Avainsana: Take on me

Lauluäänen tallentamisesta

Äänitin ja sovitin A-ha:n Take on me-kappaleen kuluneella viikolla. Suhteellisen haastava kokemus herätti ajatuksen, että voisin kirjoittaa blogitekstin siitä, kuinka äänitän kappaleita.

Kaupallinen rytmimusiikki käy läpi moninaisen käsittelyn, ennen kuin se päätyy kuulijan korviin. Korostan heti, etten ole mikään ammattimainen ääniteknikko tai miksaaja. Olen äänittämisen suhteen innokas harrastelija, vieläpä harrastuksen alkutaipaleella. En välttämättä osaa käyttää ammattisanastoa, vaan kirjoitan omasta näkökulmastani.

Pari äänitekniikan käsitettä

-Analoginen signaali tarkoittaa audiotallennusta, joka syntyy ns. oikean instrumentin, kuten laulun, kitaran tai trumpetin äänittämisestä.

-Digitaalinen audio pyrkii muuntamaan analogisen signaalin digitaaliseksi.

”Midi (lyhenne englannin kielen sanoista Musical Instrument Digital Interface, joka tarkoittaa musiikkisoittimien digitaalista liitäntää tai rajapintaa) on tiedonsiirtojärjestelmä, joka on suunniteltu välittämään viestejä sähköisten musiikkilaitteiden välillä.” -Wikipedia

-Kvantisointi tarkoittaa rytmin tasaamista.

-Kompressointi tarkoittaa voimakkuuserojen tasaamista.

-Vireenkorjaus tarkoittaa sävelpuhtauden korjausta. Tunnetuin sävelkorkeuden korjausohjelma / vireenkorjain on Autotune, ja sitä pidetäänkin synonyyminä vireenkorjaukselle.

Tämä aihepiiri sisältää paljon asiaa, enkä ole valitettavasti perillä kuin pienestä osasta.

Laitteisto jota käytän äänittämisessä

Käytän musiikin sovittamiseen ja instrumenttiosuuksien äänittämiseen Clavinova-sähköpianoani sekä macin garageband-sovellusta. Yhdistän pianon mac-läppäriin midi-kaapelilla. Ymmärtääkseni midi-kaapeli muuntaa pianon analogisen signaalin tietokoneella käsiteltäväksi digitaaliseksi signaaliksi. Pianosta tulevan äänisignaalin saa garagebandissä muutettua eri soitinten soundeiksi. On sanomatta selvää, ettei näin voi saada aikaan esimerkiksi luontevaa kitaran ääntä. Olen siksi pitkälti pysytellyt piano- ja kiipparisoundeissa. Take on me oli ensimmäinen kappale, johon itse lisäsin rummut. Monet muusikkotuttuni hifistelevät, mutta minä olen toiminut niin yksinkertaisesti (ja edullisesti) kuin mahdollista. Mac-ympäristö ja garageband on itselleni tuttuja. Audacity vaikuttaa olevan tuttu klassisillekin muusikoille. Itsekin kokeilin sitä, mutta se ei vastannut tarpeitani. Jotkut tuttavani kehuvat Reaperia. Pro Tools on ilmeisesti suosittu ammattilaiskäytössä.

Mikrofonin merkitys laulun äänittämisessä

Äänitän laulun Scarlet-kondensaattorimikrofonilla ja Focusrite-äänikortilla. Ymmärtääkseni äänikortti tekee saman kuin midikaapeli, eli muuntaa analogisen audion digitaaliseen muotoon.

Jos haluaa kohtuullista äänenlaatua, mikrofonin tulisi olla suht laadukas kondensaattorimikrofoni. Youtuben puhevideoissa, joissa äänenlaatu ei ole pääasia, käytän nykyään kaulus-/nappimikrofonia. Mikrofonin ääni yhdistyy heti kameraan, enkä käsittele sitä erikseen. Huomautan tässä kohtaa, että youtubekanavani videot sisältävät audion suhteen hyvin monentasoista materiaalia. Ihan aluksi tallensin ääntä pelkällä videokameran sisäisellä mikrofonilla.

