Rekisteri määritellään sarjaksi perättäisiä sävelkorkeuksia, joissa on yhdenmukainen äänenväri ja jotka voidaan olettaa tuotetuksi samalla mekanismilla. Rekisterit perustuvat äänihuulten värähtelymekanismeihin. Yleisimmin ja yksinkertaisimmillaan äänihuultenvärähtelymekanismit jaotellaan seuraavasti:
M0 Narinarekisteri
M1 Modaalirekisteri (puherekisteri, rintaääni)
M2 Falsettirekisteri (pää-ääni)
M3 Huilurekisteri, vihellysrekisteri
Kuuntele ääniesimerkit eri rekistereistä YouTube-kanavallani:
Lyhyesti rekistereiden fysiologiasta
Äänihuulten värähtelymekanismien taustalla on äänihuulten lihasten toiminta. Lihaksilla vaikutetaan äänihuulten pituuteen, paksuuteen ja jäykkyyteen sekä adduktion tiiviyteen. Modaalirekisterissä dominoi TA-lihas eli äänihuulilihas, jonka sisempää osaa sanotaan vocalikseksi, falsettirekisterissä CT-lihas eli rengasrusto-kannurustolihas. Rekistereistä puhuttaessa ei voida ohittaa Hiranon kuori-ydin- eli body-cover-mallia. Hirano (1974) ehdottaa, että äänihuulet voivat aktivoitua joko sisäosistaan tai ulkopinnoiltaan. Kun ydin on jäykempi, käytössä on modaalirekisteri. Falsetin aikana värähtely tapahtuu äänihuulten pintaosissa jolloin värähtelevä massa pienenee M1-mekanismiin verrattuna.
Narina matalin, vihellys korkein
Taajuudeltaan matalin rekisteri on narinarekisteri. M0-mekanismia käytetään lähinnä efekteissä sekä ääniterapian välineenä. Modaalirekisterin alueella puhumme, sekä laulamme matalaa ja keskialuetta. Falsettirekisterin tuottaminen voi tuntua aluksi haastavalta, koska useimmat eivät käytä sitä lainkaan laulamisen ulkopuolella. Arkikäytössä M2 voi kuulua kiljaisuihin, vinkunaan ja puheen värittämiseen. M2-mekanismilla lauletaan keskialuetta sekä ylä-ääniä. Kaikkein korkeimmat sävelet on mahdollista saavuttaa M3-mekanismilla.
Muljuava rekisteribreikki
M1- ja M2-mekanismien hallinta on oleellista laulamisen kannalta. Koska useimmat ns. kevyen musiikin kappaleet istuvat laulumelodialtaan keskialueella, oleellista on kyetä luovimaan modaali- ja falsettirekistereiden välillä. Useimmat ihmiset saavat tuta kehossaan rekisterinvaihdon haastavat puolet: ikävän muljahduksen kurkussa ja äänenvärin radikaalin muuttumisen. Niin hassulta kuin rekisteribreikki saattaakin tuntua, se on täysin luonnollinen, jokaista ihmistä koskeva ilmiö. Äänihuulten värähtelymekanismit toimivat vain rajatulla sävelkorkeusalueella. Jos haluamme vaihtaa sävelkorkeutta tuntuvasti, joudumme todennäköisesti vaihtamaan myös äänihuulten värähtelytapaa. M1-M2-rekisterinvaihdon, eli primo passaggion aikana dominoiva lihas vaihtuu äänihuulissa. Kyseessä on hienomotorinen suoritus, joka vaatii kyseisten, hyvin pienten lihasten harjaantumista. Rekisteribreikki helpottuu ja äänenväri tasoittuu oikeanlaisen harjoittelun myötä.
