Äänitohtori Maarit Aura

Tutkimusten mukaan lauluharrastus vetää puoleensa erityisesti tyttöjä, ja valtaosa kuoroharrastukseen osallistuvista lapsista ja nuorista on naispuolisia (mm. Gackle 2019, Cliff 2010, Bell 2004). Olen itsekin opettanut lukuisia alaikäisiä tyttöjä ja nuoria naisia, mutta vain harvaa samanikäistä poikaa.

Tyttöjen äänenmurrokseen on kiinnitetty vähemmän huomiota kuin poikien äänenmurrokseen, ja sitä on tutkittu vähemmän (Gackle 2019). Kenties syy on se, ettei tyttöjen äänenmurros ole yhtä dramaattinen kuin pojilla, eikä sen ehkä siksi ajatella vaikuttavan tytön äänenkäyttöön ja mahdolliseen lauluharrastukseen. Osa tytöistä ohittaakin äänenmurroksen lähes huomaamattaan. Esimerkiksi minä itse en muista omaa äänenmurrostani, enkä todennäköisesti aikoinaan tiedostanut sitä. Jossain vaiheessa teinikää huomasin keskelle äänialuettani ilmestyneen taitekohdan, jossa äänensävy muuttui selkeästi, ja jonka ylittäminen oli hieman haastavaa. Tuolloin en osannut sanoittaa ilmiötä, jonka myöhemmin ymmärsin olevan modaali-falsetti-rekisteriraja (M1-M2). Lue blogiteksti tai katso video rekistereistä. Äänenmurrokseni suhteellinen helppous kenties selittyy sillä, että olin ennen teini-ikää laulanut hyvin paljon ja minulle oli mahdollisesti kehittynyt kohtalaisen varma äänentuottotapa. Äänenmurros voi kuitenkin vaikuttaa tytön lauluääneen ja lauluharrastuksen mielekkyyteen siinä missä pojankin. Tässä kirjoituksessa käydään läpi äänenmurroksen mahdollisesti mukanaan tuomia haasteita.

Huomautan, että käyttäessäni sanoja ”nainen” ja ”mies” tarkoitan tässä kirjoituksessa biologisia sukupuolia. Sukupuoli-identiteettikysymyksiin ei ole tässä kirjoituksessa mahdollista mennä aihepiirin laajuuden vuoksi.

Kannattaako teini-ikäiselle opettaa laulamista?

Ajatus, jonka mukaan laulamista tai laulutekniikkaa kannattaa opettaa vasta äänenmurroksen jälkeen, on elänyt sitkeästi. Kyseinen periaate on kuitenkin hiljalleen murtumassa. Eri tahojen näkemyksiä laulunopetuksesta  äänenmurroksen aikana on koostettu (Mm. Alakoskela ym. 2009, Rautamaa 2012). Yleinen mielipide vaikuttaa olevan, että laulamista ja äänenkäyttöä voidaan opettaa, kunhan opetettava tekniikka on hyvää ja turvallista. Äänenmurroksen aikana laulaminen vaatii erityishuomiota. Rajun äänenmurroksen aikana lyhyt tauko voi olla suositeltava. Ennen murrosikää karttunut laulutaito voi auttaa ääntä selviämään äänenmurroksen yli, joten pienenä lapsena aloitettu lauluharrastus nähdään kannattavana. (mm. Alakoskela ym 2009.)

Suomen muusikoiden liiton vuonna 2011 tekemässä kyselyssä 43:sta musiikkioppilaitoksesta 17 ilmoitti antavansa laulun yksilöopetusta alle 16-vuotiaille (jamk 2016). Olisi kiinnostavaa tietää nykyiset luvut. Alakoskela ym. pitävät monien musiikkioppilaitosten korkeaa laulun aloitusikää merkkinä vanhojen näkemyksen suosimisesta (2009).

