Kategoria: Laulutekniikka

Harjoitusohjelma laulunopiskelun apuna

Tässä blogitestissä vastaan seuraajalta tulleeseen sähköpostiin, jossa kyseltiin laulun kotiharjoittelusta ja harjoitusohjelman tekemisestä.

Kuuluvatko harjoitusohjelmat vain urheiluun?

Harjoitusohjelma -sana lienee monelle tutumpi liikunnan kuin musiikin saralta. Olen itse käynyt viimeaikoina aktiivisesti kuntosalilla ja nähnyt, kuinka ihmiset seuraavat personal traineraiden heille laatimia harjoitusohjelmia, tai merkkaavat suorituksiaan äppeihin. Voisiko laulamisen harjoittelu olla yhtä säntillistä ja määrätietoista? Liikunnassa ja äänenkäytön harjoittelussa on tiettyä samankaltaisuutta. Molemmissa halutaan oppia oikeanlainen suoritustapa ja painaa se lihasmuistiin. Sekä liikunta että laulaminen tuottavat nautintoa ja hyvinvointia. Urheilussa toistojen määrällä ja vastuksen kasvattamisella voidaan tähdätä esimerkiksi parempaan kuntoon, liikkuvuuteen ja suurempaan lihasmassaan. Laulamisessa ja puhumisessa aivan yhtä suoraa korrelaatiota ei ole. ”Laululihakset” eivät kasva määrättömästi rehkimisellä ja voimankäytöllä. Harjoitukset tulisi suorittaa ”oikein” jotta niiden tekemisestä olisi hyötyä. Toistot väärällä tekniikalla voivat viedä äänenkäyttäjää jopa epätoivottuun suuntaan.

Oivalluksia ja hienomotoriikkaa

Puhe- ja laulutekniikka ovat pääosin hienomotoriikkaa. Kehitys lähtee oivalluksesta. Laulunopettaja ohjaa ja houkuttelee oppilasta kohti parempaa tekniikkaa ja auttaa tunnistamaan toivotun äänentuottotavan. Ensin tullaan tietoiseksi, sitten oivallus pyritään painamaan lihasmuistiin ja uusi äänentuottotapa vakiinnutetaan osaksi päivittäistä äänenkäyttöä. Laulutunneilla kannattaakin kiinnittää huomio etenkin niihin hetkiin, kun harjoitus sujuu hyvin, äänentuotto tuntuu mukavalta tai opettaja antaa sinulle positiivista palautetta. .

Mutta vastaus kysymykseen – Harjoitusohjelmia laulutaidon kehittämiseksi voi hyvinkin seurata kun tietyt lainalaisuudet ymmärretään. Oleellinen kysymys on, kuinka sinä seuraat ohjelmaa eli teetkö harjoitukset tarkoitetulla tavalla.

 Nuottipaperille tai sanelimeen

”Harjoitusohjelma” on perinteisesti syntynyt laulutuntien yhteydessä. Opettaja teettää ääniharjoituksia, ja toivoo, että oppilas painaisi harjoituksia pikkuhiljaa mieleensä ja tekisi niitä omatoimisesti. Toimittuani vuosikausia laulunopettajana olen huomannut, että vain hyvin harva muistaa harjoituksia enää laulutunnin jälkeen. Yleensä opastan oppilaita hankkimaan nuottivihkon, johon äniharjoitukset kirjoitetaan ylös. Modernimpi tapa on äänittää harjoitukset kännykän sanelimella, jolloin niitä on helppo toistaa kotona. Toisaalta kännykät vaihtuvat parin vuoden välein, tekniikka uudistuu ja tiedostot tuhoutuvat. Minulla on edelleen tallella vihko, johon laulunopettaja on merkannut ääniharjoituksia yli 20 vuotta sitten! Joskus saan laulutunnin jälkeen sähköpostin, jossa asiakas pyytää minua koostamaan tunnin sisällön ja/tai harjoitukset hänelle kirjallisesti. Tähän opettajalla ei luonnollisesti ole velvollisuutta, vaan tarvittavat muistiinpanot tulisi tehdä tunnin aikana.

Tavoitteellista harjoittelua

Voisi ajatella, että harjoitusohjelma on kokonaisuus, joka sisältää kaiken tarvittavan kehon lämmittelystä spesifeihin ääniharjoituksiin. Harjoitusohjelmalla tulisi loogisesti ajatellen olla jokin tavoite. Ääniharjoitukset eivät ole pelkkää lauleskelua tai äänenlämmittelyä, vaan niiden avulla harjoitellaan jotakin tiettyä laulamisen aspektia. Harjoitukset valitaan yksilöllisesti. Oma opettaja tuntee juuri sinun äänesi ja hänellä on näkemys siihen, mitä sinun laulamisessasi kannattaisi kehittää ja miten. Jokaiselle laulunharrastajalle sopivan harjoitusohjelman tekeminen on siksi haastellista.

Jokaiselle sopivia harjoituksia vai räätälöity harjoitusohjelma?

On olemassa laulamisen osa-alueita, joiden harjoittelusta lähes kaikki hyötyvät. ”Yleispätevän” harjoitusohjelman oleellisia osa-alueita voisi olla esimerkiksi vireystila, asento ja rentouden ja aktiivisuuden sopiva suhde, musikaalisuus, melodiassa ja rytmissä pysyminen. Niinikään hengitys, fonaatio eli äänihuulivärähtely ja äänenalukkeet, ääntöväyläasetukset ja artikulaatio, alaäänet, ylä-äänet, rekisterit, rekisterisiirtymät ja miksti ja kuuluvat laulamisen perusteisiin. Toisaalta huomaan usein, ettei asiakas alkuvaiheessa itse tiedosta omaa äänenkäyttöään, jolloin harjoituksia voi olla vaikea tehdä ilman ohjausta.

Musiikkityyli ja kehitystaso huomioiden voidaan valita harjoituksia tietyille laulutekniikoille, kuten twang, belting ja sob, tai tietyt tyylilajiin kuuluvat tyylikeinot tai fraseeraus, esim. klassisessa laulussa kuviolaulu tai staccato. Myös dynaamiset vaihtelut voisivat kuulua harjoitusohjelmaan. Edellämainittujen lisäksi laulutunneilla harjoitellaan esimerkiksi tekstin ymmärtämistä ja sisäistämistä, eri kielten lausumista, musiikkikappaleen omaksumista, musiikinteoriaa, improvisointia, ilmaisua ja esiintymistä.

laulunopettaja, laulunopetus, laulun harjoittelu, ääniharjoitus, laulunopettaja helsinki, laulutunnit helsinki,

Harjoitusten määrä ja kesto

Suositeltava harjoittelun määrä ja kesto voi niinikään vaihdella laulajasta toiseen. Tähän vaikuttaa moni tekijä, kuten lähtötilanne. Ammattilaiset ja puoliammattilaiset tiedostavat itse omaa ääntään ja sen tarpeita. On myös ihmisiä, joilla ilman koulutustakin on toimiva äänentuotto, jolloin hän voi laulaa pitkiäkin aikoja äänen väsymättä.  Jos henkilön äänentuotto on hyvin ongelmallista, hänellä on äänioireilua tai on ollut jopa äänihäiriö, harjoitusten valinta ja ohjeiden noudattaminen on erityisen merkityksellistä. Sattumanvarainen, ilman keskittymistä tapahtuva laulaminen saattaa tällöin vahvistaa haitallista äänentuottotapaa. 

Useimmille laulunharrastajille suosittelen mieluummin useita lyhyitä harjoituksia, kuin pitkää harjoitusta harvoin. Joskus oppilaat kertovat innostuneensa laulamaan monta tuntia putkeen. Silloin ääni on saattanut käheytyä. Harjoitukset voidaan jakaa palasiksi päivän varrelle. Esimerkiksi pieni äänenavaus aamupäivällä, ja ääniharjoituksia ja kappaleen harjoittelua iltapäivällä / illalla. Eri osa-alueiden harjoittelua voidaan jakaa eri päiville. Mielestäni hyvä rytmi laulutunneilla käyvälle aloittelijalle voisi olla esimerkiksi n. 20 harjoitus muutaman kertaa viikossa. Jo yksi tai kaksi lyhyttä harjoitusta viikossa on parempi kuin ei yhtäkään harjoitusta! Kun oppilas pääsee jyvälle äänenkäytöstä, harjoitusten kestoa ja määrää voi kasvattaa.  Äänelle on hyvä antaa välillä myös lepopäiviä.

Ääniharjoitus päivässä

Julkaisemani Ääniharjoitus päivässä-verkkokurssi sisältää 30 ääniharjoitusta. Kurssin idea oli tehdä alunperin yksi harjoitus päivässä, mutta nykyään kaikki harjoitukset ovat heti asiakkaalle auki ja niitä on mahdollista seurata 6kk:n ajan. Kurssin harjoituksia yhdistelemällä pääset jo melko kattavasti kiinni monipuoliseen harjoitteluun ja voit pyrkiä laatimaan oman harjoitusohjelmasi. Henkilökohtaista laulutuntia pätevän laulunopettajan johdolla ei luonnollisesti korvaa mikään.


