Kategoria: musikaalisuus

Kappaleen harjoitteleminen ja hiominen

Kuulet jossakin ihanan biisin ja kappas, sinussa herää mielihalu laulaa sitä! Kannustan laulamaan kaikkea mikä kuulostaa kivalta ja tuntuu hyvältä. Tästä ensikuulemasta on kuitenkin pitkä matka siihen, että laulu on osaltasi ”esityskunnossa”. Kappaleen harjoittelu esityskelpoiseksi vaatii oman panostuksensa. Tässä kirjoituksessa käsittelen eri asioita, joita kappaleen harjoittelussa kannattaa ottaa huomioon. Jokainen osio on laaja, joten pyrin tiivistämään joitain keskeisiä asioita.

Valitse sopiva kappale ja tutustu siihen alustavasti

Kappaleen valitsemiseen on erilaisia kriteerejä riippuen tilanteestasi, ja siitä, mihin tarkoitukseen meinaat kappaletta harjoitella. Olisiko sinulle sille käyttöä esimerkiksi esiintymisissä tai kehittääkö sen harjoittelu sinua laulajana? Jos etsit ohjelmistoa esimerkiksi kurssitutkintoon tai koelauluun, laulujen tulee täyttää tietyt kriteerit. Tutustu kappaleeseen alustavasti. Mutustele, vaikuttaako se sinulle sopivalta. Hyräile kappaletta, googlaa lyriikka, tutustu nuottiin…

Selvitä laulun rakenne

Selvitä itsellesi musiikkikappaleen rakenne. Rakenteen hahmottaminen voi auttaa oppimaan laulun paremmin ja hahmottamaan tulkinnallisen muodon.

Yksinkertaisin ja yleisin rakenne lienee AB eli a-osa jota seuraa kertosäe. Kertosäkeessä voi olla valmistava osa (pre-chorus/bridge). Useissa kappaleissa on C-osa. Kuuntele kappaleen alkusoitto ja huomioi instrumentaaliosuudet kappaleen keskellä. Seuraava askel on tarkkailla, toistuvatko lauluosiot keskenään samanlaisina. Joskus melodia tai rytmitys voi hieman muuttua, tai melodia saatetaan laulaa eri säkeistössä jopa eri oktaavialasta. Kokonaisuuden eri osiot muodostavat usein myös tulkinnallisen kokonaisuuden. On varsin tavallista, että intro ja a-osa ovat lempeät, ja kappaleen kliimaksi sijoittuu esimerkiksi viimeiseen kertosäkeeseen. Jonka jälkeen ympyrä usein sulkeutuu, ja kappale loppuu pehmeään tunnelmaan. Rakenteet voi tunnistaa kuuntelemalla ja/tai nuotista katsomalla.

Rytmi vereen

Kiinnitä huomio tahtilajiin ja rytmiikkaan. Rytmiikka ja fraseeraus kulkevat käsi kädessä. Mieti mitä iskuja painotetaan, millainen on svengi. Ole tarkkana taukojen kanssa. Ole varma, että ”tulet sisään” oikealla tahdinosalla esimerkiksi välisoiton jälkeen.

Sävellajin valinta

Huomaan laulutunneilla, että jotkut lauluharrastajat eivät ole tietoisia sävellajista. Kappaleita välttämättä tarvitse laulaa originaalisävellajissa, eli samalta korkeudelta kuin alkuperäinen esittäjä. Oikean sävellajin löytäminen mahdollistaa sellaistenkin laulujen laulamisen, joita luulit liian korkeiksi tai mataliksi. Tästä aiheesta on tulossa oma blogiteksti ja video, joten en käsittele asiaa tässä sen enempää.

Lyriikkaan tutustuminen

Lyriikka on tärkeä osa taidekokonaisuutta. Sitä ei kannata jättää melodian varjoon. Perehdy tekstiin ja pohdiskele sitä. Kuka laulussa kertoo tarinaa? Puhuuko kertoja minä-muodossa vai kuvaileeko hän tilanteita kuin ulkopuolisena tarkkailijana. Mikä on kertojan tunnetila. Millainen on laulun yleistunnelma? Vaihteleeko tunnelma laulun eri osissa. Melko yleistä on, että a-osa on kuvaileva tai tarinaa kertova, kun taas kertosäe hehkuttaa jotakin tunnetta.