Äänifysiologiset muutokset murrosiässä

Murrosiän alkamisajankohdasta näkee erilaisia versioita, mutta skaala näyttää liikkuvan laajimmillaan 8-15 vuoden välillä. Tutkimukset osoittavat, että murrosikä alkaa nykyään aiempaa aikaisemmin (mm. Herman-Giddens ym. 1997). Kuukautiset alkavat länsimaissa keskimäärin 13 vuoden iässä (Abitbol 1999). Teini-iässä kehon rakenne muuttuu nopeasti. Nuori mies kokee monia muutoksia äänianatomiassaan. Sukupuolihormonin testosteronin vaikutuksesta äänihuulten koko (pituus/paksuus) kasvaa ja äänihuulten lihakset ja limakalvot paksuuntuvat. Kurkunpään rakenteet, kuten kilpirusto ja kurkunkansi kasvavat, ja kurkunpää laskeutuu. Kaula, rintakehä ja ääntöväylä kasvavat. Keuhkojen vitaalikapasiteetti lisääntyy. Näin ollen resonoivat ontelot kasvavat ja niiden keskinäiset suhteet muuttuvat. (Abitbol ym. 1999.) Myös tytöt kokevat murrosiässä hormonaalisen myrskyn. Tytön äänielimistö kasvaa ja kehittyy teini-iässä, mutta muutos on hienovaraisempaa kuin pojilla (Abitbol ym. 1999). Miesten äänihuulten keskimääräinen pituus on 1,6cm ja naisten 1cm (Laukkanen, Leino 1999).

Äänenkorkeus ja äänensävy

Ennen murrosikää nais- ja miespuolisten henkilöiden äänet eivät eroa merkittävästi sävelkorkeudeltaan. Kuudesta kahdeksaan vuoden iässä poikien ja tyttöjen äänet ovat melko samanlaisia sävyltään ja äänialaltaan (Gackle 2009). Pojilla äänenkorkeus laskee noin oktaavin aikuisikään mennessä, tytöillä terssin (Laukkanen, Leino 1999). Yksilölliset erot voivat kuitenkin olla merkittäviä.

 Abitbolin mukaan ihmisen kurkunpää on ”hormoniriippuvainen elin”. Estrogeenit tuottavat yhdessä progesteronin kanssa naisen äänelle tyypillisen sävyn. Ääntöväylän kasvun myötä äänensävy muuttuu. Karkeasti ottaen, mitä pidempi ääntöväylä, sitä matalammalla formantit sijaitsevat ja sitä tummempi äänensävy on. Pienten lasten formantit sijaitsevat korkeammalla kuin vanhempien lasten. Lasten formantit ovat keskimäärin 20% korkeammalla kuin naisten ja 32-38% korkeammalla kuin miesten (Sundberg 1987).

Äänenmurroksen vaikutukset lauluääneen

Nuorilla naislaulajilla on nuorten miesten tapaan tyypillisiä äänenmuutoksen merkkejä. Muutokset pojan äänessä ovat hyvin ilmeisiä kuulijalle, kun taas tytön äänen muutokset ovat yleensä hienovaraisempia. Äänenmurroksen merkit voivat vaikuttaa laulutekniikkaan, ohjelmiston valintaan, harjoitusstrategioihin sekä äänelliseen identiteettiin. (Gackle 2019.)

Äänelliset haasteet äänenmurroksen aikana

(1) lisääntynyt vuotoisuus ja käheys

(2) puheäänen sävelkorkeuden madaltuminen

(3) kaventunut ääniala

(4) epäjohdonmukaisuus tessituurassa, eli sävelalue, jolla ääni tuntuu parhaiten toimivan, vaihtelee

(5) havaittavat muutokset äänensävyssä ja äänenlaadussa

(6) äänen katkeilu

(7) selvät rekisterisiirtymien rajat

(8) epävarmuus sävelkorkeuksien tuottamisessa, vireongelmat

(9) vaikeus äänentuoton aloittamisessa. (Muokattu Gacklen 2019 tekstin pohjalta.)