Harjoitusohjelma voisi sisältää esimerkiksi seuraavia kohtia:

-Pieni kehon lämmittely

-Hengitysharjoitukset

-Tarvittaessa leuan ja kasvojen alueen lämmittely / rentoutus

-Alustavia äänenlämmittelyjä, esim huuli-/kielitäry, hyminä

-Harjoituksia äänentuoton eri osa-alueille: fonaatio, äänenalukkeet / äänenlaatu, rekisterit ja rekisterisiirtymät, artikulaatio ja ääntöväylän optimaalinen hyödyntäminen

-Keskialue, sitten alaäänet ja ylä-äänet

-Genrenmukaiset harjoitukset ja erityistekniikat

-Fraseeraus, dynamiikka, ilmaisu

-Kappaleen harjoittelu


 

Katsaus äänitieteeseen: Interaktio ja impedanssi – ääntöväylän sopiva ahtauttaminen parantaa äänihuulivärähtelyä

HUOM. Maarit Aura on siirtänyt palvelunsa Helsinkiin 1.1.2024. Tervetuloa laulutunnille tai äänivalmennukseen Helsingin keskustaan, Kamppiin (ja syyskuusta 2024 alkaen Töölöntorille)! Ryhmäkoulutuksia Aura pitää myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Otathan yhteyttä meilitse: aura.maarit(at)gmail.com.

laulunopettaja pääkaupunkiseutu, vokologi, vokologi helsinki, äänivalmentaja, äänivalmentaja helsinki, hyvä laulunopettaja helsinki, puhevalmennus helsinki, puhekoulutus helsinki, kuinka opin laulamaan,

Puolisulkuharjoitukset ovat vakiintuneet osaksi laulutuntien ja äänivalmennusten opetussisältöä. Puolisulku- eli semiokluusioharjoituksiin kuuluvat mm. nasaalikonsonanteilla tehtävät harjoitukset sekä erilaiset päristelyt. Ilmiö puolisulkuharjoitusten takana voi vaikuttaa vaikeaselkoiselta, mutta on äänentuoton kannalta äärimmäisen tärkeä. Kun ääntöväylään aiheutetaan sopiva ahtauma, äänihuulivärähtely kohenee. Mikäli tämän blogikirjoituksen ymmärtäminen tuntuu haastavalta, älä säikähdä. Saat puolisulkuharjoitusten edut ottamalla ne osaksi rutiineitasi.

Ääni-instrumentin kolme toiminnallista osaa

Äänielimistö koostuu kolmesta toiminnallisesta osasta: 1. voimanlähde hengityselimistö, 2. äänilähde äänihuulet ja 3. resonaattori ääntöväylä. Hengityksen tuottama ilmavirta siis toimii äänentuoton energialähteenä. Ääni syntyy kurkunpäässä sijaitsevissa äänihuulissa. Ääntöväylä on ontelosto äänihuulilta huulille ja sieraimiin. Ääntöväylässä syntyvät mm. laulussa tarvittavat erilaiset äänensävyt ja ääntöväylän alueella sijaitsevilla artikulaatioelimillä artikuloidaan tekstiä. Kolme edellä mainittua äänielimistön osaa eivät nykytiedon mukaan toimi erillään toisistaan, vaan ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ja vaikuttavat toisiinsa. Tätä sanotaan interaktioksi.

Ääntöväylän ja äänihuulten vuorovaikutus

Oletko vielä mukana? Nyt edetään haastavampaan osuuteen 🙂 Ääntöväylä vaikuttaa äänihuulivärähtelyyn kahden eri mekanismin kautta. Ääntöväylän ja äänilähteen (äänihuulet) vuorovaikutusta on siis kahdenlaista, akustista ja mekaanista. Akustisella interaktiolla (vuorovaikutuksella) tarkoitetaan ääntöväylän vaikutuksia ns. glottaaliseen ilmavirtauspulssiin eli siihen ilmavirtaukseen, joka purkautuu äänihuulten välistä niiden värähdellessä. Ääntöväylän resonanssit eli formantit vaikuttavat niinikään äänihuulivärähtelyyn. (Akustis-) mekaaninen interaktio tarkoittaakin äänihuulten ylä- ja alapuolisen tilan resonanssien vaikutuksia äänihuulivärähtelyyn.

Ääntöväylän ahtauttaminen parantaa impedanssia

Kun äänihuulet värähdellessään jaksottavat ääniraosta purkautuvaa ilmavirtaa, ilmanpaine äänihuulten ala- ja yläpuolella ja äänihuulten välissä vaihtelee. Ilma virtaa keuhkoista ääniraon kautta nieluun ja ulos suuaukosta. Ilmavirta kohtaa tällä matkalla vastuksia. Äänirako eli glottis on läpimitaltaan pikkuruinen, joten sen vastus keuhkoista tulevalle ilmavirralle on suuri. Ääntöväyläputki aiheuttaa vastusta, joka vaikuttaa äänihuulivärähtelyyn. Ääntöväylässä sijaitsee”esteitä” ja erikokoisia osia, jotka vaikuttavat ilmanpaineen kulkuun ääntöväylässä. Osa ilmanpaineesta kulkeutuu ääntöväylästä ulos, mutta osa kohdistuu takaisin äänilähteeseen aiheuttaen muutoksia sekä äänilähteessä että ääntöväylässä. Tätä ääntöväylän vastusta kutsutaan impedanssiksi. (Impedanssi = taajuusriippuva vastus, suhdeluku paineen ja virtauksen välillä). Ääntöväylän akustiikan vaikutus tulee ilmeiseksi silloin, kun ääntöväylän vastus ilmavirtaukselle kasvaa. Tämä tapahtuu esimerkiksi suljettujen (b, d, g, r) ja puolisuljettujen (i, y, u, v, z, m, n, ng) äänteiden aikana.

impedanssi, väylätuki, ääntöbalanssi, laulutunnit helsinki, laulutunnit helsingissä, laulunopetus helsinki, äänivalmennus helsinki, puhekoulutus helsinki, äänivalmennus helsingissä,

Sopiva vastus

Optimaalinen äänentuotto syntyy silloin, kun ääntöväylän ja äänihuulten vastus ovat sopivassa suhteessa keskenään. Koska impedanssi tarkoittaa suhdelukua paineen ja virtauksen välillä, sen kasvattaminen onnistuu joko ääntöväylän ilmanpainetta kasvattamalla tai ilman virtauksen nopeutta hidastamalla. Impedanssin määrä on riippuvainen siitä, kuinka pitkän matkan tai kapean väylän läpi ilmanpaine joutuu kulkemaan. Ääntöväylän pidentäminen kurkunpäätä laskemalla tai kapeuttaminen epilaryngeaaliputkea ahtauttamalla lisäävät ilmamassan vastusta, eli parantavat impendanssia.

Positiivinen ja negatiivinen reaktanssi

 Inertanssi (positiivinen reaktanssi) tukee äänihuulivärähtelyä. Tuolloin ilmanpaine äänihuulten yläpuolella hidastaa ääniraon avautumista. Ääniraon sulkeutuessa yläpuolinen paine on pienempi ja edistää ääniraon sulkeutumista. Positiivinen reaktanssi myös laskee kynnyspainetta ja muotoilee virtauspulssia niin, että yläsävelet voimistuvat ja äänenvoimakkuus lisääntyy muutamalla desibelillä.

Reaktanssi voi olla myös negatiivista. Negatiivinen reaktanssi (kapasitanssi) haittaa äänentuottoa. Negatiivisen reaktanssin vallitessa äänirako pyrkii jäämään auki, koska tällöin äänihuulten yläpuolinen paine on pieni glottiksen avautuessa ja suuri sen sulkeutuessa.

Interaktion hyödyntäminen laulamisessa

Akustis-mekaanisen vuorovaikutuksen soveltaminen laulamiseen on laulajille tuttua, vaikkakin ilmiö harvoin selitetään laulunopiskelijalle tieteellistä sanastoa käyttäen. Harjaantuneen laulunopettajan korva oletettavasti erottaa hyvän interaktion ja pyrkii sen toteuttamiseen vaistonvaraisesti.

Akustis-mekaanisen vuorovaikutuksen määrää voi säädellä vaihtelemalla adduktion tiiviyttä, kurkunpääputken läpimittaa tai perustaajuutta. Epilaryngaaliputken suhteellinen ahtauttaminen mm. sopivalla kurkunpään laskulla ja/tai nielun avartamisella nostaa ääntöväylän vastusta eli inertiivistä reaktanssia, joka voi myös tehostaa äänihuulivärähtelyä. Epilaryngaaliputken ahtauttaminen stabiloi äänihuulivärähtelyä ja laskee kynnyspainetta ja törmäyspainetta. Kun epiglottaalinen alue äänihuulista kurkunkanteen on sopivan ahdas, se toimii kuin trumpetin suukappale – sovittaa suuren huulivastuksen instrumenttiputken pienempään vastukseen. Tämä kasvattaa äänen kantavuutta ilman lisäkuormitusta.  Epilaryngeaaliputken kaventaminen liittyy kevyessä musiikissa twang-käsitteeseen ja klassisessa laulussa ring-käsitteeseen. Ääntöväylään voidaan myös pyrkiä luomaan kapeikkoja, mm. kielen avulla.

Reaktanssilla on yhteys ääntöväylän resonansseihin. Resonanssin alapuolella reaktanssi on positiivista, eli se kasvaa aina resonanssitaajuuteen saakka, mutta heti, kun resonanssitaajuus saavutetaan, reaktanssi sukeltaa negatiiviseksi. Tätä voi käytännössä havainnollistaa tekemällä sävelkorkeusliukuja putkeen. Kun f0 (eli perustaajuus) on F1:n (eli ääntöväylän ensimmäisen resonanssin ns. formantin) alapuolella, putki antaa tukea, mutta kun f0 saavuttaa F1:n tai menee sen yli, tuki katoaa, on kuin putkea ei enää olisi huulilla ollenkaan.

Väylätuki

Hengitystuki on useimmille laulajille tuttu käsite. Kuitenkin myös ääntöväylä tukee äänentuottoa. (Ääntö)väylätuki on laulajan kokemus siitä, että ääntöväylä antaa tukea. Väylätuki voidaan ymmärtää tuntoaistimukseksi riittävän voimakkaasta positiivisesta reaktanssista eli hyvästä interaktiosta äänilähteen ja suotimen välillä väylässä. Väylätuki hidastaa ilmavirtausta. Se myös lisää äänen voimakkuutta ja kuuluvuutta sekä stabiloi rekisterisiirtymiä. Väylässä on suuri positiivinen reaktanssi silloin, kun F1 (tai F2) on riittävän lähellä perustaajuutta tai, kun epilaryngeaaliputki on sopivan ahdas ja tarjoaa positiivisen reaktanssin laajalla taajuusalueella. Positiivinen reaktanssi helpottaa äänihuulivärähtelyä alentamalla äännön kynnyspainetta eli alinta painetta, jolla äänihuulet lähtevät värähtelemään ja värähtely pysyy yllä.