Perehdy musiikkikappaleen taustaan. Jos laulu on jostakin suuremmasta kokonaisuudesta, kuten musikaalista tai oopperasta, selvitä tarinan ääriviivat. Ihan jokaista juonikuvion yksityiskohtaa ei välttämättä tarvitse muistaa, mutta lähtöasetelma, ajankohta, ja roolihahmon tilanne, motivaatio ja luonne on hyvä tuntea. Kenelle hän laulaa kyseisessä kohtauksessa ja miksi?

Vieraan kielen omaksuminen

Ole varma, että ymmärrät tekstin, mikäli lyriikka ei ole äidinkieltäsi Olisi hyvä saada lausuminen kohtuulliseen kuntoon jo harjoitusvaiheessa, ettei virheellinen ääntäminen jää lihasmuistiin.

Äänellinen harjoittelu

Äänellinen harjoittelu on se osio, johon keskitytään laulutunneilla erityisellä tarkkuudella. Myös monet blogiteksteistäni ja youtube-videoistani käsittelee tätä vaihetta. Harjoittelun tarkoitus on saada laulaminen laadukkaaksi kappaleen jokaisessa osassa. Yleisiä laulullisia haastekohtia voi olla mm. ylä-äänet, alaäänet, rekisterinvaihto, erityisen pitkät fraasit, äänen kannattelu korkeahkolla alueella, laajat intervallihypyt, nousut matalalta korkealle, tietynlaisten sävyjen luominen, hiljaa tai kovaa laulaminen, vireessä pysyminen jne. Harjoittelu voi olla hyvinkin loogista. Voidaan etukäteen miettiä hengityspaikkoja tai rekisterinvaihtokohtia.

Äänellistä harjoittelua ei voi irroittaa muista osa-alueista. Se kulkee käsi kädessä esimerkiksi rytmiikan, fraseerauksen ja vieraan kielen artikulaation kanssa. Harjoittelun tavoitteet liittyy laulettavaan musiikkityyliin. Opettaja saattaa neuvoa esimerkiksi muokkaamaan laulettavia vokaaleja tai ääntöväyläasetuksia genren mukaisiks. Äänellinen harjoittelu kulkee käsi kädessä tulkinnan kanssa. Tunneilmaisun tulisi kuulua äänessäkin. Voimme hakea tunnelmaan sopivia äänensävyjä lauluteknisin keinoin. Suomipopin naiset-verkkokurssilla opiskelemme tekniikoita, joiden avulla voimme välittää erilaisia tunnelmia.

Laulunopettajan antamat vihjeet siitä, kuinka helpottaa laulullisia haasteita voi olla kultaakin kalliimpia. Neuvot kannattaa kirjoittaa ylös ja uusia tapoja kannattaa harjoitella.

Oman tulkinnan kehittäminen

Musiikilliseen tulkintaan voidaan laskea esimerkiksi käytetyt äänensävyt, dynamiikka ja fraseeraus. Lavailmaisuun voidaan laskea esimerkiksi eleet ja pukeutuminen.

Mielestäni oman tulkinnan lähtökohta on se, että tunnet  kappaleen tarkasti. Oman tulkinnan tulisi olla harkittu ja perusteltu, eikä virheitä voi laittaa tulkinnan piikkiin. Säveltäjän ja sanoittajan luomaa kokonaisuutta ei voi muuttaa vain siksi, ettei jaksa harjoitella melodiakulkuja, rytmitystä jne.

Yhteismusisointi kuntoon

Millaisella kokoonpanolla aiot esittää kappaleen? Kappale hiotaan toimivaksi yhdessä muiden muusikoiden tai säestäjän kanssa. Etukäteen voidaan kokeilla mm. tempoa ja dynamiikan vaihteluita. Joskus tulee vastaan tilanteita, joissa yhteismusisointia ei ehditä harjoittelemaan. Kokemuksen myötä muiden muusikoiden kuuntelu kehittyy.

Sovitus vaikuttaa tulkintaan

Kun sovitusta aletaan miettiä, ollaan yleensä jo aika varmalla pohjalla kappaleen kanssa. Noudatatko alkuperäistä sovitusta vai teetkö kappaleesta oman sovituksen. Sovitusvaiheessa saatetaan jopa vaihtaa genreä. Sovitus vaikuttaa myös äänelliseen ilmaisuun ja fraseeraukseen. Ajattelepa vaikka Popedan kappaletta Pitkä, kuuma kesä. Mieti, että tekisitkin siitä meditatiivisen enyamaisen version, diskohitin, rapin ja perinteisen suomirock-version. Äänensävyt, ilmaisu ja esiintyminen olisivat kaikissa tapauksissa hyvin erilaisia.