Äänenmurroksen monivaiheisuus

Äänenmurroksen ajankohdaksi mainitaan eri lähteissä vaihtelevasti 11-17-vuotta. On esitetty, että äänenmurros jakautuu useaan – kolmeen tai jopa viiteen – vaiheeseen (mm. Hacki 1999, Cooksey&Welch, 1998, Frank ja Sparber 1970 tai Naidr & Zboril & Sevcik, 1965, sit. Stuns, 1989). Tyttöjen osalta jaottelun kannalta merkitsevä tekijä vaikuttaa olevan kuukautisten alkamisajankohta (Cooksey&Welch, 1998). On ehdotettu (mm. Brodnitz, 1983), että kuukautisten alkaminen ja äänenkorkeuden madaltuminen tapahtuvat samaan aikaan. Äänelliset haasteet sijoittuvat aikaan juuri ennen kuukautisten alkamista, niiden alkamisen ajankohtaan ja aikaan niiden alkamisen jälkeen, kuitenkin painottuen post-menstruaaliseen aikaan (Williams 1996).

On esitetty, että äänenmurros ja sitä myöten vaikeimmat äänelliset haasteet olisi ohitettu yleensä 14-16-vuoden iässä (Cooksey&Welch, 1998). Äänen kehittyminen ei kuitenkaan ole suoraviivaista ja ennustettavaa. Äänenmurroksen kesto ja suunta voivat olla melko yksilöllisiä. Äänenmurros voi myös häiriintyä – Se voi ainakin pojilla viivästyä tai pitkittyä, tai äänenmurroksen aikana voi erityisen hankalassa tapauksessa kehittyä äänihäiriö. On huomioitava, että lauluääni vaatii puheääntä enemmän aikaa kehittyäkseen täysin (Brodnitzin 1988). Tytön ääni on vakiintunut aikuisen naisen ääneksi vasta 20 ikävuoden jälkeen. Niinpä laulajan ääniluokkaa ei kannattaisi määritellä ennen tätä ikää. (Gackle 2019.) Voi olla, että äänenmurroksen aikana esimerkiksi ylä-äänten laulaminen on haastavaa ja ala-alue tuntuu mukavammalta. Naislaulaja saattaa silti murrosiän ohitettuaan löytää sujuvan, soivan ”yläkerran” ja vakiintua sopraanoksi.

Äänenmurroksen vaiheet tytöllä

-Prepubertal / esipuberteettinen vaihe 8-10v (->12v). Kirkas, huilumainen äänensävy, liikkuvuus äänessä, ei selkeitä rekisteribreikkejä, puhekorkeus 220-349Hz (A3-F4).

-Premenarcheal / vaihe ennen kuukautisten alkamista 11-13v. Ääniala suunnilleen sama kuin edellisessä vaiheessa. Ääneen on tullut vuotoisuutta. Rekisterinvaihdot ilmestyvät F4-Ais4 kieppeille. Vaikeuksia alaäänissä tai ylä-äänten katoamista voi ilmetä.

-Post-menarcheal / vaihe kuukautisten alkamisen jälkeen 12-15v. Puhekorkeus 196Hz-293Hz (G3-D4). Äänialan kapeutuminen. Ylä-äänten katoaminen. Rekisterisiirtymät F4-Ais4 välillä, sekä myös D5-Fis5 välillä (ns. secondo passaggio). Käheys, vuotoisuus, ääni voi katkeilla. Tessitura, eli sävelalue, jolla laulajan ääni parhaiten toimii, voi vaihdella. Illuusio alttoudesta.

-Young adult female / nuori aikuinen nainen 14-18v. Puhekorkeus 185Hz-261Hz (Fis3-C4). Äänensävy on rikkaampi. Ääniala kasvanut. Vuotoisuus vähentynyt. Rekisterinvaihto vakiintunut. Volyymi, liikkuvuus ja sointi lisääntyneet. (Gackle 2011, Wilson 1972.)

