Tässä kirjoituksessa syvennytään klassiseen laulutapaan. Pohdiskelen klassisen laulun ääni-ihannetta ja valotan, mitä ”klasarilaulu” voisi sinulle antaa.
Perinteikäs taidemuoto
Klassisen laulumusiikin juuret ovat syvällä Keski-ja Etelä-Euroopassa. Klassinen ääni-ideaali on muotoutunut erityisesti 1600-1800-luvuilla.
Klassisessa laulumusiikissa pystytään erottamaan karkeasti esimerkiksi seuraavat osa-alueet:
-Vanha musiikki (keskiaika, renesanssi ja barokki)
-Bel canto (n.1700-1800-luvun italialaisten oopperoiden taiturillinen laulutyyli)
-Verismi (1800-1900-luvun realistinen ooppera)
-Lied (kokoonpano yleensä laulu-ja piano-duo, kulta-aika klassismi ja romantiikan aika n. -1700-1800-luvuilla)
-Operetti
-Moderni klassinen laulumusiikki
Eri maissa, eri aikakausina on syntynyt upeaa laulumusiikkia, jota kaikkea en pysty tässä kirjoituksessa luettelemaan. Mainittakoon, että klassisen laulukoulutuksen avulla on sittemmin laulettu esimerkiksi tiettyjä legit-musikaalisävelmiä, sekä sinfonista metallia.
Yleensä klassisessa koulutuksessa sivutaan kaikkia em. luettelon tyylikausia. Samat henkilöt laulavat ainakin laulajan uran alkuvaiheessa lähes jokaisen tyylikauden sävelmiä. Laulaja saattaa suuntautua taipumustensa ja äänityyppinsä mukaan johonkin tiettyyn tyylikauteen. Kuitenkin kaikkien listaamieni suuntausten laulutavassa on mielestäni jokin yhtenäinen tekijä. Se jokin, mikä tekee laulutavasta klassisen.
Mikä tekee laulamisesta ”klassista”
-Klassisen laulum
usiikin peruslähtökohta on, että siinä ei yleensä käytetä mikrofonia. Laulajan äänessä tulee siksi olla kantavuutta, joka ei synny puristamalla, vaan optimaalisen laulutekniikan avulla, ääntöväylän resonansseja hyödyntäen. Ns. laulajan formantti miehillä ja matalilla naisäänillä auttaa laulajan ääntä kantamaan orkesterin yli. Kuulokuvaan laulajanformantista viitataan käsitteellä ”ring”, jolla on sekä yhteneväisyyksiä että eroja rytmimusiikin ”twangiin”.
-Klassisen lauluäänen sointi-ideaali eroaa rytmusiikin ideaaleista. Sointi on harvoin puheenomainen, roisi tai kuiskaavan pehmeä. Chiaroscuro-ääni-ideaalissa kirkkaus ja tummuus, etisyys ja syvyys yhdistyvät tasapainoisesti.
-Klassisen laulutavan avainsana on optimaalinen äänentuotto yhdistettynä klassiselle laulutavalle ominaiseen ääntöväyläasetukseen. Lisätään mukaan soppaan genretyypillinen musiikillinen ilmaisu, ja aletaan olla lähellä klassista laulutapaa.
-Klassinen laulu vaatii keskimäärin laajemman äänialan kuin esimerkiksi pop- tai iskelmämusiikki.
-Fraseeraaminen ja musiikillinen ilmaisu eroavat rytmimusiikin genreistä. Nostaisin esiin vahvan legaton – sävelet sidotaan toisiinsa jopa kuviolaulun sisällä.
Klassisen laulun lukuisat käsitteet
Klassisen laulun piirissä on ollut perinteisesti käytössä omanlaisensa sanasto, joka saattaa aueta lauluharrastajalle joskus hieman hitaasti. Opetuksessa käytetään usein vanhoja, italiankielisiä käsitteitä, esim. inhalare la voce, cuperto, voce di testa… Opettajat eivät aina käytä fysiologista sanastoa, vaan puhuvat usein mielikuvin, esimerkiksi ”maskista”, ”sijoittamisesta”, ”peittämisestä”, ”pää-äänestä”, ”rintasoinnista” ja niin edelleen. Laulamiseen liittyvät lukuisat käsitteet ovat vokologian alan väitöskirjani aihe.
Tiivistäisin klassisen musiikin äänenkäyttöä fysiologian kielelle seuraavasti:
-Laulajan tulee hallita ilmanpainetta hengityslihaksilla ja glottisresistanssilla= kestävä laulutuki.
-Äänihuulisulun on oltava tasapainoinen. Vuotoinen ääni ei kanna ilman mikrofonia, ja klassisen musiikin laulaminen puristeisesti käy pidemmän päälle liian raskaaksi. Tasapainoiseen äänihuulisulkuun tai adduktioon voidaan viitata useilla käsitteillä, mm. fokus, ydin ja erilaiset äänenalukkeeseen liittyvät käsitteet.
