Kategoria: Äänihuulet

Laajojen intervallien ja ylä-äänten laulamisesta

Intervalli tarkoittaa kahden sävelen välistä korkeuseroa. Laajalta saattaa tuntua intervalli, joka on esimerkiksi kvinttiä suurempi, eli seksti, septimi, oktaavi tai nooni. Äärimmäisenä esimerkkinä suurista intervalleista mainitsen Mozartin aarian Come scoglio.  Laajojen intervallien laulamisessa on haasteensa. Siirryttäessä matalamman ja korkeamman sävelen välillä täytyy äänielimistössä tehdä nopeita säädöksiä. Laajojen intervallihyppyjen laulamista ei voi ratkaista yhdellä kikalla, vaan peruslaulutekniikan olisi hyvä olla kunnossa. Olisi eduksi hallita mm. rekisterinvaihdot, ilmanpaineen säätely ja toimivat ääntöväyläasetukset. Laajojen hyppyjen laulamiseen on luonnollisesti eduksi laaja ääniala. Tutustu ihmeessä verkkokurssiini Laajenna äänialaasi. Musiikkityylilläkin on merkitystä.

Äänihuulet määrittävät äänen taajuuden

Laajat intervallit toteutetaan .. yllätys yllätys… äänihuulilla! Äänihuulet ja niiden sisäiset lihakset säätävät sävelkorkeuden. Kurkunpään lihaksilla vaikutetaan äänihuulten pituuteen, paksuuteen, jäykkyyteen ja värähtelevän massaan. Perusperiaate on, että äänihuulet venyvät kun sävelkorkeus nousee. On myös toinen mekanismi jolla voidaan tuottaa korkeita ääniä. Flageoletti- tai vihellysäänet toteutetaan pienentämällä värähtelevää massaa, jolloin vain osa äänihuulista värähtelee. Matalammilla sävelkorkeuksilla äänihuulet ovat lyhyet ja paksut ja värähtelevät kauttaaltaan. Merkittävää onkin se, millä äänialueella hyppy toteutetaan. Jos vaihdetaan lennossa rekisteriä / kurkunpään mekanismia, äänihuulet joutuvat tekemään tarkempia säädöksiä.

Kun kiristää ja puristaa

Jos et usko äänihuultesi kykyyn tuottaa intervalleja, saatat lähestyä laajoja sävelkulkuja lihaspuristuksen avulla. Saatat huomaamattasi kiristää kurojalihaksia tai jännittää kieltä tai leukaa. Tuolloin äänihuulet eivät puristuksesta johtuen välttämättä pääse toteuttamaan luontaista tehtäväänsä. Ääni soljuu helpommin vapaana. Ehdotan, että pyrit rentouttamaan jännitykset. Ota rento syvähengitys ennen intervallin laulamista ja rentouta samalla hartiat, kaula, kurkunpää ja leuka.

 

oktaavi, oktaavin laulaminen, intervallien laulaminen, laulutekniikka, laulunopettaja tampere,

Tasainen ilmanpaine

Aloittelijan kannattaa mielestäni laulaa laajat intervallit aluksi keskivoimakkuudella, mezzo forte tai mezzo piano. Soljuvin intervallikulku syntyy, kun ilmanpaine säilyy molemmilla sävelillä suht tasaisena. Monet laulunharrastajat tulevat automaattisesti lisänneeksi ilmanpainetta turhan paljon ylä-ääniä laulaessa. Mielestäni itseään ei kannata totuttaa siihen että fraasin korkeimmat sävelet tuotetaan aina kovalla ilmanpaineella. Laulaminen saattaa tuolloin jäädä sävyttömäksi. Monet yhdistävät mielessään suuren ilmanpaineen voimakkaaseen tai soivaan lauluääneen. Huomaathan, että voimakas ilmanpaine vaatii hyvää glottisresistanssia, eli glottiksen vastusta ilmanpaineelle, jotta ääni säätyy laadukkaana paineesta huolimatta.  Ilmanpaineen lisäksi on olemassa muita mekanismeja voimakkaan tai kantavan äänen tuottamiseen. Soiva ääni mahdollisimman taloudellisesti, on hyvä perusperiaate.