Näkökulmia murrosikäisen laulunopetukseen

Mutta kuinka laulunopettajan kannattaa lähestyä nuorta ja hänen herkkää ääni-instrumenttiaan? Omasta mielestäni kaikkein tärkeintä on painottaa äänenmurroksen keskellä olevalle nuorelle, että äänenmurros on luonnollinen asia. Murrosikä ei ole sairaus. Äänessä esiintyvät haasteet kuten vuotoisuus, käheys, rekisteribreikit ja äänen katkeaminen ovat ohimeneviä ilmiöitä, eivätkä ne ole merkki äänihäiriöstä. Sekä opettajan että laulajan itse kannattaa suhtautua muuttuvaan ääneen armollisesti ja kärsivällisesti. Osa nuorista voi pyrkiä välttämään äänelliset haasteet, kuten vuotoisuuden ja rekisteribreikit belttaamalla (Yarnall 2006). Tämä ei välttämättä ole suositeltavaa (katso video).

Niinikään nuoren psyykkistä puolta tulee ymmärtää. Nuoruusaika on usein täynnä riittämättömyyden tunteita ja tarvetta saavuttaa muiden hyväksyntä. Änenmurroksen ja identiteetin välillä on yhteys.  (Gackle 2011). On mahdollista, että osa nuorista menettää kiinnostuksen laulamiseen äänellisten haasteiden vuoksi (Yarnall 2006). On osoitettu, että ääniharjoitusten ja tiedon avulla nuori voi asennoitua ääneensä positiivisemmin (Sipley 1993).

Laulunopettajan ammattitaito

Laulunopetuksen vaikutusta nuorten laulajien äänelliseen suoritukseen on tutkittu. On todettu, että laulutekniikoiden harjoittelusta on apua oikeanlaisen hengityksen, fonaation ja resonanssin saavuttamisessa (Gackle 1987). Laulun opettaminen lapsille ja nuorille vaatii opettajalta tietoa, laulupedagogista osaamista ja herkkää audiokinesteettistä havainnointikykyä. 12-vuotiasta, 17-vuotiasta ja 35-vuotiasta ei todennäköisesti voi opettaa täysin samalla sapluunalla, vaan opettajalta vaaditaan kykyä säätää opetusta oppilaan tilanteeseen ja tarpeisiin sopivaksi. Toisaalta ikä ei ole ainoa laulutuntien sisältöä määrittävä tekijä, vaan esimerkiksi oppilaan persoonallisuus, oppimistyylit ja musiikkitausta vaikuttavat menetelmien ja ohjelmiston valintaan. Kannustustavan ilmapiirin luominen laulutunnilla tai kuoroharjoituksessa on elintärkeää.

Sopiva vaikeusaste

Tuntien sisältö, ohjelmisto ja mahdolliset esiintymiset tulee laatia oppilaan lähtökohdista käsin. Kappaleiden sisällön tulee olla nuoren kehitysvaiheeseen soveltuvaa (mm. Tuhkala 2016). Nuori saa laulaa sävelkorkeudelta, joka tuntuu hänestä miellyttävältä. Harjoitusten ja musiikkikappaleiden tulee olla motivoivia, mutta oppilaalta ei tule vaatia liian vaativia äänellisiä tai tulkinnallisia suorituksia. Hänelle kannattaa kertoa, että vaikka harjoittelu kannattaa, harjoitusten ei tulisi olla liian pitkiä tai raskaita. Myös levolle pitää antaa aikaa. Mikäli äänen väsymistä tai käheyttä ilmenee, harjoittelu kannattaa siltä päivältä lopettaa.

Lähteitä:

Abitbol, Abitbol, P., & Abitbol, B. (1999). Sex hormones and the female voice. Journal of Voice, 13(3), 424–446. https://doi.org/10.1016/S0892-1997(99)80048-4

Alakoskela, H., Leppälä, E. & Veikkola, SM. (2009). Laulun opetussuunnitelman kehittäminen lapsille ja nuorille. Kehittämishanke. Tampereen ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Bell, C. (2004). Update on community choirs and singing in the United States. International Journal of Research in Choral Singing 2(1): 39–52.