-Rekisterit ja niiden ylimeno ”passaggio” on oltava hallussa. Rekisterit viittaavat äänihuulten värähtelymekanismeihin ja äänihuulten sisäisiin lihaksiin. Rekistereistä olen puhunut paljonkin, mm. Laajenna äänialaasi-verkkokurssilla. Lisäys: Vuonna 2022 julkaistu Rekisterimestari-verkkokurssi uppoaa syvälle rekisteri-ilmiöön ja tarjoaa monipuolisesti harjoituksia eri rekistereille ja rekisterinvaihdoille. Klassisessa laulussa ideaalina on ”yksirekisterisyys” jolla tarkoitetaan sitä, että rekisterinvaihdot ylitetään sulavasti, eikä äänen sointi muutu merkitsevästi rekisterinvaihtojen seurauksena.
-Klassisessa laulussa on sille ominaiset ääntöväyläasetukset (kieli, huulten ja leuan avaus, kurkunpään ja kitapurjeen korkeus, epilaryngaaliputki..) Mielestäni klassinen laulutekniikka eroaa rytmimusiikin suuntauksista eniten juuri ääntöväyläasetusten osalta. Klassisessa laulutekniikassa annetaan kurkunpään laskea ja avarretaan sisäistä nielutilaa reilusti. Huulet ovat yleensä pyöristetyt. Tällaiseen ääntöväyläasetukseen viitataan käsitteillä peittäminen, covering tai cuperto. Ääntöväyläasetukset voivat vaihdella henkilöstä ja tilanteesta toiseen. Esim. matalien miesäänten ja korkeiden naisäänten ääntöväyläasetus saattaa erota toisistaan. Tämä aihepiiri on myös synnyttänyt eriäviä koulukuntia. Toiset laulunopettajat kehottavat hymyilemään, joidenkin mielestä huulten tulee olla pyöristetyt ja suuaukon suppea tilanteessa kuin tilanteessa. Uskon, että jokaisen laulajan tulee löytää itselle parhaiten soveltuvat ääntöväyläasetukset.
Musiikillinen ilmaisu erottaa genret toisistaan
Musiikillisten tyylikeinojen ja fraseerauksen pohjana on runo tai libreton teksti. Musiikkia elävöitetään tyylinmukaisesti, mutta sisäsyntyisesti. Voisimme tehdä nopean johtopäätöksen, ettei klassisessa musiikissa improvisoida. Improvisointia tapahtuu jossakin määrin, mutta se toteutetaan tyylinmukaisesti. 1600-luvun oopperan maailmasta ei voi hypätä ykskaks esimerkiksi 1900-luvun taidelauluun.
Klassisessa laulussa esiintyy esimerkiksi seuraavia tyylikeinoja:
-Legato
-Staccato
-Kuviolaulu
-Vibrato
-Dynamiikan vaihtelut
Ei tähdenlentoja
Matka klassisen musiikin ammattilaiseksi on pitkä ja työteliäs. Klassinen laulu vaatii paljon lauluääneltä, musikaalisuudelta, ilmaisulta, kielitaidolta, kuten myös energiatasolta, luonteelta, fysiikalta, koko persoonalta! Klassista ei voi laulaa vähän sinnepäin. Sitä ei voi ammattilaistasolla laulaa pelkällä korvakuulolla, vaan laulajalla täytyy olla tietoa musiikin rakentumisesta.
Kuinka klassisen laulutekniikan opiskelu voi hyödyttää sinua
Klassista musiikkia on hyvin vaikea laulaa menestyksekkäästi puutteellisella ja epäergonormisella laulutekniikalla. Niinpä taitavat klassisen musiikin laulunopettajat opettavat laulutekniikkaa, jossa on terve perusta. Voit löytää ääneesi laajuutta, sointia ja kantavuutta. Monet laulunopiskelijat ovat sanoneet, että ylä-äänet aukeavat klassisilla tunneilla vaivattomammin, kuin rytmimusiikkia opiskellessa. Ajattelen, että laulutavoissa on lopulta enemmän yhdistäviä kuin erottavia asioita. Olipa genre mikä hyvänsä, laulajan tulisi saada laulunopettajalta oikeaa tietoa lauluäänestä ja kannustavaa, pätevää ohjausta!
Pelkäätkö että alat kuulostaa oopperalaulajalta muutaman klasarilaulutunnin jälkeen? Pelko pois, ”oopperaäänen” kehittäminen vie yleensä vuosia.
Millainen kokemus sinulla on klassisesta musiikista?
Haluatko kokeilla klassista laulutapaa tai syventää osaamistasi? Kysy uutta klassisen laulun kurssia! Järjestän laulukursseja pyydettäessä! Ota yhteyttä: aura.maarit(at)gmail.com.