Kategoria: Sävelkorkeus

Laajojen intervallien ja ylä-äänten laulamisesta

Intervalli tarkoittaa kahden sävelen välistä korkeuseroa. Laajalta saattaa tuntua intervalli, joka on esimerkiksi kvinttiä suurempi, eli seksti, septimi, oktaavi tai nooni. Äärimmäisenä esimerkkinä suurista intervalleista mainitsen Mozartin aarian Come scoglio.  Laajojen intervallien laulamisessa on haasteensa. Siirryttäessä matalamman ja korkeamman sävelen välillä täytyy äänielimistössä tehdä nopeita säädöksiä. Laajojen intervallihyppyjen laulamista ei voi ratkaista yhdellä kikalla, vaan peruslaulutekniikan olisi hyvä olla kunnossa. Olisi eduksi hallita mm. rekisterinvaihdot, ilmanpaineen säätely ja toimivat ääntöväyläasetukset. Laajojen hyppyjen laulamiseen on luonnollisesti eduksi laaja ääniala. Tutustu ihmeessä verkkokurssiini Laajenna äänialaasi. Musiikkityylilläkin on merkitystä.

Äänihuulet määrittävät äänen taajuuden

Laajat intervallit toteutetaan .. yllätys yllätys… äänihuulilla! Äänihuulet ja niiden sisäiset lihakset säätävät sävelkorkeuden. Kurkunpään lihaksilla vaikutetaan äänihuulten pituuteen, paksuuteen, jäykkyyteen ja värähtelevän massaan. Perusperiaate on, että äänihuulet venyvät kun sävelkorkeus nousee. On myös toinen mekanismi jolla voidaan tuottaa korkeita ääniä. Flageoletti- tai vihellysäänet toteutetaan pienentämällä värähtelevää massaa, jolloin vain osa äänihuulista värähtelee. Matalammilla sävelkorkeuksilla äänihuulet ovat lyhyet ja paksut ja värähtelevät kauttaaltaan. Merkittävää onkin se, millä äänialueella hyppy toteutetaan. Jos vaihdetaan lennossa rekisteriä / kurkunpään mekanismia, äänihuulet joutuvat tekemään tarkempia säädöksiä.

Kun kiristää ja puristaa

Jos et usko äänihuultesi kykyyn tuottaa intervalleja, saatat lähestyä laajoja sävelkulkuja lihaspuristuksen avulla. Saatat huomaamattasi kiristää kurojalihaksia tai jännittää kieltä tai leukaa. Tuolloin äänihuulet eivät puristuksesta johtuen välttämättä pääse toteuttamaan luontaista tehtäväänsä. Ääni soljuu helpommin vapaana. Ehdotan, että pyrit rentouttamaan jännitykset. Ota rento syvähengitys ennen intervallin laulamista ja rentouta samalla hartiat, kaula, kurkunpää ja leuka.

 

oktaavi, oktaavin laulaminen, intervallien laulaminen, laulutekniikka, laulunopettaja tampere,

Tasainen ilmanpaine

Aloittelijan kannattaa mielestäni laulaa laajat intervallit aluksi keskivoimakkuudella, mezzo forte tai mezzo piano. Soljuvin intervallikulku syntyy, kun ilmanpaine säilyy molemmilla sävelillä suht tasaisena. Monet laulunharrastajat tulevat automaattisesti lisänneeksi ilmanpainetta turhan paljon ylä-ääniä laulaessa. Mielestäni itseään ei kannata totuttaa siihen että fraasin korkeimmat sävelet tuotetaan aina kovalla ilmanpaineella. Laulaminen saattaa tuolloin jäädä sävyttömäksi. Monet yhdistävät mielessään suuren ilmanpaineen voimakkaaseen tai soivaan lauluääneen. Huomaathan, että voimakas ilmanpaine vaatii hyvää glottisresistanssia, eli glottiksen vastusta ilmanpaineelle, jotta ääni säätyy laadukkaana paineesta huolimatta.  Ilmanpaineen lisäksi on olemassa muita mekanismeja voimakkaan tai kantavan äänen tuottamiseen. Soiva ääni mahdollisimman taloudellisesti, on hyvä perusperiaate.

Leuan avaus

Jos pitäisi antaa vain yksi neuvo laajojen intervallien laulamiseen, se olisi leuan avaus. Perusperiaate on avata suuta ja leukaa kun siirrytään matalammalta selvästi korkeammalle sävelelle. Tätä on helppo tarkkailla peilistä. Vokaalin sävy muuttuu usein ylä-ääntä laulaessa. Esimerkiksi  I-vokaalin puhemaisuudesta on lähes pakko luopua. Suuta voidaan avata monin tavoin. Jos laulamme klassista musiikkia, suuaukkomme on todennäköisesti pyöristetty kun rytmimusiikin tyyleissä suuaukko on leveämpi.  Nyt lähestymme aihetta nimeltään vokaalimodifikaatio. Ehkäpä siitä lisää myöhemmin.

Fraseeraus

Suosittelen että ajattelet ylä-äänen osaksi fraasin linjaa. Älä tähtää siihen tai keskity siihen. Ylä-ääneen kannattaa valmistautua ala-äänellä. Jos puserrat alemman sävelen, on hyvin vaikea tuottaa soiva, puhdas ylä-ääni. Jos laulat alemman sävelen kirkkaasti ja soivasti on ylä-ääni sen jälkeen helpompi tavoittaa. Tuolloin äänensävykin pysyy tasaisempana.

Mielen voima

Laulamisen harjoittelussa tarvitaan oman mielen manipulointia. Jos ajattelet, että ylä-ääni on ihan helppo juttu niin todennäköisesti äänielimistösi tuottaa sen vaivattomammin. Avuksi voi ottaa erilaisia mielikuvia. Kuvittele, että äänihuulesi venyvät ylä-äänille. Tai että ylä-ääni valuu sinuun ylhäältä päin.