Brodnitz, F. S. (1983). “On the changing voice.” National Association for Teachers of Singing 40 (2): 24–6.

Clift, S. and Hancox, G. (2010). The significance of choral singing for sustaining psychological well- being: Findings from a survey of choristers in England, Australia and Germany. Music Performance Research 3(1) Special Issue on Music and Health: 79–96.

Cooksey, J. M. & Welch, G. F. (1998). Adolescence, singing development and national curricula design. British Journal of Music Education, 15(1), 99–119.

Fouquet, M., Pisanski, K., Mathevon, N., Reby, D.: Seven and up: individual differences in male voice fundamental frequency emerge before puberty and remain stable throughout adulthood. Open Sci. 3(10) (2016).

Gackle. (1987). The Effect of Selected Vocal Techniques for Breath Management, Resonation, and Vowel Unification on Tone Production in the Junior High School Female Voice (Vol. 48, Issue 4).

Gackle, L. (2011). Finding Ophelia’s Voice, Opening Ophelia’s Heart: Nurturing the Female Adolescent Voice. Dayton, OH: Heritage Music.

Gackle. (2019). Adolescent Girls’ Singing Development. In The Oxford Handbook of Singing. Oxford University Press. https://doi.org/10.1093/oxfordhb/9780199660773.013.22

Hacki, & Heitmüller, S. (1999). Development of the child’s voice: premutation, mutation. International Journal of Pediatric Otorhinolaryngology, 49, S141–S144. https://doi.org/10.1016/S0165-5876(99)00150-0

Herman-Giddens, M.E., Slora, E.J., Wasserman, R.C., Bourndony, C.J., Bhapkar, M.V., Koch, G.G., and Hasemeier, C.M. (1997). Secondary sexual characteristics and menses in young girls seen in office practice: A study from the Pediatric Research in Office Settings Network. Pediatrics 99(4): 505–12.

Laukkanen, A-M. & Leino, T. (1999) Ihmeellinen ihmisääni, Gaudeamus.

Luchsinger, R. and Arnold, G.E. (1965). Voice-Speech-Language: Clinical communicology: Its physiology and pathology. Belmont, CA: Wadsworth Publishing.

Luoma, Pekkarinen, Pellinen (2016). https://verkkolehdet.jamk.fi/openstage/2016/05/onko-laulun-yksiloopetus-alle-16-vuotiailta-kielletty/

Pihkanen, T. (2011). Lapset laulavat – Tutkimus tavoitteellisesta lasten laulunopetuksesta ja opas opetuksen tueksi, lisensiaatin työ. Sibelius-Akatemia.

Rautamaa, P. (2012) Äänenmurros ja laulaminen. Äänenmurrosvaiheessa olevan nuoren opettaminen. Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Sipley (1993). The effects of vocal exercises and information about the voice on the tone quality and vocal self-image of adolescent female singers.Texas Tech University.

Stuns, T. (1989). Äänenmurrosikäisten äänenkäytön ohjaus peruskoulun seitsemäsluokkalaisten musiikinopetuksessa. Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Sundberg, J. (1987). The science of the singing voice. Northern Illinois University Press.

Tuhkala, S. (2016) Lasten laulunopetuksen ominaispiirteet – 7–12-vuotiaiden lasten lauluohjelmiston valinta. Opinnäytetyö. Metropolia-ammattikorkeakoulu.

Williams (1996). An Investigation of Selected Female Singing- and Speaking-Voice Characteristics Through Comparison of a Group of Pre-Menarcheal Girls to a Group of Post-Menarcheal Girls. Journal of Singing, 52(3), 33–40.

Wilson, D.K. (1972). Voice Problems of Children. Baltimore, MD: Williams and Wilkins

Yarnall (2006). Vocal and Aural Perceptions of Young Singers Aged Ten to Twenty-One. Journal of Singing, 63(1), 81–85.