on hyvä tuntea. Kenelle hän laulaa kyseisessä kohtauksessa ja miksi?

Vieraan kielen omaksuminen

Ole varma, että ymmärrät tekstin, mikäli lyriikka ei ole äidinkieltäsi Olisi hyvä saada lausuminen kohtuulliseen kuntoon jo harjoitusvaiheessa, ettei virheellinen ääntäminen jää lihasmuistiin.

Äänellinen harjoittelu

Äänellinen harjoittelu on se osio, johon keskitytään laulutunneilla erityisellä tarkkuudella. Myös monet blogiteksteistäni ja youtube-videoistani käsittelee tätä vaihetta. Harjoittelun tarkoitus on saada laulaminen laadukkaaksi kappaleen jokaisessa osassa. Yleisiä laulullisia haastekohtia voi olla mm. ylä-äänet, alaäänet, rekisterinvaihto, erityisen pitkät fraasit, äänen kannattelu korkeahkolla alueella, laajat intervallihypyt, nousut matalalta korkealle, tietynlaisten sävyjen luominen, hiljaa tai kovaa laulaminen, vireessä pysyminen jne. Harjoittelu voi olla hyvinkin loogista. Voidaan etukäteen miettiä hengityspaikkoja tai rekisterinvaihtokohtia.

Äänellistä harjoittelua ei voi irroittaa muista osa-alueista. Se kulkee käsi kädessä esimerkiksi rytmiikan, fraseerauksen ja vieraan kielen artikulaation kanssa. Harjoittelun tavoitteet liittyy laulettavaan musiikkityyliin. Opettaja saattaa neuvoa esimerkiksi muokkaamaan laulettavia vokaaleja tai ääntöväyläasetuksia genren mukaisiks. Äänellinen harjoittelu kulkee käsi kädessä tulkinnan kanssa. Tunneilmaisun tulisi kuulua äänessäkin. Voimme hakea tunnelmaan sopivia äänensävyjä lauluteknisin keinoin. Suomipopin naiset-verkkokurssilla opiskelemme tekniikoita, joiden avulla voimme välittää erilaisia tunnelmia.

Laulunopettajan antamat vihjeet siitä, kuinka helpottaa laulullisia haasteita voi olla kultaakin kalliimpia. Neuvot kannattaa kirjoittaa ylös ja uusia tapoja kannattaa harjoitella.

Oman tulkinnan kehittäminen

Musiikilliseen tulkintaan voidaan laskea esimerkiksi käytetyt äänensävyt, dynamiikka ja fraseeraus. Lavailmaisuun voidaan laskea esimerkiksi eleet ja pukeutuminen.

Mielestäni oman tulkinnan lähtökohta on se, että tunnet  kappaleen tarkasti. Oman tulkinnan tulisi olla harkittu ja perusteltu, eikä virheitä voi laittaa tulkinnan piikkiin. Säveltäjän ja sanoittajan luomaa kokonaisuutta ei voi muuttaa vain siksi, ettei jaksa harjoitella melodiakulkuja, rytmitystä jne.

Yhteismusisointi kuntoon

Millaisella kokoonpanolla aiot esittää kappaleen? Kappale hiotaan toimivaksi yhdessä muiden muusikoiden tai säestäjän kanssa. Etukäteen voidaan kokeilla mm. tempoa ja dynamiikan vaihteluita. Joskus tulee vastaan tilanteita, joissa yhteismusisointia ei ehditä harjoittelemaan. Kokemuksen myötä muiden muusikoiden kuuntelu kehittyy.

Sovitus vaikuttaa tulkintaan

Kun sovitusta aletaan miettiä, ollaan yleensä jo aika varmalla pohjalla kappaleen kanssa. Noudatatko alkuperäistä sovitusta vai teetkö kappaleesta oman sovituksen. Sovitusvaiheessa saatetaan jopa vaihtaa genreä. Sovitus vaikuttaa myös äänelliseen ilmaisuun ja fraseeraukseen. Ajattelepa vaikka Popedan kappaletta Pitkä, kuuma kesä. Mieti, että tekisitkin siitä meditatiivisen enyamaisen version, diskohitin, rapin ja perinteisen suomirock-version. Äänensävyt, ilmaisu ja esiintyminen olisivat kaikissa tapauksissa hyvin erilaisia.

Sovitus voi venyä ja paukkua aikojen saatossa. Omassa ohjelmistossanikin on perusteoksia, joita on tullut esitettyä hyvin erilaisissa tilanteissa, eri instrumenttejen kanssa.

Vaikka kappaleen hiominen voi tuntua työläältä, se on myös antoisaa laulutaiteeseen perehtymistä! Matka on monesti tärkeämpi kuin lopputulos.

Mielikuvat ja tunteet lauluharjoittelun apuna

Laulunopetus on perinteisesti perustunut mielikuviin ja kehotuntemuksiin. Yksi syy tähän lienee se, että ihmisäänen tieteellinen tutkimus on melko uusi ilmiö, eikä tietoa äänen fysiologiasta ole juuri ollut saatavilla.

Laulaminen ja itseasiassa kaikki äänentuotto ovat useiden lihasten yhteispeliä. Kaikkiin laulamisessa tarvittaviin lihaksiin ei ole tiedostettavissa olevaa sensoris-motorista yhteyttä. Äänielimistöä on vaikea käskyttää pelkän tietämyksen avulla. Esimerkiksi äänihuulet sijaitsevat kehomme sisällä, ja meidän on hankalaa saada niihin suoraa yhteyttä. Monet asiakkaat eivät laulutunnille tullessaan edes tiedä missä äänihuulet ovat.

Koska harva kykenee tietoiseen lihaskontrolliin, tarvitaan muita työkaluja. Mielikuvat, kehotuntemukset ja tunnereaktiot voivat ohjata laulajaa kohti optimaalista äänentuottoa ja toimivaa laulutekniikkaa. Laulunopiskelijoita on monenlaisia, ja eri ihmisiä auttavat eri oppimismenetelmät.

Voi olla, että mielikuvien käyttäminen tekee koko laulamisprosessista innoittavamman. Laulaminen ei ole pelkkä tekninen suoritus, vaikka puhtaan tekniselle harjoittelullekin on aikansa ja paikkansa. Mielikuvien avulla saamme käyttöömme mielikuvituksen ja tunteiden voiman!

Laulaminen ei ole pelkkää tekniikkaa. Lauluääni on ilmaisun väline. Laulaessamme me kerromme tarinoita, välitämme erilaisia tunnelmia ja ilmaisemme tunteita. Esimerkiksi oopperassa tai musikaalissa laulaja on osa tilanteiden ja ihmiskohtaloiden kudelmaa.

Tee kanssani kolme ääniharjoitusta mielikuvitusta apuna käyttäen 🙂

Laulunopetus verkossa 2 – Kymmenen varoitusmerkkiä

Edellisessä blogitekstissäni annoin muutamia vinkkejä luotettavan verkkomateriaalin tunnistamiseen. Nyt mainitsen joitakin ”varoitusmerkkejä”. Osa esittämistäni näkemyksistä liittyy koulutuksen sisältöön ja opetusmenetelmiin, osa mainontaan. Painotan, että jyrkkiä rajanvetoja oikeasta tai väärästä on mahdoton esittää. Mielestäni kaikkeen voi tutustua, mutta on viisasta punnita, mihin näkemyksiin uskoo tai mitkä harjoitteet omaksuu käyttöönsä. Valvira ei säätele laulunopetus- tai puheäänivalmennuksen aloja. Periaatteessa kuka vaan voi opettaa laulua tai toimia äänivalmentajana. Vastuu jää kuulijalle.