Mikrofonin paras korkeus on kasvojen tasolla. Joskus lasken mikrofonin alemmas, jotta kasvoni näkyisivät videointitilanteessa. Sopivaa etäisyyttä on hyvä kokeilla rauhassa. Itse laulan hiljaisemmat äänet lähempänä mikrofonia (ehkä n. 10 cm päästä) ja äänekkäämmät kohdat kauempana mikrofonista, jos mahdollista. Minulla on olemassa pop-filtteri, jota kutsun roiskeläpäksi. Se tasapainoittaa konsonanttien paukahduksia ja napsahduksia. Jostain syystä en ole lähiaikoina käyttänyt sitä, vaan olen vaan koittanut tasata ilmanpainetta ääntäessä ihan lauluteknisesti.

Äänittäminen, garageband, miksaus

Kuinka olen oppinut käsittelemään ääntä

Sen minkä olen oppinut äänittämisestä, olen oppinut kokeilemalla ”kantapään kautta”. Olen saanut vuosien varrella joitakin neuvoja miksaajatuttavilta, muusikoilta tai pidemmällä olevilta harrastelijoilta. Olen pyytänyt rohkeasti palautetta, ja usein olen sitä myös saanut. Esimerkiksi kerran, kun piano-osuuksien rytmi heitteli, joku kommentoi että kvantisoi raidat. Silloin opettelin kvantisoimaan, eli tasaamaan rytmin. Kvantisoinnin osaan tehdä vain midi-raidalle, eli laulurytmiä en kykene sillä muuttamaan. Kyllähän kvantisointi on kätevää, varsinkin jos täytyy saada useamman soittimen osuudet täsmättyä samaan tempoon. Kvantisoinnilla ei käsittääkseni voi tehdä ihmeitä, eli muusikon tulee itse huolehtia peruspulssista, jotta ohjelma tunnistaa halutun rytmin. Kuuntele kvantisoimattoman ja kvantisoidun äänitykseni erot. Mielestäni live-esiintymisessä, jossa rytmi elää hetkessä, on oma arvonsa, eli kaiken musiikin ei mielestäni tarvitsekaan olla kellon tarkkaa.

Mitä teknisiä muutoksia teen lauluraitaan

Äänitän laulun makuuhuoneessani tai treeniksellä. Molemmat tilat ovat pienehköjä huoneita. Äänitystilat eivät siis mitenkään tue akustiikkaa. Äänittäminen suuressa salissa on ihan oma lajinsa.

Totuushan on se, ettei täysin käsittelemätöntä raakanauhaa kuuntele nykyään erkkikään. Garagebandissa on valmiita asetuksia lauluäänelle. Käytän yleensä natural voice tai classic voice-asetusta. En osaa ihan tarkasti sanoa, mitä kaikkea nuo asetukset tekee raidalle. Ainakin ne lisäävät kaikua. Uskoisin että ne korostavat audion tiettyjä taajuuksia ja häivyttävät toisia (kuten hälyä ja kohinaa). Delayta (eli jonkinsorttista toisto/kaikuefektiä) osaan myös lisätä. Take on me-versioni lopussa on kevyt kuoro-osuus. Lisäsin yhteen raitaan delayta, jolloin koko loppukappaleeseen jäi päälle kaikuefekti. Uskoakseni delayta ei kannata lisätä liikaa, eikä jokaiseen raitaan, mikäli lauluraitoja on useampi päällekkäin. Tämä on oma kokemukseni, ammattilaisilla on varmasti omat tapansa.

Luonnollisesti leikkaan kaikenlaiset kolahdukset pois, eli lyhennän raidat sellaiseksi, ettei niissä ole turhia häntiä. Yksinään äänittäessä kolahduksia syntyy jo siitä, kun painat rec:in päälle ja siirryt mikin ääreen.

Ryhdyin tätä blogitekstiä varten googlaamaan lauluosien miksaamista garagebandilla, ja löysin ihan kiinnostavia lähteitä. Ilmeisesti EQ:ta olisi mahdollista säätää ja tehdä sitä kompressointiakin. Ehkäpä opin taas jotakin uutta ja kehityn näissä hommissa.

 Sävelpuhtauden korjailusta

Tiedän että aihe on jossain määrin tulenarka. Miksaajatuttuni ovat valottaneet, että vireenkorjaus säästää aikaa. Uskon sen. Jos pieni moka sattuu (joita laulajille usein sattuu) ei tarvitse ottaa koko hommaa uusiksi, vaan teknikko voi hoitaa asian muutamalla painalluksella. Ja kyllähän koko laulamisen saa halutessaan kuulostamaan hyvin toisenlaiselta, kuin mitä todellisuus vastaa. Katso klassikkosketsi ääniteknikon työstä.