Ääntöbalanssi – adduktion ja ilmanpaineen suhde

Impedanssin yhteensovittamisen avulla voidaan kehittää ääntöbalanssia, eli adduktion ja ilmanpaineen sopivaa suhdetta. Impedanssi edesauttaa taloudellista äänentuottotapaa. Äänihuulten yläpuolella olevan paineen kasvu estää äänihuulia painumasta liian tiukasti yhteen, mikä estää hyperfunktionaalista (puristeista) äänentuottoa. Jotta äänihuulivärähtely olisi mahdollista paineen lisääntyessä, vaaditaan adduktion lisäämistä, mikä auttaa hypofunktionaalisen (vuotoisen) äänentuoton estämisessä.

Puolisulkuharjoitukset apuna optimaalisen äänentuoton kehittämisessä

Positiivista reaktanssia voidaan kehittää semiokluusio-, eli puolisulkuharjoitteiden avulla. Puolisulkuharjoituksissa ääntöväylää ahtautetaan mm. huulitäryn, nasaalien ja putkiin ääntämisen avulla, jolloin ilmanpaine ääntöväylässä kasvaa. Ääntöväylän resonanssien aiheuttamat värähtelytuntemykset kasvojen alueella voivat kasvaa. Ne taas toimivat palautesignaaleina optimaalisesta äänentuotosta. Laulunopiskelija saa ääntöväylää ahtauttavien harjoitusten aikana kokemuksen ääntöväylän tukevasta vaikutuksesta, eli väylätuesta. Tämä tuntemus pyritään siirtämään harjoituksesta muuhun äänenkäyttöön. Ammattimaisen laulukoulutuksen tarkoitus on oppia pitämään yllä positiivista reaktanssia laajalla sävelkorkeusvaihtelualueella. Toki asiaa ei välttämättä sanoiteta näillä käsitteillä, vaan laulunopettajat operoivat havainnollistamalla asiaa. Yksityiskohtaiset kuvaukset huuli- ja kielitäryyn löydät ainakin Ääniharjoitus päivässä– ja Laajenna äänialaasi -verkkokursseista sekä maksuttomasta äänenlämmittelystä puhujille. 

Lähteitä

Aura, M. (2023). Imposto, pääresonanssi, laulajan ilme : laulupedagogisten käsitteiden fysiologiset ja akustiset selitykset. Tampereen yliopisto.

Laukkanen, A.-M. & Laine, U. K. (2020). Katsaus vuorovaikutukseen ääntöväylän ja äänilähteen välillä. Puhe Ja Kieli, 1, 83–97. https://doi.org/10.23997/pk.95502

Laukkanen, A.-M. & Leino, T. (1999). Ihmeellinen ihmisääni. Helsinki: Gaudeamus.

Titze, I. R. (2008). Nonlinear source-filter coupling in phonation : Theory. The Journal of the Acoustical Society of America, 123(5), 2733–2749. https://doi.org/10.1121/1.2832337

Titze, I. R. & Story, B. H. (1997). Acoustic interactions of the voice source with the lower vocal tract. The Journal of the Acoustical Society of America, 101(4), 2234–2243. https://doi.org/10.1121/1.418246

Titze, I. R. & Verdolini Abbott, K. (2012). Vocology : the science and practice of voice habilitation. Salt Lake City: Center of Voice and Speech.

Vainio, M., Palo, P., Aalto, D. & Laine, U. (2009). Lähde ja suodin – puheentuoton akustiikasta ja sen mallintamisesta. Teoksessa Aaltonen, O., Aulanko, R., Iivonen, A., Klippi, A. & Vainio, M. (toim.), Puhuva ihminen – Puhetieteiden perusteet (1-2. painos). Helsinki: Otava.

Katso video formanteista!

Kirjoittaja on musiikin maisteri (pääaine laulupedagogiikka) sekä filosofian tohtori (pääaine vokologia).

Muistikirjan aarteita – Mitä Seppo Ruohonen minulle opetti

Seppo Ruohonen (1946-2020) tunnetaan paitsi Matin ja Tepon veljenä, myös kansainvälisen uran tehneenä tenorina ja Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen professorina. Minulle Ruohonen opetti laulua vuosina 2004-2011.

Merkityksellinen laulunopettaja

Kaivoin esiin muistikirjan, johon olen aikoinaan merkinnyt muistiinpanoja Seppo Ruohosen pitämiltä laulutunneilta. Koen Ruohosen olleen minun kehitykseni kannalta merkityksellisin laulunopettaja. Aloittaessani Ruohosen oppilaana minulla oli monia äänellisiä vaikeuksia. Ruohosen opetuksessa saavutin toimivan laulutekniikan. Seppo oli niinikään viimeinen oppilaitoksen järjestämä ”virallinen” laulunopettajani. Laulajien piirissä kuulee usein sen tyylistä kommentointia, kuin ”muista opettajista ei ollut mihinkään, kun taas X sai laulutekniikkani kuntoon”. Ainakin ammoisina aikoina jotkut laulunopettajat  vaativat oppilasta unohtamaan kaiken aiemmin opitun. Seikka, mitä en aikoinani tullut ajatelleeksi on, että varmasti aiemmat laulunopettajat kuitenkin loivat tiettyä äänellistä perustaa ja ymmärrystä. Ruohosen oppilaana ääneni puhkesi kukkaan. Hän siis tavallaan keräsi sadon, ja (ihan oikeutetusti) sai kunnian erinomaisesta arvosanastani laulun A-kurssitutkinnossa.

Menneen kertausta arvioivin silmin

Kun nyt selaan muistikirjaa, kykenen arvioimaan Sepon opetusta analyyttisemmin kuin opiskeluaikoinani. Huomaan, että Ruohosen opit olivat melko tyypillistä klassisen laulun opetusta. Pohdin syytä siihen, miksi vasta Sepon avulla pääsin eroon aiemmista äänellisistä haasteista ja sain lauluääneni toimimaan. Tässä kirjoituksessa avaan muistikirjan sisältöä, analysoin Ruohosen opetusta ja sanoitan sitä kielelle, jollaista nykyään itse käytän. Mainittakoon vielä, että tämä kirjoitus perustuu minun muistiinpanoihini ja tulkintoihini, eikä sinällään voi toimia täysin objektiivisena lähteenä Ruohosen opetukseen.

Luonteva ”oma ääni”

Ruohonen ei pääsääntöisesti käyttänyt tieteellisiä käsitteitä. Hän ei puhunut ääntöväylästä ja äänihuulivärähtelystä. Hän käytti jonkin verran mieli- ja kielikuvia, sekä soivia esimerkkejä. Hän puhui usein esimerkiksi luonnollisuudesta ja rentoudesta, ”omasta äänestä”, soinnista ja sointipaikasta. Mielestäni Ruohonen opetti luontevaa, vaivatonta, ergonomisesti kestävää laulutekniikkaa. Laulaminen ei sisältänyt turhaa kikkailua, vaan Seppo valjasti käyttöön oppilaan ääni-instrumentin parhaat puolet. Ruohonen yhdisti tunneilmaisun äänensävyyn ja fraseeraukseen. Erityisen tärkeä affekti vaikutti olevan jonkinlainen oopperamainen intohimo. Tätä intohimoa ei toteutettu puskemalla, vaan äänen vuolaalla virtaamisella. Artikulaatioelinten toimintaan keskityttiin erikseen, kuten muistiinpanoissa näkyy.

Kultainen keskitie

Olen kohdannut laulunopettajia, jotka edustavat ääripäitä ääntöväyläasetuksen näkökulmasta. Eräässä laulukoulussa huuliaukko suputettiin pikkuruiseksi, sävelkorkeudesta ja muista seikoista riippumatta. Toisessa laulukoulussa hymyiltiin jatkuvasti leveästi. En tuolloin juuri ymmärtänyt äänifysiologiaa, enkä kyennyt analysoimaan kyseisten laulutekniikoiden vaikutuksia ääneen. Havaitsin kuitenkin, ettei kumpikaan em. laulukoulu soveltunut minulle. Äänentuotosta tuli teennäistä ja kireää. Käsitykseni mukaan Sepon opetus edusti ”kultaista keskitietä”. Hän opetti ääntöväylän rentoa, luontevaa toimintaa. Vokaaleihin haettiin jossain määrin yhdenmukaista, pyöreähköä sävyä, mutta vokaalimodifikaatiota ei vedetty överiksi. Tärkeämpää oli, että kaikki vokaalit soivat samassa paikassa ”ylhäällä”. Oletan, että työkaluja vokaalien sointipaikan löytämiseksi olivat ainakin kielen etinen asema, kohonnut pehmeä suulaki, leuan avaus ja avoin nielutila.

Rekisteribalanssi

Niin ikään kurkunpäätasolla pyrittiin tasapainoon. Kaikenlainen puristaminen ja yliyrittäminen oli kielletty. Aiempi miespuolinen laulunopettajani ei ollut opettanut minulle lainkaan ohennerekisterin käyttämistä, joka kuitenkin on klassisen naislaulun ehdoton edellytys. Sopraanolaulunopettajien kanssa koin modaali- tai rintarekisterin jäävän hieman paitsioon, ja alitajuisesti ryhdyin pienentämään ja vaalentamaan ääntäni. Jälkikäteen ajatellen Sepon kanssa rekisteribalanssi toteutui parhaiten. Sain tuottaa matalia ääniä rintarekisterillä, nautiskellen, mutta korkeammilla sävelillä äänihuulivärähtely muuttui kohti M2-mekanismia/päärekisteriä. Tutustu rekistereihin Rekisterimestari-verkkokurssilla.

Vaativa opettaja

Ruohonen oli opettajana sinnikäs ja peräänantamaton. Huonolla tekniikalla ei kerta kaikkiaan saanut tuottaa yhtäkään ääntä, sellaisen laulamisen Seppo keskeytti heti. Niinpä alkutaival oli osaltani melkoista yritystä ja erehdystä. Kuitenkin ajattelin, ettei minulla ollut mitään menetettävää, joten luotin Seppoon ja annoin ääneni hänen käsiinsä. Koin, että Seppo toimi oppilaan parhaaksi. Laulutunneilla hän keskittyi asiaan 100%:sti. Hänen turunmurteensa oli omaa luokkaansa! Muistan, miten mukavalta tuntui, kun jokusen vuoden harjoittelun jälkeen Seppo viimeinkin ilmaisi, että nyt laulutekniikka alkaa toimia. Huomasin kehityksen itsekin. Laulaminen alkoi tuntua mukavalta, suorastaan ihanalta! Olin käytännön tasolla saanut toimimaan äänentuoton taloudellisuus-periaatteen, joka myöhemmin tuli sanoitetuksi vokologian opinnoissa. ”Soiva, kantava ääni mahdollisimman pienellä vaivalla”.