On hyvä muistaa, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Yrittäjä tarvitsee asiakkaita, jotta liiketoiminta olisi kannattavaa. Ikänsä palkkatyötä tehneen saattaa olla vaikea ymmärtää sitä, että pienyrittäjä joutuu luomaan koko työnkuvansa itse työtilasta asiakkaisiin. Tässä valossa on ehkä helpompi ymmärtää joskus yliampuvaltakin vaikuttavaa mainostusta ja myyntiä.

Netissä saattaa toki törmätä sivustoihin, joiden pääasiallinen tarkoitus on asentaa tietokoneellesi virus tai huijata pankkitilisi tyhjäksi, mutta keskityn listassani olemassa oleviin kouluttajiin. Painopiste on verkkokoulutuksessa, mutta monet näkemyksistä sopinee myös lähiopetukseen.

1. Liian simppeliä

Onko kouluttajan opettama menetelmä yksinkertainen kuin taikatemppu? Äänellisiä haasteita on monenlaisia, joten yhdellä tempulla tuskin ratkaistaan niitä kaikkia. Äänenkäyttöön kuuluu useita osa-alueita, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden.

Opettaja on saattanut kokea saavansa itse avun tietystä menetelmästä, ja hän saattaa uskoa muidenkin kokevan samoin. Tarjottu menetelmä sopii juuri sinulle, tai sitten ei. Hyvällä kouluttajalla on hallussaan kokonainen menetelmien työkalupakki, josta valitaan tarpeeseen sopiva työkalu. Tähän näkemykseen se varaus, että kokonaisnäkemystä kouluttajan menetelmistä voi olla vaikea muodostaa, mikäli hän tarjoaa verkossa vain vähän tietoa.

2. Irrallisuus äänifysiologiasta

Laulaminen tasapainottelee kahden maailman, kehollisen ja mielen maailmoiden välillä. Nykyään ollaan yksimielisiä siitä, että keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa. Mieliala voi vaikuttaa laulusuorituksen onnistumiseen hyvinkin paljon. Voimme vaikuttaa ”lauluinstrumentin” toimintaan jonkin tunnereaktion tai mielikuvan avulla. Jos laulutekniikan opiskelusta puhutaan, niin mielestäni mielikuvia ja tunteita ei pitäisi käyttää ilman fysiologista perustelua. Laulunopiskelijan tulee ymmärtää, mihin mielikuvilla pyritään, ja mikä on niiden fysiologinen perusta. Jos palvelu edustaa jotain muuta kuin laulutekniikan opettelua (esim äänimeditaatiota), fysiologia ei välttämättä ole niin suuressa osassa.

3. Huuhaa

Teoria laulamisen takana saattaa olla hyvinkin erikoinen. Ainakin periaatteessa on mahdollista, että löytämäsi materiaali liittyisi johonkin laajempaan ideologiaan tai kulttiin.

Itselläni meni vuosi laulullisesta elämästäni aika lailla hukkaan, kun laulunopettajani Keski-Euroopassa opetti minua epätyypillisen menetelmän mukaisesti. Siinä laulajat jaetaan syntymäajan perusteella solaarisiin ja lunaarisiin. Jako ratkaisee opetettavan laulutekniikan, joka taas perustuu mielikuviin äänen suunnasta. Lunaarinen sisäänpäin, solaarinen ulospäin. Olin pitkän aikaa pyrkinyt eroon puristeisesta äänenkäytöstä, joten mielikuvat äänen suuntaamisesta ulospäin eivät toimineet, vaan yllyttivät hyperfunktionaaliseen äänentuottoon.

En sano, että tällaiset vaihtoehtoiset lähestymistavat laulamiseen tai äänenkäyttöön ovat automaattisesti huonoja. Pitäisin niitä kuitenkin korkeintaan kivana lisänä. Erikoiset menetelmät voivat inspiroida ja hyvällä tuurilla ne jopa saattavat hyödyttää laulunopiskelijaa.

4. Dramatisointi

Perustuuko kouluttajan myyntitaktiikka negaukseen? Esittääkö hän epäilyksen, että lähtötilanteesi on surkea (vaikkei ehkä edes ole tavannut sinua). Mutta ei hätää, hänen menetelmänsä lupaa pelastaa sinut! Todisteeksi hän saattaa esitellä joukon pelastamiaan opetuslapsia.

Olen todistanut tilanteita, joissa opettaja avaa laulukurssin siten, että hän haukkuu opiskelijoiden laulutekniikan, tuomitsee aiemmat opit ja muut opettajat. Hän saattaa esimerkiksi väittää, että oppilas laulaa väärän äänityypin ohjelmistoa. Toivoisin, että tällainen pelolla opettaminen olisi jäänyt historiaan. Vaikeuksista voittoon – minun palveluni avulla –mainostusta käytetään edelleen, tosin harvemmin noin brutaalisti kuin yllä kuvasin.

5. Paikkansa pitämättömät terveyslupaukset

Mikäli terveysvaikutusten kuvailu on keskeinen osa kouluttajan mainontaa, olisi asiallista esittää tieteelliset lähdeviitteet. Mielestäni ei olisi vastuullista väittää, että laulunopettaja on palveluidensa avulla parantanut sairauksia. Kuten olen aiemmin maininnut, sairauksien ja äänihäiriöiden diagnosointi ja hoitaminen ei kuulu laulunopettajan tehtäviin. Terveyden ja toimintakyvyn vaaliminen on tärkeää, mutta sitä ei tule sekoittaa sairaudenhoitoon.

6. Epäeettinen toiminta

Ei ole suotavaa, että kouluttaja viisveisaa tekijänoikeuksista, tavaramerkeistä jne. Viisas kouluttaja toimii eettisesti ja parhaan harkintansa mukaan. Hän esimerkiksi merkitsee tekstiinsä lähdeviitteet, mikäli lainaa muiden tekstiä. Julkaistessa materiaalia olisi hyvä pitää mielessä mahdolliset teosto-säännöt, patenttioikeudet, tavaramerkkilaki jne. Hyvät käytöstavat ja reilu meininki eivät ole ikinä haitaksi!

Suunnistaminen somessa ei kieltämättä ole aina ihan helppoa. Sääntöjä saattaa joskus rikkoa huomaamattaan. Oikeuttaako jonkin teon verkossa se, että ”muutkin” tekee niin? Onneksi verkkoalustatkin ottavat vastuuta ja oikeudelliset seikat selviävät. Mielestäni on hieno uudistus, että youtube jakaa automaattisesti osan kaupallistettujen musiikkiesitysten tuotoista tekijänoikeuksien omistajille, eikä cover-tulkintoja esittävän muusikon tarvitse itse pähkäillä asiaa. Neuvoja näihin kysymyksiin on mahdollista saada esimerkiksi ammattiliitosta, ja googlaamallakin pääsee aika pitkälle.

Käytännön esimerkki eettisestä pohdiskelusta: Minulle on esitetty toiveita, että tekisin vocal coach reacts-videoita. Idea on, että laulunopettaja kuuntelee ja arvioi jonkin artistin esitystä ja laulutapaa. Mieleeni nousi kaksi kysymystä: 1. Millä ehdoilla voi sisällyttää jonkun muun tekemän videon ja musiikkiesityksen omaan videoonsa? 2. Onko eettistä ruotia julkisesti toisten laulamista? Tein kuitenkin yhden videon hieman samanlaisella idealla. Analysoin Nightwish-bändin kolmea naislaulajaa. Pyrin välttämään loukkaavia ilmauksia, enkä myöskään liittänyt videooni Nightwishille kuuluvaa materiaalia.

Katso video täältä.

7. Jäykät mielipiteet

On hälyttävä merkki, mikäli opettajalla on ”minulla on totuus, muut ovat väärässä”-asenne. Väite ei voi pitää paikkaansa. Ihmisäänen toiminta tunnetaan jo melko hyvin, ja laulupedagogiikan koulutus kehittyy koko ajan.

8. Itsekeskeisyys ja itsekehu

Minä minä minä. Pyöriikö kouluttajan huomio oman erinomaisuuden ympärillä? Laulunopetus ja äänivalmennus ovat palveluammatteja. Palvelumme on olemassa asiakkaita varten.