Leuan avaus

Jos pitäisi antaa vain yksi neuvo laajojen intervallien laulamiseen, se olisi leuan avaus. Perusperiaate on avata suuta ja leukaa kun siirrytään matalammalta selvästi korkeammalle sävelelle. Tätä on helppo tarkkailla peilistä. Vokaalin sävy muuttuu usein ylä-ääntä laulaessa. Esimerkiksi  I-vokaalin puhemaisuudesta on lähes pakko luopua. Suuta voidaan avata monin tavoin. Jos laulamme klassista musiikkia, suuaukkomme on todennäköisesti pyöristetty kun rytmimusiikin tyyleissä suuaukko on leveämpi.  Nyt lähestymme aihetta nimeltään vokaalimodifikaatio. Ehkäpä siitä lisää myöhemmin.

Fraseeraus

Suosittelen että ajattelet ylä-äänen osaksi fraasin linjaa. Älä tähtää siihen tai keskity siihen. Ylä-ääneen kannattaa valmistautua ala-äänellä. Jos puserrat alemman sävelen, on hyvin vaikea tuottaa soiva, puhdas ylä-ääni. Jos laulat alemman sävelen kirkkaasti ja soivasti on ylä-ääni sen jälkeen helpompi tavoittaa. Tuolloin äänensävykin pysyy tasaisempana.

Mielen voima

Laulamisen harjoittelussa tarvitaan oman mielen manipulointia. Jos ajattelet, että ylä-ääni on ihan helppo juttu niin todennäköisesti äänielimistösi tuottaa sen vaivattomammin. Avuksi voi ottaa erilaisia mielikuvia. Kuvittele, että äänihuulesi venyvät ylä-äänille. Tai että ylä-ääni valuu sinuun ylhäältä päin.

Katso millaisia neuvoja ja harjoituksia annan intervallien laulamiseen YouTube-kanavallani.

Tervetuloa verkkotunnille tai  lähiopetukseen Tampereelle !

 

 

Falsetin anatomia

Kun alamme miesoppilaan kanssa kasvattaa äänialaa ylöspäin, tulee usein puheeksi falsetti. Falsetti-käsitteeseen, kuten moneen muuhunkin laulamista koskevaan käsitteeseen liittyy se ongelma, että ne tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Falsetti- tai falsetto-sanaa on käytetty monissa merkityksissä. Siksi kysyn asiakkaalta, mitä hän ajattelee falsetin tarkoittavan. Useimmat asiakkaat yhdistävät falsetin mieslaulajiin ja korkeisiin säveliin. He saattavat mainita esimerkkinä jonkin laulajan. Jotkut kuvailevat falsettia adjektiiveilla, kuten kimeä, vaalea, kirkas tai vuotoinen. Pyrin tässä kirjoituksessa avaamaan falsetin anatomiaa.

Rekisterit

Jotta pystyisimme ymmärtämään falsettia, lienee paikallaan puhua sananen rekistereistä ja äänihuulten värähtelytavoista. Rekisterit ovat peräkkäisiä sävelkorkeuksia, tai alueita äänialassa, jotka on toteutettu samalla mekanismilla. Rekisterit perustuvat äänihuulten erilaisiin värähtelytapoihin. Tällä kertaa me puhumme pää-, ohenne-/tai falsettirekisteristä, ja sivuamme myös rinta-/modaalirekisteriä. On kaiketi mainittava myös tietynlainen sekarekisteri tai miksti. Jokainen rekisteri olisi oma blogin aiheensa kuten myös rekistereiden lukuisat, mahdollisesti hämmentävät nimitykset.

Kurkunpään mekanismit

Nykyään rekistereiden taustalla olevat kurkunpään mekanismit tai kurkunpään värähtelymekanismit ilmaistaan numeroinnin avulla: M1 on modaali- tai rintarekisteri ja M2 falsetti- tai päärekisteri.

Erilaisista värähtelytavoista vastaavat äänihuulten sisäiset lihakset. M1-mekanismin aikana Ta-lihas pullistaa äänihuulten sisäosaa. Äänihuulet ovat lyhyet ja paksut ja värähtelevät kauttaaltaan. M1-moodissa äänihuulet pitenevät ja ohenevat. Äänihuulten pintaosat värähtelevät. Äänihuulivärähdyksen aikainen kosketuspinta-ala kuten myös värähtelevä massa pienenee verrattuna M1-mekanismiin. Tästä syystä yksi M2-mekanismin nimistä lienee ”ohennerekisteri”. M2-moodissa toiminnassa on erityisesti CT-lihas.