Voin kiteyttää, että Seppo Ruohonen oli henkilö, joka vaikutti voimakkaasti elämäni suuntaan. Otan osaa poismenon johdosta.

Otteita muistiinpanoistani 2004-2011 jaksoteltuna ja muokattuna selkeämmäksi

Äänihuulet

-Äänihuulten massaa käytetään tilanteeseen sopivasti. Ohentaminen aloitetaan sopivalla sävelkorkeudella. Korkealle ei lauleta liian paksusti.

Kurkunpää

-Kurkunpää rentona alhaalla

-Raukea, rento haukotus

-Ei turhia liikkeitä kurkunpäällä

-Keho pitää kurkunpään alhaalla

Nielu

-Nielu raukeasti auki

-”Putki auki”

-Pidä nielu auki kuin foniatri vetäisi kielestä

-Stabiilius, ei ylimääräistä jumppaa nielussa

Leuka

-Kurkku rento

-Leuka rento

-Leuka aukeaa hieman, mutta ei liikaa

-Ylä- ja alaleuka ovat suorassa linjassa. Alaleuka ei työnny eteen

Kitalaki

-Kitalaki (suulaki) joustaa

-Ylätila kohotetaan etenkin silloin, kun lauletaan ylöspäin

-Alaleukaa ei auota liikaa eikä sillä tueta ääntä. Ajatus yläleuan joustamisesta.

Sijoittaminen

Sointipaikka oli oleellinen osa opetusta. Sama sointi säilyi sävelkorkeudesta riippumatta.

-Vokaalit soivat samassa paikassa, ylhäällä ”kupolissa”, tai etuhampaitten takana. Älä tue vokaaleja alaleualla

-Sointi ylhäällä. Myös alaäänet soivat ylhäällä, älä paina niitä

-Pohja ja yläpuoli toimivat yhdessä

-Ota ääni yläkautta, solahtaa sieltä kroppaan

-Tunne tai mielikuva äänen kasvamisesta taaksepäin

-Ääni resonoi kasvoissa, ääntä kannatellaan, älä päästä ääntä kurkkuun

-Tunne kuin ääni kiertäisi ylös-eteen

-Soinnissa on klassiseen lauluun sopivaa intohimoa

Legato

-Sido äänet, älä sammuta niitä, älä pumppaa säveliä

-Sitkeä linja, eteenpäin meneminen

-Linja syntyy (intohimoisesta) tunteesta

Hengitys

-Nenähengitys on paras. Nenän kautta hengitettäessä kurkunpää jää rennosti sopivan matalaan asentoon

-Pallea on rento

-Inhalare la voce

-Kuin joisit pillillä, ääni solahtaa kropan läpi

ÄLÄ:

-Älä varo äänentuottoa

-Tee kommervenkkejä

-Peitä

-Paina

-Jännitä huulia

-Älä työnnä ääntä eteen

-Älä laula kaulalla, pää pysyy kiinni vartalossa

-Älä poista äänestä väkisin tummuutta tai syvyyttä

Narinasta vihellykseen – rekisterit ja äänihuulten värähtelymekanismit

Rekisteri määritellään sarjaksi perättäisiä sävelkorkeuksia, joissa on yhdenmukainen äänenväri ja jotka voidaan olettaa tuotetuksi samalla mekanismilla. Rekisterit perustuvat äänihuulten värähtelymekanismeihin. Yleisimmin ja yksinkertaisimmillaan äänihuultenvärähtelymekanismit jaotellaan seuraavasti:

M0 Narinarekisteri

M1 Modaalirekisteri (puherekisteri, rintaääni)

M2 Falsettirekisteri (pää-ääni)

M3 Huilurekisteri, vihellysrekisteri

 

Kuuntele ääniesimerkit eri rekistereistä YouTube-kanavallani:

Lyhyesti rekistereiden fysiologiasta

Äänihuulten värähtelymekanismien taustalla on äänihuulten lihasten toiminta. Lihaksilla vaikutetaan äänihuulten pituuteen, paksuuteen ja jäykkyyteen sekä adduktion tiiviyteen. Modaalirekisterissä dominoi TA-lihas eli äänihuulilihas, jonka sisempää osaa sanotaan vocalikseksi, falsettirekisterissä CT-lihas eli rengasrusto-kannurustolihas. Rekistereistä puhuttaessa ei voida ohittaa Hiranon kuori-ydin- eli body-cover-mallia. Hirano (1974) ehdottaa, että äänihuulet voivat aktivoitua joko sisäosistaan tai ulkopinnoiltaan. Kun ydin on jäykempi, käytössä on modaalirekisteri. Falsetin aikana värähtely tapahtuu äänihuulten pintaosissa  jolloin värähtelevä massa pienenee M1-mekanismiin verrattuna.

Narina matalin, vihellys korkein

Taajuudeltaan matalin rekisteri on narinarekisteri. M0-mekanismia käytetään lähinnä efekteissä sekä ääniterapian välineenä. Modaalirekisterin alueella puhumme, sekä laulamme matalaa ja keskialuetta. Falsettirekisterin tuottaminen voi tuntua aluksi haastavalta, koska useimmat eivät käytä sitä lainkaan laulamisen ulkopuolella. Arkikäytössä M2 voi kuulua kiljaisuihin, vinkunaan ja puheen värittämiseen. M2-mekanismilla lauletaan keskialuetta sekä ylä-ääniä. Kaikkein korkeimmat sävelet on mahdollista saavuttaa M3-mekanismilla.

Muljuava rekisteribreikki

M1- ja M2-mekanismien hallinta on oleellista laulamisen kannalta. Koska useimmat ns. kevyen musiikin kappaleet istuvat laulumelodialtaan keskialueella, oleellista on kyetä luovimaan modaali- ja falsettirekistereiden välillä. Useimmat ihmiset saavat tuta kehossaan rekisterinvaihdon haastavat puolet: ikävän muljahduksen kurkussa ja äänenvärin radikaalin muuttumisen. Niin hassulta kuin rekisteribreikki saattaakin tuntua, se on täysin luonnollinen, jokaista ihmistä koskeva ilmiö. Äänihuulten värähtelymekanismit toimivat vain rajatulla sävelkorkeusalueella. Jos haluamme vaihtaa sävelkorkeutta tuntuvasti, joudumme todennäköisesti vaihtamaan myös äänihuulten värähtelytapaa. M1-M2-rekisterinvaihdon, eli primo passaggion aikana dominoiva lihas vaihtuu äänihuulissa. Kyseessä on hienomotorinen suoritus, joka vaatii kyseisten, hyvin pienten lihasten harjaantumista. Rekisteribreikki helpottuu ja äänenväri tasoittuu oikeanlaisen harjoittelun myötä.

Hallittu passaggio

Sukupuoli, ääniluokka ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat rekisterinvaihtojen sijoittumiseen. Rekisterinvaihto ei kuitenkaan tapahdu tiukasti yhdellä tietyllä sävelellä. Kun saamme laulutekniikan haltuun, ”pelivara” rekisterinvaihdon suhteen lisääntyy, ja voimme itse päättää, milloin vaihdamme rekisteriä. Zona di passaggio tarkoittaa aluetta, jossa rekisterinvaihto toteutetaan hallitusti. Kun mekanismit hallitaan hyvin, kuuluvaa rekisterinvaihtoa voidaan käyttää taiteellisena ratkaisuna. Rekisterinvaihtojen tyylikkääseen toteuttamiseen on olemassa genrespesifejä menetelmiä ja laulutekniikoita. Harjoittelemme niitä Rekisterimestari-verkkokurssilla.

Miksti, seka- tai keskirekisteri

Modaali- ja falsettirekisterien välissä ajatellaan olevan seka- tai keskirekisteri, joka tunnetaan rytmimusiikissa mikstinä ja klassisessa laulussa pää-äänenä. Miksti jaetaan rintarekisteriä kuulokuvaltaan muistuttavaan chest mix-laulutapaan (chest dominant mixture) ja falsettirekisteriä lähempänä olevaan head mix-laulutapaan. Miksti ja sekarekisteri sitovat modaali- ja falsettirekisterit yhteen, ja mahdollistavat melko korkeiden sävelten laulamisen vaivattomasti ja turvallisesti. Mutta mitä mikstissä tapahtuu äänihuulten tasolla? Onko miksti todella erillinen rekisteri? Kuinka voimme oppia laulamaan mikstillä? Muun muassa näihin kysymyksiin vastaan Rekisterimestari-verkkokurssilla.

Secondo passaggio

Naislaulajat ovat kautta aikojen kokeneet jonkinlaisen muutoksen äänentuotossaan kaksiviivaisen c- ja fis-sävelen tienoilla. Laulajat saattavat kokea, että tämän alueen yläpuolella äänenlaatu muuttuu huilumaiseksi, ja ääntöväylää täytyy säätää erilaisiin asetuksiin kuin matalammilla sävelkorkeuksilla. Siksi alue on nimetty secondo passaggioksi – toiseksi rekisterinvaihdoksi. Ylärekisteriin liittyy avoimia kysymyksiä. On epäselvää, liittyykö kokemus toisesta rekisterinvaihdosta äänihuulten värähtelytapaan vai ääntöväylän resonansseihin ”formantteihin”. Lauletaanko säveliä kaksiviivaisesta fis-sävelestä ylöspäin falsettirekisterillä, vai onko kyseessä erillinen M3-mekanismi?

