Avainsana: klassinen laulu

Mikä tekee laulutavasta klassisen?

Tässä kirjoituksessa syvennytään klassiseen laulutapaan. Pohdiskelen klassisen laulun ääni-ihannetta ja valotan, mitä ”klasarilaulu” voisi sinulle antaa.

Klassinen laulutapa musiikissa

Klassisessa laulussa pätevät kauneusideaalit, jotka ovat syntyneet pääsääntöisesti Keski-ja Etelä-Euroopassa n.1600-1800-luvulla. Klassinen laulu ei kuitenkaan ole täysin yhtenäinen kenttä.

Klassisessa laulumusiikissa pystytään erottamaan hyvin karkeasti esimerkiksi seuraavat osa-alueet:

-Vanha musiklasari, laulajan formantti, formantti, klassinen laulutekniikka, laulaminen, laulutunti, laulaja, ooppera, liedikki (keskiaika, renesanssi ja barokki)

-Bel canto (n.1700-1800-luvun italialaisten oopperoiden taiturillinen laulutyyli)

-Verismi (1800-1900-luvun realistinen ooppera)

-Lied (kokoonpano yleensä laulu-ja pianoduo, kulta-aika klassismi ja romantiikan aika n. -1700-1800-luvuilla)

-Operetti

-Moderni klassinen laulumusiikki

Eri maissa, eri aikakausina on syntynyt upeaa laulumusiikkia, jota kaikkea en pysty tässä kirjoituksessa luettelemaan. Mainittakoon, että klassisen laulukoulutuksen avulla on sittemmin laulettu esimerkiksi tiettyjä musikaaleja, sekä sinfonista metallia. Klassisella laulutekniikalla on myös yritetty laulaa mm. jazzia ja tangoa, vaihtelevalla menestyksellä.

Yleensä klassisessa koulutuksessa sivutaan kaikkia em. luettelon tyylikausia. Samat henkilöt laulavat ainakin laulajan uran alkuvaiheessa jokaisen tyylikauden sävelmiä. Laulaja saattaa suuntautua taipumustensa ja äänityyppinsä mukaan johonkin tiettyyn suuntaukseen. Kuitenkin kaikkien listaamieni suuntausten laulutavassa on mielestäni jokin yhtenäinen tekijä. Se jokin, mikä tekee laulutavasta klassisen.

Mikä tekee laulamisesta ”klassista”

-Klassisen laulumusiikin peruslähtökohta on, että siinä ei yleensä käytetä mikrofonia. Laulajan äänessä tulee siksi olla kantavuutta, joka ei synny puristamalla, vaan optimaalisella laulutekniikalla, mm. ääntöväylän formantteja hyödyntämällä. Ns. laulajan formantti miehillä ja matalilla naisäänillä.

-Klassinen laulu vaatii keskimäärin laajemman äänialan kuin esimerkiksi pop- tai iskelmämusiikki.

-Klassisen lauluäänen sointi-ideaali eroaa rytmusiikin ideaaleista. Sointi on kimmeltävän kirkas tai syvän metallinen, mutta harvoin puheenomainen tai kuiskaavan pehmeä.

-Fraseeraaminen ja musiikillinen ilmaisu eroavat rytmimusiikin genreistä. Nostaisin esiin vahvan legaton, eli sävelet sidotaan toisiinsa jopa kuviolaulun sisällä.

Klassisen laulutavan avainsana on optimaalinen äänentuotto yhdistettynä klassiselle laulutavalle ominaiseen ääntöväyläasetukseen. Mukaan soppaan genretyypillinen musiikillinen ilmaisu, ja aletaan olla lähellä klassista laulutapaa.

Klassisen laulun piirissä on ollut perinteisesti omanlaisensa sanasto, joka aukeaa laulajalle joskus hieman hitaasti. Opetuksessa käytetään usein italiankielisiä käsitteitä, esim. inhalare la voce, chiaroscuro… Opettajat eivät aina käytä fysiologista sanastoa, vaan puhuvat mielikuvin, esimerkiksi ”maskista”, ”sijoittamisesta”, ”peittämisestä”, ”fokuksesta”, ”pää-äänestä” ja niin edelleen. Opintoni vokologian parissa ovat avanneet ymmärrystäni suuresti.

Tiivistäisin klassisen musiikin äänenkäyttöä fysiologian kielelle seuraavasti:

-Laulajan tulee hallita hengityslihasten käyttö ja sopiva ilmanpaine = kestävä laulutuki.