M2 -mekanismilla tuotettu ääni on yleensä sävyltään vaaleampi kuin M1-mekanismilla tuotettu ääni. M2-moodissa on mahdollista tuottaa korkeampia ääniä kuin M1-mekanismilla. Matalahkolla alueella M2-mekanismilla tuotetut jäävät kuitenkin hiljaisiksi.

Falsetti, pää-ääni, päärekisteri,

Falsetti ja pää-ääni – mitä eroa niillä on?

Äänitieteen ja laulunopetuksen parissa M2-mekanismia käsittelevä terminologia on ollut vaihtelevaa. Falsetti – sanaa käytetään ainakin kahdella tavalla. A. Joko sillä kuvataan kaikkia M2-mekanismilla tuotettuja ääniä. B. Jotkut ajattelevat sen olevan M2-mekanismilla tuotettu vuotoinen ääni. Vuotoisessa falsetissa äänirako ei täysin sulkeudu äänihuulivärähdyksen aikana.

On kuitenkin esitetty myös, että falsetti ja päärekisteri olisivat kokonaan eri rekistereitä. Esimerkiksi Titze käyttää päärekisteri-sanaa kuvaamaan keskirekisteriä falsetin ja modaalirekisterin välimaastossa. Jotkut käyttävät päärekisteri-käsitettä pelkästään naislaulajien ja falsettia mieslaulajien kohdalla.

Sellainenkin ajatus voidaan esittää, että kouluttamattomien laulajien M2-mekanismi on vuotoinen falsetti, ja koulutettujan laulajien M2-mekanismilla tuotettu ääni olisi puolestaan pää-ääni. Äänikoulutuksen on havaittu parantavan open quotient-arvoa, eli äänihuulten sulkeutumista äänihuulivärähdyksen aikana, ja näin ollen vähentävän vuotoisuutta äänessä. Äänikoulutuksen myötä päärekisterin voimakkuus saattaa ylittää modaalirekisterissä tuotettujen sävelten voiman. Ajatelkaapa esimerkiksi oopperasopraanoita.

Sopivien käsitteiden valinta laulutunnilla ei ole ihan yksinkertaista. Puhun usein kiinteästä tai vuotoisesta pää-äänestä. Miesten kohdalla saatan käyttää falsetti-sanaa. M1- ja M2-mekanismeista puhuminen tuntuu laulamisen tiimellyksessä jotenkin… insinöörimäiseltä.

Rekisterinvaihto haltuun

Kun laulaja alkaa kokeilla M2-mekanismia ja etsiskellä falsettiaan, saattaa tuntua siltä, kuin rekisterit olisivat kuin kahden eri laulajan äänet. Äänikoulutuksessa pyritään saamaan rekisterinvaihto hallintaan. Usein tavoitteena on se, ettei rekisterinvaihto kuuluisi. Joissakin tapauksissa sen halutaan kuuluvan.

Rekisterien vaihtumisen ei lopulta tarvitse olla jyrkkä tapahtuma. Kun ääntään alkaa tiedostaa ja hallita, saattaa huomata, ettei äänihuulissa ole vain kahta ääriasetusta. Kaikkiin sävelkorkeuksiin voidaan hakea monenlaisia sävyjä. Päärekisteriä voidaan muokata hyvinkin vahvaksi,  kun taas rintarekisteriin voi halutessaan hakea esimerkiksi valoisuutta tai pehmeyttä.

Tietyt sävelkorkeudet on mahdollista tuottaa useammassa kuin yhdessä rekisterissä, eli laulaja pystyy jossakin määrin itse päättämään, missä kohdassa hän vaihtaa rekisteriä.

Esimerkkejä M2-mekanismista mieslaulajalla

Giánnis Papadópoulos, Ghost love score – cover. Ihan huikea esimerkki!

Beach boys: Good vibrations

Bronski Beat: Small town boy

Radiohead: Fake plastic trees

Michael Jackson: Billie Jean

Bee Gees: Stayin’ alive

Deep Purple: Child in time

Anssi Kela: Sut puhallan pois

Aha: Take on me

Queen: Somebody to love

Andreas Scholl: Ombra mai fu

Jorma Hynninen: Kun hiipuva hiillos tummentuu

Selkeästi erottuva moodin vaihdos tenorilla Donizettin aariassa, kohta 2: 24.