On asiakkaiden tehtävä arvioida, onko kouluttajan laatima verkkokurssi huikea tai laulunopettajan oma ääni suuri ja mahtava. Minulle nousee itseään kehuvasta toimijasta yleensä aika epäammattimainen kuva. Oman erinomaisuuden ajaminen esimerkiksi kollegoja väheksymällä ei kerro mistään muusta kuin omasta epävarmuudesta. Antaa tekojen ja osaamisen puhua puolestaan!

9. Verkkokurssi riittää

Lauluharrastajat ovat keskenään eri lähtöpisteissä ja etsivät koulutuksilta eri asioita. Verkkokursseilla on monia etuja. Ne voivat kasvattaa motivaatiota laulamiseen. Saatat saada haltuusi uusia harjoituksia. Tietomääräsi äänenkäytöstä ja laulamisen eri osa-alueista voi kasvaa. Jonkun lauluharrastusta voi viedä eteenpäin jo pelkästään se, että ryhtyy laulamaan ja saa kokemusta laulamisesta. Olemme kuitenkin lopulta sen faktan edessä, ettei verkkomateriaaleihin tai esimerkiksi ryhmäluentoihin perustuva verkkokussi anna sinulle palautetta harjoitteiden suorittamisesta. Verkkokurssi ei arvioi haasteitasi ja vahvuuksiasi, eikä tarjoa juuri sinulle räätälöityjä ohjeita ja harjoitteita. Verkkokurssi ei mielestäni korvaa henkilökohtaista, ammattilaisen tarjoamaa opetusta, vaan toimii parhaimmillaan lisänä sille. Mielestäni voit siis kyseenalaistaa sellaisen lupauksen, että opit varmasti laulutekniikkaa verkkokurssin avulla.

10. Ei vaan kolahda

Et ehkä saa kiinni jonkun kouluttajan tavasta opettaa. Et ymmärrä hänen tapaansa selittää asioita. Harjoitukset tuntuvat epäsopivilta tai toimimattomilta. Tämä ei tee kouluttajasta epäpätevää, mutta hyvä ratkaisu voi olla kääntyä muiden koulutusten puoleen.

Laulunopetus verkossa 1 – Tunnistatko luotettavan tiedon ja hyödylliset harjoitteet?

Internet ja sosiaalinen media ovat muuttaneet valtavasti kulttuuriamme. Murros on luonnollisti vaikuttanut myös laulunopetukseen. Kun aloitin laulunopiskelun 1990-luvun lopussa, tietoa ei ollut tarjolla nykyiseen tapaan. Ymmärrys laulamisesta ja äänenkäytöstä oli pitkälti oman laulunopettajan varassa. Pienen kaupungin kirjastosta saattoi hyvässä lykyssä löytyä pari kirjaa, jotka jollakin tavalla liittyivät laulamiseen. Nykyisen tarjonnan varjopuolena on se, että liikkeellä on kirjavaa materiaalia, eikä aloittelijan ole kovinkaan helppo arvioida tiedon laatua.

Minulle esitetään joskus kysymys, että kuinka äänenkäyttöä käsittelevän, oikeellisen tiedon voi tunnistaa. Esitän tässä joitakin tapoja verkkomateriaalin tason arvioimiseen ja itselle hyödyllisen materiaalin poimimiseen. Käytän tekstissä sanaa ”kouluttaja” henkilöstä, joka jakaa netissä laulunopetusta tai äänenkäyttöä käsitteleviä teoria- tai harjoitusmateriaaleja.

Arvioi lähteen painoarvo

Kun netissä tulee vastaan laulamista tai ääntä käsittelevää materiaalia, pyri punnitsemaan lähteen uskottavuutta. Voit lukiessasi tai videota katsoessasi kysyä itseltäsi seuraavia kysymyksiä: Onko tarjotun tiedon tarkoitus tiedottaa, opettaa, myydä vai viihdyttää? Onko tieto faktaa, onko se mielipide vai propagandaa? Onko kyseessä tieteellinen artikkeli, blogiteksti, mainos vai jotakin muuta? Perustuuko materiaali johonkin tiettyyn näkemykseen, tieteenalaan, laulukouluun, ideologiaan tms?

Huomioi julkaisualusta

Tieteelliset artikkelit käyvät läpi tarkan vertaisarvioinnin. Joissakin piireissa kovin parjattu valtamedia toimittaa faktantarkistuksen, ja on myös vastuussa julkaisemastaan materiaalista. Joillakin julkaisualustoilla materiaalin oikeellisuutta ei tarkisteta mitenkään. Tarjolla on hyvin monen tasoista sisältöä, jonka arvioiminen jää yleisön vastuulle. Silti, youtube on mielestäni paras keksintö sitten polkupyörän! Youtube-videoiden tai vaikkapa yksityisten blogien taso on kiinni pelkästään kouluttajan osaamisesta. Keskustelupalstojen kirjoituksiin suosittelen suhtautumaan korkeintaan viihteenä.

Kirjoittajan pätevyys

Arvioi kouluttajan osaamis- ja koulutustaso. Onko kyseessä tieteilijä, laulunopettaja, puheterapeutti, ammattilaulaja, harrastelija tai jotakin muuta? Onko henkilö pätevä kirjoittamaan tai puhumaan kyseessä olevasta aiheesta? Erityisesti muistuttaisin, ettei amatööri voi lähteä hoitamaan äänihäiriöitä. Sairaudet ja äänihäiriöt ovat foniatrien ja sen jälkeen puheterapeuttien alaa. Minkäänlainen äänihäiriön arviointi ei luonnollisesti onnistu verkkokurssin puitteissa.

Nimekäs artisti saattaa itse laulaa jumalaisesti, mutta oma laulutaito ei vielä korreloi sen kanssa, että henkilö opettaisi hyvää laulutekniikkaa tai osaisi ilmaista asiat pedagogisessa mielessä. Mielestäni on varminta, että laulua (verkossakin) opettavalla henkilöllä on tutkinto laulupedagogiikasta. Harrastelijatkin voivat jakaa somessa näkemyksiään ja treenivinkkejään, mutta niihin kannattaa suhtautua sellaisina kuin ne ovat, eli harrastelijan omina kokemuksina. Katso videoni hyvän laulunopettajan ominaisuuksista.

Linkittyykö materiaali osaksi tunnettua laulupedagogiikkaa

Aloittelijan silmin katsottuna laulupedagogiikka itsessään saattaa tuntua aika mystiseltä. Laulunopetus sisältää käsitteitä, jotka ovat aikoineen syntyneet kehotuntemuksien ja mielikuvien perusteella. Tällaisia ovat mm. peittäminen, fokus, sijoittaminen, maski, imu tai inhalare la voce, hengitystuki… Äänitiede sisältää oman sanastonsa. Esimerkiksi anatomia ja fysiologia ovat siirtyneet äänitieteestä laulupedagogiaan. Sanastoja saatetaan käyttää osittain rinnakkain, kuten itse teen. Sanastojen käyttäminen ei luonnollisesti takaa hyvää pedagogiikkaa. Pätevän kouluttajan ei kuitenkaan pitäisi olla ihan pihalla jo yleisesti tunnetuista menetelmistä. Hyvä laulunopetus on oma, laaja aiheensa, johon en nyt mene syvemmin.

Ilmainen vai maksullinen sisältö

Ilmaisten videoiden tai blogitekstien tarkoitus on yleensä johdattaa yleisö maksullisiin palveluihin. Äänenkäytön kouluttajienkin pitää elää. Uskoisin, että maksullisten palveluiden laadusta ollaan jopa tarkempia kuin ilmaisten palveluiden, koska täytyyhän rahoille tarjota vastinetta. Näin pienessä maassa ei ole varaa kovin moniin pettyneisiin asiakkaisiin. En oikein näe sellaista mahdollisuutta, että kaupallinen yhteistyö vaikuttaisi laulunopettaja-bloggaajan tai -vloggaajan sisältöihin, mutta varmaan joillakin muilla aloilla tällaistakin näkökulmaa voidaan pohtia.