Trendikäs vihellysrekisteri

Vihellysrekisteri tai vihellysäänet ovat olleet vahvasti esillä viime vuosina. Olet kenties ihaillut Mariah Careyn, Ariana Granden, Dimashin, Yma Sumacin tai Adam Lopezin yläsäveliä? Vihellysäänet tuotetaan oletettavasti mekanismilla, jossa äänihuulet eivät värähtele kauttaaltaan, vaan niiden väliin syntyy pieni vihellysrako. Jotta vihellysrekisteriä voidaan kehittää, tämä erityinen mekanismi tulee ensin löytää. Laulaminen vihellysrekisterillä vaatii laulajalta äänielimistönsä tuntemista ja hallintaa ja kosketusta äänihuulisulkuun. Rekisterimestari-verkkokurssilla kerron, mitkä tekijät edesauttavat vihellysäänten tuottamista. Esittelen parhaaksi havaitsemani ääniharjoitukset vihellysrekisterin etsimiseen.

Haluatko saada käyttöösi kaikki rekisterit ja äänihuulten värähtelymekanismit? Olen Maarit Aura, laulunopettaja, äänivalmentaja, musiikin maisteri ja vokologian väitöskirjatutkija. Liity mukaan uutuusverkkokurssilleni ja ryhdy Rekisterimestariksi! Tutustu verkkokaupassa: https://maaritaura.lilith.fi/tuote/rekisteriverkkokurssi/

lauluäänen rekisterit, äänihuulten värähtelymekanismit, vihellysrekisteri, vihellysääni, rintarekisteri, puherekisteri, pää-ääni, päärekisteri, falsettirekisteri

Huomio nenään! – Imposto

Nenän ja nenäonteloiden osuudesta äänenkäytössä ollaan väitelty kautta aikain. Ääntä on suunnattu ”maskiin” ja ääneen on haettu sointia nasaalikonsonanttiharjoituksilla. Toisaalta nenän mainitseminen äänenkäytön yhteydessä aiheuttaa monille negatiivisen assosiaation nasaaliin ääneen. Näin ei tarvitsisi olla, koska nenää voidaan hyödyntää ilman nasaalisuuttakin. Lucie Mánén korostaa nenän ja nenäontelon asemaa optimaalisessa äänentuotossa ja bel cantossa. Hän on kuvaillut Art of singing-kirjassaan ilmiötä nimeltä imposto (Mánén, 1974). Imposto ei ole suomalaisten laulunopettajien keskuudessa kovinkaan käytetty laulupedagoginen käsite. Vain kolme laulunopettajaa (83:sta) nosti sen kyselyssä merkittävien käsitteiden joukkoon (Aura et al., 2018).

nenä laulussa, nasaalisuus, maskisointi,

Imposton mekanismi

Kun haistelemme, hajualueelle johtavat kanavat avautuvat ja sulkeutuvat. Avautumista ja sulkeutumista kontrolloidaan nenän pienillä lihaksilla. Nämä lihakset voivat sulkea käytävät kokonaan. Sulkeutumisrefleksi suojelee hajualuetta ja sen hermoja myrkyiltä. Impostossa säveltä edeltävällä tauolla hajualueelle johtavan sisäänkäynnin tulisi sulkeutua, ja äänen alkaessa sen tulisi avautua. Imposto-käsiteellä on myös viitattu yleisemmin äänen ”sijoittamiseen”, joka puolestaan ​​tarkoittaa paikkaa, jossa sympaattinen resonanssi tai värähtely tunnetaan laulamisen aikana (Miller, 1996).

Impostotuntemus

Imposto tuntuu siltä, kuin ääni alkaisi kurkunpään sijasta nenäkäytävässä, nenävarren takana. Manén on kerännyt kirjaansa erilaisia mielikuvia ja tuntemuksia, joilla laulajat ovat kuvailleet impostoa. Imposton kannalta nenäontelo ja sen värähtelytuntemukset ovat merkityksellisiä. Pehmeä kitalaki voidaan ajatella nenänielun lattia. Thomas Hemsley käsittää imposton ennen kaikkea keskittymisen keskuksena. Impostoa voidaan pitää ”äänen ohjauspyöränä”, mutta impostoa ei saavuteta pakottamalla ääntä maskiin (Hemsley, 1998). Jotkut koehenkilöt kuvailivat impostoa ”nipsuna” nenässä ja sen takana. Minua itseäni auttaa ajatus ja tuntemus sointipaikasta otsassa, poskissa ja nenän takana. Tällä alueella säilyy tietty kannattelun tunne sävelkorkeuden muutoksista huolimatta.

Nasofiberoskopia-tutkimus

Tutkimusryhmämme selvitti nasofiberoskopian avulla aiheuttavatko pääresonanssi ja imposto muutoksia nenänielussa, nielussa ja kurkunpäässä. (Aura et al., 2020) Viisi koehenkilöä lauloi i-vokaalia kolmella tavalla: ”suusta”(neutraalilla, puheenomaisella äänellä ilman kummempaa soinnin hakemista), pääresonanssin kanssa ja imposton kanssa. Koehenkilöistä kolme oli klassisen laulun ammattilaista, yksi harrastajalaulaja ja yksi laulua harrastamaton. Tutkimustehtävien suorittamista kuvattiin nasofiberoskopialla, eli viemällä kameran sierainten kautta nenäonteloon ja siitä eteenpäin nieluun. Nasofiberoskopia suoritettiin Helsingin yliopistollisessa sairaalassa foniatrian poliklinikalla. Sekä nenänielua, nielua että kurkunpäätä kuvattiin. Tutkimuksessa havaittiin, että koehenkilöt nostivat pehmeää kitalakea ja kavensivat epilaryngaaliputkea pääresonanssin aikana ja vielä enemmän imposton aikana. Tulokset viittaavat siihen, että pääresonanssi ja imposto liittyvät epilaryngaaliputken hallintaan. Nenän lihaksia voidaan käyttää apuna tässä tapahtumassa. Epilaryngaaliputken kaventuminen on äänentuoton kannalta monin tavoin suotuisaa ja auttaa saavuttamaan kantavan äänen taloudellisesti. (Titze & Story, 1997).

Twang ja ring

Epilaryngaaliputken hallintaan liittyy kaksi laulutapaa tai äänenlaatua, twang ja ring. Twang on rytmimusiikissa käytetty laulutekniikka, joka tuo ääneen kirkkautta, kantavuutta ja terävyyttä. Twangin aikana kieli on edessä, kurkunpää voi olla koholla ja suuaukko leveässä asetuksessa (Saldías et al., 2020). Ring-äänenlaatu puolestaan liittyy klassiseen lauluun (Bergan et al., 2004; Ekholm et al., 1998). Ring eroaa twangista ääntöväyläasetusten osalta. Siinä missä twangissa kurkunpää on koholla, suuaukko on leveä ja suutila on litteä, ringissä nielu on laajentunut. Nielua voidaan laajentaa laskemalla kurkunpäätä, rentouttamalla nielun kurojalihaksia ja nostamalla kitapurjetta. Nielun laajentuminen yhdessä epilaryngaaliputken kaventuminen kanssa auttavat laulajan formantin muodostumisessa. Laulajan formantti tekee äänestä voimakkaan ja auttaa erityisesti miesääniä ja naislaulajien matalampia taajuuksia kantamaan orkesterin yli. (Sundberg, 1974). Voidaan päätellä, että imposto on hyvä työkalu ring-äänenlaadun saavuttamiseksi.

Nenä pois pannasta

Työryhmämme on tutkinut imposton lisäksi ”laulajan ilmettä”. Laulajan ilme tarkoittaa sierainten levittämistä ja siihen liittyvää poskipäiden kohoamista ennen laulamista ja laulamisen aikana. Laulajan ilme voi edesauttaa tasapainoisen äänenalukkeen ja päärekisterin tuottamista. Tutkimuksemme osoittivat, että nenän ja kurkunpään välillä on lihasyhteyksiä, joita voidaan hyödyntää laulamisessa. (Aura et al., 2017) Nenälihakset ovat hengityksen apulihaksia ja niillä voidaan kontrolloida adduktiota ja ääntöväylää.

Tutkimustemme mukaan sekä imposto että laulajan ilme kohottivat kitapurjetta. Nasaalisuus syntyy, kun kitapurje on alhaalla ja nenäportti avautuu voimakkaasti. Näin ollen sekä imposto että laulajan ilme voivat estää epätoivottua nasaalisuutta. Toisaalta nenäportin hallittu avautuminen on pääsemässä pois pannasta. Viime aikoina on julkaistu tutkimuksia, jotka osoittavat, että nenäportin sopivalla avautumisella voi olla laulamisen kannalta suotuisia vaikutuksia, kuten kantavuutta lisäävä resonanssien sijoittuminen. (Gill et al., 2020; Perna, 2014; Vampola et al., 2021)

Kenties olisi aika antaa nenälle sille kuuluva arvo?


maskisointi, laulunopetus

Lähteitä

Aura, M., Anne-Maria, L., & Bjørkøy, K. (2017). The Nasal Musculature as a Control Panel for Singing—Why Classical Singers Use a Special Facial Expression? Journal of Voice. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2017.12.016

Aura, M., Geneid, A., Bjørkøy, K., Rantanen, M., & Laukkanen, A.-M. (2020). A Nasoendoscopic Study of “Head Resonance” and “Imposto” in Classical Singing. Journal of Voice. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2020.04.013

Aura, M., Laukkanen, A.-M., & Ojala, J. (2018). Laulunopettajien yleisimmin käyttämät laulupedagogiset käsitteet. Ainedidaktiikka, 2(2), 38–70. https://doi.org/10.23988/ad.73222

Bergan, C. C., Titze, I. R., & Story, B. (2004). The perception of two vocal qualities in a synthesized vocal utterance: ring and pressed voice [Article]. Journal of Voice, 18(3), 305–317. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2003.09.004

Ekholm, E., Papagiannis, G. C., & Chagnon, F. P. (1998). Relating objective measurements to expert evaluation of voice quality in Western classical singing: critical perceptual parameters [Article]. Journal of Voice, 12(2), 182–196.

Gill, B. P., Lee, J., Lã, F. M. B., & Sundberg, J. (2020). Spectrum Effects of a Velopharyngeal Opening in Singing [Article]. Journal of Voice, 34(3), 346–351. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2018.11.014

Hemsley, T. (1998). Singing and Imagination: A Human Approach to a Great Musical Tradition. Oxford university press.

Mánén, L. (1974). The art of singing. Faber Music LTD.

Miller, Richard. (1996). The structure of singing : system and art in vocal technique [Book]. Schirmer.

