Noin vuosi sitten sain yhteydenoton sukupuoltaan korjanneelta henkilöltä. Hän kaipasi apua muuttuneen lauluäänensä kanssa selviytymiseen. Täytyy myöntää, etten ole koskaan valmistellut ensimmäistä laulutuntia yhtä huolellisesti. Etsin käsiini trans-ääntä käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita, opinnäytetöitä ja verkkomateriaaleja. Sukupuolenkorjauksen äänellisiä ja psykologisia vaikutuksia tutkiessani tutustuin netissä Demian Seesjärven toimintaan. Transihmisten kokemat äänelliset haasteet ja sukupuolenkorjauksen aiheuttamat äänelliset muutokset olivat mielestäni teema, joka kannattaisi ottaa käsittelyyn vokologien koulutuspäivillä. Ideani herätti innostusta ja Suomen vokologit ry toteutti koulutuksen 18.9.2021. Demian Seesjärven luotsaama workshop herätti minussa monenlaisia ajatuksia, joista muutaman jaan kanssanne.
Sopraanosta baritoniksi
Demian Seesjärvi on laulaja, musiikkipedagogi, holistinen äänitutkija, KehoÄäni-terapeutti sekä sertifioitu Trauma and Tension Releasing Exercises-ohjaaja. Tällaista ääninörttiä kuin minä kiinnostaa suunnattomasti Demianin kokema muutos: Hän on vaihtanut ääniluokkaansa sopraanosta baritoniksi sukupuolenkorjausprosessin myötä. Nykyään Seesjärvi mm. ohjaa muita sukupuolenkorjauksen läpikäyviä, sekä auttaa äänellisestä häpeästä kärsiviä. Seesjärvi oli niin mukaansatempaava kouluttaja että työpajaan varattu aika hujahti hetkessä!
Sukupuolenkorjaus ja äänelliset muutokset
Transmiesten ja -naisten kokemat äänelliset muutokset voidaan karkeasti tiivistää seuraavasti: Testosteronikorvaushoito lisää äänihuulten massaa, jolloin ääni mataloituu. Kasvavilla äänihuulilla voi olla vaikeuksia mahtua kilpiruston sisään. Transnaisen ääni ei muutu hoitojen myötä. Monet transnaiset kuitenkin toivovat ääneensä naisellisempaa sävyä. Ääntä pyritään tuolloin feminisoimaan. Perustaajuutta nostetaan ja ääntöväyläasetusten avulla kohotetaan resonanssitaajuuksia.
Äänikoulutuksessa kiinnitetään näiden muutosten lisäksi huomiota myös mm. artikulaatioon, prosodiaan, äänen voimakkuuteen, sopivaan äänenkorkeuteen jne. Kävimme työpajassa läpi harjoituksia ja tekniikoita, joista voi olla apua trans-ihmisten kokemiin haasteisiin.
Kehodysforia
Trans-ihmisen pyydettyä minulta laulutunteja, äänellisten muutosten lisäksi minua mietitytti sukupuoltaan korjaavan ihmisen psykologinen kohtaaminen. Pystyisinkö eläytymään sopivalla tavalla hänen kokemiinsa haasteisiin ja valtavaan elämänmuutokseen. Olen ollut ajoittain tuskaantunut naisen roolin rajoitteisiin. En kuitenkaan ole koskaan kokenut tunnetta, että olisin väärässä kehossa. En ole kokenut kehodysforiaa eli vierauden, ahdistuksen ja inhon tunteita, jotka kohdistuvat kehon sukupuolitettuihin piirteisiin. Toisaalta olen opettanut ihan menestyksekkäästi esimerkiksi synnytyksen ja imetysajan läpikäyneitä naisia ja vanhuksia, vaikken itse ole kokenut kyseisiä elämänvaiheita. Ääniammattilaisena tiedän, että voin ohjata asiakkaita tiedon varassa, jonka olen etsinyt ja suodattanut.
Lähtökohtana oman äänen hyväksyminen
Oman trans-ihmisen opetuskokemukseni aikana oivalsin, ettei sukupuolenkorjaus ole ainoa, eikä välttämättä edes merkittävin äänenkäyttöön vaikuttava tekijä. Äänivalmennuksessa ei käsitellä pelkästään sukupuolenkorjauksesta johtuvia muutoksia, vaan mahdollisesti vuosikymmenten takaa juontuvia äänenkäyttötapoja.
Seesjärvi nosti esiin ajatuksen, että monet trans-ihmiset ovat pienentäneet olemustaan kenties koko elämänsä ajan. Oman olemuksen piilottelu vaikuttaa luonnollisesti ääneen. Ääniopetuksen tulisi kannustaa oman äänen hyväksymiseen. Pohdiskelen, miksi asiakas haluaisi muokata ääntään, jos sen sellaisenaan täysin hyväksyy. Ehkei hyväksynnän ja kehityksen tarvitse olla keskenään ristiriidassa? Ajattelen, että äänikoulutuksen tärkein anti on antaa asiakkaalle työkaluja, joiden avulla hän tulee tietoiseksi äänensä monipuolisista mahdollisuuksista ja saa ne käyttöönsä.
Sukupuolisensitiivisyys
Kohdatessani trans-asiakkaan pelkäsin sanovani jotain epäkorrektia. Mitä jos loukkaisin häntä tahattomasti? Seesjärven koulutuksessa keskustelimme hyvän tovin sukupuolisensitiivisyydestä. Aloitin laulunopiskelun 1990-luvun lopussa. Sensitiivisyydestä ei ollut tuolloin tietoakaan! Mieslaulunopettajani tapasi muistuttaa lähes jokaisella tunnilla, että ”laulu lähtee ilolihaksesta”. Jälkikäteen ajatellen, hän tuli pyytämättä lupaa hieman liian lähelle. Musiikkipiireissä toimittiin tuolloin kuten oltiin aina toimittu. Opettaja oli auktoriteetti, jonka menetelmiä ei kyseenalaistettu. Mahdollinen ahdistus oli kokijan vika. Vaikka monet pitävät moninaisuuden huomioimista, metoo-ilmiötä ja tasa-arvoon pyrkimistä turhana vouhotuksena, minä olen kiitollinen pikkuhiljaa muuttuvasta ilmapiiristä.
”Epäsensitiiviset sanat voivat triggeröidä ahdistuksen, häpeän ja kokemuksen siitä, ettei ole omanlaisenaan riittävä”, Seesjärvi painotti. Äänikouluttajan tulee kasvattaa kehoturvallisuutta, ei tuhota sitä. Pidän Seesjärven hedelmällisestä asenteesta: Hän kannusti opettajan ja oppilaan väliseen avoimuuteen. Vaikeistakin tunteista voidaan keskustella.
Trans-äänen erityispiirteet oli sangen kiinnostava ja hyödyllinen työpaja! Kiitos Demian Seesjärvi ja Suomen vokologit ry.