Tsekkaa myös mm: Justin Timberlake, Maroon5, Reino Nordin, Bruno Mars, King Diamond, Beach boys…

Esimerkkejä M1-M2-rekisterinvaihdosta

The tokens: The Lion Sleeps Tonight

Muse: Unintended

CMX: Ei yksikään (kertosäe)

Millaisessa musiikissa M2-mekanismia käytetään

Klassiset naislaulajat ja kontratenorit laulavat päärekisterissä valtaosan aikaa. Falsettia on perinteisesti käytetty esimerkiksi pop-musiikin eri lajeissa ja indierockissa. Mielestäni ”falsettilaulu” on suorastaan trendiä ulkomaalaisessa, kaupallisessa pop-musiikissa. Olen huomannut viime vuosina sen hiipineen myös suomalaisten mieslaulajien sävypalettiin. Heavyrockissa käytetään M2-mekanismia yleensä kiinteänä eikä yleensä koskaan vuotoisena. Voidaan puhua myös jonkinlaisesta headmix-sekarekisteristä. M2-mekanismiin saatetaan hakea terää twangista tai efekteistä (esim Steven Tylerin Dream on).

M2-mekanismi voi ilmetä pikaisena tehokeinona (Somebody to love, Sut puhallan pois), korkeana huippuäänenä (Take on me) tai lähes pääasiallisena laulutapana (The lions sleep tonigh, Small town boy). M2-mekanismi on voitu miksata osaksi laulutapaa siten, ettei se juuri erotu muusta laulamisesta, tai rekisterinvaihdolla saatetaan leikitellä (Unintended, Ei yksikään).

Lähteitä muun muassa:

Vilkman, E. Alku, P. ja Laukkanen, A-M. (1995) Vocal-fold collision mass as a differentiator between registers in the low pitch range. Journal of voice. 66-73

Titze, I. (2000) Principles of Voice Production. Iowa City: National Center for Voice and Speech.

Hollien, H. (1974) “On vocal registers,” Journal of Phonetics, Volume 2, Issue 2, 125-143.

Sundberg, J. (1987) Science of the singing voice, Illinois.

Henrich, N. (2006) Mirroring the voice from Garcia to the present day: some insights into singing

voice registers, Logoped Phoniatr Vocol, 3, 3-14.

Roubeau, M. et al (2009) Laryngeal vibratory mechanisms, The notion of vocal register revisited”

Journal of voice, 23, 425-438.

Miller, D-G. (2000) Registers in Singing. Empirical and Systematic Studies in the Theory of the Singing Voice, University of Groningen.

Laukkanen. A-M.&Leino, T. (2001) Ihmeellinen ihmisääni, Tammerpaino

Lauluesimerkit: Youtube

Sävyjä ääneen – Mikä on ääntöväyläasetus?

Ääni-instrumentti, tai virallisesti äänielimistö, on kolmiosainen. 1. Keuhkoista tuleva ilmavirta antaa äänelle sen tarvitseman energian. 2. Ääni syntyy äänihuulivärähtelyn seurauksena kurkunpäässä. 3. Sointi muokkautuu ja artikulaatio tapahtuu ääntöväylässä.

Katso video ihmisäänen syntymekanismista.

Mikä on ääntöväylä

Ääntöväylä on ontelosto äänihuulista suuaukolle ja sieraimiin. Ääntöväylään kuuluu siis suu- ja nenäontelo, nielu ja kurkunpään eteisontelosto. Ääntöväylässä muodostuu äänen sointi ja ääntöväylässä me tuotamme äänteet eli artikuloimme. Äänteet tuotetaan ääntöväylässä sijaitsevien artikulaatioelinten avulla, joihin kuuluu kieli, huulet ja kitapurje.

ääniväyläasetus, sointia ääneen, laulunopettajan blogi

Ääntöväyläasetukseen vaikuttavat elimet

-Kielen vaikutus ääntöväylän muotoon on suurin. Kieli voi olla monessa erilaisessa asennossa.

-Huulet voivat olla rennot, pyöristetyt tai hymyasetukseen levitetyt.