-Äänihuulisulun on oltava tasapainoinen. Vuotoinen ääni ei kanna ilman mikrofonia, ja klassisen musiikin laulaminen puristeisesti käy pidemmän päälle liian raskaaksi.
-Rekisterit ja niiden ylimeno ”passagio” on oltava hallussa. Usein ideaalina on ”yksirekisterisyys” jolla ymmärtääkseni tarkoitetaan sitä, etteivät rekisterinvaihdot haittaa laulamista, eivätkä ne juuri kuulu. Rekistereistä olen puhunut paljonkin, mm. Laajenna äänialaasi-verkkokurssilla. Rekisterit viittaavat äänihuulten toimintaan ja äänihuulten sisäisiin lihaksiin. Samat asiat voisi ilmaista myös käyttäen jotakin muita käsitaikahuilu, laulunopetus tampere, laulaja tampere, laulunopetus hämeenlinnatteitä, mutta itse käytän usein rekisteri-käsitettä.
-Klassisessa laulussa on ominaiset ääntöväyläasetukset (huulet, kurkunpää, kieli..) Tässä kohtaa klassinen laulu eroaa mielestäni eniten rytmimusiikin suuntauksista. Klassisessa laulutekniikassa annetaan kurkunpään laskea ja avarretaan sisäistä nielutilaa reilusti. Kentän sisällä on vaihtelua. Esim. matalien miesäänten ja korkeiden naisäänten ääntöväyläasetus saattaa erota toisistaan. Tämä aihepiiri on myös synnyttänyt eriäviä koulukuntia.

Musiikillinen ilmaisu erottaa genret toisistaan

Musiikillisten tyylikeinojen ja fraseerauksen pohjana on runo tai libreton teksti. Musiikkia elävöitetään tyylinmukaisesti, mutta sisäsyntyisesti. Voisimme tehdä nopean johtopäätöksen, ettei klassisessa musiikissa improvisoida. Improvisointia tapahtuu kuitenkin jossakin määrin, mutta se toteutetaan tyylinmukaisesti. 1600-luvun oopperan maailmasta ei voi hypätä ykskaks esimerkiksi 1900-luvulle.

Klassisessa laulussa esiintyy esimerkiksi seuraavia tyylikeinoja:
-Legato
-Staccato
-Kuviolaulu
-Vibrato

-Dynamiikan vaihtelut

Ei tähdenlentoja

Matka klassisen musiikin ammattilaiseksi on pitkä ja työteliäs. Klassinen laulu vaatii paljon lauluääneltä, musikaalisuudelta, ilmaisulta, kuten myös energiatasolta, luonteelta, fysiikalta, koko persoonalta! Klassista ei voi laulaa vähän sinnepäin. Sitä ei voi ammattilaistasolla laulaa pelkällä korvakuulolla, vaan laulajalla täytyy olla tietoa musiikin rakentumisesta.

Käsittelin aihetta hyvin suppeasti tässä kirjoituksessa. Klassisessa musiikissa ja klassisessa laulussa riittäisi asiaa kokonaiseen romaaniin. Ehkä myöhemmin seuraa lisää…

Kuinka klassisen laulutekniikan opiskelu voi hyödyttää sinuaklassisen laulun alkeet, klassinen laulutekniikka, laulunopetus

Pelkäätkö että alat kuulostaa oopperalaulajalta muutaman klasarilaulutunnin jälkeen? Pelko pois, ”oopperaäänen” kehittäminen vie yleensä vuosia.

Klassista musiikkia on hyvin vaikea laulaa menestyksekkäästi puutteellisella ja epäegonormisella laulutekniikalla. Niinpä taitavat klassisen musiikin laulunopettajat opettavat laulutekniikkaa, jossa on terve perusta. Voit löytää ääneesi laajuutta, sointia ja kantavuutta. Ylä-äänet aukeavat klassisilla tunneilla usein vaivattomammin, kuin rytmimusiikkia opiskellessa.

Ajattelen, että laulutavoissa on enemmän yhdistäviä kuin erottavia asioita. Olipa genre mikä hyvänsä, laulajan tulisi saada laulunopettajalta oikeaa tietoa lauluäänestä ja kannustavaa, pätevää ohjausta!

Millainen kokemus sinulla on klassisesta musiikista?

Haluatko kokeilla klassista laulutapaa tai syventää osaamistasi? Tule Klassisen laulun perusteet-laulukurssille 8.10!

Laulukurssit

Facebooktapahtuma