Formanteista puhutaan laulunopetuksen ja äänivalmennuksen yhteydessä lisääntyvässä määrin. Formantteja ja resonassi-ilmiötä saattaa kuitenkin olla vaikea ymmärtää. Itse pähkäilin aikoinaan esimerkiksi sitä, mitä eroa on formanteilla ja osasävelillä. Formantit ovat ääntöväylän, osasävelet (kuten perustaajuus ja yläsävelet) äänen ominaisuus. Äänentuotossa formantit ja osasävelet kohtaavat
Laajempi kuvaus formanteista ja niiden vaikutuksista laulutekniikkaan tulee olemaan väitöskirjani kirjallisessa katsauksessa. Suosittelen kuitenkin aluksi lukemaan kirjoitukseni tai katsomaan videoni ääntöväyläasetuksista, jotta pysyt paremmin mukana.
Mitä formantit ovat
Formantit ovat ääniväylän resonanssitaajuuksia. Niiden vaikutus näkyy spektrogrammissa. Ääni syntyy äänihuulissa, ja sointi muodostuu ääntöväylässä. Ääntöväylä on kuin putkisto, joka sisältää ilmaa. Se lähtee myötävärähtelyyn äänihuulten synnyttämälle äänelle. Tämä myötävärähtely, resonanssi, lisää äänen sointia ja kuuluvuutta.
Ääniväylässä on 4-5 äänteiden ja äänenlaadun kannalta merkittävää formanttia. Kaksi alinta formanttia määrittävät vokaalin ja 3, 4, ja 5 vaikuttavat persoonalliseen äänenväriin.
Formantit ja äänteet
Ääntöväylän muoto muuttuu jatkuvasti puhumisen ja laulamisen aikana. Artikulaatio eli ääntöliikkeet määrittävät ääntöväyläasetuksen. Formanttitaajuudet puolestaan määräytyvät ääntöväyläasetuksen perusteella. Siten ääniväylän resonanssitaajuudet muuttuvat jatkuvasti puheen ja laulun myötä. Äänenkäyttäjällä voi kuitenkin olla vakiintuneempia tapoja käyttää ääniväyläasetuksia. Joku saattaa puhua tai laulaa jatkuvasti hymyillen, joku toinen saattaa pitää suuaukkoa hyvin pienenä vokaalista riippumatta ja niin edelleen. Nämä tavat vaikuttavat luonnollisesti resonanssi-/formanttitaajuuksiin.
Alin formantti, eli formantti 1 on herkkä leuan avaukselle. Toiseen formanttiin vaikuttaa kielen sijainti ja muoto. Kun kieltä viedään eteenpäin suussa f2 nousee. Kielen vieminen taaksepäin kohti nielua laskee sitä.
Formantit ja ääntöväylän pituus
Ääntöväylän pituus ja muoto määrittävät formanttien taajuudet. Ääntöväylä suosii kokonsa ja muotonsa mukaan tiettyjä äänen taajuuksia. Mitä pidempi ääntöväylä, sitä matalammat formanttitaajuudet, ja päinvastoin. Lyhyet putket puolestaan voimistavat korkeita taajuuksia. Voimme vaikuttaa ääntöväylän pituuteen tietoisesti jonkin verran. Voimme pidentää tai lyhentää sitä laskemalla tai nostamalla kurkunpäätä ja levittämällä suupieliä tai töröttämällä huulia. Ääntöväylän pidennystä voi tehdä vain suhteessa omaan ääni-instrumenttiinsa. Miehillä, naisilla ja lapsilla resonanssitaajuudet ovat erilaiset. Myös eri äänityyppien välillä on eroja.
Formanttiviritys
Formanttiviritys (formant tuning) tarkoittaa sitä, että äänen perustaajuus tai sen kerrannainen asetetaan ääntöväylän resonanssin taajuudelle ääntöväyläasetuksia hyväksikäyttäen. Laulajat siis pyrkivät vaikuttamaan formantteihin suotuisilla ääntöväyläasetuksilla. Näin pyritään saamaan ääneen sointia ja kantavuutta. Suomipopin naiset-verkkokurssilla perehdymme pop-musiikkiin soveltuviin ääntöväyläasetuksiin, sekä mm. rekistereihin ja ääntöbalanssiin.
Laulajan formantti
Laulajan formantti lienee tunnetuin formantteihin liittyvä ilmiö. Olet saattanut tutustua esimerkiksi Johan Sundbergin julkaisuihin. Laulajan formantti tarkoittaa formanttien yhteensulautumaa, joka auttaa etenkin mieslaulajien ääniä kantamaan orkesterin yli.
Kuinka äänenkäyttäjä hyötyy formanttien tuntemisesta
Harva äänenkäyttäjä tietää formanteista, tai ainakaan osaa tietoisesti hyödyntää niitä harjoittelussa. Laulajat ja laulupedagogit ovat kuitenkin kautta aikojen harjoittaneet formanttiviritystä tuntematta ilmiön taustaa. Tämä on kaiketi perustunut kuulohavaintoon. Laulajat ovat huomanneet, että tietyt ääntöväyläasetukset helpottavat äänentuottoa ja edesauttavat tietynlaisen soinnin aikaansaamista. Jos olet käynyt laulutunnilla, tiedät ehkä, että laulunopettajat puuttuvat esimerkiksi huulten, leuan tai kielen asentoon.
Ennen kun ihmisääntä on kyetty tutkimaan tieteellisesti, on syntynyt joukko monenkirjavia, tuntemuksiin ja mielikuviin perustuvia käsitteitä ja menetelmiä. Menetelmät ovat kaiketi siirtyneet sukupolvelta toiselle mestari-kisälli-periaatteen mukaisesti. Osa niistä toimii edelleen. Klassisen laulun piirissä on suosittu mm.”peittämistä”, joka tarkoittaa tumman äänensävyn tavoittelua mm. kurkunpäätä laskemalla ja suuaukkoa pyöristämällä. Lue lisää peittämisestä väitöskirjastani.
Oliko kirjoitustani hankala ymmärtää? Älä huolestu, voit mainiosti puhua, laulaa tai olla jopa äänenkäytön ammattilainen tuntematta formantteja. Mutta nythän sinä jo tiedätkin perusteet… 😉
Julkaistut tieteelliset artikkelimme
Aura, M., Laukkanen, A-M., & Ojala, J. (2018). Laulunopettajien yleisimmin käyttämät laulupedagogiset käsitteet, Ainedidaktiikka 2 (2). https://doi.org/10.23988/ad.73222
Aura, M., Geneid, A., Bjorkoy, K., Rantanen, M., & Laukkanen, A-M. (2019). The Nasal Musculature as a Control Panel for Singing-Why Classical Singers Use a Special Facial Expression? Journal of Voice, 33(4), 510-515. https://doi.org/10.1016/j.jvoice.2017.12.016
Aura M, Geneid A, Bjørkøy K, Rantanen M, Laukkanen AM. (2020) A Nasoendoscopic Study of ”Head Resonance” and ”Imposto” in Classical Singing. J Voice. Jun 6:S0892-1997(20)30127-2. doi: 10.1016/j.jvoice.2020.04.013. Epub ahead of print. PMID: 32513553.