Suomen- vai englanninkielinen materiaali

Mikäli englanninkielentaito riittää, niin käytettävissä olevien materiaalien määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Kuten myös hajonta luotettavan ja ei-niin-laadukkaan materiaalin välillä.

Tyytyväinen asiakaskunta

Vaikuttaako siltä, että kouluttajalla on reilusti tyytyväisiä asiakkaita. Tämä on pääasiassa hyvä merkki. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että joissakin tapauksessa kouluttaja saattaa kerätä tykkäyksiä muilla eduilla kuin pedagogisella ammattitaitolla.

Onko juuri sinulle hyötyä materiaalista

Netissä on esillä materiaalia joka lähtöön: erilaisten efektien opettelua, meditatiivista laulua, laula kuten idolisi-videoita jne. Koko skene saattaa tuntua villiltä länneltä. On tärkeää arvioida, soveltuuko materiaali omiin tarpeisiisi. Pohdi, mitä oikeastaan haluat saavuttaa ja mihin sinun näin ollen kannattaa käyttää aikaa. Onko tarkoituksesi kenties oppia laulutekniikan perusteita, oppia tietyn genren mukaista fraseerausta vai kenties syventyä vaikkapa tunteiden ja lauluäänen yhteyteen?

Sopiva taso

Onko videolla tai verkkokurssilla esitellyt harjoitukset tasoltaan sopivia, kykenet toteuttamaan ne ja koet saavasi niistä hyötyä? Onko teoria ymmärrettävää? Viekö kurssi sinua eteenpäin? Nettivideo ei jousta kuten osaava kouluttaja. On sanomattakin selvää, ettei se tee materiaalista automaattisesti huonoa, mikäli se ei sovellu sinulle. Otetaan esimerkkinä video, jossa laulunopettaja näyttää ääniharjoituksia laulaen omalta äänialueeltaan. Harjoitusten sävelkorkeus ei ehkä täsmää sinun äänialaasi, etkä välttämättä kykene toistamaan harjoituksia laulaen eri oktaavissa. Kouluttajilla ei sinällään ole velvollisuutta tyydyttää kaikkien tarpeita ilmaisvideoillaan.

Utelias, realistinen, terveen kriittinen asenne

Kaikkeen voi tutustua, mutta pureskele ennen kuin nielet. Viime kädessä tunnistat itsellesi soveltuvan materiaalin kokeilemalla, mutta ole tarkka, ettet hukkaa aikaa ja rahaa. Jo omaksutun, toimimattoman tekniikan korjaaminen voi olla työläämpi ja tuskallisempi prosessi kuin aloittaminen ns. puhtaalta pöydältä.

Perustaidot kuntoon

Kun olet oppinut laulutekniikan perusteita henkilökohtaisilla laulutunneilla, sinun on helpompi arvioida tietoa ja laajentaa osaamistasi verkkomateriaalien avulla. Jos sinulla on laulunopettaja, voit jutella hänen kanssaan materiaaleista, joihin olet törmännyt netissä ja jopa pyytää häneltä suosituksia.

Sivistä itseäsi

Hanki itsellesi perustiedot ihmisäänen toiminnasta. Oman tietämyksesi valossa on helpompi punnita erilaisia menetelmiä ja väitteitä. Paras suomenkielinen yhteenveto äänenkäytöstä ja äänen fysiologiasta on mielestäni Ihmeellinen ihmisääni-kirja. Teksti voi toki olla hankalahkoa ymmärtää, mutta suosittelen tutustumaan siihen pikkuhiljaa.

Voit palauttaa mieleesi, että ääni-instrumentin voi ajatella kolmiosaiseksi. 1. Hengitys antaa äänelle tarvittavan energian. 2. Ääni syntyy äänihuulissa äänihuulivärähtelyn seurauksena. 3. Ääntöväylässä sijaitsevat artikulaatioelimet (kieli, kurkunpää, kitapurje, huulet…) joiden avulla toteutetaan ääntöväyläasetuksia. Ääntöväyläasetukset taas vaikuttavat äänen sointiin, ja muodostavat tekstin.
Nämä kolme osatekijää ovat kytköksissä toisiinsa. Esimerkiksi soivassa, kantavassa äänessä yhdistyy sopiva ilmanpaine, optimaalinen äänihuulten värähtelytapa, sekä toimivat ääntöväyläasetukset. Näillä samoilla työkaluilla voidaan myös varioida äänenkäyttöä. Tämä on tietysti hyvin suppea katsaus äänentuottoon, mutta jo näiden perusasioiden avulla voit mietiskellä, mihin ilmiöihin esitetyt väitteet, menetelmät tai mielikuvat perustuvat.

Luotettavaa tietoa laulamisesta

Mitä formantit ovat ja miksi ne kannattaa tuntea

Olen pureskellut formantteja vokologian opinnoissani useiden vuosien ajan. Minun on ollut vaikea ymmärtää esimerkiksi sitä, mitä eroa on formanteilla ja yläsävelillä. Ajatukseni alkavat olla siinä määrin selkeitä, että uskallan kirjoittaa aiheesta blogitekstin. Laajempi kuvaus formanteista ja niiden vaikutuksista laulutekniikkaan tulee olemaan väitöskirjani kirjallisessa katsauksessa. Suosittelen kuitenkin aluksi lukemaan kirjoitukseni tai katsomaan videoni ääntöväyläasetuksista, jotta pysyt paremmin mukana.

Mitä formantit ovat

Formantit ovat ääniväylän resonanssitaajuuksia. Niiden vaikutus näkyy spektrogrammissa. Ääni syntyy äänihuulissa, ja sointi muodostuu ääntöväylässä. Ääntöväylä on kuin putkisto, joka sisältää ilmaa. Se lähtee myötävärähtelyyn äänihuulten synnyttämälle äänelle. Tämä myötävärähtely, resonanssi, lisää äänen sointia ja kuuluvuutta.

Formanttien määrä ääniväylässä

Ääniväylässä on 4-5 äänteiden ja äänenlaadun kannalta merkittävää formanttia. Kaksi alinta formanttia määrittävät vokaalin ja 3, 4, ja 5 vaikuttavat persoonalliseen äänenväriin.

Alin formantti, eli formantti 1 on herkkä leuan avaukselle. Toiseen formanttiin vaikuttaa kielen sijainti ja muoto. Kun kieltä viedään eteenpäin suussa f2 nousee. Kielen vieminen taaksepäin kohti nielua laskee sitä.

Formantit ja äänteet

Ääntöväylän muoto muuttuu jatkuvasti puhumisen ja laulamisen aikana. Artikulaatio eli ääntöliikkeet määrittävät ääntöväyläasetuksen. Formanttitaajuudet puolestaan määräytyvät ääntöväyläasetuksen perusteella. Siten ääniväylän resonanssitaajuudet muuttuvat jatkuvasti puheen ja laulun myötä. Äänenkäyttäjällä voi kuitenkin olla vakiintuneempia tapoja käyttää ääniväyläasetuksia. Joku saattaa puhua tai laulaa jatkuvasti hymyillen, joku toinen saattaa pitää suuaukkoa hyvin pienenä vokaalista riippumatta ja niin edelleen. Nämä tavat vaikuttavat luonnollisesti resonanssi-/formanttitaajuuksiin.