Perna, N. (2014). Nasalance and the Tenor Passaggio [Article]. Journal of Singing, 70(4), 403–410.

Saldías, M., Laukkanen, A. M., Guzmán, M., Miranda, G., Stoney, J., Alku, P., & Sundberg, J. (2020). The Vocal Tract in Loud Twang-Like Singing While Producing High and Low Pitches. Journal of Voice. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2020.02.005

Sundberg, J. (1974). Articulatory Interpretation of the “singing formant” [Article]. The Journal of the Acoustical Society of America, 55(4), 838–844. https://doi.org/10.1121/1.1914609

Titze, I. R., & Story, B. H. (1997). Acoustic interactions of the voice source with the lower vocal tract [Article]. The Journal of the Acoustical Society of America, 101(4), 2234–2243. https://doi.org/10.1121/1.418246

Vampola, T., Horáček, J., & Laukkanen, A.-M. (2021). Finite element modeling of the effects of velopharyngeal opening on vocal tract reactance in female voice [Article]. The Journal of the Acoustical Society of America, 150(3), 2154–2162. https://doi.org/10.1121/10.0006370

 

Laajojen intervallien ja ylä-äänten laulamisesta

Intervalli tarkoittaa kahden sävelen välistä korkeuseroa. Laajalta saattaa tuntua intervalli, joka on esimerkiksi kvinttiä suurempi, eli seksti, septimi, oktaavi tai nooni. Äärimmäisenä esimerkkinä suurista intervalleista mainitsen Mozartin aarian Come scoglio.  Laajojen intervallien laulamisessa on haasteensa. Siirryttäessä matalamman ja korkeamman sävelen välillä täytyy äänielimistössä tehdä nopeita säädöksiä. Laajojen intervallihyppyjen laulamista ei voi ratkaista yhdellä kikalla, vaan peruslaulutekniikan olisi hyvä olla kunnossa. Olisi eduksi hallita mm. rekisterinvaihdot, ilmanpaineen säätely ja toimivat ääntöväyläasetukset. Laajojen hyppyjen laulamiseen on luonnollisesti eduksi laaja ääniala. Tutustu ihmeessä verkkokurssiini Laajenna äänialaasi. Musiikkityylilläkin on merkitystä.

Äänihuulet määrittävät äänen taajuuden

Laajat intervallit toteutetaan .. yllätys yllätys… äänihuulilla! Äänihuulet ja niiden sisäiset lihakset säätävät sävelkorkeuden. Kurkunpään lihaksilla vaikutetaan äänihuulten pituuteen, paksuuteen, jäykkyyteen ja värähtelevän massaan. Perusperiaate on, että äänihuulet venyvät kun sävelkorkeus nousee. On myös toinen mekanismi jolla voidaan tuottaa korkeita ääniä. Flageoletti- tai vihellysäänet toteutetaan pienentämällä värähtelevää massaa, jolloin vain osa äänihuulista värähtelee. Matalammilla sävelkorkeuksilla äänihuulet ovat lyhyet ja paksut ja värähtelevät kauttaaltaan. Merkittävää onkin se, millä äänialueella hyppy toteutetaan. Jos vaihdetaan lennossa rekisteriä / kurkunpään mekanismia, äänihuulet joutuvat tekemään tarkempia säädöksiä.

Kun kiristää ja puristaa

Jos et usko äänihuultesi kykyyn tuottaa intervalleja, saatat lähestyä laajoja sävelkulkuja lihaspuristuksen avulla. Saatat huomaamattasi kiristää kurojalihaksia tai jännittää kieltä tai leukaa. Tuolloin äänihuulet eivät puristuksesta johtuen välttämättä pääse toteuttamaan luontaista tehtäväänsä. Ääni soljuu helpommin vapaana. Ehdotan, että pyrit rentouttamaan jännitykset. Ota rento syvähengitys ennen intervallin laulamista ja rentouta samalla hartiat, kaula, kurkunpää ja leuka.

 

oktaavi, oktaavin laulaminen, intervallien laulaminen, laulutekniikka, laulunopettaja tampere,

Tasainen ilmanpaine

Aloittelijan kannattaa mielestäni laulaa laajat intervallit aluksi keskivoimakkuudella, mezzo forte tai mezzo piano. Soljuvin intervallikulku syntyy, kun ilmanpaine säilyy molemmilla sävelillä suht tasaisena. Monet laulunharrastajat tulevat automaattisesti lisänneeksi ilmanpainetta turhan paljon ylä-ääniä laulaessa. Mielestäni itseään ei kannata totuttaa siihen että fraasin korkeimmat sävelet tuotetaan aina kovalla ilmanpaineella. Laulaminen saattaa tuolloin jäädä sävyttömäksi. Monet yhdistävät mielessään suuren ilmanpaineen voimakkaaseen tai soivaan lauluääneen. Huomaathan, että voimakas ilmanpaine vaatii hyvää glottisresistanssia, eli glottiksen vastusta ilmanpaineelle, jotta ääni säätyy laadukkaana paineesta huolimatta.  Ilmanpaineen lisäksi on olemassa muita mekanismeja voimakkaan tai kantavan äänen tuottamiseen. Soiva ääni mahdollisimman taloudellisesti, on hyvä perusperiaate.

Leuan avaus

Jos pitäisi antaa vain yksi neuvo laajojen intervallien laulamiseen, se olisi leuan avaus. Perusperiaate on avata suuta ja leukaa kun siirrytään matalammalta selvästi korkeammalle sävelelle. Tätä on helppo tarkkailla peilistä. Vokaalin sävy muuttuu usein ylä-ääntä laulaessa. Esimerkiksi  I-vokaalin puhemaisuudesta on lähes pakko luopua. Suuta voidaan avata monin tavoin. Jos laulamme klassista musiikkia, suuaukkomme on todennäköisesti pyöristetty kun rytmimusiikin tyyleissä suuaukko on leveämpi.  Nyt lähestymme aihetta nimeltään vokaalimodifikaatio. Ehkäpä siitä lisää myöhemmin.

Fraseeraus

Suosittelen että ajattelet ylä-äänen osaksi fraasin linjaa. Älä tähtää siihen tai keskity siihen. Ylä-ääneen kannattaa valmistautua ala-äänellä. Jos puserrat alemman sävelen, on hyvin vaikea tuottaa soiva, puhdas ylä-ääni. Jos laulat alemman sävelen kirkkaasti ja soivasti on ylä-ääni sen jälkeen helpompi tavoittaa. Tuolloin äänensävykin pysyy tasaisempana.

Mielen voima

Laulamisen harjoittelussa tarvitaan oman mielen manipulointia. Jos ajattelet, että ylä-ääni on ihan helppo juttu niin todennäköisesti äänielimistösi tuottaa sen vaivattomammin. Avuksi voi ottaa erilaisia mielikuvia. Kuvittele, että äänihuulesi venyvät ylä-äänille. Tai että ylä-ääni valuu sinuun ylhäältä päin.

Katso millaisia neuvoja ja harjoituksia annan intervallien laulamiseen YouTube-kanavallani.

Tervetuloa verkkotunnille tai  lähiopetukseen Tampereelle !

 

 

Mielikuvat ja tunteet lauluharjoittelun apuna

Laulunopetus on perinteisesti perustunut mielikuviin ja kehotuntemuksiin. Yksi syy tähän lienee se, että ihmisäänen tieteellinen tutkimus on melko uusi ilmiö, eikä tietoa äänen fysiologiasta ole juuri ollut saatavilla.

Laulaminen ja itseasiassa kaikki äänentuotto ovat useiden lihasten yhteispeliä. Kaikkiin laulamisessa tarvittaviin lihaksiin ei ole tiedostettavissa olevaa sensoris-motorista yhteyttä. Äänielimistöä on vaikea käskyttää pelkän tietämyksen avulla. Esimerkiksi äänihuulet sijaitsevat kehomme sisällä, ja meidän on hankalaa saada niihin suoraa yhteyttä. Monet asiakkaat eivät laulutunnille tullessaan edes tiedä missä äänihuulet ovat.

Koska harva kykenee tietoiseen lihaskontrolliin, tarvitaan muita työkaluja. Mielikuvat, kehotuntemukset ja tunnereaktiot voivat ohjata laulajaa kohti optimaalista äänentuottoa ja toimivaa laulutekniikkaa. Laulunopiskelijoita on monenlaisia, ja eri ihmisiä auttavat eri oppimismenetelmät.

Voi olla, että mielikuvien käyttäminen tekee koko laulamisprosessista innoittavamman. Laulaminen ei ole pelkkä tekninen suoritus, vaikka puhtaan tekniselle harjoittelullekin on aikansa ja paikkansa. Mielikuvien avulla saamme käyttöömme mielikuvituksen ja tunteiden voiman!

Laulaminen ei ole pelkkää tekniikkaa. Lauluääni on ilmaisun väline. Laulaessamme me kerromme tarinoita, välitämme erilaisia tunnelmia ja ilmaisemme tunteita. Esimerkiksi oopperassa tai musikaalissa laulaja on osa tilanteiden ja ihmiskohtaloiden kudelmaa.

Tee kanssani kolme ääniharjoitusta mielikuvitusta apuna käyttäen 🙂

Laulunopetus verkossa 2 – Kymmenen varoitusmerkkiä

Edellisessä blogitekstissäni annoin muutamia vinkkejä luotettavan verkkomateriaalin tunnistamiseen. Nyt mainitsen joitakin ”varoitusmerkkejä”. Osa esittämistäni näkemyksistä liittyy koulutuksen sisältöön ja opetusmenetelmiin, osa mainontaan. Painotan, että jyrkkiä rajanvetoja oikeasta tai väärästä on mahdoton esittää. Mielestäni kaikkeen voi tutustua, mutta on viisasta punnita, mihin näkemyksiin uskoo tai mitkä harjoitteet omaksuu käyttöönsä. Valvira ei säätele laulunopetus- tai puheäänivalmennuksen aloja. Periaatteessa kuka vaan voi opettaa laulua tai toimia äänivalmentajana. Vastuu jää kuulijalle.