Katso millaisia neuvoja ja harjoituksia annan intervallien laulamiseen YouTube-kanavallani.

Tervetuloa verkkotunnille tai  lähiopetukseen Tampereelle !

 

 

Sinulle sopiva sävellaji

Sopiva sävellaji on sellainen, josta kappale on mahdollista laulaa oikein ja puhtaasti. Laulaminen tuntuu vaivattomalta ja miellyttävältä. Sopivassa sävellajissa äänen parhaat puolet tulevat esiin.  Ylä-äänet soivat ja ala-äänissä säilyy voimaa. Rekisterinvaihdot harrastelijan kannattanee huomioida siten, ettei ihan koko kappale istu rekisterinvaihdolla.

Äänialan laajuus antaa pelivaraa

Sävellajin valinta liittyy äänialaan ja taitotasoon. Aloittelijalla saattaa olla suppea ääniala, ja hänen kohdallaan sopiva sävellaji saattaa tarkoittaa sitä, että kappaleen pystyy ylipäätään laulamaan. Voi olla, että useista kappaleista on olemassa vain yksi tai kaksi sävellajia, joista selviydyt. Mikäli ääniala ei riitä kappaleen laulamiseen sävellajien kokeilusta huolimatta, on parempi jättää kyseinen kappale esittämättä julkisesti toistaiseksi.

Jos olet jo pitkällä laulamisessa, ja sinulla on äänialaa vaikkapa 2,5 tai 3 oktaavia, pystyt valitsemaan useista sävellajeista. Silloin valintaperusteena voi olla esimerkiksi toivottu äänensävy. Yleisesti ottaen matalammassa sävellajissa saadaan esiin äänen tummempia sävyjä, ja korkeammissa sävellajeissa ääni kuulostaa kirkkaammalta. Äänialaa on mahdollista laajentaa.

Kuinka voit hakea sopivaa sävellajia

Nyt täytyisi irrottautua alkuperäisen laulajan version mukana laulamisesta!

Voit kokeilla erilaisia sävellajeja esimerkiksi karaokepalvelun avulla lisäämällä kappaleeseen miinuksia ja plussia. Yksi plussa tai miinus tarkoittaa puolikasta sävelaskelta. Kun löydät hyvän asetuksen, paina se mieleesi. Huomioi että karaokepalveluissa saattaa olla erilaisia versioita samasta kappaleesta, eri sävellajeissa.

Voit myös vain alkaa laulaa kappaletta mieleiseltä sävelkorkeudelta, ja tarkistaa pianon kanssa (tai antaa laulunopettajan tarkistaa) mitä sävellajia lauloit. Jos hallitset musiikin teorian, voit itse etsiskellä sopivaa sävellajia jonkin instrumentin avulla.

Nuotista apua

Kun alat tuntea äänialasi ja osaat jo hieman lukea nuotteja, saatat pystyä arvioimaan sopivaa sävellajeja jo nuotteja katsomalla. Jotkin nuottikirjat on valmiiksi luokiteltu eri äänityyppien mukaan, mikä saattaa avittaa suunnistusta. Esimerkiksi matalahkoääninen nainen saattaa näinollen löytää sopivat sävellajit altto-kansiosta. Toivelaulukirjojen nuotit on sovitettu sellaisiksi, että ne soveltuisi mahdollisimman monelle, ja kaiketi myös siten, että nuotinnos sopisi nätisti nuottiviivastolle. Aina se itselle paras sävellaji ei kuitenkaan löydy toivelaulukirjasta.

Kokeile eri sävellajeja harjoituksen vuoksi

Voit kokeilla eri sävellajeja, vaikka alkuperäinen tuntuisikin mukavalta. On ihan hyvä harjoitus laulaa kappaletta eri sävellajeissa, ja tunnustella, miten erilaiselta eri korkeuksilta laulaminen tuntuu.

Sävellajin vaihto muuttaa tuntumaa

Laulaja ei ole kone, josta voi vaihtaa sävelkorkeuksia kuin napista painamalla. Instrumentalistit eivät tätä seikkaa aina ymmärrä tai muista. Kun sävellajia vaihtaa, saattaa muutos tuntua siltä, kuin laulaisi tyystin eri kappaletta! Jo pienin mahdollinen, eli puolikkaan sävelaskeleen muutos saattaa tuntua suurelta muutokselta. Jos sävellajia vaihtaa, kannattaa ottaa aikaa uuden sävellajin kehoon istutteluun.

Kun koko kappale hilataan ylemmäs tai lasketaan alemmas, tapa, jolla käytät äänielimistöäsi, muuttuu ja sen myötä koko fiilis laulamiseen muuttuu. Äänihuulet joutuvat erilaiseen työhön. Äänihuulten sisäisiltä lihaksilta vaaditaan eri asioita eri sävelkorkeuksilla. Matalammalla alueella äänihuulet värähtelevät hitaammin. Jos kappaletta nostetaan, joutuvat äänihuulet nopeampaan värähtelyyn. Kun sävellajia vaihdetaan, rekisterinvaihdot sijoittuvat uusille kohdille. Voi olla, että tietyssä sävellajissa kappaleen saattoi laulaa pelkällä rintarekisterillä, ja kun kappaletta nostetaan ylemmäs, täytyykin ylä-äänet laulaa päärekisterillä. Joillekin laulajille äänen pitkäaikainen kannattelu päärekisterissä on huomattavan hankalaa. On myös laulajia, joille ohennerekisteri on helppo, mutta alaääniin on vaikea löytää voimaa ja kestävyyttä.