Formantit ja ääntöväylän pituus

Ääntöväylän pituus ja muoto määrittävät formanttien taajuudet. Ääntöväylä suosii kokonsa ja muotonsa mukaan tiettyjä äänen taajuuksia. Mitä pidempi ääntöväylä, sitä matalammat formanttitaajuudet, ja päinvastoin. Lyhyet putket puolestaan voimistavat korkeita taajuuksia. Voimme vaikuttaa ääntöväylän pituuteen tietoisesti jonkin verran. Voimme pidentää tai lyhentää sitä laskemalla tai nostamalla kurkunpäätä ja levittämällä suupieliä tai töröttämällä huulia. Ääntöväylän pidennystä voi tehdä vain suhteessa omaan ääni-instrumenttiinsa. Miehillä, naisilla ja lapsilla resonanssitaajuudet ovat erilaiset. Myös eri äänityyppien välillä on eroja.

Formanttiviritys

Formanttiviritys (formant tuning) tarkoittaa sitä, että laulajat pyrkivät vaikuttamaan formantteihin suotuisilla ääntöväyläasetuksilla. Näin pyritään saamaan ääneen sointia ja kantavuutta. Suomipopin naiset-verkkokurssilla perehdymme pop-musiikkiin soveltuviin ääntöväyläasetuksiin, sekä mm. rekistereihin ja ääntöbalanssiin.

Laulajan formantti

Laulajan formantti lienee tunnetuin formantteihin liittyvä ilmiö. Olet saattanut tutustua esimerkiksi Johan Sundbergin ajatuksiin. Laulajan formantti tarkoittaa formanttien yhteensulautumaa, joka auttaa etenkin mieslaulajien ääniä kantamaan orkesterin yli.

Kuinka äänenkäyttäjä hyötyy formanttien tuntemisesta

Harva äänenkäyttäjä tietää formanteista, tai ainakaan osaa tietoisesti hyödyntää niitä harjoittelussa. Laulajat ja laulupedagogit ovat kuitenkin kautta aikojen harjoittaneet formanttiviritystä tuntematta ilmiön taustaa. Tämä on kaiketi perustunut kuulohavaintoon. Laulajat ovat huomanneet, että tietyt ääntöväyläasetukset edesauttavat tietynlaisen soinnin aikaansaamista. Jos olet käynyt laulutunnilla, tiedät ehkä, että laulunopettajat puuttuvat esimerkiksi huulten, leuan tai kielen asentoon.

Ennen kun ihmisääntä on kyetty tutkimaan tieteellisesti, on syntynyt joukko monenkirjavia, tuntemuksiin ja mielikuviin perustuvia käsitteitä ja menetelmiä. Menetelmät ovat kaiketi siirtyneet sukupolvelta toiselle mestari-kisälli-periaatteen mukaisesti. Osa niistä toimii edelleen. Klassisen laulun piirissä on suosittu mm.”peittämistä”, joka tarkoittaa tumman äänensävyn tavoittelua mm. kurkunpäätä laskemalla.

Oliko kirjoitustani hankala ymmärtää? Älä huolestu, voit mainiosti olla ammattipuhuja tai laulaja tuntematta formantteja. Mutta nythän sinä jo tiedät perusteet… 😉

Julkaistut tieteelliset artikkelimme

Aura, M., Laukkanen, A-M., & Ojala, J. (2018). Laulunopettajien yleisimmin käyttämät laulupedagogiset käsitteet, Ainedidaktiikka 2 (2). https://doi.org/10.23988/ad.73222

Aura, M., Geneid, A., Bjorkoy, K., Rantanen, M., & Laukkanen, A-M. (2019). The Nasal Musculature as a Control Panel for Singing-Why Classical Singers Use a Special Facial Expression? Journal of Voice, 33(4), 510-515. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2017.12.016

Aura M, Geneid A, Bjørkøy K, Rantanen M, Laukkanen AM. (2020) A Nasoendoscopic Study of ”Head Resonance” and ”Imposto” in Classical Singing. J Voice. Jun 6:S0892-1997(20)30127-2. doi: 10.1016/j.jvoice.2020.04.013. Epub ahead of print. PMID: 32513553.

formantit laulussa, mitä on formantit, mikä on formantti, laulajan formantti, formanttiviritys,

 

Lauluäänen tallentamisesta

Äänitin ja sovitin A-ha:n Take on me-kappaleen kuluneella viikolla. Suhteellisen haastava kokemus herätti ajatuksen, että voisin kirjoittaa blogitekstin siitä, kuinka äänitän kappaleita.

Kaupallinen rytmimusiikki käy läpi moninaisen käsittelyn, ennen kuin se päätyy kuulijan korviin. Korostan heti, etten ole mikään ammattimainen ääniteknikko tai miksaaja. Olen äänittämisen suhteen innokas harrastelija, vieläpä harrastuksen alkutaipaleella. En välttämättä osaa käyttää ammattisanastoa, vaan kirjoitan omasta näkökulmastani.

Pari äänitekniikan käsitettä

-Analoginen signaali tarkoittaa audiotallennusta, joka syntyy ns. oikean instrumentin, kuten laulun, kitaran tai trumpetin äänittämisestä.

-Digitaalinen audio pyrkii muuntamaan analogisen signaalin digitaaliseksi.

”Midi (lyhenne englannin kielen sanoista Musical Instrument Digital Interface, joka tarkoittaa musiikkisoittimien digitaalista liitäntää tai rajapintaa) on tiedonsiirtojärjestelmä, joka on suunniteltu välittämään viestejä sähköisten musiikkilaitteiden välillä.” -Wikipedia

-Kvantisointi tarkoittaa rytmin tasaamista.

-Kompressointi tarkoittaa voimakkuuserojen tasaamista.

-Vireenkorjaus tarkoittaa sävelpuhtauden korjausta. Tunnetuin sävelkorkeuden korjausohjelma / vireenkorjain on Autotune, ja sitä pidetäänkin synonyyminä vireenkorjaukselle.

Tämä aihepiiri sisältää paljon asiaa, enkä ole valitettavasti perillä kuin pienestä osasta.

Laitteisto jota käytän äänittämisessä

Käytän musiikin sovittamiseen ja instrumenttiosuuksien äänittämiseen Clavinova-sähköpianoani sekä macin garageband-sovellusta. Yhdistän pianon mac-läppäriin midi-kaapelilla. Ymmärtääkseni midi-kaapeli muuntaa pianon analogisen signaalin tietokoneella käsiteltäväksi digitaaliseksi signaaliksi. Pianosta tulevan äänisignaalin saa garagebandissä muutettua eri soitinten soundeiksi. On sanomatta selvää, ettei näin voi saada aikaan esimerkiksi luontevaa kitaran ääntä. Olen siksi pitkälti pysytellyt piano- ja kiipparisoundeissa. Take on me oli ensimmäinen kappale, johon itse lisäsin rummut. Monet muusikkotuttuni hifistelevät, mutta minä olen toiminut niin yksinkertaisesti (ja edullisesti) kuin mahdollista. Mac-ympäristö ja garageband on itselleni tuttuja. Audacity vaikuttaa olevan tuttu klassisillekin muusikoille. Itsekin kokeilin sitä, mutta se ei vastannut tarpeitani. Jotkut tuttavani kehuvat Reaperia. Pro Tools on ilmeisesti suosittu ammattilaiskäytössä.

Mikrofonin merkitys laulun äänittämisessä

Äänitän laulun Scarlet-kondensaattorimikrofonilla ja Focusrite-äänikortilla. Ymmärtääkseni äänikortti tekee saman kuin midikaapeli, eli muuntaa analogisen audion digitaaliseen muotoon.

Jos haluaa kohtuullista äänenlaatua, mikrofonin tulisi olla suht laadukas kondensaattorimikrofoni. Youtuben puhevideoissa, joissa äänenlaatu ei ole pääasia, käytän nykyään kaulus-/nappimikrofonia. Mikrofonin ääni yhdistyy heti kameraan, enkä käsittele sitä erikseen. Huomautan tässä kohtaa, että youtubekanavani videot sisältävät audion suhteen hyvin monentasoista materiaalia. Ihan aluksi tallensin ääntä pelkällä videokameran sisäisellä mikrofonilla.