On hyvä muistaa, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Yrittäjä tarvitsee asiakkaita, jotta liiketoiminta olisi kannattavaa. Ikänsä palkkatyötä tehneen saattaa olla vaikea ymmärtää sitä, että pienyrittäjä joutuu luomaan koko työnkuvansa itse työtilasta asiakkaisiin. Tässä valossa on ehkä helpompi ymmärtää joskus yliampuvaltakin vaikuttavaa mainostusta ja myyntiä.

Netissä saattaa toki törmätä sivustoihin, joiden pääasiallinen tarkoitus on asentaa tietokoneellesi virus tai huijata pankkitilisi tyhjäksi, mutta keskityn listassani olemassa oleviin kouluttajiin. Painopiste on verkkokoulutuksessa, mutta monet näkemyksistä sopinee myös lähiopetukseen.

1. Liian simppeliä

Onko kouluttajan opettama menetelmä yksinkertainen kuin taikatemppu? Äänellisiä haasteita on monenlaisia, joten yhdellä tempulla tuskin ratkaistaan niitä kaikkia. Äänenkäyttöön kuuluu useita osa-alueita, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden.

Opettaja on saattanut kokea saavansa itse avun tietystä menetelmästä, ja hän saattaa uskoa muidenkin kokevan samoin. Tarjottu menetelmä sopii juuri sinulle, tai sitten ei. Hyvällä kouluttajalla on hallussaan kokonainen menetelmien työkalupakki, josta valitaan tarpeeseen sopiva työkalu. Tähän näkemykseen se varaus, että kokonaisnäkemystä kouluttajan menetelmistä voi olla vaikea muodostaa, mikäli hän tarjoaa verkossa vain vähän tietoa.

2. Irrallisuus äänifysiologiasta

Laulaminen tasapainottelee kahden maailman, kehollisen ja mielen maailmoiden välillä. Nykyään ollaan yksimielisiä siitä, että keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa. Mieliala voi vaikuttaa laulusuorituksen onnistumiseen hyvinkin paljon. Voimme vaikuttaa ”lauluinstrumentin” toimintaan jonkin tunnereaktion tai mielikuvan avulla. Jos laulutekniikan opiskelusta puhutaan, niin mielestäni mielikuvia ja tunteita ei pitäisi käyttää ilman fysiologista perustelua. Laulunopiskelijan tulee ymmärtää, mihin mielikuvilla pyritään, ja mikä on niiden fysiologinen perusta. Jos palvelu edustaa jotain muuta kuin laulutekniikan opettelua (esim äänimeditaatiota), fysiologia ei välttämättä ole niin suuressa osassa.

3. Huuhaa

Teoria laulamisen takana saattaa olla hyvinkin erikoinen. Ainakin periaatteessa on mahdollista, että löytämäsi materiaali liittyisi johonkin laajempaan ideologiaan tai kulttiin.

Itselläni meni vuosi laulullisesta elämästäni aika lailla hukkaan, kun laulunopettajani Keski-Euroopassa opetti minua epätyypillisen menetelmän mukaisesti. Siinä laulajat jaetaan syntymäajan perusteella solaarisiin ja lunaarisiin. Jako ratkaisee opetettavan laulutekniikan, joka taas perustuu mielikuviin äänen suunnasta. Lunaarinen sisäänpäin, solaarinen ulospäin. Olin pitkän aikaa pyrkinyt eroon puristeisesta äänenkäytöstä, joten mielikuvat äänen suuntaamisesta ulospäin eivät toimineet, vaan yllyttivät hyperfunktionaaliseen äänentuottoon.

En sano, että tällaiset vaihtoehtoiset lähestymistavat laulamiseen tai äänenkäyttöön ovat automaattisesti huonoja. Pitäisin niitä kuitenkin korkeintaan kivana lisänä. Erikoiset menetelmät voivat inspiroida ja hyvällä tuurilla ne jopa saattavat hyödyttää laulunopiskelijaa.

4. Dramatisointi

Perustuuko kouluttajan myyntitaktiikka negaukseen? Esittääkö hän epäilyksen, että lähtötilanteesi on surkea (vaikkei ehkä edes ole tavannut sinua). Mutta ei hätää, hänen menetelmänsä lupaa pelastaa sinut! Todisteeksi hän saattaa esitellä joukon pelastamiaan opetuslapsia.

Olen todistanut tilanteita, joissa opettaja avaa laulukurssin siten, että hän haukkuu opiskelijoiden laulutekniikan, tuomitsee aiemmat opit ja muut opettajat. Hän saattaa esimerkiksi väittää, että oppilas laulaa väärän äänityypin ohjelmistoa. Toivoisin, että tällainen pelolla opettaminen olisi jäänyt historiaan. Vaikeuksista voittoon – minun palveluni avulla –mainostusta käytetään edelleen, tosin harvemmin noin brutaalisti kuin yllä kuvasin.

5. Paikkansa pitämättömät terveyslupaukset

Mikäli terveysvaikutusten kuvailu on keskeinen osa kouluttajan mainontaa, olisi asiallista esittää tieteelliset lähdeviitteet. Mielestäni ei olisi vastuullista väittää, että laulunopettaja on palveluidensa avulla parantanut sairauksia. Kuten olen aiemmin maininnut, sairauksien ja äänihäiriöiden diagnosointi ja hoitaminen ei kuulu laulunopettajan tehtäviin. Terveyden ja toimintakyvyn vaaliminen on tärkeää, mutta sitä ei tule sekoittaa sairaudenhoitoon.

6. Epäeettinen toiminta

Ei ole suotavaa, että kouluttaja viisveisaa tekijänoikeuksista, tavaramerkeistä jne. Viisas kouluttaja toimii eettisesti ja parhaan harkintansa mukaan. Hän esimerkiksi merkitsee tekstiinsä lähdeviitteet, mikäli lainaa muiden tekstiä. Julkaistessa materiaalia olisi hyvä pitää mielessä mahdolliset teosto-säännöt, patenttioikeudet, tavaramerkkilaki jne. Hyvät käytöstavat ja reilu meininki eivät ole ikinä haitaksi!

Suunnistaminen somessa ei kieltämättä ole aina ihan helppoa. Sääntöjä saattaa joskus rikkoa huomaamattaan. Oikeuttaako jonkin teon verkossa se, että ”muutkin” tekee niin? Onneksi verkkoalustatkin ottavat vastuuta ja oikeudelliset seikat selviävät. Mielestäni on hieno uudistus, että youtube jakaa automaattisesti osan kaupallistettujen musiikkiesitysten tuotoista tekijänoikeuksien omistajille, eikä cover-tulkintoja esittävän muusikon tarvitse itse pähkäillä asiaa. Neuvoja näihin kysymyksiin on mahdollista saada esimerkiksi ammattiliitosta, ja googlaamallakin pääsee aika pitkälle.

Käytännön esimerkki eettisestä pohdiskelusta: Minulle on esitetty toiveita, että tekisin vocal coach reacts-videoita. Idea on, että laulunopettaja kuuntelee ja arvioi jonkin artistin esitystä ja laulutapaa. Mieleeni nousi kaksi kysymystä: 1. Millä ehdoilla voi sisällyttää jonkun muun tekemän videon ja musiikkiesityksen omaan videoonsa? 2. Onko eettistä ruotia julkisesti toisten laulamista? Tein kuitenkin yhden videon hieman samanlaisella idealla. Analysoin Nightwish-bändin kolmea naislaulajaa. Pyrin välttämään loukkaavia ilmauksia, enkä myöskään liittänyt videooni Nightwishille kuuluvaa materiaalia.

Katso video täältä.

7. Jäykät mielipiteet

On hälyttävä merkki, mikäli opettajalla on ”minulla on totuus, muut ovat väärässä”-asenne. Väite ei voi pitää paikkaansa. Ihmisäänen toiminta tunnetaan jo melko hyvin, ja laulupedagogiikan koulutus kehittyy koko ajan.

8. Itsekeskeisyys ja itsekehu

Minä minä minä. Pyöriikö kouluttajan huomio oman erinomaisuuden ympärillä? Laulunopetus ja äänivalmennus ovat palveluammatteja. Palvelumme on olemassa asiakkaita varten.

On asiakkaiden tehtävä arvioida, onko kouluttajan laatima verkkokurssi huikea tai laulunopettajan oma ääni suuri ja mahtava. Minulle nousee itseään kehuvasta toimijasta yleensä aika epäammattimainen kuva. Oman erinomaisuuden ajaminen esimerkiksi kollegoja väheksymällä ei kerro mistään muusta kuin omasta epävarmuudesta. Antaa tekojen ja osaamisen puhua puolestaan!

9. Verkkokurssi riittää

Lauluharrastajat ovat keskenään eri lähtöpisteissä ja etsivät koulutuksilta eri asioita. Verkkokursseilla on monia etuja. Ne voivat kasvattaa motivaatiota laulamiseen. Saatat saada haltuusi uusia harjoituksia. Tietomääräsi äänenkäytöstä ja laulamisen eri osa-alueista voi kasvaa. Jonkun lauluharrastusta voi viedä eteenpäin jo pelkästään se, että ryhtyy laulamaan ja saa kokemusta laulamisesta. Olemme kuitenkin lopulta sen faktan edessä, ettei verkkomateriaaleihin tai esimerkiksi ryhmäluentoihin perustuva verkkokussi anna sinulle palautetta harjoitteiden suorittamisesta. Verkkokurssi ei arvioi haasteitasi ja vahvuuksiasi, eikä tarjoa juuri sinulle räätälöityjä ohjeita ja harjoitteita. Verkkokurssi ei mielestäni korvaa henkilökohtaista, ammattilaisen tarjoamaa opetusta, vaan toimii parhaimmillaan lisänä sille. Mielestäni voit siis kyseenalaistaa sellaisen lupauksen, että opit varmasti laulutekniikkaa verkkokurssin avulla.

10. Ei vaan kolahda

Et ehkä saa kiinni jonkun kouluttajan tavasta opettaa. Et ymmärrä hänen tapaansa selittää asioita. Harjoitukset tuntuvat epäsopivilta tai toimimattomilta. Tämä ei tee kouluttajasta epäpätevää, mutta hyvä ratkaisu voi olla kääntyä muiden koulutusten puoleen.