-Voimme avata leukaa. Miksipä alaleuka ei liikkuisi hieman myös eteen-ja taaksepäin.

-Nenäportti voi olla auki tai kiinni. Kun kitapurje on laskeutunut nenäportti on auki ja ääni kuulostaa todennäköisesti nasaalilta. Kun kitapurje on koholla, nenäportti on kiinni.

-Kurkunpäätä voidaan laskea tai nostaa.

-Epilaryngaaliputken kaventaminen johtaa twang-sointiin. (Katso videoni twangista.)

Resonanssi-ilmiö

Kompleksisessa äänessä ei soi pelkkä perustaajuus, vaan siinä on mukana osasäveliä. Ääntöväylä vahvistaa toisia, ja vaimentaa toisia osasäveliä. Eri äänteissä on erilaiset resonanssitaajuudet. Siksi erotamme vokaalit toisistaan. Resonanssi-ilmiöstä ja formanteista riittäisi asiaa useaan blogitekstiin, mutta pysyn nyt yksinkertaisella linjalla.

Ääntöväyläasetus, vokologia, ääniväylä,

Sävyjä ääntöväyläasetuksista

Ääntöväylä on helposti muunneltavissa. Kun ääntöväylää lyhennetään esimerkiksi kurkunpäätä nostamalla, tuomalla kieltä suussa eteenpäin tai hymyilemällä, resonanssitaajuudet nousevat. Silloin ääni kuulostaa kirkkaammalta. Nykypopissa on vallalla laulutapa, jossa toteutetaan näitä kaikkia ”kirkastavia” asetuksia. Esimerkkinä Anna Puu, Erin, Johanna Kurkela…

Kun ääniväylää pidennetään laskemalla kurkunpäätä tai työntämällä huulia eteenpäin, resonanssitaajuudet laskevat. Ääni kuulostaa tummemmalta. Esimerkiksi monet tangolaulajat ja klassisiset (mies)laulajat ovat perinteisesti laulaneet pidentäen ääntöväylää.

Adduktio ja ääntöväylä

Kun ääntöväyläasetukseen yhdistetään haluttu adduktio, eli äänihuulivärähtelyn sulkeutumisaste, on meillä jo laajalti tapoja varioida äänensävyjä. Näkisin niin, että esimerkiksi CVT:n moodit ovat tietty adduktioaste+tietty ääntöväyläasetus. Tietyt ääntöväyläasetukset on havaittu tiettyihin genreihin sopiviksi. Imitaattorit hyödyntävät adduktion ja ääntöväyläasetuksen muuntelua, vaikkeivat he todennäköisesti puhu aiheesta näillä käsitteillä.

Olemme usein tiedostamattamme jämähtäneet itsellemme tyypillisiä ääntöväyläasetuksiin. Tapamme käyttää ääntä ei ole aina se ”taloudellisin”. Uusilla sävyillä leikittely voi olla myös vapauttavaa. Haluatko oppia tuottamaan erilaisia sointejä ääntöväyläasetuksia hyväksikäyttäen? Tutustu Suomipopin naiset-verkkokurssiin.

Ääntöväyläasetukset puheessa

Ylläolevat periaatteet esiintyvät myös puheessa. Esimerkiksi eri kielissä samat äänteet kuulostavat hieman erilaisilta, koska puhujat pääpiirteitäin käyttävät hieman erilaisia ääntöväyläasetuksia. Mieti vaikkapa suomen ja ruotsin kielen puhujan erilaista sointimaailmaa ja tapaa artikuloida. Vertailu helpottuu kun eri kansallisuuksien edustajat puhuvat englantia. Tai ajattele esimerkiksi eri kielten a-vokaalia. Vertaa vaikkapa italian ”mamma mia” tai suomen ”aikainen aamu”.

Ääniväylä vai ääntöväylä

Vocal tract suomennetaan sanalla ääniväylä. Se sisältää sekä ääntöväylän (äänihuulten yläpuolinen osa huuliin ja sieraimiin saakka) että henkitorven (ja mahdollisesti keuhkoputket). Englanniksi ääntöväylän ja ääniväylän erottaa käännöksistä supraglottal vocal tract ja subglottal vocal tract. Jos puhutaan artikulaatioelimistä, olisi mielestäni viisasta käyttää ääntöväylä-käsitettä.

Katso youtubessa: