Kurkunpää on äänentuoton, nielemisen ja hengityksen risteyspaikka. Nielu osallistuu kahteen keskenään hyvin erilaiseen tehtävään: nielemiseen ja hengitykseen.
Nieleminen
Nieltäessä keho suojaa itseään, ettei ruokaa tai juomaa päätyisi äänirakoon ja henkitorveen. Äänihuulet ja taskuhuulet toimivat läppämekanismina. Nieltäessä henkitorvi suljetaan lähentämällä äänihuulet ja taskuhuulet toisiaan vasten. Kurkunkansi kallistuu päälle suojaksi. Kieli vetäytyy taakse, ja kurojalihakset supistavat nielua. Voi sanoa, että ääntöväylä ja nielu puristuvat kasaan. Kokeile puristaa nielusi niin tukkoon kuin pystyt ja ääntele. Miltä tuntuu?
Syvähengitys
Hengitettäessä rennosti syvään nielu toimii eri tavoin: ääntöväylä on rento ja avoin, kurkunpää laskeutuu hieman pallean mukana ja äänihuulet ovat auki. Syvähengitys on edellytys hyvälle äänenkäytölle. Kurkunpään lasku helpottaa äänihuulten toimintaa ja parantaa ääntöväylän toimintaa. Kurkunpää laskeutuu pallean mukana automaattisesti, sitä ei tarvitse painaa alaspäin. Sisäänhengityslihaksilla, erityisesti pallealla säädellään ilmanpainetta. Tätä sanotaan hengitystueksi.
Stressi kuroo nielun umpeen
Monella meistä ”nielemismoodi” toimii silloinkin, kun ei tarvitsisi. Esimerkiksi stressi ja ahdistavat tilanteet saavat meidät puristamaan leukamme ja nielumme umpeen. Samalla myös hengitys tuppaa nousemaan pinnalliseksi. Puhuminen tai laulaminen tällaisessa tilanteessa voi tuntua haastavalta, eikä lopputulos myöskään kuulosta parhaalta mahdolliselta.
Mitä pienempi vaiva sitä parempi ääni
Me saatamme tiedostamattamme hakea ääneemme esimerkiksi ystävällisyyttä tai herttaisuutta pienentämällä ääni-instrumenttiamme. Kun otamme asiantuntijan roolin, painamme usein äänen narisevaksi. Saatamme ”tehdä ääntä” ihan liikaa, vaikeimman kautta. Ääni kuitenkin toteutuu parhaimmillaan hyvin pienellä työllä. Vokologian professori Anne-Maria Laukkanen puhuu ”desibelien hinnasta”. Pyrkimys on tuottaa kantava, ilmaiseva ääni mahdollisimman helposti. Tällaisessa äänenkäytössä hyödynnetään sisäänhengityslihaksia ja ääntöväylää. Desibelien hinta kasvaa, kun tuotamme ääntä puristeisesti, suurella ilmanpaineella. Vaarana on tällöin äänihuulten rasittuminen.
Puhumisen ja laulamisen pitäisi tuntua hyvältä
Tunnistat ”nielemismoodin” käyttämisen puheessa tai laulussa siitä, että äänenkäyttösi on puristeista. Äänesi on soinniton ja kireä. Laulaminen tai puhuminen voi tuntua pahalta. Kieli, leuka, kurkunpää jännittyvät.
Syvähengitykseen perustuva äänenkäyttö tuntuu hyvältä. Tai oikeastaan, optimaalinen äänentuottotapa ei tunnu kurkun alueella yhtään miltään. Kuin kurkkua ei olisikaan. Ääntöväylällä ja äänihuulilla voidaan toteuttaa monenlaisia efektejä, mutta tämä kirjoitus käsittelee ihmisen omaa, soivaa ääntä, ilman kummempia kommervenkkejä.
Näin teet sen:
Voit hakea ”hengitysmoodiin” perustuvaa äänenkäyttöä seuraavasti:
Istu tai seiso hyvässä ryhdissä. Rentouta kehosi, erityisesti suorat vatsalihakset. Hae rentoutta leukaan ja kieleen. Takahampaiden välissä on reilusti tilaa. Kielen kanta on rento, kielenkärki on rennon aktiivinen. Sano lällällää ja jätä kieli sille paikalle alahampaiden taakse. Puhu tai laula tästä asennosta käsin. Mikäli lihakset lähtevät kiristymään, hae rentous aina uudestaan.