Epävireisyyden yleisiä syitä

Mikä epävireisyyttä voi aiheuttaa?

Syitä on monia, ja ongelmaan voi liittyä monta tekijää.

Laulutekniset syyt:

Hyvä laulutekniikka edesauttaa vireessä pysymistä. Laulutekniikkaan liittyy monta tekijää, mutta nostan esiin muutaman.

Äänihuulet: Äänihuulten toiminta on hienomekaniikkaa. Äänihuulten tulee toimia tiettyyn sävelkorkeuteen soveltuvalla tavalla. Joillakin ihmisillä tämä on pitkälti hallussa luonnostaan, mutta useimmilla se vaatii harjoitusta.

Ääntöväyläasetukset ja sointi: Vireessä laulaminen liittyy akustiikkaan, kuten jo aiemmin mainitsin. Äänen perustaajuuden lisäksi myös ylä-sävelet, tai lauluäänestä puhuttaessa formantit, vaikuttavat kuulokuvaan. Tietyt ääntöväyläasetukset lisäävät formantteja spektrin yläpäässä, jotkut alapäässä. Esimerkiksi hymy lisää äänen kirkkautta ja huulten pitäminen suppeina, kielen painaminen taakse nieluun tai kurkunpään painaminen alas lisäävät tummuutta. Joskus ”takainen” äänenkäyttötapa voi lisätä ääneen tummuutta niin paljon, että ääni kuulostaa alavireiseltä. Vastaavasti ”eteentyönnetty” laulutapa saattaa aiheuttaa vaikutelman ylävireisyydestä.

Hengitystuki ja ilmanpaine: Hengitystuella kontrolloidaan ilmanpainetta. Ylävireisyys voi johtua liian kovasta ilmanpaineesta, joka erityisesti äänen ala-tai keski-alueella vie hallinnan äänestä, ja äänenkäytöstä tulee ylä-vireistä. Ääni saattaa pompsahtaa ulos sävellajista! Toisaalta hyvin passiivinen tapa laulaa voi aiheuttaa sen, ettei henkilö tavoita ylä-ääniä. Ääntöbalanssi eli ilmanpaineen ja äänihuulisulun suhde on opeteltavissa pätevän opettajan avulla.

Fraseeraukseen liittyvä epätarkkuus, esim. niekut fraasien tai sanojen alussa tai lopussa voi aiheuttaa vaikutelman epävireisyydestä. Joihinkin musiikkityyleihin tämä suorastaan kuuluu. Kuvittele Irwinin Rentun ruusua selkeästi ja puhtaasti laulettuna. Levoton vibrato voi aikaansaada myös vaikutelman epävireisyydestä.

Kaikki nämä laulutekniset seikat vaativat ohjausta. Ne painuvat lihasmuistiin pikkuhiljaa. Lisätietoa ääntöväylästä ja äänihuulista saat Laajenna äänialaasi- tai Suomipopin naiset-verkkokursseilla.

Terveyteen liittyvät syyt

Äänihuulet voivat olla turvonneet flunssan tai jonkin muun syyn takia takia. Äänen sävy voi olla erityisen tumma tai ääni voi olla käheä, eikä esimerkiksi ylä-ääniä ole helppo tavoittaa. Flunssa, korvatulehdus tai muu terveydellinen syy voi muuttaa omaa tunnetta laulamisesta ja kuulokuvaa omasta äänestä.

Harjaantumattomuus

Henkilöllä on musikaalisuutta mutta vähäisesti kokemusta laulamisesta. Hän ei luota itseensä ja kykyynsä tuottaa puhdasta ääntä. Yleensä ongelma ratkeaa laulunopiskelulla ja harjoittelulla.

Psyykkiset syyt

Psyykkiset syyt ovat merkittävä epävireisyyden aiheuttaja. Nostaisin yhdeksi suureksi syyksi jännittämisen. Jotkut laulajat ovat hyvin perfektionistisia. Usein itseään ruoskivat laulajat ovat kuitenkin todella taitavia. Tällaisessa tapauksessa vireen vahtiminen ei yleensä ainakaan paranna sitä, vaan laulaja voisi unohtaa koko asian. Etenkin harjoitellessa kannattaa hyväksyä epätäydellisyys ja keskeneräisyys. Jos havaitset oman epävireisyytesi, onnittele itseäsi. Sävelkorkeuksien erottelukykysi toimii!

Keskittymisen puute

Vireessä laulaminen vaatii keskittymistä, varsinkin jos se ei ole vielä tiukasti lihasmuistissa. Keskittymistä voi verottaa esimerkiksi esiintymis- tai harjoitustilanteen monet tekijät.

Epäsopiva sävellaji

Varsinkin kokematon laulaja saattaa valita itselleen joko turhan korkean tai matalan sävellajin. Moni aloittelija ei edes tiedä sävellaji-käsitettä, eikä ymmärrä, että kappaletta ei ole pakko laulaa originaalikorkeudelta esimerkiksi karaokessa. Tilanteessa jossa esimerkiksi ylä-alue on taitoihin nähden turhan korkea, saattaa laulusta tulla alavireistä, tai laulaja saattaa laulaa korkean kohdan jostain matalampaa (mikä ei aina ole siististi oktaavia alempaa, vaan jostain välimaastosta).

Olosuhteisiin tai tilanteeseen liittyvät syyt

Laulamista on vaikea hallita tilanteessa, jossa laulaja ei kuule orkesteria, taustamusiikkia, tai omaa ääntään riittävän hyvin.

Edellämainitut syyt liittyvät usein yhteen. Mikäli haluat parantaa virettäsi, voisitte laulunopettajasi kanssa pohtia, mistä ongelmat vireestä johtuvat. Olet tervetullut laulutunnilleni! Muualla kuin Tampereella asuvat voivat kokeilla skype-laulutuntia, joka on tarjouksessa tammikuun ajan.

 

 

Pienennätkö ääntäsi? Vaihda kiristys rentouteen!

Kurkunpää on äänentuoton, nielemisen ja hengityksen risteyspaikka. Nielu osallistuu kahteen keskenään hyvin erilaiseen tehtävään: nielemiseen ja hengitykseen.

Nieleminen

Nieltäessä keho suojaa itseään, ettei ruokaa tai juomaa päätyisi äänirakoon ja henkitorveen. Äänihuulet ja taskuhuulet toimivat läppämekanismina. Nieltäessä henkitorvi suljetaan lähentämällä äänihuulet ja taskuhuulet toisiaan vasten. Kurkunkansi kallistuu päälle suojaksi. Kieli vetäytyy taakse, ja kurojalihakset supistavat nielua. Voi sanoa, että ääntöväylä ja nielu puristuvat kasaan. Kokeile puristaa nielusi niin tukkoon kuin pystyt ja ääntele. Miltä tuntuu?

Syvähengitys

Hengitettäessä rennosti syvään nielu toimii eri tavoin: ääntöväylä on rento ja avoin, kurkunpää laskeutuu hieman pallean mukana ja äänihuulet ovat auki. Syvähengitys on edellytys hyvälle äänenkäytölle. Kurkunpään lasku helpottaa äänihuulten toimintaa ja parantaa ääntöväylän toimintaa. Kurkunpää laskeutuu pallean mukana automaattisesti, sitä ei tarvitse painaa alaspäin. Sisäänhengityslihaksilla, erityisesti pallealla säädellään ilmanpainetta. Tätä sanotaan hengitystueksi.

Stressi kuroo nielun umpeen

Monella meistä ”nielemismoodi” toimii silloinkin, kun ei tarvitsisi. Esimerkiksi stressi ja ahdistavat tilanteet saavat meidät puristamaan leukamme ja nielumme umpeen. Samalla myös hengitys tuppaa nousemaan pinnalliseksi. Puhuminen tai laulaminen tällaisessa tilanteessa voi tuntua haastavalta, eikä lopputulos myöskään kuulosta parhaalta mahdolliselta.

Mitä pienempi vaiva sitä parempi ääni

Me saatamme tiedostamattamme hakea ääneemme esimerkiksi ystävällisyyttä tai herttaisuutta pienentämällä ääni-instrumenttiamme. Kun otamme asiantuntijan roolin, painamme usein äänen narisevaksi. Saatamme ”tehdä ääntä” ihan liikaa, vaikeimman kautta. Ääni kuitenkin toteutuu parhaimmillaan hyvin pienellä työllä. Vokologian professori Anne-Maria Laukkanen puhuu ”desibelien hinnasta”. Pyrkimys on tuottaa kantava, ilmaiseva ääni mahdollisimman helposti. Tällaisessa äänenkäytössä hyödynnetään sisäänhengityslihaksia ja ääntöväylää. Desibelien hinta kasvaa, kun tuotamme ääntä puristeisesti, suurella ilmanpaineella. Vaarana on tällöin äänihuulten rasittuminen.

Puhumisen ja laulamisen pitäisi tuntua hyvältä

Tunnistat ”nielemismoodin” käyttämisen puheessa tai laulussa siitä, että äänenkäyttösi on puristeista. Äänesi on soinniton ja kireä. Laulaminen tai puhuminen voi tuntua pahalta. Kieli, leuka, kurkunpää jännittyvät.

Syvähengitykseen perustuva äänenkäyttö tuntuu hyvältä. Tai oikeastaan, optimaalinen äänentuottotapa ei tunnu kurkun alueella yhtään miltään. Kuin kurkkua ei olisikaan. Ääntöväylällä ja äänihuulilla voidaan toteuttaa monenlaisia efektejä, mutta tämä kirjoitus käsittelee ihmisen omaa, soivaa ääntä, ilman kummempia kommervenkkejä.

Näin teet sen:

Voit hakea ”hengitysmoodiin” perustuvaa äänenkäyttöä seuraavasti:

Istu tai seiso hyvässä ryhdissä. Rentouta kehosi, erityisesti suorat vatsalihakset. Hae rentoutta leukaan ja kieleen. Takahampaiden välissä on reilusti tilaa. Kielen kanta on rento, kielenkärki on rennon aktiivinen. Sano lällällää ja jätä kieli sille paikalle alahampaiden taakse. Puhu tai laula tästä asennosta käsin. Mikäli lihakset lähtevät kiristymään, hae rentous aina uudestaan.