Avainsana: Puhetekniikka

Mun äänenavaus – Miten ja miksi lämmittelen ääneni

Milloin lämmittelen ääneni

Lämmittelen ääntäni lähes aina ennen kuin minun tarvitsee käyttää sitä ammattimaisessa mielessä. Teen sen ennen laulunopetusta, omaa lauluharjoittelua tai puhetilannetta. Lämmittelen ääntä ennen kuin laulan vaikkapa karaokea. Perusteellisimman äänenlämmittelyn teen toki ennen esiintymistä. Joskus äänenlämmittely on lyhyt, esimerkiksi muutama huulitäry. Usein kuitenkin pidempi.

Muinainen laulunopettajani sanoi, ettei ääntä tarvitse avata, jos sitä ei välillä laita kiinni. Minä kaiketi laitan ääneni kiinni nukkuessani, koska en todellakaan ole lauluiskussa heti heräämisen jälkeen. Ääni tuntuu silloin matalalta ja vaimealta. Annan kehoni heräillä pari tuntia ennen kuin alan laulaa. Illalla lauluääni saattaa toimia mainiosti ilman lämmittelyäkin, kun on päivän liikkunut ja puhunut.

Miksi lämmittelen ääntäni

Äänen lämmittelyn tarkoitus on palautella lihasmuistiin hyvä äänentuottotapa. Äännellessäni mutustelen, että miltäs se ääntöbalanssi tuntuukaan, onko rekisterinvaihto vaivaton jne. Äänenavaus lämmittää kudokset ja valmistaa ääni-instrumentin vaativaankin äänelliseen suoritukseen. Äänentuotto sujuu vaivattomammin, mukavammin ja turvallisemmin. Laulaminen tuntuu paljon mukavammalta kun ääni on lämmitelty. Esimerkiksi ylä-äänet on helpompi tavoittaa ja äänen sointi on tasaisempi ja kiinteämpi. Myös puheäänen lämmittely kannattaa. Lämmitelty puheääni tuntuu soivan vaivattomasti ja kestävän pitkäaikaista käyttöä. Oikein tehty lämmittely saattaa esimerkiksi poistaa kähinät ja äänen rikkoutumisen.

Miten avaan ääneni

Aloitan usein tekemällä muutaman verryttelyliikkeen keholle. Pyrin lämmittelemään etenkin hartioita ja niskaa, jotka someaikana ovat monella juntturalla. Etsin hyvän asennon ja läsnäolon kehoon. Joskus verryttelen leukaa ja kieltä.

Sitten otan mukaan äänen. Yleensä aloitan ääntelyn lempeästi keskialueelta. Ylä-ääniin etenen, kun ääni on jo hieman lämmennyt. Teen monenlaisia harjoituksia. Minulla ei kuitenkaan ole mitään ennalta määriteltyä äänenlämmittelyohjelmaa.

Minulla oli aikoinaan nuottivihko, johon olin merkinnyt ylös laulunopettajien antamia ääniharjoituksia ja harjoitteluohjeet niihin. Tein ääniharjoituksia vuosikausia tuon vihkon avulla. Nyt harjoitukset ovat mielessäni.

Äänenlämmittelytilanteessa toimin toisaalta intuitiivisesti, toisaalta analyyttisesti. En loogisesti pohdi, mitä harjoituksia teen, vaan annan äänen johdattaa. Nappaan muistini kerroksista sellaisia harjoituksia, jotka tuntuu sillä hetkellä suotuisalta. Sisäinen laulunopettajani ei kuitenkaan ole nukuksissa, vaan tarkkailen äänenkäyttöäni ja korjailen suoritusta. Kyseinen toiminta on pitkälti automaattista, ”selkärangassa”. Minun ei tarvitse tietoisen mieleni kautta suodattaa tietoa että ”nyt lauloin alavireisesti” tai ”olipa vuotoinen ääni” vaan kehoni tietää nuo asiat kyllä.

Tee helppoja ääniharjoituksia.

Jos lämmittelen ääntäni kotona, saatan samalla touhuta jotain muuta. Tiskaus ja äänenlämmittely sopivat mainiosti yhteen! Seison harvoin paikoillani, vaan yleensä liikuskelen ympäriinsä.

Joskus äänenlämmittelyyn vaikuttaa se, mitä tulen laulamaan. Jos tiedän että minä tai oppilaani laulaa klassista musiikkia, saatan tehdä klassisia ääniharjoituksia, kuten kuviolaulu, staccatot, legato jne.

Jos lämmittelen ääntä puhetilannetta varten, teen harjoituksia puhuen. Saatan kyllä tehdä puhuttuja harjoituksia myös ennen laulamista ja päinvastoin. Samaa instrumenttiahan siinä kuitenkin lämmitellään.

Katso äänenlämmittely puhujille.

On vaikeaa vetää rajaa äänenlämmittelyn ja ääniharjoitusten välille. En äänenlämmittelyssäkään loilottele niitä näitä miten sattuu, vaan lämmittelyharjoituksiakin voi käyttää laulutekniikan tai puhetekniikan kohentamiseen tai hyvän äänentuoton ylläpitämiseen.