Mikrofonin paras korkeus on kasvojen tasolla. Joskus lasken mikrofonin alemmas, jotta kasvoni näkyisivät videointitilanteessa. Sopivaa etäisyyttä on hyvä kokeilla rauhassa. Itse laulan hiljaisemmat äänet lähempänä mikrofonia (ehkä n. 10 cm päästä) ja äänekkäämmät kohdat kauempana mikrofonista, jos mahdollista. Minulla on olemassa pop-filtteri, jota kutsun roiskeläpäksi. Se tasapainoittaa konsonanttien paukahduksia ja napsahduksia. Jostain syystä en ole lähiaikoina käyttänyt sitä, vaan olen vaan koittanut tasata ilmanpainetta ääntäessä ihan lauluteknisesti.

Äänittäminen, garageband, miksaus

Kuinka olen oppinut käsittelemään ääntä

Sen minkä olen oppinut äänittämisestä, olen oppinut kokeilemalla ”kantapään kautta”. Olen saanut vuosien varrella joitakin neuvoja miksaajatuttavilta, muusikoilta tai pidemmällä olevilta harrastelijoilta. Olen pyytänyt rohkeasti palautetta, ja usein olen sitä myös saanut. Esimerkiksi kerran, kun piano-osuuksien rytmi heitteli, joku kommentoi että kvantisoi raidat. Silloin opettelin kvantisoimaan, eli tasaamaan rytmin. Kvantisoinnin osaan tehdä vain midi-raidalle, eli laulurytmiä en kykene sillä muuttamaan. Kyllähän kvantisointi on kätevää, varsinkin jos täytyy saada useamman soittimen osuudet täsmättyä samaan tempoon. Kvantisoinnilla ei käsittääkseni voi tehdä ihmeitä, eli muusikon tulee itse huolehtia peruspulssista, jotta ohjelma tunnistaa halutun rytmin. Kuuntele kvantisoimattoman ja kvantisoidun äänitykseni erot. Mielestäni live-esiintymisessä, jossa rytmi elää hetkessä, on oma arvonsa, eli kaiken musiikin ei mielestäni tarvitsekaan olla kellon tarkkaa.

Mitä teknisiä muutoksia teen lauluraitaan

Äänitän laulun makuuhuoneessani tai treeniksellä. Molemmat tilat ovat pienehköjä huoneita. Äänitystilat eivät siis mitenkään tue akustiikkaa. Äänittäminen suuressa salissa on ihan oma lajinsa.

Totuushan on se, ettei täysin käsittelemätöntä raakanauhaa kuuntele nykyään erkkikään. Garagebandissa on valmiita asetuksia lauluäänelle. Käytän yleensä natural voice tai classic voice-asetusta. En osaa ihan tarkasti sanoa, mitä kaikkea nuo asetukset tekee raidalle. Ainakin ne lisäävät kaikua. Uskoisin että ne korostavat audion tiettyjä taajuuksia ja häivyttävät toisia (kuten hälyä ja kohinaa). Delayta (eli jonkinsorttista toisto/kaikuefektiä) osaan myös lisätä. Take on me-versioni lopussa on kevyt kuoro-osuus. Lisäsin yhteen raitaan delayta, jolloin koko loppukappaleeseen jäi päälle kaikuefekti. Uskoakseni delayta ei kannata lisätä liikaa, eikä jokaiseen raitaan, mikäli lauluraitoja on useampi päällekkäin. Tämä on oma kokemukseni, ammattilaisilla on varmasti omat tapansa.

Luonnollisesti leikkaan kaikenlaiset kolahdukset pois, eli lyhennän raidat sellaiseksi, ettei niissä ole turhia häntiä. Yksinään äänittäessä kolahduksia syntyy jo siitä, kun painat rec:in päälle ja siirryt mikin ääreen.

Ryhdyin tätä blogitekstiä varten googlaamaan lauluosien miksaamista garagebandilla, ja löysin ihan kiinnostavia lähteitä. Ilmeisesti EQ:ta olisi mahdollista säätää ja tehdä sitä kompressointiakin. Ehkäpä opin taas jotakin uutta ja kehityn näissä hommissa.

 Sävelpuhtauden korjailusta

Tiedän että aihe on jossain määrin tulenarka. Miksaajatuttuni ovat valottaneet, että vireenkorjaus säästää aikaa. Uskon sen. Jos pieni moka sattuu (joita laulajille usein sattuu) ei tarvitse ottaa koko hommaa uusiksi, vaan teknikko voi hoitaa asian muutamalla painalluksella. Ja kyllähän koko laulamisen saa halutessaan kuulostamaan hyvin toisenlaiselta, kuin mitä todellisuus vastaa. Katso klassikkosketsi ääniteknikon työstä.

Toisaalta mielestäni on ihan virkistävää kuunnella musiikkia ajalta ennen 1990-lukua, jolloin laulajien suorituksissa kuului luonnollisuutta. Pienet epäpuhtaudet (esimerkiksi Madonnalla) mielsin osaksi tulkintaa. Laulaessani kappaleiden mukana, taisin matkia myös ne epävireiset kohdat.

Itse en osaa käyttää vireenkorjausohjelmia. Tässä asiassa pyrin luomuun. Mielestäni laulajan tulee osata laulaa vireessä. En kannata sellaista suuntausta, jossa laulajatähdeksi pääsee ilman taitoja, esimerkiksi ns. ulkomusiikillisilla avuilla. Toisaalta ymmärrän, että joissakin musiikkityyleissä laulusoundin ei haluta olevan luomu, vaan konemaiseksi käsitelty.

Lauluraitojen määrä

Sain tuhrattua tunteja Take on me-kappaleen cover-version lauluosuuksien äänittämiseen. A-ha-bändin Take on me (1985) on tunnettu synamelodian lisäksi laulajan äänenhallintaa testaavasta 2,5 oktaavin noususta.

Äänitän kappaleen usein muutamassa osassa. Minun tapani korjailla pieniä virheitä on se, että leikkaan huonon kohdan pois ja laulan uusiksi. Kun laulan lyhyemmissä pätkissä, ei tarvitse uusia koko kappaleen äänittämistä. Aika tyypillistä on, että äänitän yhden A-osan melodian kerrallaan ja kertosäkeet erikseen. Lauluraitoja saattaa olla siinä tapauksessa esimerkiksi 4-8.  Mahdollinen stemmalaulu luonnollisesti lisää raitojen määrää. Usein äänitän kokeilun vuoksi useampia raitoja, joista valitsen mieluisimman. Kitaristi-Mikan kanssa olemme puolestamme äänittäneet kaikki kappaleet yhdellä otolla. Äänitys onkin ollut Mikan käsialaa, mikä on itselleni virkistävää vaihtelua.

Haasteena suureet taajuusvaihtelut

Take on me:n lauluraitoja en uskalla edes laskea. Jokaisen kertosäkeen äänitin kolmessa osassa. 1. alaäänet, 2. väliäänet, 3. ylä-äänet. Äänitys oli pakko toteuttaa näin, koska muuten matalien äänien ja korkeiden äänien voimakkuusvaihtelu olisi liian suurta, ja lauluraita ”särkisi” ylä-äänten kohdalla. Alaääniä laulaessani säädin äänikortin gainia suuremmalle, ja ylä-äänissä pienemmälle.

On ihan tunnettu tosiasia, että alaäänet ovat akustisesti heikommat kuin äänialan yläalue. Ylä-äänet nousevat omalle taajuuskaistalleen orkesterin yläpuolelle. Alkuperäisessä versiossa solisti laulaa suuren oktaavialan A-sävelen. Minä transponoin kappaletta terssillä, ja näin ollen lauloin pienen C:n. Harva naislaulaja saa noin matalaan ääneen voimaa, eikä kaikkien ääni taivu ollenkaan niin matalalle. Kuuntelin naisten tekemiä covereita kyseisestä kappaleesta, enkä ainakaan vielä ole kuullut versiota, jossa nainen laulaisi kyseiset alaäänet. Minunkin ensimmäiset kokeiluni olivat hentoja, mutta harjoittelemalla sain homman hoidettua. Livetilanteessa pienet c-sävelet jäisivät auttamatta ylempien sävelkorkeuksien varjoon. Katso video äärialaäänistä. Mielestäni Take on me:n sävelnousu on niin eeppinen, että koko kappaletta on turha laulaa, jos kapasiteetti ei riitä sävelkulkuun. Tämä on toki vain oma mielipiteeni. Taitavamman ääniteknikon apu ja kompressointi takuulla säästäisi aikaa ja hermoja.

Kaiken kaikkiaan musiikin sovittaminen ja äänittäminen on mielenkiintoinen harrastus, ja mieluusti kehittäisin taitojani eteenpäin.

Sävyjä ääneen – Mikä on ääntöväyläasetus?

Ääni-instrumentti, tai virallisesti äänielimistö, on kolmiosainen. 1. Keuhkoista tuleva ilmavirta antaa äänelle sen tarvitseman energian. 2. Ääni syntyy äänihuulivärähtelyn seurauksena kurkunpäässä. 3. Sointi muokkautuu ja artikulaatio tapahtuu ääntöväylässä.

Katso video ihmisäänen syntymekanismista.

Mikä on ääntöväylä

Ääntöväylä on ontelosto äänihuulista suuaukolle ja sieraimiin. Ääntöväylään kuuluu siis suu- ja nenäontelo, nielu ja kurkunpään eteisontelosto. Ääntöväylässä muodostuu äänen sointi ja ääntöväylässä me tuotamme äänteet eli artikuloimme. Äänteet tuotetaan ääntöväylässä sijaitsevien artikulaatioelinten avulla, joihin kuuluu kieli, huulet ja kitapurje.

ääniväyläasetus, sointia ääneen, laulunopettajan blogi

Ääntöväyläasetukseen vaikuttavat elimet

-Kielen vaikutus ääntöväylän muotoon on suurin. Kieli voi olla monessa erilaisessa asennossa.

-Huulet voivat olla rennot, pyöristetyt tai hymyasetukseen levitetyt.

-Voimme avata leukaa. Miksipä alaleuka ei liikkuisi hieman myös eteen-ja taaksepäin.

-Nenäportti voi olla auki tai kiinni. Kun kitapurje on laskeutunut nenäportti on auki ja ääni kuulostaa todennäköisesti nasaalilta. Kun kitapurje on koholla, nenäportti on kiinni.

-Kurkunpäätä voidaan laskea tai nostaa.

-Epilaryngaaliputken kaventaminen johtaa twang-sointiin. (Katso videoni twangista.)

Resonanssi-ilmiö

Kompleksisessa äänessä ei soi pelkkä perustaajuus, vaan siinä on mukana osasäveliä. Ääntöväylä vahvistaa toisia, ja vaimentaa toisia osasäveliä. Eri äänteissä on erilaiset resonanssitaajuudet. Siksi erotamme vokaalit toisistaan. Resonanssi-ilmiöstä ja formanteista riittäisi asiaa useaan blogitekstiin, mutta pysyn nyt yksinkertaisella linjalla.

Ääntöväyläasetus, vokologia, ääniväylä,

Sävyjä ääntöväyläasetuksista

Ääntöväylä on helposti muunneltavissa. Kun ääntöväylää lyhennetään esimerkiksi kurkunpäätä nostamalla, tuomalla kieltä suussa eteenpäin tai hymyilemällä, resonanssitaajuudet nousevat. Silloin ääni kuulostaa kirkkaammalta. Nykypopissa on vallalla laulutapa, jossa toteutetaan näitä kaikkia ”kirkastavia” asetuksia. Esimerkkinä Anna Puu, Erin, Johanna Kurkela…

Kun ääniväylää pidennetään laskemalla kurkunpäätä tai työntämällä huulia eteenpäin, resonanssitaajuudet laskevat. Ääni kuulostaa tummemmalta. Esimerkiksi monet tangolaulajat ja klassisiset (mies)laulajat ovat perinteisesti laulaneet pidentäen ääntöväylää.

Adduktio ja ääntöväylä

Kun ääntöväyläasetukseen yhdistetään haluttu adduktio, eli äänihuulivärähtelyn sulkeutumisaste, on meillä jo laajalti tapoja varioida äänensävyjä. Näkisin niin, että esimerkiksi CVT:n moodit ovat tietty adduktioaste+tietty ääntöväyläasetus. Tietyt ääntöväyläasetukset on havaittu tiettyihin genreihin sopiviksi. Imitaattorit hyödyntävät adduktion ja ääntöväyläasetuksen muuntelua, vaikkeivat he todennäköisesti puhu aiheesta näillä käsitteillä.

Olemme usein tiedostamattamme jämähtäneet itsellemme tyypillisiä ääntöväyläasetuksiin. Tapamme käyttää ääntä ei ole aina se ”taloudellisin”. Uusilla sävyillä leikittely voi olla myös vapauttavaa. Haluatko oppia tuottamaan erilaisia sointejä ääntöväyläasetuksia hyväksikäyttäen? Tutustu Suomipopin naiset-verkkokurssiin.

Ääntöväyläasetukset puheessa

Ylläolevat periaatteet esiintyvät myös puheessa. Esimerkiksi eri kielissä samat äänteet kuulostavat hieman erilaisilta, koska puhujat pääpiirteitäin käyttävät hieman erilaisia ääntöväyläasetuksia. Mieti vaikkapa suomen ja ruotsin kielen puhujan erilaista sointimaailmaa ja tapaa artikuloida. Vertailu helpottuu kun eri kansallisuuksien edustajat puhuvat englantia. Tai ajattele esimerkiksi eri kielten a-vokaalia. Vertaa vaikkapa italian ”mamma mia” tai suomen ”aikainen aamu”.

Ääniväylä vai ääntöväylä

Vocal tract suomennetaan sanalla ääniväylä. Se sisältää sekä ääntöväylän (äänihuulten yläpuolinen osa huuliin ja sieraimiin saakka) että henkitorven (ja mahdollisesti keuhkoputket). Englanniksi ääntöväylän ja ääniväylän erottaa käännöksistä supraglottal vocal tract ja subglottal vocal tract. Jos puhutaan artikulaatioelimistä, olisi mielestäni viisasta käyttää ääntöväylä-käsitettä.

Katso youtubessa:

Vokologi-laulunopettajan mietteitä Hoitava hengitys-työpajasta

Osallistuin Marketta Mannisen Hoitava hengitys-työpajaan 27.9.2020. Tapahtuman järjesti Suomen vokologit ry. Hoitava hengitys perustuu Buteyko-menetelmään. Kuten nimestä voi päätellä, menetelmän päämäärä on rauhallinen, säännöllinen, äänetön ja näkymätön hengitys, joka tukee hyvinvointia. Mannisen mukaan oikealla hengitystavalla voidaan mm. lievittää uniapnean ja astman oireita. Hengityksen painopisteen tulisi olla pitkässä uloshengityksessä. Sisäänhengitys on syvä, mutta keveä.

Yksi Hoitavan hengityksen perusajatuksista on oikea happi-hiilidioksidi-tasapaino. Mannisen mukaan vallalla on väärinkäsitys, jonka mukaan happea tulee imeä sisään, kun taas hiilidioksidi on hyödytön jäte. Manninen opettaa, että jos hengitämme liikaa, elimistöstämme poistuu liikaa hiilidioksidia. Lopputuloksena voi olla krooninen hyperventilaatiosyndrooma. Tämä taas voi aiheuttaa monenlaisia ikäviä oireita. Katso videoklippi. Harjoittelimme hengityksen keventämistä ja vähentämistä erilaisilla menetelmillä, joista mainitsen muutaman. Voitte lukea tarkemman kuvauksen Hoitavasta hengityksestä Mannisen kotisivuilta.

Monet Hoitava hengitys-työpajassa esiintulleista menetelmistä olivat minulle ennestään tuttuja vokologian ja laulunopetuksen tiimoilta. Olen aloittanut tutkimusmatkani hengitykseen 1990-luvun puolella, joten minua on vaikea yllättää. Nostan tässä esiin joitakin teemoja, joissa huomasin kytköksiä laulunopetukseen ja puhevalmennukseen.

Syvähengitys

Hoitavassa hengityksessä pyritään hengitystapaan, jossa pallea laskeutuu. Tämä on luonnollisesti myös äänenkäyttöä tukevan hengityksen ja laulutuen perusta. Pallea vetää laskeutuessaan kurkunpäätä kevyesti alaspäin, mikä aikaansaa äänihuulivärähtelylle suotuisat olosuhteet. Katso videoni hengityksestä ja laulutuesta. 

Ylihengittäminen on haitallista

Samaa mieltä. Valtaisa ilmamäärä ei useinkaan paranna äänenlaatua. Monet laulunharrastajat ikään kuin suorittavat hengittämistä ja samalla koko laulamista. Ilmaa kiskotaan sisään kuin hengen hädässä ja ilmanpainetta käytetään liikaa. Samaan aikaan ei yleensä ymmärretä ääntöbalanssia, eli ilmanpaineen ja äänihuulten yhteispeliä. Tuloksena on puhkumista ja puhinaa – sekä vuotoinen tai kireä ääni. Laulamisen ei tarvitse olla raskasta tai monimutkaista. Vaivaton äänentuottotapa on yleensä myös kuulijan kannalta miellyttävämpi.

Laulutukea on pitkään opetettu hyvin suorituskeskeisesti. Minullekin opetettiin aikoinaan hengittämistä siten, että ilmaa vedetään sisään syvään – ja paljon! Hengitysliikkeiden piti näkyä selkeästi. Hengitys ja hengitysliikkeillä ”jumppaaminen” tuntui olevan itseisarvo. Usein unohdettiin selittää, miksi hengittäminen on äänenkäytön kannalta oleellista, ja mihin sillä tuella oikein pyritään.

Semiokkluusi-harjoituksia

Hoitava hengitys-työpajassa vastaan tulleita tuttuja harjoituksia oli mm. ääntöväylän umpeuttaminen pillillä tai suun tai sierainten avulla. Semiokkluusiot ovat yleisesti käytettyjä ääniterapiassa ja äänenharjoittamisessa. Kun ääntöväylää suppeutetaan pillin, letkun, nasaalikonsonantin tai vaikka huulitäryn avulla, ääntöväylään muodostuu vastus. Ääntöväylävastus voi auttaa saavuttamaan mm. suotuisan adduktion, eli äänihuulten lähentymisen, sekä avara nielu+kaventunut epilaryngaaliputki-yhdistelmän. Hoitavassa hengityksessä semiokkluusi-harjoitteita käytettiin ymmärtääkseni uloshengityksen hidastamiseen ja pallean aktivoimiseen. Esimerkiksi pilliharjoituksessa koin hyvin konkreettisen yhteyden palleaani.

Uloshengityksen hidastaminen

Minulle uusi, inspiroiva harjoitus oli vähennetty hengitys. Koin harjoituksen miellyttävänä ja mielenkiintoisena. Kovin automaattisesti sitä vaan tulee hengittäneeksi mahdollisimman isosti vaikka vähemmälläkin ilmalla pärjäisi. Mieleeni tuli, että oikeastaan lauluhengityksellä on jotain yhteistä vähennetyn hengityksen kanssa. Laulaessa sisäänhengitykseen on usein hyvin rajallinen aika, jolloin sisäänhengitys on pelkkä nopea sisäänhengityslihasten aktivointi. Uloshengitys on kestoltaan reilusti pidempi. Mehän laulamme ja puhumme uloshengityksellä, joten uloshengityksen ilmavirtaa käytetään säästeliäästi ja tasaisesti.

Kurssilla harjoittelimme vähennettyä hengitystä meditaationomaisesti. Painotan, etten suosittele vähennettyä hengitystä ääntöhengityksen perustaksi, vaan siihen lienee hyvä tutustua ohjattuna hengitysharjoituksena.

Hengitys nenän kautta

Manninen puhui laajalti nenähengityksen hyödyistä. Nenän kautta hengittäminen voi monen muun hyvän asian lisäksi hillitä koronan leviämistä. Onhan kyseessä mekanismi, joka puhdistaa ja lämmittää elimistöömme tulevan ilman. Olen aikoinaan tehnyt videon, jossa  pohdin nenän ja suun kautta hengittämisen eroja laulaessa.

Suosin nenän kautta hengittämistä laulaessa aina kun se on mahdollista. Olen huomannut, että asiakkaani voivat löytää helpommin resonoivan äänentuottotavan nenän kautta hengittäessään. Se saattaa myös rentouttaa leuan ja kurkunpään aluetta. Kaksi Journal of Voice-lehdessä julkaisemaamme tutkimusartikkelia valottavat nenän osuutta laulamisessa. Suun kautta hengittämistä ainakin ajoittain puoltaa se, ettemme aina ehdi hengittää nenän kautta. Suun kautta hengittäessä tavoitamme myös heti toivotun ääntöväyläasetuksen. Esimerkiksi ylä-ääniä laulaessa voi jo sisäänhengittäessä avata suuta ja nielutilaa.

Kielijumppa ja kielen asema

Kielen asema oli yksi työpajan teemoista. Kielen etinen sijainti ja rento aktiivisuus ovat mielestäni äänentuoton ja artikulaation kulmakiviä. Oma laulutekniikkani kehittyi huimasti, kun aikoinaan löysin kielen oikean toiminnan. Saman ilmiö olen havainnut useiden asiakkaiden kohdalla. Kun kieli ei enää paina kurkunpäätä, on mm. ylä-äänet ja rekisterinvaihto helpottuneet. Laulamiseen on kaiken kaikkiaan tullut vaivattomampi ote ja ääneen valoisampi sävy.

Hengitystietoisuus

Hengityksen merkitys hyvinvoinnille on noussut viime vuosina ihmisten tietoisuuteen ja alalle on tullut uusia palveluntarjoajia. Olisiko niin, että ihmiset ovat aiemmin hakeneet apua hengityksen ongelmiin esimerkiksi laulutunneilta tai joogasta.

Mitä kurssista jäi käteen

Kurssi kaikenkaikkiaan oli mielenkiintoinen ja Marketta Manninen tapa kouluttaa oli selkeä ja miellyttävä. Mannisen tarjoama näkökulma hengittämiseen oli virkistävä ja ajatuksia herättävä. Muutama kysymys jäi itämään mieleeni. Haluan mutustella lisää esimerkiksi hiilidioksidin merkitystä hyvinvoinnille. Itse ajattelin kokeilla, saisinko energisoitua itseäni vähennetyllä hengityksellä. Koen, että Hoitava hengitys pääosin tukee aiemmin oppimaani ja monet sen ajatuksista tukee äänenkäyttöä.

Ryhmämme koostui ääniammattilaisista, puhujista, puhekouluttajista, laulunopettajista, juontajista… Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka henkilöt, jotka eivät ole aiemmin harjoittaneet hengitystä, kokevat kurssin harjoitukset, kuten vähennetyn hengityksen.

Julkaisin kevättalvella 2020 hengityskurssin puhujille ja laulajille. Se sisältää hengitysharjoituksia sekä tietoa äänenkäyttöä tukevasta hengitystavasta. Kurssilla sivutaan myös hengityksen ja mielen yhteyttä ja esiintymisjännitystä.

Hengittelemisiin!

buteyko