Sovitus voi venyä ja paukkua aikojen saatossa. Omassa ohjelmistossanikin on perusteoksia, joita on tullut esitettyä hyvin erilaisissa tilanteissa, eri instrumenttejen kanssa.

Vaikka kappaleen hiominen voi tuntua työläältä, se on myös antoisaa laulutaiteeseen perehtymistä! Matka on monesti tärkeämpi kuin lopputulos.

Nuotin vieressä on tilaa? – Mitä vireessä laulaminen tarkoittaa

Vireessä laulaminen on kiistämättä yksi hyvän laulajan perusominaisuuksista. Vaikka nykyään käytössä on autotune ja muut vireenkorjausohjelmat, uskon, että lähes jokainen laulaja haluaisi kyetä laulamaan vireessä. Me olemme kuitenkin inhimillisiä olentoja, ja pieniä lipsahduksia tapahtuu joskus kaikille. Laulamisessa on myös monia muita tärkeitä arvoja, kuin vireen puhtaus.

Mitä vireessä laulaminen tarkoittaa

Vireessä laulaminen tarkoittaa oikeiden sävelkorkeuksien laulamista puhtaasti ja tarkasti. Akustisesti sanottuna, tuotamme laulaessamme oikeaa äänen perustaajuutta. Sävelessä soi perussävelen lisäksi myös korkeampia osasäveliä. Myös nämä perustaajuuden yläsävelet tukevat puhdasta sointia.

Kyky laulaa vireessä

Vireessä laulaminen vaatii sävelkorkeuksien erottelukykyä, tonaalinen tajua, sävelkorvaa, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vireessä laulaminen on vaativa prosessi. Siihen tarvitaan korvien, aivojen ja lihasten yhteistyötä.

Professori Kai Karma sanoo, että ammattimuusikolla tulee olla hyvä relatiivinen sävelkorva. Sillä tarkoitetaan kykyä erottaa intervallit eli sävelten väliset korkeuserot. Silloin kuulee, ovatko äänet puhtaita toisiinsa nähden.

Sävelkuurouden ja epävireisyyden ero

Jos henkilöllä on pysyviä vaikeuksia pysyä sävellajissa ja melodiassa, laskisin sen ”sävelkuurouteen” en vireongelmiin. Sävelkuurous on vaikeutta havainnoida ja tuottaa eri sävelkorkeuksia. Epävireisyys on hienovaraisempaa. Eli henkilö pysyy sävellajissa, ja hän laulaa oikeita sävelkorkeuksia, mutta välillä laulamisessa voi ilmetä ylä-tai alavireisyyttä.

Laulutunneilla huomaan usein, ettei jako ole ihan noin mustavalkoinen. Aika tyypillinen tapaus on henkilö, joka kykenee laulamaan ”oikein” kun melodia pysyy hänelle mukavalla keskialueella. Kun melodian kuuluisi nousta korkealle tai laskeutua matalalle, henkilö pysyy sitkeästi mukavalla keskialueella, eikä itse huomaa tipahtavansa sävellajista ja laulavansa melodiaa väärin.

Olenko sävelkuuro?

Kuinka sitten erottaa, onko kyseessä sävelkuurous, vai esimerkiksi laulutekniikasta tai harjaantumattomuudesta johtuva asia.

-Hyvä merkki on se, että kuulet itse, jos laulat ”väärin”. Sinulla on kyky havainnoida sävelkorkeuksia. Jotkut eivät huomaa laulavansa sävellajin ulkopuolella edes kuunnellessaan äänitystä laulustaan.

-Sovellukset, joissa saat palautetta puhtaasta intonaatiosta, kuten Sing and see, tai pelit, kuten Singstar voivat auttaa.

-Voit pyytää rehellistä palautetta laulunopettajalta. Joskus opettaja saattaa olla kannustava ja hellämielinen, eikä huomauta joka kerta, kun laulat sävellajin ulkopuolella tai epävireessä. Vaadi rehellisyyttä jos haluat kehittyä.

-Musiikkioppilaitoksiin pyrkineille tuttuja ovat musikaalisuustestit, joiden avulla tutkitaan myös sävelkorkeuksienhavainnointikykyä.

-Tutustu laulutallenteen arviointipalveluuni. Voin antaa palautetta myös vireestäsi. https://maaritaura.lilith.fi/tuote/laulutallenteen-arviointi/