Mitään konserttivalmista materiaalia ei laulunopettajankaan äänenlämmittely ole, vaan on parempia ja huonompia äänipäiviä.

Haluatko tehdä kanssani 30 ääniharjoitusta? Tutustu Ääniharjoitus päivässä-verkkopalveluun.

äänen lämmittely, ääniharjoitus

Pienennätkö ääntäsi? Vaihda kiristys rentouteen!

Kurkunpää on äänentuoton, nielemisen ja hengityksen risteyspaikka. Nielu osallistuu kahteen keskenään hyvin erilaiseen tehtävään: nielemiseen ja hengitykseen.

Nieleminen

Nieltäessä keho suojaa itseään, ettei ruokaa tai juomaa päätyisi äänirakoon ja henkitorveen. Äänihuulet ja taskuhuulet toimivat läppämekanismina. Nieltäessä henkitorvi suljetaan lähentämällä äänihuulet ja taskuhuulet toisiaan vasten. Kurkunkansi kallistuu päälle suojaksi. Kieli vetäytyy taakse, ja kurojalihakset supistavat nielua. Voi sanoa, että ääntöväylä ja nielu puristuvat kasaan. Kokeile puristaa nielusi niin tukkoon kuin pystyt ja ääntele. Miltä tuntuu?

Syvähengitys

Hengitettäessä rennosti syvään nielu toimii eri tavoin: ääntöväylä on rento ja avoin, kurkunpää laskeutuu hieman pallean mukana ja äänihuulet ovat auki. Syvähengitys on edellytys hyvälle äänenkäytölle. Kurkunpään lasku helpottaa äänihuulten toimintaa ja parantaa ääntöväylän toimintaa. Kurkunpää laskeutuu pallean mukana automaattisesti, sitä ei tarvitse painaa alaspäin. Sisäänhengityslihaksilla, erityisesti pallealla säädellään ilmanpainetta. Tätä sanotaan hengitystueksi.

Stressi kuroo nielun umpeen

Monella meistä ”nielemismoodi” toimii silloinkin, kun ei tarvitsisi. Esimerkiksi stressi ja ahdistavat tilanteet saavat meidät puristamaan leukamme ja nielumme umpeen. Samalla myös hengitys tuppaa nousemaan pinnalliseksi. Puhuminen tai laulaminen tällaisessa tilanteessa voi tuntua haastavalta, eikä lopputulos myöskään kuulosta parhaalta mahdolliselta.

Mitä pienempi vaiva sitä parempi ääni

Me saatamme tiedostamattamme hakea ääneemme esimerkiksi ystävällisyyttä tai herttaisuutta pienentämällä ääni-instrumenttiamme. Kun otamme asiantuntijan roolin, painamme usein äänen narisevaksi. Saatamme ”tehdä ääntä” ihan liikaa, vaikeimman kautta. Ääni kuitenkin toteutuu parhaimmillaan hyvin pienellä työllä. Vokologian professori Anne-Maria Laukkanen puhuu ”desibelien hinnasta”. Pyrkimys on tuottaa kantava, ilmaiseva ääni mahdollisimman helposti. Tällaisessa äänenkäytössä hyödynnetään sisäänhengityslihaksia ja ääntöväylää. Desibelien hinta kasvaa, kun tuotamme ääntä puristeisesti, suurella ilmanpaineella. Vaarana on tällöin äänihuulten rasittuminen.

Puhumisen ja laulamisen pitäisi tuntua hyvältä

Tunnistat ”nielemismoodin” käyttämisen puheessa tai laulussa siitä, että äänenkäyttösi on puristeista. Äänesi on soinniton ja kireä. Laulaminen tai puhuminen voi tuntua pahalta. Kieli, leuka, kurkunpää jännittyvät.

Syvähengitykseen perustuva äänenkäyttö tuntuu hyvältä. Tai oikeastaan, optimaalinen äänentuottotapa ei tunnu kurkun alueella yhtään miltään. Kuin kurkkua ei olisikaan. Ääntöväylällä ja äänihuulilla voidaan toteuttaa monenlaisia efektejä, mutta tämä kirjoitus käsittelee ihmisen omaa, soivaa ääntä, ilman kummempia kommervenkkejä.

Näin teet sen:

Voit hakea ”hengitysmoodiin” perustuvaa äänenkäyttöä seuraavasti:

Istu tai seiso hyvässä ryhdissä. Rentouta kehosi, erityisesti suorat vatsalihakset. Hae rentoutta leukaan ja kieleen. Takahampaiden välissä on reilusti tilaa. Kielen kanta on rento, kielenkärki on rennon aktiivinen. Sano lällällää ja jätä kieli sille paikalle alahampaiden taakse. Puhu tai laula tästä asennosta käsin. Mikäli lihakset lähtevät kiristymään, hae rentous aina uudestaan.