Hallittu passaggio
Sukupuoli, ääniluokka ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat rekisterinvaihtojen sijoittumiseen. Rekisterinvaihto ei kuitenkaan tapahdu tiukasti yhdellä tietyllä sävelellä. Kun saamme laulutekniikan haltuun, ”pelivara” rekisterinvaihdon suhteen lisääntyy, ja voimme itse päättää, milloin vaihdamme rekisteriä. Zona di passaggio tarkoittaa aluetta, jossa rekisterinvaihto toteutetaan hallitusti. Kun mekanismit hallitaan hyvin, kuuluvaa rekisterinvaihtoa voidaan käyttää taiteellisena ratkaisuna. Rekisterinvaihtojen tyylikkääseen toteuttamiseen on olemassa genrespesifejä menetelmiä ja laulutekniikoita. Harjoittelemme niitä Rekisterimestari-verkkokurssilla.
Miksti, seka- tai keskirekisteri
Modaali- ja falsettirekisterien välissä ajatellaan olevan seka- tai keskirekisteri, joka tunnetaan rytmimusiikissa mikstinä ja klassisessa laulussa pää-äänenä. Miksti jaetaan rintarekisteriä kuulokuvaltaan muistuttavaan chest mix-laulutapaan (chest dominant mixture) ja falsettirekisteriä lähempänä olevaan head mix-laulutapaan. Miksti ja sekarekisteri sitovat modaali- ja falsettirekisterit yhteen, ja mahdollistavat melko korkeiden sävelten laulamisen vaivattomasti ja turvallisesti. Mutta mitä mikstissä tapahtuu äänihuulten tasolla? Onko miksti todella erillinen rekisteri? Kuinka voimme oppia laulamaan mikstillä? Muun muassa näihin kysymyksiin vastaan Rekisterimestari-verkkokurssilla.
Secondo passaggio
Naislaulajat ovat kautta aikojen kokeneet jonkinlaisen muutoksen äänentuotossaan kaksiviivaisen c- ja fis-sävelen tienoilla. Laulajat saattavat kokea, että tämän alueen yläpuolella äänenlaatu muuttuu huilumaiseksi, ja ääntöväylää täytyy säätää erilaisiin asetuksiin kuin matalammilla sävelkorkeuksilla. Siksi alue on nimetty secondo passaggioksi – toiseksi rekisterinvaihdoksi. Ylärekisteriin liittyy avoimia kysymyksiä. On epäselvää, liittyykö kokemus toisesta rekisterinvaihdosta äänihuulten värähtelytapaan vai ääntöväylän resonansseihin ”formantteihin”. Lauletaanko säveliä kaksiviivaisesta fis-sävelestä ylöspäin falsettirekisterillä, vai onko kyseessä erillinen M3-mekanismi?
Trendikäs vihellysrekisteri
Vihellysrekisteri tai vihellysäänet ovat olleet vahvasti esillä viime vuosina. Olet kenties ihaillut Mariah Careyn, Ariana Granden, Dimashin, Yma Sumacin tai Adam Lopezin yläsäveliä? Vihellysäänet tuotetaan oletettavasti mekanismilla, jossa äänihuulet eivät värähtele kauttaaltaan, vaan niiden väliin syntyy pieni vihellysrako. Jotta vihellysrekisteriä voidaan kehittää, tämä erityinen mekanismi tulee ensin löytää. Laulaminen vihellysrekisterillä vaatii laulajalta äänielimistönsä tuntemista ja hallintaa ja kosketusta äänihuulisulkuun. Rekisterimestari-verkkokurssilla kerron, mitkä tekijät edesauttavat vihellysäänten tuottamista. Esittelen parhaaksi havaitsemani ääniharjoitukset vihellysrekisterin etsimiseen.
Haluatko saada käyttöösi kaikki rekisterit ja äänihuulten värähtelymekanismit? Olen Maarit Aura, laulunopettaja, äänivalmentaja, musiikin maisteri ja vokologian väitöskirjatutkija. Liity mukaan uutuusverkkokurssilleni ja ryhdy Rekisterimestariksi! Tutustu verkkokaupassa: https://maaritaura.lilith.fi/tuote/rekisteriverkkokurssi/