Toisaalta mielestäni on ihan virkistävää kuunnella musiikkia ajalta ennen 1990-lukua, jolloin laulajien suorituksissa kuului luonnollisuutta. Pienet epäpuhtaudet (esimerkiksi Madonnalla) mielsin osaksi tulkintaa. Laulaessani kappaleiden mukana, taisin matkia myös ne epävireiset kohdat.

Itse en osaa käyttää vireenkorjausohjelmia. Tässä asiassa pyrin luomuun. Mielestäni laulajan tulee osata laulaa vireessä. En kannata sellaista suuntausta, jossa laulajatähdeksi pääsee ilman taitoja, esimerkiksi ns. ulkomusiikillisilla avuilla. Toisaalta ymmärrän, että joissakin musiikkityyleissä laulusoundin ei haluta olevan luomu, vaan konemaiseksi käsitelty.

Lauluraitojen määrä

Sain tuhrattua tunteja Take on me-kappaleen cover-version lauluosuuksien äänittämiseen. A-ha-bändin Take on me (1985) on tunnettu synamelodian lisäksi laulajan äänenhallintaa testaavasta 2,5 oktaavin noususta.

Äänitän kappaleen usein muutamassa osassa. Minun tapani korjailla pieniä virheitä on se, että leikkaan huonon kohdan pois ja laulan uusiksi. Kun laulan lyhyemmissä pätkissä, ei tarvitse uusia koko kappaleen äänittämistä. Aika tyypillistä on, että äänitän yhden A-osan melodian kerrallaan ja kertosäkeet erikseen. Lauluraitoja saattaa olla siinä tapauksessa esimerkiksi 4-8.  Mahdollinen stemmalaulu luonnollisesti lisää raitojen määrää. Usein äänitän kokeilun vuoksi useampia raitoja, joista valitsen mieluisimman. Kitaristi-Mikan kanssa olemme puolestamme äänittäneet kaikki kappaleet yhdellä otolla. Äänitys onkin ollut Mikan käsialaa, mikä on itselleni virkistävää vaihtelua.

Haasteena suureet taajuusvaihtelut

Take on me:n lauluraitoja en uskalla edes laskea. Jokaisen kertosäkeen äänitin kolmessa osassa. 1. alaäänet, 2. väliäänet, 3. ylä-äänet. Äänitys oli pakko toteuttaa näin, koska muuten matalien äänien ja korkeiden äänien voimakkuusvaihtelu olisi liian suurta, ja lauluraita ”särkisi” ylä-äänten kohdalla. Alaääniä laulaessani säädin äänikortin gainia suuremmalle, ja ylä-äänissä pienemmälle.

On ihan tunnettu tosiasia, että alaäänet ovat akustisesti heikommat kuin äänialan yläalue. Ylä-äänet nousevat omalle taajuuskaistalleen orkesterin yläpuolelle. Alkuperäisessä versiossa solisti laulaa suuren oktaavialan A-sävelen. Minä transponoin kappaletta terssillä, ja näin ollen lauloin pienen C:n. Harva naislaulaja saa noin matalaan ääneen voimaa, eikä kaikkien ääni taivu ollenkaan niin matalalle. Kuuntelin naisten tekemiä covereita kyseisestä kappaleesta, enkä ainakaan vielä ole kuullut versiota, jossa nainen laulaisi kyseiset alaäänet. Minunkin ensimmäiset kokeiluni olivat hentoja, mutta harjoittelemalla sain homman hoidettua. Livetilanteessa pienet c-sävelet jäisivät auttamatta ylempien sävelkorkeuksien varjoon. Katso video äärialaäänistä. Mielestäni Take on me:n sävelnousu on niin eeppinen, että koko kappaletta on turha laulaa, jos kapasiteetti ei riitä sävelkulkuun. Tämä on toki vain oma mielipiteeni. Taitavamman ääniteknikon apu ja kompressointi takuulla säästäisi aikaa ja hermoja.

Kaiken kaikkiaan musiikin sovittaminen ja äänittäminen on mielenkiintoinen harrastus, ja mieluusti kehittäisin taitojani eteenpäin.